Ei sitä turhaan Jeesus tahtonut opettaa - "Isä meidän" rukousta!

Sen on aikoinaan muistiinmerkinnyt niin Matteus 6:9-13, kuin myös Luukas 11:2-4.  Lainaukset heiltä v. -38 käännöksen mukaan. Ja *merkinnällä varustettu on katekismuksen sanakääntein.

"Rukoilkaa siis te näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty  olkoon sinun nimesi;

tulkoon sinun valtakuntasi;

tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä

niinkuin taivaassa;

ja anna meille meidän velkamme (*syntimme) anteeksi

niinkuin mekin annamme anteeksi

meidän velallisillemme (*niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet);

äläkä saata meitä kiusaukseen;

vaan päästä meidät pahasta,

sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia

iankaikkisesti. Amen." 

Matteus 6:9-13  (*katekismus)

Jeesus sanoi rukouksesta muutakin:

"Anokaa, niin teille annetaan;

etsikää, niin te löydätte;

kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen anova saa,

ja etsivä löytää,

ja kolkuttavalle avataan."

Matteus 7:7-8

"Ja kuka teistä on se Isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skopionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk. 11:11-13  Ja Matteus oli tähän samaan merkinnyt muistiin myös sen, että kuka isä antaisi pojalleen: "...kiven, kun kun tämä pyytää häneltä leipää." Matt. 7:9

Sittenhän oli vielä sekin Jeesuksen puhuma yöaikaan ilmaantuneen yllätysvieraan tapaus, joka löytyy Luukaan muistiinpaanoista: "...Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin toinen tarvitsee." Luukas 11:5-8

Ja Matteus oli merkinnyt   muistiinpanoihinsa myös tämän: "... teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

Kaikenlaisiin tarpeisiin on rukoukseen lupa☀️

Muistiinpanoissa pohdintaa asemasta: työntekijän, ystävän, lapsen...

 Lapsen asema - vai tekoihin perustuva?

- Lapset ovat kuitenkin vapaat... !

- Ystäviksi minä sanon teitä

- Lapsilla voi olla ankara isä, joka vaatii työväeltään paljon, mutta lapsiaan rakastaa

"Ja hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26 (verorahan tapaus) KR-38 

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 KR-38 

(Ajattele; kaverukset, lapset, kertoo isiltään kuulleita juttuja toisilleen...:)

"Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken tehdä." Joh. 15:14

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15

(Ja isältä saa pyytää ne kaveritkin): 

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." Joh. 15:15 KR-38

(hedelmän "kantaminen" niinkuin puu sitä tuottaa - "kantaa". Mutta tulee myös mieleen kuva, jossa hedelmää kannetaan korissa... Jeesuksen luo)

- ystävät tekee mitä Jeesus pyytää

- Ja Jeesuksen ystävät - kaverit - voi mennä myös Jeesuksen isältä pyytämään kun jotain tarvitsee

- Entäs?:  työväestä lapsen ystäviksi, ystävistä lapsiksi!?

---

Nuo oli suoraan vihosta tähän kirjoitettu, sekalaista muistiinpanoa. 

Mutta jos ajattelee maallisia lapsia, ja heidän kaverisuhteitaan, ystävyyksiään, ja sitä millaiset suhteet voi muodostua kavereilla niihin kavereiden vanhempiinkin toisinaan... Ja kuinka merkittäviä, tärkeitä, voi olla niille vanhemmille ne kavereiden lapsetkin... niin saattaa ehkä jotain vähäsen siitä omasta asemastakin Jumalan suhteen.... jos ei nyt ihan ymmärtää - liian vahva sana - mutta saada koskettaa jotain kulmaa siitä rakkauden peitosta edes... Pidetään siitä kiinni... niinkuin pikkulapset rakkaimmasta peitosta tai pehmosta, jonka kanssa unikin tulee paremmin ja kaikki levottomuus rauhoittuu...

Jostain tuli tänä aamuna mieleen nämä mietteet ja niiden alut, kun tuntuu niin kovin vaikealta omistaa omalle kohdalle sitä Jumalan lapsen asemaa, ystävän asemaa, edes työntekijän asemaa. Kun niin paljon tuijottaa vaan sitä, ettei ole sitä tai tätä, ja kuvittelee että jotenkin omien saavutusten takia Jumala meitä rakastaisi... Kirkastakoon Jumala - se Isä - ja Jeesus, hänen poikansa - itse meille sitä, kuinka rakkaita hänelle ollaan. Hän rakasti kuitenkin meitä jo kauan sitten...

Jeesuksen sanat: "Tämän minä ole teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11 

Ja sen yllä oli jakeessa 9: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani."  Joh. 15:9 

🌿❤️☀️

"Oikean kätesi miestä"* - Luotetuin siinä oikealla puolella

"Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.

Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni: istu minun oikealle puolelleni." Apt. 2:33-34 KR-92

"Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman." Ps. 80:18 KR-92

JEESUS - JUMALAN LUOTETUIN JA LÄHEISIN, POIKA JA LUOTTOMIES, SIINÄ OIKEALLA.

