lauantai 18. toukokuuta 2024

Armonsa loistaa auringon lailla

Tähän jakeen kohtaan: "... anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." 

Näin rukoili Daniel, (9:17-18). Ja hänen rukouksessa kuultiin. 



Ja minä kuvittelin, miten Jumalan armon valo saapuu valaisemaan niitä raunioita...

Ei hän ole unohtanut niitä. Rukoukset on kuultu. 

---

Jesaja 61:3: "panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." (Ja seuraava jae puhuukin sitten jo ikivanhojen raunioiden ja kaupunkien rakentamisesta...!)


keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Olipas jännä!

Tässä on kaksi asiaa, toinen tältä aamulta, toinen eilisiltainen. Mutta ensin se tämänaamullinen:

Olin lueskellut Luukkaan lukua 11 ja siinä olleet jakeet valosta ja sen puutteesta, sekä maljan sisäpuolen puhtaudesta, saivat minut murheelliseksi siitä, millainen itse olen. Olenko sitä, mitä tulisi olla? Ahdistavien ajatusteni kanssa menin ottamaan isännän "mannalappu"laatikosta yhden lapun. Sen nro oli 118. Se tarkoitti sitä, että minun siis piti katsoa Wislöffin rukouskirjan* sivu 118 (sillä niin se isännän lappusysteemi toimii). No aloin etsiä, ja kas; kun isännällä oli siinä laatikon kannen päällä ollut kirja avoinna, siinä oli juuri se aukeama, sivut 118 ja 119! Ja jakeena siinä sivulla 118, oli jae Luukkaan evankeliumista:

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13.

Tuo kohta on minulle ollut ennenkin tärkeä! Ja myös Wislöffin selitys tuossa kirjassa siitä kohdasta. Hän selittää siinä, että on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti katsoen heikkouden hengen vallassa.  Siinä myös Wislöff itse pyytää, voimattomuuden hengen itsessäänkin tuntien, Jumalaa sanomaan luovan sanansa hänellekin. Ja niin minäkin tahdon kuulla sen itselleni!

*Kirja: Rukouskirjani/Fredrik Wislöff/Kirjaneliö. Sain tutustua tuohon kirjaan 90-luvun alussa, kun ystäväni esitteli sen minulle. Tilasin itselleni sellaisen. (Silloin sitä vielä sai uutena tilattua. Siitä on olemassa useampia painoksia 80- ja 90-luvuilta ainakin). Siitä lähtien Rukouskirja on ollut meidän huushollissamme käytössä. Ensimmäisen kirjan jälkeen, joka kovassa käytössä hajosi, on yllättäen löytynyt jostakin "uusia" -lue: käytettyjä. Kerran äitini tädin jäämistöstä, ja sen jälkeen kirppareilta ainakin kolme kertaa löydetty.

No sitten se toinen jännä; eiliseltä, eri asiaa aivan: 

Olin joitakin aikoja sitten napannut luettavakseni kirjahyllystäni yhdestä romaanisarjasta vain yhden satunnaisen osan. Kirjan nimi oli: Toivon avain.* Romaanin sain eilen luettua, ja siinä kerrottiin loppusivuilla Israelin valtion syntyvaiheista ja mainittiin päivä jolloin valtioksi julistaminen tapahtui: se oli 14.5.1948. Olenhan tuon ennenkin tiennyt, mutta enpä sitä ollut juuri nyt eilen ajatellut, vaikka oli 14.5.2024. Mutta kun se kirjassa tuli nyt vastaan, ajattelin sitten. Laskin mielessäni, että 76 vuotta siitä sitten on. Mutta minua ällistytti, että miten minä juuri nyt, toukokuun 14. päivänä siitä luenkin... Enhän ollut sitä lainkaan ajatellut/muistanut mihin se päivämäärä liittyy. Muistin kyllä oman nimipäiväni siinä. Mutta sitten kun tuota isännällekin kerroin, että mitä juuri nyt tulin lukeneeksi, totesi hän, että niinhän on minulle käynyt ennenkin... (eli niin,  että olen esim. jonkin esivanhempani tietoja sattunut lueskelemaan papereista juuri sellaisena päivänä, joka on ollut jokin hänen merkkipäivänsä). Miten se voikin olla niin... 

