torstai 21. kesäkuuta 2018

Luotanko?

"Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin." Ps. 118:8

"Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala." Ps. 62:8





"Koko Raamattu sen ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka kehottaa ja vaatii meitä luottamaan kaikkein luotettavimpaan ja varoittaa meitä luottamasta ihmisiin, luotuihin. Vieläpä se kiroaa sitä, joka luottaa ihmiseen ja tekee lihan itselleen käsivarreksi. Se lupaa kaikkea siunausta ja kaikkea pelastusta sille, joka luottaa Herraan (Jer. 17:5,7). Hän on niinkuin puu vesiojain tykönä, niinkuin kallio meressä. Siitä huolimatta luotetaan kernaasti ihmisiin, etsitään yhä vain ihmistukia ja unohdetaan Herra ja hänen käsivartensa, ikäänkuin häntä ei olisikaan, niinkuin hän ei olisi meille mitään luvannut. Niin vaikeaa on ihmiselle pitää kiinni siitä iankaikkisesti lujasta ja katoamattomasta, jota hän ei näe, että hän mieluummin tarttuu oljenkorteen, jonka hän näkee, taikka ruokoon, josta hän voi ottaa kädellään  kiinni, mutta joka kohta, ennenkuin hän siihen edes oikein nojaakaan, katkeaa ja putoaa häneltä läpi käsien. Mutta ken on oppinut luottamaan Herraan, joka voi avata tien mereenkin ja sen syvien vesien läpi, hän on keskellä rajuilmaa kuten kallio meressä, tosin ahdistettuna ja vainottuna, mutta kuitenkin horjumattomana ja järkähtämättömän lujana hänen luottamuksensa perustalla, joka ei horju. Ken ei katsele vaaraa eikä murheen raivoavia aaltoja ja laineita, vaan perämiestä, joka ei koskaan ole kärsinyt haaksirikkoa ja jonka laiva ei milloinkaan ole hukkunut, hän on levollisena ja lujana Jumalassaan, niinkuin ei mitään muuta olisi kuin hän ja hänen Jumalansa, niinkuin ei mitään onnettomuutta ja vaaraa olisi olemassakaan." 

Johannes Gossner Aarrearkkunen/Suomentanut U. Paunu/Ev. Lut. Herätysseura ry.




---

Katson niin vain näkyvää... Saatan puhua luottamuksesta kauniita, mutta kiperän paikan tullen sen ohuus nähdään: se on kuin jääriite. Kiperässä paikassa kirveltää, koska en osaa juurikaan katsoa kuin sitä näkyvää. Osaan sentään vielä huutaa Isää avuksi, välillä kovemmin, välillä heikommin, mutta kuuleehan Hän. Oman luottamukseni kehnouden näkyessä,  on pakko ihmetellä, miten Jumala moista sietää? Ei muuta selitystä ole, kuin se paljonpuhuttu rakkaus, se hänen Isänsydämeltään lähtevä, joka jaksaa rakastaa sellaistakin, jossa ei mitään rakastettavaa olisi. Isä jaksaa rakastaa lastaan, mutta lapsi ei kykene samaan, eikä sitä Isän rakkautta käsitä.






keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Aamun jakeita

Laitan tähän tänä aamuna hartauskirjoista tälle päivälle merkattuja jakeita. Jotenkin ne kaikki tuntuivat nivoutuvan toisiinsa.

Wislöffin Rukouskirja:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Ps. 55:23

Gossnerin Aarrearkkunen:

"...Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita..." Jes. 60:19-21

Vähäsarjan Lupaus kantaa:

"Ja hän pyykii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, eikä murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4 KR -92

---

Ylläoleva jae  vanhemman käännöksen mukaan:

"ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:4





tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hän ei väsy meihin

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. 
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."
 Jes. 40:31





"Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä Israel, puhut:"Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?

Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton." Jes. 40:27-28

---



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Jumalan armosta olen, mikä olen...

"Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha..." 1. Kor. 15:10



Eikä  Hänen - Jumalan - armo ole minuakaan kohtaan turha, vaikka olen mikä olen... En voi Paavalin tavoin sanoa, kuten tuon jakeen jatkossa on, että olisin kovasti työtä tehnyt. Kumminkin Paavalikin totesi,  että se oli Jumalan armo, joka oli hänen kanssaan: "...vaan enemmän kuin he kaikki olen minä työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1. Kor. 15:10

Armo kuuluu minulle ja sinulle myös. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" Tiit. 2:11

"Siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." 1. Tim. 4:10


Siunattua lepopäivää Sinulle!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Painolastia

"Tuntuu, että painolastia tulee koko ajan lisää... Painaako se minut vielä kokonaan maahan?

Eikös se pitänyt "panna pois kaikki se, mikä painaa"? 


Kuka tulee ja raivaa kaikki ne piikkiset kasvustot, jotka estää ja pistää? Tuletko Sinä, Herrani? Vai Sinäkö olet lähettänyt tuon kaiken jotakin tarkoitusta varten?


Miksi sitten meitä käsketään laittamaan pois kaikki painava, jos ne onkin Sinulta?


Miten voimme erottaa, mistä ne on? Sanotaanhan niinkin, että "monen ahdistuksen kautta" meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan.


---

juttu jatkuu: Reposaaressa  asuessamme saimme tietää, että siellä kasvaa sellaisia kasveja yhä, jotka ovat joskus aikanaan tulleet sinne laivojen painolastina. 

Painolasti oli todellakin vain painona, tekemässä laivaa vakaammaksi kulkemisessaan. 

Painolasti oli  siis silloin hyvä ja tarpeen. Eri asia sitten on, onko se tarpeen, että maalle kipattu painolasti saa vielä tuottaa jotain kasvavaa... Siitä en osaa sanoa mitään. Riippuu kaiketi siitä, mitä siitä kasvaa."


---
Noin kirjoitin eräänä päivänä. Mainittu Reposaari on Porin edustalla.

Hebr. 12:1 "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa."

Apt. 14:22 "ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."



torstai 14. kesäkuuta 2018

Hiljainen luottamus

"Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: - Jos kääännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. " Jes. 30:15 KR -92







keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Saviastiaan kätkettyä

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7


" ...aarre..."  meissä? ... heikoissa, vähäisissä, rikkinäisissä?  Vaikea uskoa ja nähdä sitä, mutta niin tuo jae sanoo... saviastioissa se on.




lauantai 9. kesäkuuta 2018

Jo ennen kuin...

"Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 
"Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Viikunapuun alla... Yhtähyvin se olisi voinut olla jokin muu paikka, ja tilanne. Kukaties, se oli jotain sellaista, että Natanael, jolle tuo ylläoleva sana sanottiin, piti sitä merkityksellisenä, että Jeesus näki hänet juuri siellä...

Näkeekö Hän minut vaikkapa hellan ääressä paistinlasta kädessä, tai aamuisin keittiön pöydän ääressä kahvikupin kanssa, tai kävelemässä itsekseni metsäteillä?  Varmasti näkee. Kuin myös sinut siellä, missä sinä olet - ja niissä sinun mietteissäsi.




Se voi olla vaikka omenapuun alla, puiston penkillä, raitiovaunussa, venevajassa, pyörän selässä, sairaalan sängyssä, kirjastossa... missä vaan oletkin.

"Ja kun he nostivat silmänsä, 
eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


 Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Yhteenkuuluvia kumminkin

Tänä aamuna lueskelin tekstejä, jotka yllättävästi näyttivät sopivan yhteen, vaikka ovat aivan eri asioista puhuvia - ensituntumalta. Vaan kumminkin yhteenkuuluvia, niinkuin koko Raamatun sanoma.

Ensin jouduin tutkistelemaan  omia tekemättömyyksiäni: "Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Matt. 25:45 KR -92

Mutta - luin lisää kirjasta: "Viimeisen tuomion teksti tuntuu vahvalta lain julistukselta: Jos te ette ole tehneet, tulette tuomituksi. Jos olette tehneet, tulette siunatuiksi. On syytä lukea kuitenkin tämän tuomion perusteet tarkasti... Jako pelastuviin ja kadotukseen joutuviin on tehty jo ennen hyvien ja huonojen tekojen luettelemista. Jaon perustana on usko Jeesukseen. Kristityt pelastuvat siis uskon kautta Jeesukseen, eivät tekojensa perusteella..." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin edelliseen liittyen: "Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran." Luuk. 23:44-46 KR -92