Ja Hän on myös meidän turvamme, ja auttajamme "aivan vahva"! ❤️

---

* Sanamuoto "oikean kätesi miestä" on psalmissa  80:18,  v. -33 käännöksessä:

"Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten."

Rakasta meidät ehjäksi!

Olen nyt ollut leirillä keittiössä apuna. Omat puutteensa ja pelkonsa huomaa, on sitten kotona tai muualla. Ja kaikilla on tietenkin omat pelkonsa, toiveensa, ja myös ilonaiheensa. Pyysin pienessä rukouksessani yksinäisenä hetkenäni, että meidän kunkin asioita Herra hoitaisi. Hän ne parhaiten tunteekin. Sanassa sanotaan, että "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon". Me emme kykene täydellisesti rakastamaan, mutta Hän kykenee - ja tekeekin niin! Rakasta meidät rikkonaiset ehjiksi❤️

Siunausta sinun päivääsi, sinä Jumalalle rakas❤️

Herra ei ole vain "vuorten" Jumala... Hän on myös "laaksojen" Jumala!

"Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.' "  1. Kun. 20:28 KR-92 

"... "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."...  2. Kor. 12:9 KR-92. Paavalille sanottu sana. Ja sen vuoksi hän saattoikin olla jopa mieltynyt  kaikenlaisiin vaivoihin ja vastuksiin, koska hän oli huomannut Jumalan toimivan heikkouden keskellä.

Rukous: 

Herra, sinä joka olet myös heikkojen, etkä vain vahvojen Jumala. Auta meitä tänäänkin, meitä kaikkia, jotka omien asioidemme kanssa kamppailemme ja kaipaamme sinulta apua. Auta meitä.

Sinä olet heikkojen Jumala ja laaksojen Jumala; avuttomien Jumala. Sinä olet Jumala, joka kuulee omiensa rukouksia, ja tahdot olla läsnä omiesi elämän kaikissa käänteissä; myös mahdottomilta tuntuvissa kysymyksissä. Sinä kykenet auttamaan niissäkin, sillä sinä olet ainoa, elävä Jumala: Hän, joka vastaa rukouksiin.

Kiitos, kun saamme tulla eteesi kaikkine asioinemme. Sinä olet ylistyksen arvoinen. Jää siunaamaan meitä armollasi tänäänkin.

Aamun ajatuksia

Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt.  15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.

Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä. 

Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).

Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏

Puoliyön punerrusta

Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.

Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1

Kuin rukouksena tämä jae

"Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,

kaitse omaa laumaasi,

joka asuu yksin keskellä metsää,

kaukana hedelmätarhoistaan.

Johda se Basanin ja Gileadin laitumille

niin kuin entisinä aikoina."

Miika 7:14 KR-92

Kaikkia tarvitaan!

"Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä." 1. Kor. 12:22 KR-92

"Välttämättömia". Se on aika vahvasti sanottu! Ja nyt siis puhutaan siitä, että "Kristus on kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä... Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:12,27 KR-92

Luettavissa oli eilen myös jakeita, joissa oli köyhä leski poikansa kanssa, ja profeetta Elia. Jumala järjesti niin, että köyhä leski tarvitsi Elian saapumista, ja Elia köyhän lesken leipomusta - kummatkin hengissä pysyäkseen! 1. Kun. 17:7-16. Ja muutakin ihmeellistä tapahtui; jakeissa 17-24, jotka olivat tämän päivän luettaviksi merkittty.

Heikko ei välttämättä koe itseään tarpeelliseksi, mutta on silti sitä; ollen jopa välttämätön, kuten korinttolaiskirjeen jae sanoo. Vahvatkin tarvitsevat toisia, vaikka näyttäisi ulospäin aivan muulta. Vahva profeetta Elia tarvitsi jopa korppeja ruokkimaan itseään! Se kerrotaan jakeissa: 1 Kun. 17:1-6. Olisihan Jumala voinut järjestää sen aivan toisinkin, mutta näin hänelle näkyi hyväksi järjestää se asia silloin.

"Uskokaa saaneenne" - - - Mitä ihmettä...!

Kirjoittelin vihkoon viikko sitten sunnuntai-aamuna. Sitten oli lähtö reissuun. Palattiin eilen, sunnuntai-iltana, ja tämän aamun luettavat oli jännästi kuin jatko-osaa sille, mitä viikko sitten olin lueskellut ja kirjoittanut:

---

Viikko sitten: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa uskoen pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

"Sen tähden minä sanon teille: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 (-38 käännös)

Kts. myös Luuk. 11:1-13!  "Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua, ovi on lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään... hän kuitenkin tekee sen..." Luuk. 11:7,8 KR-92

---

Ja nyt tänä aamuna: Mark. 11:20-26  "Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan." (jae 22 KR-92) Ja niin voisi vuori siirtyä paikaltaan! Tai puu kuivettua hetkessä...

