Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Monin tavoin vaivaisina ja puutteellisina...

"... kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä..." 2. Kor. 6:10 

Tätä meidän monien on vaikea yhdistää itseemme, että mitenkään "rikkaiksi tekevinä" voisimme kenellekään olla. Mutta niin vain Sana sanoo: "murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  (v. -38 käännös)

Miten se käy päinsä?  

"Jumalan työtovereina".

Jos  ajatellaan ihan tavallisissa töissä ahertavia työntekijöitä, heidän työnsä tuo heille itselleenkin palkkaa ja sen myötä mahdollisuuksia. Ja  työnantajalle voittoa, ainakin niin toivotaan. Ja sen myötä vaurautta ja hyviä asioita laajemmaltikin ainakin oletettavasti. Ehkä vertaukseni ei ole kovin onnistunut, mutta Jumala ei ainakaan ole mikään riistäjä, vaan Hyvä Työnantaja. Me saamme olla Hyvän Työnantajan työtovereita! Niinhän Paavali juuri sanoo kirjeessään: 

"Hänen työtovereinaan..." 2. Kor. 6:1 (v. -38 käännös). Ja siitä sitten jakeeseen 10 asti Paavali luettelee ja selittää, miten ja millaisissa olosuhteissa me voisimme osoittautua Jumalan palvelijoiksi. 

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa," 2. Kor. 6:4. Ynnä monessa muussa, joista voi lukea: 2. Kor. 6:1-10.

Hän - Hyvä Työnantajamme - voi joskus lähettää käsittämättömän tuntuiselle asialle: juoksemaan tyhjälle tielle. Niin kävi Filippokselle, kohdassa: Apt. 8:26-40. Mutta tie ei ollutkaan täysin tyhjä, eikä matka turha. Siellä oli ihminen, joka tarvitsi juuri sitä, että Filippos tulee!

---

"Hän on meidän syntiemme sovittaja, 

eikä vain meidän vaan koko maailman."

1. Joh. 2:22 KR-92

---

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2. Kor. 1:3-5 

Poika, joka ei voinut pysyä seisomassa vain omasta halustaan - ym. aamun luetuista

"Henki oli monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi..." Mark. 9:22 KR-92

"Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi..." Jae 8.

Isä pyysi Jeesusta parantamaan poikansa. Opetuslapset eivät olleet kyenneet.

"He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi." jae 20.

Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. Jae 21.

SITTEN TAPAHTUI NÄIN: 

"Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Jae 25

"Henki kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivat kun: "Nyt hän kuoli." Jae 26

"Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi. Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään  ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."  (...ja paastolla." - sanoo v. -38 käännös). Mark. 9:29 KR-92 

Pojan vaiva muistutti kaatumatautia, mutta jos se olisi ollut sellainen, olisivat opetuslapsetkin varmaan kyenneet sen parantamaan. Tässä oli kyse jostain ihan muusta; henkimaailman asia, kuten Jeesuksen sanat osoittavat. Se ei ollut pelkkä sairaus, siksi se oli niin vaikea.

---

Pahat, saastaiset hengethän runtelivat kerran  "ylipappi Skeuaan seitsemän poikaa." Ne - se paha henki - sanoi, että "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?",  ja mies, jossa se paha henki oli, runteli kyseiset papin pojat pahoin! Heillä ei ollut Pyhän Hengen valtuutusta hommaan.

Siitä tilanteesta voi lukea Apostolien tekojen luvusta 19, jakeesta 13 alkaen:  Linkki vie Koivuniemen Raamattuhakuun ja suoraan lukuun 19, v. 1938 käännös: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=apt&luku=19

---

Useissa  jakeissa oli eräänä aamuna siis: "seisokaa": 

Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu." 1. Kor. 10:12 KR-92

"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme." 2. Tess. 2:15 KR-92

"Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska." Ef. 6:14

Olisi siis oltava totuudellisia; Totuudelle kuuliaisia ja puhua totta. Huomioitava tässä on myös Jeesuksen sanat: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:6 KR-92

Hänessä on kaikki se, mikä meiltä puuttuu, ja jää vajaaksi. "... Ja kukaan teistä ei lakia täytä..." Joh. 7:19 (v. -38 käännös)

Salattua ruokaa... Jeesuksella

Ja mitä se oli?

Jeesus totesi: "... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh. 4:34 KR-92

Sitä ennen hän oli sanonut, häntä syömään kutsuville opetuslapsilleen: "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.", jae 32.

Ja sitä opetuslapset ihmettelivät: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?", jae 33

Jakeessa 6 kerrotaan: "ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle...", jae 6.

"... Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.", jae 6.