*Kirja: Toivon avain, Siion kronikka 5/Bodie Thoene/Perussanoma Oy/1994

---

Pitääpä vielä laittaa tämä, kun sekin nyt mieleen sukelsi: Kun aikanaan sen ensimmäisen Wislöffin rukouskirjani olin saanut, kirjoitin siihen sen päivämäärän: 17.12.1990. Siinä on yksi "päivämäärien saarna" minulle ainakin, sillä samalla päivämäärällä vuotta myöhemmin, tapasin ensi kertaa mieheni. Olimme kirjoitelleet ensin ja sinä päivänä sitten tapasimme "livenä".  Kerran sitten lainasin seurusteluaikana kirjaa hänelle, ja siitä on tullut hänelle tärkeä kirja. Hänelle oli kyllä Wislöffin kirjat ennestäänkin tuttuja, mutta tämä rukouskirja tuli tutuksi siinä. Minulle puolestaan tuli ensiksi sen ystäväni suosittelun johdosta Wislöffin kirjat tutuksi tuon rukouskirjan kautta. Sittemmin  tutustuin muihinkin.


Alakerroksiin saakka!

"...koko sen talon...". Sehän merkitsi sitten sitä, ne alakerroksissa olevatkin pääsivät osallisiksi... Ja se on mahtavaa! Olipa se yllätys heille, vielä isompi varmaan heille, kuin niille yläkerroksen huoneessa oleville. Nämä alakerroksissa olevathan olivat varmaan ihan arkisissa hommissaan.

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat." Apt. 2:2 KR-92

---

Kumpikikohan se sitten lienee ollut, se oikea sana kääntää tuo kohta, sillä toiset käännökset puhuvat huoneesta, toiset talosta? Sitä en tiedä. Mutta minua nyt kuitenkin ilahdutti ajatus, että koko talon, koko rakennuksen väki, olisi saanut iloita siitä kokemuksesta, eikä ketään olisi jätetty siitä pois...

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3






tiistai 14. toukokuuta 2024

Pukeutukaa siis te...

Minulla on paljon vaatteita. Suuri osa niistä kuitenkin on sellaisia, etten niitä juuri koskaan käytä. Ne on tullut aikanaan kaappiin haalittua, kun ovat minua miellyttäneet - mutta... Ne jäävät olemattomalle käytölle, koska eivät ole riittävän käytännöllisiä omaan arkeeni.

Raamattukin puhuu pukeutumisesta:

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:12-14 

Siinä on sopiva asu, ja tuo viimeinen kuin vyö.

Mutta kuin alusvaatteina, kaiken perustana, on silloin: "vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitääkö huolta lihastanne, että himot heräävät." Room. 13:14


Siunattua pukeutumispäivää meille itsekullekin🙂



maanantai 13. toukokuuta 2024

Oletko sinä meidän kanssamme? -kysymykseni

Siinä kysymykseni, kun ahdistavat ja masentavat mietteet tulevaisuudesta, ja ihan itsestäkin, tulivat mieleen. Sitten tulivat mieleen sanat: - minä olen sinun kanssasi. Olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen.

En muistanut missä kohtaa Raamatussa nuo sanat ovat, joten tein haun, että missä ovat. Nuo eivät ole yhdestä ja samasta jakeesta.

Jumalan lupaus; minä olen sinun kanssasi, toistuu Raamatussa tosi monessa paikassa! 

Tuo toinen osa; tuo - kallis ja suuriarvoinen - on jakeesta Jesaja 43:4: "Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan...".

Voinko todella ottaa nuo lupauksen sanat itsellenikin, tuli sitten mieleen kysymys. Ja tähän tuli heti mieleen ajatus, että se on kuin se käärmeen kysymys, että "onko Jumala todella sanonut?" 

Eli ajattelen tämän nyt niin, että jos kerran Jumalan oma olen, Jumalan lapsi, olen; koskevat nuo lupauksen sanat myös minua ja minun perhettäni, vaikka minä itse kelvottomaksi itseni koenkin.

Jeesushan meidän kelvollisuutemme onkin....




