Jumala on luvannut!

Jumala on luvannut olla kanssamme joka päivä, Jeesuksen sanomin sanoin. Jos, ja kun, niin kerran on, ei hän voi jättää huomiotta meitä ja meidän asioitamme, mitään niistä. Matt. 28:20: "... minä olen teidän kassanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus, Jumalan Poika

Jos tämän useammin muistaisin, ja todella uskoisin, ihan omassakin elämässä;  niin olisin, voisin olla -  rauhallisempi. Koska; vaikka: "...Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Läsnäolostaan kanssamme Jeesus muistutti siinäkin, kun erityisesti sanoi olevansa mukana siinä kun yhdessä ollaan koolla hänen nimessään, ja hänen nimessään yhdessä sopien jotain rukoillaan: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Matt. 18:19-20 KR-92

Uupunutta minä juotan...

Sellaiset sanat tuli mieleen. Kun ryhdyin etsimään niitä, että missä kohtaa Raamatussa ne sellaiset oli, niin eipä ruvennut heti löytymäänkään. Ajattelin sitten , että jostain kirjastako ne onkin, kenen lie sanomisia? Jatkoin etsimistä ja vihdoin löysin jakeen:

"Väsynyttä minä juotan, 

nääntyneen minä ravitsen." 

Jeremia 31:25 KR-92

Siinä sitä kuitenkin on - sitä uupuneen juottamista. 🌊☀️

Elämän kuivettama ja näännyttämä

Niinkuin tyhjiin puristettu, jolla ei ole voimaa enää oikein mihinkään. Enkö minä olekin sellainen? Otsikossa lukee elämä. Sama sana kuin Elämä. Mutta niissä on iso ero, tässä elämässä täällä, ja siinä; mikä ja millainen Sinä olet! Sinä olet elämän lähde. Älä anna sen Elämän lähteen puron kuivettua täälläkään. Ilman sitä ihminen nääntyy kaiken sen alle, mitä tämä elämä täällä tuo ja vaatii. Eikö näillä kahdella "elämällä" pitäisi olla eri sanat? Vai riittääkö kuitenkin niitä selventämään iso ja pieni alkukirjain? Sinä olet Elämän lähde. Me, sen Elämän ylläpitämiä... kohteita; oksia siinä puussa, ruohoja siinä maassa, ihmisiä - täällä maassa ja ajassa. Ja kerran meidän olisi oltava kanssasi iankaikkisuudessa - taivaassa, jolloin aikaa ei enää ole oleva. Älä anna Elämän kuivettua täällä  luomassasi elämässä.

Ja kun olin aamun ajatuksia vihkoon ensin kirjoittanut, katsoin mitä jakeita tälle päivälle tarjoiltiin. Niissäkin oli jotain samaa ihmisen elämän ihmettelyä.

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?"

Ps. 13:2 KR-92

"Nyt te kyllä uskotte", sanoi Jeesus.

"Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin

te joudutte hajalle, kuka minnekin,

ja jätätte minut yksin. 

Yksin en silti jää, sillä

Isä on minun kanssani. 

Olen puhunut teille tämän, 

jotta teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa te olette ahtaalla, mutta

pysykää rohkeita: minä olen

voittanut maailman." 

 Joh. 16:31-33  KR-92

Eikö tämä ole kuin meidänkin monen kokemus?!

"Makedoniaaan saavuttuamme

emme saaneet hetkenkään rauhaa. 

Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, 

ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot.

Mutta Jumala, joka rohkaisee

masentuneita, lohdutti meitäkin

antamalla Tituksen tulla luoksemme."  

2. Kor. 7:5-6 KR-92

Jumala oli Kristuksessa! - ja muita lohdutuksia

Tuo otsikon ajatus, tuli tänä aamuna mieleen. Se vain tuntui niin hienolta asialta, että Jumala itse  siinä oli, ottamassa vastaan meidän syntikuormamme siinä ristillä! 

Sitten aamun luettavista jotain. Ensin oli Psalmista 86 jakeita. Koko psalmi on rukousta, ja siinä on jakeita kaikkiaan 17. Mutta luettaviin oli merkitty alun jakeita, joita kirjoitin vihkoonikin, koska se oli rukousta; ja ne sanat koskettivat minua.

"Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Varjele minua, minä olen hurskas ja uskollinen, auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun. Sinä olet minun Jumalani. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle." Ps. 86:1-7 KR-92

Sitten oli Elian kokemuksista.  Niistä "rekisteröin" vihkoonikin erityisesti tämän, joka ei ollut varsinaisesti merkattu luettavaksi, mutta edelsi juuri niitä:

"Elialle tuli sitten tämä Herran sana: "Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu  Keritin puron uomaan, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä voit juoda purosta, ja minä olen käskenyt  korppien tuoda sinulle ruokaa." Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän meni Keritinpurolle, joka on Jordanista itään, ja jäi sinne. Korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa, ja purosta hän sai juodakseen." 1. Kun. 17:2-6 KR-92  

Ne  varsinaisesti luettavaksi merkityt jakeet olivat tuon puro/korppiruokinnan jälkeen; kun puro kuivui ja Elia ohjattiin uusiin maisemiin, köyhän lesken elätettäväksi. Ajattelen, että leski lienee jo tiukassa tilanteessaan rukoillut Jumalan apua. Kun Elia pyysi häntä tuomaan leivän, sen viimeisistä jauhonrippeistä leivottavan, hän totteli. Olihan Elia siinä tilanteessa julistanut hänelle, ettei tule öljypullo ehtymään, eikä jauhot loppumaan. Ja niinhän se toteutui se Jumalan lupaus, vaikka täysin mahdottomalta tuntui.

"Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle."  1.Kun. 17:13-14  KR-92

No sitten oli vielä tätä samaa "linjaa", kun Paavali iloitsee ja kiittää saamastaan avusta: Fil. 4:10-14 KR-92.

Noita Paavalin kiitoksia ennen, bongasin olevaksi taas tämän ihanan lohduttavan ja rohkaisevan jakeen, joka sopii monenlaisiin huoliin: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 4:6-7 KR-92

Ja vielä Marttakin hätäilee/Maria istuu: "Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk. 10: 41-42  KR-92

Niin kuin jo tuossa äsken sanoin; monenlaisiin huoliin, sopivat! Paavali sai omiin kipuiluihinsa syntisen luontonsa kanssa tämän sanan Herralta:

 - "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." - 

2. Kor. 12:10

Kun totesin itsestäni, että minusta ei ole puhumaan ahdistuksistani muille, niin pyysin: lue sinä Jeesus ne kaikki minun sydämestäni ja armahda. Jäädään taas tänään me itsekukin Hänen armohoitoonsa, kaikkien asioidemme kanssa☀️

 

Kun Jumala on puolellamme - kuka voi olla meitä vastaan?!

Kun liian aikaisin heränneenä, aamun pimeydessä, kaikki tuntui niin synkältä: mihin tämä maailma on menossa yleisesti, ja ihan meidän yksityisten ihmistenkin osalta. Kun vielä jumalattomuuskin saa valtaa aina vain enemmän. Kun sitten nousin ylös, olin tietysti rohkaisun tarpeessa. Kirjoitin vihkoon: 

"Jumalalla on kaikki valta. Hän puolustaa omiaan ja pitää heistä huolen. Niinhän hän on sanonutkin. Meitä vastaankin voi pahat voimat olla, mutta Jumalaa, ja Jumalan suunnitelmaa, ne eivät pysty horjuttamaan. Jumala nauraa heille. Jumala tahtoo rohkaista meitä turviinsa paenneita!"

Ja ylläolevien mietteiden jälkeen aamun jakeissa:

"Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?" Job 9:4 KR-92

"Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä  pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte  totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin. Pysykää lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin." 2. Tess. 2.13-17 KR-92

"... niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani." 2. Kor. 6:16  KR-92 

Ja vielä tämäkin, muuten mieleen tullut: "... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

Ja tuota jakeenkohtaa kun en meinannut tavanomaisista etsintäpaikoistani löytää, niin se löytyi sitten tuolta: 

https://www.facebook.com/kangasniemensrk/posts/rohkaisun-sanojajokainen-tarvitsee-rohkaisua-ja-kannustamistaerityisesti-silloin/3296354653750864/

(Tuon pääsee katsomaan kyllä, vaikka ei itse facebookissa olisikaan. Itsekään en siellä ole. Laittaa vaan rastista kiinni sen kirjautumisruudun joka siihen päälle ensiksi ilmaantuu.)

❤️☀️

Aamun ilot: jakeet ja - vesipisara💧☀️

"Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 KR-92

"Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR-92

Mennään yhdessä veneelle

 

Sitten se sisällä nähty ihastus, se vesipisara. Vihkoon kirjoitin: "Katselin äsken pientä vesipisaraa, joka oli jäänyt hetkeksi odottamaan putoamistaan; miten kaunis se olikaan! Se kirkkaus, siinä heijastuvat asiat, ja erityisesti valopisteet. Jumala loi valon, ihan alussa, kun maa ja taivas oli luotu. Oli pimeää ja "Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli."* Ehkäpä Jumala antoi sen valon itsestään...?! Jeesushan sanoi olevansa myös maailman valkeus. (* 1. Moos. 1:3 KR-92)

❤️☀️💧🙂

Olin niin ihastunut siihen pieneen pisaraan, että halusin sen jotenkin tallettaa näkyviin siihen vihkoon kyllä, mutta kuvitukseksi tähän siitä ei ole:) Mutta mennään yhdessä veneelle - se käy.

Näkyiko silmäluomien läpi... valo?!

Kenties hän havaitsi sen ensin unensa läpi. Ehkä tuli mieleen ajatus enkelistä, joka johdattaisi hänet ulos. Mutta nyt hän kuuleekin äänen, joka käskee hänen nousta ja samalla häntä töytäistään kylkeen. Kun Pietari nousee, hän havaitsee enkelin siinä olevan, aivan kuin äsken hänen mielessään olikin. Siinä hän nyt on. Mutta nyt tuo enkeli patistaa häntä pukeutumaan kiireesti. Ja hyvä siinä onkin pukeutua, sillä vaikka on yö, on nyt kuitenkin siinä niin valoisaa. Sehän valo minun silmiini juuri tuli, sen näin, vaatteita päälleen kiireesti pukeva tuumii. Nyt enkeli vielä käskee laittamaan kengät jalkaan. Ja viittakin vielä ylle, ja sitten lähdetään. Siitä vain kaikkien ovien ja vartioiden läpi vaikeuksitta! Näin se kävisi, kun Jumala asioihin tarttuu, ajattelee Pietari. Nyt ollaan jo kaupungissa kujalla. Mutta mihin se enkeli hävisi? En näe häntä missään! Täällähän on pimeääkin. Mitä tapahtui, olenko minä nyt oikeasti ulkona vankilasta?! Eikö se ollutkaan unta eikä mikään näky?! hän ihmettelee. Ja tajuaa sitten, että se oli totta! Olen tässä oikeasti! Kiitos Jumalan!!! Nyt kiireesti toisten luokse...