Jeesus oli siis väsynyt ja janoinen. Ja varmaan ruoankin tarpeessa, nälkäinen.  Mutta: Jeesuksella oli kuitenkin ihan muuta mielessään nyt -  ruoka oli nyt sivuseikka tällä hetkellä, sillä hänen piti tavata se nainen kaivolla. Nainen ei siitä tapaamisesta edeltä tiennyt. Ja hyvä niin. Ihme oli sitä suurempi! 

Keskustelussa nainen sanoi - joksikin profeetaksi vihdoin olettamalleen, Jeesukselle:

"Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon...?", jae 12

Ja myöhemmin: "... Minä tiedän kyllä, että Messias tulee" ... "kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.", jae 25.

Ja silloin... Nainen saa kuulla jotain niin ihmeellistä, että jos sitä tilannetta enempi ajattelee, menee tuo hetki tunteisiin sitä lukevalla:

"Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." jae 26.

Mikä hetki!  Tavallinen nainen, ja vielä väheksytty ja vierottu sellainen, saa mitä suurimman lahjan!  Itse Messias, se odotettu, on tullut kohtaamaan juuri häntä. Hänellä oli siinä oikein yksityisvastaanotto siinä. 

Ihana hetki! 

---

Jeesus voi tänäänkin kohdata ihmisiä; jopa niitäkin myös, jotka inhoavat, vihaavat ja vainoavat häntä! 💌 Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.

Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Elämän matkalaisille

 (Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)

"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92

"- Puhu heille:  Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92

---

Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.

Jeesus muuten lupasi; sanoi: "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20, vuoden -38 käännös. Uudempi käännös: "...kaikki päivät..." Siinä meille todellinen lupaus, luotettavalta lupaajalta!

Opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella Galileassa, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. "Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:17-20 KR-92

 

Tuohon päättyy Matteuksen evankeliumi. 

Minua puhutteli tuosssa sekin, että Jeesus tuli siihen kunnioituksesta kumartaneiden ja myös epäilijöiden luo, ja puhui heille...

Palvelkaa siis Herraa, varmoina siitä, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen saattava loppuun saakka - Kirjejuttuja📨

Ennen ylösnousua mieleen tullut ajatus, tuo otsikko. Halusin etsiä kohtia, nuo löysin.

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6 (v. -38 käännös).  Siinä Paavali kiitti ja rukoili Jumalaa filippiläisten puolestä. Ja toivotti heille armoa ja rauhaa mm. noin sanoen.

Tämä on sitten Hiskian viestistä: "Älkää siis olko niskureita niinkuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois." 2. Aik. 30:8 (v. -33 käännös) Tämä Hiskian viesti oli kutsu kaikkien tulla viettämään yhdessä pääsiäistä, jota ei oltu siten pitkään aikaan vietetty yhteisesti.

---

✉️ Tuo Hiskian viesti lähetettiin myöskin kirjeitse, ja niinhän Paavalikin viestinsä välitti. Tuosta linkistä pääsee lukemaan Raamattu.fi -sivustolta tuon Hiskian viestin (v. -92 käännöksenä) ja mitä siitä seurasi:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2CH.30

💌 Ja tässä linkki myös filippiläiskirjeen 1. lukuun, niin saadaan tervehdys myös Paavalilta:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.1

Siunausta ja iloa päivääsi, sinä olet Jumalalle rakas❤️

Se on armosta: toinen täytti lain vaatimuksen puolestamme... - Jeesus suostui kirotuksi edestämme!

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."

On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää." Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen." Gal. 3:8-14 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

Mesopotamiasta - Irakista, ja vähän muualtakin

Wikipedia: "Mesopotamia eli Kaksoisvirtainmaa tai Kaksoisvirranmaa on historiallinen alue Välimeren itäpuolella. Alue käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris, joista alue on saanut nimensä: nimi Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso 'välissä' ja potamoi 'virrat'." (kts. lisää Wikipedia/historiallinen alue Lähi-idässä.)

Raamattu puhuu siitä paljonkin. Abraham lähti aikoinaan Kaldean Urista. Siellä eteläisen Irakin alueella sekin paikka oli.  Kun Abrahamin pojalle, Iisakille, aikanaan haettiin vaimoa, haettiin se vaimo, Rebekka, suvun parista; mutta ei enää Urin alueelta, koska sieltä oli siirrytty muualle Mesopotamiaan. Ja Mesopotamian alueelle, (liekö ollut Harraniin?), sukulaisten luo, lähti myös Abrahamin pojanpoika Jaakob kun lähti veljeään pakoon.

