Kutsuttiin niitä, jotka ihmisten mielestä eivät olleet mitään...

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Vierailunsa kohteeeksi Jeesus valitsi Sakkeuksen, ja hänen kotinsa. Halveksittava valinta monen mielestä. "Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus,  tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tai Johannes - Kastaja; mies autiomaasta, vieläpä omituisesti pukeutunut ja omituisesti syövä... Mutta; juuri hänestä sanottiin: " Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:76-77 KR-92

Johannes oli valmistamassa tietä Jeesukselle. Valmistamassa kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa sanan...

AAMUN KOITTO...

"Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:77-79 KR-92 (Sakariaan kiitosvirrestä, Johanneksen synnyttyä.)

 "Hänen nimensä on Johannes." Luuk. 1:63 KR-92

Sen piti olla ihan tavallinen päivä

Sen piti olla aivan tavallinen päivä. Jotkut menivät pyhäkköön rukoilemaan, jotkut kerjäämään, ja ken mikäkin asia mielessään. Nyt oli heistä joillakin, tavanomaista tavanomaisempikin ja  arkisen tuntuinen tehtävä: kantaa rampa veli tavanomaiselle kerjuupaikalleen siihen Kauniin portin pieleen. Hänet tunnettiin siinä hyvin, sillä olihan hän jo vuosikausia siinä kerjännyt; olihan hän ollut syntymästään saakka rampa. Lienevätkö pyhäkköön menevät saddukeukset tänään huomanneet häntä, mutta jos niin olisi ollut, olisivat kenties hymähtäneet, että taas tuo tuossa on. Sinne oli tulossa myös niitä Jeesuksen seuraajia. Heidät jos saddukeukset olisivat nähneet, olisi se ärsyttänyt suunnattomasti.

Nyt rampa mies oli juuri laitettu paikoilleen istumaan. Heti hänen silmänsä rekisteröivät tuossa kaksi mahdollista kerjuukohdetta. Niinpä hän heti kävi toimeen ja pyysi heiltä rahaa. Miehet pysähtyivät ja kääntyivät, ja katsoivat häneen tiukasti. Vieläpä käskivät häntä katsomaan heihin. Rampa ehti jo  ajatella mahdollisesti saamaansa summaa... Mutta mitä sanoivat miehet?  Kultaa ja hopeaa ei heillä ollut...mutta... hänen käskettiin nousta! Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä...  Ja nyt ojentui toisen käsi jo nostamaan häntä ylös. Hämmentyneenä rampa tarttui ojennettuun käteen ja heti kun hän oli saanut takamuksensa ylös matoltaan, hän tunsi valtavan voiman vyöryvän jalkoihinsa; ne vahvistuivat ja hän suorastaan hypähti pystyyn. Hän seisoi itse! Hän siirteli jalkojaan; hänhän käveli! Kohta hänen nähtiin suorastaan hyppelevän ja hihkuvan innoissaan! Hypellessään mies kuului ylistelevän Jumalaa! Moinen meno herätti huomioita. Kansaa alkoi kerääntyä katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä oikein oli meneillään.

Mitä he näkivätkään? Saattoiko tuo todellakin olla se mies, joka oli aina kerjäämässä tuossa portin pielessä? Kyllä se hän oli. Mitä oli tapahtunut, he kyselivät toisiltaaan ihmeissään. Vihdoin asia selvisi heille ja he alkoivat tuijotella niitä kahta, jotka olivat sen Jeesuksen seurassa oleskelleet. Toinen heistä alkoi puhua, ettei sitä pitäisi ihmetellä, mitä oli tapahtunut. Eiväthän he sitä olleet tehneet, vaan Jumalan voima. Se kirkasti sen Jeesuksen nimeä, joka taannoin oli ristiinnaulittu. Kansahan oli mieluummin halunnut murhamiehen vapautettavaksi, kuin Jeesuken. Nyt kuitenkin Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja  sen todistajia miehet sanoivat olevansa. Ja usko tähän Jeesukseen oli vahvistanut miehen jalat...

Mitä mahtoi kansan mielessä liikkua? Kuka muisti huutaneensa murhamies Barabbaan puolesta ja Jeesusta ristille? Tuliko kylmä hiki sitä ajatellessa? Mutta mitä tuo Jeesuksen seuraaja jälleen puhuikaan. Hänen puheensa oli loduttavaaa,  ehkä kaikki ei ollutkaan vielä heidän osaltaan menetetty. Hän sanoi, että jos he tekisivät parannuksen ja kääntyisivät, heille voisi koittaa virvoituksen ajat... Sitten mies selitti, mitä tuosta Jeesuksesta oli sanottu jo ammoin profeettojen kautta. Ja että tuosssa Jeesuksessa ne profetiat tulivat täytetyiksi.

Tuollainen puhe särki kuitenkin joidenkin korvia. Saddukeukset olivat raivoissaan. Heistä oli aivan sietämätöntä, että väitettiin Jeesuken nousseen kuolleista. Heidän mittansa oli nyt täynnä. Niinpä he järjestivät niin, että nuo kaksi tultiin hakemaan siitä vartiomiesten kanssa ja laitettiin yöksi vankilaan.

