Pelotta saamme olla... ja palvella - Hänen lapsinaan!❤️

"Hän on osoittanut laupeutensa...

Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä." Luuk. 1:74-75 KR-92

Pelokas ihminen pelkää kaikenlaista: sairauksia, onnettomuuksia,virheitä, toisia ihmisiä... ja jopa Jumalaa. Raamattu toki sanoo, että Jumalaa tulee "pelätä"*, mutta Herran oman, Jumalan lapsen, ei tarvitsisi pelolla "pelätä" häntä, vaan kunnioittaa ja rakastaa - kuin Isää. Ja millaista se pienen lapsen, ja vaikkapa isommankin rakkaus on? Niinkuin kotona ollaan luottavaisena ja ihan omana itsenämme miettimättä alituiseen, että "onpa isä pelottava" ja/tai "etten nyt vain pienintäkään virhettä tekisi!?" Meidän maallisissa isissämme on toki usein sellaisiakin, jotka kenties pelottavat meitä; varsinkin omien tekostemme tähden, mutta myös isät itse voivat olla jollakin tavoin sellaisia, että tilanne heidän kanssaan ei ole paras mahdollinen.

Mutta kun ajatellaan Taivaan Isää, meidän Isäämme, jossa ei ole vikaa, "ei vaihteen varjoa", niin häntä meidän ei tarvitse pelolla pelätä. Näinhän tuo Sakariaan kiitosrukouksesta peräisin oleva jaeparikin tuolla alussa sanoo, että  "...saamme pelotta palvella ... pyhinä ja vanhurskaina... kaikkina elämämme päivinä."!

"...pelossa on rangaistusta;  se joka pelkää, ei ole vielä päässyt täydelliseksi rakkaudessa." Emme kykene rakastamaan  oikein  sellaista, jota kohtaan tunnemme pelkoa. Kunnioitus on eri asia. Ja luottamus hyvä. Oppimista meillä totisesti riittää. Mutta Isä on kärsivällinen kanssamme; ei meitä soimaa arkuudestamme, kun opettelemme asioita - koko elämämme täällä.  Täysin "aikuisia" olemme vasta kotona taivaassa; emme täällä lastentarhassa/koulussa.  

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."

---

* 

"Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi." 5. Moos. 6:13

"...pelkää häntä." 5. Moos. 8:6

❤️❤️❤️

Sinä olet Jumalalle, Isälle, rakas!

Kun Jumala lähettti... Se oli mahtavaa!

"Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jottta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt. 9:17 KR-92

"... Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut." Miika 7:9 KR-92

Ja tuossa se Saulus Paavali sitten jo kirjeessään puhuu, ja neuvoo muita:

"Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloitittte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän  voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? Muistattehan Aabrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." Gal. 3:1-6 KR-92

Tässä puolestaan on äänessä  Simon Pietari: 

"Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista. He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja panivat nämä yöksi vankilaan; oli näet jo ilta. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet heidän puheensa, uskoivat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta. Seuraavana päivänä kokoontuivat Jerusalemissa juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat ja lainopettajat. Ylipappi Hannas oli paikalla, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka olivat ylipapillista sukua. He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?" Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi, ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan." Apt. 4;1-14  KR-92 

Nämä ylle kirjoitetut Raamatunkohdat oli minulla tänään lukuvuorossa siitä vanhasta päivän sanasta, josta aamuisin luettavani otan. Ja minusta tämä oli mahtavaa!  Tuosta aivan ylinnä olleesta kohdasta ajattelin, että Jumala  voi tänäänkin lähettää - ja varmaan tekeekin juuri  niin - ihmisiä niiden luokse, joita Hän kutsuu omakseen, tai tahtoo erityisesti auttaa muuten. Häntä ei estä mikään. Hänellä on kaikki voima. Ja Hän voi lähettää kenet tahtoo, ja kenen luokse tahtoo. Ananiashan ei ensin tahtonut mennä, koska pelkäsi. Mutta hän muutti mielensä, kun Jumala kertoi hänelle, mikä suunnitelmana oli Saulus Paavalin suhteen:)

Tuota Paavalin kirjoittamaa kirjettä lukiessa, saattoi sen hyvin kuvitella kasvokkain puhuttuna galatalaisille, Paavalin ihmetellessä ja neuvoessa heitä. 

