Odotusta hartaasti... Se ei ole aina helppoa...

"... Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niinkuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen." Fil. 1:18-20 KR-92

Paavalikaan ei ollut itsessään mikään superihminen; ei täydellinen. Varmasti voinee  sanoa niinkuin Jeesuksesta sanottiin: "kaikessa kiusattu niinkuin mekin". Paavali odottaa ja toivoo - vieläpä hartaasti!  "Kuinka kukaan sitä toivoo, minkä jo näkee? Paavali koki samat kiusat, tarpeet ja muutokset, mitkä mekin,  syntisenä ihmisenä laillamme, sillä eihän hän ollut Kristus. Paavali ei ollut Jumala, ei täydellinen, ei pyhimys, mutta hän oli sitkeä ja kärsivällinen Herransa työmies. Sen Herran, joka itse oli kutsunut tämän työntekijän  palvelukseensa, aivan yllättäen ja ilman inhimillisiä soveltuvuuskokeita.  Herra tiesi kenet kutsui, sillä olihan hän seurannut tätä miestä jo alusta alkaen. Hän kutsui työntekijäkseen miehen, joka kykeni odottamaan kärsivällisesti, vaikka asiat eivät hänen kannaltaan näyttäneet usein kovin hyviltä, vaan veivät moniin ahdinkoihin. Vaan niiden kautta... niinkuin meidänkin kohdallamme, "monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan". 

 

Rohkaisun sana

"... kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta..." Esra 7:28 KR-92

Sellainen havainto meitäkin rohkaisisi. Epäilemättä Esrakin oli ensin huolissaan, että miten asiat mahtavat mennä, mutta huomatessaan Jumalan puuttumista asioihin, seurasi rohkeuttakin. Sitä oli Esra nyt Jumalalta saanut. Jakeenkohta olikin Esran ylistyksestä Jumalalle. Sitähän mekin kaipaamme omissa ahdingoissamme, että saisimme avun ja voisimme iloiten ylistää siitä.

Muuttukoon meidänkin apeutemme, pelkomme ja kyvyttömyytemme vielä rohkeudeksi ja ylistykseksi Jumalan avulla☀️

---

Löysin aamulla "sattumalta" Raamattuni välistä lappusen, johon olin kirjoittanut joitakin jakeita Esralta. Lainaamani kohdan olin oikein korostanut erottuvammaksi. Ehkäpä siinäkin oli johdatusta - sattuman sijaan - että se osui käsiini, koska olin herännyt  niin ankein mielin. Lappunen virkisti mieltäni; Jumala voi johdattaa ja rohkaista.

Pieni rukous

- Anteeksi Jeesus, että olen tällainen känkkränkkä...

- Älä pyytele anteeksi. En minä sinua syytä. 

"Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"

Sinä et syytä. Annat anteeksi. Ja rakastat.

Jeesus: Ylipappi ja syntiuhri. Meidän hyväksemme...

"Koska meillä siis on ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Hepr. 4:14-16 KR-92

"Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtäväisesti tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänelllä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansankin puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui Aaroninkin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: - Sinä ole pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." j. 5:1-6 

"Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta." j. 5:10

"Jos  jo Leevin heimon pappisvirka, joista Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki." j. 7:11-12

"Asia käy selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se on heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle ne olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." j. 7:15-19

"Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden. Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa nyt palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse." j. 7:28-8:2

"Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei siis kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen" j. 9:11-12

Joka yrittää maksaa lahjasta, ei ole ymmärtänyt, mistä siinä on kyse*💡

"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 6:23 KR-92

* Sana elämään - kommentaariraamattu selitti yllä olevaa jaetta otsikon tapaan.

Niinpä... Ilmeisesti on niin, että meidän täällä pohjolassa on sitä vaikea ymmärtää.  Vaikea sitä onkin käsittää, jos on tottunut siihen, että kaikesta pitäisi jotenkin maksaa, tai ainakin antaa vastalahja. 

Mutta olen saanut kuulla sellaisen ihmisen selvitystä elävästä elämästä, joka on tottunut ihan toisenlaiseen; kun on epäkohteliasta yrittää maksaa saadusta, ja kuinka sukulaisten ja naapureidenkin osaksi tulee sellainen huolenpito, jollaista ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Joku jopa myy omaisuutensa toista auttaakseen! 

