"Kalleinta kaikessa on, että Jumala armahtaa - on joku sanonut.

Tehdyt virheetkin Hän, Jumala, sovittaa suunitelmaansa. Näin saaamme varmaankin ajatella omastakin elämästämme, myös vaikeuksista. Mutta nämä asiat tulee ilmi varsinkin Raamatun henkilöiden elämässä.

Esimerkiksi Jaakob, Iisakin poika, Aabrahamin pojanpoika. Hän oli toiminut veljeään Eesauta kohtaan vilpillisesti; kun toisen tilannetta hyväksi käyttäen, ja isäänsä Iisakiakin kohtaan vilpillisesti toimien, riisti eli osti jollain keitolla veljeltään Eesaulta esikoisuusaseman*. Ja isää oli petetty - äiti Rebekan avustuksella, ihan ehdotuksella tai vaatimuksella, että Iisak naamioitasiin käsistään karvaiseksi veljensä tapaan, käärimällä karvaiset vuohennahat karvattoman kuopus Jaakobin käsiin. Ja petkutus sokeaa isää kohtaan onnistui, vieläpä äitimamman laittamalla isukin mieliruoalla; johon ainekset - eli oikea riista, oli Eesaun hankintalistalla juuri. Mutta kaksi petollista ehti ensin. Äiti ja poika. Vaan täytyy todeta sekin, että Rebekka tiesi ja uskoi Jumalan lupauksiin, jotka oli annettu: "Ja Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa." 1. Moos. 25:23 (v. -33 käännös). 

Tuo petossuunnitelma kerrotaan: 1. Moos. 27. Jumala tosin olisi kyllä kyennyt oman suunnitelmansa toteuttamaan ilman petollisten puuhien apua, mutta jokatapauksessa ne nyt myös johtivat siihen, että Jaakob lähti pakoon vihaista veljeään, joka aikoi petoksen tähden tappaa hänet. Hän pakeni isänsä suvun sijoille, ja samalla niinkuin vaimonhakuun myös. Sen matkan takia, joka kesti vuosia, oli hänellä paljon lapsia takaisin kotiseudulleen palatessaan. Heistä oli moneen. Mutta yksi tuli kantamaan suvussaan, jälkeläisissään, sitä lupausta, joka oli aikoinaan annettu Aabrahamille. Nimittäin Juudan suvusta tuli Jeesus! Mutta Joosefinkin vaiheet olivat isossa roolissa: Egyptin kansa pelastui nälkäkuolemalta, samoin Jaakobin perhekunta! 

"Egyptistä minä kutsuin poikani." Hoos. 11:1, Matt. 2:15.  Jeesuskin joutui jo vauvana pakenemaan Egyptiin... Jeesuksesta itsestään tuli meille Lunastaja, kun "pimeys" sai hetkeksi vallan:

"Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: "Ei! Antakaa tämän tapahtua." Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. 

Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille: "Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta." Luuk. 22:49-53  Ja se oli tosiaan vain "hetkeksi" annnettu!

Korva irti!
Jeesus paransi...

Kuva on osa isompaa kuvaa.**

----

*(Joka esikoisuusasema siis merkitsi paljon enemmän, kuin vain omaisuuden saamista. Suvun päämiehen aseman sillä myös sai.)  

---

**Kuva kokonaan:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/04/mita-myos-tulisi-seuraavana-paivana-eli.html?m=0

Kuningas tuli luoksemme!

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14

"... "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Jos joku tämän maailman kuningas, jostain kumman syystä haluaisi tulla asumaan tänne - naapuriksemme; olisimme aivan ällikällä hyötyjä, ylpeitä ja innoissamme. Useinhan pelkkä jonkun kuninkaallisen vierailu saa väen liikkeelle, katsomaan häntä.

"..."Siunattu olkoon hän, joka tulee, kuningas Herran nimessä..." Luuk. 19:38

Kuninkaasta voi tulla jopa niin läheinen tuttu, että hän tulee syömään meille, siihen vaatimattomaan, arkiseen pöytäämme.

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen työnsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Tämä kuningas voi tulla kenen tahansa kotiin👑 Hän rakastaa tavata ihmisiä. Emmekö siis iloitsisi tällaisesta kuninkaasta, joka iloitsee meistä!☀️

Hän esiintyy itse usein hyvin vaatimattomasti. Aasilla on ratsastanut. Syntynyt vaatimattomissa oloissa. Pakolaisuuden osankin tuntee, kun lapsena hänet vietiin Egyptiin. Ja jopa kuolemaan tuomittujen osa on hänelle tuttu.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/11/kuningas-tulee-ratsastaen.html?m=1

Sidotut kädet

Abraham joutui sitomaan oman poikansa kädet kauan sitten. Tapahtumilla oli onnellinen loppu, sillä Jumala vain koetteli Iisakin isää. Jumalalla oli muu uhri jo katsottuna valmiiksi.

