Eräässä kaupungissa

 "Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen,

 joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama.

 Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen

 ja rukoili: 

"Herra! Jos vain tahdot, sinä voit 

puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä,  kosketti miestä ja sanoi:

 "Minä tahdon. Tule puhtaaksi."

Tauti lähti miehestä heti."  Luuk. 5: 12-13 KR92

Jeesus ei kääntänyt katsettaan siitä miehestä. Hän kohtasi hänet; vaikka näky oli varmasti kauhistuttava. Jeesus ei pelännyt mennä lähelle, ei pelännyt katsoa, eikä koskettaa.  Mies lienee laittanut viimeisen toivonsa juuri Jeesuksen kohtaamiseen. Kuka muu häntä enää olisikaan voinut auttaa! Hän otti pettymisen riskinkin myös siinä. "Jos tahdot..." Entä jos Jeesus ei tahtoisikaan, entä jos Jeesus ajaisi hänet pois?  Mutta Jeesus tahtoi. Jeesus ojensi sen kätensä, eikä pelkästään etäämmältä puhunut ja katsonut ja kättään ojentanut; vaan kosketti - sitä kaikkien muiden kammoamaa. Mies sai tulla terveeksi sen kosketuksen voimasta. Miltähän se tuntui, kun tauti lähti? Miten järisyttävä olikaan se hetki ja tunteisiin käyvä, kun hän katselee ihoaan ja jäseniään, jotka olivat nyt yhtäkkiä ihan sileät ja terveet. "Tauti lähti miehestä HETI." JA PARANTAJA OLI SIINÄ - KOSKETUSETÄISYYDELLÄ IHAN,  ILOITEN PARANNETUN KANSSA.

Sokeasta miehestä; miten rohkeasti hän vastasikaan fariseuksille...

"Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni." Joh. 9:30 KR92

Fariseukset näkivät paljon vaivaa yrittäessään osoittaa Jeesuksen syntiseksi huijariksi. Ja sokeana olleen, mutta nyt Jeesuksen parantaman miehen - syntiä täynnä olevaksi... Myöhemmin hän sai kohdata Jeesuksen vielä uudestaan:

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä." Joh. 9:37-38 KR92

Koko Johanneksen luku 9 kertoo itseasiassa vain tästä tapauksesta. Johanneskin siis malttoi käyttää aikaa tapauksesta kirjoittaessaan.

Tästä pääsee lukemaan  koko luvun:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.9

Siunausta päivääsi, ja kohtaamisia Jeesuksen kanssa☀️

Toivoksi, lohduksi, kestävyydeksi! - Ja sotilaan virsikirjasta...

"Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat..." Room. 15:5 KR92

"Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR92

"Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka..." 1. Kor. 1:8 KR92

---

"Toivon Jumala täyttäköön

 ilolla ja rauhalla teidät,

 jotka uskotte, niin että teillä

 Pyhän Hengen voimasta

 olisi runsas toivo."

 Room. 15:13 KR

---

Näiden kirjoittelujen jälkeen, kun itsekin tarvitsin jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi;  kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

Leiviskäjuttu

Eilen oltiin isännän kanssa seurakuntamme rukoushuoneella. Sieltä kuultuna poimin näitä ajatuksia. Tilaisuuden juontaja ensin mainitsi, että olisi oikeastaan halunnut perua sen sovitun osuutensa. Hänellä oli ollut joku epäonnistumisen kokemus aiemmalta päivältä. Mutta kuitenkin hän sitten halusi sen sovitun hommansa hoitaa. (Ja hyvä, että hoiti, sillä en minäkään tässä nyt kirjoittaisi tätä, jos hän ei olisi puhunut.)

Hän otti sitten puheessaan esille sen leiviskäjutun, jonka Jeesus kerran kertoi. Ja siitä varsinkin sen yhden leiviskän saaneen asian. Epäonnistuminen leivisköiden käytössä ei ole niin paha, mutta se on, jos niitä ei epäonnistumisen pelossa käytä lainkaan, siis koskaan. Sen takia se on paha, että kun sitä ei käytetty, niin joku ei ehkä  koskaan kuullut evankeliumia - kun siis se leiviskäjuttu näin uskonasiohin ajatellaan. Minua puhutteli tämä asia, koska olen äärimmäisen huono varsinkin puhuen kenellekään mitään sanomaan Jeesuksesta; muutenkin puhumaton, ellei joku toinen aloita, jne... Mutta jos ei koskaan millään tavalla, mitään kerro, ei myöskään voi kuulla, ei uskoa. Sitten oli vielä sekin jostain lähetyskirjeestä kerrottu tapaus, kun joku nainen oli tullut uskoon, kun oli vain sivusta kuunnellut kahden miehen keskustelua.  

