Jo nyt, vaikka ei vielä nähdä...

"Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.

Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."

1. Joh. 3:2 KR-92 

Jeesus on jo voittanut maailman

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17 

Lohduttajat ja ilosanoman julistajat liikkeelle!

" - Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä." Jes. 40:1-2 KR-92

"Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julistaa Juudan kaupungeille: - Teidän Jumalanne tulee!" Jes. 40:9 KR-92 

Jospa eläisin ihan tätä päivää tänään

"Herra olkoon sinun henkesi kanssa! Armo teille." 2. Tim. 4:22 KR-92 

Sitä tarvitaan!

Jeesus itse kehotti olemaan murehtimatta huomisen huolia*. Ja muutenkin Raamatussa kehotetaan siihen, ettemme mistään murehtisi, vaan toisimme asiamme Jumalalle, jopa kiitoksen kanssa**. Mutta kuinka hyvin se murehtimattomuus sitten onnistuu? Melko heikosti. Vaikka ei sitä asiaa mittailemaan tarvitsekaan ruveta. Mutta tämä aikakin on sellainen, että se jo kaikenlaisten uutisotsikoiden välityksellä syöttää meille sitä ajatusta, että meidän on jatkuvasti tarkkailtava kaikkea ja oltava huolissamme milloin mistäkin asiasta.

Mutta Jumalan ohje on toinen: "Älkää murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.", eli huomisen huolet kuuluvat huomiseen, ei tähän päivään.

Ehdotan, että lukisit yhden rohkaisevan, vanhan tekstin, joka on erään suomalaisen sota-ajan papin kirjoittama:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html 

---

* Matteus 6:34, 6:27, 10:29-30

** Filippiläiskirje 4:6-7

"Vähemmän viisaan" kysymyksiä viisaudesta...

Kuinka paljon olisi laitettava painoa ihmisen omalle viisaudelle, ja sitä kautta viisaalle toiminnalle? Kuinka Jumala "kompensoi" sitä, jos ihmiseltä puuttuu viisautta ja järkevyyttä, ja sen vuoksi oikeanlaista toimintaa? Jääkö sitä ikäänkuin ihminen, oman kyseenalaisen viisautensa varaan?  Vai "kompensoiko" Jumala sitä? Ja jos, niin miten paljon tai vähän? Pitääkö ihmisen osata itse pyytää apua?

Piti ihan ensin etsiä mieleeni tulleen "kompensoida" -sanan merkitys netistä: "hyvittää,tasata,korvata" ja "toimia jonkin menetetyn tai ei saatavilla olevan sijasta".

Raamattu puhuu paljon viisaudesta, että se on tärkeää. Tyhmyys saa kovia sanoja. Ihmiselle, joka ei koe itseään viisaaksi, se saattaa olla ahdistavaa ja ja aiheuttaa joissain tilanteissa yllä olevia kysymyksiä. Pohjimmaltaanhan siinä on kyse siitä, että ihminen tahtoo tietää, pitääkö Jumala minusta silti huolta, vaikka en ole viisas, enkä osaa toimia viisaasti? 

Kun näitä itse olen joutunut nyt miettimään, tuli mieleen etsiä, mitä Raamattu viisaudesta nyt sanoo. Sanoo paljonkin, mutta nämä tuntuivat jotenkin lohdullista kaiken pähkäilyn päälle:

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6 

"Daniel lausui ja sanoi: "Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima." Dan. 2:20 

"mutta niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus." 1. Kor. 1:24

Parasta viisautta onkin varmaan Jumalan tunteminen ja Häneen turvautuminen - aina ja kaikessa. Hänhän lupasi olla omiensa kanssa aina. Hän kykenee ja tahtoo ohjata kaikkien sokkeloiden läpi. 

Minähän sanoin sinulle...

 "Jeesus sanoi hänelle:

"Enkö minä sanonut sinulle, 

että jos uskoisit,

niin sinä näkisit 

Jumalan kirkkauden?"

Joh. 11:40

Jeesuksen sanoessa tuon, mitään ei ollut silloin vielä näkyvissä. Mutta se oli tuloillaan, aivan kohta.

