Rukous huoliin

Jeesus, sinä tiedät  millaisia huolten, pelkojen, ja erinäisten ahdistusten aiheita me itsekukin kannamme. Jollain voi olla kuin yksi iso, valtava kantamus; toisella taas voi olla pieni pussukka, joka kuitenkin sisältää todella monta asiaa. Sinä näet kuinka avuttomia me olemme näiden kantamustemme kanssa. Aina niitä ei voi toisillekaan tarjota kannettavaksi, tai edes oikein setvittäväksikään kenties; syystä tai toisesta. Auta ja armahda Sinä meitä! Ota sinä taakkamme hoitaaksesi, toimi niiden kanssa kuin viisasta ja hyvää on. Meistä itsestämme ei useinkaan ole asioitamme hyvin hoitamaan. Tee sinä se, mihin me emme pysty. 

Kiitos, että lupasit olla kanssamme joka päivä, vaikka menitkin Isän luo taivaaseen. Kiitos lupauksistasi, kiitos avustasi; kaikesta jota olet meille antanut, ja yhäti annat. Jää siunaamaan meitä tänäänkin. Käännä katseemme Sinuun, sinun valoosi ja mahdollisuuksiisi. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...

Tarve uudelle voimalle, valolle, rohkaisulle, uudelle näkymälle - sellaisille, jotka Jumala antaa. Tiedän kyllä, että Hän auttaa päivittäin ja hetkittäin kaikenlaisissa tilanteissa. Aina vain emme itse ole oikein näkö-, kuulo- tai muuten havannointikykyisiä huomaamaan sitä huolenpitoa. Mutta antaisitko minulle, ja meille, muillekin, taas tänään kaikenlaista rohkaisua, iloa, voimaa, apua; mitä tiedät meidän tarvitsevan, odottavan kuin janoinen maa.!

Tavallaan tuon vihkoon kirjoittamisen jälkeen olleet aamulukemiset sopi noihin aamuajatuksiin: "Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään." 5. Moos. 2:7 KR-92

Ja Paavalin sanoista: "Kaikessa osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot. ... (Olemme) murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:4,10 KR-92

Aamulukemisiini oli merkattu lukuehdotukseksi myös: Joh. 20:11-18, josta voi lukea Marian ja Jeesuksen kohtaamisesta:

Marialle ei riittänyt kahden enkelin näkeminen. Eikä pelkkä Jeesuksen näkeminenkään vielä, koska hän ei tunnistanut Jeesusta nähdystä huolimatta. Ei edes Jeesuksen puheääni ensin saanut Mariaa tunnistamaan Jeesusta. Mutta kun Jeesus lausui hänen nimensä: "Maria." - hän tajusi! Ehkä mekin tarvitsemme joskus jotain samaa. Jokin siinä sanomisen tavassa oli tuttua.

Pullossa näkyy muuten... vihreä lehti🌿 ☀️ 

---

Vuosien takaa yksi vanha kirjoitus:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/05/yksitoikkoisuudessaan-vaihtelevien.html

Kerron Herralle...

Tuosta alta voit kuunnella laulun netissä olevasta Hengellisestä laulukirjasta. Linkki menee suoraan lauluun 140: "Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen", josta säe 5 oli se, jota minä tänä aamuna etsin:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=844

- Puhunko liikaa, kyllästytkö kuulemaan puhettani, Jumala?

Ennen ylösnousua puhuin hiljaa mielessäni Jumalalle; mitä mielessäni asioita oli. Jossain kohtaa mieleeni tuli tuollainen otsikon tapainen kysymys siitä, että kyllästyyköhän Hän kuulemaan juttujani. Mieleeni tuli sitten Raamatusta yksi kohta, jossa kehotetaan puhumaan Jumalalle hiljaa vuoteillamme. Etsin kohdan, ja samalla löytyi toinenkin Jumalalle puhumiseen liittyvä kohta. Molemmat psalmeissa, ja toinen niistä oli samanlaisena myös Aikakirjoihin kirjattu. 

"Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillamne ja olkaa hiljaa. Sela." Ps. 4:5 

Tuota edelsi jae, jossa sanottiin: "... Herra kuulee, kun minä häntä huudan." Ps. 4:4

Äänetöntäkin huutoa voi olla, ja se kuuluu kyllä hyvin taivaaseen asti! Ihan niinkuin myös äänetön kuiskaus... Sitten oli se toinen psalmikohta. Siinä kehotettiin myös laulamaan hänelle: 

"Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä." Ps. 105:2, 1. Aik. 16:9

"Hänelle". Helposti ajattelee pelkästään, että  "Hänestä" - muille. Mutta tuota alinta jaetta lukiessa tuli mieleen, että Jumala - Isä, tahtookin ehkä, että hänen lapsensa puhuvat hänenkin kanssaan niistä "hänen ihmeistänsä - yhdessä iloiten niistä🤗

---

Tässä on linkki Koivuniemen Raamattuhakuun:

https://www.koivuniemi.com/raamattu

Kun päivä näyttää joskus epäystävälliseltä

Kun tänä aamuna katselin ikkunasta ulos, ajattelin että se, miltä ulkona näytti sään puolesta, oli ikäänkuin epäystävällisen näköistä. Ei tee mieli mennä ulos. 

Joskus elämä voi muulla tavoin näyttää epäystävällisiä kasvojaan. Johonkin sellaiseenkin voisi sopia tälle päivälle hartauskirjassa* ollut teksti:

"Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikka etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne." Jes. 52:12 KR-92

"Monia tilanteita ja asioita tekisi mieli paeta. Olisi helpompaa hiljaa väistyä, kiertää kaukaa kipeät kohtaaniset, unohtaa vaikeat muistot. Jumala ei pakota meitä mihinkään eikä tee koskaan persoonallemme vahinkoa. Me saamme juosta pelkojamme karkuun, jos niin tahdomme. Mutta Jumala haluaa rohkaista pelokkaita lapsiaan sillä, että meidän ei tarvitse lähteä hätäillen pakoon, koska hän itse kulkee kanssamme kaikissa tilanteissa. Pelkäämme tai emme, suojana ympärillämme on Israelin Jumala. Meitä vartioi turvamuuri, jonka vertaista ei löydy mistään muualta. Jumala ei lupaa meille nurheettomuutta tai sitä, että kipeitä asioita ei tiellemne tulisi. Mutta hän lupaa olla meidän kanssamme ja meidän turvanamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Niinäkin hetkinä, joiden saapumiselle meidän on kaikkein vaikeinta löytää tyydyttävää selitystä." 

Juha Vähäsarja: Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma 

(Olen kysynyt luvan tekstiensä lainaamiseen.)

---

Tuli vielä mieleen katsotut jaksot Alone - Yksin erämaassa-sarjasta. Siinä oli joissakin jaksoissa hyvin pelottaviin paikkoihin kisaan osallistujat yksin jätetty selviytymään. Erästä kohtaa seuratessa näin ruudulta katsojaakin hirvitti, kun yksin metsässä kyhäämässään vaatimattomassa suojassa oleva havaitsee silmien kiiluvan siellä ulkona pimeässä yössä. Alueella oli karhuja, susia ja puumia. (Päivällä kisaaja oli jo petoja havainnut;  karhuja nähnyt lähellä olinpaikkaansa.) Mutta satelliittipuhelimella sai kutsua pelastajat hakemaan turvaan. Pelastajat tulivat hakemaan läpi pimeän, pelottavan metsän. 

Meilläkin on taivaallinen "satelliittipuhelin" - rukous. Sitä saa aina käyttää! Muulloinkin kuin hädässä.  Jumala tykkää kyllä, jos hänelle puhutaan ihan muulloinkin, mitä vain mielessä on.❤️

Aamurukous - ja "uudeksi minä teen kaikki."

Siunatkoon Sinua Herra tänään❤️

Rukouksen kuulemisesta, lupausten täyttymisestä. Ja vähän muustakin

 EI HERRA VIIVYTÄ LUPAUKSENSA TÄYTTYMISTÄ

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:9  (v. -38 käännös)

"Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." Daniel 9:23  (v. -33 käännös)

---

"Heti kun aloit rukoilla... .... sillä Jumala rakastaa sinua..." Daniel 9:23 KR-92

Daniel rukoili mm. näin sanoin luvussa 9: "Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani..." jakeessa 9:19 KR-92  

Hän tunnusti Jumalalle myös omat ja kansansa synnit ja rukoili "Siionin" vuoren puolesta. jakeessa 9:20

---

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi." Daniel 9:23 KR-92

Ehkä meidänkin olisi syytä muistaa, ja uskoa, että meidän rukouksemme kyllä kuullaan, ja otetaan huomioon - heti.   

