Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Hän on! Ja ajatus romuautoista...

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva,

esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 

Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki

mitä on taivaissa ja maan päällä,

näkyvä ja näkymätön,

valtaistuimet, herruudet,

kaikki vallat ja voimat.

Kaikki on luotu hänen kauttaan

ja häntä varten. 

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,

ja hän pitää kaiken koossa.

Ja hän on myös ruumiin pää,

ja ruumis on seurakunta.

Hän on alku.

Hän nousi esikoisena kuolleista,

jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi antaa

kaiken täyteyden asua hänessä

ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan

kaiken kanssa, mitä on maan päällä

ja taivaissa.

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita 

ja häntä kohtaan vihamielisiä,

kun elitte pahojen tekojenne vallassa.

Mutta nyt

hän on tehnyt teidän kanssanne

sovinnon,

kun Kristus

omassa ruumiissaan

kärsi kuoleman

asettaakseen teidät

pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina*

Jumalan eteen.

Teidän on

vain pysyttävä lujina uskon perustalla,

horjahtamatta pois siitä toivosta, 

jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Tämä evankeliumi on julistettu 

kaikille luoduille taivaan alla,

ja minusta, **Paavalista, on tullut

sen palvelija." Kol. 1:15-23 KR-92

"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidän  kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:12-14 KR-92

---

LUNASTUS

"Lunastuksemme"...!  Ymmärrämmekö me nykyajassa elävät ihmiset oikeastaan tuota sana? Varsinkin tällaisessa asiassa. Mehän olemme niin perin juurin tottuneita siihen, että itse hankimme kaiken, tai ainakin pyrkimys on siihen. Edes suku ei usein ole kuvioissa mukana, jolta voisimme apua pyytää; vaan "kunnianamme" on itse pärjääminen. Emme tajua millaisia romuautoja olemme. Romuautoja vakuutusyhtiöt lunastaa! Meidän "vakuutusyhtiömme" on Jeesus. Maksoi meistä romuista itsensä = Kuninkaan Pojan! Käsittämätön lunastus...!

*moitteeton, nuhteeton, jopa pyhä - romu! Siinä on miettimistä, millä semmoinen ihme on tehty.

---

** Kysymys itselleni etsittäväksi ja pohdittavaksi: Paavali oli ennen nimeltään Saul. Mitähän nimi Paavali merkitsee? Sillä sen nimen hän otti sen jälkeen, kun kohtasi Jeesuksen tiellä... Ei hän varmaan mitään merkityksetöntä nimeä ottanut. Varmaan oli tarkkaan harkittu asia.

Siis todella... - lapset!

Matt. 18:1-6; mikä tilanne?  Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja asettaa hänet esikuvaksi opetuslapsilleen - ja meillekin... (Tässä ensin yritän kuvitella hieman sitä hetkeä.)

Joku opetuslapsista miettii kaiketi mielessään, että kenethän Jeesus itseään lähimmäksi ottaakaan sitten Jumalan valtakunnassa: ("- jos vaikka Jeesus minut ottaisi siihen... isoimmaksi... hallintoonsa..." Ja lisää tietysti hurskaasti vielä sen: ("... itsensä jälkeen tietysti...") Ja niin se kysymys suuruudesta esitetään ihan ääneenkin, että - kuka siellä taivasten valtakunnassa on suurin? 

Jeesus tietää tasan tarkkaan,  mitä kyselijöillä on mielessä. Niinpä hän kutsuu yhden siinä lähellä hyörivistä lapsista luokseen... (kutsuessaan varmasti hymyilee lapselle, ja lapsi tuntee Jeesuksen jo, joten hän heti innoissaan tuleekin. Pääsee Jeesuksen syliin ja siinä luottavaisesti Jeesuksen kasvoja katselee ja hypistelee kenties hänen partaansa...) Ja Jeesus, lasta vähän väliä hymyillen katsellen, alkaa puhua opetuslapsilleen:

- Siis todella... jos ette käänny ja tule sellaisiksi... kuin nämä lapset ovat... (ja Jeesus katsoo lasta hymyillen ja saa itsekin leveän hymyn) hän sanoo: - ... ette pääse taivasten valtakuntaan.