Tulee mieleen, että Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme, kun antoi elämänsä! Ja me yritämme jotain maksua tai vastalahjaa hänelle tyrkyttää... Ei hän sellaisia kaipaa, eikä tarvitse!  Häntä kylläkin ilahduttaa juuri se, että me otamme vastaan sen, jonka hän antoi! Ja iloitsemme siitä - lahjasta! ❤️ 

Niinhän mekin tykkäämme, kun lahjaa annamme, että se ilahduttaa. Emme kaipaa mitään turhaa kursailua, tai kinastelua siitä, että voiko sellaista nyt ottaa vastaan. Iloitsemme toisen ilosta, kun lahja iloiten otetaan vastaan😊

Jumalan rakennus - alusta loppuun asti

"Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme." Hebr. 3:6 KR-92

"Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa." jakeet 7-8

"Varokaa siis veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." jakeet 12-14

Hebr. 3:6, 7-8, 12-14 KR-92

Unohtumattomia päiviä, tavalla ja toisella!

Aamun luettavista halusin ottaa talteen tämän:

"Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas." Neh. 12:43 KR-92 

Niin suuri ilo! Kyse oli muurin vihkiäisjuhlasta. 

---

Sitten luin myös jakeita Joh. luvusta 16. Siinä oli siitä päivästä ja hetkestä kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen on täytynyt olla Marialle, Jeesuksen äidille, sekä muille läheisille, elämän hirvein päivä!: Miten näin saattoi käydä? Mitä olivat kaikki ne saadut lupaukset? Missä on Jumala? Olenko ymmärtänyt kaikki väärin? Eikö mitään muuta ollut tarkoituskaan olla? Mutta mitä se kaikki tarkoitti?

Ja mieleen muistuu Marialle sana sydämen läpi käyvästä miekasta hänellekin... Tämä se on, ei mitään pahempaa voisi ollakaan! Mutta mitä se kaikki tarkoittaa?..., jatkavat ajatukset kiertokulkuaan kuin kehää. 

Mutta niille tulee päätepisteensä ylösnousun päivänä! Tulee ihan ennenkokematon riemun ja ilon päivä☀️ Ja siitä ilosta mekin saamme osamme. Meitäkin  rakastettiin niin paljon! Meitä jokaista, joka vain haluaa sen Jeesuksen antaman lahjan itselleen. Jeesushan sanoi itse, että sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä ulos.

Ajatellen hyvää, ja siitä iloiten. Samalla rukoillen sitä, mitä kaipaamme...

"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."  1. Tess. 5:16-18 KR-92

Iloitse siitä, mikä sinulle iloa tuo. Ja mitä kaipaat, siitä puhu Jumalalle.

Yllä ollut jae oli kirkon päivän jakeissa luettavana. Samoin oli jakeita Paavalin  kirjeestä Filemonille. Siinä Paavalin kirjeessä on tavallaan samaa. Paavali iloitsee ja kiittää Jumalaa Filemonin uskosta Herraan ja hänen rakkaudestaan pyhiä kohtaan. Se kaikki oli Paavalia ilahduttanut ja rohkaissut suuresti.  Sitten oli se toinen asia; pyyntö, jonka Paavali tahtoo esittää uuden poikansa puolesta. Paavali anoo hänelle paluuta yhtä rakkaana veljenä, kuin jos hänet itsensä otettaisiin vastaan. Paavali on kirjeessään nöyrä, ei käske, vaan pyytää. 

Ja etsiessäni vielä Raamatun kohtaa - toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa, tuli vastaan eräs blogiteksti Aamun ensimmäinen -blogista,  ja siinä oli myös samankaltaisia kehoituksia, mutta nyt ne olivat Roomalaiskirjeen luvusta 12, muun muassa. Tuossa alla linkki mainitsemaani juttuun:

http://aamunensimmainen.blogspot.com/2016/06/toistenne-kunnioittamisessa-kilpailkaa.html

Hän ei katso halveksien heikkoa ja kurjaa

"Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! 

Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei hän kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin." Ps. 22:24-25 KR-92

Katso taivaalliseen valoon, näe se! Ja rohkaistu siitä ☀️

"Sillä te ette ole käyneet... ette synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn... tykö..." Hebr. 12:19

 

"vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö

ja elävän Jumalan kaupungin, 

taivaallisen Jerusalemin tykö,

ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 

taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö,

ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, 

ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 

ja uuden liiton  välimiehen, Jeesuksen tykö

ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri."

Hebr. 12:22-24

---

Aiemmin otetut kuvat sopivat myöhemmin löydettyihin jakeisiin. Jakeet rohkaisivat minua ja antoivat voimaa sinä aamuna, jolloin ne vihkoonikin kirjoitin.

Autuas se joka uskoo, vaikka ei näe...

 "...kun hän vielä oli kaukana, 

näki hänen isänsä hänet..."

Taisi olla Isä joka ensiksi näki sen, joka oli tulossa...

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20

Isä teki tämän, vaikka poika ei ollut ehtinyt vielä sanoa tai tehdä mitään! Ja kun poika rupesi puhumaan mitä hänen sydämellään oli, isä käski vain tuoda pojalle puhtaat vaatteet, ja laittaa juhlat pystyyn!

"Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa, ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään." Luuk. 15:22-23

 

"...Autuaat ne, jotka eivät näe

 ja kuitenkin uskovat!" 

Joh. 20:29 

Jeesuskaan ei hylännyt  epäilevää Tuomasta, vaikka sanoi noin.

Hän sanoi myös tämän: "..."Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi  ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Joh. 20:27

"Ja autuas se, joka uskoi;

sillä se sana on täyttyvä,

mikä hänelle oli tullut Herralta!"

Luuk. 1:45

Kun mittakaavaa sain omasta kodista

Joku voi ajatella, että onpa minulla omituiset mielenkiinnon kohteet... Mutta kun kerran lueskelen Raamattua, niin jotkut asiat tulee selvemmäksi itselle, jos löytyy joku tuttu asia, josta voi ikäänkuin ottaa mittakaavaa, tms. Joidenkin asioiden kohdalla vaikkapa matkustelevat ihmiset voivat ehkä saada uusia näkymiä luettuun, kun ovat silmillään nähneet jotain mihin luettuja asioita voi verrata. Niinkuin vaikkapa joku Turkin rannikko Paavalin matkoja lukiessa. 

Mutta nyt oli sellaista, johon minun oli helppo ottaa mittakaavaa oman kodin mitoista. Luetussa oli parin pylvään mittoja, jotka oli ilmoitettu kyynärämittoina. Kyynärä on helppo muuttaa metreiksi, sillä se on n. puoli metriä. Mainittu pylväs, tai pylväät, joita oli kaksi, olivat mitoiltaan n. 9 m pitkiä + pylväänpää n. 2,5 m. No meillä on olkkari 6 m pitkä, ja silmäilin sitten keittiötä sillä silmällä, että olisikohan olkkari ja keittiö yhdessä sitä pituusluokkaa? Otin mittannauhan käteeni ja mittailin. Niinpä tuo aika samoihin meni. No kun oli osunut vielä kyseisen pylvään ympärysmittakin silmiini, joka oli 12 kyynärää, eli 6 m, niin mittailin vielä keittiön korkean kaappiryhmän mittojakin sen mittannauhani kanssa. Siihen tuli mitaksi vajaa 4 m, joten tuumin mielessäni, että jos kaapin pyöristäisi, niin se alkaisi varmaan ollakin aika likellä pylvään ympärysmittaluokkaa. 

Näin miettiessä niiden pylväiden mittasuhteet tuli minulle ikäänkuin näkyväksi, eivätkä jääneet vain käsittämättömiksi maininnoiksi, kun niitä luki. Mielikuvitus näki eräässä kohdassa - kun ne pois sanottiin kuljetetun - ne valtavat pylväät kuin vaakatasoon laitetun, ja kuljetusta odottamassa. Aivan mieletön kuljetusurakka...

Isot pylväät, mutta mittakaavana saatoin käyttää omaa pienenpuoleista taloamme; neliöitä n. 85 meillä. Talo yhdelle aikanaan tehty, laajennettunakin siis vielä niin. Mutta niin vain meitä täällä kuusi henkilöä vuosikausia asui. Nyt on väki siitä vähentynyt. Mutta sitä se elämä on, kun poikaset yksi toisensa jälkeen lähtevät pesästä.

Näistä löytyivät mittatiedot:

1. Kuningasten kirja 7:13-23 (kun ne tehtiin)

2. Kuningasten kirja 25:13-17 (niiden poisvienti)

 

Sillä on merkitystä, kumpi on kyseessä...

 ... (vangin)vartija, vai henkivartija!

Ajattelen, että Pyhä Henki on meille ikäänkuin henkivartija. Pitää huolta koko ajan turvallisuudestamme... 

Pelkkä muu vartija (vangin, tms.) ei  niinkään turvaa sitä vartioitavaansa, vaan jotain muuta, ja vahtii ettei jonkun muun omaisuudelle, tms., käy vahinkoa. Sellainen  vartija ei ole ensisijaisesti meidän turvallisuutemme takia olemassa, (vaikka joskus sekin hyöty voi olla). Mutta taivaallinen vartija, Pyhä Henki, toimii koko ajan kaikessa meidän parhaaksemme.☀️

Uusi asema ja olinpaikka Jeesuksessa!☀️

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan," Kol. 1:13 KR-92

Hän, Jeesus, tuli hakemaan meidät pimeyden valtakunnasta ja toi meidät omaan valtakuntaansa; valkeuden valtakuntaan, jossa meillä on nyt sen kansalaisuus. Täysi kansalaisuus. Emme ole enää pimeyden valtakunnan orjia, vaan Isän Jumalan lapsia, tässä uudessa kotivaltakunnassamme, uudessa olinpaikassamme: valon valtakunnassa, jossa pimeys ei voi  hallita.

