torstai 20. syyskuuta 2018

Virvoitusta purosta matkan varrelta

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä." Ps 110:7

"Nämä sanat on oikeastaan sanottu Messiaasta. Koko raskaan vaelluksensa ajan täällä maan päällä Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi Jumalan virrasta. Siksi hän saattoi aina kulkea pää pystyssä, kohotetuin päin. Mutta samoin on meidän. Tunnemme itsemme heikoiksi, ja kenen pää tahansa voi painua uupumuksesta ja masennuksesta. Tuntuu kuin selässä olisi raskas taakka. Joka aamu me nostamme sen hartioillemme ja laahustamme jonkin matkaa eteenpäin. Mutta näin ei tarvitse olla. Tämä pieni hartaushetkemme pyytää olla lepohetki puron partaalla. Heitä taakkasi Jumalalle. Juo itsesi voimakkaaksi ja iloiseksi. Jumaan virta on vettä täynnä. Ja lähde sitten taivaltamaan kohotetuin päin."  Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa



---

Tänään minä ja vanhin tytär lähdemme "vaeltamaan" länsirannikolle. Älkää siis ihmetelkö, kun tänne ei muutamaan päivään tule tekstejä eikä kommentitkaan saa vastausta. Vasta kun palaan kotiin, voin palailla niihinkin.


maanantai 17. syyskuuta 2018

Hän tervehtii tänä aamuna näillä sanoin

"Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut." Ps 102:14



"Jumalan valtakunnassa on erityisiä ahdingon ja koetuksen aikoja. Jumala itse säätää nämä ajat ja niiden pituuden. Kun koettelemus on saavuttanut tarkoituksensa, armahtaa Herra jälleen lastansa ja vapahtaa hänet ahdistuksesta. Nöyrry sen tähden Jumalan käden alle. Nöyrille hän antaa armon. Pian on koetuksen aika ohi ja sinä saat taas tuntea Jumalan laupeutta. Silloin käy hänen hyvyytensä sinulle entistä kalliimmaksi. Hän tervehtää sinua tänään näillä sanoin: Aika on tehdä laupeutta, ja määrähetki on tullut. Onnellinen Jumalan lapsi."   Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Jeesuksen nimessä!

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31


torstai 13. syyskuuta 2018

Kaikki kantamukset...

"...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, ja joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä..."  Hebr. 12:1

Tuo kohta voi joskus tuntua ahdistavalta. Kuin vaatimukselta, että mitään mieltä vaivaavaa ei saisi olla. Herää kysymys, että pitääkö käyttää kaikki inhimilliset  voimavarat ongelmien setvimiseen pohjamutia myöten.  Sitä se ei voine tarkoittaa, sillä sanotaanhan: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän  sisälle Jumalan valtakuntaan".  Ahdistus ikäänkuin kuuluu asiaan. Ahdistusta voi olla monennäköistä ja monenkokoista, mutta varmaa on se, että niistä seuraa mielenvaivaa. Jos ei niin olisi, olisiko se ahdistusta?

En ole mikään sananselittäjä, mutta uskoisin, että jakeen on tarkoitus olla vapauttava. Taakat SAA JÄTTÄÄ Isän eteen. Ne voi jättää Hänen varastoonsa ja Hän sitten päättää mitä tekee niille. Me varmaankin muistamme niiden olemassaolon, mutta niiden "kantamusten ja pakaasien" ei ole tarkoitus olla estämässä "juoksuamme", koska ne ovat siellä Isän varastossa.

Varaston ovessa lukee: 
"Jätä vain tähän. Siirrän ne sitten siitä. T: Isä."


Isä päättää mitä tekee niille varastoonsa jätetyille.
Syntipaketit joutaa pois heitettäväksi.
Muut isä miettii asia kerrallaan.


Jeesus kutsui kaikkia kantamusten uuvuttamia:  "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR -92

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:29-30

---

"ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." Apt. 14:22

Siunattua torstaipäivää sinulle!