 

Varhain esitän pyyntöni - odotan vastaustasi

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps. 5:4 

"Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi." Ps. 5:4 KR-92 

"Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä esitän pyyntöni sinulle ja odotan." Ps. 5:4 Raamattu kansalle 

Ajattelen, että tuo "varhain" on muutakin kuin aamua. Se on silläkin tavoin varhain, että voisi heti sen asiansa Jumalalle esittää. Ei tarvi odottaa, että se paisuu vielä isommaksi ja vasta viime hädässä käännytään Jumalan puoleen.  Ja toisaalta, odotetaan, että Jumala voi asiaamme joka vaiheessa tarttua  - tavalla tai toisella. Helpostihan masennumme, jos hän ei heti anna merkkiä itsestään. Mutta vaikka mitään ei näy, tai kuulu, on hän kuitenkin kuulolla, paikalla ja näkemässä koko ajan mitä tapahtuu, ja valmiina puuttumaan asiaan, kun hän hyväksi katsoo. Esitetään siis vain asiamme jo varhain. Tai jos niin on jäänyt tekemättä, niin ihan missä vaiheessa vain.

Siunausta sinulle!

"...aamulla varhain ja illalla myöhään..." laulun sanoin.

Todellinen kuningaskunta - ja todellinen Kuningas!

"Siunattu Isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!" Mark. 12:10 KR-92 

"... Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä." Dan. 7:14 KR-92 

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:13 KR-92 

Todellinen;  oikea ja hyvä, kuningas, ei pakkosiirrä valtakuntaansa ihmisiä. Sinne tulee vain niitä, jotka sitä haluavat todella. Vihollinen yrittää jäljitellä todellista kuninkuutta ja valtaa,  pakkosiirtämällä ihmisiä vasten tahtoaan ja väkivalloin valtakuntaansa.  Ei sillätavoin synny uskollisia kansalaisia. Rakkaus rakentaa, viha ja vihollisuus  hajottaa.

"Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki." Snl. 10:12 

Rakkaus ei ollut mennyt!

"Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan." Markus 1:11-12 KR-92

Heti rakkaudenvakuutuksen jälkeen, ajettiin autiomaahan - kiusattavaksi! Ei kai sitä rakkaudenjulistusta heti peruttu, vai mitä tämä on? Ei sitä oltu peruttu; se oli yhtä vakaana voimassa, vaikka nyt tulivat aivan toisenlaiset päivät koetuksineen. Jeesustakin koeteltiin! Ei siis ihme, jos me olemme ymmällä, kun meidät joskus heitetään "syvään päähän", eikä aina niin kovin syviin edes tarvitse meitä heittää, kun jo kysymme, miksi ei Jumala auta? Näyttää ettei auta; mutta Jeesuksellakin sanottiin olevan silti enkelit pitämässä  hänestä huolta.  Ei Jumala jätä meitäkään yksin, vaikka siltä meistä kyllä saattaa tuntua. Meillekin on annettu rakkaudenvakuutus Jumalan taholta ja Jeesuksen suusta lupaus, että hän joka päivä kanssamme on.

Jeesuskin oli silti ihminen, vaikka oli Jumalan rakas Poika. Voi vain kuvitella, minkälaiset mietteet hänellä oli, minkälaiset kysymykset kenties mielessään, kun hänet autiomaahan kuljetettiin, vaikka juuri oli saanut taivaatkin nähdä avoinna ja kuullut Jumalan äänen. Hienosta hetkestä ns. maanrakoon hetkessä. Ristilläkin Jeesus joutui kysymään, että miksi minut hylkäsit? Silloin se kaikki tapahtui meidän tähtemme.

---

Kun nuo lainaamani jakeet luin, niin siitä nämä ajatukset tulivat. Tuon vesihelmillä koristetun lehden kuvasin tänä aamuna. 

Onko Jumalakin kiinni?

Viikonloppuisin, tms. päivinä saattaa olla, ettei kaikki arjen palvelut ole toiminnassa, ainakaan täysimääräisesti. Kun mietin, kirjoitanko rukouspyynnön eräälle palstalle, tuumin mielessäni, että hoitaako niitä siellä viikonloppuna kukaan? Mutta sitten voi kysyä niinkin, että onko Jumala kiinni viikonloppuna? Ei ole. Hänellä on aina ovet avoinna ja aikaa ottaa vastaan rukouspyyntöjä, ja vastata niihin. 

"Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela." Ps. 62:9

Jeesuksen sanat

"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen pyytävä saa

ja jokainen etsijä löytää, 

ja jokaiselle, joka kolkuttaa avataan."

Matt. 7:7 KR-92 

Pelokkaat parannettavat - (oma runo)

Me pelokkaat parannettavat

vältämme luoksesi tulemista

peläten, mitä meistä löydät. 

Ja kun sitten tulemme

vaivamme nopeasti kerromme

ja tahdomme pian pois luotasi.

Tyytyväisin mielin lääkkeet ostamme

jotka meille määräsit, ja silti

vieläkin pelkäämme, riittävätkö ne

jotta todella parannumme.

Omaa osuuttamme vatvomme,

teimmekö oikein, toimmeko esiin

kaiken tarvittavan?

Ja samalla unohdamme,

että kaiken sinä, Parantajamme, tiedät;

ei sinulta jää salaan mikään.

Anna levollisuutta ja rauhaa meille,

pelkojemme viidakoihin eksyneille;

anna kiitos ja ylistys huulillemme.

---

Tämä oli oma runo Cowperin tyyliin. Kun runojaan olen lukenut, alkaa omakin mieli pukea ajatuksia jotenkin runomuotoon. Tämä on kirjoitettu itselle ajankohtaisesta aiheesta, omasta lääkärikäynnistä aiheensa saaneena joitakin päiviä sitten, mutta sopii sen Taivaallisen Ylilääkärin luona asiointeihinkin...

Kuvituksena tänään (lauantaina) auringon keittiön seinälle muodostama mielenkiintoinen valoilmiö. Minun silmilleni se näyttäytyi ihmisenä, joka makuulla ollen rukoilee...

Lempeät sanat

"Lempeät sanat ovat mesileipää;

ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille." Snl. 16:24

Tämä jae oli päivän kalenterijakeena. Tuntui hyvältä lukea se:)

Viisaudesta William Cowperin runossa: "Viisaus"; perustuen Sananlaskuihin

 VIISAUS (Snl. 8:22-31)

Ennenkuin Jumala oli luonut vuoret,
tai hedelmärikkaat kukkulat kohottanut;
ennenkuin hän täytti lähteet,
jotka jokien juoksuja ruokkivat;
minussa Ikuisessa,
joka Ihmeellinen olen,
perusta ilon ei kulu milloinkaan.
Ja Viisaus nimeni on.

Silloin, kuin teltan asumiseen
levitti Hän taivaat laajalle,
ja läimäytti voimistumaan
valtameren mahtavat tulvat;
Hän painoin ja mitoin ne teki.
Ja Minä olin hänen kanssaan silloin:
Minä itse Isän ilona,
ja minun, miehen Poikana.

Niin Viisauden sanat havaitaan
Sinun kunniasi ja armosi,
Sinä ikuisesti rakastava
meidän arvottomuuteemme kiiruhdat!
Sinun armeliaisuutesi silmät katselivat meitä
ennenkuin tähdet nähtiin kaiken yllä;
sinun viisaudessasi on meidät tehty, 
ja kuolit puolestamme rakkaudessa.

Ja voisitko sinä iloita
luotujesi kanssa kuin me, 
jotka; koska näimme Sinut (ristin) puussa?
Käsittämätön ihme,
ja jumalallinen mysteeri!
Ääni joka puhui myrskyssä,
sanoi: "Syntinen, olen sinun!" 

(Käännökseni on tietenkin hyvin vajavainen, mutta tuosta alta näette runon alkuperäiset sanat.)

Se oli suloinen kohtaaminen - sen naisen ja Jeesuksen välillä.

Suloinen, vaikka kohtaamisen alkusyyt olivat aivan muuta. Nainenhan oli tuotu siihen tuomittavaksi...

"... Mutta Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti sormellaan maahan." Joh. 8:6 KR-92 

Mikä rauha Jeesus olikaan siinä kaiken hälisevän joukon keskellä! Hänellä ei ollut kiire sanoa mitään. 

Kun häneltä sitten kovasti tivattiin  kantaa kyseiseen tuomitsemisasiaan, hän lopulta oikaisi itsensä ja sanoi: 

"... Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Joh. 8:7 KR-92 

No lensikö yksikään kivi? Ei! Koska kaikki totesivat syyllistyneensä johonkin! Yhtään synnitöntä ei ollut. Ja kaikki luikkivat häpeissään pois.

Lopulta siinä oli vain se nainen - ja Jeesus. Mitä mahtoi syytetyn naisen päässä liikkua, ollessaan  siinä Jeesuksen edessä, joka näkyi nyt olevan se viimeisen sanan sanoja... Tämä ylin tuomari katsoo naista ja kysyy, eikö kukaan ollut tuominnut häntä? Ei ollut. 

 Ja se viimeinen sana naiselle oli: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää syntiä tee." Joh. 8:11 KR-92

Jeesus oli kuin rauhan satama myrskyssä!

---

Nainen oli tavattu ns. "itse teosta". Mutta samalla tavalla meidätkin varmaan tavataan jokaikinen, jokaikinen päivä - "itse teosta" ja itsepetosta - jotakin syntiä tekemästä, sillä emme pysty Jumalan tahtoa täyttämään - vaikka kuinka yrittäisimme - niin, ettemme jossain hairahtuisi. Me rikomme Jumalan tahtoa "ajatuksin, sanoin ja kätten töin", ja tekemättä jättämisin, kaikin tavoin, vaikka halumme olisi kuinka harras. Mutta senpä takia Jeesus juuri tulikin! 

Hän tuli, jotta täyttäisi kaikki vajavuutemne, maksaisi syntivelkamme ja vapauttaisi meidät. Hän  täytti kaiken puolestamme jo Golgatalla.

Kenelle se kelpaa, saa ottaa sen lahjana vastaan. Muutoin on kaikki suljettu lain alle.

Tuossa on Roomalaiskirjeen 3. luku luettavana. Varsinkin sen loppupuolella puhutaan juuri tästä asiasta:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=roo+3

Suloisia kohtaamisia Jeesuksen kanssa! 

Minä olen Herra, sinun parantajasi...

 "...sillä minä olen Herra, sinun parantajasi." 2. Moos. 15:20  (kts. koko jae Raamatusta!)*

Jumala on varmaankin meidänkin parantajamme, myös silloin, kun inhimilliset keinot ovat käytössä. Mutta Jumala on myös aivan erityinen Parantaja, ylimmäinen lääkäri suorastaan, joka kykenee parantamaan mitä tahansa, milloin tahansa, tahtonsa mukaan. Sellaista parantajaa ne useammin kaipaisimmekin, että pääsisimme suoraan hänen  "vastaanotolleen" ja tulisimme ilman ihmisten välikäsiä parannetuiksi, suoraaan Parantajan käsien kosketuksen voimasta. Tai ainakin hänen lähimpien "apulaistensa" toimesta, joille hän on antanut parantamisen lahjan. Kiitämme Jumalaa heistä, mutta myös niistä maallisista lääkäreistä ja hoitajista, jotka ihmisiä auttavat.

Mutta Herra, voisitko useammin ottaa  meidät itse parannettavaksesi?

Olen itse asioinut tässä viikon aikana hoitajilla ja lääkärinkin katsottavana, ja lääkekuurit on  meneillään. Niistä mietteistä tämä teksti, koska olen ihminen jolle on kovin vastenmielistä ottaa yhteyksiä lääkäriiin.

---

* Herra lupasi tuossa jakeessa, kun sen kokonaan lukee, ettei mitään niistä sairauksista, joita egyptiläisillä oli, ei tulisi israelilaisten vaivoiksi, jos he vain pysyisivät Herrassa. 

Siitä aiheesta on  kirjakin olemassa, on kaiketi 70- tai 80-lukulainen; "Ei mitään näistä sairauksista". Ulkomaisen kirjoittajan nimeä en muista. Kirja saattoi olla Ristin Voiton tuotantoa kuitenkin. 

 

Sairastavaisia

Minua puhutteli tänä aamuna pari kohtaa, joissa oli kyse sairaista. Toinen kohta löytyi yllättäen, kun olin siirtymässä toiseen kohtaan Raamatussa. Mutta ensin se päivän sanan luettavista löytynyt:

"Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkillä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi.  Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista." 2. Kun. 5:2-3 KR-92 

Ja niin tosiaan tapahtui, että mies sai palata kotiinsa iloissaan terveydestä. Hän myös sanoi, että jatkossa aikoi palvella ainostaan israelilaisten Jumalaa.

Mutta sitten tämä toinen kohta. Raamatun lehtiä kääntäessäni vilahti silmään taas jotain syyrialaista ja sairaiden parantumista:

"Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagoogissa, julisti ilosanomaa Jumalan  valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset - niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset ja halvaantuneetkin - ja hän paransi heidät." Matt. 4:23-24 KR-92 

---

Jotenkin nämä nyt upposi tänä aamuna minuun, kun en ihan kunnossakaan ole. Ei mitään järisyttävää, mutta saa rukoilla vaivojen paranemista. 🙏

Ei tarvitsisi kaikesta niin hätäillä

"...moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa..." Luuk. 10:41-42 

Jeesus itse sanoi tuon Martalle, (ruoka-asioihin liittyen varmastikin,) mutta tuohan sopii muuhunkin. Kaikkeen  huolehtimiseen ja hätäilyyn, sen huomasin, kun luin tuon kohdan kalenterista, johon se oli painettu. Siinä hetkessä se puhui minulle huomioiden ne omat huolen- ja hätäilyn aiheeni.  

Jeesus kyllä tietää tarkkaan aivan kaiken, mikä meitä milloinkin koettelee. Hän antoi ikäänkuin  "luvan" olla huolehtimatta ja murehtimatta huomisesta sanoessaan:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Kuvassa kahtimien läpi tuleva valo luo raitoja ja muita varjoja oveen... joka muutoin on valkoinen.

Menneet saa jättää

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö." Jes. 43:18 

Jos sinäkin murehdit jotain mennyttä asiaa, ehdotan, että lukisit tai kuuntelisit (molemmat tavat mahdollisia) tuosta alla olevasta linkistä yhden vanhan TV7:n päivän sanan, jonka puhuu Veli Johannes. Hänellä on siinä rohkaiseva sana siitä, että voi katsoa uuteen ja jättää menneet!

https://www.tv7.fi/daily_word/20-12-2020/ 

"Katso, minä teen uutta..." Jes. 43:19

Älä pelkää... - vieressä on Parantaja itse!

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; 

älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi;

minä vahvistan sinua,

minä autan sinua,

minä tuen sinua

vanhurskauteni oikealla kädellä." 

Jes..41:10  

Mikä on sinun kipeä paikkasi, joka aiheuttaa pelkoa? Sinulla lie omasi, minulla omani. Sitä kaipaa turvaa, tukea, ja vakuutusta siitä, että ei tarvitse olla yksin, vaan että Jeesus on kanssani; eikä mitään satu - siis tapahdu, ilman Hänen lupaansa.  Pyydän - ja pyydä sinäkin, että Jeesus ne kipeät paikkamme parantaa, ja kaiken mikä siihen liittyy!

- Minä olen sinun kanssasi

- Minä vahvistan sinua 

- Minä autan sinua

- Minä tuen sinua

  

- vanhurskauteni oikealla kädellä! 

Varjo - ja asian olemus...

"Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi." Hebr. 10:1

"Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava." Hebr. 10:19-23 KR-92 

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4 

Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa... olet minun kanssani

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps. 23:4 

Sinä jopa valmistat minulle "pöydän", eli katat ruokatarjoilun, vihollisteni silmien eteen, sanotaan myös siinä psalmissa. Ja sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani.

Pimeässä laaksossa on pelottava kulkea. Kuulee jatkuvasti kaikenlaisia yön ääniä. Ei tiedä mistä ne tulevat ja mitä ne ovat. Voi olla kuviteltuja tai todellisia vaaroja. Mutta: sillä kulkijalla, jonka silmät ei näe ja korvat kuulee pelottavia, on kuitenkin koko ajan lähellään, aivan vieressä ja läsnä koko ajan, vartija, turvamies - Jeesus itse. Hän tietää, mitä siellä pimesssä on. Hän on kulkenut siellä. Hän tietää, miten kulkija kokee sen kulkemisen. Siellä pimeässä laaksossa ei tule sattumaan yhtään mitään, jota Hän; vartija ja turvamies - Jeesus, ei salli. Ja mitä Hän sallii, se on tarkasti harkittua, jotakin tarkoitusta varten, vaikka me emme ymmärtäsi. Hän on läpikotaisin tietoinen sen tien jokaisesta vaarasta. Mutta hän on valmis puolustamaan sitä, joka hänet matkatoverikseen halusi. Tai paremminkin se on niin, että hän itse tarjosi itsensä matkatoveriksemme. Hänhän tiesi meidän olevan täysin avuttomia ilman häntä.

Rohkaise itsesi sillä, että muistutat itseäsi tästä vierelläsi joka hetki kulkevasta, aina täysin valppaana  olevasta turvamiehestä - Jeesuksesta. Hän ei milloinkaan jätä sinua yksin, vaikka sinä et aina häntä näe, kuule, tai kätesi ei heti osu häneen. Hän on silti siinä. Jeesushan sanoi: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20  

"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1. Kor. 10:13 KR-92

Nämä puolestaan olivat Paavalin sanoja. Hänelläkin taatusti omat pimeät laaksonsa.

ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27

Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.) 

Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.)  Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:

"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92

---

Paavali "tuli mukaan" tähän tekstiin, kun ensin olin mieleeni tulleet ajatukset ja sen rohkaisevan jakeen kirjoittanut muistiin, ja sitten päivän jakeista löysin Paavalinkin. Merkillistä miten joskus voi yksi jae, johon ei joskus kiinnitä mitään huomioita, ollakin toisena hetkenä se, josta jotain ajatuksia syntyy.

LUPAUS - TOIVO - VAPAUS ❤️

"Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme." Apt. 26:6 KR-92 

"vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu." 1. Piet. 3:15 KR-92 

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi." 1. Piet. 3:18 KR-92 

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92 

"Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta -" Room. 6:18 KR-92 

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 6:10-11 KR-92 

Mutta Jumala kyllä täydellisesti meidät tuntee

"Sillä tietomme on vajavaista..." 1. Kor. 13:9 

"Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista." 1. Kor. 13:10

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1. Kor. 13:12

 

Ihmeellisiä on joskus Herran ilahdutuskeinot...!

Aamulla tuli - kun olin hieman apein mielin, mieleeni se jae, joka kehottaa iloitsemaan tästäkin päivästä, joka on Herran tekemä. Ulkoa sitä muistelin ja vihkoonikin kirjoitin. Halusin sitten tarkistaa jakeen oikean muodon. Olin muistanut sekaisin uudemmmin ja vanhemmin sanoin. Halusin katsoa sen vielä Raamattu kansalle - käännöksestä. Etsin jakeen isosta kommentaariraamatusta, jonka joskus saimme ja joka siinä helposti saatavilla oli. Sitä katsoessani huomasin myös seuraavan psalmin (119) erikoisemman ulkoasun: siinä oli laitettu säkeitten alkuun myös hebrean kirjaimia näkyviin. Se sai minut etsimään jälleen kerran yhtä sanaa, jota en ollut google-kääntäjällä onnistunut aiemmin selvittämään, että onko se hebreaa. Nyt yritin uudestaan. Se kysyi hakemastani sanasta "rophi", että tarkoititko - ja sitten oli hebrealaisin kirjaimin oleva sana. Kun sen katsoin, se tarkoitti lääkäriä. Ja se taas sopi juuri siihen William Cowperin  runon aiheeseen, josta olin aiemmin käännöstä jo sorvannut, ja jonka nimessä se outo sana englannin kielen lisäksi oli. Nyt olin löytänyt sen, se ilahdutti! Mutta jos en olisi ruvennut sitä ulkoa muistelemaani tarkistamaan vielä viimeiseksi siitä isoimmasta kirjasta, en olisi varmaan koko asiaa tänään löytänyt, tuskin edes miettinytkään.

Jeesus - Parantaja... Pystyy parantamaan muutakin kuin kropan sairauksia; kykenee parantamaan synnin sairaudenkin täysin! Ja tuomaan myös eksyneet kotiin - ja kaikkea muuta!

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä."  Ps. 118:24 

---

Jännästi myös käyttämässäni v. -21 Päivän sana - kirjasessa oli tälle päivälle jakeet, jotka puhuvat samaa asiaa:

"...Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki." Job 12:9-10 KR-92 

"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92

Inhimillinen virhe tai sattuma - vai Jumalan suunnitelma...

Paavali päätyi Roomaan, kun roomalaiset  niin päättivät... vai miten se oli?  Katsotaanpa. Siinä oli kylläkin kyseessä paljon isomman tahon suunnitelma, eli itsensä Jumalan. Jakeet alla menevät siitä  maaherran tekemästä  Roomaanlähettämispäätöksestä taaksepäin tapahtumasarjan alkua kohti.

"Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin." Apt. 26:32 KR-92 (Kuninkaan mielipide tehdystä päätöksestä)

"Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten  vastauksensa: Olet vedonnut keisarin, niinpä menet keisarin eteen." Apt. 25:12 KR-92 (Maaherran tekemä päätös Paavalin asiassa)

"Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos -niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:10-11 KR-92

"Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko." (Paavalin omat sanat)  Apt. 20:22-23  

Mistä kohti Roomaa alkanut tapahtumasarja  Jerusalemissa alkoi, kerrotaan  Apt. 21, jakeesta 17 eteenpäin. Tässä omin sanoin lyhyesti sen kirjoitan: Paavali tapasi Jerusalemiin tullessaan Jaakobin ja vanhimpia. Heidän ehdotuksestaan Paavali meni eräiden juutalaisten kanssa temppeliin juutalaisen lain mukaan puhdistautumaan, jotta juutalaiset näkisivät Paavalinkin noudattavan sitä lakia. Juutalaiset kuitenkin luulivat Paavalin tuoneen kreikkalaisia temppeliin ja saastuttaneen siten temppelin, koska olivat aiemmin nähneet hänet kaupungilla erään kreikkalaisen matkatoverinsa kanssa. Tämä  tapahtumasarja johti Paavalin pidätykseen ja lopulta vei hänet Roomaan asti, vaikka hän ei ollut rikkonut juutalaista eikä roomalaista lakia. Mutta oli vedonnut keisariin, jotta häntä ei luovutettaisi juutalaisten käsiin. 

Jälkikäteen voisi inhimillisesti sanoa, ettei olisi pitänyt mennä temppeliin, ei olisi pitänytt kuljeskella kaupungissa kreikkalaisen kanssa, ei olisi pitänyt vedota keisariin... Mutta Jumala itse oli jo ennalta vahvasti ilmoittanut, että Jerusalemissa häntä odottavat vaikeudet. Niiden takia Paavali päätyi Roomaan, josta hän itse oli joskus todennnut, että hänen pitäisi sekin nähdä. Niin hän sen näki, koska Jumala sen hyväksi näki. Vaiherikkaalla ja vaikealla matkalla, ja sitten perillä Roomassa,  kaikui kuitenkin Jumalan evankeliumi monille. Ja uskovatkin saivat tarvitsemaansa opetusta. 

Jumalan siunausta, johdatusta ja kaikkea tarvittavaa sinulle, missä sitten oletkin nyt...

"Erämaa"

Miten usein mekin kaipaamme "Egyptiin" takaisin, kun teemme matkaa siinä omassa erämaassamme, johon meidät on johdatettu. Omasta "Egyptistämme" emme pitäneet, mutta nyt se tuntuukin paremmalta kuin erämaa, jossa olemme. Jossa "ruokakin" on huomattavasti niukempaa kuin mitä aiemmin saimme. Auta meitä omassa erämaassamne kiinnittämään katseemme Sinuun, joka kuitenkin olet meidän Johdattajamme ja Suojelijamme. Joka huolehdit myös "ruoan" ja "juotavan" saannistamme siellä erämaassakin. Auta, ettemme kävisi kapinoimaan, emme valittamaan. Ja jos - ja kun,  meillä on murheita - niitähän erämaa väistämättä tuo, auta meitä huutamaan avuksi Sinua, joka kuitenkin olet lähellä. Kuljethan itse mukanamme koko sen matkan, ollen valo yölläkin ja ohjaava pilvi päivällä. 

Huom. Myös Jeesus itse joutui erämaahan...

Pietarille sanottiin, Jeesus itse sanoi:

"... Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. 

Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi sammuisi..." Luuk. 22:31-32  KR-92

---

Vanhempi käännös sanoo, että  "saatana on tavoitellut teitä valtaansa" ja että Jeesus on "rukoillut ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään."

Ryysyläinen?

Kun joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Mutta joskus voi uskovakin kokea itsensä ryysyläiseksi Jumalan edessä. Mitä Jumala silloin sanoo, sille eteensä hiljaa  hiipivälle? 

Eiköhän Hän sano tähän tapaan: Olet ollut kovissa paikoissa,  mutta nyt otetaan nuo ryysyt pois. Pestään sinut ja saat ihan uudet vaatteet. 

"Siis, jos joku on Kristuksessa,

 niin hän on uusi luomus; 

se, mikä on  vanhaa, 

on kadonnut, 

katso, uusi on sijaan tullut." 

2. Kor. 5:17

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Ihme se on, että me uskomme!

Sitä saattaa joskus ajatella, että niillä oli helppoa uskoa, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa ja joka päivä saivat silmillään nähdä hänet ja kuulla hänen puhuvan heille. Niinkuin lapset isän seurassa, mikäs siinä oli ollessa ja uskoessa, voi ajatella. Se oli uskoa ja näkemistä yhtäaikaa. Mutta koska häilyväisiä ihmisiä hekin olivat, niin vaikka he tunnistivat Jeesuksen Herrakseen ja Messiaakseen, Jumalan Pojaksi, oli heilläkin silti uskomisen vaikeutensa, ja kenties juuri senkin takia, että näkivät Jeesuksen arkisesti silmillään. Joutuihan Jeesus heitäkin toisinaan nuhtelemaan heidän uskon puutteestaan, ja sanomaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa.

Entäpä sitten ne entisaikojen pyhät, jotka eivät osanneet, tai voineet, edes lukea! Heidän oli sitten talletettava kuulemaansa sanaa sydämiinsä, ja se oli sitten korkeammassa kädessä, että heidän uskonsa pysyi elossa - ja että se sanan siemen ja uskon lahja on rantautunut meillekin asti!

Sama Pyhä Henki pitää meidän uskomme elossa kaikkien vaarojen, epäilysten, kuivuuskausien, ja muiden vastusten keskellä. Pyhä Henki meille muistuttaa, mitä Jeesus on sanonut. Ja mitä Sanaan muuten on kirjoitettu. Ei meitäkään ole jätetty ilman huolenpitoa ja vain ikäänkuin omassa varassamme uskossa roikkumaan. Kyllä se kiinnipitäjä on paremmissa käsissä. 

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26 

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92

Siihen varastoon oli

jäänyt vain se yksinäinen ruukku,

maalattiaan osin hautautuneena. 

Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,

 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.

Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.

"Jeesus sanoi heille:

"Täyttäkää astiat vedellä."

Ja he täyttivät ne

reunoja myöten."

Joh. 2:7