'Sen valon vaikutuksesta varjot häviää.'
Jakeet tottelemisesta ja kuuliaisuudesta ja kaikenlaisesta tekemisestä saavat minut levottomalle mielelle, sillä koen etten vaatimuksia täytä. Esimerkiksi nämä jakeet:
"Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne... nämä siunaukset tulevat osaksenne. Olette siunattuja, kun palaatte kotiin, olette siunattuja, kun lähdette matkaan." 5. Moos. 28:1-2,6
"Jeesus sanoo: Jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Matt. 12:50
Niin... levottomalle mielelle. Mutta:
1. Pietarin kirjeen 1. luvussa jae 8, avaa kuitenkin jotenkin silmiin toisenlaista näkymää:
"Häntä te rakastatte*, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Piet. 1:8 (vanhempi käännös)
Me olemme, myös minä, lapsia. Jumala on Isä, Jeesus isoveli. Millaisia lapset ovatkaan? Heissä on erilaisia luonteita ja tapojensakin puolesta erilaisia; mutta yhteistä on se, ettei lasten edes oleteta osaavan kaikkea täydellisesti. He ovat vielä "oppilaita". Isä kuitenkin rakastaa lapsiaan. Se on tärkeä seikka huomata. Isällä on rakkautta - myös silloin, kun lapsi ei syystä tai toisesta totellutkaan, täyttänyt käskyä ja noudattanut annettuja ohjeita. Isä ohjeistaa, neuvoo, auttaa sen mukaan kuin kukin lapsi sitä tarvitsee. Näin Jumalan lapsena en osaa rangaistuksista ja kurituksista oikein mitään sanoa - enkä innostua, mutta sen kyllä, että nekin varmaan ovat toisinaan tarpeen, jos muu ei auta. Mehän emme lapsina niistä kyllä pidä. Mutta silloinkaan, jos - ja kun, sellaisia saamme kokea, ei ole kyse siitä, että Isän rakkaus olisi loppunut. Ei todellakaan; vaan hän tahtoo ohjata parhaille teille lastaan, ajattelee kaikessa hänen parhaakseen asiat ja toimii sen tietämyksen mukaan. Ja Isä Jumala osaa sen kaiken monin verroin paremmin kuin maalliset vanhempamme, tai me vanhempina ikinä.
* "Häntä te rakastatte". Lapset ei mieti, että rakastanpa tässä nyt isää (tai äitiä)... Se rakkaus on sitä, että kaikessa lapsi tukeutuu siihen vanhempaansa, on sitten kyseessä "pipi" tai ilo. Hakeutuu vähän väliä sinne vanhemman lähelle. Mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin ollaan vanhemman läheisyydessä ja tarvitaan häntä. Mutta yhtä tervetulleita on pienten lisäksi ne isommatkin lapset❤️
"... kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot." Sakarja 1:3 (vanhempi käännös)
Minulla ei ollut mitään erityistä intoa aamun luettaviin, mutta kun etsin merkattua paikkaa, osuikin silmäni näihin, jotka veti minua lukemaan sitten lisääkin:
"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92
Lukiessani nyt ikäänkuin kuuntelin Jeesuksen puhetta. Kuvittelin itseni sinne paikan päälle muiden joukkoon kuulemaan. Luin myös luvusta 15, jakeet 18-27, koska siinä juuri on niitä "puhunut teille tämän" - sanoja.
"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92
Siinä ovat sen luvun alku- ja loppujae!
Jeesus halusi - ja haluaa yhä - rohkaista turviinsa paenneita☀️❣️
"... minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 KR92
Sellaista lupausta ja luottamusta me usein juuri kaipaammekin elämämme aallokoissa. Pelko ja epäily on inhimillistä. Mutta Pietarin kanssa oli Jumalallinen... joka tunnisti kyllä Pietarinkin pelon ja epäilyn: "... "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" Matt. 14:31 KR-92
Mutta auttoi silti☀️❣️
"Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää." Joh. 21:9 KR92
"Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Mark. 1:17 KR92 Sama sana myös: Matt. 4:19.