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Hän näkee kyllä meidätkin

"Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen." Luuk. 19:3

"Varreltansa vähäinen..."  Mutta Jeesus näki hänet! Jo ennenkuin hän oli silmin nähtävissä. Jeesus tiesi hänen kaipauksensa ja vastasi siihen silminnähtävällä tavalla, ja runsaammin kuin osattiin odottaakaan, tullen hänen kotiinsa asti. Se "varreltansa vähäinen" oli sillä kertaa Sakkeus, mutta emmekö  vain mekin sitä usein ole?  Toivomme nähdäksemme, mutta olemme "varreltamme vähäisiä" ja kaipaamme ensin jotain, joka auttaisi näkemään. Mutta Jeesus näkee meidät jo silloin.

Eräälle toisellehan Jeesus sanoi kerran, tämän ihmeteltyä, mistä Jeesus tunsi hänet: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Hän näkee kyllä meidätkin, ennenkuin me näemme häntä. Hän tietää kaipauksemme.



tiistai 11. syyskuuta 2018

He luulivat olevansa päätttäjiä...

"Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi." Apt. 4:27-28




"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

---

Viranomaiset ja kansa luulivat olevansa niitä, jotka jotain päätti, mutta Jumala oli päättänyt!
Jumalan pelastussuunnitelma toteutui, vaikka/kun ihmiset luulivat järjestävänsä itselleen pääsyn jostain kiusallisesta...




sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Tämä päivä ensin!

"... mitä te murehditte vaatteista?..." Matt. 6:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34

Olenko ihan täysin unohtanut nuo kehotukset?  Aamulla katse osui ulkolämpömittariin, joka näytti jotain  + 6 astetta. Heti tuli mieleen HUOMISaamun vaateasiat. Mitä lasten pitäisi laittaa aamulla päälle...  Sitä ennen olin jo ehtinyt pikkaisen murehtia sitäkin, että onko minulle tulossa korvatulehdus, kun korva hieman oireili. Sekin itseasiassa jotain huomisen, tai tulevien päivien asioita, jos siitä jotain on tuloillaan.

"...kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13

"Kaukaa tervehtineet". Niinpä. Tuo jae puhuu siitä, kuinka ne entisaikojen pyhät, ja mekin, kaukaa tervehdimme sitä maata, johon olemme matkalla. Mutta - monesti me myös kaukaa tervehdimme yhtä sun toista vaivaa ja ongelmaa. Sellaisiakin näemme, jotka eivät meitä edes kohtaa. Mitä jos eläisin ensin tämän päivän, niinkuin ohje oli!



Tässäpä muuten vielä eräs rukousvastaus: Tapaus vuosikymmenten takaa: kuinka nuoren miehen asuntoasia järjestyi.


perjantai 7. syyskuuta 2018

Riittääkö se minulle?

Riittääkö se? Haluan jotain "konkreettista", käsinkosketeltavaa, silminnähtävää, korvinkuultavaa, sormin tunnettavaa... eikö niin?

Mutta eikö minulle pitäisi riittää, kun Hän, Korkein itse, lupaa:

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matt. 28:20

Jos, ja kun, Hän itse on kanssamme joka hetki, niin voinko valittaa, etten ole saanut tarpeeksi hänen huolenpitoaan? Tai että Hän muka jättäisi huomioimatta, tai auttamatta, minua kaikessa mikä minua kohtaa? Hän, joka sanoi:

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."
Matt. 10:30

Riittääkö se minulle? Enkö uskallakaan laskea kättäni Hänen käteensä ja antaa hänen johdattaa?




tiistai 4. syyskuuta 2018

Rukoukset kuullaan tarkalla korvalla

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Ja Herra sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa." 2 Moos. 3:7 Biblia 1776

"Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas." 1 Moos. 28:12





"He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see? "  Psalm 94:9 KJV

"And the LORD said, I have surely seen the affliction of my people which are in Egypt, and have heard their cry by reason of their taskmasters; for I know their sorrows;"  Exodus 3:7 KJV

"And he dreamed, and behold  a ladder set up on the earth, and top of it reached to heaven: and behold the angels of God ascending and descending on it."  Genesis 28:12





maanantai 3. syyskuuta 2018

Mikään ei ollut enää samoin

"Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille." 1 Moos. 8:4




Mikään ei ollut heidän silmissään enää  samoin. Ensin oltiin odotettu hartaasti, että saataisiin jälleen tuntea kuivaa maata jalkojen alla. Kaivattiin tuntea myös auringon lämpö ja valo, ja kasvoilla raikkaat, lempeät tuulet. Kaivattiin ruohon vihreyttä, puiden ja kukkien näkemistä. Sitä, että  saataisiin käyskennellä ulkona, nuuhkia ilmaa.