Kirkastakoon Jumala sinun päiväsi tänään, sinä Jumalalle niin rakas!❤️✝️☀️


---
Tässä on sen: "minä olen sinun kanssasi", hakutulos katsottavissa, (jakeita paljon):


---
Ja tässä se "kallis ja suuriarvoinen" -jae kokonaisena: "Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi." Jesaja 43:4 



 

torstai 9. toukokuuta 2024

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme, että Jeesus tulee takaisin, (vaikka meistä ei tuntuisi siltä). 



Opetuslapset elivät siinä todellisuudessa, että Jeesus kuoli, nousi haudasta, ja meni taivaaseen. (Vaikka heistä ei varmaan tuntunut siltä...)!




maanantai 6. toukokuuta 2024

Valon kaipuuseen

"... Minä muutan pimeyden heidän edellää valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

"Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä." 1. Moos. 1:14-19 KR-92

"Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut." Hebr. 10:32 KR-92

"... jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen." 1. Piet. 4:11 KR-92




sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Joskus tällainen valittajakin... tajuaa kiittää.

(Tämän olin kirjoittanut su 31.3, mutta oli silloin jäänyt julkaisematta):

Nukuin vaihteeksi hyvin - ja se sai minut kiitosmielelle. Sen myötä huomasin toisenkin asian, josta tajusin sitten olla kiitollinen: olin muutama päivä sitten saanut korjatuksi yhden vaatekappaleen käyttökuntoiseksi.

Viime päivinä minulle on aiheuttanut pettymystä esim. se, että pääsiäisvalmisteluni jäivät hyvin olemattomaksi, siitä mitä olin ajatellut. (Joka sekin oli pientä ihan). Ja sellaista se nykyään yhä yleisemmin on, että vähäiset aioitutkin jäävät vain tekemättä. Ajatuksia ja suunnitelmia saattaa olla, mutta syystä tai toisesta ne eivät toteudu. Tulee pettymyksen tunteet itseen, ja olosuhteisiin. Ja varmasti Jumalaankin, vaikka sellaista ei tahdo ajatella. Siinä on kaiketi jotain samaa, kun lapset pettyvät vanhempiinsa, kun ei saada kaikkea  toivottua, tai saadaan jotain toisenlaista, kuin toivottiin ja luultiin.

Mutta nyt kuitenkin se kiitollisuus nosti hivenen päätään. Se mieleen tullut korjaushommakin. Tuli mieleen sekin, että Jumalakin - Isä - korjaa, opettaa, hoitaa meitä! 

Joskus vähitellen. Joskus kertaheitolla. Ja kotona ainakin sitten kaikki valmista, on ehjää ja kaunista. Usein kuitenkin täällä pikkuhiljaa korjaat; vähitellen, niinkuin mekin toimimme. 

Olihan sekin isoveljemme Jeesuksen sana, että mitä isä tekee, poika tekee samaa:) 

---

Luin sitten käyttämästäni vanhasta Päivän tunnussanasta jakeita. Jollakin tavalla nämäkin kuitenkin puhuivat sitä samaa...

"Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia." Sak. 6:15 KR-92

"Jeesus Kristus liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef. 2:22 KR-92




torstai 2. toukokuuta 2024

Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!

"Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi." Ps. 51:13 KR-92

Ylläolevan oli kuningas Daavid kirjoittanut - varmasti suuressa hädässään - kun oli ollut se Batseban tapaus, toisen miehen vaimon kanssa, jonka vuoksi profeetta Naatan oli joutunut käymään hänen luonaan.

Sitten oli Pietarin tapaus, Jeesuksen aikaan: "Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko." Joh. 18:25-27 KR-92

Mutta Jeesushan oli tiennyt edeltä jo senkin tapauksen: "Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Joh. 13:37-38 KR-92

Ja siinäpä nähtiin, että Pietarikin oli Daavidin lailla varmasti suuressa hädässä sen jälkeen, kun tajusi kieltäneensä sen, että oli Jeesuksen ystävä. Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi! Jeesus tiesi koko ajan, alusta alkaen, mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tiedettiin aikoinaan kuningas Daavidinkin asia. Ja kun me/minä omissa ahdingoissani synnin syytöksissäni olen hädissäni, on hyvä muistaa, että Jumala myös minun osaltani näki ja tiesi jo ennalta... Ja kuoli puolestani - Jeesus - myös minun syntieni tähden.

