tiistai 17. heinäkuuta 2018

Salattu Jumalan työ

"...jota emme minäkään pitäneet."* 

Tämän kuninkaan ratsuna oli vähäinen aasi. "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla." Matt. 21:5

Palvelijakseen hän nosti kieltäjän (Pietari) ja seurakuntansa vainoajan (Paavali).  Jokaisen omansa hän on kutsunut työhönsä, vaikka tietää millaisia me olemme. Se hämmästyttää, että kallis asia onkin voitu jättää tällaisten tehtäväksi.  Mutta työhän ei lopulta olekaan meidän - vaan Jumalan. Meidän kauttamme hän tekee salattua työtään - tänäänkin. "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:29

Paavali totesi jopa näin: "Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:10

---

*Jesaja 53:3: "Hän oli ylenkatsottu, ihmsten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet."


torstai 12. heinäkuuta 2018

Isän ääni

Näin joitakin päiviä sitten unta, jossa tunnistin yllättäen kotiin tulleen isäni äänen vintistä. Unessani oli aineksia todellisista tapahtumista lähes neljänkymmenen vuoden takaa. Herättyäni uneni merkitttävin lausahdus oli kuitenkin se, mitä sanoin isälle, kun hän ihmetteli, mistä tiesin hänen tulleen? Vastasin hänelle suunnilleen näin: "Tunnen sen ihmisen äänen, joka on isäni!"

Herättyäni ajattelin Taivaallista Isää...



Kuva on aiemmin piirretty, mutta sopinee tähän silti.

---

16.7.2018:  Missä olin, kun ei tänne mitään ole muutamanaan päivään tullut? Olin lastenleirillä tiskaamassa. Jotain jutunjuurta sain sieltäkin, mutta en osannut keskittyä niistä kirjoittamaan vielä. Siispä laitan sittenkin tämän jutun, joka aiemminkin jo pikaisesti käväisi esillä. Jutun päiväykseksi on näköjään tullut se alkuperäinen.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018


"Ravitse aamulla meitä armollasi..."
 Ps. 90:14



"...suo meille iloa ja riemua kaikina päivinämme."
Ps.90:14

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Mikä kumma sai kansan seisomaan rankkasateessa?

"...vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi." Esra 10:9




Kansa oli käsketty koolle, koska oli käsiteltävänä iso asia. Oli käynyt ilmi, että jotkut kansasta olivat ottaneet vaimoja toisista kansoista, vaikka Jumala oli kieltänyt sen... sen tähden, ettei kansa lankeaisi näiden vaimojen myötä palvelemaan samalla näiden kansojen epäjumalia ja ottaisi muutenkin omakseen heidän tapojaan. Israelin kansa oli otettu aivan erityisesti Jumalan silmien eteeen ja ikäänkuin esikuvaksi muillekin kansoille, että nekin palvelisivat oikeaa Jumalaa epäjumaliensa sijaan. Asia oli siis hyvin vakava. Olipa vielä pelkona sekin, että juuri saatu "levähdystaukokin" orjuuden keskellä saattaisi rikkoutua sen vuoksi. Kun Esralle, jolle Persian kuningas oli antanut valtuudet tulla takaisin Israelin maahan ja rakentaa siellä temppeliä, tultiin kertomaan asiasta, mitä kansalla oli meneillään, hän järkyttyi pahoin ja istui suremassa asiaa iltaan asti. Oli nimittäin käynyt vieläpä ilmi, että "päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa."

Nyt oli siis yhdeksännen kuun 20. päivä ja kansa seisoi rankkasateessa. Asia kävi kaikille selväksi, mutta sen toteutus ei ollut "yhden tai kahden päivän toimitus", joten päätettiin, että päämiehet ja asiaan osalliset, eli ne, joilla oli muukalaisia vaimoja, kutsuttaisiin paikalle myöhemmin:  "tulkoot tänne määrättyinä aikoina ja heidän kanssansa kunkin kaupungin vanhimmat ja tuomarit." Niin tehtiin. Vain muutama vastusti  asiaa.  Puolentoista viikon päästä, eli "kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä" vartavasten valitut miehet  "istuivat tutkimaan asiaa ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään he olivat selvillä kaikista miehistä, jotka olivat ottaneet muukalaisia vaimoja." Niinpä tehtiin luettelo, jossa mainittiin nämä miehet nimeltä.