---

 "Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa." Apt. 12:6-12 KR-92

(Ja vielä voi halutessaan vaikkapa lukea Raamatusta muutaman jakeen lisää siitä, kuinka hänen tulonsa aiheutti siellä suurta ällistystä... :)

"Valmiiksi maksettu" - rahattomalle!

Ennen ylösnousua mieleen tullut ajatus, kuin kuvana; vai lienenkö nähnyt unta, mutta tällainen se oli: Ruokapaikan, ehkä kahvilan, pöydässä istuu ihminen. Kohta hänen eteensä tuodaan tarjolle leipä; täytetty sellainen, sillä sen kanssa tuotiin myös lautasliinaan kietaistut aterimet. Pöydässä istunut ikäänkuin vähän hätääntyen sanoo: "Enhän minä ole... (tilannut mitään)"  Mutta tarjolle tuoja sanoo rauhoittaen: "Minä tiedän... Se on jo maksettu." Hän oli jo heti nähnyt, että tällä ei ole itsellä, millä maksaa.

Minulle itselleni tuli tästä mieleen se, kuinka Jeesus maksoi meille tarjottavat. Näki heti päältä jo, ettei meillä ole millä maksaa - yhtään mitään.

---

Erikoista tässä oli, ettei esim. eilen käyty Joensuussa missään kahvilassakaan. Mistä tuo mielikuva sitten tuli? Ehkä sekin annettiin tilaamatta:)  No itseasiassa tuli mieleen, että eilen illallahan meillä katseltiin elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa. Se onkin varmaan antanut "tilaamatta" aineksia, vaikka siinä ei todellakaan kahvilassa käyty. Mainittiin kyllä, ja unelmoitiinkin siitä. Se elokuva kertoo kahdesta pikkupojasta, joista toinen on "raidallisessa pyjamassa" keskitysleirillä. Toinen on keskitysleirin johtajan poika. He ystävystyvät. Se elokuva on todella hyvä -  koskettava, mutta ei lasten kuva. Se katsottiin meillä nyt jostakin suoratoistopalvelusta. Mutta oltiin nähty se ennenkin kirjastosta lainatulta dvd:ltä. Se kertomus on olemassa myös kirjana. 

Ja ehkä jollain lailla on vaikuttanut myös eilen silmääni osunut jutunpätkä sanomalehti Karjalaisesta. Siinä kerrottiin Joensuuhun avautuvasta uudesta itämaisesta ruokakaupasta. Siinä omistaja sanoo sanat, jotka minun mielestäni oli vaikuttavat. Hän nimittäin sanoi, ettei kaupasta ole pakko tulla ostamaan mitään, vaan sinne saa tulla vaikka bussia odottamaan! Se oli minusta niin hieno ajatus. Jotenkin armollista suorastaan.

---

Ja Ps. 22:24–32, oli tänään ev..lut. kirkon päivän sanassa, aamurukouksena:

"Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,

palvele vavisten, Israelin kansa!

Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa,

ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.

Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. 

Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, 

sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, 

hänen eteensä langetkoot kaikki,

jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,

mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, 

saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen, 

ja vastedes syntyvälle kansalle

he julistavat Herran hyvyyttä, 

sillä hän on tämän tehnyt."

---

Kuva valmistui ja lisätty tänne 19.9.24. Jokaisen meidän paikka on tuossa sen maksetun Taivaallisen Leivän - Jeesuksen - saajana❤️✝️☀️

Jumalan Henki liikkuu "vetten" päällä

Silloin tapahtuu suuria asioita, niin luomakunnassa, kuin myös ihmisten sydämissä!

"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli." 1. Moos. 1:2-3

Raamattu käyttää maailman kansoistakin sitä ajatusta, että ne ovat kuin meri: "Voi kansojen pauhua - ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa - ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat." Jesaja. 17:12

Liikkukoon Jumalan Pyhä Henki myös kansojen meren yllä  - tuoden valoansa! 

Aamun luettavissa oli näitä: 

"... Mutta sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi." Jesaja 41:16 KR-92

"... Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaan ottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room. 5:11 KR-92

Myös oli 5. Moos. 26:1-11, jonka aiheena: kun oltiin tultu siihen maahan; sadonkorjuulahjat - ja kehoitus iloitsemiseen:)

2. Kor. 4: 1-6, jossa ollaan aarteina saviastioissa, palveluvirka - ja taas (jae 6) se valo: 

"Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan."  2. Kor. 4:6 KR-92

🌟❤️✝️☀️🪟🌿🕊️

Rohkaisun tarpeessa

"... hän, Jumala ... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut..." Luuk. 12:7, Matt. 10:30

Jeesus, kiitos että tahdot rohkaista meitä turviisi paenneita kaikessa mikä meitä ahdistaa, painaa ja pelottaa. Kiitos, että muistutat tuostakin, miten tarkkaa on sinun kaikki tietämisesi ja suunnittelusi. Jokainen hiuksemmekin on laskettu; määrä on siinäkin koko ajan tiedossa, vaikka niitä koko ajan putoileekin. Samalla tarkkuudella pidät huolen kaikista muistakin asioista. Et jätä kallista omaisuuttasi, rakasta ihmistäsi hunningolle ja huolenpidotta, vaikka me sen usein saatamme kokea sellaisena. Kaiken päämääränä sinulla on koko ajan meidän ikuinen parhaamme. Kiitos, että juhla odottaa kotona.