Mistä me voimme tietää, milloin kukakin vaikuttuisi kuulemastaan - jos kuulisi? Tai jos vaikka lukisi, näkisi, kokisi, kohtaisi... 

'Usko tulee kuulemisesta, mutta kuinka he voivat kuulla, jos kukaan ei julista...' tulee mieleen nyt kirjoittaessa.

Sitten siellä tilaisuudessa oli eräs nainen musiikkivastuussa. Hänkin oli kokenut sellaista epäonnistumisen tai riittämättömyyden tunnetta, että mitä hän nyt siinä... Mutta niin ihana ja taitava soittaja ja laulaja. Isäntäkin tilaisuuden jälkeen mainitsi ne laulamiset. 

Voi meitä, me kaikki taidamme tuijotella liikaa itseämme, mahdollisia virheitämme ja kelvottomuuttamme; vaikka Jeesus tahtoisi, että käyttäisimme sitä vähääkin, mitä meillä on.

 "Mitä ne ovat näin monelle?" Mutta yhäkin Jeesus  tekee niitä leipä- ja leiviskäihmeitä!

Muistetaan: Jopa keskustelua kuunnellessa... Voi tapahtua jotain.... 

Ja nyt vielä muistin tämänkin:  Epäonnistumisistakin voi tulla jotain... Epäonnistuminen voi tehdä Jumalan Valon näkyväksi. Joku voi katsoa, että tuokin on tuossa, vaikka on epäonnistunut. 

Jumalan omina ollaan kaikki samassa veneessä☀️

Kuva kirkkovenesoudusta.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/02/samassa-veneessa.html?m=1

Kun etsitty löytyi

Eilisiltainen tapaus. Olin jo kömpinyt vuoteeseen, ja mielessäni alkoi sitten soida muutamia sanoja vanhasta, tutusta laulusta. Ne tuntuivat jotenkin lohdullisilta, ja halusin muistaa laulun aamullakin. Ja sen varmistaakseni kömmin sängystä ylös laulukirjaa etsimään. Ei näkynyt kirjahyllyssä, mutta keittiön puolella oli - tässä keittiönpöydän vieressä. Laulua etsin hakemistosta; vaan mitä ihmettä, eikö tosiaan ole? Ei näytä olevan, vaikea uskoa sitä. Olin jo sulkemassa kirjaa, kun huomaan sen välissä olevan yhden paperilapun. Katson mitä sillä kohtaa on... Ja siinähän oli juuri se, mitä etsin! Olin ällistynyt. Katson uudestaan sitä hakemistoa; siinä kohtaa mistä etsin, ei sitä tosiaan ollut, koska se oli aiheen mukainen hakemiston kohta. Kaikkien laulujen hakemiston kohdalta se tietenkin löytyi. Olin kiitollinen siitä löydöstä. Niin vaikuttunut olin, että hehkutin isännällekin sitä jännää löytöä.

Ja en tosiaan olisi muistanut sitä laulua aamulla, ja ainakaan en oikein; sillä kun sitten laulua aamulla etsin, etsin ensin laulua "Päivä vain...". Ja ihmettelin ensin, että eihän lappusen kohdalla ole sellaista. Olenko siirtänyt lapun, kysyin itseltäni. No en ollut, siinä se oli oikealla paikalla edelleenkin. Tajusin että oikea "Päivä..."-laulu on tässä, kun siinä oli sanoissa myös ne poissa olevat sairaudet ja "muistot tappion".

Laulu oli siis: Päivä on tuleva. Numero 606, vanhassa v. 1976 Hengellisessä laulukirjassa.

Ja se toinen sitten, mitä tänä aamuna ensin ajattelin, oli: Päivä vain, se mua lohduttaapi. Numero 423, samaisessa laulukirjassa v. 1976.

Molemmat hyviä lauluja. Laulut voi rohkaista ja lohduttaa. Ja olla kuin rukouksia. Ja olla ilon tuojia.

Valo näkyy joskus estettä vasten...☀️

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Yhtenä hieman hämäränä aamuna; huomioin valon erityisesti pihan puunrungossa ja pihassa olevan mökin seinällä, jossa se ikäänkuin kehysti soittokellon kohtaa. Aivan pienet läikät puun kyljessä ja mökin seinustalla oven vieressä.

Mökin seinässä on oven pielessä pieni soittokello, sellainen kilkutin. Ja sitä juuri auringonsäde siihen osuessaan kehysti kuin taulua.