Seuraavana päivänä heitä kuulusteltiin ylipappien ja johtomiesten edessä. Heiltä kysyttiin, millä voimalla ja kenen nimeen he olivat toimineet? Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen kautta nuo kaksi sanoivat sen tehneensä. Ja niin nuo kaksi rohkeasti selittivät näille arvovaltaisille miehille, mikä merkitys Jeesuksella oli; ei ole olemassa pelastusta ilman häntä, ei muuta nimeä sitä varten ihmisille annettu. Johtomiehet ihmettelivät miesten rohkeutta ja heidän puheitaan. Olivathan he oppimattomia miehiä. Ja tapahtunutta parantumisihmettä he eivät voineet kiistää, sillä seisoihan parannettukin heidän silmiensä edessä. Mitä siis tehtäisiin? He neuvottelivat keskenään. Eivätkä keksineet muuta kuin kieltää noita miehiä enää kenellekään Jeesuksesta puhumasta.

Vaan tottelivatko nuo? Eivät. He sanoivat heti suoraan, etteivät aio vaieta. Ja niinpä on Jeesuksesta puhuttu meidän aikaamme asti - yhäkin puhutaan!

Ei ihan tavallinen päivä... Luultavasti se parannettukin alkoi puhua Jeesuksesta kaikille, keitä vain kohtasi.


Nämä tapahtumat löytyvät raamatusta: Apostolien teot, luvut 3-4


---

Tämän olin v. 2018 elokuussa julkaissut toisen blogini puolella. Täällä se löytyi luonnoksista...

Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki... Se oli järisyttävää.

Jeesus: "Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" 

Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."

Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni. Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden." Joh. 14:4-11 KR-92

Se oli järisyttävää. Siinä se kaikki, mitä haluttiin, silmien edessä! Mutta sitä oli vaikea heti uskolla omistaa, vaikka silmät näki; että meillekö tämä tässä tarjolla?  "Uskokaa minuun.."

Tuomas päivittelee, että emmehän me tiedä... Ja toinen, Filippus, että Isä pitäisi saada nähdä... Kumpaankin kysymykseen, toiveeseen, vaateeseen - oli vastaus jo siinä silmien edessä, silmin nähtävänä paikalla. Siinä oli Isä. Siinä oli Tie. Jeesus oli siinä. Samat vastaukset meillekin, meidän kysymyksiimme, kun haluaisimme saada jotain enemmän; saada nähdä, saada kuulla, saada tuntea... lisää uskoa. Siinä on Jeesus edessämme ja ympärillämme, siinä Hän on meissä; meidän uskomme kohde, meidän toivomme, meidän Isämme!

--

"Lisää meille uskoa..." 

"Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenkään verran, te voisitte..."

--

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." Joh. 14:12-14 KR-92

 

Minua ihastutti tänä aamuna se huomio luetusta, että siinä tosiaan sanottiin, että se kaivattu Isän näkeminen oli jo tapahtunut - on paikalla siinä. Jeesus sitten - kysyy; liekö ollut hymynkare suupielessä, vai mikäkö ilme lie, että eikö häntä vielä tunneta muka, vaikka on jo yhdessä aika kauan kuljeskeltu?🌿🕊️😃 No, aika sokeitahan ja kuuroja me usein varmaan ollaan. Onneksi on Parantaja läsnä🫣☺️

Valtava tarve valolle!

"Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti!" Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apt. 12:7 KR-92

"Nouse kiireesti." Ei kai ollut aikaa lempeään herätykseen. Valoisa, sopiva hetki oli lyhyt - kuin aamuauringon valon vaihtaessa paikkaa.  Tuo yllä ollut jae puhutteli minua tänä aamuna. Minullakin oli tänä aamuna niin kova valon tarve, että en voinut asettautua tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen; vaan piti siirtää tuoli keittiössä sille kohtaa, jossa saatoin nähdä sisälle huoneeseen tulevan valonsäteen, istua sen lähellä.

 

Huomion arvoinen seikka...

Vaikka oli niukkaa, ja kenties olisi toivottu enemmän kaikkea sinä vaikeana aikana, niin silti: "Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla." 1. Kun. 17:16 KR-92  

Näin siis köyhän leskiäidin kotona. Jumala piti huolen siitä hengissä pysymisestä niinä sateettomina vuosina jolloin tuli ruoan suhteen vaikeat ajat. Profeetta Elia oli itse se, joka oli joutunut ennustamaan niiden vuosien tulon. Ja hän myös tiesi, että sade tulisi taas, kun on siihen oikea Jumalan suunnittelema aika. "Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen." Elia lähti Ahabin luo. Samariassa oli kova nälänhätä." 1. Kun. 18:1-2 KR-92

Nyt oli tullut se aika, että sadetta saataisiin aivan pian... Pian sitä oli tuleva niin kovasti, että se haittaisi matkantekoa, ilmoitti Elia kuningas Ahabille. Ja niin sitä alkoi tulla, kun Jumala oli ensin näyttänyt epäjumalan papeille, kuka onkaan oikea ja voimallinen OIKEA JUMALA. Elia juoksi sitten sateen jo tultua Ahabin vaunujen edellä sen JUMALAN voimanäytöksen jälkeen. Hän lienee ollut litimärkä, kun tuli hetikohta uusi juoksumatka eteen vihaisen kuningatar Iisebelin tähden, joka uhkasi profeetan henkeä... Mutta jälleen Jumalalla oli suunnitelma.