Joskus voi kuka tahansa ihminen tuntea omien käsiensä olevan kuin sidotut. On sellainen tuntu ettei voi tehdä mitään. Vaikka nämä tällaiset hetket ovat ihan eri tason asioita kuin Aabrahamin ja Iisakin asia aikoinaan, Jumala kyllä näkee ja tietää tilanteen, ja hetken, jolloin vapautus siitä tilanteesta tulee. 

Jeesuskin tuli vapauttajaksi tänne. Hän vapauttaa meidät syntivelkojemme rasitteesta, jota emme itse koskaan kykenisikään maksamaan pois. Kovasti vain joskus ikäänkuin yritämme, vaikka homma on aikoja sitten toivottomaksi touhuksi tuomittu. Ei meidän maksuja edes huolittaisi - koska on jo sovittu, ja tehtykin se, että Jeesus maksaa. Hän teki sen jo. 

---

Lisätty 5.11. kuva. Ja tekstiä.

Tuli nyt vielä mieleen Paavalikin tässä. Apt. 20:22 KR92: "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva."

 Ja hänestä kerrotaan myös Apt. 21:10-11 KR92: "Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme , otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." 

Tulee tuosta mieleen Jeesuksenkin kokemukset. Pakanoiden käsiin annettiin hänetkin...

Ja hän astui toiseen niistä...

Jeesus tiesi, mitä teki, kun astui siihen "toiseen" veneeseen. Se oli harkittu teko. Ei Jeesus ollut tietämätön sen veneen omistajasta. Hän tiesi, että sen veneen omistajalle olisi muutakin hommaa tiedossa kuin kalaverkkojen veto.

"Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.

Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja istui ja opetti kanssa venheestä.

Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle."

Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".

Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".

Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,

ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." 

Luukkaan evankeliumi 5:1-10  (v. -38 käännös)

---

Luin eilen erästä kirjaa, jossa oli tuo Raamatun teksti ja siihen liitetty vielä kuvakin. Mutta kun luin tekstiä, jae kerrallaan kun se siinä oli, sen sanoma ihastutti minua☀️🛶🛶

Mitä siinä mahtoikaan olla takana, kun Paavali vetosi jopa Kristuksen lempeyteen...

"Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen ja hyvyyteen, minä, joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä, mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti.  Pyydän, ettei minun teidän luonanne tarvitsisi turvautua tähän rohkeuteen - ..." 2. Kor. 10:1-2 KR92

Ilmeisesti Paavalilta oli odotettu jotakin "jyrähtämistä" joitakin kohtaan. Mutta hän olikin ollut lempeämpi, kuin jotkut olivat odottaneet. Mutta ehkä Paavali halusi juuri Kristuksen mieltä osoittaa, olemalla lempeän armollinen. 

Mutta sitten; Paavalilta oli kyllä rohkeutta, ja aikomuskin puuttua joidenkin muiden vääriin käsityksiin Paavalin, ym., toimintaperiaatteista ja keinoista: 

"...aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset. Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. 

Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamne kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.

Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:2-6 KR92

(Tuosta lopusta päättelen, että jotkut näkivät kyllä toisten virheet ja puutteet, mutta eivät omiaan... Vaikka olivat vaatimassa Paavalilta jämäkkyyttä lempeyden sijaan.)

Paavalilla oli kyllä rohkeutta, sekä lempeyttä. Niitä hän käytti, kumpaa nyt kulloinkin katsoi viisaammaksi työkaluksi käyttää. Jumalan taisteluaseita. 

Paavalille itselleenkin oli annettu jokin "pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan" häntä, ettei hän voisi ylpeillä; kertoo jae 2. Kor. 12:7. Paavali oli rukoillut sen pois ottamista, mutta sai vastaukseksi: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"  2. Kor. 12:9

Siunattua päivää sinulle, sinä Jumalalle rakas☀️

Rakastaako hän minua vielä?

Tämän vanhan jutun, itsellenikin aivan tarpeellisen muistutuksen Jumalan rakkaudesta yhä meihin, luin nyt illalla vanhasta vihostani. Arvelin, että se blogistanikin löytyy - ja niinhän se löytyi. Löytyköön yhä uudelleen meille itsekullekin usko ja luottamus siihen, että olemme Jumalalle rakkaita❤️ 

Lue joko tuosta isommaksi klikkaamalla, tai tuon alla olevasta linkistä se myös löytyy. Linkistä katsottaessa näkee myös kuvan alla olevat jakeet.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/01/kiusaus-epailla-jumalan-rakkautta-minuun.html?m=0

Jeesus, maailman valo!

"Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen." Joh. 12:46 KR92

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo." Joh. 1:4 KR92

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12  (v. -38 käännös)

Eikä hän "maksanut" meille syntiemme mukaan! Hän maksoi meidän koko velkamme - rakkaudesta meihin!

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/eika-han-maksanut-meille-syntiemme.html?m=1

Se valaisee ihmisen päivän - ja elämän, kun tajuaa, että se syntivelka on poistettu meidän harteiltamme. Se annettiin kannettavaksi vahvemmille harteille. Itse Jumalan oma Poika tuli ja otti maksuohjelman hoitaakseen. Sen hän suoritti Golgatalla. Otti kärsiäkseen sen, mikä olisi muuten tullut meidän suoritettavaksemme; eikä meillä olisi ollut ikinä millä maksaa. Mikään oma hyvyys ei syntivelkaamme maksa. Maksuksi riittää ainoastaan Jeesuksen suorittama maksu puolestamme. Ja sen saa jokainen haluava ottaa vastaan lahjana!

Isä mukana alusta asti! Täydellisesti meidät tuntee.

"Sillä nyt me näemme 

kuin kuvastimesssa,

arvoituksen tavoin, 

mutta silloin 

kasvoista kasvoihin;

nyt minä

tunnen vajavaisesti,

mutta silloin minä 

olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin

täydellisesti tunnetaan."

1.Kor. 13:12 

---

Me saatamme kokea, ja sanoa täällä, ettemme tunne isäämme. Mutta yksi on varmaa: Meidän Taivaallinen Isämme tuntee meidät - täysin. Hän on ollut elämässämme mukana aivan alusta asti; vaikka meistä ei tuntuisi niin. Kyllä Hän tuntee meidät oikein hyvin.

❤️☀️ 

(Nämä mietteet sai alkunsa jo ennen ylösnousua, kun jostain mieleen tuli lapsuuteni ajalta eräät lapset, jotka jo aivan pienenä isänsä menettivät. Sekin on ollut kuin arvoitus Jumalalta, mutta senkin vastaus aikanaan näytetään.)

Älkää olko huolissanne - mistään.

Huomautanpa tässä, että tarvitsin itse tällaista. En siis vain toisille huvikseni tyrkytä tätä ohjetta. Itseäni yleensä rauhoittaa nämä Raamatun sanat, vaikka tilanteet näyttäisi pysyvän ennallaan:

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6 (v. -38)

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.  Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7 KR92

Me saisimme levätä huolten ja murheiden keskelläkin, jos vain uskoisimme, luottaisimme - ja osaisimme jättää ne monet, isot ja pienet huolet ja murheet Jumalan huoleksi. Sellainen lupa meillä on Jumalalta. Kun olemme rukoillen tuoneet asian Jumalan eteen, hän on ottanut asiamme käsiteltäväksi. Hän on viisas ja kykenevä. Hän tietää kyllä, mitä meidän huolenaiheemme tarvitsee; vai tarvitseeko se mitään. Luottakaamme siihen. Hänen näkökykynsä asioihimme - kaikkiin niihin - on parempi kuin yhdenkään maallisen asioiden tuntijan. JUMALA TIETÄÄ KYLLÄ. EIKÄ OLE UNOHANUT. EI HALUTON AUTTAMAAN. HÄN RAKASTAA MEITÄ!

 

"Lopuksi vielä, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen." Fil. 4:8 KR92

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä." Fil. 4:4-5 KR92

Tässä nyt sitä "kaunis"- osastoa...:)

Epäilenkö rakkauttaan?

Jos joskus siltä tuntuu, niin asian todellinen laita selviää hänen rakkauskirjeestään.

"Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan..." Ef. 5:28 KR92

"... Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:29-30 KR92

"... Kristuskin rakasti seurakuntaa, ja antoi henkensä sen puolesta" Ef. 5:25 KR92

Koettelemusten keskellä

Osui luettavaksi tällainen,  jossa kirjoittaja omien koettelemustensa keskellä tahtoo rohkaista muita:

https://aamunkoitto.fi/blogi/koettelemusten-kestotilaus-kuka-taman-oikein-tilasi/

Kutsu Jumalan hommiin...

Kun Herra kutsuu töihinsä, on ihminen siihen sopiva, olkoon sitten vaikka karjankasvattaja tai kalastaja - tai mikä muu tahansa:

"Menehän nyt siitä."

"Aamos vastasi hänelle: "En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi: "Mene ja julista kansaani Israelia vastaan." Aamos 7:14-15 KR92

"Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." Mark. 1:16-17 KR92

"Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen." 1. Kun. 19:19 KR92

"Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta." Matt. 9:9 KR92

"Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: "Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan vallalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perintömaaksi." 5. Moos. 31:7 KR92

Jeremia: "Mutta minä vastasin: "Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi: - Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua." Jer. 1:6-7 KR92

Jeesus lähetti 72 opetuslasta: Luuk. 10:1 ja siitä eteenpäin...

"Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi. Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston. Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen." Ps. 145:10-13 KR92

---

Olkoon vaikka  kuinka vaatimatonta omasta mielestämme...

... se julistaminen. Herran työ ja olemus on kuitenkin suurta!🌟

---

Mitä muuten sanottiinkaan Aabelista: "... uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu." Hebr. 11:4 (v. -38)  

Herra kuulee ja kuuntelee mitä puhumme, mitä rukoilemme. Hän on läsnä...

"Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..." 1. Piet. 3:12 (v. -38)

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9 (v. -33)

---

Klikkaa isommaksi nuo... (ovat tässä blogissa aiemmin olleita tekstejä rukouksesta)☀️

Siunausta - iloa ja rauhaa sinulle ja läheisillesi❣️

Hän meidät pelasti - emme itse siihen pystyisikään!

"Hän on meidät pelastanut

ja kutsunut pyhällä kutsullaan,

ei meidän tekojemme perusteella

vaan oman päätöksensä ja 

armonsa mukaisesti,

jonka hän jo ennen

aikojen alkua soi meille 

antamalla meille 

Kristuksen Jeesuksen

ja joka nyt on tullut julki,

kun meidän Vapahtajamme,

Kristus Jeesus, on ilmestynyt.

Hän on kukistanut kuoleman

ja tuonut valoon elämän ja

 katoamattomuuden lähettämällä

 maailmaan evankeliumin."

2. Tim. 1:9-10 KR92

---

Ja tuon kirjoittelujen jälkeen osui silmiini Yksin armosta -blogissa juuri tähän aiheeseen sopiva teksti: 

https://yksinarmosta.fi/2026/10/21/oman-tuomioni-alla/

Siinä on runomuodossa se, kuinka me itse itseämme tuomitsemne... vaikka meidät on vapautettu!

Eräässä kaupungissa

 "Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen,

 joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama.

 Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen

 ja rukoili: 

"Herra! Jos vain tahdot, sinä voit 

puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä,  kosketti miestä ja sanoi:

 "Minä tahdon. Tule puhtaaksi."

Tauti lähti miehestä heti."  Luuk. 5: 12-13 KR92

Jeesus ei kääntänyt katsettaan siitä miehestä. Hän kohtasi hänet; vaikka näky oli varmasti kauhistuttava. Jeesus ei pelännyt mennä lähelle, ei pelännyt katsoa, eikä koskettaa.  Mies lienee laittanut viimeisen toivonsa juuri Jeesuksen kohtaamiseen. Kuka muu häntä enää olisikaan voinut auttaa! Hän otti pettymisen riskinkin myös siinä. "Jos tahdot..." Entä jos Jeesus ei tahtoisikaan, entä jos Jeesus ajaisi hänet pois?  Mutta Jeesus tahtoi. Jeesus ojensi sen kätensä, eikä pelkästään etäämmältä puhunut ja katsonut ja kättään ojentanut; vaan kosketti - sitä kaikkien muiden kammoamaa. Mies sai tulla terveeksi sen kosketuksen voimasta. Miltähän se tuntui, kun tauti lähti? Miten järisyttävä olikaan se hetki ja tunteisiin käyvä, kun hän katselee ihoaan ja jäseniään, jotka olivat nyt yhtäkkiä ihan sileät ja terveet. "Tauti lähti miehestä HETI." JA PARANTAJA OLI SIINÄ - KOSKETUSETÄISYYDELLÄ IHAN,  ILOITEN PARANNETUN KANSSA.

Sokeasta miehestä; miten rohkeasti hän vastasikaan fariseuksille...

"Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni." Joh. 9:30 KR92

Fariseukset näkivät paljon vaivaa yrittäessään osoittaa Jeesuksen syntiseksi huijariksi. Ja sokeana olleen, mutta nyt Jeesuksen parantaman miehen - syntiä täynnä olevaksi... Myöhemmin hän sai kohdata Jeesuksen vielä uudestaan:

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä." Joh. 9:37-38 KR92

Koko Johanneksen luku 9 kertoo itseasiassa vain tästä tapauksesta. Johanneskin siis malttoi käyttää aikaa tapauksesta kirjoittaessaan.

Tästä pääsee lukemaan  koko luvun:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.9

Siunausta päivääsi, ja kohtaamisia Jeesuksen kanssa☀️

Toivoksi, lohduksi, kestävyydeksi! - Ja sotilaan virsikirjasta...

"Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat..." Room. 15:5 KR92

"Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR92

"Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka..." 1. Kor. 1:8 KR92

---

"Toivon Jumala täyttäköön

 ilolla ja rauhalla teidät,

 jotka uskotte, niin että teillä

 Pyhän Hengen voimasta

 olisi runsas toivo."

 Room. 15:13 KR

---

Näiden kirjoittelujen jälkeen, kun itsekin tarvitsin jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi;  kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

Leiviskäjuttu

Eilen oltiin isännän kanssa seurakuntamme rukoushuoneella. Sieltä kuultuna poimin näitä ajatuksia. Tilaisuuden juontaja ensin mainitsi, että olisi oikeastaan halunnut perua sen sovitun osuutensa. Hänellä oli ollut joku epäonnistumisen kokemus aiemmalta päivältä. Mutta kuitenkin hän sitten halusi sen sovitun hommansa hoitaa. (Ja hyvä, että hoiti, sillä en minäkään tässä nyt kirjoittaisi tätä, jos hän ei olisi puhunut.)

Hän otti sitten puheessaan esille sen leiviskäjutun, jonka Jeesus kerran kertoi. Ja siitä varsinkin sen yhden leiviskän saaneen asian. Epäonnistuminen leivisköiden käytössä ei ole niin paha, mutta se on, jos niitä ei epäonnistumisen pelossa käytä lainkaan, siis koskaan. Sen takia se on paha, että kun sitä ei käytetty, niin joku ei ehkä  koskaan kuullut evankeliumia - kun siis se leiviskäjuttu näin uskonasiohin ajatellaan. Minua puhutteli tämä asia, koska olen äärimmäisen huono varsinkin puhuen kenellekään mitään sanomaan Jeesuksesta; muutenkin puhumaton, ellei joku toinen aloita, jne... Mutta jos ei koskaan millään tavalla, mitään kerro, ei myöskään voi kuulla, ei uskoa. Sitten oli vielä sekin jostain lähetyskirjeestä kerrottu tapaus, kun joku nainen oli tullut uskoon, kun oli vain sivusta kuunnellut kahden miehen keskustelua.  

Mistä me voimme tietää, milloin kukakin vaikuttuisi kuulemastaan - jos kuulisi? Tai jos vaikka lukisi, näkisi, kokisi, kohtaisi... 

'Usko tulee kuulemisesta, mutta kuinka he voivat kuulla, jos kukaan ei julista...' tulee mieleen nyt kirjoittaessa.

Sitten siellä tilaisuudessa oli eräs nainen musiikkivastuussa. Hänkin oli kokenut sellaista epäonnistumisen tai riittämättömyyden tunnetta, että mitä hän nyt siinä... Mutta niin ihana ja taitava soittaja ja laulaja. Isäntäkin tilaisuuden jälkeen mainitsi ne laulamiset. 

Voi meitä, me kaikki taidamme tuijotella liikaa itseämme, mahdollisia virheitämme ja kelvottomuuttamme; vaikka Jeesus tahtoisi, että käyttäisimme sitä vähääkin, mitä meillä on.

 "Mitä ne ovat näin monelle?" Mutta yhäkin Jeesus  tekee niitä leipä- ja leiviskäihmeitä!

Muistetaan: Jopa keskustelua kuunnellessa... Voi tapahtua jotain.... 

Ja nyt vielä muistin tämänkin:  Epäonnistumisistakin voi tulla jotain... Epäonnistuminen voi tehdä Jumalan Valon näkyväksi. Joku voi katsoa, että tuokin on tuossa, vaikka on epäonnistunut. 

Jumalan omina ollaan kaikki samassa veneessä☀️

Kuva kirkkovenesoudusta.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/02/samassa-veneessa.html?m=1

Kun etsitty löytyi

Eilisiltainen tapaus. Olin jo kömpinyt vuoteeseen, ja mielessäni alkoi sitten soida muutamia sanoja vanhasta, tutusta laulusta. Ne tuntuivat jotenkin lohdullisilta, ja halusin muistaa laulun aamullakin. Ja sen varmistaakseni kömmin sängystä ylös laulukirjaa etsimään. Ei näkynyt kirjahyllyssä, mutta keittiön puolella oli - tässä keittiönpöydän vieressä. Laulua etsin hakemistosta; vaan mitä ihmettä, eikö tosiaan ole? Ei näytä olevan, vaikea uskoa sitä. Olin jo sulkemassa kirjaa, kun huomaan sen välissä olevan yhden paperilapun. Katson mitä sillä kohtaa on... Ja siinähän oli juuri se, mitä etsin! Olin ällistynyt. Katson uudestaan sitä hakemistoa; siinä kohtaa mistä etsin, ei sitä tosiaan ollut, koska se oli aiheen mukainen hakemiston kohta. Kaikkien laulujen hakemiston kohdalta se tietenkin löytyi. Olin kiitollinen siitä löydöstä. Niin vaikuttunut olin, että hehkutin isännällekin sitä jännää löytöä.