Pietarista ja Johanneksesta: Tässä he muuten olivat taas yhdessä liikkeellä. Taisivat olla kaveruksia, tai ainakin hyvin sopivat yhdessä työtä tekemään. Silloinkin, kun Jeesus oli kuulusteltavana, olivat Johannes ja Pietari yhdessä liikkeellä. Johanneksen vaikutuksesta Pietarikin  pääsi silloin portista sinne alueelle: "Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja  pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan." Joh. 18:15.  Ja sittenhän oli se tilanne Jeesuksen ylösnousun jälkeen rannalla, jolloin Pietari halusi saada selville senkin, millaisen kuoleman  Johannes tulisi saamaan, kun Jeesus oli Pietarille hieman valottanut tälle tulevaa osaa: "Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi... Hänet nähdessään Pietari kysyi: "Entä hän, Herra?" Joh. 21:20-21.  Ja nyt sitten Johanneskin, jolla oli varmasti hyvinkin tuttuja noiden kuulustelijoiden joukossa, oli itse kuulusteltelvana.

Että luottaisin...!

"Kaleb sanoi Joosualle: Toverini, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, lannistivat kansan rohkeuden, mutta minä pysyin uskollisena Herralle, Jumalalleni." Joosua 14:8 KR-92

"Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta." 2. Kor. 3:4-5 KR-92

*"Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla." Apt. 3:18 KR-92

Auta Jeesus minuakin, etten lannistaisi itseäni. Enkä muita! Vaan luottaisin. Vaikka aistini eivät havaitsi vielä mitään siitä, mitä kaipaamme ja tarvitsemme. Anna luottamuksen henki, anna rohkeuden ja voiman henki minullekin - pelkääjälle...!

----

*Jumala panee  asioita täytäntöön sellaistenkin asioiden kautta, joita me emme haluaisi. "Mutta sillä tavoin..." ❤️ 

Janoinen maa saa vettä Herralta!

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie. Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme." Jes. 40:1-3 KR-92

"Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: Teidän Jumalanne tulee!" Jes. 40:9 KR-92

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin  Jumala, en heitä hylkää. 

Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. 

Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi

ja kuivan hietikon lähteiden maaksi." Jes. 41:17-18 KR-92

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut." Jes. 45:8 KR-92

Herra on luonut!☀️

Ei se ollut omien aikaansaannosten tähden...

"Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin  vanhurskaaksi, kun hän uskoi." Room. 4:13 KR-92

"Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle..." Room. 4:16 

"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." Room. 9:16

Että muistaisin, kenen mielen mukaan...

Että muistaisin, etteivät asiat, ja päivät, aina mene välttämättä minun aikomusteni mukaan.  Sinulla, Herra, on omat suunnitelmasi. Ja meillä omamme. Mutta jos otan lukuun vain sen, mitä olen itse aikonut, eikä se toteudukaan, turhaudun.

"Sillä minä tunnen ajatukseni, 

jotka minulla on teitä kohtaan, 

sanoo Herra: rauhan eikä

turmion ajatukset; 

minä annan teille

tulevaisuuden

ja toivon."

Jer. 29:11 

Herra tuntee omat  ajatuksensa. Täysin. Ja myös meidän ajatuksemme. Usein emme itse tunne edes omia ajatuksiamme...

Että Hän valaisisi minun sisäiset silmäni näkemään...

"ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa." Ef. 1:18-21 KR-92

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

"Nimettömiä" miehiä - ja naisia

"Eräänä päivänä, kun opetuslapsia oli koolla noin satakaksikymmentä. Pietari nousi puhumaan... "Siispä on nyt valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme, siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään, jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme." Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias." Apt. 1:1, 21-23 KR-92

Arpa lankesi - Jumalan tahdosta - Mattiaalle, kun ensin kaikki olivat rukoilleet, että Jumala ilmoittaisi kumman hän on valinnut niiden kahdentoista joukkoon. Siispä niistä "nimettömistä" Jeesuksen seuraajista, jotka eivät kuitenkaan apostoleita ole, tuli tiedetyksi Joosef Barsabbas, jota myös Justukseksi kutsuttiin.

Mutta niitä Jeesusta seuranneita naisiakin oli. Ainakin Susanna ja Johanna. Eivät ehkä ihan alusta asti, mutta kuitenkin. He palvelivat Jeesusta varoillaan. Mutta sitten oli varmasti paljon ihmisiä - miehiä ja naisia - jotka eivät saaneet nimeään mihinkään kirjaan, eikä kukaan jälkeenpäin muista heidän nimiään - muuta kuin Jumala. Mutta hänpä tunteekin heistä jokaisen oikein hyvin, paremmin kuin kukaan muu. 

Jeesus muistaa myös jokaisen kohtaamisen, ja hetken, heidän kanssaan. Samoin jokaisen pienen palvelutehtävän, jonka he Jeesukselle tekivät... Joka "antaa maljallisen kylmää vettä... ei jää palkkaansa vaille..." Vaikka sitä ei täällä kirjattaisi mihinkään muistiin.