"Jeesus, kun henkäisit viimeisen kerran ristin karuun puuhun naulattuna, annoit henkesi koko maailman syntien tähden... Sovitit syntimme rangaistuksen ja ostit ihmiskunnan vapaaksi. Raskas temppelin väliverho, joka oli elävä kuva syntisen ihmisen ja sinun pyhyytesi välisestä erosta, oli nyt revittty lopullisesti halki. Kaikilla sitä tahtovilla on avoin lähde syntejään vastaan ja vapaa pääsy eteesi..." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja

Ja yhteen edellsten kanssa kuuluu tämäkin: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." 1 Moos. 2:7 KR -92

"Olemme elossa, koska Jumala puhalsi meihin elämän hengen. Olemme siksi myös äärettömän arvokkaita tekijämme silmissä. Emme omista elämäämme, vaan kuulumme elämän Antajalle. Tämä tuo meille vastuun. Meitä ei luotu itseäme varten, vaikka olemisellamme on jo sinänsä mittaamaton arvonsa. Meidät on luotu etsimään ja toteuttaman yhteistä hyvää..."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja




Siunattua päivää Sinulle!
Olet mittaamattoman arvokas...







maanantai 4. kesäkuuta 2018

Epätoivon piinaamankin TOIVO

Se voi alkaa jostain ihan pienestä; se, että epätoivo alkaa kolkuttella ja huudella ovella.  Tuumin tässä eräänä päivänä, että on tosi vaikeaa pitää sitä epätoivoa oven toisella puolella. Sen ääni kuuluu jatkuvasti vaativana kuin muinoin satukasetilta*: "Avaappas ovi, että pääsen sisään!" ja vastaus "Sisään et sinä tulla saa. Emme me sinua uskokaan!"  Auta Jeesus tuon kanssa! Auta tänäänkin ettei epätoivo pääse sisään, vaan osaisimme havaita sen TOIVON olevan kanssamme täällä "maan pimennoissa" (laulun sanoin) tänäänkin, vaikka monenlaiset asiat mieltämme piinaavat ja yrittävät huudella epätoivoa ovesta sisään. Saakoon se TOIVON huuto olla kovempi!

"Olkaa  toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room. 12:12

---


*Meillä isommat lapset kuunteli aikanaan satukasetteja, ennen dvd-aikaa. Eräs niistä oli isosta pahasta sudesta kertova. Niin moneen kertaan tuli kuultua sitä, että tuo yllä oleva lausahdus ison, pahan suden suusta kuuluu mielessäni näyttelijä Matti Raninin äänellä, joka oli siinä roolissa aivan mainio.

Mutta... vihollisemme on suuri sadunkertoja. Koko ajan se yrittää saada meidät uskomaan omiin juttuihinsa tosina. "Emme me sinua uskokaan. Sisään et sinä tulla saa!". Niin sille olisi vastattava. Jos se epätoivo kumminkin on saanut jalkansa ihan ovenrakoon jo, tai peräti päässyt sisälle, huudetaan TOIVOA.

Näin Toivon nimipäivänä. Olenhan Toivon tytär...:)


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Lähdettä kohti

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen huomasin, että se lapsilla ollut kurkkukipu, joka heissä nyt jatkaa oloaan toisessa muodossa, eli nuhana jne, on nyt minulla. Mietin väsyneenä ja tympääntyneenä, että nyt eletään tässä todellisuudessa ja tämän elämän lakien mukaan, joten siihen tyyliin on varmaankin jatkoa luvassa seuraaville päiville ainakin ja kenties viikoillekin. Näissä synkistelyissäni kumminkin otin käsiini hartauskirjan, ja luin siitä:




"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." "Jeesus, tarvitsen taas läsnäolosi vakuutusta. Tarvitsen apuasi taivaasta, sillä olen näännyksissä... Sinä lupaat sanassasi juottaa väsynyttä ja ravita nääntynyttä. Tässä on yksi sellainen. Toteuta lupauksesi, niin minä nousen jälleen ja voin kiivetä uudelleen vuorille - vaeltamaan raikkaissa tuulissasi."  (Jer. 31:25 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Siinä oli jo vähän virvoitusta väsyneeseen mieleeni. Otin toisen kirjan:

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi." "Kun me astumme taivaan valtakuntaan ja ajattomuuden ihmeelliseen olotilaan, tulee Herramme itse meitä vastaan ja sulkee meidät hellään syleilyynsä. Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme ja laskee täydellisen rauhansa sydämiimme. Hän riisuu päältämme kaikki sairaudet, ahdistukset ja heikkoudet kuin vanhat vaatteet ja pukee meidät uusiin, puhtaisiin pukuihin..."  (Jes. 35:5-7 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa)

Ja vielä se kolmas esillä ollut kirja:

"Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." "Jos tietäisimme kuolemattomuuden salaisuuden, ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei pyrkisi siitä osalliseksi. Jos olisimme janoisena erämaassa ja näkisimme lähteen, ei olisi mitään, mikä estäisi meitä pyrkimästä sammuttamaan siinä janomme..." (Ilm. 22:17 KR-92/Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)




Näistä minä sain virvoitusta tähän aamuun. Muuten en olisi ottanut tätä konettakaan esiin laisinkaan.

Hyvää lepopäivää sinulle!


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kenen tykö menisin? Jään tähän.

"Tahdotteko tekin mennä pois?"


"Herra, kenen tykö me menisimme? 
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat..."

Joh. 6 jakeista 67 - 68



---
Löysin kirjan välistä kirjoittamani lappusen. Sen luettuani lisäsin lappuseen nuo ylläolevat sanat. Lappusen teksti näkyy tässäkin: (jutun otsikko ja alussa oleva pieni tekstin osa)

tiistai 29. toukokuuta 2018

"Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.


Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta. Ja me luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette, mitä me käskemme. Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen." 
2. Tess. 3:1-5

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Puutarhurin töitä

"Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä." Jes. 27:6



"Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani. Ainako kyntäjä vain kyntää, kun olisi kylväminen, ainako vakoaa ja äestää maatansa?

Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kylvää mustaa kuminaa, sirottelee höystekuminaa, panee nisunjyvät riviin, ohran omaan paikkaansa ja kolmitahkoista vehnää vierelle? Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja höystekumina vitsalla.

Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan iankaiken pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida. Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta: hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri."  Jes. 28:23-29




"Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." Jes. 29:17-19


---
Minua jotenkin sykähdytti nuo kohdat muutama päivä sitten, kun ne silmiini osuivat.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Todellisia voimia

Levollisin, kiitollisin ja rauhallisin mielin ollessa, pyrkii jokin hyvin pian rikkomaan sen rauhan.
Jokin levottomuuden käärme luikertelee siihen "rauhan puutarhaan" tai ainakin kovasti yrittää sitä. Syntiinlankeemuksen jälkeen asia on ollut niin. Saatanan valta vaikuttaa jatkuvasti täällä yrittäen rikkoa rauhamme.

Mutta - on sitä paljon suurempi voima: Jumalan valta! Vaikka meitä täällä härnää, hätyyttelee ja pelottaakin saatanan jatkuva kiusa ja vyörytys meitä vastaan, ei meitä voi kukaan riistää Isän kädestä ja Hänen turvistaan. Täällä matkalla kyllä näemme ja koemme monenlaiset vihollisen järjestämät kiusat, mutta meidän turvamme on aina suurempi, kuin se, joka kiusaa.

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5. Moos. 33:27




Isä on meidän rauhamme:
"...hän on meidän rauhamme..." Ef. 2:14

Kyllä me sinne kotiin vielä päästään, vaikka pitkältä matka tuntuukin. Koko ajan ollaan lähempänä.

Paavalikin tunsi sen heikkouden ja pelon, joka meitä niin usein kiusaa: "Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa..."
Mitä Paavali pelkäsi, sitä meille ei kerrota, mutta hän jatkaa: "...ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei  teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1. Kor. 2:3-5

----

5. Moos. 33:27  "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala..."
Ef. 2:14 "Sillä hän on meidän rauhamme..."
1. Kor. 2:3-5  "Ja ollessani teidän tykönänne..."