Haluan vielä korostaa sitä tapahtunutta muutosta, että meidät syntiset, likaiset, tuotiin sen rajan yli, ja meistä tehtiin heti sen valtakunnan kansalaisia, ja saimme myös heti lapsen aseman - ja perintöosan! Vaikka oppimisemme uuden valon valtakunnan kansalaisiksi  on vielä kovin kesken, "vaiheessa", on meillä silti täysi kansalaisuus siinä, kun meidät on siihen siirretty. Entisen valtakunnan hallintavalta ja "lait" ei päde täällä.

Ahdistuneelle sydämelle❤️

"Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen." Jes. 65:25 KR-92

"Mutta Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." Room. 5:8 KR-92

"... sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan." 2. Aik. 25:8 KR-92

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemne, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!" Room. 8:34 KR-92

---

Lue myös Jesaja 53, siinä ennustetaan Jeesuksen kärsiminen hyväksemme.

---

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun  tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen sanat) Joh. 6:37 KR-92

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6 KR-92

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92

"Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden." Room. 5:21 KR-92

"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi anmetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12  vanhempi käännös

(Kts. myös 1. Joh. 2:1-2) "...mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus..." 

Itseäni varten vihkoon kirjoitettuja. Ja nyt sinullekin tähän.❤️

Hänet on annettu meille!

"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, ja lunastukseksi." 1. Kor. 1:30 KR-92

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus ..." Ef. 6:10-11 KR-92

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus... " Ef. 6:13 KR-92

"... pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan." Ef. 6:14 KR-92

Koko varustus: vyö: totuus, haarniska: vanhurskaus, jalkineet: alttius rauhan evankeliumin julistamiselle,  kilpi: usko, kypärä: pelastus, miekka: Hengen = Jumalan sana. Jakeet 14-17 Ef. 6.

"Ottakaa" ja "pukeutukaa" toistuu monta kertaa. Ja  myös toisin ilmaistuna: "vahvistukaa", "kiinnittäkää", "sitokaa", ja vielä "seiskää lujina!". Ef. 6:10-17

Se varustus annettiin meille.  Mutta kuinka usein jätämme sen vain johonkin säilytykseen, koska ajattelemme itsemme arvottomiksi ottamaan  sitä; olemme liian huonoja ja syntisiä sotilaita. Se onkin totuus, ja se kirpaisee niin paljon, ettemme tahdo edes nähdä koko sotilasvarustusta juuri sen takia.  Ensinhän kehotettiin juuri se totuuden vyö sitomaan ylle, (jolla voidaan kaiketi ne liehuvat alusvaatteet sitoa kiinni). 

No, kun se oma syntisyys on niin kirpaisevasti havaittu, niin olisi myös syytä muistaa, että mitä se meidän ylipäällikkömme sanoi: "... en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä..." Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:32 (v. -38 käännös)

Näistä, juuri meistä, syntisistä, hän kokoaa lisää sitä joukkoaan. Ja heille, eli meille, sitten antaa täydet varusteet! Ei mitään tarvi olla itsellä niistä ennestään. Ja jos jollakin jotain olisikin, se pitäisi kuitenkin vaihtaa siihen sotapäällikkön antamaan.

Siunausta sinulle, sinä Herramme sotilas, joka itsesi ihan kelvottomaksi tunnet! Meillä on tämä yhteinen merkki ✝️ jota kannamme sydämessämme ja varusteissamne!❤️

---

Omiin kipuiluihini tämän tekstin kirjoitin. Toivottavasti sinäkin saisit tästä jotakin rohkaisua, voimaa ja lohdutusta. Häneltä kaiken saamme. Oikein täysihoidon...

Se oli Jumalan kädessä!

Mikä niin? No se sodan voitto, kun nuori poika, (liekö ollut joku yläaste-amis/lukio -ikäinen?), voitti kokeneen, jättikokoisen sotilaan kaksintaistelussa. Samalla ratkesi koko sota, joka oli ollut pattitilanteessa jo pidemmän aikaa.

Vanha isä oli lähettänyt sen nuorimman poikansa ruokaa viemään sotilaana toimiville vanhemmille veljille. Ja samalla osa siitä lähetettiin myös sotapäällikölle. Tuomisina oli jyviä, leipää ja juustoa. Sotakentällä syntyi sitten pojan ja veljien välillä mielenkiintoista sananvaihtoa, kun veljet epäilivät pikkuveljen tulleen vain uteliaasti sotaa katsomaan. Mihin se pikkuveli ne lampaatkin oikein jätti? Mutta nuorukaista alkoi  suututtaa: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

Siellä oli sotakentällä ns. tilanne päällä. Vastustajalla oli yksi jättikokoinen sotilas, joka haastoi kaksintaistelijaa itseään vastaan. Katsottaisiin sillätavoin, kuka sen sodan voittaisi. Halukkaita ei ollut. No eipä ihme, kun miehen keihään varsikin oli kuin kangaspuiden tukki, ja mies itse n. kolmemetrinen*. 