Jumala itse tahtoo rohkaista meitä!

* "... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta." Hebr. 6:19-20 KR-92

* "Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:17-18 KR-92

"Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: "Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollisensa kaupungit. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen."  1. Moos. 22:15-18  KR-92

*Aabraham antoi ainoan poikansa - Jumala sitten antoi myös... ❤️ Jeesuksen, joka oli myös Aabrahamin jälkeläinen - ja Jumalan!

---

Laitanpa tähän vielä linkin Kastepilvi-blogin juttuun, jossa on esillä hyvät laulun sanat. Siinä on juuri siitä, kun Aabraham lähti poikaansa uhraamaan, ja niin myös Jumala; että miltä se mahtoi tuntua heistä...?

https://kastepilvi.blogspot.com/2024/09/ainokainen.html?m=1

Hän "sammuttaa" pimeyden

- Hän sammuttaa pimeyden aamuksi... 

Se ajatus tuli väärin luetusta. Oikeasti luettu jae kuului näin:

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR-92

Kaikissa on jotain...

 Mitä tällä omituiselta kuvalla haluan sanoa? 

Sen halusin sanoa, että meissä jokaisessa on jotain, joka saattaa - eikä vain saata, vaan aivan varmasti tekee ihan jokaisen ihmisen kohdalla sen, että tulee vaikeutta sovittautua yhteen toisten kanssa. Jollakin enemmän, jollakin vähemmän. Tulee kahnausta, kitkaa, erimielisyyttä, riitaa, ...jne. 

Koska: meissä kaikissa on

rosoa, möykkyä, kolhua, halkeamaa, säröä, puuttuu palasia, on saatu osumia, on kiinni juuttumisia..., jne. 

Materiaalista riippumatta!

Olkoon kuinka kova, ja täydellisen näköinen, ei täydellistä meissä ole! Puunpalasista ja savimöykyistä epätäydellisyyden helpommin vain  näkee. Mutta Mestari osaa muotoilla materiaalin täydelliseen lopputulokseen, on se sitten kiveä tai savea!

Hän rakastaa tehdä uutta ja ihmeellistä kaikenlaisista materiaaleista☀️

---

Me emme usein ymmärrä edes itseämme, saati sitten toista ihmistä. Saatamme ihmetellä, miksi tuo tuollainen nyt onkin? Mutta me emme tunne toisen kolhuja, halkeamia, puuttuvia palasia, ym., kaikkea sitä mikä hänen elämäänsä "karhaa", tai on aiemmin sitä muovannut.... Ollaan armollisia toisiamme kohtaan, niinkuin toivotaan toistenkin olevan meihin päin.

Jumala on osoittanut, ja yhä osoittaa, rakkautta ja ymmärrystä meitä, ja meidän vajavaisuuksiamne, kohtaan❤️

Jumala jo aikoja sitten päätti sovittaa meidät itsensä kanssa... Mikä huikea ajatus!

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2. Korinttolaiskirje 5:19

❤️✝️☀️🕊️🌱

"Olennaltaan" kuin ihminen...

Aamulla luettu sai minut miettimään, miten Jeesus mahtoi asioita kokea. Pohdinta sai alkunsa tästä: 

"Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. Kun Jeesus sai tietää tästä, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti." Matteus 12:14-16  KR-92

Vanhempi, v- 38 käännös, sanoo saman näin: "...ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki..." kun siis ne fariseukset "...pitivät neuvoa... surmatakseen hänet" 

No mehän tiedämme, millaisia me ihmiset olemme: pelkoa, iloa, surua, ym. muita tunteita. Jeesuksen sanottiin olevan "olennaltaan"* kuin ihminen.  Kuitenkin ilman syntiä. Se oli ero. 

Oli muitakin tapauksia, jolloin Jeesus kielsi puhumasta siitä, mitä hän oli tehnyt. Tuo yllä ollut, jossa fariseukset saivat tarpeekseen Jeesuksen julkisuudesta, oli tullut siitä, kun oli surkastunut käsi parannettu. Toinen tapaus, jolloin Jeesus taas varoitti julkistamasta tekoaan, oli kuuron korvien parantamisen jälkeen: "Ja Jeesus kielsi heitä kenellekään sitä sanomasta, mutta mitä enemmän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat." Markus 7:36  (v. -38)

Ja kun oli yksi tyttölapsi tullut herätetyksi kuolleista: "Hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta mitä oli tapahtunut." Luukas 8:56 (v. -38) 

Ja kirkastusvuorella koetun jälkeen Jeesus kielsi siitä puhumasta ennen hänen kuolemaansa... Matt. 17:9

Entä muunlaisia merkkejä siitä, miten Jeesus asioita ihmisen osassa koki?