Jeesus sanoi kerran näin opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:1-6 KR-92

Ja Jeesus sanoi näin niille, jotka pyrkivät hänen luokseen: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37 (v. -38 käännöksen sanoin. Melkein samoin sanoinhan se v. -92 käännöksessä on, mutta tämä tähän kirjoittamani on vain jotenkin kotoisampi mielestäni:)

Ja päivän luettavissa, josta muuten tämä teksti alkunsa saikin, niin oli myös tämä, ihanan lohdullinen viesti, joka alkaa kiitoksella sille, jolle se kuuluu: "Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää..." "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaa." Kolossalaiskirje 1:3,13 KR-92  ja: "...tehnyt kelvollisiksi..." Kol. 1:2 KR-92
  

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Roomalaiskirje 8:31 (Paavalin, entisen uskovien vihaajan ja vainoojan, entisen Saulin, uuden elämän tokaisu. Hän oli kohdannut sen jota hän vainosi: Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.)








maanantai 29. huhtikuuta 2024

Meidän murheemme on kuitenkin Jumalan hoidossa!

Erityisesti minua puhutteli tänään omien murehtimisteni kanssa aamulla se ajatus, jonka mieleeni tulleista ja sitten luetustakin huomioin, että siinä Jeesus ikäänkuin yhdistää meidän murheemme, ja uskon häneen. Niillä murheilla on linkki, side, Jumalaan. Jumala tietää ne. Ja hallitsee niitä. Ne eivät ole jotain holtittomasti tapahtuvia asioita meille. Jumala huolehtii niistä. Siltikin, vaikka ne meitä kiusaa, ja vaikuttaa tunteisiimme.


"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." 
Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:35


"... kaiken olet mitannut..."
Ps. 139:3 KR-92





sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Toivon sanoman julistamisen tarve

Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvinvoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään. 

Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." 

Matt. 9:35-38 KR-92


"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja." ... "ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." 

Matt. 10:1,7-8 KR-92


torstai 25. huhtikuuta 2024

Kun ei itse ole nähnyt mitään...

Jotenkin tuohon tapaan ajattelin, kun mieleen tuli apostolien ajan rohkeat ja väsymättömän tuntuiset, sanaa julistaneet; kuten Saulus Paavali. Tai Filippus. (Hänestä oli luettavana tänä aamuna.) Mutta kun olin tuon otsikon ajatuksen ajatellut, tuli mieleen tämä: 

- autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.*

Yhtähyvin  voisi Jeesus sanoa, että jotka eivät kuule. Paavali esim. ei nähnyt Jeesusta - vain valon, joka sokaisi hänet - ja kuuli äänen, joka kysyi häneltä, että miksi Saul häntä vainosi. Saulus Paavali tuli siinä sokeaksi, jotta voisi "nähdä" - uskon silmin. Muutaman päivän jälkeen hän sai kyllä takaisin kirkkaan valon takia menettämänsä näönkin. Ja oli sen jälkeen muuttunut, uusi mies.

No, se Filippus sitten. En tiedä,  kuinka hän oli tullut uskovaksi. Mutta hän oli herkkäkorvainen Jumalan äänen kuulija, ja sen tottelija. Hän meni autiolle tielle Herran enkelin ohjeen mukaan, mainitaan Raamatussa. Ehkäpä hän sitten ihan näki enkelin? Mene ja tiedä,  mutta hän meni ja näki, uskollisen ohjeen noudattamisen vaikutukset: Etiopialainen hoviherra löysi autiolla tiellä Jeesuksen, kun Filippus sai siellä selittää hänelle kirjoituksia ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös kastaa hoviherran matkan varrella, kun tämä sitä itse pyysi. Ja sitten:

"Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Apostolien teot 8:39-40 KR-92

Näkiköhän Filippos vielä sen hetken - ennenkuin Henki tempaisi hänet toisaalle - että hoviherran seurue ihmettelee, etteivät enää näe Filpposta missään, ja  jatkavat sitten iloisena matkaansa. Mahtoi siinä muuten olla leveät hymyt sellaisten kokemuksen jälkeen:) Olihan niin isoja asioita saatu nähdä, kuulla ja kokea!