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Jumalan meille antamaa

 

(klikkaa isommaksi...)☀️

Joka ei tule lapsen kaltaiseksi... Paras olisi tulla❤️

Jeesus kutsui luokseen lapsen, ympärillään olevien opetuslastensa keskelle ja sanoi...

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:3-4 (v. -38 käännös) 

Tämä tilanne löytyy myös luvuista Mark. 9, ja Luuk. 9.  Jeesus, lapsi ja opetuslapset.

Raamattu ei kerro, millainen lapsi oli, mutta oletettavasti aika pieni. Jeesus otti lapsen syliinsä ihan, kertoo puolestaan Markus. Mutta millainen lapsi ylipäätään on? Ei lapsi - pienenä varsinkaan ajattele, että olenkohan nyt ollut tarpeeksi kiltti, jotta isi ja äiti minua rakastavat. Lapsi ei ajattele sanaa rakkaus, ei itsensä eikä vanhempansa osalta. Hänelle rakkaus on sitä, että hänestä huolehditaan: ruokitaan, pestään, puetaan, hänen kanssaan ollaan, sylitellään ja silitellään, leikitään, häntä kuunnellaan, hänelle puhutaan, opetetaan, ja joskus komennetaan ja rangaistaankin. MUTTA AINA RAKASTETAAN. Isompanakin jo ollessa, silti rakas lapsi.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/11/taysivaltainen-taivaan-kansalainen.html?m=1

---

Ja tämä: Yksin armosta -blogissa, mitä Jeesus on meille: https://yksinarmosta.fi/2026/10/02/kivi-joka-kestaa/

Valo - ja vapautus pimeän ja hämärän keskelle

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." Jes. 9:1 KR92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt." Jes. 60:20 KR92

Apt. 12:1-3 (ja siitä eteenpäinkin)

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin..." Apt. 12:1-3 KR92

Jaakobilta meni henki! Pietariakin sama uhkasi, mutta hänet säästettiin siltä, kun enkeli tuli hakemaan hänet pois sellistä juuri ennen mestauspäivää. Mitä ajatteli Johannes, Jaakobin veli, ja Pietarin ystävä? He olivat olleet se tiivis kolmikko, jonka Jeesus usein otti mukaan moneen sellaiseen tilanteeseen, johon hän ei ottanut muita. Toinen "ukkosenjylinän pojista", (Jeesuksen heille antama nimi), oli nyt poissa. Tuliko mieleen - niinkuin kahdentuhannen vuoden jälkeen asiaa miettivälle, että miksi Jaakob poistettiin, mutta Pietari sai samassa tilanteessa oikein erikoispelastuksen. Pietarille se oli armoa.  Mutta ehkäpä se oli Jaakobillekin armoa - ja kotiinkutsu. Päättyneet olivat sitten hänen murheensa päivät, ja Herra oli oleva hänen "ainaisena valonansa".  Jumalahan jokatapauksessa ei tee virheitä, ja hänellä on ns. kaikki langat käsissään. Nytkin hän tiesi, mitä niistä langoista kudottaisiin. Vaikka sen "neuleohjeen" salaisuudet eivät silloin vielä, eikä ehkä usein muulloinkaan, avaudu ennen kuin vasta sitten, kun nähdään se valmis lopputulos!

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/09/nakyiko-silmaluomien-lapi-jokin-valo.html?m=1

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/05/salatut-syyt.html?m=1

Kun tarvittiin korjausnauhaa aina vain uudestaan...

Kun ei tullut kelvollista useankaan korjausyrityksen jälkeen...

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17  (v. -92)

 Niin sanoi Jeesus!

Kuvasta: Olen vanhaan, tyhjäksi jääneeseen v. 2000 kalenteriin ottanut nyt hommakseni kirjoittaa jakeen joka päivälle. Näin siitä tulee pieni "hartauskirja". Homma on vasta ihan alussa, vasta 13 on jaetta. Tarkoitus on tietysti mahdollisimman siististi kirjoittaa. Mutta tänään tuli sotkua, jota eivät juuri useat korjausyritykset parantaneet. Pieneen tilaan sovitettava suuri sanoma, eikä käsialakaan ole aina toivotunlaista. Sanoma ei silti muutu...

Jae oli aamun luettavista❣️

---

Iloa - Ja kihlattu...

"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta - palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: Minä näin, kuinka saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luuk. 10:17-20 KR92

Opetuslapset olivat kenties lähtiessään olleet  arkojakin...

"Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen." 2. Kor. 11:3 KR92

Paavali siinä toteuttaa vartiointiaan. Tämä on kuva siitäkin, kuinka Jumala alunperin sääti avioliiton yhden miehen ja yhden naisen avioliitoksi. Ja ilman "kokeiluja" muiden "ehdokkaiden" kanssa...