Ja sitten oli vielä:  1. Kun. 17:7-16, 17-24.  Elia Sarpatin lesken luona. Siinäkin uskon ihmeitä, kun lopussa olevat leivät ja öljy eivät vaan ehtyneetkään. Ja lesken kuollut poika heräsi henkiin.

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilö, jos ei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.

 

"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.

Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!

Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️

---

(Tämän tekstin olin kirjoittanut jo toukokuussa, mutta oli jäänyt silloin julkaisematta.)

Lohdullinen, rohkaiseva lukuvinkki

Yksin armosta - blogissa; lohdullinen kirjoitus:

https://yksinarmosta.fi/2024/06/22/minka-polun-valitsen/ 

Isän ilo!!!

Me saatamme toisten ihmisten edessä hävetä itseämme monista syistä. Tuhlaajapoikakin teki niin. Hän häpesi isänsä edessä; syystäkin, saatamme sanoa. Mutta isä! (Kuule into ja riemu hänen äänessään) : "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla." Luuk. 15:22-24 KR-92

Jeesus sanoo: "Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa." Luuk. 15:7 KR-92 

Tutustumista itseen ja Jumalaan...

Ostin taannoin kirjan: Armon kantamana päivittäin/Max Lucado/Päivä Oy 2005.  Kirjan alkulehdellä lukee kirjan nimen lisäksi: "Innostavia ajatuksia vuoden joka päiväksi". Ja siltä kirja kyllä vaikuttaakin.

Kirjassa on joka päivälle jokin jae, ja siihen aiheeseen liittyen lyhyet tekstit, jotka on jännästi noukittu Max Lucadon aiemmista kirjoista. (Pääsee samalla tutustumaan muihinkin kirjoihinsa hitusen. Kirjojen nimet on mainittu englanniksi.) Mutta sekin jännä tässä kirjassa on, että sivuille on varattu vähän kirjoitustilaakin. Tekstin jälkeen nimittäin seuraa jokin kysymys, johon vastausta miettimällä voi pohtia luettua, ja miettiä, mitä se itselle merkitsee.

Tänään 27.6. kirjassa oli jakeena: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi." 2. Kor. 3:18 KR-92

Tekstissä puhuttiin siitä, että palvomisen on "tarkoitus muuttaa palvojan kasvot". Muistutetaan Jeesuksesta kirkastusvuorella, ja siitä kuinka hänen kasvonsa loistivat auringon lailla. Pohditaan sitten, että kasvot eniten esillä ovat. Valokuviakin otetaan nimenomaan kasvoista. Ja lopuksi todetaan Jumalan haluavan kasvomme käyttöönsä. Juuri kasvot ihmisestä muistetaan. Ja sen kautta Hän, Jumala, voi heijastaa hyvyyttään. Kysymyksenä oli, että "onko sillä väliä, palvommeko Jumalaa vai emme?" Vastaus pyydettiin vielä perustelemaan. 

Innostuin kirjoittamaan vastausta. Johon rupeaminen tosin synnytti minulle uuden kysymyksen, että mitä Jumalan "palvominen" oikeastaan on? No siihen piti ensin etsiä hieman vastausta (*https://www.luterilainen.net/mita-on-palvominen/), sillä omat mielikuvat eivät oikein riittäneet minulle vastaukseksi. Mutta kun siihen sanaan oli saatu selvitystä; kirjoitin: 

"Jumala on ylistyksen, palvonnan, kunnioituksen ja tottelemisen arvoinen. On sillä siis merkitystä - ja niinkin, että Jumalan kasvojen edessä viipyily muuttaa meitä ja heijastus Jumalasta  näkyy meistä muille ja vaikuttaa... Ihailija haluaa olla kuin se, jota ihaillaan. Minun pitäisi ihailla häntä enemmän. Viettää aikaa enemmän hänen kanssaan... En selvästikään tunne häntä läheskään hyvin... Voi minua! Eihän minusta siten voi sinun kuvasikaan kummoisesti heijastua. Kipeää tutustua omaan itseen näin. Käännynkö tutustumaan sinuun? Kirkastusvuorella heillä oli niin hyvä olla, että olisivat jääneet sinne."

En ole vastauksia kirjaan aiemmin kirjoitellut.  Osittain siksikin,  etten haluaisi kirjaan merkintöjä, jos siitä vaikka joskus olisi jollekin muullekin luettavaksi. Nyt ensin lyijykynällä kirjaan kirjoitin, mutta pyyhin pois, ja talletin vastaukseni muilla keinoin:) Minulla on ollut tuo kirja melko vähän aikaa, vähän olen sitä vasta silloin tällöin lukenut; mutta olen havainnut sen kiinnostavaksi. Enhän sitä muutoin olisi ostanutkaan. Kun pyritäänhän ennen ostoa ne kirjat tutkimaan, että onko niistä itselle. 