Mutta sitten tämä, veljien mielestä vain utelias, ilmoittautuu halukkaaksi! Tämä pikkusintti siihen jättiin verrattuna! Sen voittajalle oli tosin luvattu rikkautta, kunniaa ja prinsessakin... Mutta tälle uudelle sotilaspalvelukseen astuneelle ne olivat - vaikka kiinnostavia olivatkin - silti vasta toisella sijalla syynä. Häntä oli suututtanut eniten se, että tämä röyhkinys julkeasti pilkkasi "elävän Jumalan taistelurivejä"! 

No sitten hänelle puettiin taisteluvarusteet ylle. Ne muuten olivat kuninkaan omat varustukset. Mutta eihän tämä kokematon kaveri voinut niissä edes kävellä! Pois jouti yltä ne varusteet. Ihan omissa vaatteissa vain kävi taisteluun, mukanaan oma laukku, johon keräsi muutaman kiven linkoaan varten. 

Niillä varusteilla se sota voitettiin. Se oli Jumalan kädessä, sen sodan voitto. Jumala antoi sen Daavidille, koska hän palveli Jumalaa...

1. Samuelin kirjan luku 17, kertoo näistä. *Ja mittatiedon meille tutulla tavalla antoi Sana Elämään Kommentaariraamattu.

Jeesus - ja lapset!

Rukoilin hiljaa mielessäni Isä meidän -rukousta, jonka Jeesus opetuslapsilleen opetti. Minulle tuli siinä mieleen kuin kuva, jossa isoveli on pienempien sisarustensa kanssa, ja opettaa heille kuinka isälle asioita puhutaan; kunnioittavasti ja luottavasti, ja kuinka häneltä jotain pyydetään. Ollapa tähän ihan silmin nähtävä kuva! Mutta jos se sisäisin silmin voitaisiin ainakin nähdä: Jeesus kanssamme❤️

Koko ajan mielessä siinä isoveljen kanssa ollessa se oma rakas Isä, jolle siinä puhutaan:

Isä meidän, joka ole taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon  sinun tahtosi. Myös maan päällä niinkuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi. Niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta. Voima. Ja kunnia. Aamen.

Tuli myös mieleen sanoja: "Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotim merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella." Jesaja 8:18

"Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!". Hebr. 2:12-13 

Jumala antaa...

Jumala yksin voiman antaa - heikoille palvelijoilleen. Allaoleva jae ennusti Jesajan sanoin siitä, että tulisi yksi mies - Jeesus - jossa olisi se kaikki täydellisenä. Mutta Hän voi jakaa muillekin kaikkea, jotta voisimme olla toimittamassa kukin omalla paikallamne Hänen asioitaan, Hänen suunnitelmansa mukaan, Hänen antamillaan taidoilla ja voimilla. Amen!

"Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki." Jesaja 11:2 KR-92

"Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet kiinni Jeesusta puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat." Luukas 20:26 KR-92

Nuo olivat aamun jakeissa ilahduttamassa. Ja siellä oli myös se tapaus, jossa Elisan yliluonnollinen tietämys, Jumalalta saatu, tulee ilmi. (2. Kun. 6:8-23). Siinä Elisan luo tulee sotajoukko etsimään häntä; sen takia, että hän tietää asioita, joista luullaan että joku ilmiantaja on olemassa. Elisa johdattaa heidät oman kuninkaansa armoille, joka Elisan neuvosta kohtelee heitä hyvin!

Jumalalta saaduilla voimavaroilla on kaikki mahdollista! Niinhän Jeesus itseasiassa opetti, "...jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle..." vuorelle ja puulle, niin se siirtyisi. (Matt. 17:20,21:21, Luuk. 17:6). 

Sitä uskoakaan meillä ei omasta takaa ole. "Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." Joh. 3:27.  Mutta sitä voidaan saada, kun sitä meille lahjana annetaan. Ja sillä lahjalla voimme palvella muita.

---

Tässä yksi oman aikamme palvelija; Herran lahjoilla lähimmäisiään palvellut, rohkaiseva esimerkki. 

https://www.tv7.fi/eliina-heinosen-ilo-ja-opetukset-jaavat-elamaan/

Siunausta - iloa ja rohkaisua - päivääsi☀️

"Herra oli käyttänyt..."