Sinä et Jeesukselta unohdu! Kuinka hän voisi unohtaa sinut, jonka puolesta niin paljon kärsi...! Sinä olet hänelle suunnattoman rakas❤️🕊️☀️

Uskallanko kertoa Jumalle todellisen nimeni?

Jaakob uskalsi. Vaikka helppoa se ei varmasti ollut. Mutta kun hän sen uskalsi sanoa, Jumala antoi hänelle uuden nimen! 

Tästä aiheesta oli teksti sivustolla: Hebrew for Christians. Teksti on siellä englanniksi, mutta sen sai koneella käännettyä suomeksi.

https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Vayishlach/Name/name.html  

Mitä itse sanon nimekseni Jumalan sitä kysyessä? Millainen tunnistan olevani? Millainen se vähemmän mairitteleva luonteeni, nimeni,  ja elämiseni Jumalan edessä onkaan? Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan. 

1. Moos. 32

Katson sinun taivastasi/Hänen siipiensä alla!

Katson sinun taivastasi ja itseäni

Sinun sanaasi lukiessa...

Armahda minua!

En minä ole viisas, en ahkera,

vaan kaikkea muuta.

Anna minulle uusi, vahva henki.

Mikä onkaan ihminen,

kun hänestä niin lukua pidät,

häntä tarkastat ja arvioit.

Kelvottomaksi minut havaitset,

vanhurskautenikin kuin 

saastainen vaate.

Mutta etkö Sinä tullut juuri syntisiä pelastamaan?!

Astuit taivaasta alas, kuolit tähtemme ✝️

ja jälleen menit taivaaseen.

Ja tulet sieltä vielä takaisinkin, noutamaan meitä.

Sinä, Jumalan rakas Poika, joka olet kuin Isäsi.

Sinussa näemme, millainen Isäkin on. ❤️

"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat"  Malakia 4:2  (3:20  KR-92 käännöksessä)*

"Kertokaa tästä riemuiten, kuuluttakaa, viekää viesti maan ääriin asti. Sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin vapaaksi." Jes. 48:20 KR-92

☀️☀️☀️

---

*Malakia kirja: v. 1992 käännöksessä ei ole ollenkaan lukua 4, vaan jakeet 19-24  luvussa 3, ovat ne, jotka vanhemmassa käännöksessä  ovat lukua 4. Minulla ainakin yhdessä vanhan käännöksen Raamatussa oli lukuun 4 painettu jakeissa sulkeisiin myös jaenunerot 19-24 osoittamaan, että niinkin se voisi olla.

JEESUS TULI YLLÄTTÄEN hämmentävään tilanteeseen

Siinä väiteltiin varmaankin sairaan pojan parannuskeinoista ja mahdollisuuksista; lainopettajat ja opetuslapset keskenään. Ja väkijoukko lienee huutanut siinä omia mielipiteitään väliin... Mutta ei ole tarkoitus nyt siitä väittelystä, eikä pojastakaan puhua. Se Jeesuksen saapuminen siihen hämmingin keskelle ihastuttaa! Joitakin se varmaan silloin aikanaan vihastuttikin...

"Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lainopettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa. Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: "Mikä väittely täällä on?"  Mark. 9:14-16 KR-92

"Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin

hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh. 5:14 KR-92

Jeesus, sinä tiedät, että mekin joudumme usein hämmingin valtaan. Välillä syystä ja tilanteessa,  joka miellyttää meitä.  Mutta toisinaan, ehkä jopa useimmin, hämmingin valtaan joudumme meidät yllättävien ikävien asioiden tähden. Isojen tai pienten. Tule sinä sinä, Jeesus,  hämminkiemme keskelle. Ilahduta läsnäolollasi ja avullasi meitä. Auta myös huomaamaan ne hienovaraisemmatkin saapumisesi, ja kiittämään Sinua!

"Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh. 5:14 KR-92

"Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Mark. 9:23 KR-92 

Se väkijoukon väittely ja hämminki vaihtui Jeesuksen tullessa  toisenlaiseen hämminkiin; iloon ja kiitokseen pojan parantumisesta! Jeesus oli tullut☀️

Lupausten tähtitaivas

Älä unohda tähyillä

 lupausten tähtitaivasta.✨

Se loistaa toivon lupauksin,

eivätkä ne ole katteettomat.

Minkä Jumala on luvannut, 

se myös pitää!

Anna siis niiden tähtien

 loistaa päivääsi asti.

Siihen päivään, 

jolloin kaikki vajaa lakkaa,

ja alkaa ikuinen päivä☀️

---

Minulla on soinut tänään mielessä sanoja virrestä 14, jossa on sanoja aamutähden sarastamisesta:

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Taistelu Refidimissä

"Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla.

Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja  Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelevat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka.

Niin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän joukkonsa." 2. Moos. 17:11-13 KR-92 

"Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain." Gal. 6:2 KR-92

Ne puut... Se puu! ELÄMÄN PUU

Alussa oli paratiisissa muiden puiden lisäksi ne kaksi erityistä puuta: elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu. Mutta vain toinen niistä on myös sitten, kun on uusi taivas ja uusi maa. 

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää  ole." Ilm. 21:1 KR-92

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana  kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa..." Ilm. 22:1-3

Merta ei siis enää sitten ole. Mutta mitä muuta meille  tuttua on, tai ei ole, sitten kun Jumalan suunnitelmat käyvät täysin toteen? Aamun luettavista innostuneena etsin vähän lisää tietoa. On mielenkiintoista, että maailmamme alussa ja lopussa esiintyy samoja asioita... Mutta se loppu onkin uuden alku!

UUSI:

- Elämän puu.  (Ilm. 22:2)

- Elämän veden haarautuva virta (Ilm. 22:1-2)

- Valkea hääpuku (Ilm. 19:8)

- Babylonin  tuomio ja tuho (Ilm. 16,17,18)

- Uusi Jerusalem (Ilm. 21:2, Jes. 54, Jes. 60)

- Uusi taivas/uusi maa (Ilm. 21:1)

- Ikuinen valo - Herra! (Ilm.21:3, Jes. 60:19-20)

- Ei muuta temppeliä, kuin Herra itse! (Ilm. 21:22)

Vanha:

- Puut Eedenissä: Erityisesti puista mainitaan Elämän puu, sekä hyvän ja pahantiedon puu  (Ilm. 1. Moos. 2:9)

- Eedenistä haarautuivat joet: Pison, Gihon, Eufrat, Tigris (1. Moos. 2:10-14)

- Aadamin ja Eevan vaatteet; itsetehdyt lehdistä, sitten Jumalan nahasta tekemät  (1. Moos. 3:7,21)

- Babylonin torni, rakennettiin ihmisten halutessa omilla saavutuksillaan yltää taivaaseen (1. Moos. 11:2,4,9

- Jerusalemin kaupunki, rakennettu ja hävitetty ja jälleen rakennettu... Ps. 122, Jer. 9:9, Esra 1-6, Neh. 2-6, Luuk. 21)

- Nykyinen taivas ja maa (1. Moos. 2:1, Ilm. 21:1)

- Aurinko valona (Jes. 60:19, 1. Moos. 1:14,16)

- Jerusalemin temppeli ja sitä edelsi Ilmestysmaja (2. Moos. 26, 2. Aik. 3, 2. Aik. 28, Esra 6:14-15)

"... uusi Jerusalem..." Ilm. 21:2  

"... sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4

"... "Uudeksi minä teen kaiken"..." Ilm. 21:5

Jeesus on vapauttava totuus...

Me emme ole. Raamattu sanoo meidän kaikkien poikenneen pois, ja kelvottomiksi käyneen. Joskus saatamme jopa  tajuta sen. Otan esimerkin: minua kirpaisee lukea sanoja totuudesta, totuudellisena olemisesta, koska koen, etten sitä kuitenkaan ole. Riittävästi! Jo se sana paljastaa, että puutetta on! Meissä ihmisissä on eroja, joku kykenee siihen paremmin kuin joku toinen. Mutta: kukaan ei varmasti täysin. Eikä omassa voimassaan.

Kun taas kipuilin sen oman huomioni kanssa, että puutetta kyseisessä asiassa on; puuttuu kykenevyyttä mitan täyttämiseen, oli lohdullinen se sana, jonka Jeesus joskus sanoi: 

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Jeesus on tie. Vain hänen kauttaan on meillä pääsy Isän luo. Emme voisi, (vaikka - mikä mahdottomuus: mielestämme olisimme melkein täydellisesti onnistuneet vaeltamaan) päästä omia teitämme pitkin Jumalan, Isämme, luo! Jeesus on täydellinen totuus. Hänen täydellisyyttään: tietään, totuuttaan, elämäänsä - tarvitsemme, olemmepa sitten itse mielestämme olleet aivan kamalia tai vain vähän puutteellisia... :-(  Jeesuksessa on meidän elämämme! Ei missään muussa.