---

Jotain vähän samaa aihetta, millaisin kasvoin toista katsomme, oli tässä jutussa, jonka eilen Seurakuntalaisesta luin:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/millaista-vastaanottoa-toivot-kun-astut-kotiovesta-sisaan/

Kun maa puskee kasvustoa valtavalla voimalla

Pari päivää sitten oli jakeena: "Niin kuin maa työntää versoa, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi." Jesaja 61:11 KR-92

Siinä silloin sitä lukiessa, kiinnitin huomiota sanaan "työntää", kun se ei tuntunut sopivan minun mieleeni. Joku muu sana olisi muka ollut parempi; lienenkö ajatellut tuota "puskea" sanaa, vai mitä lienen ajatellut. Mutta se mietintä sai eräällä kauppamatkalla jatkoa. Muutaman vuoden takaisen hakkuuaukon ohi ajettaessa, huomioin siinä pusikot, jotka nyt, tänäkin kesänä valtavalla voimalla ovat työntäneet uutta kasvustoa.

Mikä valtava voima se onkaan, joka saa alashakatun maan aloittamaan valtavan nousun niistä juurista ja siemenistä, joita maahan on jäänyt! Mikä ihme se onkaan, että pieni, kuiva siemen, sisältää sellaisen kasvuvoiman, että kun se herätetään valolla, lämmöllä, vedellä, ja ties millä muulla, (joskus jopa kylmäkäsittely tarvitaan), niin se todella alkaa "työntää versoa voimalla". Samoin maahan jääneet juuret; jopa juuren palat.

Sopiikin miettiä ja ihmetellä, että mistä se siemen - ja juuri, on saanut sen voiman?! Sen voiman, joka ajallaan herää toimimaan? 

Nehän herättää eloon Jumala - kaiken elollisen Herra ja Luoja! Hän, joka sen voiman on niihin laittanutkin.

---

Sainpa vielä mainion havaintoesityksen tämänpäiväiväisellä kävelylläni. Näin tien sivussa pienehkön, kuivan, monihaaraisen puunjämän, joka äkkiseltään vilkaistuna näytti silmääni kuin hirvenpäältä. Ajattelin noukkia sen mukaani, jotta voisin kotona katsoa saisiko siitä todella vähän muokaten sellaista. Mutta sepä ei suostunutkaan irtoamaan maasta, oli siinä tiukasti kiinni. Eikä se ollut kuollutkaan, siinähän oli pieni lehti tuloillaan!

Ehkä näet sen lehdenkin... tuossa alla olevassa kuvassa🌱

Samaan aikaan... iloa ja "murheellisuutta"...?

"Murheellisuutta" on lainausmerkeissä, koska nyt ei kuitenkaan puhuta mistään kovin ihmeellisestä, vaan ihan ns. aika tavallisista. 

Mutta mietin tässä äsken niitä omia murheitani -kovin pieniä ison mittakaavan murheisiin verraten. Mutta havahduin siihenkin sitten, että onhan sitä vastaavalla tavalla niitä ilon aiheitakin...

Tuli sitten mieleen se kohta: "... murheellisina, mutta aina iloisina...". Yleensä sen on ajatellut jotenkin niin, että sen ilon pitäisi olla ikäänkuin jotain isoa ilon tunnetta... Mutta siihenpä taitaa riittää ihan tavallinenkin, niinkuin siihen toiseenkin vaakakuppiin🙂

---

Ah, tuo ylempi kuva! Siinä on minun suosikkini muutaman päivän takaisesta kuvasatsista! ☀️ Sen näkisin mieluusti vaikka jonkun hartauskirjan kantena☀️

Tähän aamuun, tähän päivään ja viikkooon, tähän koko elämään...

Luin Wislöffin rukouskirjasta* erääältä sivulta siitä, kuinka hän kipuili kaiken sen kanssa, mikä elämässä oli vaikeaa ja ikävää. Hän oli kirjoittanut kaiken ylle tämän jakeen: "Odota Herraa, ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi."; Ps. 27:14.  Omassa  kyselemisessään hän tuli siihen tulokseen, että Jumala varmaankin sanoisi, että kaikki huolet, jotka hänen mieltään kalvoivat, olivat  Jumalan  kannettavana. Jumalan kädessä ne olivat. Hänen, jolla on keinot ja valta. Ja kaiken mietinnän lopputulos oli, että vaikka omat voimat on vähäiset, ja harkitsemattomastikin saatetaan toimia, niin Jumala on luja; ja häntä kannattaa odottaa, koska kaikki hänen tekemänsä "koituu aina parhaakseni".

*Kirja: Fredrik Wislöff/Rukouskirjani. Kirjan alkupuheessa sanotaan, että alunperin tekstit on kirjoitettu vain itselle muistiin, omaan käyttöön, jolloin niitä saattoi aika-ajoin ottaa esiin ja lueskella.

---

Kuvajaisia ikkunassa... Valo on ihmeellinen asia. Se voi ilmestyä yllättäviin paikkoihin, ja heijastaa asioita näkyväksi sinne, missä niitä ei oleta näkevänsä, kuten  ✝️  puunrungossa☀️

Jumala valitsi mitättömät...