Mutta esim. Danielin luvussa 10, on kerrottu myös vastustavista voimista (jopa 21 pv:n ajan) - jakeet 10:13, 20.  Mutta silloinkin Danielin sanat oli kuultu jo "ensimmäisestä päivästä alkaen".

"Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös.    Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi.

Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopulla. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja." Daniel 10:11-14 KR-92  (Näystä Tigrisvirran rannalla)

"Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta  vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuonna." Danielin kirjan jakeista 10:20-21,11:1 KR-92  

Rukoilinko riittävästi...?

"... rukoilkaa toistenne puolesta..." Jaak. 5:16

"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2

Mistä ihminen voi tietää, että milloin on riittävästi rukoillut jonkun puolesta? Ihmisiä ja asioitahan on olemassa niin paljon, että ihminen voisi koko elämänsä ajan pelkästään rukoilla, eivätkä rukousaiheet loppuisi... Ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää. Sinä muistutat, tuot mieleen, annat halun rukoilla. Mutta sitten, teemmekö vinkkisi mukaan? Kuulemneko tarpeeksi? Haluammeko tehdä sen mukaan? Mikä on riittävästi? Lohtua tuo tämä; vaikkakin aroin mielin sitä vastaan ottaa:

"Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkyis:" Dan. 9:22-23

Tuota edelsi se, että Daniel oli rukoillut ja tunnustanut omat ja kansansa synnit Jumalan edessä.

"Tunnustakaa siis toisillemme syntinen ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Jaak. 5:16

Me monin tavoin vajaat ja taakkoja kantavat hoidamme toisiamme kuuntelemalla toistemme asioita, ja viemällä niitä Jumalan eteen.

Kysymys riittävyydestä painaa toisaalta mieltäni, toisaalta tajuan, ettei Jumala tarvitse minun rukoustani jotta voisi tehdä asioita. Hän voi. Mutta hän on halunnut kuitenkin antaa meille tehtäviä; kuten esirukouksen toisten puolesta. Niinkuin monenlaista muuta tehtävää. Mutta rukous on  varmaan silti jotain ihan erityistä, sillä siinä sas mennä puhumaan Jumalalle - ja Hän kuuntelee! Eikä pelkästään kuuntele, vaan on myötätuntoinen, ja auttava. Viisas auttaja. Kaikin tavoin voimallinen!

"Ne saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh.5:14 KR-92

 ---

Nämä ajatukset olivat itselleni vihkoon kirjoitettuja, muistutusta esirukouksesta!  Tarve kirjoittamiseen oli tullut todellisesta kysymyksestä mielessäni, että olinko rukoillut riittävästi...? Jumala sen tietää, mitä siihen vastaisi. Ja mihin se liittyi.

Mutta: Rukoillaan toisten puolesta❣️

---

Ja tässä vielä linkki lohdulliseen tekstiin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/11/02/hyva-uutinen-vasyneille/

"Heti kun aloit rukoilla..."

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua." Dan. 9:23 KR-92

"Heti kun aloit rukoilla, taivaassa tapahtui! Ehkä oma kokemuksesi on ollut aivan toinen. Kun olit rukoillut, et nähnyt minkään muuttuneen. Kun aloit rukoilla, nousi sydämeen suuria epäuskon ajatuksia: Ei Jumala kuule. Ei ainakaan minua. Ei ainakaan heti. Mutta Jumala kuulee Jeesuksen nimeen lausutut rukoukset jo silloin, kun ne ovat vielä sydämen huokauksia. Jumala tietää ne jo silloin, kun ne ovat vasta nousemassa huulillesi. Heti kun aloit rukoilla, lähtee sana liikkeelle. Heti Jeesus alkaa järjestää asiaasi. Heti hänellä on asiaasi ratkaisu valmiina. Jos se viipyy, älä pelkää. Se viipyy silloin tarkoituksella."

 Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki 

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/03/kun-ollaan-heikoimmillaan.html

"Kun kutsut häntä, on asiasi jo vireillä."