---

JEESUKSEN LEIVÄNJAKOTILAISUUS

"... kaikki söivät kyllikseen." Mark. 6:42 KR-92

---

Paavali totesi joskus omasta elämästään: 

"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa." Fil. 4:12 (v. -38)

Kun ajattelen omaa elämistämme, olisi meidänkin hyvä oppia elämään niissä olosuhteissa, joihin Jumala kulloinkin on meidät asettanut ja meille sallinut. Olisi hyvä myös oppia kiittämään kaikesta; silloinkin kun on niukkaa. Silloinhan hän kuitenkin huolehtii siitä hengissä pysymisestäkin. Siihen asti kun on tarvis. Sekin aika tulee jolloin kenkään meistä emme enää tarvitse tämän maan leipää, kun on parempaa siellä taivaan kodissa Isän luona. Mutta nyt mennään vielä näillä matkaeväillä, mitä kullakin päivittäin on. Niitähän voi sitten matkakaverillekin jaella ja vaihdellakin kaverin kanssa, jos siltä tuntuu.

Siunattuja matkapäiviä taaskin❣️

 

Jumalan suunnitelmia...

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta  sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

---

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan*(siitä jutun lopussa lisää) Egyptiin joutuneesta Joosefista. Sitä kun oli katseltu, niin tuli mieleen etsiä nuokin jakeet, joista osa oli muistunut mieleen, niin piti etsiä että mistä se löytyy.

Joosefista tuli myös osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme   pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat  hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki  hakusanalla "Joosef" löytyneisiin  juttuihin toisen blogini puolelta. Kaikissa ei ole sentään se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies.

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

* Elokuvasta:  Raamattu/Joosef.  Alkuperäisnmi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee  halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Toivon päivä

Herran silmät näkevät meidät, korvansa kuulevat meidät!

"Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa." Ps. 34:16 KR-92

Me emme tuosta pellolta erota kuvasta kurkipariskunta... Vaikka se siinä silmiin nähtävänä oli. 

Jumalalla on kyllä luomansa maailman tarkin näkö, kuulo ja huomiointikyky.  Hän kykenee näkemäämään, kuulemaan, huomioimaan ja toimimaan meille näkymättömien tai kuulumattomien asioidenkin kanssa. Hänellä on kaikki langat käsissään. Hänellä on suunnitelma, miten mikäkin asia järjestyy.

Hän tahtoo, että kerromme asioitamme Hänelle. Hän ei väheksy pieniäkään asioita, eivätkä suuret ole hänelle liian suuria. Kerrotaan hänelle ilot ja surut ja toiveet. Hän kuuntelee kyllä, vaikka meistä näyttäisi että hän nukkuu. Ei nuku, hereillä on! Kuulee tarkasti... Suunnittelee siinä samassa, iloitsee kun hän saa kuulla ajatuksiamme❤️

Vaikka ei oltu edes nähty, silti rakastettiin...

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1. Piet. 1:8-9 KR-92

"Vaikka ette häntä nyt näe".  Pietari oli itse omilla silmillään nähnytkin, ja korvillaan kuullut Jeesusta. Istunut hänen kanssaan samoilla rantatulilla, oli istuttu yhdessä veneessä myrskyssä ja tyvenenessä ja kävelty pitkiä matkoja yhdessä milloin minnekin toisten kanssa. Ja oli paljon ihmisiä, jotka olivat itse nähneet ja kuulleet Jeesusta, saaneet kenties olla  itse hänen parantavan kosketuksessa kohteenakin, tai nähdä sellaista ihan silmiensä edessä. Ja se sai heidät rakastamaan Jeesusta palavasti! Se rakkaus, se uskon liekki, ei sammunut vaikka nähtiin, että Jeesus sitten ristillä kuoli... Mutta Jeesus nousi ylös ja hän elää: mikä riemu!

Sitten oli heitä - ja on meitä, jotka omin silmin emme ole nähneet, mutta ollaan kuultu, luettu ja meille on kerrottu, mitä tapahtui. Ja miksi se tapahtui? Jumalan, Isän, Luojan, rakkaudesta meihin ihmisiin, Jumalan luomuksiin, Jeesus halusi tulla tänne lunastamaan ne kaikki (on: meidät kaikki) pilalle menneet, jotta jokainen saisi takaisin sen, loiston ja kirkkauden - ja aseman, takaisin  oman paikkansa Jumalan, Isän ja Luojamme luona. 

Sanoopa Raamattu Jumalan erittäin kiihkeästä rakkaudesta meihin näinkin: "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan?" Jaak. 4:5  (v. -38)

Hän rakasti ja rakastaa meitä! Niin mekin saamme, vajavaisinakin, rakastaa häntä! Hänhän on isämme; kuten Raamattu jossain kohtaa toteaa, että sitä suhdetta kuvastaa jokainen isän ja lapsen suhde maan päällä! Siinä meille ajattelemisen aihetta❣️

"Rauha teille!" - sanoi Jeesus.