Paavali vetosi - Kristuksen lempeyteen!

Kun toiset ilmeisesti eivät olleet tykänneet hänen puhe- ja kirjoitustyylinsä yhdistelmästä. En tiedä, olisivatko he - korinttilaiset, halunneet hänen puhuvan jyrkempään sävyyn joitakin kovistellen, vai mikä oli. Jotkut olivat kuitenkin sanoneet Paavalista, että: "... joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti." 2. Kor. 10:1 (v. -92) Ja: "Erääthän sanovat: "Hänen kirjeensä ovat kyllä ankaria ja kiivaita, mutta hänen oma esiintymisensä on avutonta ja puheensa mitätöntä." j. 10

Näihin syytöksiin ja sanomisiin Paavali vastaa mm. näin: "Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lannistamaan..." j. 8  Ja: "Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen, minä, joka kuulemma..." j. 1.

"Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:3-6. 

(Eivät kenties olleet...)  Paavalin sanoista vedän sen johtopäätöksen, että Paavalia olisi ehkä vaadittu kovistelemaan joitakuita. Mutta hän halusi toteuttaa silloin Kristuksen lempeyttä! Sitten hän vielä kyllä toteaa, että aikoo kyllä seuraavalla kerralla puhua samaan sävyyn, kuin on kirjoittanutkin. Kenties osoitettuna niille, jotka olivat häntä moittineet; sillä: "Ottakaa huomioon selvät tosiasiat! Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia." j. 7.

---

Meitä on erilaisia Kristuksen omia; hiljaisia ja puheliaita esimerkiksi. Helposti saatamme arvioida toisia - tai itseämme, sen mukaan mitä itsessämme tai toisissa näemme. Meidän olisi hyvä kuitenkin muistaa, että itse Herra on kutsunut jokaisen meistä. Olkoon toinen kuinka erilainen tahansa. Herra käyttää itsekutakin omaansa tahtomallaan tavalla, tahtomiaan ihmisiä kohtaamaan.❣️

Mikä olikaan Jumalan suunnitelma...? Sen mukaan Hän kaikkea tekee!

Kaikki tähtää siihen!

Me voimme pähkäillä täällä eläessämme  tätä tai tuota asiaa; emmekä useinkaan käsitä, miksi olosuhteemme ovat niinkuin ne ovat. Niissä voi olla paljon vaikeutta, tai jollakin paljon menestystä; mutta kaikki ei näy päällepäin. Molempia asioita voi olla kullakin limittäin ja päällekkäin, sekaiselta näyttävällä tavalla. Mutta Jumala tuntee sen kasan täysin. Hän tuntee meidät. Ja miten kaikki pienet ja isot asiat liittyvät toisiinsa,  ja Jumalan suunnitelmiin.

Me luulemme ymmärtävämme mitä on menestys vs. kaikenlaiset vaikeudet. Mutta Jumalalla on tarkempi näkö näissä asioissa. Hän näkee mikä mihinkin johtaa.

Me hätäilemme ja huokailemme usein olosuhteidemne keskellä. Jumala kyllä tietää sen ja ymmärtää meitä oikein hyvin.  Olemmehan Hänen rakkaita lapsiaan. Hänen syliinsä saa tulla itkemään tai nauramaan. Hänelle saa kertoa surut ja myös hyvän mielen.

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra:

 "Iankaikkisella rakkaudella

 minä olen sinua rakastanut, sentähden

  minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

 Jeremia 31:3 

Kuvat kallioilta eilisaamulta.☀️

---

Teksti ja kuvat ovat myös toisessa blogissani, mutta pidempänä versiona siihen liitettyine alkusanoineen.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/09/eilisaamun-kuvat-ja-tamanaamuiset.html?m=1

Aamuvaloa - tohdinko uskoa?

"hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen." 2. Sam. 23:4  (v. -33)

Se valo voi olla ensin niin hienovaraista, että en ensin tohdi uskoa, että se todella on valoa - eikä vain omaa luuloani. 

'Sen valon vaikutuksesta varjot häviää.'

