perjantai 23. helmikuuta 2018

Rakkauden lähde

Kiitos rakkaudestasi, joka on aivan jotain muuta, kuin mitä me sillä sanalla käsitämme. Me etsimme aina rakkauden kohteesta jotain "tarttumapintaa". Sinä rakastat meitä kokonaan. En osaa sitä Sinun rakkauttasi tietenkään oikein paperille panna, sanoin kuvata, mutta yritän jotain käsitystä rakkautesi suuruusluokasta  saada.


Sitä ei voi laittaa samaan "koriin", ei edes huoneeseen, kuin meidän ihmisten välinen rakkaus, joka etsii aina omaa etuaan, eikä ole niin pyyteetöntä, kuin toivoisimme sen olevan.

Sinä loit meidät. Me ihmisetkin osaamme kiintyä tekemiimme luomuksiin, vaikka ne olisivat viallisiakin. Sinä et tehntyt virhettä luodessasi meidät; minut ja jokaisen muun. Synti kyllä turmeli meidät. Mutta sellaisenakin olemme Sinulle niin rakkaita, että tulit tänne ihmisen osaan ja täytit samalla sen, mitä meiltä puuttuu, otit syyksesi syntimme ja kärsit rangaistuksemme. Korjasit yhteyden.

Niin kovasti rakastit meitä, todella halusit, ja haluat, että olisimme kanssasi aina. Että emme lähtisi koskaan pois. Alussa oli paratiisi... ja yhteys kanssasi aivan rikkumaton. Kunnes tuli synti. Sitä vihaat, mutta sen rikkomaa rakastat - edelleenkin.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18




Varmaan meistä jokaiselta löytyy pelkoa Sinua kohtaan, koska emme täydellisiä täällä ole. Mutta kerran Sinun luonasi kaikki vajaa lakkaa.


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Todet ja vakaat

"Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat."  Jes. 25:1




"Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi." Jes. 25:9


tiistai 20. helmikuuta 2018

"Mikä sinun on... Mitä pyydät?"

"... kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli ... Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on, kuningatar Ester, ja mitä pyydät? Se sinulle annetaan, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."
Ester vastasi: "Jos kuningas hyväksi näkee..."  ja kutsui sitten kuninkaan sekä Haamanin pitoihin...


Ja kun kuningas oli tullut niihin pitoihin, kysyi hän jälleen: "Mitä pyydät? ...mitä haluat?" Ja jälleen Ester pyysi kuningasta pitoihin, jotka olisivat seuraavana päivänä. Kutsu koski myös pahaa Haamania, jonka vuoksi Esterillä juuri olikin valtava huoli sydämessään. Mutta Haaman on hyvillään. Ja ennen seuraavan päivän pitoja hän suunnitteli pahoja toisten varalle ja itselleen kunnian saamista. Mutta ne suunnitelmat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan... 

Ja niin oli kuningas jälleen Esterin luona pidoissa. Ja jälleen hän kysyi: "Mitä pyydät, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan. Ja mitä haluat? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."
"Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan..."

Ja Ester sai mitä enimmin toivoi... kun rohkeni pyytää.

Ester: luvut 5-7


---

Jeesuskin kysyi sokealta autettavaltaan, että mitä hän toivoi Jeesuksen hänelle tekevän:

"Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli..." Ja sitten hän huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" 
Hänen huutonsa yritettiin vaimentaa, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua."
Ja Jeesuksen käskystä  hänet talutettiin hänen eteensä. Ja Jeesus kysyi häneltä: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän vastasi: "Herra, että saisin näköni jälleen."

Ja hän sai vastauksen: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut." 

Luukas 18:35-43


perjantai 16. helmikuuta 2018

Rohkaiseva jae

"Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:2-3




Herra, sinä tiedät, että kiusaaja pelottelee minua jatkuvasti, huutelee tai kuiskuttelee korviini pelottavia asioita, joista useat ovat vieläpä täysin valhetta. Auta minua kuuntelemaan sinun rohkaisevaa ääntäsi ja katsomaan sinuun,  ja  samalla sulkemaan korvani ja silmäni vihollisen juonilta.