---

* Jeesuksen sanat Tuomaalle. Johanneksen evankeliumi 20:29: 

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."  v. 1992 suomennos

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat:"  v. 1938 suomennos

(Filippus/Filippos... Vielä minun suuhuni sopii paremmin vanha muoto. En ole vielä kolmeakymmentä vuotta suosinut v. 1992 käännöstä lukemisessani, vaan vasta ihan viime vuosina olen sitä oppinut lueskelemaan, vaikka kirja meillä on ollutkin jo alkuunsa. Mutta hidas hämäläinen on mitä on:) Mutta kummassakin käännöksessä on omat hyvät puolensa.)




maanantai 22. huhtikuuta 2024

Hän on tänäänkin kanssamme/kanssani

"Olenhan minä sinua käskenyt: 
Ole luja ja rohkea; älä säikähdy 
äläkä arkaile, sillä Herra, 
sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,
missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9


Oma mieli voisi tuohon piankin
heittää, että tuo oli Joosualle, 
ei kai tuota voi itselle ottaa?

Mutta kuule! 
Jeesus sanoi:

"... Ja katso, minä olen
teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti."
Matteus 28:20









Näistä kuvista... Kun etsin kuvia, en osannut päättää mitä otan. Siispä otin kaikki joita mietin. Niissä on kuitenkin näkyvissä jotain siitä, että Hänen kanssaan...

Vesi muuttuu viiniksi, kuolleet nousevat ylös, Paimen hoitaa lampaitaan. Hän on myös kallio allamme ja tarkkailee askeleitamme☀️



lauantai 13. huhtikuuta 2024

Ehtymätön aarre - Ehtymätön ilo!

"Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,
minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, 
sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,
Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni."
Ps. 16:8-11 KR-92

"Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!
Se on ehtymätön aarre
niille, jotka sinua pelkäävät.
Kaikkien nähden sinä annat apusi
niille, jotka turvautuvat sinuun.
Sinä suljet heidät armosi suojiin,
otat heidät turvaan majaasi.
Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,
eivät syyttävät puheet.
Kiitetty olkoon Herra!
Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,
kun olin saarrettuna.
Hädässäni minä sanoin:
"Minut on repäisty pois 
sinun luotasi!"
Ja sinä kuulit rukoukseni
kun huusin sinua avuksi." 
Ps. 30:20-23 KR-92


"Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, 
Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi." 
Jes. 60:2 KR-92




"Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua." 
Ps. 130:6 KR-92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, 
sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täytttynyt."
Jes. 60:20 KR-92





torstai 11. huhtikuuta 2024

Entä jos hän kuitenkin hylkää? Anna näiden sanojen lämmittää sydäntäsi❤️

"ei Herra hylkää iankaikkisesti,
jos hän on murheelliseksi saattanut, 
osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"

"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,
vanhurskas syntisten puolesta"

"minä olen sinut nimeltä kutsunut, 
sinä olet minun"

"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"

"ystäviksi minä sanon teitä"


Lämmittäköön nämä vapaasti muistellut sanat sinua, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️


sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Jumalan suunnittelutöitä...

Kirjoittelin tänä aamuna lukemiani jakeita vihkoon. Siinä oli jakeita myös Jobilta; siitä kun Jumala sitten alkoi puhutella Jobia. Niistä Jumalan sanoista tuli halu jotenkin yrittää kuvaksi saada jotkin niistä sanoista.  Tässä ne sanat:

"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni melettömillä puheillaan?"

"Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Missä sinä olit silloin
kun minä laskin maan perustukset?

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?

Kuka veti mittanuoran sen yli?
Mihin laskettiin sen peruspylväät?
Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 
kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit,
kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,
Myrskypilvillä sen kapaloin.
Minä laadin sille lait ja rajat
ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin:
"Tähän asti, ei edemmäs! 
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."
 Job 38:1-11 KR-92

"Silloin Job sanoi Herralle:
- Nyt minä ymmärrän, 

että kaikki on sinun vallassasi, 
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: "Kuka on tämä, 
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?"

Minä se olen. 
Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä - 
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: 
"Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat!"

Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut. 
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä tomussa ja tuhassa." 
Job 42:1-6 KR-92


---

Ja tässä luonnokseksi aikomani... Kenties jotain parempaa varten joskus... vihkoon piirusteltuna:



Mietin millaisenhan kuvan joku vanha, tunnettu mestari olisi noista jakeista tehnyt! Jos sellainen on tehty joskus, tahtoisin nähdä sen! Nyt voin vai kuvitella, miten upea kuva olisi... 

Mutta onpa meillä kuitenkin nähtävissä itsensä suurimman Mestarin ja Taiteilijan - Luojan - alkuperäisteoksia!🌌☀️🌟✨🌊❤️🌻🌿🌳🕊️💨

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa... Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa  elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." 1. Moos. 2:1,7


lauantai 6. huhtikuuta 2024

Ei enää vieraana - vaan tuttuna!

"... minä saan nähdä Jumalan. 

Hänet olen näkevä apunani. 
Silmäni saavat nähdä hänet, 
eikä hän ole minulle vieras..."
Job 19:26-27 Raamattu kansalle/
Sana elämään kommentaariraamattu


"... minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin, 
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa."
 Job 19:26-27 KR-92






 
---

Tänä aamuna, liian aikaisin herättyäni, ja sitten uudelleen makoillessani, nyt sohvalla, torkkupeittoni alla, tuli  siinä mietteisiini se Pietarin anopin tapaus... Jotenkin siinä torkkupeiton alla oli helppo kuvitella sitä tilannetta. Emme tiedä, tunsiko se anoppi jo Jeesuksen, joka lähestyi häntä -  hänen sairaana siinä maatessaan...  Mutta jos ei tuntenut, tuli hän nyt ainakin tuntemaan häntä...☀️


--- 
Rukous:

Tule Jeesus!

Yllätä tänään ihmisiä parantaen
ruuniin sairaudesta, 
mielen kivuista, 
synnin haavoista.

Ilahduta olemisellasi luonamme, 
rakkautesi lämmöllä❤️


perjantai 5. huhtikuuta 2024

Valo ja varjo kuuluu yhteen

Se ajatus sanottiin esiin eilen katsotussa elokuvassa. Tänä aamuna sain siitä oikein käytännön esimerkin. Olin ulkona, taapersin tuolla vaaran alla olevalle autollemme. Hitaasti jäistä tietä kulkien ihastelin samalla auringonvaloa, joka valaisi niin ihanasti kaukaisia paikkoja. Mutta mielessäni totesin vähän harmissani, että meidän pihaan aurinko ei kyllä paista! Kunnes hetken päästä tuli mieleen: jos aurinko paistaisi nyt meidän pihaan täydellä terällään, en varmasti ihastelisi sitten niitä kaukaisten vaarojen valaistuksia...☀️ Niinpä. Jos meidän pihassa ei olisi ollut varjoista, olisin jäänyt ilman sitä kaunista näkymää, jonka toisaalla oleva valo sai aikaan.

---

Mutta nyt, muutama hetki sitten, sain tällaistakin ihmetellä... 



Ja jo paistaa aurinko meidänkin pihaan, mutta vaikka pidän siitä, eipä siinä tunnu minulla nyt olevan samaa erityisen ihastelun aihetta, kuin oli aamuisia valoja ihastellessa... 


torstai 4. huhtikuuta 2024

Uskon kilpi... On taistelussa tarpeen

Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan. 

Mutta tulipa sitten mieleen tämä:

"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".

Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...

Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.

---

Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.

---

Ja vielä alkoi mieleeni tulla laulun sanoja:

"...hän on aina lähelläni täällä, 
joka hetki uus on armonsa..." 

"... päivän huolet kaikki tahtoo kantaa,
voimallinen neuvonantaja..."


Niinpä.☀️ Laulun sanakin voi olla yksi kilpi....✝️


perjantai 29. maaliskuuta 2024

Kiitos osallisuudesta Jumalan suunnitelmissa☀️

Kiitos Isä, Luoja

Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi

Tärkeinä osina siinä


Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta

Ja olevan vailla mitään merkitystä

Olemme lujasti kiinnitetyt 

Sinun suunnitelmiisi

Jotka itse toteutat.






Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️


torstai 28. maaliskuuta 2024

"Juuria": Tärkeitä "sivu"henkilöitä

Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.

Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi,  sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!

No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua.  Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan  Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.

Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt. 

Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!

---

Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️





  Jumalan pensselien vedoissa...


"Juuria" -kertomus: Raahab

Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat,  niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.

Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:



---

Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:


Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä. 

Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.

Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät. 

Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat? 

Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.

Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.

Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät,  keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...

__

Jeriko vallattiin ...

__

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.

Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla.  Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä  Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!

Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.

Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.

---

"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23

Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).

"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23 



Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin.  Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️


https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html

keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Aamu - Millainen olisi ihana...

 "Oi, katso! Mikä aamu!"

Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana. 

Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!

Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️


"Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92
 
"... mutta tuskanne muuttuu iloksi." Joh. 16:20 KR-92




lauantai 23. maaliskuuta 2024

Sanan alla aralle - hengessään köyhälle


"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92






Tyhjät lasit täytetään... 

Haavoittuneet hoidetaan...


keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Vaaran ja vaikeuksien uhatessa...

"Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan." Ps. 27:5 KR-92

"Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas." 2. Kor. 12:9 KR-92


Nämä olivat tämän aamun luettavissa. Ja molemmat jakeet tuntuivat lohdullisilta. En ole varmaan yleensä ollut kovin innostunut saamaan eteeni tuota korinttolaiskirjeen jaetta, joka jae alkaa sanoilla vaikeuksista iloitsemisesta... Mutta nytpä se jae tuntui hyvältä lukea, sillä jakeen "juju" onkin siinä, että vaikeuksissa ollessa, Jumala ilmestyy; antaa voimansa näkyä, antaa heikolle voimaa, ja apunsa tavalla tai toisella.

Ennen noiden jakeiden ilmestymistä silmieni eteen, olin jo tänä aamuhetkenä ehtinyt miettiä erinäisiä huolia - kuvitellut siis lähinnä ehkä tulevia. "...mutta tänään auttaa Herra..." On niitä  nykyisiäkin huolia (meilläkin nyt), joihin me itsekukin saamme pyytää kaikenlaista apua Herralta, Isältämme - joka vastaa sitten sillä tavalla kuin tilanteeseemme parhaaksi näkee.





Siunatkoon sinua Herra tänään☀️



tiistai 19. maaliskuuta 2024

Kun ollaan täysin ansiottomia!

Kuinka monet meistä kipuilemmekaan päivittäin oman kehnoutensa ja ansiottomuutensa tunnoissa, kun ei olla sitä, mitä tahdottaisiin olla. Tämän aamun luettavissa oli Mark. 19:16-26 KR-92, jossa mies tulee kysymään, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä, jotta hän voisi saada iankaikkisen elämän. Jeesus sitten puhuu hänelle käskyistä, ja mainitsee muutaman niistä. Mies sanoo noudattaneensa niitä. Mutta ilmeisesti hän olisi halunnut jotain vielä Jeesukselta ohjeeksi, että tee tämä ja tuo, niin pelastut. No, Jeesus näkee, että mies tahtoi olla täydellinen - omassa voimassaan - ja Jeesus antaa hänelle yhden tehtävän: myydä suuri omaisuutensa, ja lahjoitettuaan sen hinnan pois, hän voisi tulla ja seurata Jeesusta. Mutta tämä oli miehelle liikaa, ja suuri surun aihe. Hän lähti pois, koska ei voinut täyttää sitä. Olen monesti ihmetellyt tätä Jeesuksen ohjetta miehelle, ja että hän antoi miehen mennä. Mutta oleellista tässä ei ollutkaan ilmeisesti se suuren omaisuuden pois pistäminen, vaan se, että mies halusi omilla töillään ansaita taivaan. Mutta Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. Ja tulleensa kutsumaan "sairaita", synnistä sairaita. Eivät "terveet" tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ne, jotka eivät omin ponnistuksin kykene taivasta tavoittamaan. Niille Jeesus tahtoo olla tie! Eli meille❤️


Tässä luettavaksi vielä yksi lohdullinen teksti Yksin armosta -blogista:



sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Kenen unelmia...?