"... sillä Herra oli käyttänyt häntä..." KR-92

"... sillä hänen kauttansa Herra oli antanut..." v. -33

2. Kun 5:1

Syyrian/Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naaman/Naeman oli kyseessä.  Hän oli "arvossa pidetty mies/herransa hyvin arvossa pitämä" sekä "kuninkaansa suosiossa/suurta kunnioitusta nauttiva".  Ja sitten oli se, että hänen kauttaan oli Herra Aramille/Syyrialle voiton antanut.

Minua puhutteli tässä nimenomaan juuri tuo, että "Herra oli  käyttänyt/hänen kauttansa antanut". Ehkä hän oli muutenkin hyvä mies? Emme tiedä. Mutta Herra voi käyttää yllättäviä välikappaleita sanansaattajinaan, ym., toteuttaakseen suunnitelmiaan. 

Niinkuin oli se Naemanin Israelista tuoma tyttökin, ryöstösaalis... Hän oli Jumalan sanansaattaja ja välikappale sille syyrialaiselle sotapäällikölle, jotta hän sai parantua parantumattomasta taudista, kun meni tytön neuvon mukaan  profeetta Elisan luona käymään. 

Itseasiassa tässä oli monta sanansaattajaa ja välikappaletta! Mikä tapahtumaketju se olikaan, ikävin alkutahdein: 

- Ensin joku sotilas ryösti tytön kodistaan ja vanhempiensa luota. 

- Näin tyttö päätyi Naemanin kotiin, hänen vaimonsa palvelukseen.

- Tyttö kertoi emännälleen israelilaisessa profeetasta, joka voisi sairastavan  isännän parantaa. (Mitähän muuta tyttö tiesikään profeetasta kertoa...?)

- Emäntä kertoi miehelleen...

- Naeman kertoi kuninkaalle tytön kertoman.

- Kuningaskin toimi välikätenä, kun kirjoitti Israelin kuninkaalle. (Israelin kuningas suuttui, kun luuli olevan pahat aikeet Syyrian kuninkaalla).

- Joku välitti sitten tiedon profeetta Elisalle, että häntä tässä nyt tarvittaisiin... 

- Ja lopulta Naeman tuli Elisan luo, joka lähetti vain palvelijansa, Geehasin kaiketi, sanomaan että Jordaniin vain seitsemän kertaa pulahtamaan, (josta tämä  Naeman, sotapäällikkö, suuttui ja lähti ajamaan pois...).

- No viimeisenä viestinviejänä ja sanansaattajana oli Naemanin omat palvelijat! He saivat Naemanin ylipuhuttua, että kun on näin helppo asia suoritettava, niin eikö hän sitä tekisi...? 

Ja teki! Vaikka hänen mielestään, hänen oman maansa, Syyrian joet; "Abana ja Parpar", olivatkin  olleet hänen mielestään Israelin Jordania paremmat.... Mutta mieli ehkä muuttui, kun Jordanista 7. kerran noustessaan oli terve! 

Niin kiitollinen hän oli, että halusi jopa Israelin maan multaakin mukaansa kahden aasinkantaman kuorman verran...  

Kerrotaan vielä, että Naeman tapasi vielä profeetta Elisan halutessaan kiitollisuuttaan osoittaa. Hän myös pyysi anteeksi sitä, että joutuisi vastedes kotimaassaan  kuninkaansa kanssa sen maan Jumalan temppeliin mennessä kumartamaan siellä... Se osoitti, että hän palveli kuitenkin nyt sitä Jumalaa, joka hänet paransi.  Niinpä Elisakin sitten hänen anteeksipyyntöönsä vastasi rauhoittavasti: "Mene rauhassa". 

---

Nämä tapahtumat löytyvät: 2. Kun. 5:1-19☀️

Raamatun joet: Abana ja Parpar, nykyään Awaj ja Barada.

Täydelliset ovat HÄNEN tekonsa! Ja tahdon riippua kiinni Hänessä!

 "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. 1:19

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen  tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen kautta vallitsee," 2. Piet. 1:3-4

"ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." 2. Piet. 1:11 KR-92

"Sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." 2. Piet. 1:11 

"Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle." Joh. 1:16

"Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on." 5. Moos. 32:4

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä," Joh. 1:12

Kun siihen myrskyyn saatiin rohkaiseva viesti... Ja niin kävi, kuin oli sanottu.

Kirjoitin tämän juttusen tänä aamuna, kun allaolevan matkakuvauksen lukeminen tuntui rohkaisevan minuakin. Siitä ajatuksia tuolla alempana sitten.

"Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet  syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: 'Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisimme välttäneet nämä vastukset ja vahingot.

Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat'.

Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme." Apostolien teot 27:20-26 KR-92

Ja niinhän siinä myös kävi. 

🌊💦⛴️

Olkaa rohkeilla mielin.

