Moni on varmaan joutunut ainakin joskus toteamaan itsestään niin, että "kyllä sitä niin heikoilla tuntee olevansa". Minä olen hiljaa mielessäni niin sanonut. Jotkut tuntee olevansa voimissaan, jotkut heikoilla.
Kun tässä yksi kerta sitten taas totesin mielessäni sen heikoilla olemisen, tuli heti mieleen tämä kohta:
"...kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:10
Jäin miettimään, että miten se muka niin on? Jae käänsi asetelman päinvastoin. Tuli joku käsitys siitä, että kun omia voimia ei ole, silloin on Herralta saatava kaikki. Tuleeko mieleen köyhäinavustus? No, joo. Köyhiähän me ollaankin ja täydellisesti avun tarpeessakin. Mutta se, mitä me Jumalalta saadaan, on ihan jotain muuta, kuin meille annettava köyhäinavustus. Jumala antaa/antoi itsensä. Antoi itsensä Isäksemne ja Veljeksemme. Otti omaksi lapsekseen meidät ja sanoi, "sinä olet minun"!
Se on enemmän kuin omat, isotkaan, voimat. Uudempi käännös sanoo jakeen näin:
"...Juuri heikkona olen voimakas." 2. Kor. 12:10 KR-92
Kiitos, Metsäntyttö! Miten hyvin päin kaikki meni. Armosta meille! Vaikka juuri nytkin tunnen olevani tietyissä asioissa heikoilla, en ole kuitenkaan pulassa. Jumala antoi itsensä Isäksemme ja Veljeksemme.
VastaaPoistaOtti omaksi lapsekseen meidät! Ikiomaksi!
Se juuri tuntuu niin hyvältä, että se on armosta kaikki. Ja otettiin ihan omaksi lapseksi.
PoistaMinäkin olen ihmetellyt tuota heikkona voimakas -juttua. Eiköhän se ole ennemmin niin, että Jumala on voimakas meidän heikkoudessamme. Itsellä ei nytkään ole voimasta tietoakaan.
VastaaPoistaEi ole minullakaan. Minun mielestäni meillä on sama ajatus, vaikka erilaisia sanoja käytämme siitä Jumalan voimasta heikossa.
Poista