Mutta opetellaan elämistä Jeesuksen esimerkin ja Raamatun ohjeiden mukaan, kuten lapset opettelee kävelemään ja puhumaan, jne.  Eikä vaivuta toivottomaann epätoivoon, kun huomataan omat puutteet. Jeesus lupasi ettei heitä luotaan ketään, joka hänen tykönsä tulee☀️

 "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh.6:37

Vielä alkoi soida mielessä se laulu; virsi 525: "Suurempi kuin sydämeni... ". Tuosta alla olevasta  linkistä pääsee näkemään virren sanat ja kuuntelemaan ensimmäisen säkeistön. Kyseisen virren sanat sopivat hyvin aiheeseen, kun omat puutteet ilmoittelee itsestään...

https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/

Siunatkoon Isä sinua kaikin tavoin! ☀️❤️

Jaksamisiin...

"Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja." 1. Kor. 16:13 KR-92 

"Olkaa urheita...". Urheaksi sanottu ihminen ei varmaan usein koe itseään sellaiseksi, vaan kenties elää monenlaisten vaivojen ja ahdistusten keskellä. Jos ajatellaan vaikka sodissa olevia. Heidät on kutsuttu  - määrätty, tai jopa  vaapaaehtoisena tulleet  - taistelemaan; puolustamaan ja  tavoittelemaan voittoa, tilanteissa, joissa on aina suuri  vaara. Mutta he ovat silti siellä.

"Pysykää uskossanne lujina..". Olla sitkeä. Pitää kiinni Jumalasta, vaikka ei ymmärrä. Vaikka on elämänkulut, jotka pistää kenties ihmisen  kyselemään, että mitä tapahtuu, missä Jumala on, eikö hän välitä?  Muutoinhan ei mitään lujuutta, kestävyyttä tai sitkeyttä tarvittaisi, jos kaikki menisi omien suunnitelmien ja ajatusten mukaan. Oikeastaan kaikki mainitussa jakeessa; valvominen, lujana pysyminen, urheus ja vahvana oleminen, on sitä samaa: että kestäisimme uskossa loppuun asti.

Mutta jospa otamme vain päivän tai hetken matkan kerrallaan. Uuvumme, jos otamme tähän hetkeen taakkoja, jotka eivät tähän kuulu.

Jaksamisiin - taas tänäänkin!☀️

---

Osui silmään vielä hyvä, lohdullinen,  kirjoitus siitä, kuinka meidän on monesti niin vaikea hyväksyä sitä, mitä Jumala on meille suunnitellut: Brander-blogi: "Jumalan tahto?". 

https://www.brander.name/?p=4980

Odotuksen VAKAATA täyttymistä kohti!

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room. 12:12 KR-92

Toivoessa ei vielä näy täyttymys... Eikä se näy ahdingossa. Eikä siinä, kun rukoillaan. Mutta ilo tulee, kestettiin, eikä hellitetty.

Me odotamme uutta maata ja taivasta. Me odotamme Jeesusta noutamaan meitä. Me odotamme Isän tapaamista ja ilojuhlaa kotona.

Matkan rasitukset...

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." Ps. 37:23-24 KR-92

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa* meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37 KR-92 

* Huomataan tämä, ettei siinä ole: kaikista näistä ahdingoista. Meitä ei säästetä kaikilta ahdingoilta, kuten varmasti jokainen on huomannut. Mutta niissä ahdingoissa, (niiden keskellä,)  Jumala antaa meille voittoja. Vaikka meillä ei todellakaan olisi mitenkään voitokas olo! Emme välttämättä itse ymmärrä niitä saaneemme, mutta Jumala näkee ne.  (Voi ottaa esimerkiksi sotakentät.)

Ja sanon vielä tämän: Jos itse saisin oman järkeilyni perusteella asioita järjestää, ottaisin tietysti pikavoittoja, heti, tässä ja nyt. Kaikkea hyvää.  Mutta toisiko se minulle iankaikkista hyvää?

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92 

JUMALA EI VALEHTELE...

Usein  rupeamme vertailemaan, että tuolle toiselle ei näköjään anneta niitä ahdinkoja yhtä paljon kuin itselleni, ja rupeamme kadehtimaan ja/tai katkeroitumaan. Tai katselemme ympärillemme kauhistuneena, että mitä kaikkea kamalaa onkaan sallittu toisille tapahtuvan, ja mietimme kauhuissamme niitä, että jos omallekin kohdalle tulisi sellaisia.  Mutta kumpaakaan suhtautumista ei ole Jumala meille tarkoittanut. Elämme kukin omaa elämäämme, omissa ahdingoissamme tai iloissamme, päivän ja hetken kerrallaan.  Ja Jumala antaa seuraavan päivän, jos hyväksi katsoo sen meille antaa.

Siunatkoon sinua Herra, joka on Isämme☀️ 

Toivon, että hän antaisi sinulle ilon kimalteita, vaikka kaikki tuntuisi olevan jäässä! 