"...Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"  Joh. 20:19 KR-92

Opetuslapset olivat olleet peloissaan suljettujen, lukittujen, ovien takana. Sinne Jeesus yhtäkkiä ilmestyi ja julisti heille rauhaa.  Me muutkin voimme olla siten kuvaannollisesti suljettujen ovien takana. Meidätkin Jeesus kykenee yllättämään tulollaan ja antamallaan rauhalla. Hän on sama Jeesus yhäkin. Siellä opetuslastensa luona hän muuten vielä toistamiseen sanoi sen rauhan sanansa: 

"Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Joh. 20:21 KR-92

Että tajuaisimme kuinka paljon meitä rakastetaan...❤️

Ihanaa että saamme lukea näitä Isän  rakkauden sanoja joita vanhin veljemme Jeesuskin puhui, ja joita sanoja sitten vielä muut veljemme meille muistiin  kirjoittelivat! Jakoon ne onkin kaikin keinoin tarkoitettu.

Olemme Raamatussa saaneet kuin Isän tai veljen  muistikirjan näppeihimme:) Eikä sitä riistetä meiltä pois, vaikka emme aina osaa sitä ehkä asianmukaisesti käsitellä; käyttää ja lukea.

Mutta Isäpä oli viisas: hänellä on tallessa oma alkuperäinen suunnitelmansa kyllä, ja me saimme siitä itsellemme painetut ihan omat kirjat:)

Mistä tunnistaa Jumalan Hengen?

Jeesuksen apostoli, todistaja, seurassaan kulkenut kalamies Johannes, kirjoittaa 1. kirjeensä luvussa 4 siitä, miten tunnistaa Jumalan Hengen ja Antikristuksen hengen.  Jumalan Henki on aivan jotain muuta,  enemmän, ja aina suurempaa kuin Antikristuksen henki. Antikristus on suuri eksyttäjä. 

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa." 1. Joh.4:1-3 KR-92

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/05/jumalan-sana-varma-ja-vastaanottamisen.html

Armonsa minua tukee!

"Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. 

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa (=ilahduttaa) minun sieluni." 

Ps. 94:18,19   v. -33 käännös

--- 

Luin myös F. Wislöffin rukouskirjasta tekstin otsikolla: "Rukoilkaa lakkaamatta". Ja jakeena siinä oli:  1. Moos. 18:22, kun "... Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen."

Olemaan vähän aikaa ihan vain kaksin Isän kanssa...

"Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa sai olla yksin, ja rukoili siellä." Mark. 1:35 KR-92

"Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan." Luuk. 5:16 KR-92

"Jätettyään hyvästit hän meni vuorelle rukoilemaan. Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa." Mark. 6:46-47 KR-92

"Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa." Luuk. 6:12 KR-92

 

Jeesus tarvitsi tällaisia hetkiä Isän kanssa kahdestaan. Niin mekin välillä, että saamme sulkea edes hetkeksi maailman hälinän mielestämme, ja olla ihan kahden Isämme kanssa. Puhua hänelle pelkomme, ja sydämemme painot. Saamme uutta voimaa ja rohkaisua ja iloa päiviimme.

Jeesus sanoi joskus itsestään: "... Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän...".  Joh. 14:9  

"Minä ja Isä olemme yhtä." Joh. 10:30 

Ja: "... Isä itse rakastaa teitä..." Joh. 16:27  

Kun puhuu Jeesukselle, puhuu samalla Isälle...❤️

Kuka opetti Paavalille - niitä uuden liiton asioita, joita me saamme lukea Raamatustamme...?

Paavalilla ei ollut  "Uutta Testamenttia", kun hänestä oli tullut Jeesukseen uskova. Kuka lie opettanut hänelle niitä totuuksia, joita me saamme Raamatusta, Uuden testamentin puolelta, lukea? Esimerkiksi vaikkapa ehtoollisesta; niistä asioista, kun Jeesus esim. sanoi olevansa leipä ja veri:

"Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kyselivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme." Joh. 6:48-52 KR-92

Voi ihan kuvitella sitä supinaa, ja järkytystä tällaisen puheen tähden...

 

Mutta Jeesus jatkoi samalla linjalla, pistäen ns. paremmaksi, järkyttäen lisää niitä, jotka eivät uskoneet:

"Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."  Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagoogassa." Joh. 6:48-59 KR

Kuulijoiden järkytys tästä puheesta synagoogassa tuli varmaankin ilmi toisten tyrmistyneenä hiljaisuutena... Ja toisten kiihtyvinä ääninä! Ei ymmärretty ollenkaan. "Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan.... vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan." Joh. 6:60, 66 KR-92

Myöhemmin, Jeesuksen kuoleman ollessa jo ihan lähellä, hänen ehtoollisella lausumansa sanat selvittävät mistä kaikessa on kyse: "Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta." Mark. 14:22-24 KR-92

---

Ja aikanaan Paavali, jostain opetuksensa saanut, tämä entinen fariseus Saulus Tarsolainen, Jeesukseen uskovien vihollinen, uutena miehenä Kristusta julistava apostoli Paavali, kirjoittaa näin:  "Eikö malja, jonka me siunaamme ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?" 1. Kor. 10:16 KR-92