Jaakob viipyi sillä pakomatkalla niin kauan, että ehti perustaa siellä ison perheen. Lähes kaikki lapsensa syntyivät siellä. Jaakob palasi kuitenkin vuosien jälkeen perheensä kanssa Israeliin. Mutta sieltäkin vei tiensä vielä vanhoilla päivillään Egyptiin. Niin erikoisesti elämä kuljettanut, että hänen pojastaan oli tullut Egyptissä suuri herra: faaraosta seuraava hallintomies. Ja tässä Egyptiin saapumisen kohdassa on myös Raamatussa maininta, joka jälleen tuo esiin Mesopotamian ajan, kun Egyptiin lähtijöiden nimiä lueteltiin:

"Tässä olivat Lean pojat, jotka hän oli synnyttänyt Jaakobille Mesopotamiassa, ja näiden poikien pojat. Mesopotamiassa hänelle oli syntynyt myös tytär Dina. Näitä Jaakobin jälkeläisiä poikia ja tyttäriä..."  1. Moos. 46:15 KR-92

---

Aikakaudet ja hallitsijat vaihtuivat. Mutta yhä edelleen Mesopotamian alue pysyi esillä. Sinne Babyloniaan vietiin Israelin kansaa pakolla. Siellä heitä sitten asui pitkään, ja alku oli heille hyvin vaikeaa; joka vaikeus tulee esiin psalmissa 137; Babylonian virtojen varsilla. Maastaan riistetty kansa on ollut surullinen, katkera ja kostohimoinen. Halu lauluun ja soittoon oli täysin kadonnut.

Mutta jossain vaiheessa pakkosiirtolaisuutta, profeetta Jeremia lähetti kirjeen Babyloniaan. Siinä kehotettiin kansaa asettumaan sinne, rakentamaan taloja, hankkimaan vaimoja ja lapsia; ja vielä - Raamatun tekstiä, Jeremian kirjeestä, Jumalan sanat: "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksemme." Jeremia 29:7 (v. -33 käännöksen mukaan)

Jotkut pakkosiirtolaisista nousivat omina aikoinaan, ja useiden eri hallitsijoiden aikoina, hyviinkin virkoihin, korkeisiin asemiin; mm. nämä:  Daniel, Nehemia, Mordokai. Ja jopa  kuningattareksi Ester👑 Paikkana silloin Persian Susa - nykyisen Iranin alueella.

Susa/Susa, (Suusanin linna), Persiassa =Iranissa, n. 60 km Tigris-joesta itään. Lähellä Irakin rajaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Susa

Ekbatanan palatsi, (Ahmetan linna): "Ja Ekbatanan palatsista Meedian maakunnasta löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu: "Asiakirja. Ensimmäisenä hallitusvuotenaan on kuningas Kyyros antanut Jumalan temppelistä tämän määräyksen:  Temppeli rakennettakoon uudelleen..." Esra 6:1 KR-92

"Ja nämä olivat ne tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisten vankeudesta Baabelista, jonne Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli vienyt heidät pakkosiirtolaisuuteen, ja jotka palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa," Esra 2:1 (-33

---

Tämä teksti oli jäänyt minulla vuosi sitten tammikuussa luonnoksiin.

Mitä sanottiin Aabrahamista, ja hänen myötään meistäkin...

"Mitä meidän on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi 

tekojensa perusteella, hänellä on 

aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan 

Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa ei 

katsota armosta saaduksi 

vaan ansaituksi. 

Jos taas jollakulla ei ole ansioita 

mutta hän uskoo Jumalaan, joka 

tekee jumalattoman vanhurskaaksi, 

Jumala lukee hänen uskonsa 

vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi 

sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo 

vanhurskaaksi hänen teoistaan 

riippumatta: - Autuaita ne, joiden 

pahat teot on annettu anteeksi 

ja joiden synnit on pyyhitty pois. 

Autuas se mies, jolle Herra ei 

lue viaksi hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös 

ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi 

Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu? 

Ei ollut, hän oli ympärileikkaamaton. 

Hän sai ympärileikkauksen merkin 

sen vakuudeksi, että hänet oli 

hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän 

ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, 

jotka uskovat ja jotka katsotaan 

vanhurskaiksi, vaikka ovat 

ympärileikkaamattomia. 

Samoin hän on ympärileikattujen 

isä, jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä 

ympärileikkaamaton.

Ei Jumala sen vuoksi luvannut 

Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen 

koko maailmaa perinnöksi, että 

Abraham noudatti lakia, vaan siksi, 

että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, 

kun hän uskoi. 

Jos näet perillisiä ovat ne, 

jotka vetoavat lain noudattamiseen, 

silloin usko menettää merkityksensä

ja lupaus raukeaa.

Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; 

ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Usko ja lupaus kuuluvat yhteen 

sitä varten, että kaikki olisi armoa.

Näin lupaus on varma ja koskee 

kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, 

ei vain niitä joilla on laki, vaan 

myös niitä, joilla on Abrahamin usko. 