Ja kyselijöiden ilmeet näyttävät heidän hämmästyksensä, ennenkuin Jeesus jatkaa:

 - Nimittäin; sellaiset jotka nöyrtyvät tämän lapsen kaltaiseksi... (ja taas lapsi saa Jeesukselta katseen)  - ... ovat suurimpia taivasten valtakunnassa. (Ja nyt hämmästys ei suinkaan opetuslasten kasvoilta vähene, vaan kenties lisääntyy; sillä he eivät nyt oikein tajuaa... Ovat siis ihan pihalla siinä kohtaa vielä siitä asiasta, kuvitellessaan Jumalan valtakuntaa. Mikä se sellainen valtakunta on, jossa lapset on niin tärkeitä? Lapsetko muka hallitsee???!  Jeesus osoitti puheellaan ottamaan mallia lapsesta, että samanlainen turvallinen luottamus ja uskallus tulla hänen luokseen meillä olisi, kuin sillä lapsella oli siinä. 

Mutta Jeesus jatkaa vielä, sanoen tärkeän asian; sen kuinka tärkeitä nimenomaan lapset ovat: Joka hänen nimessään ottaa luokseen vaikka vain yhdenkin lapsen... ottaa luokseen Jeesuksen itsensä!  (Uskoisin että se Jeesuksen tarkoittama; lapsen luokseen ottaminen, on varmastikin sitä, että kohtaisimme lapset kuin vastassamme olisi Jeesus! Mutta tiedän... kipeästi itsekin sen, ettei se meiltä sillä tavoin onnistu, ei muistu mieleen edes arjessamme, että siinä olisi jotenkin Jeesus...  Mutta voinemme kai suunnata ainakin katseemme siihen suuntaan, että meilläkin on Jeesus: lasten ystävä - ja isojenkin armahtaja; meidän puolestamme kuollut päämiehemme, joka todella rakastaa kohdata meitäkin.)

Ja senkin Jeesus vielä siinä erittäin vahvasti sanoo, että sellaiselle; joka turmelee vaikka  vain yhdenkin lapsen uskon Jeesukseen, olisi helpompi (ellei hän siis käänny ja saa anteeksi) olla jopa mereen upotettu, (kuin kohdata tuomiopäivänä saatava rangaistus).

Pienet "hypistelijät" Jeesuksen sylissä:)

Mutta tässä alla Raamatun omin sanoin  se hetki kerrottuna: 

"Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen,

asetti hänet heidän keskelleen 

ja sanoi:

"Totisesti: ellette käänny

ja tule lasten kaltaisiksi,

te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaisiksi,

on suurin taivasten valtakunnassa.

Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen

yhdenkin tällaisen lapsen,

se ottaa luokseen 

minut.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." Matt. 18:1-6 KR-92

On ihana katsella painoista vapautunutta maata

On ihana katsella lumen painosta vapautunutta maata.

Kerran mekin saamme samalla tavoin vapautua  kaikista painoista, jotka nyt vielä meitä rasittavat!

---

Katso! Edessä olevien puiden välistä näkyy valoa...

Jokapäiväinen huolenpito! Ja kiitoksen aihe! Joka päivä meitä kantaa, Jumala meidän apumme...

*"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps. 68:20 

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

---

Kiitos Jeesus! Siitä arjen ihmeestä... riittävyydestä, ym...

Haluan kiittää Sinua siitä, että meitäkin autoit. Eilen tuli lähes viikko siitä, kunnes pääsimme jälleen kauppaan. (Kauppapäivät to 10.4 ja ke 16.4). Kun viime viikon torstaina kävimme kaupassa ja muilla asioilla (autokorjaamo), meille jäi rahaa kaiken jälkeen vain hivenen hiluja. Kaupassa käynti oli ollut tavallista niukempaa, koska aiemmin oli laskuja makseltu, ja nyt autokorjaamo haukkasi arveltua isomman osan sinä kyseisenä päivänä. Näytti aika hurjalta, että miten ruoka, ja vaikka wc-paperit riittäisi. Mutta riitti, myös maidot. 

Vähissä tosin oli jo monet jutut. Eilen oli leivät pakastimesta loppu. Piirakkapussi siellä oli. Näkkäriä ja hapankorppuja oli. Leipälaatikossa oli yksi ruisleipien paketti. Yleensä on muutakin sorttia. Lihaa  oli vielä pakastimessa kaksi isoa kanapakettia. Mutta niitä en halunnut nyt vielä käyttää, koska olivat niin isot paketit. Aikomus ollut käyttää ne sitten, kun väkeä on enemmän paikalla. Mutta nytpä kävikin yllättäen niin, että tyttäret olivatkin osan viikkoa poissa. Sekin osaltaan vaikutti kaiken riittävyyteen. Saa olla kiitollinen.