Kuin lapsen rakkautta... ❤️

Jakeet tottelemisesta ja kuuliaisuudesta ja kaikenlaisesta tekemisestä saavat minut levottomalle mielelle, sillä koen etten vaatimuksia täytä. Esimerkiksi nämä jakeet: 

"Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne... nämä siunaukset tulevat osaksenne. Olette siunattuja, kun palaatte kotiin, olette siunattuja, kun lähdette matkaan." 5. Moos. 28:1-2,6 

"Jeesus sanoo: Jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Matt. 12:50 

Niin... levottomalle mielelle. Mutta:

1. Pietarin kirjeen 1. luvussa jae 8, avaa kuitenkin jotenkin silmiin toisenlaista näkymää: 

"Häntä te rakastatte*, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Piet. 1:8 (vanhempi käännös)

Me olemme, myös minä, lapsia. Jumala on Isä, Jeesus isoveli. Millaisia lapset ovatkaan? Heissä on erilaisia luonteita ja tapojensakin puolesta erilaisia; mutta yhteistä on se, ettei lasten edes oleteta osaavan kaikkea täydellisesti. He ovat vielä "oppilaita". Isä kuitenkin rakastaa lapsiaan. Se on tärkeä seikka huomata. Isällä on rakkautta - myös silloin, kun lapsi ei syystä tai toisesta totellutkaan, täyttänyt käskyä ja noudattanut annettuja ohjeita. Isä ohjeistaa, neuvoo, auttaa sen mukaan kuin kukin lapsi sitä tarvitsee.  Näin Jumalan lapsena en osaa rangaistuksista ja kurituksista oikein mitään sanoa - enkä innostua, mutta sen kyllä, että nekin varmaan ovat toisinaan tarpeen, jos muu ei auta. Mehän emme lapsina niistä kyllä pidä. Mutta silloinkaan, jos - ja kun, sellaisia saamme kokea, ei ole kyse siitä, että Isän rakkaus olisi loppunut. Ei todellakaan; vaan hän tahtoo ohjata parhaille teille lastaan, ajattelee kaikessa hänen parhaakseen asiat ja toimii sen tietämyksen mukaan. Ja Isä Jumala osaa sen kaiken monin verroin paremmin kuin maalliset vanhempamme, tai me vanhempina ikinä.

* "Häntä te rakastatte". Lapset ei mieti, että rakastanpa tässä nyt isää (tai äitiä)... Se rakkaus on sitä, että kaikessa lapsi tukeutuu siihen vanhempaansa, on sitten kyseessä "pipi" tai ilo. Hakeutuu vähän väliä sinne vanhemman lähelle. Mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin ollaan vanhemman läheisyydessä ja tarvitaan häntä. Mutta yhtä tervetulleita on pienten lisäksi ne isommatkin lapset❤️

"... kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot." Sakarja 1:3 (vanhempi käännös)

"Olen puhunut teille tämän..."

Minulla ei ollut mitään erityistä intoa aamun luettaviin, mutta kun etsin merkattua paikkaa, osuikin silmäni näihin, jotka veti minua lukemaan sitten lisääkin:

"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92

Lukiessani nyt ikäänkuin kuuntelin Jeesuksen puhetta. Kuvittelin itseni sinne paikan päälle muiden joukkoon kuulemaan. Luin myös luvusta 15, jakeet 18-27, koska siinä juuri on niitä "puhunut teille tämän" - sanoja.

klikkaa isommaksi:)

"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi." Joh. 16:1 KR92

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33 KR92

Siinä ovat sen luvun alku- ja loppujae!

Jeesus halusi - ja haluaa yhä - rohkaista turviinsa paenneita☀️❣️

Apu, ja matkakaveri, olikin siinä vieressä ihan!

"... minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 KR92

"Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän (Pietari) pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR92

Sellaista lupausta ja luottamusta me usein juuri kaipaammekin elämämme aallokoissa. Pelko ja epäily on inhimillistä. Mutta Pietarin kanssa oli Jumalallinen... joka tunnisti kyllä Pietarinkin pelon ja epäilyn: "... "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" Matt. 14:31 KR-92 

Mutta auttoi silti☀️❣️

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/10/aamun-piirros-sina-vahauskoinen-miksi.html?m=1

Hän - Aabraham, lähti... uskon varassa

"Niin Abraham lähti Herran käskyn mukaan..." 1. Moos. 12:4 KR92

"... tietämättä, minne oli saapuva." Hebr. 11:8 (v. -38)

"... todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR92

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." 2. Kor. 4:7 KR92

Hiilloksella oli...

"Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää." Joh. 21:9 KR92

"Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte." Joh. 21:10 KR92

---

"Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Mark. 1:17 KR92 Sama sana myös: Matt. 4:19.

Jeesus tekee kalastajia. Hänen luokseen tuodaan niitä kaloja...