Hän on meidän kaikkien isä, 

niin kuin on kirjoitettu:

"Minä olen tehnyt sinut 

monien kansojen isäksi."

Tähän Jumalaan Abraham uskoi, 

häneen, joka tekee kuolleet eläviksi 

ja kutsuu olemattomat olemaan.

Abraham toivoi, 

vaikka toivoa ei ollut, 

ja niin hän uskoi tulevansa 

monien kansojen isäksi kantaisäksi 

näiden sanojen mukaisesti: 

"Näin suuri on oleva 

sinun jälkeläistesi luku." 

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka 

hän, lähes satavuotiaana, tiesi 

elinvoimansa sammuneen ja 

Saaran kohdun kuihtuneen. 

Abraham ei ollut epäuskoinen 

eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan 

sai voimaa uskostaan. 

Hän antoi Jumalalle kunnian 

varmana siitä, että Jumala pystyy 

tekemään sen mitä hän on luvannut. 

Sen vuoksi Jumala katsoikin 

hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."

Paavalin kirjeestä roomalaisille, luku 4. Suom. 1992 

"Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin kun uskomme häneen" - Hän ei hylkää omiaan!

Me voimme kokea itsemme monin tavoin "rammoiksi", pilalle menneiksi, vaivaisiksi, sairaiksi, monin eri tavoin kelvottomiksi olemaan Jumalan omia. Mutta olosuhteistamme ja tuntemuksistamme huolimatta, otsikossa mainittu tosiasia ei muutu. Jumalan omina saamme olla minun tavoin vaivattuinakin. Eikä Hän hylkää. Hänhän on rakastava Isä. Ja Hyvä Paimen, joka hoivaa myös sairasta ja heikkoa.

"... Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden." Room. 4:24-25   KR-92

Hän ei hylkää. 

"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää." 5. Moos. 31:8 KR-92

- Herra on sinun ainaisena valonasi. (Ajatus sisältyy jakeeseen: Jes. 60:19)

"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, jotka seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta." Joh. 10:27-28 KR-92

Sinä näet - kulkemisemme; me usein olemme kuin metsän keskellä

Sinä tiedät. Mutta meistä usein tuntuu, minusta ainakin, kuin kulkisin metsässä, jossa on niin paljon puita, että ne estävät näkemästä minne olen kulkemassa. Minua pelottaa. Polku tosin on, jolla kulkea. Mutta itse ei tiedä missä kohtaa on, mitä on lähistöllä, tai miten pitkään matka jatkuu missäkin maaston kohdassa. Tai ylipäätään koko matka, koska ollaan perillä. Olen kuin väsynyt lapsi, joka ei oikein jaksaisi. Tarvitsee usein jotain rohkaisua tai innostumisen aihetta.

Kun aamulla ennen ylösnousua jotain ajatuksia tuli tuosta kulkemisesta kuin metsässä, tuli mieleen myös tämä rohkaiseva ajatus: Seuraa Jeesusta! Niinpä. Kannattaa pitää hänet edessään ja mielessään, ja jättää vähemmälle sen ympärillä olevan "metsän" tarkkailu. Vain se polku ja Jeesus edessä siinä. Ja ehkä ne lähellä kulkevat matkakaverit. Jossain laulussa tai virressä sanotaan jotenkin näin: " hän päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..."*

Eilinen kuva. Nyt oli valoisa metsäpolku!

Jännästi aamun luettavissakin oli matkasta ja kulkemisesta:

"Herra lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua." 1. Moos. 24:40 KR-92

"Lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme,  ja sitten jätimme toisillemme hyvästit." Apt. 21:5-6 KR-92

"En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.   Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vaan tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.   Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. ...  Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet." Fil. 3:12-14,16 KR-92

--

Ja vielä alkoi soida noiden edellä  kirjoitettujen lopuksi  mielessä: "... Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie... *päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..." No siinä se nyt oli, se laulu tai virsi, jota tuolla ylempänä tavoittelin muistaakseni, että mistä se on. Sehän on virsi: "Nyt kulkee halki korpimaan." Virren numero 498, vuoden 1987 virsikirjassa. En tiedä päteekö tuo numero nyt vielä.

---

Tänään tulee 63 vuotta siitä, kun äitini ja isäni alkoivat "kulkea" yhdessä siihen virallisesti sitoutuen, eli oli heidän vihkipäivänsä. Isäni kuva oli (ja minun) edellisen jutun kuvituksena tässä blogissa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/jumalan-syli-on-avoin-niin-vahvalle.html

Jumalan syli on avoin niin "vahvalle" kuin "heikollekin"❣️

- Minä tunnen sinut, paremmin kuin kukaan muu, tai sinä itse. Olethan oma lapseni; minä rakastan sinua.

"... sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja ... minä sinua rakastan..." Jes. 43:4

"Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas... Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi... minä sanon pohjoiselle: "Anna tänne!" ja etelälle: "Päästä irti!"  Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä minun tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt." Jes. 43:4-7 KR-92

Hän - Jeesus: "... rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen." Ilm. 1:5-6 KR-92

---

Jeesus, ja Isä, rakastaa jokaista lastaan! Niin suurella rakkaudella, ettemme käsitä. "Yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin", niin kaikkein heikointa, kuin myös sitäkin, joka muiden mielestä vahvana - myös syliä ja silitystä, ja lempeitä, vahvoja käsiä, ympärilleen kaipaa❣️

Jeesus, ja Isä, rakastaa jokaista lastaan! Niin suurella rakkaudella, ettemme käsitä. "Yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin", niin kaikkein heikointa, kuin myös sitäkin, joka muiden mielestä vahvana - myös syliä ja silitystä, ja lempeitä, vahvoja  käsiä, ympärilleen kaipaa❣️

Kaikessa kiusattu... - niinkuin mekin!

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin; kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15 

Eikö ole ihmeellistä... "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin." Tämä ajatus puhutteli minua, joka tänä aamuna taas omat pelkoni selvästi havaitsin kiusaavan ja minua masentavan. Jotenkin tuntui hyvältä tietää, että Jeesus tietää.  Jos kukin meistä ajattelee kaikkia omia vaivojaan, vastuksiaan, sairauksiaan, pelkojaan, avuttomuuden tunteitaan, köyhyyttään, ja mitä ikinä kenelläkin voi olla - on Jeesus kokenut kaikkea sitä itsekin - ja silti suostui, meidän takiamme, käymään sen kaiken läpi. Loppuun asti. Ei jättänyt kesken.

"... kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." Hebr. 5:7

Getsemanessa Jeesus rukoili suuressa tuskassa ja ahdistuksessa! Hän oli täällä ihmisenä ja koki asioita ihmisen tavoin, kaikkea tuskaa ja ahdistusta mikä meitäkin koettelee. Hän vaelsi paikasta toiseen, vailla pysyvää kotia - ja omaa rauhaa. Ja jäin miettimään sitäkin, että vaikka Raamattu ei siitä mitään kerro, niin luultavasti hän joutui sairauksien kouriinkin kuin me tavalliset tallaajat.

"...kipujen mies ja sairauden tuttava..." Jes.53:3

Kodittomana: "... ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Luuk. 9:58 (Jeesuksen omia sanoja)

Ristin edellä: "... alkoi kauhistua ja tulla tuskaan..." Mark. 14:33.  "... ja hänen hikensä oli kuin veripisarat." Luuk. 22:44

Ristillä: "minun on jano". Joh. 19:28

Jeesus suostui kaikkeen tähän, ja kuolemaan - meidän takiamme!

Luuk. 22:53: "Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta"  - hän sanoi, kun oli antanut ottaa itsensä kiinni ja pilkattavaksi, ja ruoskittavaksi ja ristiin naulittavaksi. 

Jeesus tiesi, että se oli ajallista. Taivas odotti jo.

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:3-5

"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli..." Jes. 53:8

Jumalan anteeksianto meille: Jumalan armahdus meille!

"Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19 KR-92

"Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Markus 11:25 (Jeesus sanoi)

"kärsivää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol. 3:13

Herra kuulee kurjien kaipauksen ja tarpeen

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä,

mutta sitä ei ole, heidän kielensä

on janosta kuivettunut.

Minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala,

en heitä hylkää.

Paljaille kukkuloille

minä puhkaisen jokia,

notkelmiin lähteitä.

Autiomaan minä muutan

vesilammikoiksi ja

kuivan hietikon

lähteiden maaksi.

Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan, jotta he näkisivät ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut." Jes. 41:17-20 KR-92

"... Sille, jolla on jano, minä annan 

lahjaksi vettä elämän veden lähteestä."

Ilm. 21:6 KR-92

Jeesus: "... Jos joku janoaa, niin tulkoon

minun tyköni ja juokoon." 

Joh. 7:37 (v. -38 käännös)

---

Jos kieli on janosta kuivettunut, kurkkukin on niin kuiva, että huutaminenkin on vaikeaa. Mutta: "Minä, Herra, kuulen heitä... en heitä hylkää." 

Miksi satsasit meihin!? Emme olleet kannattava sijoitus...

Emme olleet kannattava sijoitus.

En minä ainakaan. 

Joku Paavali ehkä saattoi olla?