Eilen sitten päästiin taas kauppaan. Jännä juttu oli vielä Lidlissä; siellä oli hukkahevipussi tarjolla: yksi  sellainen siinä kassan takana - iltapuolella päivää. Pitkään aikaan en ole nähnyt niitä, kun me olemme käyneet siellä. Nyt sitten oli. Ja mitä siinä sitten tarkemmin sanottuna oli, kahden euron satsissa: appelsiineja, omenia, mandariineja, jotain erikoisia tomaatteja, ja avokado(?). Paljon hedelmiä pienellä hinnalla. Sekin tuntui ihmeeltä, että siellä sellainen oli nyt, vain yksi pussi, ja siihen aikaan, kuin meitä odottamassa siellä. Se oli kuin piste sinne kuuluisan "iin" päälle, kun olimme jo muissa kaupoissa käyneet ja kaikki ostokset tehneet!

---

Tietenkin on niin, että arki on aina sitä omaa arkea, ja erinäisiä tilanteita voi tulla. Mutta Jumalalla on kuitenkin kaikki tilanteet käsissään ja meidän mielialamme myös tiedossa! Hän sitten järjestelee asioitamme viisaudellaan, kuinka kulloinkin hyväksi näkee.

* Jutun ylimmän jakeen, osan siitä - "... joka päivä meitä kantaa Jumala meidän apumme...", sain tänä aamuna mieleeni, ennen näitä kirjoitteluja. Etsin sitten koko jakeen. Toinen ja oli aamun luettavissa ollut. 

---

18.4.25 lisäys eiliseen tekstiin: 

Kirjoitin eilen tuossa yllä,  että "erinäisiä tilanteita voi tulla." Ja sellainenhan tuli jo heti eilen iltapäivällä. Mutta sitä ennen, jo aamuohjelmaan ilmaantui  muutos; tarve Lieksaan ajella. Ja samalla käytiin sitten kaupassakin, vaikka muutoin oli ajatus, että ehkä lauantaina käytäisiin.  No sitten se iltapäivä: kävin postilaatikolla. (Sielläpä oli muuten mieluinen yllätys, erään blogiystävän kortti:)  Sieltä laatikolta sitten kotipihaan palatessani näin yllätyksekseni, että auton toinen eturengas oli yllättäen tyhjentynyt! Nyt sentään voi jo onneksi kesärenkaat vaihtaa... Mutta siis, kyllähän sitä välillä ihmettelee niitä "erinäisiä asioita" joita yllättäen vastaan tulee. Varsinkin minun luonteellani, joka ei tykkää muutoksista. Mutta joskus elämä voi olla kuin vuoristorataa. Kunpa osaisi enemmän viipyä käsillä olevassa päivässä, ja luottaa Jumalaan, eikä liikaa vilkuilla tuleviin epävarmuuden aiheuttajiin.🌟

Siunausta ja valoa sinun päivääsi, joka kenties tätä luet❣️

Iltarohkaisu

"... Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." 

Jesaja 43:1 KR-92 

 

Sain tämän mieleeni äsken, ja piti heti ruveta sitä kirjoittamaan. Ensin vihkoon ja sitten tänne. 

Jakeen alkuosa kuuluu näin: "Ja nyt - näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi Israel: -

"Sinä mieletön"... Entä jos tänä "yönä", päivänä tai vuonna...

Entä jos minä mieletön? Ennen ylösnousua mieleen tuli näitä ajatuksia, että jos Jumala sanoisikin itselle siihen tapaan, kuin Raamatussa sille yhdelle miehelle,  joka oli koonnut kaikkea ja kaipasi vain varastoa lisää, että voisi nauttia kaikesta kokoamastaan.

Entä jos minä, joka olen haaskannut elämääni monenlaiseen turhaan, tavaran keruuseen ja unohtanut tärkeimmän, Jumalan tahdon kysymisen, kuuntelemisen, tekemisen? 

Mihin sitten joutuu kaikki se, mihin turhaan olen elämäni aikaa kuluttanut...?!

Taivaallinen Isä, anna minulle anteeksi, että en ole ollut sinun taivaallisten lahjojesi hyvä taloudenhoitaja, enkä työmaittesi hyvä työntekijä. Armahda minua, anna anteeksi! En voi edes väittää jatkossa paremmin kykeneväni... Sinun armosi ja Jeesuksen Golgatalla suorittama sovituksen  teko on ainoa toivoni. Ota minutkin sen takia kerran luoksesi Taivaan kotiin! Milloin se hetki sitten onkin!

"Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' 

Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." Luuk. 20:20-21 

--

Ja mielessä alkoi soida Kari Tapion laulamana laulun sanoja, joita eilen kuuntelin: 

"...kuiskeen vain nyt kuulen, mua saa muistuttaa. Sun nimes kuulen, kuin viestin jostain kauempaa..."