Kun arkista jälleen päästiin ulos, millainen se näky oli? Mahtoivatko toteutua ne haavekuvat, joita oltiin arkin pimeydessä haaveiltu? Kenties ei ihan niin. Olihan kaikki nyt toisin. Maailma ei ollut enää lainkaan sama. Oliko siinä mitään heille tuttua enää? Olivathan vesimassat varmasti vyöryttäneet kaiken mullinmallin ja arkkikin ties missä. Sen vuoriston nimen me kyllä tiedämme, koska se raamatussa mainitaan, jolle arkki pysähtyi: Araratin vuoristo. Mutta oliko tuo vuoristo tuttu Nooalle perheineen jo aiemmin vai tuliko se tutuksi heille vasta silloin, kun he arkista astuivat maalle? Nimettiinkö se vuoristo milloin?

Poissa olivat tutut ihmiset. Heidän näkemistään ei voitu enää haaveilla, sillä se tiedettiin varmasti, että ketään ei enää ollut. Olihan Jumala tehnyt asian hyvin selväksi. Koko maailma oli nyt heidän. He olivat pelastuneet ja se oli suuri ihme ja kiitoksen aihe. Mutta elämä, kaikki uuteen olotilaan totuttelu, oliko se kenties järkytyskin, että siihen sopeutuminen vei aikaa?


---

Nämä olivat mietteitäni kuvitellessan heidän uutta alkuaan. Voi olla, että Nooa sanoisi minulle, ettei se noin mennyt...




sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kun rukouskin tuntuu olevan hyödytöntä

Eräs vaiva oli ollut kiusana vuosikausia. Sen puolesta  rukoiltukin paljon. Välillä pyydetty rukousapua muiltakin. Välillä vaiva oli helpottanut hetkeksi, mutta palannut sitten taas. Kun se jälleen taas palasi, aiheutti se nuo otsikon ajatukset, että "tuntuu kuin rukouskin olisi hyödytöntä". Hän, joka tämän kertoi, sanoi sitten ottaneensa rukouskirjan käteensä. Ei siitäkään ensin mitään näihin ajatuksiin sopivaa esiin tuntunut tulevan. Sitten hän päätti ottaa vielä yhden kohdan. Sivulla oli teksti: "Taistelussa Jumalan kanssa":

"En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos. 32:26

"Toisinaan on vaikea ymmärtää menettelytapaasi, Jumala. Onhan kirjoitettu, että sinä annat alttiisti ja soimaamatta. Rakkaudessasi jakelet meille monia lahjojasi, jopa runsaammin kuin pyydämmekään. Ja kuitenkin saatat pidättää meiltä siunauksesi. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa sielussani taistelu. Miksi minun on käytävä tätä taistelua? Siksikö että tahtoni karaistuisi ja uskoni joutuisi koetukselle? Siksikö että taistelun jälkeen paremmin kelpaisin käyttöösi? Olkoon miten tahansa. Tiedän vain, että en voi elää ilman siunaustasi. Sanon kuten Jaakob kamppaillessaan sinun kanssasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Silloin tiedän sinun kuulevan minua. Sinä et pidätä siunaustasi minulta. Alan ymmärtää, että taistelukin on osa siunausta."  Fredrik Wislöff Rukouskirjani




"En päästä sinua, ellet siunaa minua."

perjantai 31. elokuuta 2018

Herran huoneeseen istutetut

Herran huoneeseen istutetut eivät rehota miten sattuu. "...jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho..." Ps. 92:8

"Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
  He ovat istutetut Herran huoneeseen,
  He viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa."
 Ps. 13-14

"Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps. 92:15-16


Mainittu mehevyys, vihannuus ja hedelmän tekeminen on varmaankin jotain muuta, kuin ulkonaista tunnetta hyvinvoinnista, tai polleata ajatusta, että tässä jotain ollaan. Varmaankin se tarkoittaa juuri tuota, että vaivoineenkin Herran oma yhä julistaa, sanoin tai sanattomasti, ettei Jumalassa sitä vääryyttä ole, vaan Hän on kallioni, Hän on vanhurskas.