Hän kirjoitti, ja se on nyt Raamatun Sanaa: "Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot," 2. Kor. 5:4 KR-92

Ja tuo Paavalin kirjoittama luettelo vielä jatkui; monella asialla mitä kestetään... Ja vielä silläkin, millaisiksi muuten osoittaudutaan.

Sinä tiedät, että minä en ole sitkeä kestämään vaikeuksia. Ja minulta puuttuu niitä hyviä asioita ja ominaisuuksia, joita Paavali luettelee. 

Tosin, toteaa hän näinkin - varmaan itsensäkin siihen sisällyttäen: "murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:10 KR-92

Ja näinkin hän kirjoittaa: "Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä* kätkisi* sisäänsä sen mikä on kuolevaista." 2. Kor. 5:4 KR-92  *(Onko se tämä elämä täällä - vai itse Elämä: Jeesus - jota tässä tarkoitetaan? En osaa selittää, voi vain pohtia.)

"Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 2. Kor.5:5-7 KR-92

"Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan." 2. Kor. 5:16-19 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" ❤️ Room. 8:31 (v. -38 käännös)

- Jumalan rakkaus täytti kaikki vaatimukset meitä kohtaan, on joku jossain sanonut...

Jumala tietää - kaikki!

"Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille." 1. Kor. 2:11-12 KR-92

"... sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin." 1. Kor. 2:10 

"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen." Room. 11:33-36 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7 KR-92

Jätä huomisen huolet huomiselle...

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Tuo "kullekin päivälle oma vaivansa" tahtoo sanoa, että sen oma vaiva, ei tarvitse ottaa tulevien päivien taakkoja tälle päivälle.

- Tänään auttaa Herra!*

Rukous: Auta Jeesus meitä kaikkia väsyneitä, ynnä monin eri tavoin taakoitettuja tänäänkin. Anna voimaasi, anna iloasi, anna rohkeuttasi, ynnä kaikkea sitä, jota näet meidän tänäänkin tarvitsevan. Niinkuin anteeksiantoasikin. Jää tänäänkin siunaamaan meitä, ja olemaan kanssamme, missä sitten olemmekin.

---

* Vanha kristillinen sanonta: Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.🌟

Jumala on: Toivon Jumala!

"Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo." Room. 15:13 KR-92

"Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää ja noudattaa hänen tahtoaan, kuuluu tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra." Apt. 10:34-36 KR-92

Kaikille kansoille!🌟

Jeesus on kutsunut! Hän on myös Israelin Messias.

Eilisaamuna, ennen ylösnousua ja  pöydän ääreen tuloa, ennen mitään lukemisia, oli ajatuksiin tullut mm. tuollaisiakin mietteitä*, joita otsikossakin on. Sitten kun tulin pöydän ääreen, sainkin lukea  tällaisia: 

"Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama." Jes. 41:4 KR-92

"Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra." Apt. 10:36 KR-92

* Mm. kiitollisuutta tunsin siitä armosta, että minutkin Jeesus kutsui, vaikka tiesi kaikki puutteeni ja kelvottomuuteni. Jeesus kutsui kuitenkin minutkin oman, Golgatalla tehdyn työnsä tähden: sen, jonka hän kalliilla hinnalla, oman henkensä antaen, maksoi siten pelastuksen minullekin**, joka en olisi mitenkään omin teoin kyennyt, en millään onnistuneella vaelluksella hankkimaan paikkaa taivaalliseen pöytään. Se on yksin armoa. Kuin vangille armahdus,  ja niin sitten vapaus. Ja samassa kutsu Valtakunnan Kuninkaan juhliin, paikka varmistettu! 

**🌟 Toivon tähti on syttynyt kaikille! Samalla lailla, rakkauden lailla,  jokainen on kutsuttu/kutsutaan - SINUT myös - vain Jeesuksen työn tähden✝️❤️ Siinä työssä, siinä kutsussa, oli todellinen rakkaus!

Ihana huomio tänä aamuna luetusta!

 Ihana huomio, Päivän Tunnussana -kirjasen tuomana esiin. Siinä kun oli jae niin kirjoitettuna, että Jeesuksen nimi siinä alussa oli myös mainittu. Raamatussakin asia selviää, kuka sen  merkittävän asian teki, kun lukee enemmän jakeita edestä ja takaa; mutta kirjasessa asia tuli selväksi yhdessä jakeessa, kun sen vapauttajan nimikin oli heti alkuun selvennykseksi laitettu; näin siis Päivän Tunnussana: Jeesus tuli päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. Hebr. 2:15

 Jeesus - kuolemanpelosta Vapauttaja!

"Kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Sitähän me ihmiset todella jokainen olemme kokeneet. Kuolema on ollut koko ikämme se suuri peikko ja "vihollisista viimeinen", jota emme itse kykene voittamaan. Pelkäämme, mihin joudumme kuoleman ottaessa meistä valllan.