"Kun rukoilet Herraa, hän on jo kuullut sinua."

Otsikko ja ylläoleva lause on Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa. 

Allaoleva puolestaan on Vähäsarjan kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä. Nuo tarjoilivat minulle apua tänä aamuna.

"Joka tapauksessa Jeesus pitää meistä huolta lupauksensa mukaan, murehdimme tai emme." 

---

Tosiaan... murehdimme tai emme... Sitäpä ei ole tullut edes ajateltua, ikäänkuin murehtiminen olisi jotain sellaista jota on oltava, ikäänkuin Jeesus ei muuten meitä välittäisi auttaa... Ikäänkuin se, että olemme kamalasti huolissamme, lisäisi jotenkin Jumalan huolenpidon määrää, halukkuutta tai voimaa, tai muuten vaikuttaisi lopputulokseen.

Pyyntöjä ja toiveita saamme toki esittää, mieluusti niitä vastaanotetaan. Yhteydenottojamme - noin muutenkin -  ihan odotetaan❣️ Mutta Isä päättää miten ja milloin auttaa, on minulla surkeat naama & mieli tai ei...

Kiitos Jeesus, että autat.

Kiitos, että myös ymmärrät meitä.

Kiitos myös niistä tänä aamuna kirjojen kautta tarjoilluista rohkaisevista sanoista.

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.

Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!

Huokauksenkin Hän osaa kuunnella!

"Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle." Ps. 38:16 KR-92

"Odottavan aika on tunnetusti  pitkä. Hädässä odottaessa se on vieläkin pidempi. Silti Jumalan sana ohjaa odottamaan ja luottamaan. Sittenkin, vastoin kaikkia inhimillisiä todennäköisyyksiä. Jumala vastaa aina sille, joka Jeesuksen nimeen rukoilee ja asiansa hänelle jättää. Tai vaikka vain huokailee, sillä hän osaa kyllä kuunnella sydämen hiljaisen kaipauksenkin. Ennemmin tai myöhemmin vastaus varmasti saapuu.

Osaisimmeko siksi katsoa odotusaikaamme levollisesti sen lopusta käsin? Jumalalla on ratkaisu asiaamne ja hätäämme. Hänen vastauksensa on jo annettu. Asia on nyt vireillä ja se odottaa vain oikeaa aikaa toteutuakseen. Isällämme on koko meidän elämämme hyvin hallinnassa, miksi siis olisimme levottomia ja hätäilisimme?"

Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perussanoma 

Mistä löysin itseni tänä aamuna?! Ja mikä siihen auttoi...

Vihkooni kirjoitettua: "Älkää murehtiko huomisesta päivästä..."

Olenko unohtanut sanasi? No olin. Tuon, joka sanoo, ettei pitäisi murehtia huomisista päivistä. Mutta mitä muuta minä tänä aamuna olen tehnyt herättyäni, kuin juuri tuota: murehtinut koko maailman huolia, ja kaikenlaista omaa - ihan ahdistukseen asti! Asioita, joille en voi tänään mitään. Paitsi rukoilla, että Sinä kaiken järjestäisit. Sitäkinhän tosin tein myös, mutta oliko se rukoukseni uskon rukousta... Mahtoiko olla. Sinä sen tiedät. Mutta toin hätääni ja ahdistustani sinulle. Kaikkea en osannut siinä mainita, mutta tiedäthän sinä; tunnet kaikkien sydämet. Opetuslapsiltasikin kerran kysyit, että miksi nouseee sydämeenne sellaisia ajatuksia. Sinä tiedät siis!

Otin tähän nyt katsottavaksi sananpaikan vanhasta, v. 2000-2001 Sanan aika -kirjasesta, jonka halusin pöydälle varata muiden muassa nyt, jos siitä jonkun rohkaisevan Sanan saisin; ja siinä oli tälle päivälle tämä:

"Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan." Ps. 28:2,6-7 KR-92

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34  

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

(Lue vaikka koko luku Raamatusta, tai ainakin lisää jakeita! Esim. jae 8, 25-26, 28-33)

"Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te tulette olemaan minun todistajani..." Apt. 1:8

Lue siitä, kun Henki ensimmäisen kerran tuli Jeesuksen opetuslapsiin: Apt. 1:1-5, 2:1-13