Lienee Paavali ollut Jumalan itsensä opettama - joko ihmisten avulla, ja myös niiden aikoinaan opiskelemiensa kirjoitusten avulla, joita oli fariseuksena tutkistellut. Ja varmaan hänen uskoon tulonsa jälkeen, hänen uudet uskovat ystävänsä hänelle avasivat vanhojen kirjoitusten merkitystä Jeesukseen nähden. Nyt hän vasta tajusi, mistä ja kenestä kaikessa oli kyse. Se  oli kuin silmien avautuminen... Niinkuin se, kun hän Jumalan valon ilmestyessä tiellä sokaistui - sai hän kuitenkin muutaman päivän päästä silmiinsä näön.

---

En tiedä miten nyt onkin useamman kerran tullut Paavali mieleen. Niin tänäkin aamuna.  Tuossa alla nyt kuitenkin linkki juttuun, joka on jo vanhempi, tasan puolen vuoden takaa:

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/he-eivat-tieda-keta-vastaan-kayvat.html

Turhan tähdenkö se kaikki olisi ollut?!

"Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan.

Hänen vuokseen minä kärsin, olen vieläpä kahleissa kuin rikollinen. Mutta Jumalan sana ei ole kahleissa. Siksi kestän mitä tahansa Jumalan valittujen tähden, jotta hekin saavuttaisivat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden. Tämä sana on varma: - Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää."  2. Tim. 2:8-11 KR-92

Näin myös Paavali kirjoitti nuorelle työtoverilleen Timoteukselle. Paavalin sanoista, jotka olivat luettavissani tänään, kiinnitti huomioni se seikka; että turhan tähdenkö viisas, oppinut, Jeesukseen uskonut, hänet kohdannut - Paavali, olisi elämänsä antanut kuin toisten käsiin, riistettäväksi? Jumalalle hän sen antoi - työkaluksi!

---

Tämä oli nyt niinkuin jatkona eiliseen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/han-oli-yksi-jumalan-armon-osoitus.html

Hän oli yksi Jumalan armon osoitus, esimerkki siitä...

 

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

---

Paavalista vielä vähän lisää:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Minä en ollut muistanut... Olitko sinä? Sitä, että Jaakobia "vastaan tuli Jumalan enkeleitä."!

Vanhan Testamentin Jaakobista puhutaan nyt. Oli tullut lukijaa vastaan yhtenä aamuna tuo jae:

"Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä." 1. Moos. 32:2 KR-92

En ollut lainkaan muistanut tuollaista enkeleiden kohtaamista Jaakobilla! Kyseessä on siis se Jaakob, jolla oli 12 poikaa, isänä Iisak ja isoisänsä oli Abraham.

Mainittu enkeleiden kohtaaminen tapahtui ennen sitä painia joen rannalla, kun kohta oli kohdattava veli Eesau.

Jaakob oli aikoinaan, jo tulomatkallaan "kohti idän kansojen maita" (1. Moos. 29:1), kohdannut enkeleitä, kun näki unessaan enkeleiden kulkevan portaita ylös ja alas taivaaseen. (1. Moos. 28:12). Tämä oli tapahtunut,  kun hän pakeni veljensä Eesaun vihaa. 

Mutta nyt ei ole kyse siitä. Nyt oltiin paluumatkalla kotiseutuja kohti.

"Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimen Mahanaim*. Jaakob lähetti sananviejiä edellä veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle."  1. Moos. 32:2-4 KR-92  *'leiri', 'etuvartio'

Tämä nyt kyseessä ollut  kohtaaminen enkelien kanssa oli siis sen jälkeen, kun appensa Laaban oli ajanut häntä takaa ja saavuttanut hänet. Oli siinä syntynyt sitten onneksi sovinto. Nyt oli kuitenkin edessä uusi koitos - ja toivottavasti sovinnonteko,  veljensä Eesaun kanssa. 

Mutta ennenkuin se tapahtui, Jaakob joutui vielä kohtaamaan jonkun, enkeleitä suuremman... kun paini tämän kanssa virran rannalla.  Sen merkkinä Jaakob ontui  (ilmeisesti lopun ikäänsä) lonkkaansa.

JAAKOBILLA OLI AINAKIN KOLME KOHTAAMISTA TAIVAALLISTEN KANSSA!

Voisi kuvitella, että hän varmasti muisteli niitä kohtaamisia useasti, ja kertoili niistä. Tulee mieleen vielä tässä poikansa Joosefin unennäöt... Kenties Joosefin ollessa Egyptissä, hän muisteli isänsä kertomuksia. Isä puolestaan olisi mieluusti muistellut poikansa unia, jos olisi tiennyt hänen olevan elossa - ja Egyptissä... korkeassa asemassa. Sen hän tosin tulikin tietämään, ja sai nähdä rakkaan poikansa elossa - ja unien edeltä kertomassa asemassa. Ja Jaakob sai nähdä jopa Joosefin lapset!

