"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin; kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15
Eikö ole ihmeellistä... "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin." Tämä ajatus puhutteli minua, joka tänä aamuna taas omat pelkoni selvästi havaitsin kiusaavan ja minua masentavan. Jotenkin tuntui hyvältä tietää, että Jeesus tietää. Jos kukin meistä ajattelee kaikkia omia vaivojaan, vastuksiaan, sairauksiaan, pelkojaan, avuttomuuden tunteitaan, köyhyyttään, ja mitä ikinä kenelläkin voi olla - on Jeesus kokenut kaikkea sitä itsekin - ja silti suostui, meidän takiamme, käymään sen kaiken läpi. Loppuun asti. Ei jättänyt kesken.
"... kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." Hebr. 5:7
Getsemanessa Jeesus rukoili suuressa tuskassa ja ahdistuksessa! Hän oli täällä ihmisenä ja koki asioita ihmisen tavoin, kaikkea tuskaa ja ahdistusta mikä meitäkin koettelee. Hän vaelsi paikasta toiseen, vailla pysyvää kotia - ja omaa rauhaa. Ja jäin miettimään sitäkin, että vaikka Raamattu ei siitä mitään kerro, niin luultavasti hän joutui sairauksien kouriinkin kuin me tavalliset tallaajat.
"...kipujen mies ja sairauden tuttava..." Jes.53:3
Kodittomana: "... ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Luuk. 9:58 (Jeesuksen omia sanoja)

