Siunattua päivää Sinulle!


---
Lisäsin tähän vielä linkin erään Airin blogiin. Hän julisti loppuun asti Herran armotekoja. Linkki vie juttuun, jonka hän oli kirjoittanut hyvin varhain viimeisen päivänsä aamuna.


keskiviikko 29. elokuuta 2018

Hänet tuotiin Jeesuksen tykö

Hän ei nähnyt mitään. Hän ei myöskään voinut puhua. Mutta hän kuuli. Hän kuuli, kuinka ihmiset puhuivat hänestä. Sanoivat hänen olevan hullu; riivattu.  Ja riivattu hän todella olikin.  Hänellä oli niin paha olla! Mutta kukaan hänen ympärillään olevista ei käsittänyt, miten paha hänen olonsa oli. He kyllä näkivät, että hän käyttäytyi  oudosti, mutta eivät aavistaneet; eivät käsittäneet, että hänen sokeiden silmiensä ja puhumattoman suunsa takana asui niin suuri ahdistus... Kunnes tuli eräs, joka näki niiden taakse, hänen suurimpaan hätäänsä, ja paransi hänet! Hänestä tuli näkevä, puhuva, ja hänen riivaajansa häipyivät, kun Jumalallinen niin käski! Jeesus teki hänet terveeksi. Hän oli vapaa mies!





"Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki." 
Matt. 12:22


tiistai 28. elokuuta 2018

Jos vetten läpi kuljet

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..." Jes. 43:2




"...vuorokauden olen meressä ajelehtinut..." 2. Kor. 11:25

Paavali, ja kaikki muutkin haaksirikkoutuneesta laivasta joutuivat veden varaan. Uimataitoisten käskettiin hypätä ensin veteen. Sitten muille annettiin ohjeeksi ottaa laudankappaleita tai muuta sopivaa, ja niiden avulla pysytellä veden pinnalla.

Ja kaikki pelastuivat. Yksikään ei hukkunut.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Tiedossa on... Vierellä on...

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan..." Matt. 6:8



"...minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet..." 
Ps. 91:15

"Kun hänellä on ahdistus", silloin Hän on siinä, vieressä ihan. Ei olla yksin ja hukassa, vaikka se siltä tuntuisikin. Ei ole niin, että Hän vasta silloin saapuisi luoksemme, kun tunteemme sanovat niin. Hän on vierellämme siinä ahdistavassa hetkessäkin, jolloin ehkä koemme olevamme aivan yksin. Hän on siinä. Hän kestää kuulla ahdistuneet ajatuksemme.


torstai 23. elokuuta 2018

"Hän on jo läsnä tässä huutamisessa"

"Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä Israelin Jumala, en heitä hylkää." Jes. 41:17



"Herra kuljettaa monia sieluja elämän läpi sangen kovia ja koleita teitä. He vaeltavat ikäänkuin hiekkaerämaiden kautta, mistä he eivät löydä lohdutuksen ja virvoitusen vettä, mistä kaikki lähteet näyttävät kuivuneen. Sieltä mistä etsitään lohdutusta, sitä ei löydetä, kaikkialla näyttää olevan vain suurempaa sydämen tuskaa. Eikä edes sisimmässämme, Herran pyhäkössä, näy ainoatakaan armonkatsetta, huolimatta kaikesta rukoilemisesta ja itkemisestä, ikäänkuin Jumala olisi tyly, kuten Job arveli (30:21). Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun  ja tuhan kaltaiseksi. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minullle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun (Job 30:19,20). Tällä täytyy lohduttautua sielujen, jotka näyttävät olevan yhtä yksinäisiä kuin Job. Heidän rukoustensa kuuleminen ei voi jäädä tulematta. Jumala ei saata heitä hyljätä, vaikka siltä näyttääkin. Hän on jo läsnä tässä huutamisessa, huokaamisessa ja kaipaamisessa, ja tässä pimeydessä salattuna valona, joka aikanaan on kirkaasti heidän silmiinsä paistava."