Jeesus tekee kalastajia. Hänen luokseen tuodaan niitä kaloja...
Tämä on Jeesuksen sanoja; Matteus ottanut talteen.
"Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:18-20 KR92
"Kaikki kansat"... Ei vain, että jotain...
Se on huikeaa! Työmaata tosin riittää... Mutta työmaa on Herran. Ja jatkuvasti otetaan sille työmaalle uutta väkeä töihin. Kukaan ei oikeasti tee sitä yksin - vaikka siltä näyttäisi meidän silmillemme. Hän lupasi olla kanssamme koko ajan. Ja koska Hän niin lupaa, on se sitten myös niin! Vaikka meistä tuntuisi miltä. Hän itse rakastaa meitä❤️☀️ Hän on meidän "aurinkomme", meidän valomme ja ilomme ja voimamme lähde.
"Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa." Ilm. 1:16 (v. -38 käännös)
"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 (v. -38)
"Herra varjelee sinut kaikelta pahalta*, hän suojelee koko elämäsi." Ps. 121:7 KR92
(klikkaa isommaksi niin näkyy)
Aamurukous:
(* Mitä Jeesus sai tietää, niin että päätti lähteä muualle? Edellisessä jakeessa, Matt. 12:14, sanotaan: "Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Sen aikeen Jeesus sai tietää, ja halusi väistyä sieltä muualle.)
"Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti," Matt. 12:16 KR92
(Jeesus halusi etteivät ihmiset niin kovin nyt juuri julkistaisi niitä parantanistekoja, koska se tiesi sitä, että sitä nopeammin fariseukset haluaisivat hänestä eroon. Jeesus tiesi kyllä, mikä häntä jokatapauksessa odottaisi.✝️)
"- Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut..." Matt. 12:18 KR92
 |
| Fredrik Wislöff: Rukouskirjani |
TULE, JEESUS, KYLÄÄN MEILLE!
Älkää hätäilkö. Kyllä minä tiedän, että te hätäilette pelkäätte ja murehditte - mitä erilaisimpia asioita. Mutta teidän ei tarvitsisi. Kyllä minä tiedän, missä ja millaisissa tilanteissa te milloinkin olette. Tehän olette jatkuvasti minun silmieni edessä, minun katseeni alla; te, te juuri siinä! En voisi koskaan unohtaa teitä; en jättää teitä oman onnenne varaan. Olettehan minulle kultaakin kalliimpia, rakkaita; ostinhan teidät, oman rakkaan Poikani Jeesuksen hengellä. Kyllä minä tiedän, mitä tekoa te olette: maasta tulleet, ja maahan ruumiinne kuoltuanne palaa. Mutta: teidän henkenne on kätkettynä minussa. Jeesuksen ylösnousemusvoima nostaa aikanaan teidätkin kuolleista. Älkää unohtako sitä! Teillä on iankaikkinen elämä - Minussa, joka iankaikkinen olen.
Tuon kirjoitin eilen vihkoon, kun kaipasin rohkaisevaa sanaa.
Tänä aamuna: "... "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt.17:27-28 KR-92
Tuota välillä aina itselleni muistuttelen muutenkin.🌟
https://www.bible.com/fi/search/bible?query=Aabrahamin%20j%C3%A4lkel%C3%A4isi%C3%A4
Vielä täytyy todeta, että Jumalan lupaukset juutalaiselle kansalle myöskin pitävät paikkansa yhä edelleen. Heillä on Jumalan suunnitelmissa ollut - ja on, ihan erityinen asemansa. Jeesuskin oli juutalainen!
Mistä ilo ja kiitollisuus vaikeina päivinä; esim. vakavasti sairaina tai muuten vaikeina päivinä? Tällainen kysymys tuli mieleeni. Ja siihen mieleeni tuli ajatus; että ehkä siitäkin, että on taas selvitty yksi päivä eteenpäin - Herran armosta ja avulla.