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mutta mikä maailmassa on hulluutta, sen  Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa oli heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä jotakin on. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Jumalan armo saapuu mitättömille penkeille, ja siihen saa istua... ansioton, valossa kylpevään paikkaan!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/06/tanaan-minua-ilahdutti.html

Lupa aina jutella Jumalalle, kaikesta!

"Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:17.  (Jae on muuten oikeasti noin lyhyt, siitä ei puutu mitään.) Eilen meillä isäntä muisteli ja mietti tuota jaetta, että helposti siitä tulee mielessä  vaatimus, että aina pitäisi rukoilla; eikä kukaan sellaiseen pysty. Ja että se tarkoittaakin varmasti sitä, että saamme jutella päivän mittaan Jumalalle samaan tapaan kuin muillekin puhumme. Kaikenlaista, mitä vain mielessämme on, suurta tai pientä.

Tämän päivän rohkaisujae

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5

Itse ainakin koin, tuon aamulla lukiessani, että varsinkin tuo: "kyllä hän sen tekee"☀️ - on rohkaiseva.

Voimme olla, itsekukin - hermostuneita ja kysyvin mielin, että mitä meidän elämässämme oikein tapahtuu...? Mutta siihen tahtoo Jumala antaa rohkaisuna tuon: "kyllä hän sen tekee". Ja tekee minkä sitten? Lupaa pitää meistä kuitenkin ja joka tapauksessa, huolta. Siltikin, ja silloinkin, kun meistä ei yhtään tunnu siltä, vaan kaikki näyttää menevän ihan vikaan ja hullusti. Me emme tunne tulevaisuutta, emme hänen suunnitelmiaan. Meidän silmiltämme ja käsityskyvyltämme on salassa Jumalan kauaskantoiset teot. 

Turvataan Häneen. Riiputaan Hänessä kiinni. Hän ei jätä omiaan!❤️✨🕊️🌿❤️

---

Rohkaisuna vielä  tämäkin erään englanninkielisen blogin teksti, (blogin nimihän näkyy tuossa osoitteessa):

https://www.ajoyfulcottage.com/2024/06/monday-morning-encouragement-god-of-all.html

Ja tuonhan kääntää halutessaan helposti näillä nykysysteemeillä suomeksi:)

Onnellinen kansa...

"Onnellinen se kansa,

 jonka jumala on Herra,

kansa, jonka Herra

on omakseen valinnut."

Ps. 33:12 KR-92

Kun on se "hiljainen kansa", jotka pellolla seisoo, ristin varassa, ja jolle niitä vaatteita välillä vaihdetaan... (Uutisissa oli)

... niin on myös "onnellinen kansa", joka sekin  pelloillaan seisoo, usein hiljaisena - ristin varassa, ja jolle on vaihdettu valkeat vaatteet. Niitä vaatteita - niiden ryvettyessä, rikkoontuessa, hävittyä - aina uusitaan samanlaisiin valkoisiin.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/05/pystyssapysymisen-salaisuus.html

 (Kuva - sen ajatuksen lähde, mainitaan jutussa.)

Rohkaisun sanoja tähän päivään - ja rukous

"Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen..." Jer. 12:3 KR-92

Jeesuksen sanat: "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR:92

"Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme." Ps. 103:12 KR-92

"...missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." Room. 5:20 KR-92

Rukous

Jeesus, ja Isä! Sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse. Oma sydämeni on monin tavoin petollinen, mutta sinä tiedät kaiken oikein. Puhdista minut kaikesta vääryydestä ja kaikesta millä sinua vastaan jatkuvasti rikon. Isä, lue Jeesuksen työ minunkin hyväkseni ja kasvata minua sinun tuntemiseesi, sinun lapsenasi. Pue likaisten vaatteideni tilalle sinun antamasi valkeat vanhurskauden vaatteet. Tahdon jäädä sinun vanhurskautesi suojaan, vaikka en ole ansainnut mitään siitä itse, vaan sinun armahdukseesi panen toivoni.Tahdon pysyä sinun rakkaudessasi kuin kylmissään värjöttelevä nuotion lämmössä. Anna aurinkosi valaista tätäkin päiväämme, ole elämämme aurinko ja lämpö!

Valo lainsuojattomallekin

"Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

Ne juottavat kaikki maan kaikki eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

Niiden äärellä asuvat taivaan linnut 

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää." 

Psalmi 104:10-13 KR-92

Monet vaivat saattavat saartaa meitä

"Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"  2. Moos. 4:11 KR-92

Se oli Jumalan vastaus Moosekselle, joka oli hetkeä aiemmin valittanut omaa osaansa tähän tapaan, ja tarkoittaen osoittamaan, ettei hänestä ole Herran osoittamaan hommaan: "Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole sitä nytkään,  vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." 2. Moos. 4:10 KR-92

Sanoiko Jumala sitten, että; "No niinpäs muuten olikin. Joku toinen käykin siihen paremmin"?  Ei sanonut. Mutta näin sanoi: 

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa." 2. Moos. 4:12 KR-92

Ja kun se ei tuntunut Moosekselle riittävän, joka vain pyysi, että joku muu lähetettäisiin, Jumala jo suutahti Moosekselle, ja antoi hänelle vielä avuksi Mooseksen oman, hyvillä puhelahjoilla varustetun veljen. Hän sai toimia Mooseksen suuna, mutta varsinainen lähetetty oli silti Mooses. 