Toivo oli mennyt laivamatkalaisilta. Oltiin suuren ahdistuksen ja pelon vallassa. Oli vielä syyllisyyden tunnotkin siinä, kun tajuttiin, että olisi voitu välttää tämä ahdinko toisin toimimalla, neuvoista vaarin ottamalla.

Mutta sitten nousee esiin se mies, vanki, rohkaisevine sanoineen. Vaikka hänkin totesi sen, millä ahdinko olisi voitu välttää, ei hänen puheensa jäänyt siihen, vaan hän tahtoi rohkaista näitä syvästi uupuneita. Olihan hän itsekin sellainen. Mutta nyt hänellä oli sellaista sanottavaa, joka ei ollut peräisin häneltä itseltään. Hän oli saanut yöllä rohkaisevan, heitä kaikkia koskevan sanoman, että lahjana he kaikki tulisivat pelastumaan. Yksikään ei sillä matkalla hukkuisi. Ja niin siinä myös kävi, vaikka uhkia oli vielä matkassa. 

Nimittäin yllä luetun osuuden jälkeen, laiva ajautui maata lähestyessään vielä karillekin ja sen perä alkoi hajota. Sotilaat aikoivat tappaa kaikki vangit, ettei vaan kukaan pääsisi karkuun. Mutta heidän päällikkönään ollut, (*Julius nimeltään), tahtoi pelastaa Paavalin, ja hänen myötään pelastuivat sitten kaikki muutkin vangit kuolemasta siinä. Kaikkien uimataitoisten käsketttiin hypätä ensin veteen, "ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin." Apt. 27:44

Vankien selviytyminen oli lahja...

Joskus niistä palasistakin voi olla apua, jos ei ole muuta sillä hetkellä näkyvissä...

🌊💦⛴️

Se Julius/Turkin rannikolla, oli tässä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/08/siella-turkin-rannikon-tuntumassa.html

Siellä Turkin rannikon tuntumassa

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi  ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään.  Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli  hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen  Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten  Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan  olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan  kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

....

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi  yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

Jumalan rakkautta vain muutamalla sanalla...

Tuossa allaolevan linkin sivustolla, (Hebreaa kristityille), ja kyseisessä tekstissä, oli haluttu tuoda esiin sitä, miten Jumalan rakkaus meitä kohtaan voidaan ilmaista vähilläkin sanoilla. Ensin oli yksittäisin jakein. Sitten vähennettiin sanoja. Ja lopulta ollen vain yhden sanan ilmaisuja Jumalan rakkaudesta meihin.❤️

Lopuksi muistutettiin siitäkin, että sanoittakin voi ilmentää Jumalan rakkauden olemassaoloa☀️

https://hebrew4christians.com/training/the-gospel-in-few-words/

(Teksti on englanniksi. Mutta kun minulla ei juuri kielitaitoa ole, niin onneksi on näiden nykyvekottimien kätevät kääntäjät, joilla saa  suomeksi käännettynä tekstiä lukea.)

Teksti oli osa tämän viikon lukuaiheita. Alla oleva linkki on sivuston etusivulle, josta näkee sen runsaan tarjonnan.

https://hebrew4christians.com/index.html

❤️✝️🕊️

Oli valinnanvapaus, jonka Jeesus merkkasi siinä kohtaa hyväksymismerkinnällään

Olen eilen* ja tänään* miettinyt jotenkin uudelta kantilta sitä kohtaa, kun Jeesus sanoi:

"... Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Luuk. 10:42

Jeesus sanoi nuo sanat Martalle, joka oli  varmastikin itse ahkera ja hyvä taloudenpitäjä. Nyt hän valitti Jeesukselle Marian istumista Jeesuksen lähellä, kun Martta itse olisi kaivannut apua taloustöihin.  Entäpä Maria...? Hänen taloustaidoistaan ja halukkuudestaan niihin noin yleensä,  ei sanota mitään. Ties vaikka olisivat olleet yhtä hyvät, kuin Martan, mutta emme tiedä sitä. Mutta siinä yhdessä tilanteessa ainakin Maria valitsi sen, mikä hänestä  tuntui paremmalta: hän ei mennyt ns. keittiöön, ei sisarensa avuksi, vaan jäi istumaan vieraiden joukkoon - ja erityisesti  kuuntelemaan Jeesusta... Jeesus antoi Marialle valinnanvapauden. Ja vielä kehui, että Maria oli valinnut hyvin!