---

Minua itseäni rohkaisi tänä aamuna tuo yllä oleva jakeenkohta. Sen tosin luin Suomen Raamattuopiston päivän sanasta uudempana käännöksenä. Siihen liitetty tekstikin oli hyvä. (Kyseinen teksti tänään, muulloin joku muu.)


tiistai 13. helmikuuta 2018

Hänen eteensä kaikki mikä painaa


"... tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!..."
Ps. 62:9 (-92)


"...että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista..." Apt. 3:20


Omia asioitani miettiesssä, tuli mieleeni yllä olevat jakeenpätkät. "Kaikki mikä painaa..." On se sitten synti, jokin vaiva tai ahdinko... Hänen eteensä sen saa kantaa.

---

Kun toinen jae olikin uudemmasta, ja toinen vanhemmasta käännöksestä, etsin molempiin jakeisiin luettavaksi molemmat versiot kokonaisuudessaan. Ja jälkimmäiseen jakeeseen myös sitä edeltävän jakeen.


"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (Sela) " Ps. 62:9  (1992)

"Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela." Ps. 62:9 (1933/1938)

....
Satuin lukemaan  myös Psalmia 95 "Kehotus kiittämään ja tottelemaan Herraa."  Sopii vaikka tähän väliin luettavaksi. 
...

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt. 3:19-20 (1933/1938)

"Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun." Apt. 3:19-20 (1992)

maanantai 12. helmikuuta 2018

Aabraham vaelsi kuin muukalainen

"Ja Herra sanoi Abramille: 'Lähde maastasi, suvustasi, ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.'

Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut..."  1 Moos. 12:1-4




Abram lienee ollut vähän erilainen. Hänhän kuunteli Jumalan puhetta ja myös toimi sen mukaan. Se jää arvailujen varaan, oliko hänellä ollut jo ennen Jumalan puhetta olemassa kaipuu kauas, väljemmille sijoille, omille maille? Ainakin hän oli valmis lähtemään, ilman vastaväitteitä, kun Herra siihen kehotti.

Mitä mahtoi Abram ajatella, kun sai tuon Jumalan lähtökehotuksen ja  siihen liittyvät lupaukset? Ihminen katsoo aina asioita omasta rajoittuneesta mielestään, omien "silmälasiensa" läpi. Ja yleensä ihmisen kuvitelmat ja Jumalan suunnitelma eivät näytä samalta. Mistäpä tiedämme vaikka Abram olisi ajatellut noista lupauksen sanoista, oman päätelmänsä tehnyt, että ehkä hänestä tulee vaikkapa joku hallitsija, kuningas? Me tiedämme, näin hyvin paljon jälkikäteen, mitä tuo lupaus merkitsi, mutta Abramille se ehkä ei ollut silloin yhtä selvä.

No, hän totteli ja lähti. "Mooren tammen" lähellä ilmestyi hänelle Herra ja sanoi: " Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." 1 Moos. 12:7. "Sinun jälkeläisillesi..." Ja Abram rakensi sinne alttarin ja jatkoi matkaa. Matkallaan hän "huusi avuksi Herran nimeä."  ja rakensi alttarin toiseenkin paikkaan.

Ei liene helppoa ollut hänen kulkunsa luvatussa maassa, sillä sinne tuli jopa nälänhätä. Ja hänen piti lähteä sitä pakoon Egyptiin. Siellähän oli aivan omanlaisensa seikkailut ja vastukset. Sillä reissulla  hänelle kuitenkin kertyi lisää omaisuutta ja Herra piti huolta hänestä ja hänen vaimostaan, vaikka tapahtumat siellä olivat heille varmasti hyvin stressaavia.

Abramista sanotaan, että "hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen..." aina sinne asti missä hän oli jo aiemminkin ollut. Paikkaan, jossa oli alttari, ja "Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä."

Tuli sitten sitten ero sukulaispojastakin, myöskin sotaa. Mutta tuli myöskin siunausta: Melkisedek, Saalemin kuninkas tuli ja siunasi Abramin. Hän varmaankin näki Abramissa jotain enemmän kuin muut...



Mutta kaiken keskellä, lasta heille ei ollut kuulunut. Erään kerran Abram tuskastuneena sanookin: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna ja omaisuuteni haltijaksi tulee Damaskolainen mies, Elieser." Silloin Jumala käski hänen katsoa taivaalle ja lukea tähdet. Niin paljon tulisi hänellä oleman jälkeläisiä...