Sain itse tänä aamuna luonnossa  niitä, kun jäinen  lumen pinta, ja lumen alta paljastuneet ruskeat korret kimaltelivat auringon osuessa niihin, kuin olisi timantteja sinne heitelty.✨ Kuviin ne eivät suostuneet tallentumaan, vaikka kuinka niitä yritin sillä tallettaa. Tuli mieleen, että mitä kamera ei kykene näkemään, sen silmät - Jumalan luomat  - kuitenkin tavoittaa!

Kun käskettiin mennä autiolle tielle 🌍

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemusta Gasaan ja on autio." Apt. 8:26 KR-92

Ja sitten sanottiin, että hän lähti sinne. Onneksi  totteli saamaansa käskyä, vaikka se tuntui varmaan olevan omaa järkeä vastaan. Lähteä nyt keskeltä hyvää hetkeä julistustyöstä, kun väki Samariassa tuli: "sankoin joukoin kuulemaan häntä" ja "kaupungin täytti ilo ja riemu". Mutta olipa sinne jo saapunut apujakin, kun Jerusalemista oli lähetetty sinne Pietari ja Johanneskin töihin. Mutta nyt  Filippos sai sen kutsun autiolle tielle. 

Mitähän Filippos tuumi sen saadessaan? Kyseenalaistiko sanoman? Ihmetteli ehkä jonkun verran ainakin. Ehkäpä hän oli kuitenkin jo senverran kokenut Herran seurassa, että ei tarvinnut kauheasti ruveta miettimään, mitä sen sanan kanssa pitäisi tehdä. Hän lähti, kun käsky kävi.

Monet muistavat, mitä siitä seurasi, siellä autiolla tiellä. Hän kohtasi Etiopian hoviherran, "joka hoiti Etiopian  kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta."  Tämä hoviherra oli harras mies, joka  nyt oli jopa palaamassa pyhiinvaellukselta Jerusalemista  kotimaahansa. Filippos ohjattiin Jumalan ohjeistamana matkalaisen vaunujen ääreen. Ja lopulta vaunuihinkin, opastamaan tämä Jumalaa kaipaava mies, löytämään hänet. Mies uskoi ja hän  halusi myös tulla kastetuksi ennen paluutaan kotimaahansa. 

Entäpä jos hän olikin kotimaansa ensimmäinen Jeesukseen uskova? Oli miten oli, mutta autioltakin näyttävällä tiellä voi yhäkin tapahtua ihmeitä!☀️ 

---

Nuo tapahtumat kun tänä aamuna tulivat luettaviksi, niin Etiopia kiinnitti siinä nyt huomiotani tavallista enemmän. Olen nimittäin lukenut nyt  Heikki Kumpulaisen v. 2022 ilmestynyttä kirjaa: "Pioneerina Etiopiassa. Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö." Kirja on Aikamedian kustantama.

 

"Teit isäin astumaan..."*

Tuo otsikon sana tuli mieleeni tänä aamuna, kun olin sitä ennen saanut rohkaisevana mieleen sanoja Johanneksen evankeliumista 14:1-2. Mieleeni tulleissa sanoissa oli lohdutusta ja rohkaisua. Ja niissä oli myös muistutus  isästä - ja taivaallisesta Isästä! Tajusin siinä, kun sain niitä lapsuudesta tuttuja sanoja mieleeni, että kun oma isäni sitä lukua minulla useasti luetti itselleen, hän sai siitä varmasti lohdutusta ja rohkaisua itselleen. Eihän hän sitä muuten olisi pyytänyt itselleen lukemaan. Hänellä oli sama tarve kuin minulla. Siinä, että etsin Raamatun sanoista itselleni lohtua, voimaa ja rohkaisua, onkin yksi isän tie, jota voin seurata, vaikka kaikkia oman isäni muita pokuja en voikaan kulkea. Jossain hengellisessä laulussa on tällaiset sanat, että saadaan  "... lohdutusta sanan lähteestä..."* Sanan lähteellä kuuluu Taivaallisen Isän ääni:)  *Laulu: Päivä vain ja hetki kerrallansa.

"Älkää olko murheelliset.... Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa".  (Joh. 14:1-2) Se on tässä mieleeni tulleessa muodossa, vapaasti muisteltuna. Ajatus on sama,  vaikka hieman eri sanakääntein, kuin olisi sanatarkasti Raamatun tekstistä kirjoitettuna. Tuon kohdan kirjoitin pieneen kirjaseeni, johon kokoilen helposti saataville rohkaisun sanoja. Ja siinä ne ovatkin yleensä ihan vapaasti muisteltuna. Pyrin sitten myös etsimään merkittäväksi Raamatun kohdan, josta ajatus on peräisin. 

