Suoja ahdingoissa

(klikkaa isommaksi niin näkyy)

Siunausta sinun päivääsi, 

on se sitten sumuinen 

tai aurinkoinen.

Eikä vain päivääsi,

vaan koko elämääsi!

❤️

Aamurukous. Ja aamun luettavista.

 Aamurukous: 

Kiitos yön levosta.

Kiitos, että sinä lupasit 

olla meidän kanssamme 

joka päivä maailman loppuun asti.

Sinä tiedät, millaista on

ihmisenä oleminen.

Kiitos, että otit taakaksesi

meidän syntimme.

Sen suurempaa rakkautta

ei ole, kuin että

antaa henkensä

ystäviensä puolesta.

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua." 4. Moos. 6:24 KR92

"Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi." Joh. 1:16 KR92

"Kun Jeesus sai tietää tästä*, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat." Matt. 12:15 KR92

(* Mitä Jeesus sai tietää, niin että päätti lähteä muualle? Edellisessä jakeessa, Matt. 12:14, sanotaan: "Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Sen aikeen Jeesus sai tietää, ja halusi väistyä sieltä muualle.)

"Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti," Matt. 12:16 KR92

(Jeesus halusi etteivät ihmiset niin kovin nyt juuri julkistaisi niitä parantanistekoja, koska se tiesi sitä, että sitä nopeammin fariseukset haluaisivat hänestä eroon. Jeesus tiesi kyllä, mikä häntä jokatapauksessa odottaisi.✝️)

"- Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut..." Matt. 12:18 KR92

"Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." Matt. 12:21 KR92

Jeesuksella on valta - antaa syntejä anteeksi. Ja parantaa.

"Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan." Jaak. 5:13-16 KR92

"Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Mark. 2:5 KR92 (Ja sitten Jeesus vielä jatkoi:)  "Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä  syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Mark. 2:10-11 KR92 

---

Sinäkin voisit ehkä lukea, kuten minäkin tein, Wislöffin rukouskirjasta, sivulta 89, tekstin: (klikkaa isommaksi tuo...)

Fredrik Wislöff: Rukouskirjani

---

Ja vielä, tämä kuin rukouksen & runon tapainen, jonka vihkooni myös kirjoitin:

TULE, JEESUS, KYLÄÄN MEILLE!

Yllätä meidät saapumisellasi.

Kaipaamme sinun lohduttavia 

ja rohkaisevia sanojasi.

Sinun ihanaa valoasi ja

iloasi, joka Sinusta säteilee.

Sitä rauhaa, kaiken

epäselvän, pelottavan ja

rasittavan keskellä.

Älä tule vain kylään, 

jää asumaan meille!

Asetu taloksi, jää

perheemme jäseneksi.

Täytä talomme valollasi,

ja ilollasi.

On kuin Jumala sanoisi...

Älkää hätäilkö. Kyllä minä tiedän, että te hätäilette pelkäätte ja murehditte - mitä erilaisimpia asioita. Mutta teidän ei tarvitsisi. Kyllä minä tiedän, missä ja millaisissa tilanteissa te milloinkin olette. Tehän olette jatkuvasti minun silmieni edessä, minun katseeni alla; te, te juuri siinä! En voisi koskaan unohtaa teitä; en jättää teitä oman onnenne varaan. Olettehan minulle kultaakin kalliimpia, rakkaita; ostinhan teidät, oman rakkaan Poikani Jeesuksen hengellä. Kyllä minä tiedän, mitä tekoa te olette: maasta tulleet, ja maahan ruumiinne kuoltuanne palaa. Mutta: teidän henkenne on kätkettynä minussa. Jeesuksen ylösnousemusvoima nostaa aikanaan teidätkin kuolleista. Älkää unohtako sitä! Teillä on iankaikkinen elämä - Minussa, joka iankaikkinen olen.

Tuon kirjoitin eilen vihkoon, kun kaipasin rohkaisevaa sanaa.

---

Tänä aamuna: "... "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt.17:27-28 KR-92

Tuota välillä aina itselleni muistuttelen muutenkin.🌟

"Älä arkana pälyile..." - sana rohkaisee!

"- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:10 KR-92 

Tuo jae tuli ennen ylösnousua osittain mieleeni, ja piti heti ylösnoustua etsiä se. Se tuli rohkaisevana mieleen, kun on ollut vähän ankeita, masentavia ajatukset viime päivinä (vaikka ei mitään järin ihmeellistä olekaan meneillään.) Mieleeni tuli samassa yhteydessä myös eräs piirustus, jonka joskus tein. Siinä sanoi kuvassa ollut ihminen: - Aina näitä vuoria, eikä Jumalaakaan näy missään... Eikä se henkilö huomaa, että seisoo juuri siinä Jumalan jalkojen juuressa; niitä vuoriksi luulee! Sen kuvankin haluan vielä etsiä laatikostani. Mutta jotain samaa -  sitä Jumalan läheisyys-asiaa hipovia, muita piirustuksia, jo löysinkin. 

Ja tuossa sitten jo onkin se etsittäväksi jäänyt kuva tullut löydetyksikin. Klikkaa isommaksi tuo, niin näkyvät paremmin.

---

Mutta tuohon Jesajan jakeeseen liittyen, haluan kirjoittaa vielä pari edeltävääkin jaetta; sillä tuo jae vähän kuin vaatii ne mukaansa, koska alkukirjain on pieni... (samoin muuten vanhemmassakin käännöksessä).

"Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Aabrahamin siemen, sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua *väheksynyt" - älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:8-10 KR-92  *(v. - 33 käännös: "halpana pitänyt")

---

"Sinä...ystäväni, Abrahamin siemen..."!  Tuntuuko röyhkeältä meidän pakanuudesta kääntyneiden, (vrt. juutalaiset), ottaa itsellemme tällainen asema? Emme me sitä ota. Se annettiin meillekin saman uskon perusteella, kuin Abrahamille aikoinaan. Jossain kohtaa Raamatussa tuosta asiasta sanotaan jotakin. Pitääkin etsiä se... niitä.

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen." Gal. 3:8 KR-92

Ja näköjään juuri Galatalaiskirjeessä on tuota asiaa käsitelty usemmassakin jakeessa.

"Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." Gal. 3:6 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

"Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset." Room. 9:8 KR-92

Noita, ynnä muita - löysin hakusanalla: "Aabrahamin jälkeläisiä": 

https://www.bible.com/fi/search/bible?query=Aabrahamin%20j%C3%A4lkel%C3%A4isi%C3%A4

Vielä täytyy todeta, että Jumalan lupaukset juutalaiselle kansalle myöskin pitävät paikkansa yhä edelleen. Heillä on Jumalan suunnitelmissa ollut - ja on, ihan erityinen asemansa. Jeesuskin oli juutalainen! 

Mistä ilo ja kiitollisuus...

Mistä ilo ja kiitollisuus vaikeina päivinä; esim. vakavasti sairaina tai muuten vaikeina päivinä?  Tällainen kysymys tuli mieleeni. Ja siihen mieleeni tuli ajatus; että ehkä siitäkin, että on taas selvitty yksi päivä eteenpäin - Herran armosta ja avulla. 

Sitten aamulukemisteni ensimmmäiseksi luettavaksi tuli vanhasta Päivän Tunnussanasta:

 "... Hiskia sairastui pahasti ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi..." 2. Aik. 32:24-25 KR-92*

Toinenkin jae parantumis-/kiitollisuusasiasta oli tarjolla. Kyseessä oli Jeesuksen 1/10 parantamasta spitaalisesta: "Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä." Luuk. 17:15-16 KR-92

Rukous: Herrani, varjele meitäkin kiittämättömyyden ja ylpeyden synnistä! Sinä tiedät, kuinka helposti sellainen saa meidät valtaansa, ja unohdamme hyvät ja armolliset tekosi meitä kohtaan. Anna meille silmät, korvat ja sydän huomata hyvät tekosi päivittäin. (Valittaa kyllä osaamme kaikkea pyytämättäkin.)

---

*2. Aikakirja 32:26 kertoo kyllä sitten Hiskian myös nöyrtyneen... Hiskian sairastuminen ja parantuminen kerrotaan laajemmin toisaalla: 2. Kuningasten kirjan luvussa 20.

Rohkaisevia jakeita!

"... Hän varjeli meitä matkalla, kun kuljimme toisten kansojen maiden halki." Joos. 24:17 KR-92

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:20 KR-92

Kyseessä noissa jakeissa varjelijana ja läsnäolijana  oli "Herra Jumala" ja Jeesus. Meitäkin on monin eri tavoin varjeltu monenlaisissa vaiheissa aina tähän päivään asti. Jossakin on sanottu tähän tapaan: "tulevat päiväsi hän turvaa".* Näin on siihen asti, kun on tarvis. Ja lopulta on kotiin saapumisen aika. Mutta nyt, vielä kun täällä matkaa tehdään mitä moninaisimmissa tilanteissa; ja vaiheissakin, jotka eivät meitä miellytä, on meidän hyvä muistaa tuo Jeesuksen lupaus olla meidän kanssamme ihan joka päivä! Jeesus ei valehtele, ei puhu muunneltua totuutta. Hän pitää minkä lupaa. Ja tekee, ja tarkoittaa, mitä sanoo. Siis ihan tänäänkin - meillekin ihan.

---

*"Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko." Jes. 33:6 KR-92

---

Ja vielä tämä: Vaikka en ole facebookissa itse, tuo tuli tarjolle silmieni eteen uskovaisten nuorten facebookista, hyvä teksti! 

(klikkaa isommaksi)

Laitoin tähän nyt ihan noin, kun linkistä näytti tulevan mahdottoman pitkä. Ja oletan tuohon Facebookiin olevan vapaan pääsyn, kun kerran minunkin silmiini teksti lävähti tuota Jesajan jaetta etsiessä.

Kun luin, kirjoitin ja piirsin "väärästä" kohdasta!

Eilen aamulla lueskelin tavalliseen tapaani Päivän Tunnussanan tarjoilemia jakeita. Innostuin kirjoittelemaan vihkoonikin osaa niistä. Jopa piirtämään kuvaa yhden jakeen kohdasta, kun sen mielikuvitukseni halusi nähdä jotenkin kuvitettuna. Jos olisin ollut joku elokuvien tai animaatioiden tekijä, olisin innostunut yrittämään jotakin liikkuvaa kuvitusta. No vaikka en ole, innostuin silti muuten piirustamaan; vaikka tiesin jo valmiiksi, etten kovin kummoista piirustusta saa aikaiseksi. Mutta piirustelin silti sitä yhtä jakeen kohtaa, josta sitten tuolla alempana. 

Ensin tässä  ne, mitä vihkooni ylipäätään  eilen aamulla  kirjoittelin.

(klikkaa isommaksi nuo luettavat)

Siinä oli alussa ensin pari muuta paikkaa ennen tuota Jesajan luvusta 51 olevaa tekstiä. Ja jossain vaiheessa luku-/kirjoitus-/piirustuspuuhieni huomasin, että olin ottanut luettavan vallan väärästä paikasta; luettavaksi olisi kuulunut jakeita psalmista 51! No näillä mentiin nyt sitten. Jesajan 51 luvussa, jae 6, oli herättänyt mielikuvitukseni silmät katselemaan... Ja piirustustamaan jonkinlaista yritelmää siitä jakeesta.

Jakeessa oli myös nuo huomioitavat: "Mutta..." ja "eikä..."🌟 - kaiken muun lisäksi. Jumala on aina sama: Pelastaja✝️❤️☀️

Siunausta päivääsi,

sinä Herralle rakas!

Aamun vihko: Valonkaipuuta aamulla, ja elokuvastakin ajatuksia...

 

(klikkaa kuvat isommiksi)

Eilen illallakin vaanin valoa, kun yllättäen keittiön ikkunasta huomasin sen niin kivasti puiden välistä loistavan. Kipaisin pihalle ottamaan kuvan.

Ahdistettu, haavoitettu, runneltu, kiusattu, kärsinyt... Hän - Jeesus, voi auttaa.

"Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä." Jes. 53:8  (v. -33

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parannetut, parantuneet) Jes. 53:5  (v. -33

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut." (parannetut, parantuneet) 1. Piet. 2:24  (v. -38

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18  (v. -33

Hänet iskettiin maahan....että me saisimme elää!

Nämä kuvat meiltä takapihalta. Yhden oli kai joku sade kaatanut jonain päivänä laatoille makaamaan. Se yksi on nyt maljakossa keittiön pöydällä.

Miten juutalainen kansa havahtuu huomaanaan, kuka heidän Messiaansa on?

Tämä kysymys tuli mieleeni eilen. Ilmeisesti siitä, kun olin tullut lukeneeksi eräästä uutisjutusta yhden israelilaisministerin sanomisia.

Kirjoitin kysymyksen kännykkäni hakukenttään. Siinä oli hetken päästä ylinnä tarjolla tekoälyn sorvaama vastaus. Olin yllättynyt, kun vastaus vaikutti olevan hyväkin. Kysymykseni ja saatu vastaus nähtävänä tuossa alla kuvina.

Jokainen voi halutessaan tutkia noita mainittuja Raamatunkohta, että mitä niissä kerrotaan. Niin minäkin silmäilin.

---

Tänä aamuna tämä Messias-aihe tuli vielä esiin erään pienen lukupätkän johdosta, jonka vanha Päivän Tunnussana tarjoili minulle luettavaksi. Se oli tämä: Joh. 4:10-26. Siinä Jeesus ilmoittaa itse samarialaiselle, väheksytylle naiselle (omiensakin keskuudessa elämäntapansa tähden) - että hän itse, joka siinä nyt naisen kanssa puhuu, on se: Messias - jonka nainenkin jo tiesi olevan tulossa:

"Nainen sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa."

Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." - Messias tarkoittaa Kristusta. - "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken."

Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." Joh. 4:18-26 KR-92

Tämä nainen sai jo siinä tunnistaa Messiaan! Hän meni sitten siitä kaivolta kotikaupunkiinsa ja julisti asiaa sielläkin. Monet kaupungin asukkaista uskoivat sitten Jeesukseen jo naisen puheen tähden - mutta myös itse Jeesusta kuultuaan, sillä hän vietti heidän kaupungissaan kaksi päivää.

-

Tuossa linkissä on tarjolla kohtia, joissa Raamattu mainitsee Messiaan:

https://www.raamattu.fi/haku/BIBLE?query=Messias&bibleId=90eb7230d99068fd-02&page=1

Pelkästä armosta!☀️

"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, 

hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." Tiit. 3:4-5 KR-92

Ajatuksia juhlariemun kokemisesta. Kaukana juhlivasta joukosta?

- "juhlivasta joukosta" Ps. 42:5 vanhempi käännös

"Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen kaikuessa juhlivasta joukosta." Tuossa psalmissa muistellaan, millaista oli olla mukana, toisten kanssa juhlimassa. Mutta nyt on ihan toiset ajat, ja kysellään: "... milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?" jakeesta 3.

-  "juhlariemun" Ps. 89:16 vanhempi käännös 

"Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra." Ps. 89:13 Emme aina tunne juhlariemua, me Herran omina olla haluavat vaeltajat. Voi olla monia matkavaivoja, jotka estävät riemuitsemasta; vievät tilaa tilaa siltä.

 

Mutta: "... vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12 Vielä murehditaan. Mutta juhlan aikakin tulee vielä. Ja se tulee parempana kuin nyt osaamme kuvitella. Murheellinenkin kykenee silloin iloitsemaan. Ja se, joka kokee monensuuntaista juhlahäpeää*, saa täyden ilon Jumalan valtakunnassa!

---

* Juhlahäpeä. Sana, jonka keksin tänä aamuna. Koen itse sellaista. En osaa juhlia. En osaa laittaa juhlia. En valmistautua sellaisiin; en omiin, enkä toisten. En liene koskaan kovin sitä osannut, mutta nyt en sitäkään vertaa. Häpeän nykyään sitäkin, etten osaa/kykene kortein ja lahjoin toisia kunnolla muistamaan. Jään aina "vajaaksi" kaikin tavoin siitä, mitä ja millainen haluaisi toisille olla.

Lapset ovat varmaankin parhaita juhlijoita. Heidän juhlintaansa ja sellaista täydellistä juhlariemuun paneutumista on ihana katsella! Kerran mekin, tylsät aikuiset, saamme kokea sellaista - kun saavumme Isän järjestämiin juhliin ja siellä ihastelemme lapsellisella ilolla kaikkea sitä ihmeellistä, mitä on meille järjestetty:)

Sana Jobille - ja meillekin, pähkäillessämme omia asioitamme

Muun muassa asumisasioita. Isäntä muisteli juuri niistä puhuttaessa asunnon löytymistä aikoinaan Jyväskylästä opiskeluaikoinaan. Kuinka Jumala siinä ihmeellisesti toimi, asunnon antaen aivan yliopiston läheltä. Me täällä nyt pähkäilimme, että missä mahtaisimme haluta asua; ehkä vähän lähempänä palveluita. Mutta kovasti ei osaa hinkuakaan mitään, kun tietää, ettei tiedä kaikkea. 

Isäntä otti sitten käteensä Wislöffin rukouskirjan ja siitä sitten sai luettavakseen kohdan Jobilta:

"Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä." Job 37:14 vanhemman käännöken mukaan. 

Ja niitähän ihmetöitä isäntä juuri siinä edellä muisteli, sitä aikoinaan saatua asuntoa, rukousvastauksena. 

 

Kun valo pääsee paikkoihin joihin sen ei mielestämme olisi mahdollista osua...

Meillä on sellainen kolkka keittiössä, että sinne ei normaalisti aurinko pääse antamaan säteitään lainkaan. Mutta kuitenkin joskus, jostain minulle vielä tietämättömästä, se sinnekin kolkkaan joskus ilmaantuu nähtäväksi. Niinkuin tänä aamuna. Yritin nopeasti selvittää mistä se heijastus siihen tuli, mutta en saanut selkoa. Jotain kautta se sinne kuitenkin antaa heijastuksen.

Mutta mikä tästä nyt tekee sellaisen asian, että siitä tänne koin tarpeelliseksi kirjoittaa?

Siinä on oikeastaan kaksikin asiaa: se ilmiö ihastuttaa minua aina, vaikka onkin aika vaatimaton ja nopeasti näkyvistä häipyvä, sen mukaan miten aurinko ulkona siirtyy. Mutta se toinen, isompi asia, on se; että se muistuttaa minua Jumalan valosta ja mahdollisuuksista tulla minne vain; paikkoihin, tilanteisiin, ja ihmisten luokse, joita luulemme mahdottomaksi, että Jumalan valo sinne osuisi. Hänellä on keinot kaikkialle ja kaikkeen tahtonsa mukaan!

Aurinko ei tule tuosta kuvassa näkyvästä ikkunasta. Se on ilta-auringon suunta. Se tulee toiselta seinältä ja siinä on keittökaapitkin esteenä. Ja muutenkin, aurinko taivaalta kun paistaa, se normaalisti tulisi paremminkin lattiaan näkyviin, mutta tässä tekee säde jonkun jännän matkan jonkin kautta tuonne kattoon.

Hankinta, osto, lunastaminen... Onko niillä mitään eroa?

Eilen tuli  mieleen ajatuksia varsinkin lunastuksesta. Kirjoitin muistiin jotain, joita luulin joksikin jakeen osiksi, mutta ihan tuossa muodossa en löytänyt,  kuin nuo tuohon muistiin pistin. 

- lunasti hän meidät

- uudisti hän meidät

Mutta pohditaan silti. Jos joku aikoo jotain hienoa hankkia, tai on jo saanutkin omistukseensa sellaista, hän varmaankin käyttää sanoja: ostin, hankin... Ja ehkä ylpeydellä, tai ainakin iloisena kenties puhuu hankinnastaan.

Mutta lunastus? Romuautoja lunastetaan. Vakuutusyhtiö tekee sitä. Tai joku ihminen voi lunastaa itselleen jotain - ei niin arvokasta rahallisesti - mutta rakkaudesta. Olkoonpa vaikkapa joku suvulle kuulunut tai muuten mieluinen maa-alue, jolla on joku rötisköksi jo mennyt rakennuskin vaikkapa. Ja jos lunastajalla on tarpeeksi varallisuutta, hän voi jopa rötiskön uudistaa - ihan vain rakkaudesta siihen. Vaikka se muiden mielestä olisi ihan hullua, satsata siihen mitään.

Mutta tätä teki, ja yhä tekee, Jeesus meille! Meitä rötisköitä rakastaa, lunastaa, uudistaa... Ostaa "huutokaupoista" ja ties mistä etsii kadonneeksi joutuneita rakkaitaan❤️ Kunnolla ei ole mitään väliä lunastustilanteessa!

"Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." 1. Kor. 1:28-29 KR-92 

Jeesus antoi lunastuksemme hinnaksi oman elämänsä.... Sen, joka oli täysin kunnollista. 

Sen, joka oli täysin kunnollista... Kuin olisi vaihdettu maailman kallein auto - romuun!

---

Vanha blogiteksti: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/01/kiusaus-epailla-jumalan-rakkautta-minuun.html?m=1

---

Jakeita lunastuksesta:

 https://www.bible.com/fi/search/bible?query=lunasti%20h%C3%A4n%20meid%C3%A4t

Epätavallinen venematka, epätavallinen kyytiläinen

---https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/epatavallinen-venematka-epatavallinen.html?m=1

Sama teksti toisen blogini puolella koneella naputeltuna. Ja toisenlainen venekuva.

Rukous - ja mistä se tuli...

Herra, ravitse meitäkin armollasi, taivaan leivällä. Muinoin avasit kallion, ja siitä kumpusi vettä, ja vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Virkistä meitäkin taivaallisella vedelläsi - ja leivälläsi; meitä, jotka olemme nääntyneet ja pelokkaat niin usein - kaivaten apuasi.  Sinun rauhaasi ja virvoitustasi me kaipaamme. Sitä uutta elämää, tämän maallisen elämämme keskelle - sinua Herra!

"Jumalan virta on vettä täynnä"💦

Jolla on jano, "tulkoon minun tyköni ja juokoon"  - huusi Jeesus.

Todellinen taivaasta tullut leipä - oli ja on, hänen ruumiinsa puolestamme!

---

Rukouksen sanoja kirjoitin eräänä päivänä, kun olin lukenut sanoja, jotka olivat peräisin jakeista: Ps. 105:40-42. Koin itsellenikin tarpeelliseksi taivaan leivän ja kuivaa maata pitkin kummunneen veden. Herra muistaa yhä lupauksensa!

"He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille." Ps. 105:40-42 KR-92

Jumalan viestinviejiä - ja keinoja, joskus meidän mielestämme erikoisiakin

Jumala käyttää joskus suunnitelmiensa eteenpäin viejinä sellaisia asioita, henkilöitä ja tapahtumia, joita emme itse osaisi ajatella. Tänä aamuna mieleeni tuli jostain kumman syystä sellaiset asiat.  Tämä liittyy siihen, miten minä ja isäntä toisemme tavattiin. Olen joskus siitä kirjoittamalla kertonutkin, ehkä blogissakin, mutta en ihan näin ehkä, kuin nyt.

Tuo minun mieheni oli silloin 90-luvun taitteessa ollut Madeiralla, viettänyt siellä useamman viikon, kun oli saanut siihen tilaisuuden. Mutta hän oli yksin. Olisi kuitenkin kiva ollut jakaa sekin kokemus jonkun kanssa. Niinpä hän kotimaahan palattuaan päätti laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen Askel-lehteen. Eli siitä kirje matkaan. Minä en sitä lehteä nähnyt, mutta viesti kulki toisella tapaa...

Lehden osti yksi mies. Vankilassa joskus ollut, oli  tappanut jonkun. Mutta se oli nyt takana. Oli uusi elämä - usko, ja hänellä oli uskova vaimo nyt. Nyt sitten vaimonsa luki siitä ostetusta Askel-lehdestä lehdestä senkin ilmoituksen, jonka se Madeirankävijä oli sinne lähettänyt. Naiselle tuli  ilmoitusta lukiessa mieleen minä. Nainen tunsi äitini ja oli minutkin nähnyt jonkun kerran. Oli jopa sanonut rukoilevansa minulle puolisoa, vaikka ei ollut edes tiennyt, että sellaista olin toivonut. No kun tuli se isännän ilmoitus hänen silmiensä eteen, hän jäljensi sen kirjeeseen ja lähetti minulle. 

Minä vain en ollut ensin ollenkaan innostunut kirjeenvaihtotyrkytyksestä. Se ärsytti, koska jo aiemmin olin päättänyt etten enää sellaisiin rupea. Mutta sitten pähkäilin, että jos siinä onkin nyt jotain..., että en kai kynsin hampain vain pidä siitä omasta ajatuksestani kiinni, jos siinä vaikka kuitenkin on Jumalan suunnitelma tällä tavalla. Ja kirjoitin lyhyen kirjeen, mutta jätin sen vielä odottamaan postitusta. Kaipasin vielä jotain niinkuin vahvistusta siihen, että sen uskaltaisin postittaakin. Olin sitten jonain päivänä silloisen  seurakuntani rukoushuoneella, ja siellä eräs mies käytti rukouksessaan jotain sellaisia sanoja, että "olen avannut sinun eteesi oven"; jotka koin itselleni osoitetuksi, kaivatuksi merkiksi. Kirje  minulta lähti sitten matkaan.

Se oli epätavallisen kirje siinä mielessä, että minulla ei ollut kovaa omaa tarvetta yrittää esittää jotain. Jos se olisi Jumalan suunnitelma, siitä tulisi sitten jotain. Ja niinpä kävi, että vaikka isäntä oli saanut hienoja, hyviä kirjeitä, jokin siinä minun kirjeessäni sai hänet vastaamaan juuri siihen. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tiedämme, että meidät yhdisti Jumalan suuunnitelma. Olemme ihan erilaisista taustoista, mutta Jumala näki hyväksi yhdistää meidät kaksi. Tavan tapaan emme varmaan koskaan olisikaan toisiamme löytäneet.

---

Mekin voimme olla Jumalan kirjeitä; epätavallisia, yllättäviä, erikoisiakin, mutta Jumalan matkaan laittamia viestejä jollekin. Meistä voi vaikuttaa, ettei meistä ole oikein mihinkään. Mutta Jumala voi käyttää ihmisiä merkillisin tavoin omiin suunnitelmiinsa.

 

Lohdutusjae⭐

"... Näin sanoo Herra Sebaot: ... Vielä minä annan Siionille lohdutuksen..." Sak. 1:17 KR-92

Oikeaan aikaan annettu lohdutus, on kuin tähti yössä.

"... Vielä minä saan kiittää häntä, ... Jumalaani." Ps. 43:5 (v. -33)

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 43:5 (v. -33)

Eikä hän maksanut meille syntiemme mukaan

"Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet." Ps. 103:10 KR-92. 

(Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,"   Room. 4:4,  v. -38)

"Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen Kristuksen armo..." Apt. 15:11

"Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:27 KR-92

Rohkaiseva jae!

"... Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa..." 2. Aik. 18,19 KR-92

Rohkaiseva jaejakso, kuten minä sen tänä aamuna sain luettavakseni.  Mutta itseasiassa vielä rohkaisevampi kokonaan luettuna, ottaen mukaan vielä edeltävänkin jakeen:

"Seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet puhdistautuneet. Koska he eivät olleet kelvollisia pyhittämään pääsiäislammasta Herralle, leeviläiset teurastivat sen heidän puolestaan. Monet kansasta, varsinkin Efraimin, Manassen, Isaskarin ja Sebulonin heimoista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislammasta säädösten vastaisesti. Silloin Hiskia rukoili heidän puolestaan: "Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdistautunut pyhäkköä varten." 2.Aik. 17,18,19 KR-92

---

Puuttuneesta jakeesta ja jakeenosista tulee mieleen Välimies Jeesus.... 

Jännä juttu oli sekin, että kun tulin tänä aamuna tähän pöydän ääreen ja otin esille luettaviani, pyysin mielessäni, että saisin jotain rohkaisevaa itselleni, jonka voisin sitten jakaa muillekin. No, tuossa se sitten on:)

Rukous

Jeesus, sinä tunnet meidän kaikkien ihmisten elämäntarinat. Ihan alusta loppuun asti. 

Sinä näet kuinka ihmisellä voi olla monenlaista kärsimystä, elämätilannetta, valintoja, ongelmia, sairauksia, ahdistusta, joiden juuria me emme ymmärrä. Sinä ymmärrät. Armahda meitä itsekutakin, vaikka olisimme kuinka vikaan menneet, kenties pitkänkin elämän ajan. Tule sinä etsimään meidät, pelasta meidät omista virheistämme! Älä jätä meitä oman onnemme nojaan..

Sinähän olet kärsinyt ja kuollut jokaisen ihmisen puolesta - jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus uuteen kotiin ja elämään, vapauteen, sinun luonasi kotona.

Kutsu, kutsu kaikin tavoin meitä. Anna halu kuulla sinusta, anna halu tuntea sinut, anna halu tulla ystäväksesi.

---

Tämän rukouksen halusin kirjoittaa, kun olin lukenut kolmen ihmisen  elämäntarinoista palasia. Meillä kaikilla on omat elämäntarinamme, ja ne täysin tuntee vain Jumala. Muut saavat vain palasia niistä tietää, isompia tai aivan pieniä. 

Kun hän istui siellä...

 "... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 

ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin 

kauas, näkee laaksot, meren, 

vuoret... tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.

Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...

_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 

ja ollaan varmaan kohta perillä. 

Tuonnehan heidät joku vinkkasi.

Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 

etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.

_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 

Ja lisää tulee koko ajan. 

Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 

Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 

ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 

nämä etsijät, nämä kaipaavat.

Voisinko jättää  heidät huomiottta?  

En voisi... Hehän ovat tulleet  niin kaukaa,

ja niin monin tavoin vaivaisina.

Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...

Olisin halunnut tähän sellaisen mietteliään itsekseen istujan* kuvan... Mutta kun sitä ei nyt ollut, niin tuo sitten🌟 

*(Ja se aiottu kuva istujasta on lisätty tuonne ylemmäs, piirustuspäivänä 2.8.2026.)

Lupaus on yhä voimassa!

Koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, olkaamme siis varuillamme, ettei vain havaittaisi kenenkään meistä jääneen taipaleelle...

"Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle." Hebr. 4:1 (v. -38 käännöksen mukaan)

Lapsuuteni Raamatun lehdellä, minulle isän käsialalla kirjoitettu. Kuvassa näkyy myös äitini tekemän liinan reunaa.

---

Olin joskus ottanut talteen tällaisen; joka - vaikka ei hebrealaiskirjeestä juuri nyt olekaan, niin voisi olla mielenkiintoinen katsottava:

https://www.bible.com/fi/bible/330/MRK.9.23-24.FB92

Mitä minun olisi tältä elämältä odotettava?

Olen kai vähän hukassa, eksyksissä. Muuttuvat elämänvaiheet. Mitä minun pitäisi odottaa elämältä? Ehkä minun onkin vain otettava vastaan. Mitä Korkein katsoo hyväksi antaa. Ehkä ei kannata, eikä ole tarkoitus olettaa mitään. Ihmisellä on kyllä paljon luuloja ja toiveita itsestään ja elämästä. Kaikki tulee kuitenkin Herran kädestä. Hän järjestelee elämämme asioita niinkuin hyväksi näkee. Me otamme vastaan sen. Saamme myös toivoa ja pyytää asioita. Jumala päättää, vanhemman tavoin, mitä antaa, mitä ei. Hänhän on Isämme. Pienet lapset vanhempiensa hoidossa tässä elämässä, ottaa vastaan kaiken vanhemmiltaan, luottaen siihen aivan ajattelematta koko asiaa, että kaikki hoiva tulee - kuin se kuuluisa (sanonta): "Tulee kuin Manulle illallinen." Niinpä. 

"Hiljenny Herran edessä..." Ps. 37:7

"Älä kadehdi..." Snl 3:31, 24:1, (24:19)

"Odota Herraa..." Ps. 27:14, 31:25, 37:35, (130:5)

(Nämä kaikki v. -33 käännöksestä.)

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:14 (v. -33 käännös)

Herran varaan koko elämä

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." Snl 3:5 KR-92

"Missä ikinä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien". Snl 3:6 KR-92

Ihminen haluaisi niin olla oman elämänsä herra. Mutta on ihmistä korkeampi ja viisaampi Herra, jolla on kaikki tieto ja ymmärrys jokaisesta ihmisestä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Meidän on hyvä laskea oma elämämme hänen käsiinsä, hänen ymmärryksensä ja viisautensa varaan. Ja mikä vielä on erityisen tärkeää muistaa: Hänen rakkautensa varaan☀️

Hänhän - Jeesus Jumalan Poika, on antanut oman elämänsä, jota hän täällä ihmisenä eli, jotta me saisimme ihan uuden elämän. Jo täällä,  ja aikanaan kotona taivaassa.

"... hänessä me elämme ja liikumme ja olemme..."

"... minä menen valmistamaan teille sijaa..." 

"... tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni..."

"sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'sillä me olemme myös hänen sukuansa'." Apt. 17:28  v. -38

"Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:2-3  v. -38

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/04/rohkaiseva-sana-tahan-aamuun.html?m=1

Älä unohda, mitä hyvää Hän on tehnyt. Äläkä halveksu pienten alkujen päivää...

Helposti vaikeana, tai ihan vain tylsänäkin päivänä saattaa alkaa valittaa. Minä ainakin. Nämä muistutukset ovat ihan itselleni kirjoitettuja tältä päivältä.

"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." Ps. 103:2 (v. - 33 käännös) 

"Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?" Sakarja 4:10  (v. - 33  käännös)

Tutkimattomia tekoja, siemenet kasvavat...

 "Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." Job 9:10 KR-92

"... Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään..." Mark. 4:26-28 KR-92  (Jeesus puhui tämän.)

Sitten oli luettavissa tapaus Filippin kaupungista: Apt. 16:23-34 KR-92. Siinä olivat Paavali ja Silas suljettu vankilaan ruoskittuina. "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." jae 25.  Kukaties sitä joutui kuuntelemaan myös vanginvartija. Ties vaikka olisi kuullut heidän puheitaan jo kaupungilla? Mutta jos eivät ne olisi vaikuttaneet (ja kukaties vaikuttivatkin), niin ainakin se ystävällisyys ja syvä huolenpidon ilmaisu - vanginvartijalle, siinä tilanteessa, kun hän oli riistää hengen itseltään luullessaan vankien karanneen juuri olleen maanjäristyksen jälkeen. "Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." jae 28. 

Jotain syvempää oli tapahtunut, kuin vain maanjäristys ja vankilan murtuminen: "Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi:

"Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"

He vastasivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,

niin pelastut, sinä, ja sinun perhekuntasi."

 Apt. 16:29-31 KR-92

---

Siemen oli alkanut siinäkin ihmeellisesti itää🌿

---

Tuon kuvan näkee isompana klikkaamalla. Tai tästä:

  https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/sisimmassa-vankikopissa.html?m=0

 

Se näytti ihan hölmöltä... Mutta kaiken takana oli Jumalan suunnitelma!

"Herra sanoi Moosekselle: "Käske israelilaisten kääntyä takaisin ja palata Pii-Hahirotin luo Migdolin ja meren välille. Leiriytykää Baal-Sefonin kohdalle meren rantaan. Faarao luulee, että israelilaiset harhailevat pitkin maata ja aavikko on sulkenut heidän tiensä."  2. Moos. 14:1-2 KR-92 

Omatkaan eivät sitä tajunneet: "ja sanoivat Moosekselle: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä?" 2. Moos. 14:11 KR-92

Mutta siinä oli juuri nyt tulossa se lopullinen ja silmin nähtävä vapautus siitä orjuuden ikeestä. Enää heidän ei tarvitsisi milloinkaan pelätä, että egyptiläiset heitä sortaisivat. Sellaisen ihmeen tapahtumista oli yhä heidän vaikea uskoa, vaikka ihme oli tarvittu siihen Egytistä lähtöönkin. Mutta tällä pako- eli vapautusmatkalla tultaisiin vielä näkemään monta tiukkaa, pelottavaa, tilannetta - ja niistä vapautumista, vaikka egyptiläisistä vapauduttiinkin lopullisesti nyt tässä.

Jumala oli suunnitellut - ja myös toteutti tämän suunnitelman, tämän matkan.

Ehkäpä mekin voisimme ajatella ihan omastakin elämästämme niin. Se on Jumalan suunnittelema "matka" - vapauteen. Siinä on myös monia tiukkoja tilanteita, jolloin luulemme kaiken olevan lopussa, tai ainakin lopullisesti pilalla. Mutta tie aukeaa taas. Se oli Jumalan suunnitelma kaikessa. Takana - ja edessä.

---

Tähän asiaan liittyen toisen blogini tämänpäiväinen, kuin pariksi tämän blogin tekstille:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/07/mitahan-mooses-egyptin-prinssi-kaikesta.html?m=1