"Ja Aabraham  toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva." Room. 4:18





Jeesuksestakin odotettiin maallisessa mielessä jotain. Hänen toivottiin olevan sellainen vapauttaja, joka karistaisi Rooman kahleet kansan yltä. Sellaista eivät tarkoittaneet  hänestä lausutut suuret lupaukset. Ne näyttivät vähäsiltä toteutumisensa puolesta ihmisten silmissä, mutta olivat paljon enemmän kuin yksikään ihminen saattoi kuvitella!

Jumala suunnittelee ja tekee. Emmekä me sitä käsitä.




perjantai 9. helmikuuta 2018

"Mitä hyötyä siitä sitten on?"

Noin kysyi minulta joskus nuorimmainen. Hänelle kun oli silloin tarkoitus hankkia uusi uimapuku ja hänellä oli jo mieluinen mallikin katsottuna. Piakkoin heillä oli tuloillaan leirikoulu ja siellä uimamahdollisuus, mutta se oli ulkona. Minä en silloin sattuneesta (mielestäni jäätävästä) syystä ollut  halukas antamaan lupaa uimiseen. Silloin oli nimittäin kylmä toukokuu. Ja hän sitten kysymään, että "Mitä hyötyä siitä  sitten on?"  Siitä uudesta uimapuvusta siis. Niinpä... mitä hyötyä... kun koko kesän uimiset ja lämpimät säät olivat kuitenkin odotettavissa edessäpäin. Ja täytyy sanoa, etten mitenkään levollisesti tuohon kysymykseen silloin vastannut, vaan vastaukseni oli senluontoinen, että se sulki enemmät napinat - sillä kertaa. Toinen neito jatkoi tosin samasta aiheesta myöhemmin, että uimalupa olisi saatava...





Jäin vaan tuon keskustelun jälkeen sitäkin miettimään, että ollaan mekin varmaan Jumalan lapsina hyvin usein tuollaisia...  Kysytään samalla tavalla; "Mitä hyötyä siitä sitten on?", kun emme malttaisi yhtään odottaa!

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. 
Odota Herraa." Ps 27:14

---
Kyllä he sen uimalupansakin saivat... Ja ihan nytkin olen itse saanut kokea, kuinka vaikeaa on odottaa, joskus ihan pientä ja "olemattomankin" tuntuistakin asiaa, vaikka vain vähän aikaa!


maanantai 5. helmikuuta 2018

Ei mitään "kilpahuudantaa"

Välillä tulee miettineeksi omia huolenaiheitaan siltäkin kannalta, että onhan niitä toisilla paljon isompia murheita, että miksi Jumala minun pieniä valituksen aiheitani kuuntelisi?  Sitten mieleeni tuli, ettei tämä ole mikään kilpailu, jossa pitäisi pystyä hyvin perustelemaan se oma avun tarve. Ja parhaat perustelut sitten palkittaisiin avulla... Ei se niin ole. Kyllä Jumala pystyy ja haluaa kuulla ne pienemmätkin huolenaiheet samalla, kun  kuuntelee niitä valtavia murheita. Eikä Hänen kätensä ole sillä tavoin rajoittunut, että vain yhden  asia kerrallaan hoituisi.



Jos Hänen apunsa viipyykin meidän mielestämme aivan liian kauan, niin  monia kehotuksia Raamatussa on, että emme hellittäisi. Muistathan Jeesuksen kertomuksen "väärästä tuomarista"? Jopa tuo väärämielinen tuomari auttoi leskivaimoa, kun tämä sitkeästi pyysi.

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"  Luuk. 18:7-8

---

Luukas 18/Koivuniemen Raamattuhaku: Kertomus väärästä tuomarista.

Isännän mietteistä kuultuna sain tuon väärän tuomarin vertauksen tähän mukaan esimerkkinä hellittämättömästä rukouksesta:)  Ollapa sitä sitkeyttä itselläkin...

lauantai 3. helmikuuta 2018

Hän, odotettu Kuninkaamme, saapuu!

Vieras valloittaja oli tullut. Säälimättä oli ajanut kaupungista asukkaat pois. Nyt kaupungin asukkaat odottivat  lähistöllä apua saapuvaksi. He olivat lähettäneet sanan omalle Herralleen, kuninkaalleen, että tämä tulisi ja auttaisi heitä. He uskoivat, että tämä heidän avukseen rientäisikin.