Ja en tosiaan olisi muistanut sitä laulua aamulla, ja ainakaan en oikein; sillä kun sitten laulua aamulla etsin, etsin ensin laulua "Päivä vain...". Ja ihmettelin ensin, että eihän lappusen kohdalla ole sellaista. Olenko siirtänyt lapun, kysyin itseltäni. No en ollut, siinä se oli oikealla paikalla edelleenkin. Tajusin että oikea "Päivä..."-laulu on tässä, kun siinä oli sanoissa myös ne poissa olevat sairaudet ja "muistot tappion".

Laulu oli siis: Päivä on tuleva. Numero 606, vanhassa v. 1976 Hengellisessä laulukirjassa.

Ja se toinen sitten, mitä tänä aamuna ensin ajattelin, oli: Päivä vain, se mua lohduttaapi. Numero 423, samaisessa laulukirjassa v. 1976.

Molemmat hyviä lauluja. Laulut voi rohkaista ja lohduttaa. Ja olla kuin rukouksia. Ja olla ilon tuojia.

Valo näkyy joskus estettä vasten...☀️

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Yhtenä hieman hämäränä aamuna; huomioin valon erityisesti pihan puunrungossa ja pihassa olevan mökin seinällä, jossa se ikäänkuin kehysti soittokellon kohtaa. Aivan pienet läikät puun kyljessä ja mökin seinustalla oven vieressä.

Mökin seinässä on oven pielessä pieni soittokello, sellainen kilkutin. Ja sitä juuri auringonsäde siihen osuessaan kehysti kuin taulua.

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Jumalan meille antamaa

 

(klikkaa isommaksi...)☀️

Joka ei tule lapsen kaltaiseksi... Paras olisi tulla❤️

Jeesus kutsui luokseen lapsen, ympärillään olevien opetuslastensa keskelle ja sanoi...

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:3-4 (v. -38 käännös) 

Tämä tilanne löytyy myös luvuista Mark. 9, ja Luuk. 9.  Jeesus, lapsi ja opetuslapset.

Raamattu ei kerro, millainen lapsi oli, mutta oletettavasti aika pieni. Jeesus otti lapsen syliinsä ihan, kertoo puolestaan Markus. Mutta millainen lapsi ylipäätään on? Ei lapsi - pienenä varsinkaan ajattele, että olenkohan nyt ollut tarpeeksi kiltti, jotta isi ja äiti minua rakastavat. Lapsi ei ajattele sanaa rakkaus, ei itsensä eikä vanhempansa osalta. Hänelle rakkaus on sitä, että hänestä huolehditaan: ruokitaan, pestään, puetaan, hänen kanssaan ollaan, sylitellään ja silitellään, leikitään, häntä kuunnellaan, hänelle puhutaan, opetetaan, ja joskus komennetaan ja rangaistaankin. MUTTA AINA RAKASTETAAN. Isompanakin jo ollessa, silti rakas lapsi.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/11/taysivaltainen-taivaan-kansalainen.html?m=1

---

Ja tämä: Yksin armosta -blogissa, mitä Jeesus on meille: https://yksinarmosta.fi/2026/10/02/kivi-joka-kestaa/

Valo - ja vapautus pimeän ja hämärän keskelle

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." Jes. 9:1 KR92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt." Jes. 60:20 KR92

Apt. 12:1-3 (ja siitä eteenpäinkin)

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin..." Apt. 12:1-3 KR92

Jaakobilta meni henki! Pietariakin sama uhkasi, mutta hänet säästettiin siltä, kun enkeli tuli hakemaan hänet pois sellistä juuri ennen mestauspäivää. Mitä ajatteli Johannes, Jaakobin veli, ja Pietarin ystävä? He olivat olleet se tiivis kolmikko, jonka Jeesus usein otti mukaan moneen sellaiseen tilanteeseen, johon hän ei ottanut muita. Toinen "ukkosenjylinän pojista", (Jeesuksen heille antama nimi), oli nyt poissa. Tuliko mieleen - niinkuin kahdentuhannen vuoden jälkeen asiaa miettivälle, että miksi Jaakob poistettiin, mutta Pietari sai samassa tilanteessa oikein erikoispelastuksen. Pietarille se oli armoa.  Mutta ehkäpä se oli Jaakobillekin armoa - ja kotiinkutsu. Päättyneet olivat sitten hänen murheensa päivät, ja Herra oli oleva hänen "ainaisena valonansa".  Jumalahan jokatapauksessa ei tee virheitä, ja hänellä on ns. kaikki langat käsissään. Nytkin hän tiesi, mitä niistä langoista kudottaisiin. Vaikka sen "neuleohjeen" salaisuudet eivät silloin vielä, eikä ehkä usein muulloinkaan, avaudu ennen kuin vasta sitten, kun nähdään se valmis lopputulos!