"Niinkuin me omalla voimallamme..." - muka jotain🫣

Ei todellakaan niin! Sen asian Pietari teki selväksi, kun kävelemätön mies tuli käveleväksi, "... ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään." Apt. 3:12, v. 38 käännös

Ei tosiaan!

"... usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." Apt. 31:6

"... uskon kautta hänen nimeensä (Jeesuksen) on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette..." Apt. 3:16

"...Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelee, tai mitä te noin meitä katselette ikäänkuin me..." Apt. 3:12

 💨🍃🌾

Se on Jumalan voima. Hän sen tekee. Me voimme/saamme olla hänen kanavansa siinä.

Hänestä kerrottiin heti Jeesukselle... - Rukouspyyntö: Kertokaa tekin!

 Aamun luettavissa oli nämä:

"Ole minulle laupias, silloin saan elää..." Ps. 119:77 KR-92

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Markus 1:30-31 KR-92

---

"Kerrottiin heti Jeesukselle"🙏 

Eilen minunkin puhelimeeni kilahti jaettu rukouspyyntö, jonka aiheen ajattelin nyt jakaa teillekin noiden aamujakeiden innoittamana:

Kyseessä on joku minulle tuntematon nuori mies, tajuttomana hengityskoneessa, ja jonka puolesta setä siinä vetosi, että ihmiset sen nuoren miehen heräämisen puolesta rukoilisivat; ja sen puolesta, että kaikki olisi sitten hyvin nuoren miehen päässä! Osallistukaa nyt tekin; kertokaa tekin Jeesukselle tuosta nuoresta miehestä, rukoilkaa hänen paranemistaan🙏

"Rukouksessa on voimaa" - luki siinä viestissä kuin muistutuksena.

-----------

Tässä haluan vielä vinkata sivustosta, josta löytyy armollista tekstiä Jumalasta. Usein runomuotoonkin puettuja rukouksia. Kun tuon etusivua selaa alemmas, niin sieltä niitä löytyy:

https://yksinarmosta.fi/

Joskus tie voi näyttää nousseen pystyyn... Tai valo täyttää koko talon......

 

Tie aukesi hetken päästä.

Valo tuli läpi talon.

Jumalalle ei ole esteitä,

vaikka me niitä näemme...

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, 

kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska,

ja se täytti koko talon, jossa he olivat."

Apt. 2:2 KR-92

Valo, valo - joka ilahduttaa☀️ Ja Tie...

Ilahduin sitä, että tänä aamuna sain lukea näitä:

"... Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi..." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

Tie. Jännä juttu, näissä puhutaan tiestä. Ja minähän ennen tähän tuloani sain mieleeni myös Vornan museotien. Ja eilen Hovimäki-sarjassa kuljettiin tietä, joka toi viereen läheisen metsätien, joka menee rotkon toiselle puolelle, naapurivaaralle. Sen tien tekovaiheiheistakin me silloin aikoinaan jotain näimme. Ennenkuin se valmistui polusta tieksi - voiko sitä edes poluksi sanoa, mutta oli vanhassa kartassa - oli se varsinainen tie rakennusvaiheessaan vaikea kuljettava: puunrankoja sille koottu - ja uteliaana siinä piti rämpiä🫣 Olimme kuitenkin jo aiemmin, pelkässä  osin kadonneessa "polkuvaiheessa" löytäneet  perille vanhaan pihapiiriin, vanhan kartan mukaan.

Raamattukin on kartta, joka näyttää tietä. Jeesus teki uuden tien, joka sen valmistumisesta lähtien ainoastaan on tarkoitettu käytettäväksi: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6  KR-92

---

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä." Jesaja 42:16 KR-92

Mahdotontako?!

Tänä aamuna saan lukea tämän, Päivän Tunnussanasta:

"Onko Herralle mikään mahdotonta?" 

4. Moos. 11:23 KR-92

Meille voi tuntua, ja olla, monikin asia mahdoton.

Mutta Jumalalle ei. 

Ei mikään.

Kun hän rupeaa järjestelemään jotakin asiaa -

olkoon miten mahdoton tahansa; 

valmista tulee, kun HÄN 

alkaa järjestellä sitä.

Silloin mahdottomat muuttuu mahdollisiksi.

Lupaus. Jumala lähellä.

"Herra vastasi Moosekselle:

"Mitä sinä nyt pyydät, 

sen minä myös teen;

sillä sinä olet saanut armon

minun silmieni edessä, ja

minä tunnen sinut nimeltäsi."

2. Moos. 33:17 (v. -33 käännös)

En tuon alleviivatun kohdan mieleeni tullessa, muistanut kenelle, ja missä tilanteessa, se sanottiinkaan. Piti etsiä ja lukea. Mooses se oli. Hän halusi, että Jumala yhä kulkisi heidän kanssaan, vaikka kansa olikin pahasti langennut kultaisen vasikan tekoon... Mooses halusi myös, että saisi nähdä Jumalan; ja saikin - takaapäin.