- "Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kansssanne ja kärsiä teitä? Matt. 17:17

- "...alkoi kauhistua ja tulla tuskaan... Mark. 14:33, kun ristinkuolema oli juuri tuloillaan, sen Jeesus tiesi.  Ja - "...ja hänen hikensä oli kuin veripisarat... Luuk. 22:44

- "... tulkaa te autioon paikkaan ja levähtäkää vähän... Mark. 6:31, sanoi joskus opetuslapsilleen

- Jeesus itki: Lasaruksen haudalla, Joh. 11:35

- ja myös kaupungin kohtaloa, Luuk. 19:41

Jeesus tiesi, kuka oli. Jeesus tiesi tulevan kohtalonsa. Mutta olisiko ollut niin, että sen tuleva aika täsmentyi, vasta "kun aika oli tullut". Jeesus oli kuten ihminen on - "kiusattu, kuten mekin", "kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15..  Ja hän on myös "ylimmäinen pappi" saman jakeen mukaan. Hän tunsi ihmisenä olemisen tuskat ja vaikeuden. Ja sai voimaa Isältään taivaasta. Sieltähän sitä meiile tavallisille ihmisillekin annetaan.

✝️✝️✝️

*"vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen." Filippiläiskirje. 2:7  (v. -38 käännös)

🌟🌟🌟

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." Hebr. 4:14-16 (v. -38 käännös)

☀️☀️☀️

Rauha on tullut🕊️

Kun Jumala itse tuli taivaasta sen puolestamme tekemään. Hän maksoi itse kaiken, mikä meidän osallemme olisi tullut. Se on tehty. Se on täytetty. Se on annettu. Siihen saa jokainen tarttua kiinni.❤️

Mutta sitten tuli apu! Ja meillä on oma paikkamme Jumalan suunnitelmissa❤️

"Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:9 KR-92 

Sokeaksi tullut mies. Mutta sitten tuli Ananias, Jumalan lähettämä.

---

"Mutta kun aurinkoa eikä tähtiä  näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

Sama mies, toisessa tiukassa tilanteessa. Mutta enkeli oli edellisenä yönä tullut, ja ilmoittanut, että matka jatkuu, kaikki pelastuvat.

---

"Kuka tämän on tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

Yllä olevat jakeet tuntuivat aamulla lohdullisilta luettavilta. Minun piti ne jo aamulla laittaa tänne julkikin, mutta hommani keskeytyi, ja nyt vasta illalla palasin tämän pariin. Ja siihenpä liittyy jännä juttu. Olin tuossa iltasella vähän varastoa kaivelemassa, ja kun sitten kanniskelin poistoon meneviä roinia roskiin, niin mieleen tuli ajatus, että se ei näy missään, on kuin pisara meressä.

Sisälle tultuani aloin jonkin ajan päästä etsiä sitä laulua kuullakseni, jossa ne sanat: "pisara meressä" myös esiintyy. Se on Pekka Simojoen laulussa. Löysin sen YouTubesta kuunneltavakseni. Ja nyt - kun palasin tämän tekstin pariin näin myöhemmin iltasella, tajusin että olipa sitten samaa aamulla ja illalla, kun sukupolvien ketjusta puhutaan siinä laulussa, ja jakeessa tuossa yllä!☀️

Laulun nimi oli "Minä en ole ensimmäinen." Se on ihana laulu!  Jokaisella meistä on ikioma paikkamme  siinä ketjussa; paikka, jonka Jumala itse on hyväksi meille nähnyt❤️ 

Sen laulun  voi halutessaan kuunnella Pekka Simojoen esittämänä tuosta linkistä:  https://youtu.be/O3z9yaeAX8o?si=elsMYkfg8iDvMtI2.

(Huom. Älä ihmettele, siinä on jotain mainoksia ensin, mutta ne voi sulkea.)

Hän on aikojemme vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!" Jes. 30:18

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:19-21

"Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat." Jes. 30:26

Toinen ei ollut kiitollinen... Toinen ylisti Jumalaa suureen ääneen.

"Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi...." 2. Aik. 32:24-25 KR-92

"Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä..." Luuk. 17:15-16 KR-92

Nämä jakeet aamulukemisissani puhuttelivat minua. Kuinka helposti sitä voin itsekin olla, ja olen, kiittämätön. Jos ei ylpeyden tähden, niin vaikkapa sen vaikeuksien meren aallokoissa, niitä aaltoja katsellessa, silloin unohdan kiittää jo saamistani armon ihmeistä. Kun olisi sekin vaihtoehto, että ylistäisin "suureen ääneen" - Häntä, jonka viisaus on ylittämätön, ja joka kaikkea hallitsee. Armahtakoon minua Hän, joka on kaiken ylistyksen arvoinen!

Kun tänäkin aamuna...

Aamut on minulle vaikeita. Silloin erityisesti kaikenlaiset vaikeudet hyökkäävät mieleen. Niin tänäkin aamuna. Mutta useimmiten sieltä ankeuden notkosta noustaan päivän mittaan hieman paremmille näkymille. Niin tänäkin aamuna.