Joskus muistellut sanat onkin noukittava useammasta kohdasta, kuten tuossa alla on käynyt. Mutta tärkeintähän on, että Pyhä Henki  tuo mieleen jotain tarvittavaa:)

---

* Pitipä etsiä vielä tuo otsikkokin: Se oli Vänrikki Stoolin tarinoista, Runebergin runosta "Sotilaspoika".

Aamu - voimien uudistusta kaivaten!

Nämä rohkaisivat ja lohduttivat:

"Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat." Ps. 71:9 KR-92

"Sen tähden me emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä."  2. Kor. 4:16 KR-92 

"He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä,  heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa." Luuk. 24:2-4 KR-92 

Kun ihmisen voimat tavalla tai toisella uupuvat, alkaa ajatella ja kaivata voimien uudistumista. Voimainsa tunnossa ja päivinä, ei ihminen edes ajattele asiaa. 

Mutta kun se kaivattu voimien uudistuminen ei ehkä olekaan ihan sitä, mitä ihminen voimaansa miettiessään usein ensiksi haluaa, sitä kropan uudistumista, vaan että uskoa Jeesukseen uudistetaan joka aamu, (tai ilta, tai jokin muu hetki vuorokaudesta), kun sitä ruokitaan, vahvistetaan - Sanalla.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa." Ps. 69:33 ❤️

Minun Isäni - ja teidän..." - Jeesuksen sanat!

"...minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Joh. 20:17 KR-92 

Mikä ihana muistutus tuo onkaan, jonka Jeesus sanoi: minun Isäni - ja teidän! 

"... minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö..." Joh. 20:17 KR-92 

"Jeesus saith unto her, Touch me not; for I am not yet ascended to my Father:  but go to my brethren, and say unto them, I ascend unto my Father, and your Father; and to my God, and your God." John. 20:17 KJV 

Kun ahdingot puskee päälle - tai ainakin muistuttaa olemassaolostaan...

 ... lohduttaa Hän meitä sanallaan:

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme..."*  2. Kor. 1:3-4 KR-92 

"alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun." Job 5:11 KR-92 

---

* "... niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia."  2. Kor. 1:4 KR-92 

Jeesus itse seisoi heidän keskellään!

 

Jumala muistaa jokaisen omansa ja heidän rukouksensa!

Yksikään ei ole unohtunut! Oma aamuni oli erikoinen. Heräsin turhan varhain, mikä ärsytti minua, koska en saanut enää unta. Sitten jostain syystä mieleni vaelsi Pomarkkuun, ja siellä ensiksi siihen kylään, jonne ensiksi siellä muutimme, eli Kiilholmaan. Muistelin siellä olevia ensimmäisiä kavereitani ja kylän ihmisiä. Sitten mieleni vaelsi myös kirkonkylään ja sen ihmisiin, kuin myös ympäristön kyliin. Tuttuja ihmisiä ajatellessani muistin monen olleen uskova. Heitä ajatellessa ei voinut unohtaa sitä tosiasiaa, että he olivat tietenkin aikanaan rukoilleet perheidensä ja sukujensa, naapureidensa, kyliensä ja paikkakuntansa puolesta. Tajusin siinä, että sillä ei voi olla olematta vaikutusta! Vaikka me emme välittömästi näkisikään, mitä rukouksemme vaikutaa, voi sillä olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset sukuihimme, kyliimme ja niihin ihmisiin, joita Jumalan eteen rukouksin tuomme. Emme saisi unohtaa sitä. Kirjoitan tuon varsinkin itselleni muistettavaksi asiaksi. Niinpä nyt tänä aamuna ajatusteni vaellellessa siellä kylissä ja ihmisiä muistellen, erityisesti tuntemiani uskovia muistellen, niin heidän suuri lukumääränsä hämmästytti minua. Ja minä kuitenkin tiedän vain murto-osan heistä, joita on ollut, ja on. Ja siinä samalla muistin heitä, ja nyt varsinkin heidän jälkipolviaan. Mikä siunaus se paikkakunnalle onkaan, että siellä on uskovia ihmisiä, jotka rukoilevat monien  puolesta. Niitä rukouksia nousee monista suista ja sydämistä! Se on kuin rukouspeitto, joka kattaa suuren osan paikkakuntaa, ehkäpä koko paikkakunnan, eikä se voi olla ilman vaikutusta. 