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Korpiteillä ja polun varsilla



---
Alunperin  kuvaa rupesin tekemään tähän jakeeseen:

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä  suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." Ps 23:4  KR -92


"Yea, though I walk through the valley of  the shadow of death, I will fear no evil: for thou art with me; thy rod and thy staff they comfort me." Psalms 23:4 KJV




maanantai 21. toukokuuta 2018

Kaikkien pelkojeni keskelle

"Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat." Jes. 45:2



Kaikkien pelkojeni keskelle tuo on ihana vakuutus. Hän pitää huolta, raivaa esteet, tekee tien kulkukelpoiseksi.


"I will go before thee, and make the crooked places straight:  I will break in pieces  the gates of brass, and cut in sunder the bars oj iron:" 
Isaiah 45:2 KJV










perjantai 18. toukokuuta 2018

Mitä tahdot?

"...Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?..." Mark. 10:51


Jos Jeesus minultakin kysyisi noin, mitä vastaisin?  Joskus vastaus olisi valmiina kielenpäällä, toisinaan vastaus voi olla: "En tiedä".  Silloin joku asia, tai useampikin, saattaa kaihertaa, mutta ei tiedä mitä pyytäisi. Silloin lie parasta luottaa, että Hän hoitaa asiani parhain päin, vaikka en osaa toivettani tarkkaan määritellä.

Mark. 10:51:  "Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?"  Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen:"




torstai 17. toukokuuta 2018

Juuri oikean mittainen

Isäntä veti teipin erään ison kirjekuoren päälle. Arviosta sen siihen vetäisi ja se oli täsmälleen oikean mittainen. Mieleeni tuli, että Jumalalla on meidän asioihimme varsin tarkka mitta. Erehdyksiä tai mittavirheitä ei hänelle tule, vaan hän osaa mitoittaa kaiken "millilleen". Vaikka meistä joskus näyttää, että nyt tämä ei mene oikein kohdilleen, on hänellä mielessään tarkat suunnitelmat, joiden mukaan hän kaiken tekee. Me emme vain niitä näe.



keskiviikko 16. toukokuuta 2018

"Muistokivi"

"Pystytä itsellesi kivmerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, 
polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi." 
Jer. 31:21

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille
 ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi:
"Tähän asti on Herra meitä auttanut."
1 Sam. 7:12

"Ja Jaakob nousi varhain aamulla,
otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi
ja nosti sen pystyyn patsaaksi, ja vuodatti öljyä sen päälle."
1 Moos. 28:18

Jaakob palasi myöhemmin sille paikalle, jossa Hän oli saanut kokea Jumalan apua ja läheisyyttä:

"Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, 
joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, 
jota vaelsin." 1 Moos. 35:3

Kuinka voisin  muistaa ne hetket,  merkitä jotenkin ne kerrat,  pystyttää jonkin "muistokiven"  jolloin luulin, ettei mitään apua ole näkyvissä, mutta kohta sainkin huomata, että sitä oli.  Sain kiitoksen aihetta - valituksen sijaan. Jollakin tavoin voisi itselleen merkitä sitä kuljettua polkua, että kun jälleen niille kohdin tulee, muistasi, miten Herra viimeksikin siinä auttoi.


tiistai 15. toukokuuta 2018

Nämäkin sen tietävät

"Kuka kaikista näistä ei tietäisi, 
että Herran käsi on tämän tehnyt,
hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu
ja kaikkien ihmisolentojen henki."
Job 12:9-10

Kun olin lukenut tuon jakeen, pitihän minun selvittää, mitä ne oli, jotka tiesivät?