Mikä se sitten tällä kertaa antoi parempaa ajattelemista?  Kun siinä kävellessäni yhtäkkiä huomasin sinisellä taivaalla kuun puolikkaan, haipuvana, kuin pilvet; kun sieltä takaani juuri aurinkokin antoi ilahduttaen valoaan. 

Mikä siinä kuun näkemisessä sitten niin erityiseltä nyt tuntui? Se muistutti minua siitä, "ken on luonut sinitaivaan" ja kaiken muun!  Kuun ja tähdet, meret, maat,  eläimet - ja ihmisen. Ja Luoja myös lopulta kaikkea hallitsee. 

Vaikka ihminen saakin kaikenlaista puuhastella, ihmisen valta ja voima ei ole rajaton. Mutta Jumalan on! Meidänkin kaikkien asioidemme yli.

---

Aamusta... iltaan on Herra! Ja yölläkin Hän valvoo... 

☀️🌅🌠

Usein illalla nukkumaan mennessä saa kuitenkin kiittää siitä,  kuinka Hän taas sinäkin päivänä on auttanut. 

Missä ei tarvita lampun valoa?

- Siellä missä luonnollinen, aito valo näkyy; valaisten, ilahduttaen, tuoden toivon näkymiä jo täällä ajassa☀️

Keittiössä oli taas pitkästä aikaa näkyvissä ilahduttavia valopaikkoja. Kun on sunnuntai, niin heräsin arkea myöhemmin. Arkena se herääminen on niin aikaisin, ettei aurinko tänne paista ollenkaan; tarvitsee keinovaloa.

Mutta kerran:

"Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat iankaikkisesti." Ilm. 22:5

---

Rukoukseni:  Että osaisin katsella enemmän sinun valoasi!  Jos katselen itseäni tai tätä maailmaa, se masentaa;  ja niin levitän helposti sitä valotonta näkymää muillekin. Mutta jos katsoisin useammin Sinuun; todelliseen valonlähteeseen kaiken ankean sijasta, se valo parantaisi ja uudistaisi minua. 

Sanotaanhan:

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."☀️ Ps. 34:6

Piti vielä illalla nousta kirjoittamaan tämä...

... paperille aamua varten, että sen silloinkin muistaisin. Tuo kun tuli nukkumaan mennessä lohduttavana mieleen🌟

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7 

Millaisia uutisia?

Kuin raikas vesi nääntyvälle, sanoo Raamattu hyvien sanomien olevan. Mutta huonot uutiset meitä pelottavat ja näännyttävät! 

Jokainen meistä haluaisi kuulla vain hyviä ja virkistäviä uutisia. Mutta usein saadaan niitä toisenlaisia; niitä, jotka uhkaa viedä - ja usein viekin, meiltä ilon, mielenrauhan ja senkin vähäisen rohkeuden, mitä meillä kenties on ollut.

 Mutta: Hyvä on meidän silloin muistaa tämäkin "uutinen", "sanoma" Jumalalta: 

"Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9 

--- 

No tietysti tuosta tulee heti mieleen tuo, "ehyellä sydämellä"  -  tai "vilpittömin sydämin" (sanoo uudempi käännös) -  että onko  sydämeni ehyt...? Eikö se ole kovin rikkonainen? Eikö sellainen oman särkyneisyytensä ja vikansa huomaava saakaan apua?  Mutta eiköhän se meidän kelvollisuutemme apua saamaan olekin juuri Jeesuksen aikaansaama, hänen täytetyn työnsä varassa, ei meidän! 

Me eri tavoin särkyneet, kolhiintuneet ja likaantuneet voisimme kyllä huomioida senkin, että Jeesushan on juuri särkyneiden sydänten puhdistaja ja korjaaja! Ja sille Jeesuksen luo hädissään tulevalle on Jeesuksella tämä sana, Joh. 6:37: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."  Niin sanoi Jeesus itse!

---

*Sananlaskuista 25:25 vapaasti muisteltuna. 

Sanatarkasti sanottuina näin:

"Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta." v. -33 

"Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta." v. -92

Muutoksen kourissa

Apealla mielellä tänä aamuna ollessani, ei tavalliset aamulukemiseni sytyttäneet mieltäni. Mutta hartauskirjoista löysin jotain, joka tuntui lohdulliselta. Ensin tähän viimeiseksi löytämäni, joka oli Max Lucadon Päivittäin armon kantamana -kirjasta: 

"Muista vain tämä: Et mene huomenna minnekään, missä minä en ole jo ollut ... Pysyvyyden paikka muutoksen maailmassa." Max Lucado

Jakeena siinä oli: "Herra on alati ohjaava sinua." Jes. 58:11

Ennen yllämainittuja Fredrik Wislöffin rukouskirjasta olin lukenut tämän:

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Minun laillani Wislöffkin mietti, voisiko sana häntä tarkoittaa, mutta tuli siihen tulokseen, että Kristuksen työn tähden voi iloita siitä.

Kun Jeesus käveli järven pinnalla...

... säikähtivät opetuslapset aivan älyttömästi. "... Jeesus rauhoitteli heitä ja sanoi:

 "...Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Mark. 6:50

Sitten "hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi.Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan.

Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat." kts. Markus 6:45-52 

"Paatuneet"... opetuslapset, ihmeitä nähneet, Jeesuksen seurassa olleet ja kuulleet!