Yllä ollut jae tuli mieleeni ennen aamun luettavia. Jotenkin sitten niissä tämän päivän lukemisiini kuuluneissa jakeissakin oli jotain samaa:

"Aasafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän." Ps. 73:1 KR-92

"Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista." 1. Joh. 3:21-22 KR-92

Mielestäni nuo jakeet puhuvat siitä, että me saamme tuoda puutteellisuutemme ja virheemme Jumalan eteen; hänen nähtäväkseen ja kuultavakseen. Hänellä on paljon anteeksiantamusta meitä kohtaan. Hänelle on mieluista se, että kerromme hänelle, miten asiat oikeasti menivät ja nyt ovat. 

Hän rakastaa lapsiaan, jokaista!

❤️✝️🌟

Muukalaisuutemme aika...

Sellaiseksi nimitti Pietari tätä elämäämme, kohdassa 1. Piet. 1:17.  Hän olisi voinut sanoa, vaikkakaan ei sanonut; niinkuin itse itselleni muistutin - turhautuneena joihinkin kodin epäkohtiin: - Kärsivällisesti tämä muukalaisuuuden aika...🤔

Tämä on väliaikaista kuitenkin. Vaikka vähän pidempäänkin kestäisi. Varsinainen kotimme ja määränpäämme ei olekaan näissä väliaikaispaikoissa ja asumuksissa. Meidät on kutsuttu KOTIIN. Meidät luvattu HAKEA sinne. Ja niin myös tulee tapahtumaan. Kukin vuorollaan. Miksi siis niin surra näitä "väliaikaismajoituksen" olosuhteita, kun koti; kuninkaan linna - odottaa! Täältä meidän ei tarvitse sinne mitään viedä. Rohkaistaan toisiamme ja itseämme tällä toivolla; vaikkapa näinkin sanoin: 

"Isi tulee kohta."🙂 

Ja niin hän oikeasti tulee.

Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa!

Apostolien teot 8:26-40 KR-92: Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa, kun matka oli Israelista, Jerusalemista; Afrikkaaan - Etiopiaan asti! 

Etiopian kuningattarella oli juutalainen talousvastaava, eli kuten Raamattu sen sanoo: "eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta." Niinkuin talousministeri kaiketi. Kuningattarella täytyi olla suuri luottamus tähän hoviherraansa, kun oli  päästänyt tämän Jerusalemin reissulle. Matkahan ei ollut mikään kuningattaren määräämä asiointimatka, vaan hoviherran matkasta sanotaan: "Hän oli käynyt Jerusalmissa pyhiinvaellusmatkalla, ja oli nyt palaamassa kotiin..." Niin pitkä matka oli varmaan pitkästyttävä istuttava, eikä siitä paljoa kerrota. Mutta mainitaan, että autiolla tiellä, Gazaa kohti  vaunujen vieriessä, mies luki: Jesajan kirjaa. Lukiessa aika kului. Mutta ei hän vain huvikseen lukenut. Hän halusi ymmärtää lukemaansa; mietti kenestä puhutaan, siinä luettavana olevassa kohdassa. Ehkä näitä oli myös luettu siellä missä hän oli ollut.

Mutta nyt oli kohta toinenkin matkalainen lähestymässä noita hoviherran vaunuja, vaikka tie noin yleisesti ottaen oli autioksi mainittu niillä hetkillä. Nimittäin yksi mies, Filippos nimeltään, oli siellä myös. Miksi? Hänet oli käsketty sinne. Kenen toimesta? Jumalan. Enkeli oli toimittanut sen työselityksen tälle matkaajalle näin sanoen: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio." Hän kai sitten tuli sieltä jostain ylempää, jostain rannikon kaupungeissako lienee ollut; mutta nyt oli toimeksianto Gazan tiellä. Ohje oli ollut lyhyt. Mitä siellä piti tehdä, sitä ei mainittu. Mutta työmies luotti siihen, että se selviää, kun paikalle pääsee. Ja niin kävikin. Varmaankin hienot olivat ne vaunut, jotka vyöryivät esiin. "Henki sanoi Filippokselle: Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä." Filippos pisti juoksuksi ja oli nyt vaunujen vierellä. Vaunuissa kuului mies lukevan kirjaa. Kuului olevan Jesajan teksti luettavana.  Hetken Filippos kuunteli, että mitä mies lukee. Sitten hänelle tuli mieleen kysäistä, että ymmärtääkö mies sen, mitä lukee. 

Vaunuista kurkisti pää, joka - varmaankin hämmästyneenä, totesi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän ei kauan aikaillut, vaan pyysi vaunujen vierellä ollutta Filipposta vaunuihin ja istumaan viereensä. Mitenkähän erisuhtaiselta nyt näyttivät siinä vaunun penkillä istuessaan? Toinen varmaan hienoissa vaatteissa siistinä. Toinen ehkä vähän ryvettyneemmän näköisenä, pitkien jalkamiehenä kuljettujen kilometrien jälkeen. Mutta kohtapa saatiin huomata, että he olivat itseasiassa veljiä keskenään! Mutta hetki vielä. Hoviherraa oli erityisesti ihmetyttänyt kohta, jossa puhutaan jostakin ihmisestä kuin kerittäväksi tai teuraaksi vietävänä lampaana, joka on ääneti kaiken sen edessä. Hänen elämänsä otettiin pois; ja hänellä on jälkeläisiä lukematon määrä. Kuka sellainen voisi olla? Kenestä profeetta - joka oli Jesaja - kenestä hän oikein kirjoittaa? Puhuko hän itsestään vai jostakin toisesta? - ihmetteli hoviherra.