On  sanottava vielä tämä. On sellaisia oikein ns. rukouksen ihmisiä, ja sitten on sellaisia kuin minä, joka kokee suurta puutetta siinä suhteessa. Ikäänkuin sitä pitäisi muka jotenkin mittailla, että kuinka paljon, ja kuinka isosti ja hyvin. Jeesus kuitenkin antoi itse esimerkin vaikuttavasta rukoilijasta, kun kertoi sen publikaanin rukouksesta, joka ei montaa sanaa sisältänyt. Ja kuten oli laita myös ristin ryövärin rukouksen. Rukous voikin siis olla vaikka vain huokaus Jumalan puoleen ja hän kuulee sen kyllä. Ei meidän käsketty monisanaisesti sanoja ladella. Ei meitä monisanaisuuden takia kuulla. 

Tälle päivälle oli muuten käyttämässäni päivän sanassa merkattu luettavaksi mm. näitä jakeita:

"Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Kolossan pyhiä, Kristukseen uskovia veljiä. Jumalan, meidän Isämme, armo ja rauha teille.

Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on.

Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt. Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että te eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakuntaan. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto."  Kol. 1:1-14   KR-92

Me olemme varmaankin kaikki esirukouksen lapsia, vaikka emme itse tietäisi yhtäkään esi-isää tai äitiä, tai muuta ihmistä, joka olisi rukoillut puolestamme. Heitä on varmaankin silti ollut. Mutta vaikka ei olisikaan, onhan taivaassakin esirukoilija: Jeesus itse☝

Siunausta sinun päivääsi❤️

Jos uskoisin...

"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 12:40 

Niinpä, siinä se. Minulla ei ole uskoa siihen, että Jumala   todellisesti olisi läsnä, ja siksi katselen monin tavoin hermostuneena ympärilleni niihin ongelmiin, jotka näen.

Sain lukea tänä aamuna Wislöffin rukouskirjasta tuon jakeen, ja sen, mitä Fredrik Wislöff oli itse ajatuksiaan omana päivänään kirjoittanut. Jae, ja kirjan teksti, oli minulle rohkaiseva muistutus, että on meitä paljon vahvempi, joka päivämme kulun tietää tarkalleen.

Jeesus, sinä tiedät millaisin miettein heräsin tähän aamuun... Auta Jeesus meitäkin, kun emme osaa järjestää asioitamme, emmekä kykene tekemään hyviä asioita ja sähläämme nekin, mitä voisimme!

Sinä Jeesus näet, kuinka valmistautumattomina me joudumme erilaisiin yllättäviin tilanteisiin. Ja niin me sitten koemme ahdistusta, koska tilanne ei ole meillä hallussa. Mutta sinulla se on! Sinä hallitset kaikki, eikä mikään ole sinulle epäselvää, yllättävää sekamelskaa. Auta meitä tänäänkin, kun olemme omien  epävarmuuksiemme ja hermostumistemme keskellä. Rauhoita mielemme ja muistuta meitä sinun todellisuudestasi meidän kanssamme.

Löysin tuon koivun kyljestä irronneen tieltä joku päivä sitten. Sopi mielestäni kuvitukseksi tähän☀️ 

"Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin." Ps. 105:7 KR-92 

"Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämässä sanan hamaan tuhansiin polviin," Ps. 105:4-8 

"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps. 4:2 

Voisinko odottaa rauhassa hänen apuaan...

Omissa vaikeuksissani tuli mieleen ajatus, että odottaisin rauhassa hänen apuaan... Mutta levoton mieli tekee siitä vaikeaa. En ole levollinen, vaan levoton, ja haluaisin heti saada selvyyden edes siihen, miten ongelmani selvitys lähtee etenemään.  Mutta kun omassa arjessani asiat eivät mene, eivät etene, sillä nopeudella tai tavalla kuin minä haluaisin.  Ja niinpä asian  keskeneräisyys rassaa suuresti. Se ikäänkuin pitää itsestään melua koko ajan. Jos uskaltautuisinkin  luottamaan siihen, että Jumala tietää joka yksityiskohdan asiassani; tietää kaiken mikä minua huolestuttaa, kun asiani ei tunnu etenevän. Hänelle siinä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa tai epäselvää; hän tuntee minut, hän  tuntee asiani - Hän, joka on laskenut hiuksenikin, ja luonut minut ja jokaisen päiväni myös.

Enkö siis rohkenisi odottaa hänen aikaansa avulle, sille minunkin asiani hoitamiselle? Raamatussa on kuitenkin jae, joka kehottaa odottamaan apua Jumalalta:

"Hiljenny Herran edessä ja odota häntä..." Ps..37:7

"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!..." Ps. 37:7  KR-92

"Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5

---

Tässä olisi vielä luettavaksi  yksi löytämäni  lohdullinen teksti Avainmedian sivulta:

https://avainmedia.org/avunpyynto/

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

"Mutta älkää olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä." 1. Moos. 45:5