"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin..." Apt. 1:8   KR-92 

"vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Jeesuksen sanat. Apt. 1:8  v. -38 käännös

---

"Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyh Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä, sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi." Apt. 2:1-4 KR-92

Tätä tapahtuu nykyäänkin. Ei ehkä yhtä näyttävän näköisesti, mutta kuitenkin: ihmiset saavat kokea sitä, että yht'äkkiä heidän suustaan alkaa tulla sanoja, joita he eivät itse ymmärrä. Pyhä Henki on antanut puhuttavaa jollain vieraalla kielellä. Tiedän miehen, joka ei ollut koskaan opiskellut englantia, mutta hänelle Pyhä Henki on antanut puhuttavaksi englanniksi sanoja. Sanoja, joita hän itse ei ymmärrä. Mutta joku oli ymmärtänyt ja kertonut sen hänelle.

Nykyään on ehkä usein niin, kuin eräässä jakeessa sanotaan: "Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." 1. Kor. 14:2  v. -38 käännös

Vieras kieli voi olla ihmisen omaksi rakennuksi annettu kieli, rukouksen kieli. Tai joskus myöskin toisille puhuttuna,  ilmaisten jotain sellaista kieltä ymmärtävälle, josta puhuja ei itse muuten mitään tiedä.  Joskus Jumala antaa myös vieraan kielen  sanojen selittämisen lahjan - joko puhujalle itselleen, tai jollekin muulle ihmiselle siinä tilanteessa.

"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva seurakuntaa."  1. Kor. 14:4  v. -38 käännös

"Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko;  mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville." 1. Kor. 14:22  v. -38 käännös

----

Minäkin olen kokenut sen, saanut vieraalla kielellä puhumisen lahjan, yli 30 v. sitten. Nykyään saatan yksin kävellessäni rukoilla. Tai laulaa, kun suomenkieliset sanat loppuvat mielestä. 

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Ei tarvitsisi murehtia...?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä,

 sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.

 Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." 

Matt. 6:34  Jeesuksen sanat

"Älkää siis murehtiko sanoen:

 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme'

tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' "

 Matt. 6:31  Jeesuksen sanat

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa

 saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella

 kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä

ylempi, on varjeleva teidän sydämenne 

ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:6-7

Ei tarvitsisi... Mutta osaanko minä?! 

Vaikealta ainakin tuntuu.

Mutta ei tässä osaamisesta ole kysymys; 

murheita ja kaikenlaisia huolia

voi tulla pilvin pimein; mutta silloin

olisi hyvä katsoa Jeesukseen, jolla on

valta ja voima ja kunnia - ja kaikki avaimet

meidän vaikeuksiimme, kaikkiin lukkoihin.

Mutta myönnettävä on: se pimeys

- ne huolet ja murheet - on usein

hyvin kiinnipitäviä. Eivät tahdo

päästää otteestaan, edes sen vertaa;

että sen katseen saisi käännetyksi 

valoon päin, eli Jeesukseen.

Mutta siihenkin saa huutaa apua

Hän kuulee kyllä.

Mitä se katseen kääntäminen Jeesukseen voisi olla meille; jotka emme ole ikinä nähneet hänen kasvojaan, emmekä omilla korvillamme kuulleet hänen puhuvan, emme kuulleet hänen ääntään?

Se olisi puhumista hänelle siitä, mitä mielessä on - vaikka mitään ei näy, ei kuulu. Ja sekin on katseen kääntämistä häneen, että turvaudumme Raamatun sanaan. Monesti varmaan juuri Pyhä Henki nostaa mieleemme jotain sanoja, jotka on avuksi meille juuri siinä hetkessä. Otetaan ne edes ensiapuna. Lisää apua on tulossa, jos tarvis on. Herra ei jätä omiaan vaille huolenpitoa. Huudot kuullaan!

---

Ihan omiin huoliini tämän kirjoittelin, mutta jospa joku toinenkin voisi saada noista rohkaisua tai lohdutusta.... Siunausta sinulle, on sinun päiväsi sitten millainen tahansa tänään!

Hänen edeltätietämisensä ... kaikessa!