Mitä sitten tapahtui? Esran kirja päättyy tuohon nimiluetteloon, mutta varmasti tehtiin niin, kuten oli jo ennalta sovittu, että muukalaiset naiset ja heidän synnyttämänsä lapset lähettiin pois. Vaikka se oli välttämätön asia,  mahtoi se olla surullinen päivä kun se tapahtui. Mitä miettivät miehet, vaimot ja lapset?  Surutyöhön oli ollut aikaa muutama kuukausi. Miten tuo kaikki vaikutti heidän myöhempään elämäänsä? Emme saa koskaan tietää sitä. Se suru ainakin olisi jäänyt kokematta, jos olisi jaksettu alunalkaen pysyä niissä raameissa, jotka Jumala oli antanut.

---
Esra: luvuista 7-10



---
Jumalan yhteyteen ovat kutsuttuja ihmiset kaikista kansoista. Jeesus, Jumalan Poika tuli tänne ihmiseksi ja  kuoli ristillä puolestamme ja siten sovittaen syntimme. Näin Hän hankki meille pääsyn Jumalan yhteyteen.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Esiin luolasta

"Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi." Joh. 11:38

Tästä luolasta tuli esiin kuollut elävänä, koska Jeesus niin käski.

"Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittynä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." Joh. 11:44





sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Paljon tai vähän

Ajattelin kalenteria katsellessani, että lasten lomaa on jäljellä  "enää vain sen verran jäljellä... " Mutta kohta tuli mieleeni ihan toisenlainen ajatus; että jokainen päivä tuo lähemmäksi myös Kodin! Vaikka olisi kuinka ihana levähdyspaikka tien varrella, ei siihen voi jäädä asumaan. Kotimatkalla ne tympeätkin paikat on ohitettava, jotka matka edistyy ja päästään määränpäähän, kotiin Isän luo! 




"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
 "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! 
Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa,
 ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, 
eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua
 eikä kipua ole enää oleva,
 sillä kaikki entinen on mennyt." 

Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."
 Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." 
Ilm. 21:3-5


Yritetään pitää määränpää mielessä - ollaan sitten levähdyspaikalla tai niissä vaikeimmissa paikoissa. Joka päivä määränpää on entistä lähempänä! Emmehän itsekukin kohdallamme edes tiedä, onko matkaa paljon, vaiko vain vähän jäljellä.

"Joka uhraa kiitosta. se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä,
 saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."
 Ps. 50:23 KR -92



---
Siitä lasten lomasta vielä. Sitähän on yhä melkein puolet jäljellä...  Ja voin ajatella niinkin, että "Ihanaa,  tytär tulee kohta kotiin pitkältä matkaltaan!"  Kuten onkin tulossa, jo ennen loman loppumista:) Ja lippukin on jo hankittuna. Tämän jutun kuvat onkin muuten juuri hänen ottamiaan viime kesän matkallamme.


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Häneltä kaiken saamme

 "Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi." Ps. 103:2-3*



"Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän,
 ja sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu


perjantai 6. heinäkuuta 2018

Hänelle tarpeen - sillä hetkellä

"Hän vetäytyi kuitenkin pois, oleskeli erämaassa ja rukoili." Luuk. 5:16*

Vaikka kansaa oli tullut kuulemaan Häntä, vaikka sairaat odottivat parantuakseen, Jeesus tiesi, mikä oli hänelle tarpeen sillä hetkellä: Hän tarvitsi rauhallisen paikan, ja aikaa olla kahden Isän kanssa.

Sen aika silloin.

Siinä vetäytymisessä on jotain samaa, kuin silloin, kun nainen voiteli kalliilla voiteella Jeesuksen jalat. Siitä tuli moitteita; tuhlausta ja köyhille rahat olisi pitänyt antaa. Silloin Jeesus sanoi, että köyhät olivat aina siinä läsnä ja tahdottaessa autettavissa. Jeesus kuitenkin tarvitsi sitä hetkeä silloin.