"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opetttavat sinua,
ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua,
ja meren kalat kertovat sinulle."
Job 12:7-8



Alunperin luin jakeen hartauskirjasta tässä muodossa: "Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki." Job 12:9-10 KR -92

Ja sitten minua puhutteli siinä lukemassani hartauskirjassa tämä kohta: "Jumala, kaikki minussa on kättesi työtä. Kaikki, missä on elämää, on saanut sen sinulta ja kaikkea mikä elää, pidät hengissä voimallasi. Jos ottaisit maailmaan päältä kätesi pois, lakkaisi kaikki elämä samassa hetkessä. Olet Luojamme ja tahdot, että me kunnioitamme tekijäämme..." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja


maanantai 14. toukokuuta 2018

Jeesuksen käden alla

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." 23:4  KR -92

"Suojelusenkeli" -taulussa pienet lapset kulkevat lahoa siltaa pitkin myrskyävän joen yli, enkelin varjellessa lasten askeleita. Vaikka kuva on romanttinen, on sen sanoma kuitenkin täyttä totta. Kun ympärillä on pimeää ja yön äänet alkavat pelottaa, ei meillä ole mitään hätää. Jumalan enkelit ovat suojanamme ja pitävät vihollisen joukot loitolla. Suojelusenkelimme valvoo ja hänellä on vapaa pääsy näkemään Isän kasvot taivaassa. Jumalan enkelit ovat suojaavia henkiä, lähetetty ihmisiä palvelemaan. Jumala ei jätä meitä yksin maailman vaaroihin." Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä



---
Kun vanhempana ajattelen lapsiani, koen olevani sellainen laho silta. Mutta onneksi on paremmat, viisaammat, voimakkaammat vartijat olemassa joka hetki! Ja samanlaiset vartijat varjelevat meitä itsekutakin.


lauantai 12. toukokuuta 2018

Jeesuksen tahto tapahtui



Jeesuksen eteen "...tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi:

"Herra, jos tahdot, 
niin sinä voit minut puhdistaa".

Niin Jeesus "...ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi:

 "Minä tahdon; puhdistu". 

Ja kohta hän puhdistui pitalistaan."    
 Matt. 8:2-3




Mies uskoi Jeesuken voivan... mikäli tahtoisi.   Jeesus tahtoi!  

"...tapahtukoon sinun tahtosi..." 
Matt. 6:10





perjantai 11. toukokuuta 2018

torstai 10. toukokuuta 2018

Pelko ja rohkeus kättä lyö...

Puhuttiin eräänä päivänä pelosta ja rohkeudesta. Raamattu kehottaa usein: "Älä pelkää", ja silti me pelkäämme. Mietittiin pelkoa ja rohkeutta molempia, mitä ne oikein on? Mitä on rohkeus? Onko se sitä, ettei anna pelon halvaannuttaa itseään toimimattomaksi?

Seuraavanana aamuna löytyi tällainen kohta, jonka koin sopivaksi tähän aiheeseen:

"Jos lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja näet hevosia ja sotavaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, niin älä pelkää heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, hän, joka johdatti sinut Egyptin maasta.

Kun olette ryhtymässä taisteluun, astukoon pappi esiin puhumaan kansalle ja sanokoon heille: "Kuule Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää peljätkö älkääkä hätääntykö, älkää säikähtykö heitä; sillä Herra, teidän Jumalanne, käy teidän kanssanne, sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton." 5. Moos. 20:1-4

Rohkaiseva puhe sotaan lähteville. Noita sanoja: "...älkääkä hätääntykö, älkää säikähtykö..." niitä tarvittiin, sillä ne tunnot olivat läsnä ja tuttuja sotaan lähtijöille. Ei kai rohkaisua tarvitse kuin ne, jotka pelkäävät. Eivät pelkoa tuntemattomat sitä rohkaisua kaipaa. Vähän niin kuin Jeesuksen sanoin: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Matt. 9:12).

Sodassa on tukalat paikat "rohkeallakin". Varmaan sotaan lähtiessä kaikki on sen rohkaisun tarpeessa. Jokainen tuntee sen pelon raakkuvan olkapäillään. Mutta se ei estä lähtemästä silti. Ei tunneta itseä rohkeaksi, mutta sitä rohkeutta on lähteä liikkeelle ja edetä. Ottaa hetkittäin vastaan se, mitä vastaan tulee - vaikka pelottaa. Sitäkö on rohkeus, että uskaltaa ottaa sen seuraavan askeleen? Ettei juokse pakoon? Pelätessä on hyvä kuunnella rohkaisevaa puhetta.




maanantai 7. toukokuuta 2018

Sana laodikealaiselle - sana penseälle

"Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!"  Ilm. 3:19 KR -92

"Sanasi on kova ja samalla armollinen. Puheesi penseydestä osuu minussa maaliin. Siitä minä kärsin enkä osaa sitä edes katua niin kuin tulisi..."  Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja




"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.
Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa." Ilm. 3:20-21

Jopa penseällekin oli nuhteen ja parannuskehotuksen jälkeen lupaus; tuo tuossa yllä!