"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme, sinua, Herra; 
sinun nimeäsi ja muistoasi sielu ikävöitsee. 
Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, 
minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..."
Jes. 26:8-9


"Ja sinä päivänä sanotaan:
"Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; 
tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi." 
Jes 25:9

Ja kuningas tuli ja voitti valloittajan, vapautti kansansa, toi rauhan - heille, jotka luottivat häneen.

"Vakaamieliselle sinä talletat rauhan,
rauhan, sillä hän turvaa sinuun."
Jes. 26:3

"Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin,
hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti. 
Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet."
Jes. 26:5-6 

"Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta
ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.
Sillä Herra on puhunut."
Jes. 25:8



---
Jos olisin osannut, olisin piirtänyt kuvan tiellä odottelevasta väkijoukosta, joka auttajaansa odottaa. Ja jos olisi ollut mahdollista, niin olisi ääniviesti siitä valtavasta ilon huudosta, jonka väkijoukko riemuiten huutaa, kun näkee Herransa, Kuninkaansa, Pelastajansa saapuvan... (Jes. 25:9).

"...Katso,
tämä on meidän Jumalamme,
jota me odotimme meitä pelastamaan,
tämä on Herra, jota me odotimme:
iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi."





perjantai 2. helmikuuta 2018

Hänen eteensä kaikki

"Luottakaa aina Jumalaan, 
tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! 
Jumala on turvamme." Ps. 62:9  (1992)

(Puhu sitten, tai kirjoita, Hänelle, mitä mielessäsi on...)



(Ja minä kirjoitin...)

No, tässä näitä nyt oli... Varmaan jäi poiskin jotain, mitä olisi pitänyt laittaa. Mutta, tiedäthän Sinä! Kiitos, että sain tuoda Sinun eteesi nämä. Katso meidän ja hätämme puoleen. "Lue haavat ja kyyneleet". Toimi hyväksemme. Anna meille luottamus Sinuun. Anna iloa ja kiitollista mieltä.

---
Minuun "kolahti" aamulla tuo jae.

torstai 1. helmikuuta 2018

Hän ei ole hylännyt meitä

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:31-32


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Herra ei unohtanut kansaansa

"Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan".  Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten kanssa karkeloon. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.  Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtetkäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme tykö'.


Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni.



Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niin kuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyvän,viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin kuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.
Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiansa, hän ei lohdutuksesta huoli surussaan lastensa tähden, sillä niitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.


Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: 'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.' Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.' Ja Juuda kaikkinen kaupunkineen asuu siellä yhdessä, peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen. Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." 



Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen. "

Jeremia 31:1-26

lauantai 27. tammikuuta 2018

Jos me uskoisimme

"Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" 
Joh. 11:40 (alunperin Jeesus Martalle)




"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on oleva suuri." Hebr. 10:35
(alunperin hebrealaiskirjeessä ahdistuksen ja vainon keskellä eläville)




"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 (eiköhän näissä kaikissa ole samalla meillekin...)




---
Aamulla tuli ennen ylösnousua mieleeni ensinnä nuo kaksi jaetta ihan omiin mietteisiini. Ylösnoustuani etsin, mistä jakeet löytyvät  ja sitä tehdessäni löysin tuon kolmannenkin. Tänään onkin muuten Vainojen uhrien muistopäivä...

tiistai 23. tammikuuta 2018

Minä odotan jotain

"Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla." Ps. 86:3-4

"Täytä minut pitkästä  aikaa ilollasi, Herrani! Anna vapaata vaivoistani, tee tästä hyvä päivä. Pyydän rohkeasti iloasi, sillä sinä olet oikean onnen ja loppumattoman rauhan lähde. Tahdon unohtaa kyyneleeni. Sinun luonasi ei ole murheelle sijaa, eikä surun kyyneleitä tarvita taivaassa. Minä korotan ajatukseni jo luoksesi ja iloitsen tulevasta riemusta. Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä. Olethan sinä Jumalani; sinä nostat, kannat ja pelastat."
Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja



---
Luin tuota samaa tekstiä eilenkin ja kirjoitin ajatuksiani ylös:

"Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä". Mieleeni häivähti, etten osaa kiittää siitä... vaan valitan ja rukoilen, että asiat kohentuisivat. Armahtakoon minua, kiittämätöntä, Herra! Sanotaanhan näin meille ohjeeksi: "Kiittäkää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden..." (1. Tess. 5:18) Jos en osaakaan suorastaan suruistani kiittää, niin ainakin siitä sitten, että Hän on Kaikkivaltias ja toimii kaikessa parhaakseni. "...Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta...". (Ps. 35:27)

- Isiiiii! Joko tän voisi lopettaa? Joko mä saisin sen?
- Odota Kulta, vielä hetki. Isi tietää kyllä, että sinä haluat...

---

Näin eilen.

Lupauksiin olisi tartuttava tänäänkin,
vaikka tunteet ja epäuskon ajatukset sanoisivat aivan muuta.

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:23-24



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Hän kuulee

"Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä." Ps 10:17 (1992)


"Sinä tunnistat ihmisen sydämen janon jo silloin, kun se on vielä sanatonta kaipuuta. Sinä osaat lukea katseeni pyynnön, vaikka en osaa mitään puhua. Sinä kuulet ja kuuntelet tarkoin, mitä sydämeni sinulle huokaa. Sinä näet ja tiedät kaiken ja silti rakastat. Rakkautesi ei seuraa sivusta minun kysymysteni tulvaa tai hätäni kipeyttä. Sinä olet vierelläni, kannat taakkaani ja ympäröit minut armollasi. Minä tahdon nyt päästää sinut hätääni, koska sinä tiedät hyvin, miten särjetyn sydämen kujilla kuljetaan: hellävaroin ja hitaasti, ettei mikään vain menisi enempää rikki, vaan tulisi mieluummin korjatuksi. Pikku hiljaa, pala palalta, sinä hoidat haavojani, kunnes taivaassa kokonaan uutena ihmisenä saan ylistää sinun ihmeellistä tietäsi."  Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

---

Tuo yllä oleva jae  rohkaisi minua tänä aamuna kirjasta sen lukiessani. Ja sen seurana ollut teksti on lohdullinen. Vielä tuli itselleni mieleen sellainenkin kohta, että

"...sinulle onneton uskoo asiansa...".

Ja kun sitten etsin sen, kappas vain... Sepä olikin samassa psalmissa!

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset  vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14 (1933/1938)



Kuvat ovat tyttären ottamia:)


torstai 18. tammikuuta 2018

Hän ei unohda!

"Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 

"Tässä on tie, sitä käykää."
Jes. 30:20-21



tiistai 16. tammikuuta 2018

Hänen armostaan

"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen." Room. 9:16

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hänellä on kaikki valta, voima ja kunnia

"Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemätä jätä." Jes. 42:16




Jos ei ole outoja teitä helppo kulkea näkevänkään, saati sitten sokean... Ja koleikot ovat täysin mahdottomia. Mutta kun Herra itse johdattaa, Hän voi muuttaa mahdottoman kuljettavaksi. Hän on Herra, jolle mikään ei ole mahdotonta, vaikka se meille olisikin.

Hän kykenee aina tekemään enemmän, kuin me käsitämme:


"...avaamaan sokean silmät, päästämään sidotut vankeudesta, 
pimeydessä istuvat vankihuoneesta."
Jes. 42:7




"Minä, Herra, se on minun nimeni, 
minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; 
ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä ne teidän kuulla."
Jes 42:8-9 

"Ennenkuin ne puhkeavat taimelle",  silloin ei vielä mitään näy...


"Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä



hamasta maan äärestä,
te merenkulkijat ja meri täysinensä,
te merensaaret ja niissä asuvaiset.

Korottakoon äänensä erämaa

ja sen kaupungit,
kylät,
joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa." 
Jes. 42:10-12



Joka kolkkaa kutsutaan ylistämään Herraa...


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Murtunut kynnys

Joku kenties sanoo: - Menisin Jeesuksen luokse, mutta kun minulla on tämä taakka. Ja sinne on niin korkea kynnys, etten pysty ylittämään sitä. Jalkanikin ovat niin huonot...
Toinen vastaa:  - Mutta etkö ole kuullut? Kynnyshän on murtunut! Sinne pääsee kyllä heikompikin nyt.