Meilläkin on ne omat hetkemme, joita tarvitsemme.



---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie.


maanantai 2. heinäkuuta 2018

"Älä pelkää"

"Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36  Jeesus Jairukselle, kun tämän tytär oli kuolut ja Jeesus tiesi nostavansa tytön kuolleista.

"Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen" Ilm. 1:17  Sanottiin Johannekselle, kun hän näki "Ihmisen Pojan muotoisen" ja hänet nähdessään "kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen."





"Älä pelkää", sanoo Raamattu *monissa yhteyksissä ja monille ihmisille. Ehkä sen ei olekaan tarkoitus olla kielto pelon tunteeseen, vaan kehotus luottamukseen, olkoon tunteet mitä tahansa. Pelkäämme tuntematonta, voittamatonta. Mutta vihollisista suurin ja pelottavin - kuolema - sekin on  jo voitettu! Jeesus elää ja mekin saamme elää. Hänellä on avaimet kaikkiin lukittuihin oviin.

"...Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 
ja minä elän;
ja minä olin kuollut, ja katso,
 minä elän aina ja iankaikkisesti, 
ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Ilm. 1:17-18

---


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Siksi se tarra oli siinä...

Luin muutama päivä sittten kirjaa, jossa oli eräällä sivulla otsikkona: "Tämä on se päivä". Itseasiassa se oli kirjan nimikin. Tuo kirjan "nimikkotarina" oli jotensakin tähän tapaan:

Eräs nainen ihmetteli yökylässä ollessaan, kun  aamulla kyläpaikkansa rullaverhoa nosti, että  miksi ikkunassa oli tarra, jossa luki "Tämä on se päivä". Sitä hän sitten aamupalapöydässä talon emännältä kysäisi. Ja emäntä selitti.

Hänellä oli ollut paljon kärsimystä elämässään ja aamut olivat olleet hänelle vaikeita, koska hän oli alkanut pelätä, mitä päivä taas tullessaan tuo. Hän oli sitten joskus löytänyt isänsä raamatusta alleviivattuna jakeen: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloikaamme siitä." (Ps. 118:24).  Hän ajatteli, ettei se häntä puhuttele. Siinähän puhutaan jostain juhlapäivästä tai muuten onnellisesta päivästä. Sitten hän joskus mietti, että eikö jokainen päivä ole Herran tekemä päivä... Ei kai sellaista tarvitse pelätä... Ja niin hän rupesi ajattelemaan jokaista päivää Herran tekemänä. Se helpotti hänen oloaan. Ja hän halusi laittaa sitten tekstin  nähtäväkseen joka päivä heti aamusta.

Siksi se tarra oli siinä ikkunassa.

Mitäpä jos itsekin laittaisin sen vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi... Tai ainakin iskostaisin sen mieleeni. Tänä aamuna tuo jae sattui tulemaan silmiini lukemastani yllättäen ja ajattelin, että ehkä onkin  hyvä hetki kertoa toisillekin tuo itseäni puhutellut tarina:)

---
No niin lapset, mennäänpäs tästä eteenpäin...




Mihinkäs ne kaks lähti?





---
Minä tuonne sen noin kertoilin, mutta paremmin sen kertoi  Riitta Lemmetyinen itse kirjassaan "Tämä on se päivä", jossa oli "tarinoita uskosta ja elämästä".  Hyvä kirja, lyhyitä, yhden sivun mittaisia kertomuksia ja hyvät kuvat.


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Toivottuun satamaan

"Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

Kuva omatekoinen. Idea siihen tuli Sessen blogissa olleesta jutusta.


He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan." Ps. 107:28-31



PSALMI 107

"Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on nostanut ahdistuksen alta
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asutttua kaupunkia.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimmn neuvon.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat eikä ollut auttajaa.

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän  vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen,
ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidän heidän ahdistuksistaan.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
ja hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

Ja kun he vähentyivät huolten ja vaipuivat  onnettomuuden ja huolten painon alla,
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle
ja panee heidän harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkkia suunsa.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja."


torstai 28. kesäkuuta 2018

Meidän isoveljemme: Jeesus!

Meillä kaikilla on isoveli! Meidän Isoveljemme on meitä paljon vanhempi. Hän on vahva ja juuri sellainen ihanneveli, jonka jokainen toivoisi itselleen. Hän pitää huolta meistä pikkusisaruksistaan; puolustaa meitä jatkuvasti kaikenlaisen kiusan ja uhkaavan keskellä. Isoveljemme tuli vapauttamaan meidät suurimmastakin uhasta: kuoleman vallasta.

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisella tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:14-15

Samme kaiketi kutsua Jeesusta myös nimellä "Isoveljemme". Hän on kuitenkin esikoinen; me niitä pikkusisaria ja -veljiä.

"Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi," Hebr. 2:10-11

Hebr. 2:9-18


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kartanonherran mailla

"Autuas, se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä..." Ps. 65:5

"Esikartano", pieni kartano ison mailla?




Kartanonherran lapset?  Hänen omiaan, nimiinsä otettuja, rakastettuja...

Kartanonherra näkee lapsensa aina ja huolehtii heistä joka aika. Hänen maillaan asuvat lapsensa näkevät hänet ja tietävät, että heistä huolehditaan joka aika.

Kartanonherran mailla asuessa saattaa toisinaan käydä niin, että hätäännymme jonkin ongelman takia. Ajattelemme kuten entisessä elämässämme, emmekä tiedä kuinka ongelmamme voisi mitenkään ratketa. Unohdamme kartanonherran ja asemamme. Olemme hänen lapsiaan, elämme hänen maillaan, hänen kartanonsa hyvyyksistä, hänen huolenpidostaan.
Kun meillä on ongelma, tieto siitä tavoittaa hänet heti. Silti hän pitää siitä, jos itsekin rohkenemme asiamme hänelle kertoa. Emme vain usein rohkene tai kehtaa, kun emme ole oikein tajunneet asemaamme vielä. Emme ole  emme vieraita, vaan hänen lapsiaan. Sen tajuaminen vie aikaa. Samoin se, että opimme pois vanhasta, ja opimme uutta.

---
Tekstini sai alkunsa kun luin Wislöffin kirjaa "Voimallinen on hänen armonsa", tälle päivälle merkittyä tekstiä. Siinä oli tuo yllämainittu jakeenkohta sekä selitystä siitä, kuinka me emme itse valinneet häntä, vaan Jumala määräsi "meidät, köyhät syntiset, lapsikseen" ja kuinka olemme autuaita. Mainittiin kaksi asiaa, jotka  siihen sisältyy: Saamme elää Jumalan esikartanossa ja meidät ravitaan Jumalan huoneesta. (Noin omin sanoin ilmaistuna.)


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kun aika on täynnä

"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen" Gal. 4:4



Mieleeni tuli tuollaien jae. Olin jo aiemmin aamulla kirjoittanut toiseen blogiini (vaaranlaella) jutun, jossa melkein sama otsikko, kuin tuolla yllä. Se juttuni teksti kertoi Johannes Kastajasta. Hän tuli, kun Jumalan aika oli täysi, vaikka ihmisten mielestä aika olisi ollut jo ohi.

Tuokoon virvoitusta se ajatus, että Jumala toimii, kun aika on täysi!

Kun aika on täysi, alkaa tapahtua, vaikka me emme näkisi vielä mitään, ja asia tuntuisi meistä aivan mahdottomaltakin. Minkä Jumala on päättänyt, se toteutuu!



torstai 21. kesäkuuta 2018

Luotanko?

"Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin." Ps. 118:8

"Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala." Ps. 62:8





"Koko Raamattu sen ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka kehottaa ja vaatii meitä luottamaan kaikkein luotettavimpaan ja varoittaa meitä luottamasta ihmisiin, luotuihin. Vieläpä se kiroaa sitä, joka luottaa ihmiseen ja tekee lihan itselleen käsivarreksi. Se lupaa kaikkea siunausta ja kaikkea pelastusta sille, joka luottaa Herraan (Jer. 17:5,7). Hän on niinkuin puu vesiojain tykönä, niinkuin kallio meressä. Siitä huolimatta luotetaan kernaasti ihmisiin, etsitään yhä vain ihmistukia ja unohdetaan Herra ja hänen käsivartensa, ikäänkuin häntä ei olisikaan, niinkuin hän ei olisi meille mitään luvannut. Niin vaikeaa on ihmiselle pitää kiinni siitä iankaikkisesti lujasta ja katoamattomasta, jota hän ei näe, että hän mieluummin tarttuu oljenkorteen, jonka hän näkee, taikka ruokoon, josta hän voi ottaa kädellään  kiinni, mutta joka kohta, ennenkuin hän siihen edes oikein nojaakaan, katkeaa ja putoaa häneltä läpi käsien. Mutta ken on oppinut luottamaan Herraan, joka voi avata tien mereenkin ja sen syvien vesien läpi, hän on keskellä rajuilmaa kuten kallio meressä, tosin ahdistettuna ja vainottuna, mutta kuitenkin horjumattomana ja järkähtämättömän lujana hänen luottamuksensa perustalla, joka ei horju. Ken ei katsele vaaraa eikä murheen raivoavia aaltoja ja laineita, vaan perämiestä, joka ei koskaan ole kärsinyt haaksirikkoa ja jonka laiva ei milloinkaan ole hukkunut, hän on levollisena ja lujana Jumalassaan, niinkuin ei mitään muuta olisi kuin hän ja hänen Jumalansa, niinkuin ei mitään onnettomuutta ja vaaraa olisi olemassakaan." 

Johannes Gossner Aarrearkkunen/Suomentanut U. Paunu/Ev. Lut. Herätysseura ry.




---

Katson niin vain näkyvää... Saatan puhua luottamuksesta kauniita, mutta kiperän paikan tullen sen ohuus nähdään: se on kuin jääriite. Kiperässä paikassa kirveltää, koska en osaa juurikaan katsoa kuin sitä näkyvää. Osaan sentään vielä huutaa Isää avuksi, välillä kovemmin, välillä heikommin, mutta kuuleehan Hän. Oman luottamukseni kehnouden näkyessä,  on pakko ihmetellä, miten Jumala moista sietää? Ei muuta selitystä ole, kuin se paljonpuhuttu rakkaus, se hänen Isänsydämeltään lähtevä, joka jaksaa rakastaa sellaistakin, jossa ei mitään rakastettavaa olisi. Isä jaksaa rakastaa lastaan, mutta lapsi ei kykene samaan, eikä sitä Isän rakkautta käsitä.






keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Aamun jakeita

Laitan tähän tänä aamuna hartauskirjoista tälle päivälle merkattuja jakeita. Jotenkin ne kaikki tuntuivat nivoutuvan toisiinsa.

Wislöffin Rukouskirja:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Ps. 55:23

Gossnerin Aarrearkkunen:

"...Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita..." Jes. 60:19-21

Vähäsarjan Lupaus kantaa:

"Ja hän pyykii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, eikä murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Ilm. 21:4 KR -92

---

Ylläoleva jae  vanhemman käännöksen mukaan:

"ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:4





tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hän ei väsy meihin

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. 
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."
 Jes. 40:31





"Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä Israel, puhut:"Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"?

Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton." Jes. 40:27-28

---



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Jumalan armosta olen, mikä olen...

"Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha..." 1. Kor. 15:10



Eikä  Hänen - Jumalan - armo ole minuakaan kohtaan turha, vaikka olen mikä olen... En voi Paavalin tavoin sanoa, kuten tuon jakeen jatkossa on, että olisin kovasti työtä tehnyt. Kumminkin Paavalikin totesi,  että se oli Jumalan armo, joka oli hänen kanssaan: "...vaan enemmän kuin he kaikki olen minä työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1. Kor. 15:10

Armo kuuluu minulle ja sinulle myös. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" Tiit. 2:11

"Siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." 1. Tim. 4:10


Siunattua lepopäivää Sinulle!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Painolastia

"Tuntuu, että painolastia tulee koko ajan lisää... Painaako se minut vielä kokonaan maahan?

Eikös se pitänyt "panna pois kaikki se, mikä painaa"? 


Kuka tulee ja raivaa kaikki ne piikkiset kasvustot, jotka estää ja pistää? Tuletko Sinä, Herrani? Vai Sinäkö olet lähettänyt tuon kaiken jotakin tarkoitusta varten?


Miksi sitten meitä käsketään laittamaan pois kaikki painava, jos ne onkin Sinulta?


Miten voimme erottaa, mistä ne on? Sanotaanhan niinkin, että "monen ahdistuksen kautta" meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan.


---

juttu jatkuu: Reposaaressa  asuessamme saimme tietää, että siellä kasvaa sellaisia kasveja yhä, jotka ovat joskus aikanaan tulleet sinne laivojen painolastina. 

Painolasti oli todellakin vain painona, tekemässä laivaa vakaammaksi kulkemisessaan. 

Painolasti oli  siis silloin hyvä ja tarpeen. Eri asia sitten on, onko se tarpeen, että maalle kipattu painolasti saa vielä tuottaa jotain kasvavaa... Siitä en osaa sanoa mitään. Riippuu kaiketi siitä, mitä siitä kasvaa."


---
Noin kirjoitin eräänä päivänä. Mainittu Reposaari on Porin edustalla.

Hebr. 12:1 "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa."

Apt. 14:22 "ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."



torstai 14. kesäkuuta 2018

Hiljainen luottamus

"Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: - Jos kääännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. " Jes. 30:15 KR -92







keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Saviastiaan kätkettyä

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7


" ...aarre..."  meissä? ... heikoissa, vähäisissä, rikkinäisissä?  Vaikea uskoa ja nähdä sitä, mutta niin tuo jae sanoo... saviastioissa se on.




lauantai 9. kesäkuuta 2018

Jo ennen kuin...

"Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 
"Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Viikunapuun alla... Yhtähyvin se olisi voinut olla jokin muu paikka, ja tilanne. Kukaties, se oli jotain sellaista, että Natanael, jolle tuo ylläoleva sana sanottiin, piti sitä merkityksellisenä, että Jeesus näki hänet juuri siellä...

Näkeekö Hän minut vaikkapa hellan ääressä paistinlasta kädessä, tai aamuisin keittiön pöydän ääressä kahvikupin kanssa, tai kävelemässä itsekseni metsäteillä?  Varmasti näkee. Kuin myös sinut siellä, missä sinä olet - ja niissä sinun mietteissäsi.




Se voi olla vaikka omenapuun alla, puiston penkillä, raitiovaunussa, venevajassa, pyörän selässä, sairaalan sängyssä, kirjastossa... missä vaan oletkin.

"Ja kun he nostivat silmänsä, 
eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8


 Mutta ennenkuin minä näen hänet - näki Hän jo minut!


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Yhteenkuuluvia kumminkin

Tänä aamuna lueskelin tekstejä, jotka yllättävästi näyttivät sopivan yhteen, vaikka ovat aivan eri asioista puhuvia - ensituntumalta. Vaan kumminkin yhteenkuuluvia, niinkuin koko Raamatun sanoma.

Ensin jouduin tutkistelemaan  omia tekemättömyyksiäni: "Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Matt. 25:45 KR -92

Mutta - luin lisää kirjasta: "Viimeisen tuomion teksti tuntuu vahvalta lain julistukselta: Jos te ette ole tehneet, tulette tuomituksi. Jos olette tehneet, tulette siunatuiksi. On syytä lukea kuitenkin tämän tuomion perusteet tarkasti... Jako pelastuviin ja kadotukseen joutuviin on tehty jo ennen hyvien ja huonojen tekojen luettelemista. Jaon perustana on usko Jeesukseen. Kristityt pelastuvat siis uskon kautta Jeesukseen, eivät tekojensa perusteella..." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin edelliseen liittyen: "Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran." Luuk. 23:44-46 KR -92

"Jeesus, kun henkäisit viimeisen kerran ristin karuun puuhun naulattuna, annoit henkesi koko maailman syntien tähden... Sovitit syntimme rangaistuksen ja ostit ihmiskunnan vapaaksi. Raskas temppelin väliverho, joka oli elävä kuva syntisen ihmisen ja sinun pyhyytesi välisestä erosta, oli nyt revittty lopullisesti halki. Kaikilla sitä tahtovilla on avoin lähde syntejään vastaan ja vapaa pääsy eteesi..." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja

Ja yhteen edellsten kanssa kuuluu tämäkin: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." 1 Moos. 2:7 KR -92

"Olemme elossa, koska Jumala puhalsi meihin elämän hengen. Olemme siksi myös äärettömän arvokkaita tekijämme silmissä. Emme omista elämäämme, vaan kuulumme elämän Antajalle. Tämä tuo meille vastuun. Meitä ei luotu itseäme varten, vaikka olemisellamme on jo sinänsä mittaamaton arvonsa. Meidät on luotu etsimään ja toteuttaman yhteistä hyvää..."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja




Siunattua päivää Sinulle!
Olet mittaamattoman arvokas...







maanantai 4. kesäkuuta 2018

Epätoivon piinaamankin TOIVO

Se voi alkaa jostain ihan pienestä; se, että epätoivo alkaa kolkuttella ja huudella ovella.  Tuumin tässä eräänä päivänä, että on tosi vaikeaa pitää sitä epätoivoa oven toisella puolella. Sen ääni kuuluu jatkuvasti vaativana kuin muinoin satukasetilta*: "Avaappas ovi, että pääsen sisään!" ja vastaus "Sisään et sinä tulla saa. Emme me sinua uskokaan!"  Auta Jeesus tuon kanssa! Auta tänäänkin ettei epätoivo pääse sisään, vaan osaisimme havaita sen TOIVON olevan kanssamme täällä "maan pimennoissa" (laulun sanoin) tänäänkin, vaikka monenlaiset asiat mieltämme piinaavat ja yrittävät huudella epätoivoa ovesta sisään. Saakoon se TOIVON huuto olla kovempi!

"Olkaa  toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room. 12:12

---


*Meillä isommat lapset kuunteli aikanaan satukasetteja, ennen dvd-aikaa. Eräs niistä oli isosta pahasta sudesta kertova. Niin moneen kertaan tuli kuultua sitä, että tuo yllä oleva lausahdus ison, pahan suden suusta kuuluu mielessäni näyttelijä Matti Raninin äänellä, joka oli siinä roolissa aivan mainio.

Mutta... vihollisemme on suuri sadunkertoja. Koko ajan se yrittää saada meidät uskomaan omiin juttuihinsa tosina. "Emme me sinua uskokaan. Sisään et sinä tulla saa!". Niin sille olisi vastattava. Jos se epätoivo kumminkin on saanut jalkansa ihan ovenrakoon jo, tai peräti päässyt sisälle, huudetaan TOIVOA.

Näin Toivon nimipäivänä. Olenhan Toivon tytär...:)


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Lähdettä kohti

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen huomasin, että se lapsilla ollut kurkkukipu, joka heissä nyt jatkaa oloaan toisessa muodossa, eli nuhana jne, on nyt minulla. Mietin väsyneenä ja tympääntyneenä, että nyt eletään tässä todellisuudessa ja tämän elämän lakien mukaan, joten siihen tyyliin on varmaankin jatkoa luvassa seuraaville päiville ainakin ja kenties viikoillekin. Näissä synkistelyissäni kumminkin otin käsiini hartauskirjan, ja luin siitä:




"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." "Jeesus, tarvitsen taas läsnäolosi vakuutusta. Tarvitsen apuasi taivaasta, sillä olen näännyksissä... Sinä lupaat sanassasi juottaa väsynyttä ja ravita nääntynyttä. Tässä on yksi sellainen. Toteuta lupauksesi, niin minä nousen jälleen ja voin kiivetä uudelleen vuorille - vaeltamaan raikkaissa tuulissasi."  (Jer. 31:25 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Siinä oli jo vähän virvoitusta väsyneeseen mieleeni. Otin toisen kirjan:

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi." "Kun me astumme taivaan valtakuntaan ja ajattomuuden ihmeelliseen olotilaan, tulee Herramme itse meitä vastaan ja sulkee meidät hellään syleilyynsä. Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme ja laskee täydellisen rauhansa sydämiimme. Hän riisuu päältämme kaikki sairaudet, ahdistukset ja heikkoudet kuin vanhat vaatteet ja pukee meidät uusiin, puhtaisiin pukuihin..."  (Jes. 35:5-7 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa)

Ja vielä se kolmas esillä ollut kirja:

"Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." "Jos tietäisimme kuolemattomuuden salaisuuden, ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei pyrkisi siitä osalliseksi. Jos olisimme janoisena erämaassa ja näkisimme lähteen, ei olisi mitään, mikä estäisi meitä pyrkimästä sammuttamaan siinä janomme..." (Ilm. 22:17 KR-92/Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)




Näistä minä sain virvoitusta tähän aamuun. Muuten en olisi ottanut tätä konettakaan esiin laisinkaan.

Hyvää lepopäivää sinulle!


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kenen tykö menisin? Jään tähän.

"Tahdotteko tekin mennä pois?"


"Herra, kenen tykö me menisimme? 
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat..."

Joh. 6 jakeista 67 - 68



---
Löysin kirjan välistä kirjoittamani lappusen. Sen luettuani lisäsin lappuseen nuo ylläolevat sanat. Lappusen teksti näkyy tässäkin: (jutun otsikko ja alussa oleva pieni tekstin osa)

tiistai 29. toukokuuta 2018

"Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.


Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta. Ja me luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette, mitä me käskemme. Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen." 
2. Tess. 3:1-5

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Puutarhurin töitä

"Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä." Jes. 27:6



"Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani. Ainako kyntäjä vain kyntää, kun olisi kylväminen, ainako vakoaa ja äestää maatansa?

Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kylvää mustaa kuminaa, sirottelee höystekuminaa, panee nisunjyvät riviin, ohran omaan paikkaansa ja kolmitahkoista vehnää vierelle? Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja höystekumina vitsalla.

Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan iankaiken pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida. Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta: hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri."  Jes. 28:23-29




"Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." Jes. 29:17-19


---
Minua jotenkin sykähdytti nuo kohdat muutama päivä sitten, kun ne silmiini osuivat.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Todellisia voimia

Levollisin, kiitollisin ja rauhallisin mielin ollessa, pyrkii jokin hyvin pian rikkomaan sen rauhan.
Jokin levottomuuden käärme luikertelee siihen "rauhan puutarhaan" tai ainakin kovasti yrittää sitä. Syntiinlankeemuksen jälkeen asia on ollut niin. Saatanan valta vaikuttaa jatkuvasti täällä yrittäen rikkoa rauhamme.

Mutta - on sitä paljon suurempi voima: Jumalan valta! Vaikka meitä täällä härnää, hätyyttelee ja pelottaakin saatanan jatkuva kiusa ja vyörytys meitä vastaan, ei meitä voi kukaan riistää Isän kädestä ja Hänen turvistaan. Täällä matkalla kyllä näemme ja koemme monenlaiset vihollisen järjestämät kiusat, mutta meidän turvamme on aina suurempi, kuin se, joka kiusaa.

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5. Moos. 33:27




Isä on meidän rauhamme:
"...hän on meidän rauhamme..." Ef. 2:14

Kyllä me sinne kotiin vielä päästään, vaikka pitkältä matka tuntuukin. Koko ajan ollaan lähempänä.

Paavalikin tunsi sen heikkouden ja pelon, joka meitä niin usein kiusaa: "Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa..."
Mitä Paavali pelkäsi, sitä meille ei kerrota, mutta hän jatkaa: "...ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei  teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1. Kor. 2:3-5

----

5. Moos. 33:27  "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala..."
Ef. 2:14 "Sillä hän on meidän rauhamme..."
1. Kor. 2:3-5  "Ja ollessani teidän tykönänne..."



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Korpiteillä ja polun varsilla



---
Alunperin  kuvaa rupesin tekemään tähän jakeeseen:

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä  suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." Ps 23:4  KR -92


"Yea, though I walk through the valley of  the shadow of death, I will fear no evil: for thou art with me; thy rod and thy staff they comfort me." Psalms 23:4 KJV