Teksti: Johannes Gossner Aarrearkkunen (suom. U. Paunu), Ev. Lut. Herätysseura ry 1994


maanantai 20. elokuuta 2018

"Minä se olen".

"Silloin  Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: 
"Ketä te etsitte?"

He vastasivat hänelle: 
"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus sanoi heille: 
"Minä se olen."

...


...

Niin hän  taas kysyi heiltä:
"Ketä te etsitte?"

He sanoivat:
"Jeesusta, Nasaretilaista."

Jeesus vastasi:
"Minähän sanoin  teille, että minä se olen.
Jos te siis minua etsitte, 
niin antakaa näiden mennä."

Joh. 18:4-5,7-8


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kun he nostivat silmänsä

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


Jos minä nostan pääni, näkisinkö minäkin sinut yksinään? Risaisen verkkoni läpi?

Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!

"Kun he nostivat silmänsä..." Opetuslapset olivat nähneet jotain hienoa, mutta sitten he näkivätkin arkisen näköisenä Jeesuksen. Voisiko ajatella niinkin päin, että kun allapäin oleva nostaa katseensa, ei hän näe tekemättömiä tekojaan, ei syyttäviä sormia, ehkä ei pelottavia tulevaisuudenkuviakaan, ei turhia "tuulentupiaan", ei risoja verkkojaan - vaan

"Jeesuksen yksinään"

 Kaikki muu haipuu siloin pois.

torstai 16. elokuuta 2018

Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista...

"...että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..." Ef. 1:18-20 KR -92




tiistai 14. elokuuta 2018

Epätoivon hetkiä

Sellaisia ovat saattaneet olla nekin päivät, kun Aabraham joutui toteamaan, että ruoka ei riitä ja hänen onkin nyt lähdettävä tästä luvatusta maastaan Egyptiin. Sellainen lähtö oli riski, ei voinut tietää, oliko siltä paluuta takaisin.



Sillä kuitenkin oli. He palasivat takaisin. Egyptissäkin heillä oli ollut uusia epätoivon aiheita, mutta Jumala piti heistä huolta kaiken sen keskellä, vaikka tuntemukset eivät liene niiden keskellä olleet aurinkoiset. Varmaan on mielessä pyörinyt kysymyksiä Jumalan huolenpidosta, kun ei tiennyt, mitä seuraavat päivät ja kuukaudet sisällään pitävät. Mutta he eivät luopuneet Jumalasta, vaikka tilanteet menivät monesti toisin, kuin he itse olisivat asiat järjestäneet.

Mekään emme usein ymmärrä. Odotamme silti.
 Emme ole apua ansainneet, mutta huudamme: "Auta meitä!"

---

"Kun olimme pelastuneet...saimme tietää..." Apt. 28:1


Paavalikin oli ollut monenlaisessa matkallaan vankeuteen. Sillä matkalla oli ollut monenlaista kuolemanvaaraa. Kaiken keskellä Jumala piti huolta hänestäkin ja matkatovereistaan.

"Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä."  Apt. 28:2

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Isä mukana kentällä


Aamulla herättyäni tuumin mielessäni seuraavanlaisia. On lepopäivä. Miten levätä niistä huolistakin, jotka pyrkii mieleen tänään, huomenna ja tulevina päivinä?  Sitten tuli mieleeni ajatus; Sana Raamatusta:

"Minä olen teidän kansssanne joka päivä."  Matt. 28:20
Millaista olemista se on?

Ei ainakaan sellaista, että meitä vain jossain kaukana maaliviivan takana odotellaan ja sanotaan sitten joskus, sinne saavuttamme, että "No, tulithan sinäkin sieltä..."

Hän on se Isä, joka lapsen kiertäessä kisassa rataa, juoksee siinä vierellä. Ja lempeästi rohkaisee, jokaiselle lapselleen puhuu sellaisin sanoin, kuin tietää lapsensa tarvitsevan.