Mutta nytpä onkin kuoleman valta murrettu! Vaikka jokaisen ihmisen ruumis eli kroppa tai keho; kuolee, kuolemalla ei ole valtaa pitää meitä, koska Jeesus omalla kuolemallaan hankki meille uuden elämän - taivaassa, Luojamme luona. Se on lahja jokaiselle halukkaalle vastaanottajalle.

Raamattu, vuoden 1992 käännös selittää: "Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä halvemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näe oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. 

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: - Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siksi hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin* suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan." Hebr. 2:9-18 KR-92

*Abraham: uskon isä, jokaisen uskovan isä. Hän on siis paljon enemmän kuin vain israelin kansan isä.

Jumala on tarkoittanut pelastuksen kaikille!

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo ei joudu häpeään.

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin  tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?

- Sana on lähellä sinua,

sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, 

nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." Room. 9:10-10:10 KR-92

"Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."  Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Room. 10:11-13 KR-92

Mitä etsit? - kysymys mielessäni aamulla omiin levottomiin ajatuksiini

Mutta sitten tuli mieleen eräs toinen, joka esitti kerran saman kysymyksen toiselle: - Mitä etsit, nainen? Nainen etsi Jeesusta; sitä, jonka tiesi tulleen ristiinnaulituksi, ja haudatuksi. Mutta sitä nainen ei tiennyt, että etsitty oli jo noussut kuolleista. Ja hän, haudasta noussut, oli nyt itse kysyjä. - Mitä etsit, nainen? Tai mies?

Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta? 

"Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi." Matt. 28:5-6 KR-92

(Tässäkin ensin enkelit): "Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo*, mitä itket? Ketä etsit? Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, niin sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." 

Jeesus sanoi hänelle: "Maria! Tämä kääntyi ja sanoi hänelle  hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja." Joh. 20:13-16  käännös v. -38 käännös. (*Sana: vaimo, tarkoittaa tässä yleensä naista, ei siis aviovaimoa. Käännös v. -92 kääntääkin sanan naiseksi).

Tässä myös enkelit haudalla): "Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? 

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: "Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." Luuk. 24:5-7 KR-92

Sama Jeesus meillä on! Hän tietää - kuulee ja näkee, että häntä me etsimme; vaikka emme usein itse sitä heti tajua❤️ Jos me koemmmekin, että emme löydä häntä, Hän kyllä löytää meidät - suuri lammasten Paimen🐑🐏

Ja sanoihan hän meillekin, että: "etsikää, niin te löydätte..."✝️🌟❤️

"...Suuri  rakkauden meri Golgatalla aukeni... " - sanotaan eräässä hengellisessä laulussa.❤️🌊

Synnit on annettu anteeksi vain yhden asian ansiosta: Jeesuksen työn tähden!

 "... synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12

"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Apt. 4:12 KR-92

"Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14  

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Hebr. 10:35

"Ottakaa mukaanne sanoja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulliksi huultemne uhrit." Hoosea 14:3 

"Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö..." 1. Piet. 2:25

"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." Hebr. 3:14 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12 KR-92

Vettä, Kristuskalliosta - myös erämaassa

"ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan: tämä kallio oli Kristus." 1. Kor. 1:10:4 KR-92

"Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä. Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata." Ps. 78:15-16 KR-92

"Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtaamaan pitkin kuivaa maata." Ps. 105:41 KR-92

"... Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan." ...

"Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän kirjansa saivat juoda kyllikseen." 4. Moos. 20:8, 11 KR-92 

(Jumalan ohjeen mukaan, pelkkä puhe olisi riittänyt... Jumala kuitenkin armollisesti antoi vettä.)

 ---

(Tässä sensijaan Jumalan ohje on erilainen, eri kerralla. Tämä tapahtui aiemmin.)

"Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen. Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:6 KR-92

 

Korjausprojekti pienelle kirjalle; selkämyksestä irti nyrjähtäneelle

Kesken aamukirjoittelujeni huomasin että yhdelle kirjalle oli tapahtunut yllättäen jotain; selkämys oli nyrjähtänyt. Liekö ollut liikaa jonkin painon alla siinä pöydällä. En ollut aiemmin huomannut siinä mitään sellaista korjaustarvetta, vaikka muuta kylläkin olin korjaillut joskus. Nyt piti miettiä kuinka saada takaisin yhteen nyt ne toisistaan erillään olevat osat, ilman että olisi vain pelkkä paperi  kiinni toisessa samanlaisessa. Se ei tulisi kestämään. Jotain muuta pitäisi olla, jokin kestävämpi.

Tarvitsin - ja löysin, kontaktimuovia. Se yhdistää nyt toisistaan irrallaan olevat.  Korjauksen jäljet näkyy kyllä. Mutta nyt pysytään koossa, ollaan yhdessä kuitenkin.