---

Aamun luettavista oli sitten tämä: 5. Moos. 26:1-11. Siinä sadon ensimmäiset pannaan koriin, ja tuodaan Herran eteen. Muistetaan kuka auttoi pääsemään siihen maahan, jossa nyt satoa saatiin. Herra myös kehoittaa iloitsemaan kaikesta saadusta hyvästä; ja siihen iloon saavat osallistua myös: "keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat iloita kanssanne." (jakeesta 5. Moos. 26:11 KR92)

"Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä." 2. Kor.4:5 KR92

---

Ja vielä noiden parin aamujakeen jälkeen palaan kalastusaiheeseen vähän - vaikka en siitä varsinaisesti tiedäkään mitään: 

Rukous/Kiitos

Kiitos että minäkin (mekin) saamme osallistua siihen suureen kalastustyöhön! Kaikki ei ole yhtä taitavia siinä, mutta kukin tavallaan ja taidoillaan. Joku onkii, tai perkaa. Jotkut kalastaa suurilla verkoilla; trooleilla kalastavat ne, jotka ovat siihen opetetut. Mutta kaikille riittää hommaa "kalojen" parissa. Itse vain emme usein tajua, missä olemme mukana, jos vaikka "perkeitä" siivoamme. Tai kokoamme puita sitä nuotiota varten. Tai huollamne venettä, verkkoja; tai niitä onkia. Etsimme matoja onkimistouhuun. Tai puuhaamne tarjoilutyössä aterian äärellä... Tiskaamme. Siivoamme, jne., jne.

Kaikki kansat!

Tämä on Jeesuksen sanoja; Matteus ottanut talteen.

"Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:18-20 KR92

"Kaikki kansat"... Ei vain, että jotain...

Se on huikeaa! Työmaata tosin riittää... Mutta työmaa on Herran. Ja jatkuvasti otetaan sille työmaalle uutta väkeä töihin. Kukaan ei oikeasti tee sitä yksin - vaikka siltä näyttäisi meidän silmillemme. Hän lupasi olla kanssamme koko ajan. Ja koska Hän niin lupaa, on se sitten myös niin! Vaikka meistä tuntuisi miltä. Hän itse rakastaa meitä❤️☀️ Hän on meidän "aurinkomme", meidän valomme ja ilomme ja voimamme lähde.

(Kuvassa ilta-aurinko elokuun loppupuolella hieman iltakahdeksan jälkeen.)

Ilmestyskirja 1:16:

"Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa." Ilm. 1:16 (v. -38 käännös)

Jumala on puolellamme!

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 (v. -38)

Onko todella niin, että Jumala on puolellamme? No on! Eihän Hän muuten olisi lähettänyt rakasta Poikaansa Jeesusta, kuolemaan tänne meidän syntiemme takia!

Meidät tunnetaan täydellisesti!

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesssa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan."  1. Kor. 13:12  (v. -38)

Se että meidät tunnetaan täydellisesti, on jo nyt niin. Ja se on lohdullista. Jumala tuntee meidät täysin tälläkin hetkellä❤️

Mutta ajatella sitäkin, että kerran mekin saamme olla vapaita vajaasti tuntemisen kahleista. Saamme nähdä Herran sellaisena kuin Hän on; ihmetellen katsella häntä, joka niin on rakastanut meitä, että tahtoi lunastaa meidät maasta, ollakseen meidän kanssamme aina! Se on käsittämätöntä - nyt vielä meille, mutta kerran saamme ymmärtää sitäkin asiaa.

Siinä oli Jeesus, Herra - temppeliä suurempi!

"Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä."

Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

Matt. 12:1-8 KR92

---

Koville otti fariseuksia. Seuraavissa jakeissa 9-14, sanotaan heidän synagoogassa tentanneen Jeesusta siitä, että "saako sapattina parantaa?", kun siellä oli paikalla mies surkastuneen kätensä kanssa. Jeesus tenttasi heitä; että eivätkö hekin nosta lampaansa kuopasta - sapattinakin? Ja sitten hän paransi sen miehen. Ja fariseukset painuivat ulos hiomaan suunnitelmiaan...

Ja Markuskin kertoo myös - juuri tuosta Matteuksen mainitsemasta -  ja Jeesuksen kertomasta tapauksesta, jossa Daavid miehineen tulee ja syö uhrileivät Abjatarin ollessa ylipappina. Ja sitten: "Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra." Mark. 2:27-28 KR92

---

Kuvitukseksi tähän viljantähkien katkomisesta alkaneeseen juttuun, otin kuvan Ruutista poimimassa tähkiä. Boas siinä katselee... tulevaa vaimoaan; vaikka ei sitä ihan tuossa vielä tiennytkään...❤️ Ruutista tuli yksi  Jeesuksen esiäideistä...