Sinä Jeesus tiedät kaikki pelkojemme ja ahdistustemme aiheet; neuvottomuutemme. Kiitos, kun sinulta saa tulla kysymään apua ja rohkaisua näissä tilanteissa. Tänä aamuna sain sitä  Wislöffin (Fredrik) hartauskirjoista:

Levähtäkää vähän -kirjassa (teksti päivälle 13.3) oli Pietarista; siitä hetkestä, kun hän tajusi sen, että oli juuri niin kieltänyt Jeesuksen, kuten Jeesus oli jo edeltä ilmoittanut käyvän. 

Rukouskirjassa puolestaan (s. 74), oli rohkaiseva teksti (Ps. 42:12 jakeeseen), että miksi murehtisin turhaan; vaikka olisi montakin vastausta murehtinisen syyksi. Siinä muistutettiin, että Jeesus kuitenkin on läsnä, on rinnallamme ja tietää kaiken mikä meitä "koettelee". Sielumme saa levätä "turvaten" hänen rakkautensa. "Mitä tapahtuneekin, olen sinun käsissäsi." - sanoo Wislöff.

"Miksi murehdit minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

Tuossa psalmin jakeessakin murehditaan, ollaan levottomia, odotetaan, halutaan sitä.  Mutta samalla on jo luottamus, että Jumala kyllä vielä auttaakin!

Olkoon sama luotto meilläkin.🌟

Hymyile meille!

"Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet." Job 29:24 

Eivät jääneet, koska heillä oli silloin hymyilevän miehen kasvot edessään ja he tiesivät saavansa häneltä avun...

"He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle." Job 29:23

"minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla auttajaa ei ollut." Job 29:12

Job puhui noin! Hän teki noin! Jumalako ei sitten olisi meille vielä enemmän sellainen?!  Hänhän on kaiken voima ja esikuva. Ahdistuksissamme - olkoot ne mitä hyvänsä - me saatamme odottaessamme ja toivoessamme hätääntyä. Ja myös vihastua ja kääntää selkämme hänelle.

Mutta jos sittenkin kääntyisimme, tai ainakin kasvomme kääntäisimme häneen päin katsoaksemme, saisimme nähdä, kuinka onkin niin, että hän hymyilee meille lempeästi, rohkaisevasti, kutsuvasti: - Tule; tule lapseni vain tänne isin syliin, isin kainaloon!

Jumala on monesti vakuuttanut rakastavansa meitä. Hän tahtoo lähellensä meidät, mutta usein meidän on vaikea uskoa ja vastaanottaa hänen läheisyyttään ja rakkauttaan, koska emme koe ollenkaan itseämme kelvollisiksi ja sen arvoisiksi.

MUTTA JUMALA RAKASTI MEITÄ JO SILLOIN, KUN ME VIELÄ OLIMME ILMAN JUMALAA, ILMAN KRISTUSTA, HÄNEN LAHJAANSA❣️

---

Tarvitsin itse tällaisia sanoja tänä aamuna, joita vihkooni kirjoittelin. 

Niinpä kirjoitin vihkooni näinkin: "Käännä Tuulakin vain sinun kasvosi Häneen. Hänen hymynsä ilahduttaa sinut☀️" Ota sinäkin siitä, laita oma nimesi tuohon🙂

Psalmi 4:7: "Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus."

"Kenties hän itkee?" 

(Kuvan näkee kokonaisuudessaan toisessa blogissani: https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kuva-talta-paivalta-aihe-sai-alkunsa.html)

---

Jobin kirjan luku 29 suoraan luettavissa tuosta linkistä, Koivuniemen Raamatuhaku): https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=job+29

Jotka elivät ennen meitä, kulkivat sitä tietä - Mennään me samaa!

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin te löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jer. 6:16 KR-92

(Jeremian kutsuminen): "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi." Jer. 1:4-5 KR-92

---

Olin miettinyt entisiä - ja "tulevia"; sitä, että isoäitieni en tiedä palvelleen Jumalaa (mutta Jumala tietää, miten asia on), mutta äidin täti - Aune - palveli. Joka varmasti on rukoillut veljensä lasten puolesta myös. Ja mainitun tädin oma äiti palveli Jumalaa, ja lienee myös rukoillut tulevien sukupolvien puolesta. Hän itse ei tullut näkemään niitä, koska omat lapsensakin jäivät orvoiksi hänestä äitinsä kuollessa jo melko nuorena. Mainittu Aune oli noin 10-vuotias äitinsä kuollessa. Aunesta itsestään tuli diakonissa eli "sisar" Aune, kuten entisinä aikoina tavattiin sanoa. Vielä minun lapsuudessani terveydenhoitajatkin olivat "terveyssisaria".  