Kun tällaista minunlaistani, melkoisen aikaansaamatonta, monesti hävettää ja mietityttää omat puutteeni, eli se, olisiko pitänyt tehdä monesti enemmän, (lue: edes jotain), on tuo Jeesuksen Marialle antama lupa valita, lohdullinenkin! Tuskin Jeesuskaan silti varsinaisesti laiskuuteen tai toimettomuuteen noin yleisesti ottaen kehotti. Mutta toisaalta hän varmaan halusi myös karsia turhia rönsyjä pois kaikesta tekemisestä. Ja jättää enemmän aikaa varsinkin olla hänen kanssaan.

Tämmöisiä mietteitä. Mitä se kaikki tapahtunut ja Jeesuksen sanominen, sitten meidän itsekunkin kohdalla voisi tarkoittaa, niin Jeesus itse voisi/voi tarkentaa, mitä tarkoitti☀️

---

Löysin tämän luonnoksista *8. kesäkuuta kohdalta. En tiedä miksi en ollut sitä silloin julkaissut. Pullatkin näyttävät olevan jopa onatekoisia.☀️

Mutta löysinpä toisen blogini puolelta myös tekstin, jonka olin julkaissut 9. kesäkuuta. Siinäkin oli valitsemisen asiaa, mutta siltä kantilta, että Jumala voi valita erinäisiin asioihin ihmisiä, joita ihmiset eivät valitsisi:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/06/mita-ihmiset-eivat-olisi-valinneet-sen.html

Pyyhitty pois... Silloinhan niitä ei enää ole!

"... Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps. 32:1 KR-92

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemne, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:13-14 KR-92

Kun vihollinen käy päälle kuin  valtakunnansyyttäjä, joutuu sen edessä koville, kun vieläpä omatuntokin sanoo, että sen syytökset pitävät paikkansa, enimmältään ainakin, vaikka suoranaisia valheitakin on. Silloin on  ihana saada sana, että "sinun syntisi on pyyhitty pois".  Jumala itse on vapauttanut sinut. Olet armahdettu. Puolestasi on rangaistus jo suoritettu. Sen teki Jeesus - rakas Isoveljemme! Hän sai siihen Isältä toimeksiannon, ja sen hän on suorittanut täysin!

Sanat eivät ole pelkkää puhetta...

Millaista viestintää?  Sanat ovat tärkeämpiä kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Sanat muovaavat tekoja...

Mielestäni hyvä, sanojen suurta merkitystä selittävä, ja ajatuksia herättävä teksti, oli luettavissa Hebrew for christians -sivustolla: 'The Sanctity of our Words".  ("Sanojemme pyhyys" -teksti on siellä englanniksi, mutta sen voi kääntää koneella suomeksi, kuten itsekin  tein): https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Matot/Vows/vows.html

Tekstissä oli mm. esimerkkinä lasinpuhaltaja siitä, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Lasinpuhaltaja muovaa puhalluksellaan lasiin muodon. Jumalan luomis/puhaltamistyöstä jotkut viisaat olivat sanoneet, että Jumala puhalsi ihmiseen kyvyn ajatella ja puhua. Tuo ajatus oli kirjoituksessa, joka löytyy linkistä.

Tämän kuvan olen ottanut 80-luvulla, vierailulla Nuutajärven lasinpuhaltamossa. 

Minulle tuli jotenkin käsitettävämmäksi,  yllä  mainitun kirjoituksen luettuani, sanat Sanasta, joka on Johanneksen evankeliumin alussa. Sen luvun aloitus on ollut minulle aina ihmettelyn aihe, kun ole koskaan oikein käsittänyt, miksi siinä Jumalaa nimitetään niin. 

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."  Joh. 1:1

SANA puhalsi meihin omaa Henkeään... Omaa itseään! On se ihmeellistä!  Sen vuoksi meistä tuli eläviä, ja eläimistä eroavia. Olemme Jumalan kuvia! Ja siten niin arvokkaita, ettei järkemme sitä käsitä.

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt. 12:36-37

Armahtakoon Jumala meitä tässäkin!

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettava, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;" Fil. 3:8 

Heikkonakin saa elää Jumalan voimasta!

Tämä jae tuntui lohdulliselta tänä aamuna:

"Sillä vaikka hänet  ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta..." 2. Kor. 13:4

Lahjaksi saatu! Jumalan työ! Armosta pelastettu!

 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:8-10

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2:14-16

Ja Hän pysyy sanassaan... ☀️

"... ja hän pysyy sanassaan." 1. Kor. 1:9 KR-92

Tuo kiinnitti huomioni luettavasta. Ja mihin se sitten liittyy? Siihen, ettei Jumala kadu sitä, että kutsui meidät! Kutsu pitää paikkansa, se pysyy voimassa. Tuon edellä sanottiin nimittäin näin:

"Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan." 1. Kor. 1:9 KR-92

Vielä tuossa luvussa on siitä, että olemme Jumalan pyhittämiä. Siihen  perustuu asemamamme, ei mihinkään omiin saavutuksiin.