Sitten aamulukemisteni ensimmmäiseksi luettavaksi tuli vanhasta Päivän Tunnussanasta:
"... Hiskia sairastui pahasti ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi..." 2. Aik. 32:24-25 KR-92*
Toinenkin jae parantumis-/kiitollisuusasiasta oli tarjolla. Kyseessä oli Jeesuksen 1/10 parantamasta spitaalisesta: "Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä." Luuk. 17:15-16 KR-92
Eilen aamulla lueskelin tavalliseen tapaani Päivän Tunnussanan tarjoilemia jakeita. Innostuin kirjoittelemaan vihkoonikin osaa niistä. Jopa piirtämään kuvaa yhden jakeen kohdasta, kun sen mielikuvitukseni halusi nähdä jotenkin kuvitettuna. Jos olisin ollut joku elokuvien tai animaatioiden tekijä, olisin innostunut yrittämään jotakin liikkuvaa kuvitusta. No vaikka en ole, innostuin silti muuten piirustamaan; vaikka tiesin jo valmiiksi, etten kovin kummoista piirustusta saa aikaiseksi. Mutta piirustelin silti sitä yhtä jakeen kohtaa, josta sitten tuolla alempana.
Ensin tässä ne, mitä vihkooni ylipäätään eilen aamulla kirjoittelin.
(klikkaa isommaksi nuo luettavat)
Siinä oli alussa ensin pari muuta paikkaa ennen tuota Jesajan luvusta 51 olevaa tekstiä. Ja jossain vaiheessa luku-/kirjoitus-/piirustuspuuhieni huomasin, että olin ottanut luettavan vallan väärästä paikasta; luettavaksi olisi kuulunut jakeita psalmista 51! No näillä mentiin nyt sitten. Jesajan 51 luvussa, jae 6, oli herättänyt mielikuvitukseni silmät katselemaan... Ja piirustustamaan jonkinlaista yritelmää siitä jakeesta.
Eilen illallakin vaanin valoa, kun yllättäen keittiön ikkunasta huomasin sen niin kivasti puiden välistä loistavan. Kipaisin pihalle ottamaan kuvan.
"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä." Jes. 53:8 (v. -33
"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parannetut, parantuneet) Jes. 53:5 (v. -33
"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut." (parannetut, parantuneet) 1. Piet. 2:24 (v. -38
"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18 (v. -33
Tämä kysymys tuli mieleeni eilen. Ilmeisesti siitä, kun olin tullut lukeneeksi eräästä uutisjutusta yhden israelilaisministerin sanomisia.
Kirjoitin kysymyksen kännykkäni hakukenttään. Siinä oli hetken päästä ylinnä tarjolla tekoälyn sorvaama vastaus. Olin yllättynyt, kun vastaus vaikutti olevan hyväkin. Kysymykseni ja saatu vastaus nähtävänä tuossa alla kuvina.
https://www.raamattu.fi/haku/BIBLE?query=Messias&bibleId=90eb7230d99068fd-02&page=1
Muun muassa asumisasioita. Isäntä muisteli juuri niistä puhuttaessa asunnon löytymistä aikoinaan Jyväskylästä opiskeluaikoinaan. Kuinka Jumala siinä ihmeellisesti toimi, asunnon antaen aivan yliopiston läheltä. Me täällä nyt pähkäilimme, että missä mahtaisimme haluta asua; ehkä vähän lähempänä palveluita. Mutta kovasti ei osaa hinkuakaan mitään, kun tietää, ettei tiedä kaikkea.
Isäntä otti sitten käteensä Wislöffin rukouskirjan ja siitä sitten sai luettavakseen kohdan Jobilta:
"Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä." Job 37:14 vanhemman käännöken mukaan.
Ja niitähän ihmetöitä isäntä juuri siinä edellä muisteli, sitä aikoinaan saatua asuntoa, rukousvastauksena.