No nyt Filippos pääsi varsinaiseen toimeksiantoonsa oikein käsiksi. Hän alkoi puhua, ja selitti kirjoitettua, julisti istuinkumppanilleen Jeesusta; sillä hänestähän Jesaja tekstissään puhui. Hoviherran mieli oli vastaanottavainen kuin janoinen maa. Hän oli heti valmis ottamaan Jeesuksen omaksi herrakseen. "Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"  Ei estänyt, koska hoviherra uskoi Jeesuksen herrakseen: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Vaunut pysäytettiin ja molemmat miehet astuivat virran veteen, ja Filippos kastoi hänet siinä. "Kun he olivat nousseet vedestä" tapahtui hyvin erikoista: "Herran henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa." Voi ihan kuvitella, sitä hämmästyksen määrää, kun Filippos on yhtäkkiä poissa näkyvistä, ei näy missään! Ehkäpä hoviherra tulevina vuosina kertoi tämän kokemuksen, kun kenties kävi taas pyhiinvaelluksella Jerusalemissa. Raamattu ei mainitse, että oliko tässä esillä olleen matkan ajankohta esim. lehtimajanjuhla, jolloin hän Jerusalemissa vieraili.

Mutta entäs sitten se kadoksiin mennyt Filippos? "Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Ehkäpä hän oli juuri noilla rannikkoalueilla ollutkin, ennen kuin hänelle tuli tämä Gazan tiellä ollut pikainen tehtävä väliin.

Nämä kaikki mainitut paikat ovat yhä nähtävissä kartalla.

Ja ne "veljet" sitten. Nythän hoviherrakin uskoi Jeesukseen Filippoksen lailla. Niinpä heistä tuli veljet sillä tavalla:)

Herra iloitsee kansastaan - johon mekin saamme kuulua Jeesuksen tähden

"Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää. Minä istutan heidät pysyvästi tähän maahan, sen minä teen koko sydämestäni." Jer. 32:41 v. -33 käännös

Koko tuo luku on jännä. Siinä tapahtuu paljon. Babylonian kuningas piiritti Jerusalemia. Profeetta Jeremia puolestaan on samaan aikaan Juudan kuninkaan pidättämänä. Profeettaa Jumala kehottaa ostamaan tälle tarjottavan pellon - niinä sekasortoisina aikoina, jolloin väkeä siirrettiin Babyloniin! Peltotarjouksen tuli tekemään Jeremian serkku nimeltä Hanamel. Kun peltokaupat oli tehty, kauppakirjat sinetöitiin ja pantiin "saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan." Jer. 32:14 KR-92 "... Tulee aika, jolloin tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja." Jer. 32:15 KR-92 

"Vielä tulee aika, jolloin tässä maassa ostetaan peltoja, vaikka te sanotte: 'Se maa on autio, siellä ei ole ihmisiä eikä eläimiä, se on joutunut kaldealaisten käsiin.'  Peltoja ostetaan hopealla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään, todistajia hankitaan. Näin tehdään Benjaminin maassa ja Jerusalemin seuduilla, Juudan ja sen vuoriston kaupungeissa, läntisten kukkuloiden ja Negevin kaupungeissa. Minä käännän kansani kohtalon sanoo Herra." Jer. 32:43-44 KR-92

Ettekö vieläkään usko?

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

Kuninkaan pöydässä... Vanki onkin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt näköjään paistaa ulkonakin jo aurinko.

Siinä yön pimeydessä...

"... mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä. 

Samana yönä..." 1. Moos. 32:22-23 KR-92 

Tapahtui paljon! Jaakob kuljetti vaimonsa ja kaikki  lapsensa "kahlaamon kohdalta Jabbokin yli.  Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa." 1. Moos. 32:23-24

Mutta itse hän jäi toiselle rannalle.

Siihen pimeyteen tuli joku - ja alkoi painia Jaakobin kanssa. Paini jatkui "aamunsarastukseen saakka". Jaakobin täytyi olla vahva. Ja sitkeä. Muukalainen huomasi, ettei Jaakob anna periksi, ei luovuta, vaan haluaa voittaa ottelun. Päästäkseen irti Jaakobista hän "iski Jaakobia nivustaipeeseen niin että Jaakobin lonkka nyrjähti" kamppaillessaan miehen kanssa. 

"Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, 

sillä päivä valkenee." 

Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?"

Hän vastasi: Jaakob."

Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa 

Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa 

ja voittanut."

Sitten Jaakob kysyi muukalaisen nimeä. 

"Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi 

tietää minun nimeni?" 

Ja hän siunasi Jaakobin siellä."

Jaakob tajusi: "Minä olen nähnyt Jumalan

kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa."

☀️ Ja aurinko nousi. Ja Jaakob "jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa." 🏜️🐫🐫🐫🐫🐫🐫 🏞️🏜️

---

Raamatusta voi lukea tuon jännittävän tapahtuman kohdasta: 1. Moos. 32.