Aamukirjoitteluissani omiin tarpeisiini tuli jossain kohtaa aiemmin mieleeni myös tällainen ajatus: - Palatkaa sielujenne paimenen tykö - jota joksikin Raamatun jakeeeksi ajattelin, mutten sellaisenaan heti ainakaan löytänyt. Mutta löytyi tämä:

"... palatkoon Herran tykö; niin hän armahtaa... Sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jesaja 55:7 

---

Sain tämän äidiltä ❤️ vuonna 2007, kun olin pyytänyt häntä etsimään minulle tällaista pientä. 

 

Jälleennäkemisen ihanassa toivossa

Olin pari yötä sitten nähnyt jotain arkista unta kai, enkä enää herättyäni muistanut mitä siinä oikein oli. Otsikko ei ainakaan suoraaan tullut siitä, mutta liekö ollut joku vaikutus sillä kuitenkin. No, jokatapauksessa, tuollainen toivotus tuli mieleeni; ajatuksella, että se olisi monissa tilanteissa ihanampi osoitus toivosta seuraavaan tapaamiseen, kuin joku muu. Otsikko sisältää tietysti myös ajatuksen; toivon ja uskon myös siitä, että kerran taivaassa tavataan Jeesus, joka on meidän puolestamme kuollut. Sekä niitä rakkaita, jotka edeltä ovat menneet. Ja itseasiassa, tapaammehan me siellä ihan uusia tuttujakin, jotka siellä ensi kertaa näemme: niitä, joista niin paljon olemme Raamatusta lukeneet, kuin myös omia esi-isiämme ja -äitejämme, ym. joita ei ole ennen ollut tilaisuutta nähdä.

Sinä aamuna kun vihkooni kirjoittelin tuon otsikon ja tuota muuta; olin aamun luettavista saanut silmiini jakeen, joka myös ikäänkuin puhui samaa, että kyllä vielä nähdään:

"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 KR-92

---

Nyt kun etsin tähän kuvaa, ja löysin tuon ja muut samaan aikaan otetut, huomasin, että tuo kuvahan oli samalta aamulta kuin tekstiä vihkoon olin kirjoittanut. Siitähän, aamuisesta näkymästä ennen ylösnousua olin kirjoitukseeni aihetta saanut!  

Ehkä meillekin sitten joskus, on tämä elämä täällä kuin arkinen uni, josta ei oikein edes muista, mitä siinä oli...🌟

Rohkaisua kaivatessa

 "Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne..." Hebr. 10:35 KR-92

Entä jos sitä rohkeutta juuri ei tunnu olevan...?

"Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen." Nah. 1:7 KR-92

--

"... uskokaa minuun." - sanoi Jeesus Joh. 14:1

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi myös Jeesus Matt. 28:20

---

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta..." Jes. 43:18-19 

Lohdullista lupauksia tähänkin päivään

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rahani - sen minä annan teille. En minä annan teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelkäätkö." Joh. 14:27

"... Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"  Tiit.. 2:11

Kuva: Tuo on otettu joskus Lieksasta kotiin lähtiessä. (On osasuurennos isommasta kuvasta, joka ei ollut kovin kummoinen.)

---

Tapahtui ylläolevan kirjoittamisen jälkeen seuraavaa: Kun olin kirjoittanut nuo, menin puuroa keittämään. Kun se oli valmis, ja odotti  minua jo kulhossa tiskipöydän reunalla, osui käteni siihen jotenkin hullusti ja puurokulho lensi ylösalaisin lattialle. Ohjelmassa olikin sitten ensiksi puuron ja kulhon kappaleiden siivousta lattialta... No onneksi olin puuroa keittänyt runsaasti. 

No sitten kun olin puuroni syönyt, aioin juoda jo valmiina olevaa kahvia. Sitä kuppiin kaataessani huomasin, että eihän tämä näytä ollenkaan siltä kuin pitäisi. No niin, oli suodatinpussi taittunut ja sen vuoksi ei tullut kunnon kahvia. Uusi satsi laitettava. Nyt aion ottaa siitä☕

Pieniä harmeja, harmitti silti. Varsinkin se lattialle lentänyt puurosatsi hajonneine  kulhoineeen; sen siivous. Totta se silti on, mitä tuolla yllä on sanottuna.  Nämä oli pieniä harmeja joihinkin  isoihin asioihin  verraten, mitä ihmisillä voi olla.  Jumalan läsnäolon lupaus on silloinkin, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä. Aina Hän lupasi olla kanssamme - joka päivä. Tilanteita ja tunteita ei eritelty, kaikissa ollaan mukana. Tuntui miltä tuntui.