Meillä on sellainen kolkka keittiössä, että sinne ei normaalisti aurinko pääse antamaan säteitään lainkaan. Mutta kuitenkin joskus, jostain minulle vielä tietämättömästä, se sinnekin kolkkaan joskus ilmaantuu nähtäväksi. Niinkuin tänä aamuna. Yritin nopeasti selvittää mistä se heijastus siihen tuli, mutta en saanut selkoa. Jotain kautta se sinne kuitenkin antaa heijastuksen.
Mutta mikä tästä nyt tekee sellaisen asian, että siitä tänne koin tarpeelliseksi kirjoittaa?
Siinä on oikeastaan kaksikin asiaa: se ilmiö ihastuttaa minua aina, vaikka onkin aika vaatimaton ja nopeasti näkyvistä häipyvä, sen mukaan miten aurinko ulkona siirtyy. Mutta se toinen, isompi asia, on se; että se muistuttaa minua Jumalan valosta ja mahdollisuuksista tulla minne vain; paikkoihin, tilanteisiin, ja ihmisten luokse, joita luulemme mahdottomaksi, että Jumalan valo sinne osuisi. Hänellä on keinot kaikkialle ja kaikkeen tahtonsa mukaan!
Aurinko ei tule tuosta kuvassa näkyvästä ikkunasta. Se on ilta-auringon suunta. Se tulee toiselta seinältä ja siinä on keittökaapitkin esteenä. Ja muutenkin, aurinko taivaalta kun paistaa, se normaalisti tulisi paremminkin lattiaan näkyviin, mutta tässä tekee säde jonkun jännän matkan jonkin kautta tuonne kattoon.
Eilen tuli mieleen ajatuksia varsinkin lunastuksesta. Kirjoitin muistiin jotain, joita luulin joksikin jakeen osiksi, mutta ihan tuossa muodossa en löytänyt, kuin nuo tuohon muistiin pistin.
Mutta pohditaan silti. Jos joku aikoo jotain hienoa hankkia, tai on jo saanutkin omistukseensa sellaista, hän varmaankin käyttää sanoja: ostin, hankin... Ja ehkä ylpeydellä, tai ainakin iloisena kenties puhuu hankinnastaan.
Mutta lunastus? Romuautoja lunastetaan. Vakuutusyhtiö tekee sitä. Tai joku ihminen voi lunastaa itselleen jotain - ei niin arvokasta rahallisesti - mutta rakkaudesta. Olkoonpa vaikkapa joku suvulle kuulunut tai muuten mieluinen maa-alue, jolla on joku rötisköksi jo mennyt rakennuskin vaikkapa. Ja jos lunastajalla on tarpeeksi varallisuutta, hän voi jopa rötiskön uudistaa - ihan vain rakkaudesta siihen. Vaikka se muiden mielestä olisi ihan hullua, satsata siihen mitään.
Mutta tätä teki, ja yhä tekee, Jeesus meille! Meitä rötisköitä rakastaa, lunastaa, uudistaa... Ostaa "huutokaupoista" ja ties mistä etsii kadonneeksi joutuneita rakkaitaan❤️ Kunnolla ei ole mitään väliä lunastustilanteessa!
"Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." 1. Kor. 1:28-29 KR-92
Sama teksti toisen blogini puolella koneella naputeltuna. Ja toisenlainen venekuva.
Herra, ravitse meitäkin armollasi, taivaan leivällä. Muinoin avasit kallion, ja siitä kumpusi vettä, ja vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Virkistä meitäkin taivaallisella vedelläsi - ja leivälläsi; meitä, jotka olemme nääntyneet ja pelokkaat niin usein - kaivaten apuasi. Sinun rauhaasi ja virvoitustasi me kaipaamme. Sitä uutta elämää, tämän maallisen elämämme keskelle - sinua Herra!
"Jumalan virta on vettä täynnä"💦
Jolla on jano, "tulkoon minun tyköni ja juokoon" - huusi Jeesus.
Todellinen taivaasta tullut leipä - oli ja on, hänen ruumiinsa puolestamme!
---
Rukouksen sanoja kirjoitin eräänä päivänä, kun olin lukenut sanoja, jotka olivat peräisin jakeista: Ps. 105:40-42. Koin itsellenikin tarpeelliseksi taivaan leivän ja kuivaa maata pitkin kummunneen veden. Herra muistaa yhä lupauksensa!