"Hän ei väisty viereltäsi." Ps 121:5 KR -92
Ei silloinkaan, vaikka juoksu ei menisi "ihan putkeen", vaikka se olisi hoipertelua, muuttuisi kävelyksi tai konttaamiseksi. Tai vaikka tarvittaisiin kantajaa.

Maalia kohti mennään hänen kanssaan silti.


Siunattua lepopäivää Sinulle!


---

He is not the Father who is waiting behind the finish line and says when we come to him: "It was a surprise that you managed to come here." He is not such a father.

He is the Father who goes with the child when the child runs. And  he speaks to the child with encouraging words. If the child is tired and he does not even walk, the father takes and carries her.

God is that dad.

"...I am  with you alway,  even unto to the end of world..." Matt. 28:20


perjantai 10. elokuuta 2018

Pidä huolta! Take care, please!

Pidä huolta! Nuo sanat voisivat olla yksinkertainen rukous Jumalan puoleen, että Hän taas tänäänkin  meistä huolehtisi, kuten on luvannutkin tehdä.

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30

Minua itseäni rohkaisee usein tuo yllä oleva jae. Kyllä Isä tietää - kaiken!

---


Take care, please! These words can be a simple prayer when we hope that God will take care of us today, as he promised.

"But the very hairs of yours head are all numbered." Matt. 10:30 KJV

The above verse is encouraging. Yes Father knows - all!



---
Tuo "Take care" on tarttunut päähäni jostain elokuvista... Jotenkin se nyt mielestäni kuului tähän, vaikka aika paljon vaivaa sain nähdä noinkin pienen tekstin englannniksi kirjoittaakseni. Toivottavasti siinä ei kovin paljon virheitä ole...


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Pyydän, huudan... ja lepään?

"Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" 
 Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." Ps 4:7

"Vastaa minulle, kun minä huudan,
 sinä minun vanhurskauteni Jumala,
 joka ahdingossa avarrat minun tilani.
 Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps 4:2


"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,
 sillä sinä, Herra, yksin
 annat minun turvassa asua." Ps 4:9



tiistai 7. elokuuta 2018

Olemattomat oleviksi...

"...kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." Room. 4:17

"Kutsuu olemattomat"! - yhtä helposti, kuin ne olisivat olleet nähtävissä ja olemassa koko ajan... Jumala voi niin tehdä. Kukaan muu ei voi kutsua olemaan sitä, mitä ei ole. Ihminen voi tehdä monenlaista, mutta jotain olevaista siihen ihminen tarvitsee rakennustarpeiksi. Jumala voi luoda uutta sanallaan.




Yllämainittu jae kokonaan: "- niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." Room. 4:17

maanantai 6. elokuuta 2018

Loukkaannunko minäkin häneen?

"Ja autuas se, joka ei loukkaannu minuun." Luuk. 7:23




Ylläoleva sanottiin Johannes Kastajalle. Johannes oli lähettänyt kysymään, oliko Jeesus se tuleva, vai pitikö jotakuta muuta odottaa? Ne ylistivät häntä, jotka saivat yllättäen jotain: leipää, terveyden, tai jopa kuolleensa takaisin. Pettyneitä olivat ne, jotka eivät saaneet, vaikka olivat halunneet, ja mitä olivat nähneet toisten saavan. Kuin myös ne, jotka näkivät Jeesuksen käyttäytyvän aivan toisin, kuin olivat olettaneet, ja heidän mielestään sopivaa oli.  Ja häneen pettyi hänen kotikaupunkinsa väki. Jeesus oli heidän mielestään liian tuttu ollakseen mitään sen enempää, kuin mitä he silmillään näkivät.  Ja Jeesukseen loukkaantuivat fariseukset ja lainopettajat, koska Jeesus ei heidän tulkintansa mukaan täyttänyt profetioita. Loukkaannunko minäkin häneen, jos hän ei täytä sitä, mitä odotin, oletin, luulin? Jeesuksella on varaa olla yllätyksellinen ja antaa mitä tahtoo, ja kenelle tahtoo - tai olla antamatta.



sunnuntai 5. elokuuta 2018

Tähän aamuun


"... - Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua..." Jes. 49:8 KR -92

"... Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa." Jes. 49:9  KR -92

"Niin sinä opit tietämään, että minä olen Herra: ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään." Jes. 49: 23 KR -92

---



Tänä aamuna ajatukseni lähtivät vaeltelemaan  ahdistaville urille. Oli yhtä ja toista, joista mietin, että miksi näin on? Niitä sitten Jumalalle luettelin. Jonkin ajan kuluttua alkoi mielessäni soida laulu: "Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi, vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni."
Rukouskirjaakin ylösnoustuani vilkaisin. Siinä oli tämän päivän kohdalla se jae, jossa on siitä, että kaikki päivämme olivat luodut, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut...
Jakeet ovat vihosta, jonka löysin etsiessäni laulukirjaa.





torstai 2. elokuuta 2018

Monen murheen mies

Paavali oli suuri Jumalan mies, mutta hänen elämässään oli myös paljon erilaista murhetta. Se pilkistää aina välillä hänen kirjeistään.

"Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne,
 että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on..." Fil. 2:19

"Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa  luoksenne...taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajani minun tarpeissani... Hän olikin sairaana kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen  päälle. Lähetän hänet sentähden... että iloitsisitte... ja minäkin olisin murheettomampi." Fil. 2:25-28




Hän kuitenkin haluaa, omista murheistaan huolimatta, ja niiden vuoksikin varmaan, kehottaa filippiläisiä murheettomuuteen; jättämään murheensa Jumalan käsiin. Kun hän näin kehottaa, puhuu hän varmaan omat murheensa mielessään ja kirjoittaaa samalla itselleen.

"Älkää siis mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kautta Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Murheita elämässä riittää, eikä niistä aina pääse eroon, kuten itse toivoisi. Eikä niin varmaan ole tarkoituskaan. Mutta jospa niiden murheidemme keskellä voisi, tuon ylläolevan jakeen mukaan, silti sydämemme varjeltua pysymään Jeesuksessa.





---
Jos haluaisit lukea lisää Paavalista, olisi tässä vielä yksi teksti siitä, kun hän sai kaipaamaansa rohkaisua.




keskiviikko 1. elokuuta 2018

Vihollinen ei saa meistä riemuita

"Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita." Ps 41:12

Psalmin kirjoittaja, Daavid, tarkoittaa tuossa jakeessa ihmisiä, jotka ilkkuvat häntä, kun hän on sairas. Mutta eikö tuo sovi isompaankin viholliseen? Kuolemaan, tai peräti sielujemme viholliseen? Ne eivät saa Herran omasta riemuita. Mikäli ne "luulevat" saaliin saaneensa, niiden on kuitenkin irrotettava otteensa, sillä Herra vaatii omansa niiltä, tulee ja ottaa turviinsa. Vihollinen jää nuolemaan näppejään...

"Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?" Ps 43:2

Me voimme kysellä noin.
Ja sitä kyselemistä tekee Daavid tässäkin; psalmissa 13.

Mutta totuus on silti tämä:
"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"
  Hebr. 13:5


tiistai 31. heinäkuuta 2018

"En mää voi Jumalan lupausta tyhjäksi tehdä."

"En mää voi Jumalan lupausta tyhjäksi tehdä." Tuollainen ajatus tuli eräänä päivänä mieleeni. Olin juuri lukenut sen ajatuksen, että jokainen päivä on "Tämä on se päivä", eli Herran tekemä, ja ehtinyt sitten jo ajatella senkin, että pahoja päiviäkin on paljon.

Ei sitä Jumalan lupaustakaan, jossa Hän sanoo olevansa meidän kanssamme joka päivä, voi minun, tai kenenkään muunkaan kokemukset, ikävätkään, muuksi muuttaa. Jumalan lupaus pysyy, kokemuksista - ja tunteista huolimatta.




"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme  ja iloitkaamme siitä." Ps. 118:24

Jeesus itse sanoi: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä..." Matt. 28:20

Siunatkoon Sinua Herra!


maanantai 30. heinäkuuta 2018

Salattua Jumalan viisautta

"Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja  suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viiisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"



Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli."   1 Kor. 2