Tässä vielä yksi vanha  juttu, jossa on tähkistä, tähteistä - ja Ruutista: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/tahteenkeraajan-laulu.html?m=1

Herran varjelus koko elämän yllä...

"Herra varjelee sinut kaikelta pahalta*, hän suojelee koko elämäsi." Ps. 121:7 KR92

"Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa." 1. Tess. 5:23 KR92

Ja vaikka lukuvinkiksi tämä: psalmin 112 jakeissa 5-9, on myös tätä  varjeluksen asiaa.

"Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän." 1. Joh. 4:9 KR92

---

* (Jossain hartauskirjassa kysyttiin joskus, että - 'mikä sitten on pahaa?' / Onko sitä kaikki se, minkä me sellaiseksi koemme? Jumala voi laittaa pahankin palvelemaan omia, hyviä suunnitelmiaan. Vrt. esim. Joosef, Mooses, Daniel, Jeesus, ym...)

Siunausta Sinulle❣️

Suoja ahdingoissa

(klikkaa isommaksi niin näkyy)

Siunausta sinun päivääsi, 

on se sitten sumuinen 

tai aurinkoinen.

Eikä vain päivääsi,

vaan koko elämääsi!

❤️

Aamurukous. Ja aamun luettavista.

 Aamurukous: 

Kiitos yön levosta.

Kiitos, että sinä lupasit 

olla meidän kanssamme 

joka päivä maailman loppuun asti.

Sinä tiedät, millaista on

ihmisenä oleminen.

Kiitos, että otit taakaksesi

meidän syntimme.

Sen suurempaa rakkautta

ei ole, kuin että

antaa henkensä

ystäviensä puolesta.

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua." 4. Moos. 6:24 KR92

"Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi." Joh. 1:16 KR92

"Kun Jeesus sai tietää tästä*, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat." Matt. 12:15 KR92

(* Mitä Jeesus sai tietää, niin että päätti lähteä muualle? Edellisessä jakeessa, Matt. 12:14, sanotaan: "Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Sen aikeen Jeesus sai tietää, ja halusi väistyä sieltä muualle.)

"Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti," Matt. 12:16 KR92

(Jeesus halusi etteivät ihmiset niin kovin nyt juuri julkistaisi niitä parantanistekoja, koska se tiesi sitä, että sitä nopeammin fariseukset haluaisivat hänestä eroon. Jeesus tiesi kyllä, mikä häntä jokatapauksessa odottaisi.✝️)

"- Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut..." Matt. 12:18 KR92

"Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." Matt. 12:21 KR92

Jeesuksella on valta - antaa syntejä anteeksi. Ja parantaa.

"Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan." Jaak. 5:13-16 KR92

"Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Mark. 2:5 KR92 (Ja sitten Jeesus vielä jatkoi:)  "Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä  syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Mark. 2:10-11 KR92 

---

Sinäkin voisit ehkä lukea, kuten minäkin tein, Wislöffin rukouskirjasta, sivulta 89, tekstin: (klikkaa isommaksi tuo...)

Fredrik Wislöff: Rukouskirjani

---

Ja vielä, tämä kuin rukouksen & runon tapainen, jonka vihkooni myös kirjoitin:

TULE, JEESUS, KYLÄÄN MEILLE!

Yllätä meidät saapumisellasi.

Kaipaamme sinun lohduttavia 

ja rohkaisevia sanojasi.

Sinun ihanaa valoasi ja

iloasi, joka Sinusta säteilee.

Sitä rauhaa, kaiken

epäselvän, pelottavan ja

rasittavan keskellä.

Älä tule vain kylään, 

jää asumaan meille!

Asetu taloksi, jää

perheemme jäseneksi.

Täytä talomme valollasi,

ja ilollasi.

On kuin Jumala sanoisi...

Älkää hätäilkö. Kyllä minä tiedän, että te hätäilette pelkäätte ja murehditte - mitä erilaisimpia asioita. Mutta teidän ei tarvitsisi. Kyllä minä tiedän, missä ja millaisissa tilanteissa te milloinkin olette. Tehän olette jatkuvasti minun silmieni edessä, minun katseeni alla; te, te juuri siinä! En voisi koskaan unohtaa teitä; en jättää teitä oman onnenne varaan. Olettehan minulle kultaakin kalliimpia, rakkaita; ostinhan teidät, oman rakkaan Poikani Jeesuksen hengellä. Kyllä minä tiedän, mitä tekoa te olette: maasta tulleet, ja maahan ruumiinne kuoltuanne palaa. Mutta: teidän henkenne on kätkettynä minussa. Jeesuksen ylösnousemusvoima nostaa aikanaan teidätkin kuolleista. Älkää unohtako sitä! Teillä on iankaikkinen elämä - Minussa, joka iankaikkinen olen.