Kuinka sitten me, jotka olemme yleensä vain "korvakuulolta" kuulleet ja kirjasta lukeneet, emme kasvokkain nähneet! Auta meitä. Armahda meitä. Ilman armoasi hukumme.

Kun aamun luettavat ei tuntunut istuvan omaan mielialaan...

Aamun luettavissa kun näytti olevan aiheena ilo, ja kehoitusta iloitsemaan. Mutta oma mieli puolestaan oli virittynyt masentuneelle mielelle. Ei ollut mitään kiitosmieltä itsellä. Kaipasin jotain ihan muuta. Kävin noutamassa omalta pöydältäni yhden pikku kirjasen, jossa tiesin varmasti olevan jotain, joka omaankin mielialaani sopisi luettavaksi. Siinä on vapaasti muistelteltuina jakeita, lohdun ja rohkaisun sanoja. Yleensä selailen sitä  kirjasta sieltä täältä. Nyt aloin sieltä alusta sivuja käännellen niitä jakeita siinä lueskella, ja pysähdyin yhteen: Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu taivaassa. (vapaasti muisteltuna Luuk. 10:20 ). No niin, siinä nyt oli taas kiitosta, tuohon nyt ainakin voisi... - sanoi mieleni.

Mutta eikös vain heti tullut perään epäilevä ajatus, että onko se minun nimeni todella kuitenkaan... No, piti itseä muistuttaa, että valehtelisiko Jumala; joka on luonut meidät!? Hänkö heittäisi kalliisti ostamansa?! Jos hän kerran on sanonut, (Jeesuksen sanoin) että sitä, joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos, niin täytyyhän sen sanan paikkansa pitää. Kun kerran hänen luokseen olen minäkin tullut, niin onhan minunkin nimeni sitten kirjoitettu! Mutta  kun meidän korvan juuressa kuiskuttelee jatkuvasti valheitaan, ja epäilystä levittäen, sielujemme vihollinen, niin saa olla tarkkana, mitä kuuntelee - ja varsinkin; mitä uskoo. Ei kannata uskoa vihollista, ei myöskään omaa mieltä, joka ei useinkaan tunnu osaavan muuta toistella, kuin sitä kuinka kelvoton ja arvoton sitä itse on, että voisi olla Jumalan lapsi, ja hänen perheväkeään Jeesuksen kanssa. Oma mieli toistelee helposti niitä vihollisen valheita, että kun et ole pystynyt..., ja ei sinusta ole... Jumalan tahtoa täyttämään.

Mutta kun asia onkin niin, että Jeesus täytti kaiken sen, mihin me emme kykene! Jeesus teki TÄYDELLISEN teon meidän puolestamme! Siinä on kiitoksen aihetta:) Ja sen ilon:)

---

Eilen tein pienen vihkosen jämäpaperista ja kanteen leikkasin yhden kristillisen tapahtuman esitteestä palasia.

Olisiko siinä jokin mahdollisuus...?

Jeesushan antoi vinkin, että emme murehtisi tulevien päivien murheista tänään; ja sanoi, että kullekin päivälle riittäisivät ihan sen omat murheet.

Mutta entäs kun kuitenkin löydän itseni niin usein tekemästä juuri sitä, että murehdin jonkun muun päivän, kuin tämän,  murheen aiheita? Tuleeko minulle siitä parempi ja levollisempi olotila? No ei, todellakaan! Päinvastoin kaikki alkaa näyttää vain ankeammalta yleensä, ja ilmaantuu uusia mietittäviä.

Mutta yhtenä iltana kävellessäni huomasin, katsellessani ympärilläni olevaa luonnon kauneutta, että miksi hukkaisin tämän päivän hyviä asioita murehtien huomisen huolia, joille en voi tänään kuitenkaan mitään. Tuli mieleen, että se Jeesuksen sanoma vinkki, että voisi jättää ne huomisen huolet huomiselle, antaa sitten ikäänkuin mahdollisuuden iloita siitä, minkä tänään näkee ja kokee iloitseminen arvoiseksi. Voisimmeko siis ehkä rohkaistua jättämään sen oman asioiden hallitsemiseen tarpeen vähemmälle, koska on olemassa kuitenkin meitä suurempi,  joka kaikkea luotua hallitsee.

Kuvat tämänaamuisista näkymistä🌱☀️

Lohdun ja rohkaisun sanoja taas tähänkin aamuun - ja kaikkeen

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani verkosta." Ps. 25:15 KR-92

Olin nähnyt jotain unta. Siinä oli joku jumiin jäämisen tilanne. Niinpä ihan senkin vuoksi, ja muutenkin, tuntui lohdulisilta ja rohkaisevilta aamun luettavat, joista tuo ylinnä ollut oli ensimmäinen.

Tässä vielä muitakin: Fil.2:12-18 (Paavali kirjoittaa Jumalan lapsista maailmassa). Ja Markus 5:35-43 ("Tytölle hän käski antaa syötävää." Jairuksen tytön tapaus)

"Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa.* Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:14-16 KR-92 (voisi lukea lukua laajemminkin; siinä on Jumalan ikiaikaisesta suunnitelmasta...)

*Mikä mahtava kuva(us) asiasta! Kuvitella; jokainen isä ja lapsi on kuvajainen Jumalasta Isänä ja kaikista lapsista hänen lapsinaan...❤️ Kaikkihan olemme jonkun isän lapsia, ja kaikilla lapsilla on joka tapauksessa oltava joku isä, josta hän on lähtöisin! 

Ja Paavalin sanoin kehoitus rukoukseen:  "Lopuksi vielä, veljet: rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja pääsisi muualla samaan kunniaan kuin teidän keskuudessanne. Rukoilkaa myös, että varjeltuisimme pahoilta ja kelvottomilta ihmisiltä; kaikkihan eivät usko. Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta." 2. Tess. 3:1-3 KR-92

Ja vielä tämä - noita ylempiä jakeita aamulla vihkoon kirjoitellessa mieleen tullut:

  

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19 

"Miksi te noin pelkäätte?"

Myönnettävähän se on, että pelkään monenlaisia asioita. Aina uudestaan ja uudestaan, vaikka niistä entisistä tilanteista ja asioistakin  on tultu läpi tähän asti. 

Jeesus huomasi opetus"lapsosissaan" sitä samaa. Vaikka juuri oli koettu saadut avut, ja jopa suurten ihmeiden kera, niin aina se pelko silti tuli pian uudestaan taas. Silloin mieli on levoton ja sydän voi  läpättää pelosta, milloin enemmän, milloin vähemmän. Pelko seuraa meitä kuin hiipivä varjo.

Mutta sitä enemmän meitä seuraa kyllä jokin muukin: Jumalan katse - ja se on rakastavan  Isän katse! Tahtoisiko rakastava  Isä lapselleen pahaa?!  Ei rakastava Isä niin toimi. Mutta me olemme vielä niin pieniä, ymmärtämättömiä  ja heikkoja, ettemme lainkaan ymmärrä puoliakaan siitä, mitä meidän annetaan kokea. Ja niinpä koemme asiat niinkuin koemme.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole. Joka pelkää, ei vielä ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon." 

Mutta isoveljemme Jeesuskin hämmästeli sitä hitauttamme  oppimaan Isän rakkauden suuruutta ja toimintatapoja, kun hän näki sitä niissä varhaisimmissa veljissämme... Joten kyllä hän ymmärtää, kuinka mekin pelkäämme. Ja yhä hän lupaa meitäkin auttaa hädässämme, olkoon se sitten suuri tai pieni. Kunpa meidän hätäilevä sydämemme muistaisi hänen aiemmat saapumisensakin - ja saamamme avut. Sama hän on tänäänkin. Ei hänessä ole muutosta, "ei vaihteen varjoa".

Raamattu meitä usein muistuttaa: "älä pelkää". Se on meille  lempeä kehoitus luottamaan Jumalaan - omaan Isäämme❤️ 

Isoveljemme Jeesushan myös muistutti, että on kanssamme aina: "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka". Jos hän kerran niin sanoi - niin silloin hän myös todella on! 🌊☀️

Lohdullinen sana siitä kuinka siemen kasvaa...

"Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.

Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." Mark. 4:26-29 KR-92

"Tällainen on Jumalan valtakunta". Mekin saamme ihmetellä, että miten meissä mikään kasvaa, kun emme mitään näe - ja ilman meidän ansiotamme. Mutta niin vain siemenistä tulee oraita, ja lopulta on kypsät jyvät! Ja Jumala tietää, milloin kunkin sato on valmis. Silloin hän korjaa kypsän sadon.

🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾

---

Sananpaikka oli aamun luettavissa. Ja eilen näin "vaalenneita vainioita" tien vierillä. Tuli silloin siinä mieleen, se Jeesuksen sana vaalenneista vainioista, kuinka ne ovat kypsiä korjattavaksi. Nyt juuri tätä kirjoittaesssni tuli tuosta vielä mieleen, että niinpä me ihmisetkin ihan silmin nähtävällä tavalla vaalenenemne hiuksista - kun harmaannumme. Mutta Jumala meissäkin on se, joka tietää milloin on oikea aika korjata mikäkin peltolohko.

Jumalan rakkaus! - siinä me sitä ihmettelemme...

Aamun ajatuksia Jumalan rakkaudesta meihin...

- kun velkoja, itse tuomari, kuningas, ottaa velkamme, rangaistuksemme, maksaakseen;  emmekö  nyt joudukaan velkavankeuteen...?!!!

- kuinka pientä lasta jatkuvasti pidetään silmällä, ei päästetä paikkoihin, joissa on vaarallista hänelle.

Ja kuten saman lapsen ruokailuista huolehditaan, niin samoin myös puhtaudesta ja nukkumisesta - kaikesta...

"... niinkuin mies kantaa poikaansa..."

"... väsymättä hän varjelee..."

"... kuka teistä on se isä..."

- kuin taiteilija, joka löytää kauan sitten kadonneen työnsä - pahoin turmeltuneena - ostaa sen silti uudelleen omakseen - ja korjaa, laittaa kunniapaikalle.

"...siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan hän rakasti meitä..."

Ehkä mekin vähitellen alamme jotain käsittää siitä..❤️

---

Tämä kirjan kansi sopi kuvaksi tähän...

Tärveltyneelle kirjalle, jo roskikseen heitetylle - ja sieltä sittenkin pois noukitulle: uudet kannet! ✝️😊

---

Tästä voi halutessaan katsoa toisen blogini jutun tuosta kannen teosta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/08/kirjalle-uusi-kansi-tarveltyneen-tilalle.html