Tuli nyt aamulla mieleen, varmaan eilen illalla katsotun elokuvan vuoksi, kirja; romaani nimeltä Aabrahamin laulu. Tykkäsin siitä kovasti nuorena. Mietin, että missä se nyt on, ja muut romaanit Raamatun aiheista? Niitähän keräsin oikein, itselleni. Mutta myös kirjoja ylipäätään; ajatellen, että nuoremmillakin olisi omissa hyllyissä lukemista. Se oli kai jonkinlainen unelma, jo lapsuudessa syntynyt. Mutta se oli minun unelma... Ei ehkä niinkään Jumalan...?

Entäpä Aabraham. Mikä oli hänen unelmansa aluksi? Kenties tulla rikkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi mieheksi (ehkä Uurissa tai Harranissa), ja suvun päämieheksi, jolla on paljon lapsia. Mutta... tapahtui jotain. Jumala tuli mukaan hänen elämäänsä ja käänsi hänen katseensa Jumalaan, ja hänen suunnitelmiinsa. Jumalan suunnitelmista tuli Aabrahamille uudet unelmat entisten sijaan. Hän halusi elää Jumalan suunnitelmissa. Ja niin hän teki, vaikka ei usein ymmärtänyt asioiden kulkua, Jumalan toimintatapoja eikä aikatauluja...

"Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan. Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa. 

Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle annan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan..."*
1. Moos. 11:31-32, 12:1-4 KR-92  * (Abramin mainitaan olleen 75 vuotias tuossa vaiheessa... Hän sai muuten myöhemmin Jumalalta uuden nimen: Aabraham. Ja vaimolle Jumala antoi nimen Saara.)


"... ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." ☀️

Se Jumalan suunnitelma on yhä voimassa ja toiminnassa. Aabrahamin jälkeläinen: Jeesus, toi siunauksen kaikille kansoille! Avasi lahjana tien taivaaseen... Ja sitä taivasta me odotamme vielä; kun olemme vielä täällä oman elämämme matkalla sinne. Unelma on voimassa ja elää, toteutuu täysin!

Sitä unelmaa meidänkin kannattaa elää...! Koska Jeesus jo kärsi syntiemme rangaistukset, ja niin avasi meillekin jokaiselle taivaan.





perjantai 15. maaliskuuta 2024

Vaikka tämä ulkonainen ihmisemme murentuu, sisäinen kuitenkin uudistuu...?!

Kaiken rapistuminen näkyy ja tuntuu ja kuuluu. Ja se on ikävää, vaikka mitään aivan järisyttävää ei vielä olisikaan; vain tämä vanheneminen ja kaikki sen myötä tuleva. Tuli mieleen sanoja, ja etsin jakeen...

"Sentähden  me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2. Kor. 4:16 

Sama "uudemman" käännöksen mukaan: 

"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu, päivä päivältä." 2. Kor. 4:16 KR-92

Kunpa saisimme iloa; jos ei ulkonaisen uudistumisesta, niin edes sen sisällisen! Mitään ei  näy nyt vielä...

"... "Tulkoon pimeyteen valo"..." Jae 6. (Voisi lukea sen koko luvun).

---


Siunatkoon valollaan meitä tänään Herra☀️


torstai 7. maaliskuuta 2024

Laulun sanat rohkaisevat nostamaan katseen...



Aamulla ennen ylösnousua alkoi soida mielessä laulun sanoja: 

"...älä huoliisi jää, 
 nosta pystyyn taas pää...

 joka hetki sun kanssasi oon..." 

Tarvitsin itse noita muutamaa sanaa muistutukseksi ja rohkaisuksi. Kukaties joku toinenkin... Ikäänkuin Jeesus itse sitä siinä muistuttaa. 

---

Se oli jonkun mieslaulajan äänellä, en vain siinä saanut päähäni kenen. No, se selvisi. Se oli Konsta Jylhän joululaulusta...  Laulun tekijät: Konsta Jylhä, Pauli Holm, Olli Ahvenlahti. Sitä on laulanut ainakin Matti ja Teppo. Ja Suvi Teräsniska.


---
Ja laitanpa tähän vielä tämänkin, Seurakuntalaisessa joskus olleen jutun linkin: