Sovittaja saapui... Niin pienen näköisenä, mutta suurta tehden!♥️🌟✝️

"Teidätkin... 

hän on nyt sovittanut"

Kol. 1:21

"Sillä Jumala näki hyväksi, 

että kaikki täyteys

hänessä asuisi

ja että hän,

tehden rauhan

hänen ristinsä veren kautta,

hänen kauttaan sovittaisi

 itsensä kanssa kaikki,

hänen kauttaan kaikki

sekä maan päällä

että taivaissa."

Kol. 1:19-20

Jeesuksen ystäviä - mekin saamme olla!

Teksti postikortissa: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13

Ja ketä ne ystävät ovat:

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 (Jeesuksen sanat)

Sydänystävät saattavat puhua toisilleen paljonkin; ja sellaistakin, mitä muut eivät saa kuulla -  salaisuuksia.

"Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." 1. Koe. 14:2

 

Heillä oli suruhuntu silmillä...

Heillä oli suruhuntu silmillä. He itkivät järkyttyneinä ystävänsä ja ohjaajansa kuolemaa. Se kaikki oli tapahtunut vieläpä niin äkisti yllättäen, ja niin rujosti! Eihän asioiden näin pitänyt mennä. Ihan muuta luultiin. Sitten siihen järkyttyneen surun keskelle tulee vielä naisia, jotka sanovat nähneensä... Hänet! Ei tähän enää olisi kaivattu mitään tuollaista... Mutta sitä sorttia saadaan lisää. Kaksi porukasta oli päättänyt sanoa suruporukalle heipat, ja lähteä muualle. Mutta tuntien päästä he tulevatkin takaisin ja hekin höpisevät samaa! Sekoittaisiko suru ja toiveajattelu vielä heiltä kaikilta järjen?  Jossain vaiheessa joku puhui sitten sellaisia järkeviä, että syödäkin pitäisi... No, joo, niin pitäisi. Ja niin tehtiin. Mutta sitten sinne ilmaantui yksi yllätysvieras niin hiljaa, ettei kukaan huomannut häntä, ennenkuin hän oli jo siinä... Se, jota surtiin ja itkettiin, oli nyt siinä! Haamuko se oli?! Ei ollut. Se oli Hän, ilmielävänä, naulojen jäljet käsissään. Ja hieman nuhdellen heitä siitä, että he eivät olleet uskoneet niitä ensimmäisiä silminnäkijöitä. 

No, heillä oli ollut se suruhuntu silmillä. Mitä meillä mahtaa olla silmillä? Emme voi samaa selitystä antaa kysyjälle.

---

Luin aamulla tekstipätkän, jonka innostuin kirjoittamaan vihkoonikin: Markuksen evankeliumista luvusta 16:9-20, "Ylösnousemusevankeliumi".  Luin sen ensin Helsingin ortoksiseurakunnan sivuilta, jossa on joka päivälle luettavissa Raamatun tekstejä. Sopii siis ihan jokaiselle☀️ 

Tässä linkki sinne. Huomenna siellä on sitten taas uudet luettavat: https://www.hos.fi/paivan-sana/ 

Laitan tähän myös vihkoon kirjoittamani, jos joku siitä tahtoo sen luettavan vilkaista.

Millainen herätys, korvien ja silmien avaaminen se onkaan!☀️🌅

Yleensä herään itse, mutta tänä aamuna minut herätettiin, koska en ollut herännyt ilman herätystä kuten yleensä, enkä edes kuullut tavallisen herätyskelloni ääntä. Niinpä sitten heräämiseni oli hyvin äkkinäinen. Jäin miettimään ylösnoustuani tätä heräämisasiaa;  että kun aikanaan "kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen" ja heidät/meidät herätetään ylösnousuun, millainen hetki se mahtaakaan olla, havahtua siihen? Olemme olleet täydellisessä pimeässä; kuoleman unessa, ja sitten korvamme kuulevat yht'äkkiä sen äänen: Herätkää! Tuntuuko se ihanalta herätykseltä, ihanaan aamuun ja valoon...🌅

Emme niin tarkkaan tiedä kaikkea siitä, mutta kuitenkin sen, että kaikki kuolleet nousevat ylös...

Jeesus sanoi kerran näin: "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä." Joh. 5:28 

Kun minulla omassa arjessani voi olla kolmenlaisia ylösnousuja: herään ilman herätystä, kello herättää minut, tai joku herättää minut, on taivaalliseen aamuunkin erilaisia ylösnousun aikoja. On "ensimmäinen ylösnousemus", jolloin "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin", ja ne, jotka Jeesuksen tullessa omiaan noutamaan ovat elossa täällä maan päällä: "sitten meidät, jotka olemme elossa, temmataan heidän kanssaan yhdessä Kristusta vastaan yläilmoihin". Sitten myöhemmin on ryhmä,  jotka eivät olleet aiemmin heränneet. 

1. Tessalonikalaiskirje 4:13-18. (v. -38 käännös)

"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa..." Ilm. 20:6 

Ilmestyskirja 20:5-6

"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa..." Ilm. 20:6 

Erään laulun* sanoin: "...armosta vain juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..." * Hengellisessä laulukirjassa nro 605: "Sain hääjuhlaan kutsun mä taivaallisen". Laulun tekijät ovat: Fredrik A. Bloom ja John A. Hultman.

Se armo on tarjolla ihan jokaiselle, joka sen vain tahtoo saada! Sinulle myös♥️ Sano Jeesukselle: Minä tahdon! Anna syntini anteeksi! Kuolithan minunkin puolestani✝️ 

Armon auringon valo loistakoon sinulle ☀️

Pelokkaana (aikuisena) lapsena Isän sylissä

Jeesus, sinä tiedät mitä minä olen jo tänä aamuna ehtinyt miettiä. Jo ennen ylösnousua ajattelin sitä, että olen kuin pelokas lapsi. Lapsi, joka kaipaa sitä, että isä (tai äiti) ottaisi syliin ja lohduttaisi. Niinkuin vanhemmilla on tapana pienten lasten kanssa. Kysyisi, mikä minulla on, mikä huolestuttaa, mikä pelottaa, ja lapsi kertoo, ehkä itkunsa itkee. Tekee kaiken siinä isän sylissä. Ja mitä isä tekee? Sulkee lapsensa vielä hellemmin syliinsä, keinuttaa, pyyhkii kyyneleet, katsoo silmiin lasta, rakkaus omissa silmissään; rauhoittava katse ja kosketus, puhuu rauhoittavasti. Sanoo, ettei lapsen tarvitse olla huolissaan; se mitä hän pelkää, ja mikä tuntuu ikävältä, ei ole kuitenkaan mitään pahaa, vaan lapsi saa rauhoittua, ei mitään hätää. Isä pitää huolen.♡ Lapsi ilahtuu suunnattomasti, pelon taakka on poissa. Niinpä hän innostuneena halaa isiään, nauraa ja alkaa kertoa iloisia asioitaan. Ja jatkaa kohta leikkejään, Isän silmien iloksi.

Jotain sellaista kaipaan minäkin, että minullekin vakuutetaan, sylissä pitäen, ettei minun tarvitse olla huolissani; Isä pitää huolen minusta.

Isä on lähellä, mutta en havaitse häntä, vaan kiljun jossain nurkassa peloissani, kun pelkään aina niin pimeää ja haamuja...

Rukous: Puhalla pois pipit ja pelot!

"Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 

"Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 

Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."  Luuk. 18:16-17

Viisaus ehtii edelle...☀️ Ja etsii meitä...♥️

"Viisaus loistaa valoaan eikä katoa koskaan. Niinpä ne, jotka viisautta rakastavat, voivat sen helposti nähdä, ne, jotka sitä tavoittelevat, löytävät sen.

Viisaus ehtii niiden edelle, jotka sitä kaipaavat, ja ilmaisee itsensä heille.

Vaikka joku aamuhämärissä kiirehtisi etsimään sitä, ei hätää: se istuu jo ovensuussa.

Viisauden tavoittelu on ylintä ymmärrystä. Se, jota viisaus valvottaa, saa kohta levollisen mielen.

 

Viisaus kulkee kaikkialla ja etsii niitä, jotka se voi katsoa arvoisikseen. Mielellään se näyttäytyy heidän teillään, ja milloin he sitä ajattelevatkin, se tulee heitä vastaan."

Viisauden kirja (apokryfikirjat) 6:12-16 KR-92

Nämä ihastutti minua tänä aamuna! Erityisesti se näkökulma, että meitä etsitään, edellemme mennään ihan odottamaan meitä, ja se viisaus  tulee jopa ovensuuhun odottamaan meitä! Eikö se jo valaise päivää♥️

Luin nuo jakeet ensin Helsingin ortodoksikirkon päivän sanasta ja kirjoittelin vihkooni muistiin. Sitten etsin ne vielä Pipliaseuran sivuilta, jossa näköjään apokryfikirjoja voi halutessaan lukea.

Tämä tämänaamuinen *innostus yllätti minua, sillä olen huomannut että jotenkin nihkeästi alan lukemaan sananlaskuja. Ja minkä takia? No en tosiaan koe itseäni viisaaksi... Mutta juuri niillehän se Jumalan viisaus onkin kuin valona, ym., tarjolla, jotka sen puutetta kokevat ja tuntevat kipeyttä siinä❤️☀️ 

---

* Jopa piirustusidea tuli mieleeni noista jakeista! En ole vielä ainakaan mitään kuvaa aloittanut, ja saa nähdä, kokeilenko sitä; vai ehtiikö innostus kuvantekoon hiipua ennenkuin sopiva hetki yritelmään on:) Mutta tuo valokuva tältä aamulta oli mielestäni myös sopiva tähän. Siinä on se valo edellä...☀️

Pietarista...

Olipa luettavana jakeet Pietarin kirjeestä:

 

"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa. 

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy." 1. Piet. 4:12-13 KR-92

Jäin luettuani miettimään Pietaria, että kuinka hän tässä kehoittaa toisia jopa iloitsemaan kärsimyksistä...!?  Kun ajatus kärsimyksestä tuntuu itsestä niin vastenmieliseltä. Ja Pietari itsekin kaihtoi sitä aikanaan?!

Mutta paljonhan oli Pietarin elämässä tapahtunut. Ennen kieltämistä oli Jeesus jo kaiken tiennyt ja ennustanut, että "...sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani..." Matteus 16:18 

Luuk. 22:54-62. Siinä Pietari kieltää Jeesuksen. Peräti kolme kertaa, niinkuin Jeesus oli ennalta sanonut. Ja kun se oli tapahtunut: "Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti." Luuk. 22:61-62  KR-92

Jeesuksen ylösnousun jälkeen Pietarilla sitten oli, kun Pyhä Henki oli jo annettu heille, sekin kokemus, että hän vankilassa oli.  Ja sieltä hänet vapautti enkeli. Mutta perimätieto kertoo, että aikanaan Pietari kuoli marttyyrikuoleman itsekin. Kärsimys oli hänelle tuttua. Ei hän olisi voinut muuten muita siten kehoittaa, kuin alun jakeessa oli.

"Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mitä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon..." 2. Piet. 1:3 KR-92

Apt. 4:8: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä..." puhui rohkeasti!

------

Kun aamulla olin vihkoon noita kirjoitellut, tuli mieleen, että voisi Pietarin elämästä etsiä tapahtumia. Mutta se kuitenkin jäi tekemättä. No illalla sitten ajankulukseni selasin aiemmin käyttämiäni paria Raamattua, joiden välissä on kaikenlaisia lappusia. Ja kas, siellähän oli pari paperia, joihin olin sitä tehnytkin jo aiemmin, eli v. 2019.

Vielä löytyisi Pietarin elämästä lisää tapahtumia. Homma lie jäänyt minulta kesken silloin aikanaan...

Jos se sittenkin koskisi ihan minuakin? Se Jeesuksen rohkaisu...

Luin tänä aamuna tämän, Matt. 5:1-12 KR-92:

Matt. 5:1-11 KR-92

Tuosta oli jäänyt puuttumaan jae 12, kun se oli eri sivulla: "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä." Matt. 5:12 KR-92

Eikö Jeesus juuri vastaanotettavaksi tuonkin kaiken tuossa yllä puhunut; sille, joka kokee itsessään hengellistä köyhyyttä, murhetta, vanhurskauden puutetta, ynnä kaikkea muuta? 

Ei ollut tarkoitus, että me vain rupeaisimme kursailemaan, että "enhän minä nyt toki voi ottaa", "jollekin muulle se varmaan on", "...en täytä mittaa...", ja näin emme uskalla ottaa vastaan annettua, vaan kursaillaan tässäkin kuin jossain kahvipöydässä, että arvokkaimmat ensin! Mutta kuka käski tässä ruveta mittaa esiin ottamaan? Ei Jeesus ainakaan, vaan hänhän nimenomaan tahtoi lohduttaa ja rohkaista heikkoja ja alamittaisia, jne. Ota sinäkin siitä lohdutuksesta osasi, sinulle se on tarkoitettu...

En tiedä miten se nyt tänä aamuna tulikin nähtyä tuo siinä valossa, että itsekin voisin siitä rohjeta ottaa.  Yleensä varmaan aika laput silmillä olen sen läpi lukaissut, ikäänkuin se joillekin paremmille ja pyhemmille olisi kuitenkin tarkoitettu. Voi meitä, maahan painettuja, jotka emme uskalla edes auttajaamme uskoa ja hänen käteensä tarttua.

Hänen valoaan sinun päiväsi☀️🙂♥️

"... me kainoja ollaan ja pieniä vaan, mut Luoja ei unhoita kukkiakaan..."🌱  (lapsuuden laulusta mieleen jäänyt)

Rohkaisu kelvottomuutensa kivun kanssa kamppailevalle

Tahdon rohkaista sinua, sillä koen sitä itsekin. Ahdistusta Sanan ääressä voi tulla vaikkapa lukiessa Johanneksen 1. kirjettä; luku 3:4-10; jossa sanotaan mm. ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, ei voi tehdä... No, kuitenkin sitä itsessämme huomaamme, vaikka Jeesuksen omiksi olemme tunnustautuneet ja hänessä tahdomme pysyä.

Mitäs nyt sitten?

Rohkaisu on ensiksi se, minkä Johanneskin sanoi, että Jumala meidät täydellisesti tuntee.

Mutta sitten myös se, mikä eräissä Raamatunkäännöksissä oli selityksenä näihin jakeisiin. Näistä kyseessä olevista  jakeista sanottiin, että alkukielen (kreikan) sana/sanamuodot viittaavat jatkuvaan tekemiseen, sekä irtisanoutumiseen ja kapinaan Jumalaa vastaan, jatkuvaan synnissä elämiseen. Mutta emmehän me sellaista tahdo? Vaikka  kamppailemme monellakin rintamalla jatkuvasti heikkouksiamme vastaan, ja usein tappioita kokien.

Selityksissä sanottiin vielä sekin, ettei niitä jakeita ole tarkoitettu sellaiselle, joka oman heikkoutensa kanssa kamppailee.

"... jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:20  ♥️

Juuri tänä aamuna törmäsin siihen kipuun aamun jakeita lukiessani, kun luin Johanneksen 1. kirjettä ja luvusta 3, jakeita 4-10 muun muassa. 

Kun he kulkevat...

"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, 

he muuttavat sen lähteitten maaksi,

ja syysssade peittää sen siunauksilla."

Ps. 84:6-7

Psalmi 84:7

Aamulla tuli tuo jae jostakin mieleen. Mieleeni tuli siitä kuva-aihe, kuinka laaksossakulkijan kasvoilta maahan putoavat kyyneleet muutuvat lähteeksi, joka saa ympäristönsä  viheriöimään. Emmepä aina tiedä, mitä "viheriöintiä" meidän itsekunkin elämä voi joskus kantaa, kun Jumala siinä vaikuttaa.🌱 

Pitsejä ja pytinkejä...? ja muuta

Tämä outo otsikko, ja mietintä, sai alkunsa unesta, joka kai ainakin osin sai alkunsa illalla dvd:ltä  katsotusta Jane Austenin tarinasta "Ylpeys ja ennakkoluulo". Unessa, josta jäi vain pieni rippunen mieleen, kävin kai katsomassa jotain taloa. Joitain tavaroitakin minulle esiteltiin, mm. jotain epätavallista pöytää. Unessa, tai unihorteessa, mietin myös sitä, että saa olla kiitollinen asunnosta. Entä jos olisikin tilanteessa, jossa joutuisi olemaan tyytyväinen siihen, että saa ylipäätään jonkin katon ja suojan päälleen...

Uni sai minut herätessä pohtimaan, että mistä kumpuaa se ihmisen kiinnostus ja tarve kaikkeen kauniiseen ja komeaan: vaatteisiin, taloihin, sisustukseen, puutarhoihin, kaupunkeihin? Tulin siihen tulokseen, että sillä on alkuperänsä Jumalassa; Eedenin puutarhassa - ja siinä, millaisen kaupungin loiston Jumala on suunnitellut ihmisen iloksi tämän ajallisen jälkeen taivaassa.

Ihminen eroaa ratkaisevalla tavalla eläimistä, vaikka nykyään tahdotaan muuta väittää. Ihmisestä sanotaan: "...myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä...". Siinä on se ero. Ihmisen taivaallisen toivo näkyy kaikessa "taivaallisen"  tavoittelussa täällä maan päällä. Eläimillä on vain tämä elämä, jota täällä maan päällä elävät. Ne eivät tavoittele taivaallisen kuvia.  Ihmisillä on kaipuu sellaisiin ihan sisäänrakennettuna, ja ihmisillä on kuoleman jälkeen vielä muutakin odotettavissa. 

Mutta meitä taitaa usein hallita se - ylpeys ja ennakkoluulo - niin etttemme tahdo uskoa mitään Jumalaa oikeasti olevan. Mutta eikö lienekin niin, että jokaisen kansan muistissa on jollakin lailla se, että ihmisen yläpuolella on jumaluus?

---

Tämä on sitten niille, jotka kokevat kipeyttä siitä, etteivät täytä "mittaa". Etteivät ole sellaisia, kuin haluaisivat olla, ja kokevat sen takia niin, etteivät voisi lähestyä Jumalaa. Mutta Jeesus ymmärtää sitä kipeyttä, katsoo puoleemme, ja kutsuu puutteelliset seuraansa.

Luukkaan evankeliumi luku 15, jakeet 1-10, KR-92:

Luukas 15:1-10  KR-92

Siinä oli varmaan kansaa paljon koolla. Kelvottomiksi itsensä kokevat hiippailevat Jeesuksen lähelle. Jeesus huomioi heidät, kenties hymyili heille rohkaisevasti...

Siitä se alkaa☀️ Taivaallinen rakkaustarina❤️ Jonka vuoksi se hymyilevä mies teki kaiken rakkaansa - sinun - puolesta✝️

Jeesus, sinä näet meidät kaikki kelvottomuudesta kipeät. Katso meihin, hymyile meille - niin valloittavasti, että uskaltaudumme lähemmäksi. Valloita sinä meidät rakkaudellasi...

Herra se on...☀️

 "... sinä olet heidän ilonsa lähde." Ps. 5:12

❤️✝️☀️

💦🌱☀️

"... Kristus teissä, kirkkauden toivo."

"...Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri  pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol.  1:27

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." Kol.3:16

Huomataan tämäkin: Jeesus oli Sana. Sanaa saa käyttää - ja siihen saa pukeutua☀️

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Joh. 1:1 

"... ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan sana." Ilm. 19:13

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy..." Kol. 3:3-4

"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha..." Kol. 3:15

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja hänelle rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne," Kol. 3:12

"... Pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:14

Ja vielä siitä valosta: ei se lyhty itsessään saa aikaan mitään valoa... Kaikki tulee "sanan lähteestä" - näin laulun sanoin, jotka muuten  näkyvät  virsikirja.fi:ssä: 

https://virsikirja.fi/virsi-338-paiva-vain-ja-hetki-kerrallansa/

Siellä oli luettavissa  laulun syntykertomuskin. Siihen liittyi tarina kellon heilurista...

Kauaskantoisia vaikutuksia...!

Jaan tässä aamulla löytämäni ja rohkaisevaksi kokemani tekstin luettavaksi☀️ 

"Kaikilla teoilla on seurauksena. Teot voivat saada liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka jatkuvat vielä kauan niiden jälkeenkin. Ihmiset kuitenkin ajattelevat usein vain välittömiä seurauksia, jotka ovat harhaanjohtavia kaikessa ohimenevyydessään.

Abraham oli valinnan edessä. Hänen täytyi päättää, lähtisikö hän perheineen ja omaisuuksineen kohti tuntematonta vai jäisikö paikalleen - elääkö varman päälle sen varassa, mitä hänellä jo on, vai lähteäkö matkaan Jumalan johdatuksen varassa kohti tuntematonta? Hänellä ei ollut turvanaan mitään muuta kuin Jumalan lupaus johdatuksesta ja siunauksesta. Abrahamilla ei ollut aavistustakaan, että hänen kuuliaisuutensa vaikuttaisi koko maailmanhistoriaan: hänen päätöksestään totella Jumalaa sai alkunsa se kansakunta, joka oli Jumalan välikappaleena, kun Jumala kerran itse saapui maan päälle. Jumalan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen tullessa luoksemme ja koko maailma tuli siunatuksi Abrahamin kautta. 

Sinäkään et todennäköisesti tiedä useimpien päätöstesi pitkäaikaisia vaikutuksia. Tunnustat silti varmasti, että monilla ratkaisuillasi todellakin on kauaskantoisia seurauksia. Saako se sinut Abrahamin tavoin pysähtymään ja anomaan Jumalan johdatusta päivittäisille ratkaisuillasi ja teoillesi juuri tässä ja nyt?"

Teksti: Sana elämään Kommentaariraamattu.

Aikamedia Oy. (Tekstin julkaisuun kysytty lupa.)

Kyseinen teksti osui aamulla rohkaisevana silmään muuta etsiessä. Jos tosiaan useammin tulisi  ajateltua sitä, että Jumalalla on suunnitelma, jota hän koko ajan toteuttaa, niin onhan se rohkaiseva ajatus, että mitättömiltä tai ikäviltäkin tuntuvat asiat voivat osaltaan olla vaikuttamassa aikanaan jotain suurta ja ihmeellistä - kun Jumala suunnitelmiaan toteuttaa!

Jos joku haluaa lisätietoa mainitusta Sana Elämään kommentaariraamatusta, niin tuossa alla on tuo aikashopin linkki, siitä löytyy se. Ja pääseehän siitä sitten muutakin tarjontaa halutessaan katsomaan: 

https://aikashop.fi/product/75/sana-elamaan--kommentaariraamattu

Meille kyseinen Raamattu tuli aikanaan lahjana, kun ajasta ikuisuuteen siirtynyt ystävä ei sitä enää tarvinnut.

Uhkakuvien tarkkailija - sekä tekemisistä ja tekemättömyyksistä...

Olen sellainen uhkakuvien tarkkailija. Se ei ole hyvä, jos katselee koko ajan ns. väärään suuntaan, unohtaa katsella Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan - jotka ovat täysin rajoittamattomat! Katso Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon sinustakin (eli minustakin)! Huomaa Herran teot yksittäin - ja iloitse niistä, älä unohda niitä!

"Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3 KR-92

Paranna Jeesus minunkin murtunut mieleni ja minun haavani.

"Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa." Ps. 147:5 KR-92

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps.147:11 KR-92

Tekemisistä - ja tekemättömyyksistä...

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:14-14 

Minun osani on rientää sitä kohti, mikä minulle on jo luvattu - ilman minun omia ansioitani. Jeesus sen kaiken teki.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

Aikojen vaihtuessa

"... Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi ..." Jes. 58:11 KR-92

"Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette." Fil. 4:19 KR-92

Jeesus - totuus, jota tarvitsemme

"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6  

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36 

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92

 "Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92 

Jumalan armo kasvattaa meitä kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92

Tänään minua lohdutti tämä

Kun hermostuminen eräisiin asioihin alkoi saada minusta liikaa valtaa, kaivoin esiin pienen punaisen UT:n, josta olen viivannut aiemmin minua rohkaisseita jakeita. Nyt osui silmiini rohkaisevana muistutuksena tämä: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Siispä on siis tänäänkin. Ja kaikkina muinakin ärsyttävinä, pelottavina, hermostuttavina, päivinä, jotka meitä tavalla tai toisella rassaavat! Hän on siinä mukana meidän kanssamme, ei jätä meitä huonoinpinakaan päivinä.

Kun ei minusta tullut "kelpo kansalaista"

Se oli aamun ajatus, jostakin tullut. Kun jäin miettimään sitä enemmän, totesin itselleni, että se  kelvottomuuden kokemus on aika syvä. Kelvottomuutta voidaan kokea kyllä monella rintamalla, monella tavalla. Ja jos sitä kokee useammallakin rintamalla, ja vaikka kaukaakin lähtöisin, ei ihme sitten, jos kokemus tuntuu olevan syvä. Aikamme yleiset asenteet vaikuttaa myös siihen, kuinka itsensä kokee, kun annetaan näkemyksiä millainen tulisi ikäänkuin olla ihmisen, jota voitaisiin kutsua "kelpo ihmiseksi". Jos et nyt tavoita tässä ajatusteni laukkaa, ei se mitään. Se ei ole sitten tarpeenkaan. Mutta jos sinullakin tuntuu jotenkin olevan sellainen kokemus, olisikohan sinullekin lohduttavaa sanomaa näistä jakeista, joita minulle tämän aamun päivän jakeet tarjoilivat - niin sopivana niihin mietteisiini.

"Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." Dan. 9:18 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Ja vielä tämäkin oli:

"Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja ja sanoi: " Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti." Luuk. 5:12-13 KR-92

Tuon Jeesuksen parantaman miehen kokemus oli olla sellainen, ettei kukaan edes olisi saanut lähestyä häntä, saati sitten koskettaa! Jeesus olisi voinut sanoa vain sanan, ja mies olisi tervehtynyt.  Mutta Jeesus ojensi kätensä ja kosketti! Jeesus tiesi miehen tarvitsevan sitä kosketustakin, sillä hän oli ollut pitkään saastaisen kirjoissa ja siten täysin ilman toisten lähellä oloa. Tajuamme tämänkin muuten nykyään paremmin, kuin muutamia vuosia aiemmin, sillä opettihan  korona meille tätäkin asiaa, mitä on olla toisista niin erotettu.

Niin Jeesus katsoi heihin...❤️

"NIIN JEESUS KATSOI HEIHIN ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." Matt. 19:26 

Tilanne oli se, että rikas nuori mies oli mennyt... Kenties Jeesus katseli ensin hänen jälkeensä, kun samalla puhui omilleen siitä, miten vaikeaa voi joillekin olla taivastielle lähtö... Niin vaikeaa, että opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen käyttämiä sanoja* asiasta, ja sitten todeten, että "kuka sitten voi pelastua?" Se kuulosti niin mahdottomalta asialta, ettei kukaan voisi.... Mutta Jeesus muistutti, että on taho, joka kyllä kykenee tekemään meidän mahdottomuuksistamme mahdollista! 

Ehkä se alkaa siitä katseesta... "Jeesus katsoi heihin", eli myös meihin❤️ Ja teki meillekin mahdolliseksi mahdottoman, kun otti päälleen meidän syntivelkamme ja maksoi sen. 

---

* helpompi kamelin mennä neulansilmän läpi...

Erään illan iltarukouksesta tullut ajatus Jumalan anteeksiantoon meitä kohtaan liittyen

Iltarukoukseni oli Isä meidän -rukous. Tämä kohta: "...anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..." sai aikaan mietteitä. Kun en halunnut enää nousta ylös, kirjoitin vanhaan kännykkään (jota herätyskellonani käytän),  muistiin tämän: "Todellinen anteeksianto vaatii vihan, katkeruuden ja koston luovuttamista..." Ja sen teki Jeesus meille, Jumala itse. Hänellä olisi paljon syytä vihata ja kostaa meille, olla katkera kaikesta vääryydestämme häntä kohtaan... Mutta Jumala armahtaa meitä uudestaan - ja uudestaan. Jeesus antoi meille anteeksiantoon liittyvän ohjeen: "...ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän...", antaa anteeksi, vaikka aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tultaisiin sitä anteeksiantoa pyytämään samastakin asiasta!

Eikö sellainen Jumalan asenne rohkaise meitä! Aina saa tulla Hänen luokseen, eikä Hän katuvaa ulos heitä, vaikka olisi tultu jo ties monettako kertaa anteeksi pyytämään. Sen Jumalan suhtautumisen on varmastikin tarkoitus rohkaista meitä. Sanotaanhan Sanassa niinkin, että "eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen...".   On tarkoitus nousta ylös, eikä jäädä maahan masentuneena makaamaan oman huonouden tunnoissa. Se omassa huonoudessa rypeminen saa aikaan vähitellen turhautunutta paatumista; ajatuksin: - ei minusta ole mihinkään, ei minusta ole kuitenkaan Jumalan tahtoa täyttämään, joten mitä minä tässä enää edes yritän, antaa mennä sitten...

Ei Jumala tällaista tarkoittanut eikä tahdo. Hänhän sanoo jossain kohtaa, että "älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa erämaassa" ja "älköön kukaan teistä synnin pettämään paatuisi". Ja vielä tämä myös: "älkää heittäkö pois uskallustamne, jonka palkka on suuri".  Muistetaan omissa ahdingossamme Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan❤️ Hän ei halua, että yksikään hukkuu, vaan että saa ikuisen elämän, rauhan ja levon - Hänessä ja hänen luonaan.

"Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä". Vapahtaja on lähellä, aivan vierellä ihan❤️

Siunataan nykyajan uskon sankareita...

Tämän aamun luettavissa oli mm. Hebrealaiskirjeen kohta 11:32-40, jonka luin v. -92 suomennoksen mukaan. Kirjoitan sen tähän, koska se sai minua ajattelemaan niitä, jotka omassa ajassamme samankaltaisia uskon sankareita ovat, sillä heitä kyllä on. Muistetaan rukouksin heitä! 

"Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista ja profeetoista. 

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen.

He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.

Jotkut naiset saivat  kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. 

Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. 

He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteitaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. 

Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä." Hebr. 11:32-40 KR-92

Tuonkaltaista voi havaita nykyajassakin.

Aamurukous

Jeesus, sinä tiedät tämänkin päivän asiat jo ennalta, vaikka me emme vielä tiedä, mitä kaikkea päivä sisällään pitää.

Rohkaiskoon se sinun edeltätietämisesi meitä tänään; meitä, jotka niin helposti hätäännymme ja pelokkaina katselemme ympärillemme, peläten vähän kaikkea.

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä."  Ps 37:23-24

Lapset ovat Jeesuksen sydämellä erityisesti!❤️

"Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja." Matt. 18:10 KR-92 

Jeesus oli hetkeä aiemmin kutsunut luokseen lapsen ja asettanut lapsen aikuisten esikuvaksi. Jeesus puhui tuossa ylläolevassa jakeessakin juuri lapsista. He olivat/ovat Jeesukselle tärkeitä. Ja taivaassakin heitä pidetään ilmeisesti erityisasemassa aivan.

Jännä huomio tältä aamulta. Vilkaisin kalenteria, nimipäiväsankareina tänään mm. Raimo. Mietin siinä, että Jumala kaikki Raimot tuntee. Mieleeni tuli sitten myös lapsuudestani yksi pieni Raimo, ehkä n. 6-vuotias. Hän hukkui kotikylän jokeen. Se muisto toi mieleen kysymyksen: miksi? En tiedä minkä vuoksi niin saattoi käydä. Mutta kun sitten rupesin aamujakeitani lukemaan, luin myös tuon ylläolevan, joka minua nyt puhutteli. Raimokin oli tärkeä, kuten kaikki lapset. Siltikin vaikka tapahtui niinkuin tapahtui. Siinä lukiessani ihmettelin vielä, että miten minä olen lukenut näitä samoja jo eilen? No selitys oli se, että olin luettavanani vain ottanut nyt "väärästä" päivästä. Mutta se olikin kuitenkin nyt "oikea" tämän aamun muistoihin ja mietteisiini. Ja vaikka jo eilenkin olin sitä lukenut, niin siinä riitti vielä tällekin päivälle sanottavaa ja muistutettavaa.

Siunataan kaikkia lapsia!

(Näin sanoi kerran eräs henkilö, kun puhui meidän lapsestamme, ettei hän tarkoita, että vain häntä siunataan, vaan siunataan kaikkia lapsia...)❤️

---

Tässä toisen blogini taannoinen juttu, jossa kesken jäänyt kuva siitä, kun Jeesus on ottanut lapsia syliinsä...

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/10/siina-ne-lapset-niin-luottavaisena-on.html

Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92

Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 

 

Rohkaisun sana

"... kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta..." Esra 7:28 KR-92

Sellainen havainto meitäkin rohkaisisi. Epäilemättä Esrakin oli ensin huolissaan, että miten asiat mahtavat mennä, mutta huomatessaan Jumalan puuttumista asioihin, seurasi rohkeuttakin. Sitä oli Esra nyt Jumalalta saanut. Jakeenkohta olikin Esran ylistyksestä Jumalalle. Sitähän mekin kaipaamme omissa ahdingoissamme, että saisimme avun ja voisimme iloiten ylistää siitä.

Muuttukoon meidänkin apeutemme, pelkomme ja kyvyttömyytemme vielä rohkeudeksi ja ylistykseksi Jumalan avulla☀️

---

Löysin aamulla "sattumalta" Raamattuni välistä lappusen, johon olin kirjoittanut joitakin jakeita Esralta. Lainaamani kohdan olin oikein korostanut erottuvammaksi. Ehkäpä siinäkin oli johdatusta - sattuman sijaan - että se osui käsiini, koska olin herännyt  niin ankein mielin. Lappunen virkisti mieltäni; Jumala voi johdattaa ja rohkaista.

Pieni rukous

- Anteeksi Jeesus, että olen tällainen känkkränkkä...

- Älä pyytele anteeksi. En minä sinua syytä. 

"Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"

Sinä et syytä. Annat anteeksi. Ja rakastat.

Jeesus: Ylipappi ja syntiuhri. Meidän hyväksemme...

"Koska meillä siis on ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Hepr. 4:14-16 KR-92

"Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtäväisesti tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänelllä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansankin puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui Aaroninkin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: - Sinä ole pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." j. 5:1-6 

"Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta." j. 5:10

"Jos  jo Leevin heimon pappisvirka, joista Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki." j. 7:11-12

"Asia käy selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se on heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle ne olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." j. 7:15-19

"Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden. Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa nyt palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse." j. 7:28-8:2

"Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei siis kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen" j. 9:11-12

Joka yrittää maksaa lahjasta, ei ole ymmärtänyt, mistä siinä on kyse*💡

"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 6:23 KR-92

* Sana elämään - kommentaariraamattu selitti yllä olevaa jaetta otsikon tapaan.

Niinpä... Ilmeisesti on niin, että meidän täällä pohjolassa on sitä vaikea ymmärtää.  Vaikea sitä onkin käsittää, jos on tottunut siihen, että kaikesta pitäisi jotenkin maksaa, tai ainakin antaa vastalahja. 

Mutta olen saanut kuulla sellaisen ihmisen selvitystä elävästä elämästä, joka on tottunut ihan toisenlaiseen; kun on epäkohteliasta yrittää maksaa saadusta, ja kuinka sukulaisten ja naapureidenkin osaksi tulee sellainen huolenpito, jollaista ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Joku jopa myy omaisuutensa toista auttaakseen! 

Tulee mieleen, että Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme, kun antoi elämänsä! Ja me yritämme jotain maksua tai vastalahjaa hänelle tyrkyttää... Ei hän sellaisia kaipaa, eikä tarvitse!  Häntä kylläkin ilahduttaa juuri se, että me otamme vastaan sen, jonka hän antoi! Ja iloitsemme siitä - lahjasta! ❤️ 

Niinhän mekin tykkäämme, kun lahjaa annamme, että se ilahduttaa. Emme kaipaa mitään turhaa kursailua, tai kinastelua siitä, että voiko sellaista nyt ottaa vastaan. Iloitsemme toisen ilosta, kun lahja iloiten otetaan vastaan😊

Jumalan rakennus - alusta loppuun asti

"Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme." Hebr. 3:6 KR-92

"Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa." jakeet 7-8

"Varokaa siis veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." jakeet 12-14

Hebr. 3:6, 7-8, 12-14 KR-92