"Ja oli jo  noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annnan henkeni."  Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." 23:44-46

---
Luin Vähäsarjan kirjaa Joka päivä lupaus kantaa. Siinä kerrottiin myös muutama Josefuksen huomio temppelistä Jeesuksen kuolinvuodelta. Siellä oli tapahtunut yllättäviä asioita:  "raskaat ovet olivat itsestään auenneet, ja yksi kynnyksistä oli murtunut."  Minua ihastutti ajatus murtuneesta kynnyksestä. Siitä tuo ylinnä oleva "sananvaihto". Piirsin siitä murtuneesta kynnyksestä yksinkertaisen kuvankin, mutta en nyt jaksanut ruveta sitä tänne puuhastelemaan. Kuvittele itse... 

lauantai 13. tammikuuta 2018

Ei siinä muurin edessä ollakaan yksin

"Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa."
Psalmi 145:14


Hän on siinä kyyryssä, muurin edessä, kasvot haudattuna käsiin. Ei hän nyt muuta huomioi, kuin edessään olevan muurin. Siinä vieressä seisoo kuitenkin joku... Etäämmällä seisovat katselevat tilannetta ja näkevät mitä tapahtuu. Nyt tuo vieressä seisova sanoo jotain, koskettaa kädellään kyyryssä olevaa. Kosketettu ottaa kädet kasvoiltaan, kääntää katseensa ylöspäin ja näkee Mestarin. Se on Jeesus itse. Mestari tarttuu alaspainettua kädestä ja kehottaa lempeästi nousemaan. Varovasti kehotettu nouseekin, vaikka hänen jalkansa tuntuvat kovin huterilta. Nyt hän kuitenkin seisoo ja näkee Mestarinsa kasvot.  Niissä näkyy lempeys ja katseessa rakkaus. Ja nyt hän saattaa nähdä myös sen, ettei se muurikaan tunnu enää niin mahdottomalta, koska Mestari seisoo vieressä!

"...Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin." 
Psalmi 18:30

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

"Miksi murehdit, minun sieluni?..."

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? 



Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

---

Laitanpa vielä linkin Sessen Kotimatkalla blogiin. Siellä oli ihastuttava juttu.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Kuninkaan eteen

"... tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.Tietäkää, että Herra on Jumala...." Psalmi 100:2-3



Jos saisimme luvan mennä jonkin kuninkaan eteen asiamme kanssa, emmekö osoittaisi kunnioitusta kuninkaalle? Emme ainakaan kääntäisi selkäämme hänelle ja puhuisi selkä häneen päin, aivan kuin häntä ei olisikaan... Kunnioittaen kuninkaan eteen menisimme. Arvostaisimme häntä ja sitä, että saimme tulla hänen eteensä. Kiittäisimme siitä. Ja jos kuningas sitten kuuntelisi asiamme, ja vieläpä kävisi ilmi, että hän meitä auttaakin, olisi ylistys ja kiitos huulillamme.

"...sinulle onneton uskoo asiansa..." 
Psalmi 10:14




"Kiitosuhrivirsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. 
Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

Käykää hänen portteihinsa kiittäen, 
hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.
Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
Sillä Herra on hyvä;

Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen." 
Psalmi 100





"Sinä olet sen nähnyt, 
sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,
ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;
sinulle onneton uskoo asiansa,
sinä olet orpojen auttaja."

Psalmi 10:14

maanantai 8. tammikuuta 2018

Hän toimii tänäänkin lupauksensa mukaan

"Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua."
Ps 63:9 (-92 käännös)

"Jeesus, pysyttelen lähelläsi, koska siinä omatunto voi levätä teoistaan ja rauhaton sieluni löytää rauhan. Mutta selvää on sekin, että en minä omin voimin sinun luonasi pysyisi hetkeäkään. Kuin villivarsa juoksisin teilleni, ellet itse pitäisi minua jatkuvasti lähelläsi. Kun hurskaat tunteet ovat menneet ja elämän kivut kohdattava silmästä silmään, on vaikea säilyttää rauhallinen mieli. Lapsenasi saan sinulta kuitenkin jatkuvasti kaikkea hyvää. Pimeys on edessäsi valoisaa, ja sinä näet minun seuraavat askeleeni tarkasti. Tarraudun nyt sinuun ja sanaasi: sinun oikea kätesi tukee minua. Toimi, Vapahtaja, tänäänkin tämän lupauksesi mukaan."

Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Oletko siellä?


"Oletko siellä?"
"Minä olen!"

---

Aiheen kuvaan sain Sessen Kotimatkalla -blogissa olleesta jutusta: Usko tulee kuulemisesta

perjantai 5. tammikuuta 2018

Ennenkuin huudamme, Hän jo vastaa

Johdatusta ja vastauksia. Joskus "huudamme kurkkumme käheiksi" ja siltikin tunnumme jäävän vastausta paitsi. Joskus taas huomaamme, että tapahtui jotain, jota olemme hädin tuskin ehtineet vielä edes pyytää, jos peräti ollenkaan - ja se onkin jo siinä. Sinä olet ihmeellinen!

Sinä johdatat, johdattelet, joskus meitä ihmeellisellä tavalla. Saatamme toimia toisen hyväksi Sinun johdatuksessasi enemmän kuin  edes olimme käsittäneet. Tai saatat johdattaa ihmisten kulkemisia, että jo ennen kuin edes on rukoiltu, vastaustasi on jo valmisteltu  tovi. Ja niin ihminen menee ja tulee Sinun suunnitelmasi mukaan.

"Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen." Jes. 65:24

"...Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt,  se toteutuu..." Jes. 14:24

torstai 4. tammikuuta 2018

Ja Paimen hymyili

Paimen katseli laumaansa. Hänen kasvoillaan karehti  hymy. Hän rakasti laumaansa äärettömän paljon. Jotkut ihmettelivät sitä, sillä laumassa näkyi olevan paljon heikkoja ja sairaita. Paimen tiesi, etteivät toiset voineet ymmärtää. Hänhän oli ostanut laumansa ihan ilokseen, eikä hyötyäkseen siitä. Hän nautti siitä, että sai toimia niiden parhaaksi. Hän ihasteli lampaidensa erilaisuutta ja sitä kuinka ne vähitellen oppivat luottamaan häneen.

Monet olivat laumaan tullessaan hyvin varuillaan. Ne luulivat tämänkin lauman, ja tämän paimenen olevan samanlaisen, kuin niiden aiemmin kokemat, joissa niitä oli lyöty ja vaadittu. Tämän paimenen hoivassa lampaat huomasivatkin saavansa lempeää kohtelua. Väsyneitä kannettiin. Niiden haavat ja ruhjeet hoidettiin. Ja hoidettavia vammoja tässä laumassa olikin. Kaikissa oli jotain hoidettavaa. Jotkut olivat jo toipuneetkin melko hyvin, mutta aina oli joukossa niitä, joiden vammat vaativat Paimenen  jatkuvaa hellää hoitoa ja läsnäoloa.


Tuossakin oli juuri yksi sellainen. Pieni karitsa vielä; hyvin säikky. Se säikähti helposti pientäkin risahdusta ja silloin se helposti saattoi sännätä pakoon. Monet monituiset kerrat oli paimen sen syliinsä ottanut kannettavakseen, kuten Paimen  nytkin teki. Pieni lammas yritti pyristellä sylistä pois. Paimen puhui sille rauhoittavasti ja vähitellen pikku lammas lakkasi pyristelemästä. Sen sydämen lyönnit rauhoittuivat ja se tunsi, että tässähän oli hyvä olla.

Mutta ei Paimenen jatkuvan silmälläpidon alla olleet vain pienet karitsat tai nuoret lampaat. Yhtä hyvää huolta hän piti vanhoista jukuripäistäkin. Ja Paimen näki juuri silmäinsä edessä yhden  hänen rakkaista lampaistaan, joka oli juuri sellainen. Usein tuo lammas halusi kulkea lauman keskelläkin, mutta ajoittain se tunsi halua lähteä aivan omille teilleen. Silloin se saattoi jäädä joukon jälkeen ja väsyi tavoittamaan muita. Mutta Paimen tarkkaili tilannetta koko ajan. Hän meni ja haki sen taas ihan lähelleen ja puhui sille rauhoittavasti. Piti hetken aikaa kiinnikin ja kuiskasi jotain pyristelevän  korvaan. Pakoon pyrkivä rauhoittui jälleen.