"He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille." Ps. 105:40-42 KR-92
Jumala käyttää joskus suunnitelmiensa eteenpäin viejinä sellaisia asioita, henkilöitä ja tapahtumia, joita emme itse osaisi ajatella. Tänä aamuna mieleeni tuli jostain kumman syystä sellaiset asiat. Tämä liittyy siihen, miten minä ja isäntä toisemme tavattiin. Olen joskus siitä kirjoittamalla kertonutkin, ehkä blogissakin, mutta en ihan näin ehkä, kuin nyt.
Tuo minun mieheni oli silloin 90-luvun taitteessa ollut Madeiralla, viettänyt siellä useamman viikon, kun oli saanut siihen tilaisuuden. Mutta hän oli yksin. Olisi kuitenkin kiva ollut jakaa sekin kokemus jonkun kanssa. Niinpä hän kotimaahan palattuaan päätti laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen Askel-lehteen. Eli siitä kirje matkaan. Minä en sitä lehteä nähnyt, mutta viesti kulki toisella tapaa...
Lehden osti yksi mies. Vankilassa joskus ollut, oli tappanut jonkun. Mutta se oli nyt takana. Oli uusi elämä - usko, ja hänellä oli uskova vaimo nyt. Nyt sitten vaimonsa luki siitä ostetusta Askel-lehdestä lehdestä senkin ilmoituksen, jonka se Madeirankävijä oli sinne lähettänyt. Naiselle tuli ilmoitusta lukiessa mieleen minä. Nainen tunsi äitini ja oli minutkin nähnyt jonkun kerran. Oli jopa sanonut rukoilevansa minulle puolisoa, vaikka ei ollut edes tiennyt, että sellaista olin toivonut. No kun tuli se isännän ilmoitus hänen silmiensä eteen, hän jäljensi sen kirjeeseen ja lähetti minulle.
Minä vain en ollut ensin ollenkaan innostunut kirjeenvaihtotyrkytyksestä. Se ärsytti, koska jo aiemmin olin päättänyt etten enää sellaisiin rupea. Mutta sitten pähkäilin, että jos siinä onkin nyt jotain..., että en kai kynsin hampain vain pidä siitä omasta ajatuksestani kiinni, jos siinä vaikka kuitenkin on Jumalan suunnitelma tällä tavalla. Ja kirjoitin lyhyen kirjeen, mutta jätin sen vielä odottamaan postitusta. Kaipasin vielä jotain niinkuin vahvistusta siihen, että sen uskaltaisin postittaakin. Olin sitten jonain päivänä silloisen seurakuntani rukoushuoneella, ja siellä eräs mies käytti rukouksessaan jotain sellaisia sanoja, että "olen avannut sinun eteesi oven"; jotka koin itselleni osoitetuksi, kaivatuksi merkiksi. Kirje minulta lähti sitten matkaan.
Se oli epätavallisen kirje siinä mielessä, että minulla ei ollut kovaa omaa tarvetta yrittää esittää jotain. Jos se olisi Jumalan suunnitelma, siitä tulisi sitten jotain. Ja niinpä kävi, että vaikka isäntä oli saanut hienoja, hyviä kirjeitä, jokin siinä minun kirjeessäni sai hänet vastaamaan juuri siihen. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tiedämme, että meidät yhdisti Jumalan suuunnitelma. Olemme ihan erilaisista taustoista, mutta Jumala näki hyväksi yhdistää meidät kaksi. Tavan tapaan emme varmaan koskaan olisikaan toisiamme löytäneet.
---
Mekin voimme olla Jumalan kirjeitä; epätavallisia, yllättäviä, erikoisiakin, mutta Jumalan matkaan laittamia viestejä jollekin. Meistä voi vaikuttaa, ettei meistä ole oikein mihinkään. Mutta Jumala voi käyttää ihmisiä merkillisin tavoin omiin suunnitelmiinsa.