Tuo laulu ei siis ole varsinaisesti hengelliseksi lauluksi kirjoitettu. Ja sen vuoksi haluan vielä muistuttaa, että Jumalaa kutsuva ei huuda pelkkään tuuleen. Jumala on kuuleva ja näkevä Jumala. Jumala joka tekee...

Mutta uskallammeko me kysyä...?

 "... Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?" Joosua 5:14 KR-92

Uskallammeko me... kysyä?

Ei tahdo uskallus riittää.

Pelottaa. Kokee suurta heikkoutta.

Kelvottomuutta.

"Saul kysyi: "Herra, kuka  sinä olet?"

Herra sanoi: "Minä olen Jeesus,

jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi.

Minä olen ilmestynyt sinulle,

koska olen valinnut sinut

palvelijakseni ja todistajakseni,

kertomaan siitä, mitä nyt

olet nähnyt, ja mitä vielä 

olet näkevä, kun sinulle ilmestyn."

Apt. 26:15-16 KR-92

Ja Joosuakin uskalsi sen takia, että hän näki:

"Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

Mies vastasi: "En kumpaakaan.

Olen Herran sotajoukon päällikkö

ja olen juuri saapunut tänne."

Silloin Joosua lankesi polvilleen,

kumartui maahan saakka ja sanoi:

"Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin."  Joosua 5:13-15 KR-92   (Paikka oli pyhä; kuin oli Mooseksellakin ollut.)

He kumpikin, Joosua ja Saul, näkivät jotain sellaista; pyhää ja kirkasta, voimakasta ja erilaista, joka oli selvästi enemmän kuin se, mikä oli heille tuttua. Se pisti kysymään. Ja antoi uskalluksen. Oltiinhan siinä Pyhän kanssa kasvokkain. Ja Pyhyys heidän edessään, ei tahtonut tuhota heitä - vaan auttaa. Ja antaa jotakin, mihin omin yrityksin ei olisi kyetty.

Kiitos Herra, että sinun katseesi seuraa meitäkin🌟

Kun mielessä alkoi aamulla soida virren sanoja🎼

Mielessäni alkoi tänä aamuna soida:

🎼 "Kaitse Jeesus, Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä, olen ilman sinua..."  Etsin sitten sen, että mistä virrestä tai laulusta se oli. Se oli virrestä 378, osa ensimmäisestä säkeestä.

Sitten oli Päivän Tunnussanassa luettavana Luuk. 22:31-34:

"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.

Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." Luuk. 22:31-34 KR-92

Jeesus tiesi tämän kaiken jo edeltä! Ja me, sukupolvet toisensa perään, olemme saaneet lohdutusta ja rohkaisua tästä "kallio" -  Simon Pietarin, kipeästä kokemuksesta🌟

Ei tarvitsisi murehtia...?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,

 sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.

 Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." 

Matt. 6:34  Jeesuksen sanat

"Älkää siis murehtiko sanoen:

 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme'

tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' "

 Matt. 6:31  Jeesuksen sanat

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa

 saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella

 kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä

ylempi, on varjeleva teidän sydämenne 

ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:6-7

Ei tarvitsisi... Mutta osaanko minä?! 

Vaikealta ainakin tuntuu.

Mutta ei tässä osaamisesta ole kysymys; 

murheita ja kaikenlaisia huolia

voi tulla pilvin pimein; mutta silloin

olisi hyvä katsoa Jeesukseen, jolla on

valta ja voima ja kunnia - ja kaikki avaimet

meidän vaikeuksiimme, kaikkiin lukkoihin.

Mutta myönnettävä on: se pimeys

- ne huolet ja murheet - on usein

hyvin kiinnipitäviä. Eivät tahdo

päästää otteestaan, edes sen vertaa;

että sen katseen saisi käännetyksi 

valoon päin, eli Jeesukseen.

Mutta siihenkin saa huutaa apua

Hän kuulee kyllä.

Mitä se katseen kääntäminen Jeesukseen voisi olla meille; jotka emme ole ikinä nähneet hänen kasvojaan, emmekä omilla korvillamme kuulleet hänen puhuvan, emme kuulleet hänen ääntään?

Se olisi puhumista hänelle siitä, mitä mielessä on - vaikka mitään ei näy, ei kuulu. Ja sekin on katseen kääntämistä häneen, että turvaudumme Raamatun sanaan. Monesti varmaan juuri Pyhä Henki nostaa mieleemme jotain sanoja, jotka on avuksi meille juuri siinä hetkessä. Otetaan ne edes ensiapuna. Lisää apua on tulossa, jos tarvis on. Herra ei jätä omiaan vaille huolenpitoa. Huudot kuullaan!

---

Ihan omiin huoliini tämän kirjoittelin, mutta jospa joku toinenkin voisi saada noista rohkaisua tai lohdutusta.... Siunausta sinulle, on sinun päiväsi sitten millainen tahansa tänään!

Armoa ja totuutta - oli Jeesus täynnä

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14

"saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo. Tätä minun sydämeni kaipaa." Job 19:27 KR-92 (Job - paljon kärsinyt mies)

Jeesuksessa oli totuus ja armo yhdessä🌟

Ei vain leivästä - vaan Jumalan Sanasta

Jeesus sanoi: "... "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Matt. 4:4

Ei vain leivästä = ruoasta; vaan Sanallaan Jumala pitää meitä kaikin tavoin elossa, hengissä.

Sana, jota Jeesus tuossa käytti, tulee esille jo Raamatun alkulehdillä: 

"Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaakseen sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee." 5. Moos. 8:3

Jumalan ikiaikainen suunnitelma!

Voisi vaikka ensin lukea:  Hebr. 9:11 ja siitä eteenpäin; sillä tuossa alla on poimittuna kolme jaetta siitä:  (KR-92 käännöksen mukaan tuossa nuo)

"... ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta."  j. 8

"Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta." j. 22

"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikki synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat." j. 28

Jo Raamatun alkulehdillä (1. Moos. luvussa 4) nähdään viitteitä tästä, ensimmäisten ihmisten lasten kohdalla.  Abelin uhrin Jumala hyväksyi. Hän "toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Kain toi "maan satoa". Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin ei. 

Abel joutui antamaan sitten vielä oman henkensäkin; sillä kateudesta ja vihasta Kain  tappoi veljensä. Jumalalla oli sen jälkeen Kainille asiaa. Hän sanoi: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." Ja ajoi hänet sitten muualle. 

Kain sanoi Jumalalle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa." Hän pelkäsi kuolevansa koston uhrina* Mutta Jumala halusi suojella häntäkin! Kain sai itseensä jonkin merkin, etteivät kostoaikeissa olevat häntä tappaisi. (*huom. kuinka käytämme yleisesti sanaa uhri: rikoksen uhri). 

Mainittakoon vielä tämä: Kainin jälkeläisistä mainitaan tulleen: "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä", "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja" ja "seppä, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen". Ja Kain itse: "oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin." 

Adamin ja Eevan lapsista Set oli sitten se, joka syntyi Kainin ja Abelin tapauksen jälkeen, ja josta sitten aikanaan juonsivat sukupolvet Nooaan, Abrahamiin... Jeesukseen... (Ja itseasiassa meihin kaikkiin - Nooan jälkeläisinä; joko Seemin, Haamin tai Jaafetin jälkipolvina ollen).

Viite Jumalan järjestämästä uhrista nähdään myös  kertomuksessa (1. Moos. luku 22), kun Aabraham käsketään uhraamaan ainoa poikansa. Aabraham suostuu, koska ajattelee*, että Jumala kykenee kuolleistakin herättämään. Mutta juuri kun Aabraham on jo kohottanut veitsen, Jumala keskeyttää sen asian, koska näki, että Aabraham oli valmis antamaan oman poikansa - kuten Hän, Jumala, tulisi tekemään - juuri Aabrahamin tulevan jälkeläisen kautta. Jälkeläisen, joka tulisi lähtemään juuri tästä alttarilla makaavasta Iisakista.

* "Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä." Hebr. 11:19 KR-92

Oi, mikä ihmeellinen Jumalan suunnitelma! 

Hyvinä huoneenhaltijoina!?

"Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina." 1. Piet. 4:10

Niinpä. Siinä se on; mutta miten sitä voisi olla "hyvä huoneenhaltija" toisille, kun ei osaa olla sitä itselleenkäänkään, saati muille?!   Mutta sen "Jumalan moninaisen armon..."  Ehkä se onkin sitten niin, että Hän sitä antaa juuri siihen, ja silloin, kun tarvitaan; ettei kehnompikaan "huoneenhaltija" sitä tärvele tai ehdi hukata...

Vesi - ja lähde. Elämä. Katse.

"Jumala, kaiken elämän lähde, ja Jeesus Kristus..." 1. Tim. 5:13 KR-92

Ei kannata hakata särkyviä säiliöitä, vettä pitämättömiä. kts. Jer. 2:13

Jeesus antaa elävää vettä; antaa tulla sen lähteen, elämän vettä kumpuamaan. kts. Joh. 4:14

---

"Mutta me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,

JOTTA MYÖS JEESUKSEN ELÄMÄ TULISI NÄKYVIIN KUOLEVAISESSA RUUMIISSAMME."   2. Kor. 4:11 KR-92

"Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme." 2. Kor. 4:13 KR-92

"Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne." 2. Kor. 4:14 KR-92

---

 

"Mutta tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 2:17-18 KR-92

Johdatus ja leipä, vesi ja vaatteet

"Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan." Snl. 20:24 KR-92

"Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan." Snl. 19:21 KR-92

"Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet." Snl. 20:27 KR-92

---

"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta... Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa..." Ps. 84:6,7,8  KR-92

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidän nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." 5. Moos. 8:2-3 KR-92

"Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heitä tuho autiomaassa. Näin heistä tuli varoittavia esimerkkejä: Meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät." 1. Kor. 10:1-6 KR-92

-

Jeesus ruokkii väkijoukon: Joh. 6:1-15

Ps. 132:  "vaatteena vanhurskaus" ja  "puen pelastuksen". Jakeista 9 ja 16 KR-92 mukaan.

Näistä paikoin oli Päivän Tunnussanaan merkattuna luettavia toissapäivänä; sananlaskuja lukuunottamatta. Ja nämä ruokkivat minua sinä aamuna, jolloin vihkoonkin niitä kirjoittelin.

Ja tämä ajatus on noukittu elokuvasta: yhdessä The Chosen - sarjan jaksossa, kun opetuslapsilla oli vaikeaa, eivätkä he ymmärtäneet miksi oli sellaista kuin oli, Jeesus kehoittaa pitämään katseen hänessä... Sen ajatuksen halusin tallettaa neuvoksi itsellenikin...

Pidetään katse Hänessä!

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Hänen rakkaudestaan...

Kirjoitin toissailtana jo nukkumaan mentyäni mieleen tulleen ajatuksen pikkukännykkään muistiin, kun en halunnut enää nousta ylös ja mennä vihkoon kirjoittamaan. Pelkäsin kuitenkin etten aamulla muista, jos en kirjoita sitä heti. Ja niinpä tuo muistiinkirjoitettu ajatus - kuin Jeesuksen sanominen - niin sen ajattelin; ilahdutti, lohdutti ja rohkaisi minua sitten seuraavana aamuna myös:

- Luuletko että rakastaisin sinua vähemmän, vaikka olisitkin sotkenut asiasi?

Ja aamulla jatkui: 

- Ei minun rakkauteni ole sellaista! Minähän menin kuolemaan sinun kaikkien syntiesi tähden. Nytkö sitten peruisin sen kaiken?! Kyllä minä tiedän, mitä sinä kipuilet. Et millään jaksa uskoa, että rakastaisin sinua todella. Luulet rakkauteni olevan sellaista, joka on riippuvainen sinun teoistasi, sinun onnistumisestasi, sinun vastarakkaudestasi. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene rakastamaan minua siten, kuin minä sinua rakastan. Sen takia sinä et sitä ymmärräkään, etkä voi uskoa sitä oikein todeksi omalle kohdallesi. Mutta anna rakkauteni sulattaa sydämesi jää. Usko, että minä voin tehdä sen. Se ikijää sulaa minun rakkauteni lämmössä, ja niin alkaa sinunkin sydämessäsi tuntua sen rakkauden vaikutus. Sinä luit tänä (siis eilen) aamuna Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjasta tältä päivältä 26.3., kuinka käteni ovat lävistetyt. Niissä on naulojen jäljet. Kirjassa luki, että käteni "on voimakas". Ja sillä kädellä osoitan maailmaan ja sanon: "Minulle on annettu kaikki valta." Ja juuri se kohotettu käsi on Kuninkaan käsi. Sinua puolustaa!

---

Päivän Tunnussanan jakeet tälle päivälle olivat nämä, kuin samaa asiaa puhuvat:

"Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä." Ps. 34:7 KR-92

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR-92

---

Alunperin minun piti kirjoittaa tämä teksti tähän blogiin. Mutta olin naputellut sen vahingossa toiseen. Se saikin olla siellä sitten. Mutta nyt se on täälläkin. 

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Ja enkeli vahvisti häntä!

"Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Luuk. 22:43 KR-92

"Suuressa tuskassaan

Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin,

 niin että hänen hikensä vuoti
 maahan veripisaroiden tavoin."

 Luuk. 22:44 KR-92

Ahdistus oli valtava, tulossa olevan tähden. Jeesus tiesi, mikä häntä odotti, ja se kauhistutti häntä suunnattomasti, että miten sen kaiken kestää... Kukaan hänen ystävistään ja lähimmistään ei käsittänyt mitään siitä hänen tuskastaan ja painolastistaan vielä siinä kohtaa, eikä heistä ollut hänelle minkäänlaiseksi tueksi. He vain nukkuivat, olivat niin  väsyneitä. Mutta Jeesus olisi kaivannut lähelleen jotakuta valvomaan ja rukoilemaan kanssaan. Ja ketään ei ollut. He nukkuivat. Mutta "silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Emme tiedä millaista se annettu vahvistus siinä oli, mutta se oli kuitenkin sitä, mitä Jeesus siinä juuri nyt tarvitsi. 

Ja joku oli tehnyt senkin havainnon, että Jeesus oli hikoillut verta... Oliko hän joku joukkoon kuulumaton sivustakatsoja, vai huomasiko joku opetuslapsista välillä silmiään raotellessaan kaiken tämän; emme tiedä. Joku kuitenkin kertoi Luukakselle nämä asiat. Luukas, joka oli lääkäri, oli tottunut ottamaan tarkan selon asioista; ja niinhän hän ilmoittikin alkusanoissaan*, että tarkan selon otti, kun tutulle henkilölle kirjoitti kaiken muistiin.  Varmaan hän haastatteli paljon muitakin kuin opetuslapsia ja muita Jeesuksen seuraajia. Havaintoja kaikesta; nähtyjä yksityiskohtia,  olivat varmaan tehneet niin sotilaat, kuin puutarhan työntekijätkin. Mitä havaintoja lie ollut aamulla puutarhassa nähtäväksi? Ehkä paljon kenkien jälkiä hietikolla, paljoin erilaisia painaumia ruohikolla,  omat jälkensä jättänyt sekin paikka, jossa Jeesus ahdistuneena rukoili.

"Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan" Luuk. 22:43-44 (v. -38 suomennos)

---

* Luukkaan esipuhe: "Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.

Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on." Luukas 1:1-4 KR-92

Varjojen kirjavoittama tie...

Voi olla paljonkin varjoja siinä tiellä.  Varjo ei kuitenkaan sulje tietä. Tie itsessään on aivan yhtä avoin kuin aina. Varjot ovat pelkkiä varjoja. Muistoja menneestä, pelkoja tulevasta. Ehkä valon näkeminen voi olla hankalampaa, mutta kulkua sillä tiellä varjot eivät voi estää. 

"Älkää olko mistään huolissanne..."

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

Jumalalla on kaikki valta. Hän voi joko viedä meidät pelkäämämme asian läpi - tai päästää siitä täysin vapaaksi milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa, Ylistettävä Jumala, joka rakastaa lapsiaan; kaikkia, jotka hän on omikseen kutsunut - ja kutsuva.

Rukous: Älä päästä meitä irrottautumaan Sinusta! Anna meidän pysyä kiinni Sinussa! Pidä Sinä itse meidät Sinussa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämemme ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." Fil. 4:7-9 KR-92

Paavali muuten halusi ihan tuon kirjeensä jo alkupuolellakin rohkaista meitä näilläkin sanoilla, että: "varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6 (v. -38 käännös)

Ainoa kerskumisen aihe - Paavalin sanoin

"Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.

Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu, ja minä maailmalle."

Gal. 6:14 KR-92

Paavali oli sanonut kirjeessään hieman tuon jälkeen myös näin: 

"Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Kristuksen arvet ruumiissani." Gal. 6:17 KR-92

Siitä sai toiset rohkeutta

"Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä." 1. Tess. 3:7 KR-92

Paavali tovereineen oli ollut hyvin hermostuksissaan, koska he eivät olleet päässeet näkemään ja kuulemaan Tessalonikan ystäviä. He olivat kaivanneet heitä ja yrittäneet päästä näkemään heitä useammankin kerran. Mutta aina oli aie estynyt. Saatana oli estänyt heitä. Niin Paavali sanoi. 

Niinpä lopulta he jäivät itse Ateenaan ja lähettivät ystäviensä luokse Timoteuksen; sillä - kuten Paavali ihan omalta osaltaankin sanoi:  "...en enää kestänyt kauempaa..." - pistivät he sen matkahankkeen toteen. Ja se onnistui.

Kun Timoteus palasi, olivat uutiset niin hyvät ja rohkaisevat, että saatiin kirjata ylös tuokin tuonne ylle kirjoitettu sana. Ahdingossa olevat rohkaisivat toisiaan. Paavali koki sen niin vahvasti, että sanoi: 

"Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä."  1. Tess. 3:8 KR-92

Hänen edeltätietämisensä ... kaikessa!

Sinä Jeesus tiedät kaikki pelkojemme ja ahdistustemme aiheet; neuvottomuutemme. Kiitos, kun sinulta saa tulla kysymään apua ja rohkaisua näissä tilanteissa. Tänä aamuna sain sitä  Wislöffin (Fredrik) hartauskirjoista:

Levähtäkää vähän -kirjassa (teksti päivälle 13.3) oli Pietarista; siitä hetkestä, kun hän tajusi sen, että oli juuri niin kieltänyt Jeesuksen, kuten Jeesus oli jo edeltä ilmoittanut käyvän. 

Rukouskirjassa puolestaan (s. 74), oli rohkaiseva teksti (Ps. 42:12 jakeeseen), että miksi murehtisin turhaan; vaikka olisi montakin vastausta murehtinisen syyksi. Siinä muistutettiin, että Jeesus kuitenkin on läsnä, on rinnallamme ja tietää kaiken mikä meitä "koettelee". Sielumme saa levätä "turvaten" hänen rakkautensa. "Mitä tapahtuneekin, olen sinun käsissäsi." - sanoo Wislöff.

"Miksi murehdit minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

Tuossa psalmin jakeessakin murehditaan, ollaan levottomia, odotetaan, halutaan sitä.  Mutta samalla on jo luottamus, että Jumala kyllä vielä auttaakin!

Olkoon sama luotto meilläkin.🌟

Ei meillä ole kehumista mistään itsestämme, mutta Jeesus...!

Mooseksen kirjassa (esim. 3. Moos. 16) kerrotaan, kuinka monimutkaiset ja äärimmäisen tarkasti suoritettavat Jumalan Pyhyyden edessä suoritettavat olivat ne uhrimenot, joilla sovitettiin synnit! Emme pääsisi alkuunkaan...

Mutta sitten tuli Jeesus!

 Hän suostui asettumaan itse synniksi, syntiuhriksi, ja papiksi myös. Hän yksin teki sen kaiken, mihin ennen tarvittiin valtava määrä ihmisiä ja äärimmäistä tarkkuutta kaiken oikein suorittamaan, että kansan ja itse papinkin synnit olisivat sovitetut Jumalan edessä.  Mutta nyt Jumala itse tuli, Jeesuksessa, ja asettui tekemään sen kaiken yksin - ja täydellisesti. Käsittämätön ihme!

Ja mitä siitä kaikesta sitten seurasi:  "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1. Piet. 2:9 KR-92

Tällaiseen asemaan - meidät, joista kuitenkin Jaakob (Jeesuksen veli) puhuu melkoisen kovin sanoin kirjeessään; mm. uskottomiksi nimittää... (Jaak. 4:4 KR-92). Mutta sanoo myös:

"Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak. 4:5-6 KR-92

Säteilevän kirkas...!

   

Mooseksen kasvothan muuten säteilivät, hänen puhuttuaan Jumalan kanssa vuorella, mutta "... itse hän ei sitä tiennyt." 2. Moos. 34:29 KR-92

"Eilen" - ja "tänään"

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:30

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

"...sillä hänen armonsa pysyy pysyy iankaikkisesti..." Jer. 33:11

Sinä olit sama jo entisaikojen ihmisten kanssa, ihan alusta asti. Et ole muuttunut. Millainen sinä olit silloin, sellainen olet yhä. Nytkin. Meillekin.

Kiitos Jeesus, kun annoit meille silti tuon läsnäolosi lupauksen sanan, jotta me siitäkin saisimme rohkaisua kaikissa ahdingoissamme. Silloinkin kun meitä pelottaa, että voimmeko olla sinulle rakkaita tällaisina tavallisina ihmisinä puutteinemme ja virheinemme.

Mutta Sinä otitkin virheemme itsellesi!  Kiitos Jeesus siitä rakkauden osoituksesta ja velkojemme maksusta, rangaistuksemme pois ottamisesta meidän päältämme! ✝️🌟 ❤️

Rauha - epävarmassa maailmassa

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27 KR-92

Jumalan oma rauha. Jotain erilaista kuin tämän maailman...

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

"Sinä tiedät kaikki..."

Ei osaa muuta sanoa, kuin toistella erään toisenkin* käyttämiä sanoja: "Sinä tiedät kaikki..."  Kun Mestari kysyy: "Rakastatko sinä minua?"

*Jakeesta Joh. 21:17: Pietari Jeesukselle: "..."Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas."