tiistai 19. syyskuuta 2017

Hän kuitenkin näkee

"Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa."  Ps. 102:19-22



Kai se on vähän nämä jo syyskuun aikaisen aamun pimeätkin, jotka vaikuttaa sitä, että ajatuksetkin on helposti sitä samaa pimeää. Vaikka oma näkökykyni olisi jotenkin pimitetty, Hän kumminkin näkee.

Eilen aamulla tuli ulkona kulkeissani mieleeni sanat: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Tuohan oli siitä, kun profeetta Elisa rukoili palvelijansa puolesta, että tämä saisi nähdä, millainen turva heidän ympärillään oli saartavaa sotajoukkoa vastaa. Ja palvelija näki! "Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17



lauantai 16. syyskuuta 2017

Hän on meidän turvamme!

"Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?  Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?"  Ps. 27:1 (v. 1992 käännös)



"Pelottomuus ja usko Jumalaan on yhdistetty jotenkin samaksi asiaksi. Joka uskoo, ei pelkää, ajatellaan totisesta kristitystä. Ja pelkäävät Jumalan lapset ovat entistä enemmän peloissaan, sillä he eivät kykene saavuttamaan sellaista uskoa. On varmasti niin, että rakkaus ja usko karkottavat pelon. Samoin kuin totta on se, että jolla on uskoa edes hitusen verran, voi uskollaan siirtää vuoria toiseen paikkaan. Meistä ei taida olla kuitenkaan vuorten siirtäjiksi tai pelon karkottajiksi. Jumalan kehotus pelottomuuteen lienee kuitenkin realistisuudessaan enemmän lohdutus kuin vaatimus. Jumala tahtoo sanoa meille pelokkaille, että ei tarvitse pelätä, koska hän itse on meidän kanssamme. - Jumala on valoni, apuni ja turvani, miksi siis säikkyisin, ketä pelkäisin."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki


----


"The LORD is my light and my salvation; whom shall I fear? the LORD is the strength of my life; of whom shall I be afraid?"  (King James Bible)


Tuo psalminkohta 27:1 on käännetty näinkin: "Herra on minun valoni ja pelastukseni. Ketä minä pelkäisin? Herra on elämäni turva. Ketä minä säikkyisin?"  

Näin Uusi Tie -lehdeltä saamani "Jumalan kansan Pyhä Raamattu".  Tuossa on käytetty sanaa "pelastukseni". Vanhemmassa kirkkoraamatussa  v. -33/-38  siinä on sana "autuuteni". 




keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ota huomioon taivaan todellisuus

Aamulla herättyäni tulivat mieleeni ihmiset kaikenlaisten taakkojen alla: On nälkää ja janoa, yksinäisyyttä, kipua ja sairautta, kuolemaa, pelkoa, taloudellista huolta, kaikenlaista turvattomuutta, kotinsa menetttäineitä, kidutettuja ja vainottuja, takaa-ajettuja, väärin syytettyjä, sodan uhan alla olevia, myrskyn kourissa, rakkaansa menettäneitä tai sen uhan alla, ... ja luetteloa voisi kuka tahansa jatkaa. Ja siitä tulisi hyvin pitkä, emmekä sittenkään olisi kaikkea tyhjentävästi ajatelleet. Mutta Jumala on.



Hänelle ei yksikään kivuissaan, peloissaan, synnin hädässä oleva, tai muuten ahdistunut, ole hukassa, ei tuntematon. Hän näkee kaikki meidän tiemme, vaikka meistä tuntuukin aina välillä, että olemme aivan yksin, eikä kukaan hätäämme näe. Hän näkee sinut, vaikka olisit millaisessa pimeydessä tahansa. Ei Hän sinua jätä, vaikka koville joskus ottaakin. Hänhän maksoi meistä kalliin hinnan! Jättäisikö Hän omaisuutensa oman onnensa nojaan? Ei jätä.

Hänen omaisuutensa ei ole hukassa häneltä. Hän tietää tarkalleen jokaisen olinpaikan. Hän tietää, mitä siellä tapahtuu.

Voimme lähettää pyyntömme kuuleviin korviin - ja sydämelle, joka rakastaa meitä enemmän kuin ikinä voimme käsittää...

Pitäkäämme mielessä Taivaan todellisuus, sillä sinnehän me olemme matkalla.

"Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?" 
 Ps 139:7

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäsi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."  Ps 23:4

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

---

Kun tuon yllä olevan jakeen (Ps. 23:4) "Vaikka minä vaeltaisin..." kirjoitin aamulla vihkooni, näin sen ihan erilaisin ajatuksin kuin ennen.

"...pimeässä laaakossa, en pelkäisi mitään pahaa..."

Vaikka siellä laaksossa olisikin paha läsnä, minun ei tarvitsisi säikkyä sitä. Minua lohduttaa se ajatus, että sinulla on vitsa ja sauva; voit ajaa pahan pois.

Aiemmin olen aina ihmetellyt, miten vitsa ja sauva voi minua lohduttaa? Pelottavilta ovat tuntuneet ne. Nyt tajusin, etteivät  ne ole  Sinulla sitä varten, että niitä pitäisi pelätä, vaan turvakseni on Paimenella ne!

Ei sitä pelottomuutta tarvitse itsestään yrittää kaivaa. Pelkäämme tai ei - Hän ei meitä jätä!



Siunattua päivää sinulle!





maanantai 11. syyskuuta 2017

Rakkaus Jumalaan?

Tänä aamuna olen kysynyt itseltäni, rakastanko Häntä, Jeesusta?  Ja tunteehan minut Jumala... Minun oli myönnettävä, etten voi sanoa rakastavani. Minusta ei sitä rakkautta löydy, ei ole rakkauden tunteita. Miksi siis Hän rakastaisi minua? Eihän minussa ole mitään syytä siihen. Mutta - Hän rakastaa - koska on itse rakkaus!

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.  Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.  Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."  1 Joh. 4:8-10

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1 Joh. 4:18

Mutta mitä se rakkaus Jumalaan sitten on?  Siihen vastaa Johannes kirjeessään:

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä..." 1 Joh. 5:3

"Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy  Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."  1 Joh. 4:15-17

Oman rakkaudettomuuteni tunnoissa voin sanoa vain, kuin Pietari kerran, kun Jeesus kysyi häneltä: 

"Olenko minä sinulle rakas?"

 "Herra, sinä tiedät kaikki..." 
Joh. 21:17

----

"Tunnen suurta Jumalaa vain vähän..."

...kuten eräässä laulussa sanotaan.

Opetellaan
 tuntemaan
ja rakastamaan 
Häntä.

Hän kumminkin rakastaa meitä!

torstai 7. syyskuuta 2017

Mitään sellaista ei ole, jota sinä, Jumala, et tietäisi!



"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4



"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps 139:2



"Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen." Ps 139:6

maanantai 4. syyskuuta 2017

Kalliit lupaukset

"Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset."  2 Piet. 1:4



"Ihminen joutuu joskus merkillisesti eroon elämästä. Jotkut joutuvat eristetyksi sairauden vuoksi, toisilla on syynä vanhuus. Jotkut joutuvat eroon muista raskaan työn vuoksi, toiset taloudellisten huolten, surun tai vaikeuksien tähden.
Jeesus tahtoo sanoa tänään kaikille ystävilleen, että, vaikka monet asiat erottavat sinut toisista, ei mikään voi erottaa sinua koskaan Jumalan lupauksista. Hän on antanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset. 
Kristitty kokee suurimman hätänsä silloin, kun hän ei saa Jumalalta vastausta, jossa hän voisi levätä. Silloin on todella kaikki suljettu.
Kalliit ja mitä suurimmat lupaukset on tänään sinun käytettävissäsi. Älä senvuoksi menetä rohkeuttasi. Älä katso erottavia seiniä tai suljettua ovea! Kiitä Jumalan lupauksista, jotka kestävät ja koskevat myös sinua. Kiitä itsesi vapaaksi! Kiitä itsesi iloiseksi! Kiitä itsesi lupausten maailmaan."

H.E.Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja/1981

lauantai 2. syyskuuta 2017

Ole minulle armollinen

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; 
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden."
Ps 51:3




 "Jumala, luo minuun puhdas sydän 
ja anna minulle uusi vahva henki."
 Ps 51:12


torstai 31. elokuuta 2017

Muistiinmerkittyä

RAUHA ON SOLMITTU! SOTATILA ON OHITSE!


"... tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta..." kts. Kol. 1:20

"...niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." kts. Jes. 6:6-7 (Hehkuva kivi)

"...Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes. 1:18 (käydään oikeutta)



Rauha on tullut!

"Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat..." Jes. 52:7

Voitto on saatu!

---

Yhdestä muistilappusestani. Voit katsoa koko jakeet tästä: Kol. 1:20Jes. 6:6-7Jes. 1:18Jes. 52:7

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pysähdyspaikka

"Mutta milloin pilvi ei kohonnut, he eivät lähteneet liikkeelle, ennenkuin sinä päivänä, jona se taas kohosi." 2 Moos. 40:37



"Toinen Mooseksen kirja kertoo, miten Jumala johti kansaansa päivällä ja yöllä, päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa. Missä patsas kulki edellä, Israel vaelsi turvallisena. Mutta kun pilvi ei lähtenyt liikkeelle, he eivät lähteneet, vaan odottivat, kunnes se  taas kohosi. Tämä opettaa meille jotain. Jumala tahtoo kulkea edellämme tietä näyttäen. Mutta on aikoja, jolloin on hyvin vaikeata tietää, missä Jumalan tie kulkee. Me rukoilemme, mutta emme saa selvyyttä, mitä meidän olisi tehtävä. Opi siis tästä sanasta odottamaan. Älä mene Jumalan edelle. Odota, kunnes hän näyttää tiensä."

H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja

maanantai 28. elokuuta 2017

Tästä eteenkinpäin sama

"Tästedeskin minä olen sama." Jes. 43:13



Jonkin uuden kynnyksellä ihminen voi olla hämmentynyt ja peloissaankin. Hän voi kysellä, miten kaikki tulee menemään? Herramme ei välttämättä sitä meille kerro, mutta Hän vakuuttaa: "Tästedeskin minä olen sama."  Olkoon tulevat päiväsi siunatut Hänen nimessään!

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5 Moos. 33:27

lauantai 26. elokuuta 2017

Vaikka se olisi viimeinen paikka

Vaikka se olisi viimeinen paikka, jonka tässä elämässä silmämme saavat nähdä,
vaikka se olisi tuomion paikka, väärän tai oikean, 
vaikka se olisi tuskan paikka, 
NIIN HÄN ON SIELLÄ.
Hän tietää, siellä itse olleena, millainen hetki se se on!
Sielläkin Hän ottaa vastaan.
Hän kuulee heikoimmankin huokauksen puoleensa sielläkin.
Sielläkin voi vuosia itämättä ollut siemen alkaa itää.
Jeesus kohtasi ryövärin ristillä, sama Jeesus Hän on edelleenkin.


"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Jes. 43:19


"Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: 'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.' Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: 'Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu.' Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: 'Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi.' Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: 'Tämä on juutalaisten kuningas.'

Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: 'Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.' Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: 'Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.' Ja hän sanoi: 'Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.' Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Luukas 23:32-43



Even if it is the last place in our lives to see our eyes, Even if it is a place of judgment, wrong or right, Even if it is a place of pain, So he is there. She knows there is a moment there, what a moment it is! He also receives. He hears the weakest sighing there too.   There may also be a seed for a few years to germinate. Jesus met the plunder on the cross, the same Jesus He is still.

"Behold, I will do new things: now shall it break forth to the seed, do ye not know it? Yea, I will make the way of the wilderness, the rivers in the wilderness. Isa. 43:19

"And two other wicked men were put to death with him: and when he came to the place which is called the Skull, and there they crucified him both the wicked, the second to the right, and the second to the left: but Jesus said, Father, forgive them; They do not know what they are doing. ' And they divided their garments with them, and cast lots out of them. And the people stood and looked. And the governors also dreaded him, saying, He has helped others; To help himself, if he is the Christ of God, it is chosen. ' And the soldiers mocked him, and went to him, and offered him an acid wine, and said, If thou be a king of the Jews, then help thyselves. There was also a scripture on his head: "This is the King of the Jews." And another of the evildoers who were subject to him said to him, Are you not the Christ? Help yourself and us. ' But the other answered and rebuked him, saying, Wilt thou not even fear God, thou that art under the same judgment? We, indeed, suffer justice, for we have what our works deserve; But this has done nothing wrong. ' And he said, Jesus, remember me when ye come into your kingdom. And Jesus said unto him, Verily I say unto thee, To-day thou shalt be with me in paradise. Luke 23: 32-43



torstai 24. elokuuta 2017

Kaikki on Hänelle tuttua

"...kaikki minun tieni ovat sinulle tutut." Ps 139:3

Minun ajatukseni, sanani, kaikki olemiseni, ovat Sinun tiedossasi!

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; 
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne." 
Ps 139:2-4

Olin eilisaamuna jotenkin ankeissa tunnelmissa. Eikä se ihan vierasta ole tänäkään aamuna. Kai se on tämä aluillaan oleva syksy... ei ole enää aurinkoisia, valoisia aamuja ja mietteetkin kulkevat  helposti synkeitä ratoja. Eilen aamulla mieltäni tuli kuitenkin lohduttamaan tuo ylin jakeen kohta: "Kaikki minun tieni ovat sinulle tutut."  Lohduttakoon sinuakin se!


tiistai 22. elokuuta 2017

Armo - armollinen - armoton

Noista kolmesta otsikon sanasta helpoin ehkä ymmärtää, on sana armoton. Siitä tulee mieleen kova, häikäilemätön, vaativa. Sellainen, joka välittää enemmän itsestään, joka sääntöjä noudattaessaan tekee sen pilkuntarkasti, syitä ja vaikutuksia miettimättä. Tai sitten hän ei ehkä noudata mitään sääntöjä. Armotonta menoa...

Katselimme joitakin aikoja sitten elokuvan Lainvartija. Se oli länkkäri, jossa oli armoton seriffi.  Syitä ja mielenmuutoksia kyselemättä hän toteutti lainvartijan tehtäväänsä.  Olit sitten syyllinen tehtyyn tekoon tai pelkästään ollut samassa joukossa, oli tuomion uhka ylläsi.

"Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja."  Ps 17:11


Entäpä sitten armollinen. No, armottoman vastakohta tietysti... mutta miten sen nyt toisin sanoisi?

Se, joka armahtaa... "Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala! Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat."  Jes. 30:18

Noin sanoi Jesaja. "...nousee armahtaaksensa teitä..."  vaikka... "...Herra on oikeuden Jumala!".

Kuka meitä vastaan lähetettiin?

Se ei ollut "...armoton sanansaattaja" 
vaan
"Oikeuden Jumala!" 

 Mutta Hän osaa, ja tahtoo, ja hänellä on valta
 - armahtaa meitä, jotka olemme lainrikkojia. 


"Ja aseta armoistuin lain arkin päälle,  joka on kaikkeinpyhimmässä." 
2 Moos, 26:34


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kaikki mikä tehtiin tai jätettiin tekemättä

"Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Matt. 25:40

Ja mitä se kaikki  oli:
"minun oli nälkä" - annoinko syötävää?
"minun oli jano" -  annoinko vettä?
"minä oli outo" - otinko huoneeseeni?
"minä olin alaston" - vaatetinko?
"minä sairastin" -  kävinkö katsomassa?
"minä olin vankeudessa" - tulinko tykösi?

"Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Matt.  25:45


Nuo Jeesuksen sanat asettavat minut tiukkaan paikkaan. Kuinka paljon onkaan jäänyt tekemättä sitä, joka olisi ollut tehtävä. Jospa useammin tulisi tehtyä, kuin jätettyä tekemättä...

Kun luin tätä Matteuksen lukua 25, jossa Jeesus näistä puhuu, se toi mieleeni edellisenä päivänä lukemani Jesajan luvun ja tekstin siitä.

lauantai 19. elokuuta 2017

"Silloin..."

Luin Jesajaa. Luvussa 58 eräs kohta alkaa sanalla "Silloin".  Mutta ensin voi kysyä milloin?

"Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: 'Katso, tässä minä olen'.

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormellaosoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun,
niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu."
Jes 58:6-11

Vaikka elämme Jeesuksen työn tähden uuden liiton ajassa, emmekä lain aikaa, varmaankin tuolla kohdalla on meillekin puhuttavaa...


Koko luku on hyödyllinen lukea ja sen näkee tästäkin: Jesaja 58 (Koivuniemen Raaamattuhaku).
 



perjantai 18. elokuuta 2017

Voimallinen Jumala koko ajan

"Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta,
 sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?" 
Jer. 23;23


"Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? 
sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta  ja maata? 
sanoo Herra." 
 Jer. 23;24



keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ilon puku

Luin eräänä aamuna yhdestä hartauskirjasta kohdan, joka oli uudemman käännöksen mukainen kohta psalmeista:



"Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä  laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina." Ps 30:12-13 (uudempi käännös).

Erityisesti minua ihastutti tuo "ilon puku" ja jäin miettimään, mikähän puku minulla on yllä yleensä? Ettei vain olisi joku "rönttövaate", joku kulunut vaateparsi, joka ei silmää ilahduta? Uusi ilon puku on ihanaa saada - ja vetää ylle...

---

Sama jae vanhemmassa käännöksessä on näin: "Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti."  Ps 30:12-13 (vanhempi käännös).

perjantai 4. elokuuta 2017

Mahdottomasta mahdollista

Luin aamulla psalmia 81 vanhasta Raamatustani. Siinä on lopussa jae:

"Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta." 
Ps 80:17



"Hunajalla kalliosta..."  Hunajaahan ei normaalisti kalliosta saada... Olinkin kirjoittanut Raamattuni lehden alaosaan: "mahdottomasta mahdollista".  Hän voi senkin tehdä vaikeuksitta!

Samassa psalmissa oli muutakin huomiotani herättävää, jonka olin kauan sitten viivannut: "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut..." 


torstai 3. elokuuta 2017

Jeesuksessa on rauhamme ja turvamme

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33


tiistai 1. elokuuta 2017

Niinkuin on päiväsi

"...ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin." 5 Moos. 33:25




"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:2


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Valonkaipuuta

Ikäänkuin tänä kesänä ei olisi saanut valoa tarpeekseen. Ihminen kaipaa valoa...

"Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa."
Saar. 11:7



"...niinkuin huomenhohde  auringon noustessa pilvettömänä aamuna,
 kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen." 
2 Sam. 23:4

Tuollaisia aamuja...


Mutta vaikka nyt emme saisi valosta kylliksemme, niin kerran sitä on tarpeeksi:


"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti." Ilm. 22:1-5











lauantai 29. heinäkuuta 2017

Luvattuun maahan

"Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä, 
sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa." Joos. 14:13-14



Mutta mitä tapahtui kauan ennen tätä?  Kansa oli Paaranin erämaassa. He olivat kotimatkalla, matkalla siihen maahan, jonka Jumala antoi heidän esi-isälleen Aabrahamille perinnöksi. Nyt Mooses lähettää vakoilijoita tuohon heidän luvattuun maahansa, sillä Jumala itse käski häntä sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille; lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan."  4. Mooseksen kirjan luvussa 13 on nimiluettelo lähteneistä. Nimiä on 12 ja kenties muistat nimistä sellaiset kuin  Kaalebin ja Joosuan? Joosua-nimeä ei luettelosta muuten löydy. Siihenkin löytyy selitys vähän myöhempää: "Mutta Mooses kutsui Hoosean, Nuunin pojan, Joosuaksi."

Ja niin lähtivät vakoilijat katsomaan maata ja saivat ohjeekseen myös "...Ja olkaa rohkealla mielellä ja ottakaa mukaanne sen maan hedelmiä." Ja niin he tulivat myöskin Hebroniin. He viipyivät reissullaan neljäkymmentä päivää ja ottivat mukaan valtavan rypäletertun, jota monen miehen täytyi kantaa sekä muita hedelmiä. Mitä he sitten olivat matkallaan nähneet?  "Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät." Sitten he kertoivat sen maan kaupungeista ja niiden asukkaista: "Mutta kansa joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria..." "Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme." Ja vakoilijoiden pääsanoma oli tämä: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi." Kaaleb yritti tyynnytellä näitä puheita ja rohkaista väkeä: "...sillä varmasti me sen voitamme."

Mutta  vakoilijoiden epäuskoisten puheiden tähden alkoi kansa valittaa ja puhua paluusta Egyptiin. "Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat..." kansalle näin: 'Maa, jossa kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille.... Älkää vain kapinoiko Herraa  vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa...". Mutta auttoiko tämä puhe? Mitä teki kansa? Se aikoi kivittää Joosuan ja Kaalebin! Mikä sen esti? "Mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa."


Ja sitten alkoi pitkä mutka matkassa luvattuun maahan, sillä kansa sai vaeltaa vielä neljäkymmentä vuotta tämän jälkeen erämaassa... vaikka he olivat olleet jo aivan luvatun maan porteilla!

Mutta kun he sen ajan kuluttua tulivat sinne jälleen, oli Kaaleb yhä voimissaan ja hän sai omakseen Hebronin, kuten oli toivonutkin. Ja Joosuastahan oli tullut kansan johtaja Mooseksen jälkeen.




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Oikeutta ja armoa

Pyörittelin aamulla mielessäni sanaa oikeudenmukainen. Sehän kuulostaa ihan hyvältä sanalta. Mutta kun erottaa sen sisältävät sanat erilleen; oikeuden...  mukainen, se kuulostaakin jo vähän tukalammalta. Kuin oikeuden päätökseltä. Noustuani ylös, luin eräästä hartauskirjasta tämän jakeen:

"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun ARMONI ei sinusta väisty, 
eikä minun RAUHANLIITTONI horju, sanoo Herra, sinun 
ARMAHTAJASI." 
Jes: 54:10


Armoa voi saada osakseen se, joka ei sitä ansaitse... Jumala oli, ja yhä on, meitä kohtaan armollinen. Meitä kohtaan, jotka olisimme ansainneet Jumalan rangaistuksen ihan Aadamin ja Eevan ajoista asti syntiin syyllisinä. Mutta me saimme armon. Jumala rakasti meitä niin paljon, että lähetti rakkaan poikansa Jeesuksen tänne ihmisen osaan ja Hän lunasti meidät ikuisen kuoleman kirouksesta. Hän täytti kaikki vaatimukset edestämme. Rauhanliitto on voimassa. Se on tarjolla jokaiselle, joka sen haluaa vastaanottaa. Sotatila on päättynyt Jumalan ja ihmisen välillä...  Meidän ei enää tarvitse pelätä astua Hänen eteensä.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra.
 Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; 
vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."
Jes. 1:18

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Rukoukset kuullaan

"Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni." Ps 4:2  (v. 1992 käännös)


"Jeesus, kun sinä olet hiljaa etkä vastaa rukouksiini, olen nopeasti suuressa hädässä. Huusinko liian hiljaa avunpyyntöni? Rukoilinko huonosti? Olenko liian vähäinen Kaikkivaltiaan autettavaksi? Olenko tehnyt jotakin niin väärin, ettet kuule?
Kiitos siitä, että todellisuudessa sydämeni ahdinko kuuluu taivaassa huutona silloin, kun hätä on kaikkein suurin. Vaikka en saisi suustani sanaa, sinun taivaasi täyttyy avunpyynnöstäni. Sinäkö et kuulisi? Sinunko kätesi ei osaisi auttaa oikealla hetkellä? Sinäkö et tietäisi tietä eteenpäin? Sinä olet minun Jumalani. Koska olet Jumalani, sinä autat varmasti omaasi, eihän kunniasi muuta sallisikaan. Minä siis odotan armollisuuteesi luottaen, miten minua autat. Tavalla tai toisella sen kuitenkin teet, kun aika on."

Sana tälle päivälle kirjasta Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja/Kustannus Oy Arkki 2008

---
Kuvan otin uimarannalla. Oletan tuon olevan lokinpoikanen. Se oli yksinään rannalla, mutta kun menin "liian" lähelle sitä, alkoivat lokit kirkua ja lennellä yläpuolella.  Nokkansa aukaisi ääntelyyn myöskin tuo yksinäinen rannallaolija.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sauvansa päähän nojaten

"Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten." Hebr. 11:21


Kesän matkalla näin jossain ohiajaessamme erään tien pielessä seisomassa vanhan miehen. Hän seisoi siinä kävelysauvoihinsa nojaten. Entisaikaan oli vanhemmilla ihmisillä varsinkin kävelykepit. Ja sitä vanhempaan aikaan matkalaisilla matkasauvat. Jäin miettimään sen tarkoitusta. Tuskin sitä vain "muodin" vuoksi ja huviksi mukana kanniskeltiin. Tietysti siihen ainakin tukeuduttiin. Kenties sillä saattoi hätistellä elukoita, vähän kasvillisuutta ja muita esteitä työnnellä syrjemmälle tarvittaessa. Mene ja tiedä, mutta varmasti siihen ainakin nojattiin: "...rukoili sauvansa päähän nojaten."





sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

On koitunutkin parhaaksi

Satuin tänä aamuna lukemaan Paavalin kirjettä Filippiläisille. Siinä huomioni kiinnittyi tarkemmin sanoihin "on koitunutkin".  Jae kuului näin:

"Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se mitä minulle tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi" Fil. 1:12


Paavali oli kahleissä Kristuksen tähden. Mutta monet hänen tutuistaan olivatkin saaneet uutta rohkeutta julistaa Jumalan sanaa sen vuoksi!

Tässä koko Filippiläiskirjeen 1. luku.




maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ole rohkealla mielellä


"Olenhan minä sinua käskenyt:
 ole luja ja rohkea;
 älä säikähdy äläkä arkaile, 
sillä Herra, sinun Jumalasi,
 on sinun kanssasi,
 missä ikinä kuljetkin."
 Joos. 1:9




torstai 6. heinäkuuta 2017

Tuli kiroukseksi edestämme

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirotttu on jokainen, joka on puuhun ripustettu." - Gal. 3:13



Ja seuraava jaa kuuluu: "että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." (Jae 14)

Satuin lukemaan toista raamatunkäännöstä käyttäen* 5. Mooseksen kirjasta kohdan 21:23:
"niin älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu..."

Jeesus oli Mooseksen lain mukaan kirottu - meidän edestämme.  Edellä olevaa jaetta edeltävässä jakeessa sanotaan: "Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet puuhun..." (jae 22).

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

---
Tässä on hyvä selvitys asemastamme Jumalan lapsina: Galatalaiskirje 3. luku

*Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie




keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä"

"Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta." Ps 147:1



"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela" Ps  68:20



tiistai 4. heinäkuuta 2017

"Salattu Jumala"

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät."  Joh. 13:7



 "Kun emme elämässämme jaksa ollenkaan käsittää, minkä tähden osaksemme tulee niin paljon ruumiillista vaivaa ja henkistä hätää, ja kun tällaisina aikoina näyttää siltä, kuin Jumalan lupauksetkaan eivät enää pitäisi paikkaansa, kun epäusko tahtoo niin sulkea suun, ettei jaksa rukoillakaan, ja kun tyytymättömyys ja napina tahtoo täyttää koko sielun, silloin on tarpeellista muistaa, että Herra on salattu Jumala."

"Me kuvittelemme niin helposti tuntevamme ja ymmärtävämme suuren Jumalamme... Me rakennamme Hänen omista lupauksistaan määrätynlaisen järjestelmän ja odotamme sitten voivamme solmia ja sitoa Hänet tähän järjestelmään. Mutta Herra toimiikin aivan toisin. Hän tekee juuri niin, kuin meidän mielestämme Hänen ei olisi pitänyt tehdä tahi sallia tapahtuvan. Ja tämä panee meidät ymmälle."

"Uskovaisen suurin vaara hädän aikana onkin joutua haaksirikkoon juuri uskonelämässään...
... voi pian kehittyä uhmamieli ja uhmasta paatumus ja paatumuksesta herjaus ja herjauksesta Jumalan pilkka."

"Kun kaikki aprikoimiset sinne ja tänne lakkaavat, ja kun en enää tee mitään kysymyksiä: ' Miksi ja minkä tähden?' vaan heittäydyn semmoisenaan salatun Jumalan huomaan, leväten Hänessä ja odottaen Häntä, silloin alkaa tuskien synnyttämä myrsky tyyntyä sielussani."  

---
"Palasia" Urho Muroman kirjasta Jumala on rakkaus (WSOY 1965).  Kirjoittajan omassa esipuheessa hän sanoo: "Nämä pienet palaset on kirjoitettu eläessäni itse sumusäässä ja pilvisissä päivissä."