Mutta siis, ennen meitä olleilla - ja meillä itsellämmekin, on vaikutusta niihin, jotka meidän jälkeemme ovat, ja tulevat! Paavalilla ei ollut itsellään lapsia, mutta esim. Timoteus oli hänelle varmasti kuin oma poika. Paavali oli varmaan monellekin kuin "isä" tai "isoisä" - ja "veli",  kun oltiin Herran omia:) Hänellä oli vaikutusta sillä tavalla hyvinkin moniin - ja on meihinkin asti!  

"kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. " 2. Tim. 1:5 (v. -33) 

Ja tämä alla oleva sanakin kehottaa ottamaan esimerkkiä ennen meitä kulkeneista:

"Hartaasti odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut." Hebr. 6:11-12 KR-92

Kun mieleen vaan muistuu, niin muistetaan niitä nuorempia polvia! Vanhempiakaan unohtamatta:) Eräs puhuja 30 vuoden takaa, sanoi kerran, että "...siunataan kaikkia lapsia". 

Kuvassa isäni käsialalla kirjoitettu teksti vanhassa Raamatussani. Äidin usko oli näkyvämpää, mutta isällä se oli enempi piilossa hänen sydämessään... Mutta se kuitenkin oli, vaikka hän joutui tahimaan paljon oman elämänsä ongelmien kanssa.❤️✨

Rohkaisua antava sana - ja mitä illalla vielä oli...

"Minä tiedän, missä sinä asut." Ilm. 2:13 

Luin tuon kohdan (on alkuosa jakeesta) Fredrik Wislöffin rukouskirjasta* tälle päivälle annettuna jakeena. Wislöff mietti siinä, että millaisella tarkkuudella se tietäminen on. Se on paikan ja talon tarkkuudella. Jopa ne huoneet on tiedossa, joissa puuhaillaan. Niihin paikkoihin on Jumalan katse suunnattu koko ajan. Hän tietää muutosten ajatkin. Ja lopulta, senkin hetken, jolloin on sinne oikeaan kotiin muuton aika. Paikkoja valmistellaan siellä. - "Mutta siihen mennessä hän tarkalleen tietää, missä sinä asut ja millaiset olosuhteesi ovat." - Sitten Wislöff vielä muistutti, ettei sitä ainoastaan tiedetä, missä asutaan, vaan tahdotaan tulla sinne asumaan kanssamme! Ja se kanssa-asukas tuo mukanaan voimansa ja armonsa...

---

*Levähtäkää vähän/Fredrik Wislöf/Sana vuoden joka päivälle. Suomen Lähetysseuran julkaisu/Kirjaneliö 1985. Suomennos Signild Tennberg.

---

Ja illalla tämä aihe jatkuu: Oltiin menty jo niinkuin nukkumaan, kun huomattiin kaihtimen raosta, että pientä valonkajastusta näkyy sieltä. Ihmeteltiin, että onko siellä ulkovalot? No ei ollut. Oli autossa valot... Eilen sillä viimeksi ajeltiin, tänään ei ollenkaan. Isäntä kävi sitten kokeilemassa, että käynnistyykö auto. Ei käynnistyt, jotain ääntä vain piti. Siinäpä sitä oli taas tälle illalle. Nyt ei se unikaan taida ihan tulla justiinsa. Mutta... tuohon aamun tekstiin viitaten, tämäkin siis on tuolla "yläkerroksessa" kyllä nähty, ja tiedetty kuinka tämäkin asia taas selvitetään. Huomisaamuna olisi ollut kyytimiselle tarvetta, joita ei voida ajella, ellei ihmettä tapahdu ja auto käynnisty kuitenkin. Aikomus olisi kuitenkin laittaa auto lämmitykseen aamulla, ja katsotaan sitten. Saa rukoilla, kiitos!  Mutta niin siis tuokin asia nähtiin.

---

Aamulla 19.12. klo 7.00 kirjoitan tässä: KIITOSAIHE! AUTO KÄYNNISTYI🌟