Voisimme kysyä, että miksi Jumala ei parantanut Mooseksen puhekyä? Niinpä. Emme tiedä, mutta Jumalan suunnitelmat nyt olivat tällaiset. 

Mekin voimme omine puutteinemme ja vaivoinemme ihmetellä, miksi meille sellainen/sellaiset vaivat on annettu? Mutta useinkaan Jumala ei niitä asioita ja  suunnitelmiaan meille selitä. 

Tekeekö se sitten muka elämästämme helpompaa? No ei tee. Mutta tekisikö itseasiassa sekään, jos selittäisi? Selityskään ei kenties olisi mieleemme. 

Mutta miksi innostuin kirjoittamaan tästä. No kun meilläkin täällä, isännällä ja minulla,  on omat vaivamme, jotka meitä kaihertavat. Tänäkin aamuna ne esiin tulleet. Ja niinpä tuo ensimmäinen jae tuolla ylhäällä, tuo Jumalan vastaus, puhutteli minua, joka aina vain huonokuuloisemmaksi tulen. Itse olin aivan normaalikuuloinen alunperin. 

Liekö Mooses ollut jo syntymästään lähtien asetettu siihen asemaan, että puhuminen ei sujunut häneltä, kuin vettä vaan? Miten lie, mutta Jumala tiesi, mitä teki, kun näin suunnitteli, tai salli. Ja näin samoin meidän itsekunkin kohdalla.

Saamme kyllä rukoilla, pyytää ja etsiä parantumista, sillä joidenkin kohdalla sekin kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Muistetaanhan sairaita parantanut - ja yhäkin parantava Jeesus! Mutta jos juuri meitä ei paranna, antakoon voimaa kestää niiden vaivojen ja vastusten kanssa joka päivä...🙏🕊️❤️☀️🌿

---

Joskus, tai aika useinkin, minua ilahduttaa erilaiset valoilmiöt. Tänä aamuna nappasin kuvan tästä, kun keittiön kaapit olivat saaneet tällaisen kuin "rimoituksen"🙂

Elämän juuri

Jeesuksen puheesta luetusta*, siitä, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Lukuvinkki: "Sanojen varjosta valaan vesille"

🐋🌊🐳

"Sanojen varjosta valaan vesille" -ajatuksia herättävä kirjoitus Brander-blogissa:

 https://www.brander.name/?p=5434 

Niin siis... että KAIKESSA se uskon kilpi olisi hyvä ottaa...

Hmm... Niin sanotaan, mutta kyllä se vain aika vaikealta hyvin usein tuntuu... Siis kaikessa... se ottaa. 

Mutta sopii meidän rukoilla, että Jeesus  meitä auttaisi! Että tänäänkin kaikki pettymykset, väärät valinnat, kaikki väärin tekemiset - ja tekemättä jättämiset, saataisiin (luetaan: uskaltauduttaisiin turvallisin mielin) hänen silmiensä eteen ja korviensa kuultaviksi tuoda. Eikä vain ne, vaan myös kaikki pelot, "pinnankiristykset" eli hermostumiset ja suuttumiset ja äreydet, ja kaikki mikä ikinä mieltä painaa ja vetää alas. Meidän ei tarvitsisi ainakaan pelätä hänen eteensä niiden säkkien kanssa mennä.

Jos ihmiset olisivatkin meitä kohtaan armottomia ja syystäkin meitä syyttäisivät, niin Jeesuksella on armoa enempi kuin me jaksaisimme ikinä kantaa. Suurimpienkin rikosten tekijät saisivat oikein luvan kanssa tulla hänen juttusilleen, jos vain sellainen kaipaus ja halu on. Ketään Jeesus ei halua ajaa luotaan pois, sillä hänhän sanoi itse näin: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen omat sanat).

Johannes 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. | Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38) | Lataa Raamattusovellus nyt (bible.com)

---

"Tänään" - (siis sinä päivänä muutama päivä sitten, jolloin tämän tänne kirjoittelin) - on ollut jotensakin hermostuttava päivä. Mutta kun äkäinen ja hermostunut olo alkoi ottaa liikaa otetta, tuli mieleen tuo otsikossa ollut kohta uskon kilven ottamisesta kaikessa. Siitä sitten tuli joitain ajatuksia, vaikkakin ehkä vähän sekavasti ja otsikkoon liittymättömän tuntuisesti. Mutta siinähän se lopulta onkin otettava, se uskon kilpi, että luottaa Jeesuksen työhön - myös omalla kohdallaan, eikä vain toisten!

---

Jatkan vielä vähän (tänä toisena päivänä): Mutta tuosta; "kaikessa ottakaa uskon kilpi", on nyt lähiaikoina tullut minulle eräänlainen muistolause. Se sukeltaa mieleen, kun arjen asiat alkavat hermostuttaa.  Se muistuttaa, että Jeesus kuitenkin kaikkea hallitsee, ja kykenee johtamaan kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka itse ei näkisi, että miten asiat voisivat edetä, koska oma ajatus voi päättyä pelkkään kaaokseen tai umpikujaan. Mutta Jumalalla on kaikenlaisia mahdollisuuksia meidän varallemme ja yllättäviä ovia, joita emme vielä näe. Hän myös toteuttaa toisinaan hienoja, hyviä suunnitelmiaan  silloinkin, ja sillä tavoin, kun meistä näyttää kaikki olevan aivan pielessä.

Siunausta sinulle, sinä Herralle rakas✝️❤️🕊️🌿☀️

Ja tässä vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu; nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399

Aina vaikeeta - Jumala aina sama!

Aamuajatuksiani kirjoitin... ensin vihkoon ja tänne sitten:

Kyllä tää aina vaan on niin vaikeeta. Aina joku huoli tai murhe mielenpäällä vähintäänkin, ellei jotain isoa näkyvissä olisikaan! Tänä aamunakin jotenkin ankein mielin tässä. Juuri ennen kuin tulin tähän pöydän ääreen, ajattelin sitäkin, että miten ehkä aina vaan vaikeammaksi menee asiat jo ihan vanhenemisen takiakin, (kun kaikenlaista vaivaa silloin yleensä tulee, kun niitä  jo muutenkin voi olla). Mutta niihin mietintöihin tuli kyllä heti tällainen ajatus; (Jumala sanoo, lue Jes. 46:4): 

Vanhuuteenne saakka minä olen sama! 

Minä olen aina sama.

Niin... millainen Hän sitten on? Kun on aina sama? Millainen minullekin?: 

On kantanut tänne asti, (alusta alkaen). Vaikka usein ei ole kivaa, (on monia pelkoja minulla) niin on silti kantanut, huolta pitänyt tähän päivään asti. Jeesuksenkin antoi meille, joka on kestävä, ihan  iankaikkisuuteen kestävä turvamme ja auttajamme. Jeesus myös muistutti meitä, että emme murehtisi huomisesta päivästä (siis niistä huomisista!). Matt. 6:34

Meillä olisi nyt mahdollisuus iloita tämän päivän  hyvistä asioista (mikäli niitä näkee ja tuntee) ja jättää ne huomisen huolet huomiselle. Kiitos Jeesus, ihan siitäkin nyt, että on aurinkoista!☀️

Lisään vielä tämän: pelot, (on ne minkälaisia tahansa; syyttäjäkin huutelee jatkuvasti "välihuutojaan", vaikka tietää oikein hyvin, että on jo kärsitty, kun Jeesus!)  on kuin pistäviä piikkejä  - mutta ne ei voi Jumalan uskollisuutta ja huolenpitoa tyhjäksi tehdä, eikä häneen vaikuttaa! Hänen huolenpitonsa pysyy aina samana. Aina Hän kantaa meitä -niinkuin mies kantaa poikaansa koko sen pitkän matkan jonka te olette kulkeneet...(5. Moos. 1:31). Ja kerran ollaan kotioven edessä. Hän kantaa kotiin asti, ovesta sisään ihan sinne!

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

---

Jeesukselle on ihan tuttua KAIKKI, minkä kanssa me kamppailemme elämässämme!

Hän tuntee sairaudet, yksinäisyydet, synnnin hädät, vaikeudet olla toisten ihmisten seurassa, kuoleman,  ... - aivan kaiken, omakohtaisesti, sillä kaikki hän kantoi ristille omassa ruumiissaan.

Vielä uudestaan: (kun syyttäjäkin huutelee jatkuvasti "välihuutojaan" vaikka tietää oikein hyvin,) että on jo kärsitty, kun Jeesus...!)

Löytyi vanhoja piirustuksiani eilen varastosta...☀️

Armonsa loistaa auringon lailla

Tähän jakeen kohtaan: "... anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." 

Näin rukoili Daniel, (9:17-18). Ja hänen rukouksessa kuultiin. 

Ja minä kuvittelin, miten Jumalan armon valo saapuu valaisemaan niitä raunioita...

Ei hän ole unohtanut niitä. Rukoukset on kuultu. 

---

Jesaja 61:3: "panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." (Ja seuraava jae puhuukin sitten jo ikivanhojen raunioiden ja kaupunkien rakentamisesta...!)

Olipas jännä!

Tässä on kaksi asiaa, toinen tältä aamulta, toinen eilisiltainen. Mutta ensin se tämänaamullinen:

Olin lueskellut Luukkaan lukua 11 ja siinä olleet jakeet valosta ja sen puutteesta, sekä maljan sisäpuolen puhtaudesta, saivat minut murheelliseksi siitä, millainen itse olen. Olenko sitä, mitä tulisi olla? Ahdistavien ajatusteni kanssa menin ottamaan isännän "mannalappu"laatikosta yhden lapun. Sen nro oli 118. Se tarkoitti sitä, että minun siis piti katsoa Wislöffin rukouskirjan* sivu 118 (sillä niin se isännän lappusysteemi toimii). No aloin etsiä, ja kas; kun isännällä oli siinä laatikon kannen päällä ollut kirja avoinna, siinä oli juuri se aukeama, sivut 118 ja 119! Ja jakeena siinä sivulla 118, oli jae Luukkaan evankeliumista:

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13.

Tuo kohta on minulle ollut ennenkin tärkeä! Ja myös Wislöffin selitys tuossa kirjassa siitä kohdasta. Hän selittää siinä, että on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti katsoen heikkouden hengen vallassa.  Siinä myös Wislöff itse pyytää, voimattomuuden hengen itsessäänkin tuntien, Jumalaa sanomaan luovan sanansa hänellekin. Ja niin minäkin tahdon kuulla sen itselleni!

*Kirja: Rukouskirjani/Fredrik Wislöff/Kirjaneliö. Sain tutustua tuohon kirjaan 90-luvun alussa, kun ystäväni esitteli sen minulle. Tilasin itselleni sellaisen. (Silloin sitä vielä sai uutena tilattua. Siitä on olemassa useampia painoksia 80- ja 90-luvuilta ainakin). Siitä lähtien Rukouskirja on ollut meidän huushollissamme käytössä. Ensimmäisen kirjan jälkeen, joka kovassa käytössä hajosi, on yllättäen löytynyt jostakin "uusia" -lue: käytettyjä. Kerran äitini tädin jäämistöstä, ja sen jälkeen kirppareilta ainakin kolme kertaa löydetty.

No sitten se toinen jännä; eiliseltä, eri asiaa aivan: 

Olin joitakin aikoja sitten napannut luettavakseni kirjahyllystäni yhdestä romaanisarjasta vain yhden satunnaisen osan. Kirjan nimi oli: Toivon avain.* Romaanin sain eilen luettua, ja siinä kerrottiin loppusivuilla Israelin valtion syntyvaiheista ja mainittiin päivä jolloin valtioksi julistaminen tapahtui: se oli 14.5.1948. Olenhan tuon ennenkin tiennyt, mutta enpä sitä ollut juuri nyt eilen ajatellut, vaikka oli 14.5.2024. Mutta kun se kirjassa tuli nyt vastaan, ajattelin sitten. Laskin mielessäni, että 76 vuotta siitä sitten on. Mutta minua ällistytti, että miten minä juuri nyt, toukokuun 14. päivänä siitä luenkin... Enhän ollut sitä lainkaan ajatellut/muistanut mihin se päivämäärä liittyy. Muistin kyllä oman nimipäiväni siinä. Mutta sitten kun tuota isännällekin kerroin, että mitä juuri nyt tulin lukeneeksi, totesi hän, että niinhän on minulle käynyt ennenkin... (eli niin,  että olen esim. jonkin esivanhempani tietoja sattunut lueskelemaan papereista juuri sellaisena päivänä, joka on ollut jokin hänen merkkipäivänsä). Miten se voikin olla niin... 

*Kirja: Toivon avain, Siion kronikka 5/Bodie Thoene/Perussanoma Oy/1994

---

Pitääpä vielä laittaa tämä, kun sekin nyt mieleen sukelsi: Kun aikanaan sen ensimmäisen Wislöffin rukouskirjani olin saanut, kirjoitin siihen sen päivämäärän: 17.12.1990. Siinä on yksi "päivämäärien saarna" minulle ainakin, sillä samalla päivämäärällä vuotta myöhemmin, tapasin ensi kertaa mieheni. Olimme kirjoitelleet ensin ja sinä päivänä sitten tapasimme "livenä".  Kerran sitten lainasin seurusteluaikana kirjaa hänelle, ja siitä on tullut hänelle tärkeä kirja. Hänelle oli kyllä Wislöffin kirjat ennestäänkin tuttuja, mutta tämä rukouskirja tuli tutuksi siinä. Minulle puolestaan tuli ensiksi sen ystäväni suosittelun johdosta Wislöffin kirjat tutuksi tuon rukouskirjan kautta. Sittemmin  tutustuin muihinkin.

Alakerroksiin saakka!

"...koko sen talon...". Sehän merkitsi sitten sitä, ne alakerroksissa olevatkin pääsivät osallisiksi... Ja se on mahtavaa! Olipa se yllätys heille, vielä isompi varmaan heille, kuin niille yläkerroksen huoneessa oleville. Nämä alakerroksissa olevathan olivat varmaan ihan arkisissa hommissaan.

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat." Apt. 2:2 KR-92

---

Kumpikikohan se sitten lienee ollut, se oikea sana kääntää tuo kohta, sillä toiset käännökset puhuvat huoneesta, toiset talosta? Sitä en tiedä. Mutta minua nyt kuitenkin ilahdutti ajatus, että koko talon, koko rakennuksen väki, olisi saanut iloita siitä kokemuksesta, eikä ketään olisi jätetty siitä pois...

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3