Tuon kirjoitin eilen vihkoon, kun kaipasin rohkaisevaa sanaa.

---

Tänä aamuna: "... "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt.17:27-28 KR-92

Tuota välillä aina itselleni muistuttelen muutenkin.🌟

"Älä arkana pälyile..." - sana rohkaisee!

"- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:10 KR-92 

Tuo jae tuli ennen ylösnousua osittain mieleeni, ja piti heti ylösnoustua etsiä se. Se tuli rohkaisevana mieleen, kun on ollut vähän ankeita, masentavia ajatukset viime päivinä (vaikka ei mitään järin ihmeellistä olekaan meneillään.) Mieleeni tuli samassa yhteydessä myös eräs piirustus, jonka joskus tein. Siinä sanoi kuvassa ollut ihminen: - Aina näitä vuoria, eikä Jumalaakaan näy missään... Eikä se henkilö huomaa, että seisoo juuri siinä Jumalan jalkojen juuressa; niitä vuoriksi luulee! Sen kuvankin haluan vielä etsiä laatikostani. Mutta jotain samaa -  sitä Jumalan läheisyys-asiaa hipovia, muita piirustuksia, jo löysinkin. 

Ja tuossa sitten jo onkin se etsittäväksi jäänyt kuva tullut löydetyksikin. Klikkaa isommaksi tuo, niin näkyvät paremmin.

---

Mutta tuohon Jesajan jakeeseen liittyen, haluan kirjoittaa vielä pari edeltävääkin jaetta; sillä tuo jae vähän kuin vaatii ne mukaansa, koska alkukirjain on pieni... (samoin muuten vanhemmassakin käännöksessä).

"Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Aabrahamin siemen, sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua *väheksynyt" - älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:8-10 KR-92  *(v. - 33 käännös: "halpana pitänyt")

---

"Sinä...ystäväni, Abrahamin siemen..."!  Tuntuuko röyhkeältä meidän pakanuudesta kääntyneiden, (vrt. juutalaiset), ottaa itsellemme tällainen asema? Emme me sitä ota. Se annettiin meillekin saman uskon perusteella, kuin Abrahamille aikoinaan. Jossain kohtaa Raamatussa tuosta asiasta sanotaan jotakin. Pitääkin etsiä se... niitä.

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen." Gal. 3:8 KR-92

Ja näköjään juuri Galatalaiskirjeessä on tuota asiaa käsitelty usemmassakin jakeessa.

"Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." Gal. 3:6 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

"Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset." Room. 9:8 KR-92

Noita, ynnä muita - löysin hakusanalla: "Aabrahamin jälkeläisiä": 

https://www.bible.com/fi/search/bible?query=Aabrahamin%20j%C3%A4lkel%C3%A4isi%C3%A4

Vielä täytyy todeta, että Jumalan lupaukset juutalaiselle kansalle myöskin pitävät paikkansa yhä edelleen. Heillä on Jumalan suunnitelmissa ollut - ja on, ihan erityinen asemansa. Jeesuskin oli juutalainen! 

Mistä ilo ja kiitollisuus...

Mistä ilo ja kiitollisuus vaikeina päivinä; esim. vakavasti sairaina tai muuten vaikeina päivinä?  Tällainen kysymys tuli mieleeni. Ja siihen mieleeni tuli ajatus; että ehkä siitäkin, että on taas selvitty yksi päivä eteenpäin - Herran armosta ja avulla. 

Sitten aamulukemisteni ensimmmäiseksi luettavaksi tuli vanhasta Päivän Tunnussanasta:

 "... Hiskia sairastui pahasti ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi..." 2. Aik. 32:24-25 KR-92*

Toinenkin jae parantumis-/kiitollisuusasiasta oli tarjolla. Kyseessä oli Jeesuksen 1/10 parantamasta spitaalisesta: "Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä." Luuk. 17:15-16 KR-92

Rukous: Herrani, varjele meitäkin kiittämättömyyden ja ylpeyden synnistä! Sinä tiedät, kuinka helposti sellainen saa meidät valtaansa, ja unohdamme hyvät ja armolliset tekosi meitä kohtaan. Anna meille silmät, korvat ja sydän huomata hyvät tekosi päivittäin. (Valittaa kyllä osaamme kaikkea pyytämättäkin.)

---

*2. Aikakirja 32:26 kertoo kyllä sitten Hiskian myös nöyrtyneen... Hiskian sairastuminen ja parantuminen kerrotaan laajemmin toisaalla: 2. Kuningasten kirjan luvussa 20.