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/09/nakyiko-silmaluomien-lapi-jokin-valo.html?m=1

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/05/salatut-syyt.html?m=1

Kun tarvittiin korjausnauhaa aina vain uudestaan...

Kun ei tullut kelvollista useankaan korjausyrityksen jälkeen...

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17  (v. -92)

 Niin sanoi Jeesus!

Kuvasta: Olen vanhaan, tyhjäksi jääneeseen v. 2000 kalenteriin ottanut nyt hommakseni kirjoittaa jakeen joka päivälle. Näin siitä tulee pieni "hartauskirja". Homma on vasta ihan alussa, vasta 13 on jaetta. Tarkoitus on tietysti mahdollisimman siististi kirjoittaa. Mutta tänään tuli sotkua, jota eivät juuri useat korjausyritykset parantaneet. Pieneen tilaan sovitettava suuri sanoma, eikä käsialakaan ole aina toivotunlaista. Sanoma ei silti muutu...

Jae oli aamun luettavista❣️

---

Iloa - Ja kihlattu...

"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta - palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: Minä näin, kuinka saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luuk. 10:17-20 KR92

Opetuslapset olivat kenties lähtiessään olleet  arkojakin...

"Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen." 2. Kor. 11:3 KR92

Paavali siinä toteuttaa vartiointiaan. Tämä on kuva siitäkin, kuinka Jumala alunperin sääti avioliiton yhden miehen ja yhden naisen avioliitoksi. Ja ilman "kokeiluja" muiden "ehdokkaiden" kanssa...

Paavali vetosi - Kristuksen lempeyteen!

Kun toiset ilmeisesti eivät olleet tykänneet hänen puhe- ja kirjoitustyylinsä yhdistelmästä. En tiedä, olisivatko he - korinttilaiset, halunneet hänen puhuvan jyrkempään sävyyn joitakin kovistellen, vai mikä oli. Jotkut olivat kuitenkin sanoneet Paavalista, että: "... joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti." 2. Kor. 10:1 (v. -92) Ja: "Erääthän sanovat: "Hänen kirjeensä ovat kyllä ankaria ja kiivaita, mutta hänen oma esiintymisensä on avutonta ja puheensa mitätöntä." j. 10

Näihin syytöksiin ja sanomisiin Paavali vastaa mm. näin: "Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lannistamaan..." j. 8  Ja: "Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen, minä, joka kuulemma..." j. 1.

"Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:3-6. 

(Eivät kenties olleet...)  Paavalin sanoista vedän sen johtopäätöksen, että Paavalia olisi ehkä vaadittu kovistelemaan joitakuita. Mutta hän halusi toteuttaa silloin Kristuksen lempeyttä! Sitten hän vielä kyllä toteaa, että aikoo kyllä seuraavalla kerralla puhua samaan sävyyn, kuin on kirjoittanutkin. Kenties osoitettuna niille, jotka olivat häntä moittineet; sillä: "Ottakaa huomioon selvät tosiasiat! Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia." j. 7.

---

Meitä on erilaisia Kristuksen omia; hiljaisia ja puheliaita esimerkiksi. Helposti saatamme arvioida toisia - tai itseämme, sen mukaan mitä itsessämme tai toisissa näemme. Meidän olisi hyvä kuitenkin muistaa, että itse Herra on kutsunut jokaisen meistä. Olkoon toinen kuinka erilainen tahansa. Herra käyttää itsekutakin omaansa tahtomallaan tavalla, tahtomiaan ihmisiä kohtaamaan.❣️

Mikä olikaan Jumalan suunnitelma...? Sen mukaan Hän kaikkea tekee!

Kaikki tähtää siihen!

Me voimme pähkäillä täällä eläessämme  tätä tai tuota asiaa; emmekä useinkaan käsitä, miksi olosuhteemme ovat niinkuin ne ovat. Niissä voi olla paljon vaikeutta, tai jollakin paljon menestystä; mutta kaikki ei näy päällepäin. Molempia asioita voi olla kullakin limittäin ja päällekkäin, sekaiselta näyttävällä tavalla. Mutta Jumala tuntee sen kasan täysin. Hän tuntee meidät. Ja miten kaikki pienet ja isot asiat liittyvät toisiinsa,  ja Jumalan suunnitelmiin.

Me luulemme ymmärtävämme mitä on menestys vs. kaikenlaiset vaikeudet. Mutta Jumalalla on tarkempi näkö näissä asioissa. Hän näkee mikä mihinkin johtaa.