Mitä penseälle neuvottiin:
"...ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit." Ilm. 3:18

Penseä ei ollut kuuma eikä kylmä. Luuli olevansa niin rikas ettei mitään tarvitse. Kuitenkin oli viheliäinen, kurja ja köyhä, sokea ja alaston.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Millaisia aarteita...

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
 missä koi ja ruoste raiskaa ja missä
 varkaat murtautuvat sisään
 ja varastavat.

Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei
koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät
varkaat murtaudu sisään
 eivätkä varasta.



Kuinka vaikeaa onkaan olla kokoamatta "aarteita" tänne... Eikä se koske vain rikkaita, jonka "aarteet" kaikki voivat ymmärtää. Sama koskee köyhääkin, onhan hänelläkin omat "aarteensa", vaikka ne eivät toisten mielestä mitään olisikaan. Helposti niissä omissa "aarteissa" ajatukset askartelevat; kuinka niitä saisi lisää tai miten harmillista on, kun joku turmeltuu tai häviää. Usein saan huomata ajatusteni askartelevan toisarvoisissa "aarteissa", ovat ne sitten tavaraa tai jotain muuta.

Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." Matt. 6:19-21


perjantai 4. toukokuuta 2018

Heti lähti liikkeelle sana

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua..." Dan.  9:23  KR -92




---
Tänä aamuna minua ilahdutti tuo jae Suomen Raamattuopiston päivän sanassa. Tuosta linkistä näet tänään tekstin kokonaan. Muulloin muu teksti.

torstai 3. toukokuuta 2018

Kulkukelpoiseksi tehty tie

Kuvassa polku kulkee kalliolla.
 Kosteana jäkäläinen kallio on liukas.
Silloin astellaan varovaisesti.


Edessä voi näyttää kamalalta. Tie menee suojattoman näköisten aukeiden ja  pelottavan pimeiden metsien läpi. Kaukana häämöttää korkeita vaaroja. Niitä tuntuu olevan loputtomiin.
Sen aukean reunoilla maisema on lohduton. Joka puolella kaatuneita ja katkenneita puita. Mutta siinä keskellä menee kuljettava tie. Sama kulkukelpoiseksi tehty tie menee siellä pimeässä metsässä. Jossakin ulvoo susi, toisaalla kenties  karhu ärjyy. Mutta ne ovat kiinni kytketyt.

Edessä synkeinä näkyvät vaarat... Ensimmäisenähän niille se aamun aurinko osuu. Kuin myös illan viimeisenä...

---
"Sanallinen kuvani" reitistä, joka on varmistettu, tehty kulkukelpoiseksi, vaikka ei se helpolta näytä eikä tunnu. Päivä kerraallaan, askel kerrallaan, liikoja sivulle vilkuilematta edistyy matka vähitellen.

Se "kuva" sai taannoin alkunsa lukiessani Vähäsarjan kirjasta tätä kohtaa: "Jotta voi suojella edestä, täytyy kulkea edellä. Kun kulkee edellä, joutuu kohtaamaan ensimmäisenä kaiken, mitä vastaan tulee. Juuri näin Jeesus elämässämme tekee. Hän kulkee edellä, ottaa vastaan tulevan ja raivaa suljetultakin näyttävän reitin kuljettavaksi..."  (Joka päivä lupaus kantaa /Juha Vähäsarja)
Raamatunkohtana kirjassa oli tämä: "Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä."  Ps. 139:5-6 KR -92

Kiinni kytketyt pedot muistuivat mieleeni eräästä puhuttelevasta kuvasta Kristityn vaelluksen lasten versiossa. Siinä kristitty kulkee kiinni kytkettyjen leijonien ohi...

Maiseman katkenneet ja kaatuneet puut ovat silmillemme näkyvää todellisuutta metsän keskellä asuessa. Samoin aurinko, milloin se säteensä vaaroille heittää.