Ja Paimen hymyili.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hän katsoo alaspainettua



"Mutta bublikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." Luuk. 18:13

Ja mitä mieltä Jumala oli hänestä?

Jeesuksen sanoin: "Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; 
sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk. 18:14





tiistai 2. tammikuuta 2018

"Jeesus ei muutu"

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Hebr. 13:8


"Jeesus ei muutu. Yhä vieläkin hän viihtyy syntisen seurassa. Yhä vieläkin hän ymmärtää langenneen ihmisen hädän ja rakastaa ehdoitta jokaista meistä. Yhä vieläkin hän kulkee ihmisten keskellä ja kutsuu valtakuntansa kansalaiseksi. Yhä vieläkin hän on ylpeitä vastaan, mutta niille, joille armo kelpaa, hän antaa taivaan.

Syntien sovitusta on käsketty saarnaamaan kaikille luoduille, alkaen omasta sydämestä. Anteeksianto koskee myös minua, olkoon syntini tai syyllisyyteni nimi mikä tahansa. Koskaan rikokseni ei voi olla suurempi kuin Jumalan Pojan veri, joka on vuotanut koko maailman kaikkien aikojen kaikkien syntien puolesta.

Jeesuksen luota löytyy omalletunnolle syyttämätön ja selittämätön rauha. Sillä Jeesus ei muutu."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki


maanantai 1. tammikuuta 2018

Hänen edessään

"...vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room. 1:21


En voi paeta tätä sanaa, ajatellen sen kuuluvan joillekin aivan muille. Olenko minä Jumalaa kiittänyt ja kunnioittanut? Enkö useimmiten vain  valita? Hänen eteensä saa kyllä tulla niiden valitustenkin kanssa, mutta kunnioitusta ja kiitosta en saisi silti unohtaa.

Jos Hän seisoisi  meidän edessämme silmillemme näkyvänä, varmaankin vapisisimme Hänen valtasuuruutensa edessä. Mahtaisimmeko saada mitään sanaa suustamme...

...ja kuitenkin - saimme sen lapseuden hengen!

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:14-15

 Kiitos Hänelle siitä!

lauantai 30. joulukuuta 2017

He tulivat vain vastaan...

"... ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta."
Apt. 28:15


Paavalia pitää suurena Jumalan miehenä,  eikä aina tule ajatelleeksi, että hänkin tarvitsi rohkaisua. Hän oli kuitenkin kokenut kovia aika vastattain. Sen lisäksi, että hänet oli vangittu ja häntä oltiin kuljettamassa Roomaan, oli hänellä lisävastuksia matkassaan. Käärme oli purrut häntä käteen ja juuri sitä ennen, oli laiva, jossa hän matkusti, hajonnut ja kaikki joutuivat mereen. Siinä tilanteessa hänen henkensä oli muutoikin vaarassa, sillä sotamiehet aikoivat tappaa kaikki vangit, estääkseen heitä karkaamasta. Ystävällinen sadanpäämies halusi kuitenkin säästää Paavalin ja samalla säästyivät muutkin vangit.

Kaikkea tätä ennen olivat he olleet valtavissa vaikeuksissa merellä viikkoja. Jopa niin, että "katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." (Apt. 27:20). Mutta silloin Paavali oli saanut rohkaisua yllättävältä taholta, "sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: " Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat." (Apt. 27:23-24).

Vaikka Paavali oli saanut ihan taivaallista rohkaisua, niin ihminen kaipaa rohkaisua yhä uudelleen ja uudelleen. Paavalikin lie ollut Roomaa lähestyessään jälleen rohkaisun tarpeessa, sillä kun heitä vastaan tuli ystäviä Roomasta, sanotaan näin: "Ja kun veljet sieltä saivat kuulla meistä tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta."  (Apt. 28:15).

Mahtoivatkohan ne vastaantulleet ihmiset lainkaan käsittää sen vastaantulemisensa tärkeyttä? Hehän saattoivat pitää Paavalia suurena uskonsankarina, jollainen hän tietysti olikin, mutta ihminen silti kaikkine tunteineen. Ja kenties sitä ihmistä pelotti, kaikesta aiemmin saamastaan rohkaisusta huolimatta, mennä Roomaan, kun ei tiennyt mikä siellä häntä odotti.