Me hätäilemme ja huokailemme usein olosuhteidemne keskellä. Jumala kyllä tietää sen ja ymmärtää meitä oikein hyvin.  Olemmehan Hänen rakkaita lapsiaan. Hänen syliinsä saa tulla itkemään tai nauramaan. Hänelle saa kertoa surut ja myös hyvän mielen.

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra:

 "Iankaikkisella rakkaudella

 minä olen sinua rakastanut, sentähden

  minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

 Jeremia 31:3 

Kuvat kallioilta eilisaamulta.☀️

---

Teksti ja kuvat ovat myös toisessa blogissani, mutta pidempänä versiona siihen liitettyine alkusanoineen.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/09/eilisaamun-kuvat-ja-tamanaamuiset.html?m=1

Aamuvaloa - tohdinko uskoa?

"hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen." 2. Sam. 23:4  (v. -33)

Se valo voi olla ensin niin hienovaraista, että en ensin tohdi uskoa, että se todella on valoa - eikä vain omaa luuloani. 

'Sen valon vaikutuksesta varjot häviää.'

Kuin lapsen rakkautta... ❤️

Jakeet tottelemisesta ja kuuliaisuudesta ja kaikenlaisesta tekemisestä saavat minut levottomalle mielelle, sillä koen etten vaatimuksia täytä. Esimerkiksi nämä jakeet: 

"Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne... nämä siunaukset tulevat osaksenne. Olette siunattuja, kun palaatte kotiin, olette siunattuja, kun lähdette matkaan." 5. Moos. 28:1-2,6 

"Jeesus sanoo: Jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Matt. 12:50 

Niin... levottomalle mielelle. Mutta:

1. Pietarin kirjeen 1. luvussa jae 8, avaa kuitenkin jotenkin silmiin toisenlaista näkymää: 

"Häntä te rakastatte*, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Piet. 1:8 (vanhempi käännös)

Me olemme, myös minä, lapsia. Jumala on Isä, Jeesus isoveli. Millaisia lapset ovatkaan? Heissä on erilaisia luonteita ja tapojensakin puolesta erilaisia; mutta yhteistä on se, ettei lasten edes oleteta osaavan kaikkea täydellisesti. He ovat vielä "oppilaita". Isä kuitenkin rakastaa lapsiaan. Se on tärkeä seikka huomata. Isällä on rakkautta - myös silloin, kun lapsi ei syystä tai toisesta totellutkaan, täyttänyt käskyä ja noudattanut annettuja ohjeita. Isä ohjeistaa, neuvoo, auttaa sen mukaan kuin kukin lapsi sitä tarvitsee.  Näin Jumalan lapsena en osaa rangaistuksista ja kurituksista oikein mitään sanoa - enkä innostua, mutta sen kyllä, että nekin varmaan ovat toisinaan tarpeen, jos muu ei auta. Mehän emme lapsina niistä kyllä pidä. Mutta silloinkaan, jos - ja kun, sellaisia saamme kokea, ei ole kyse siitä, että Isän rakkaus olisi loppunut. Ei todellakaan; vaan hän tahtoo ohjata parhaille teille lastaan, ajattelee kaikessa hänen parhaakseen asiat ja toimii sen tietämyksen mukaan. Ja Isä Jumala osaa sen kaiken monin verroin paremmin kuin maalliset vanhempamme, tai me vanhempina ikinä.

* "Häntä te rakastatte". Lapset ei mieti, että rakastanpa tässä nyt isää (tai äitiä)... Se rakkaus on sitä, että kaikessa lapsi tukeutuu siihen vanhempaansa, on sitten kyseessä "pipi" tai ilo. Hakeutuu vähän väliä sinne vanhemman lähelle. Mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin ollaan vanhemman läheisyydessä ja tarvitaan häntä. Mutta yhtä tervetulleita on pienten lisäksi ne isommatkin lapset❤️

"... kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot." Sakarja 1:3 (vanhempi käännös)

"Olen puhunut teille tämän..."

Minulla ei ollut mitään erityistä intoa aamun luettaviin, mutta kun etsin merkattua paikkaa, osuikin silmäni näihin, jotka veti minua lukemaan sitten lisääkin:

"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92

Lukiessani nyt ikäänkuin kuuntelin Jeesuksen puhetta. Kuvittelin itseni sinne paikan päälle muiden joukkoon kuulemaan. Luin myös luvusta 15, jakeet 18-27, koska siinä juuri on niitä "puhunut teille tämän" - sanoja.

klikkaa isommaksi:)

"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92

Siinä ovat sen luvun alku- ja loppujae!

Jeesus halusi - ja haluaa yhä - rohkaista turviinsa paenneita☀️❣️