Herra, heikoissa väkevä

Kun minä otan valokuvia, useat niistä ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, epäselviä tai eivät muuten ole kuvina läheskään onnistuneita.  Mutta aina en niitä kamerasta poista. Toisinaan sellainen "pilalle mennyt" kuva saattaakin olla juuri oikea - joihinkin sanoihin sopiva.

Mekin olemme enemmän ja vähemmän "pilalle menneitä",  maailman murjomia - silti kuvia Jumalasta. Meitäkin pilalle menneitä Hän saattaa joskus tarvita juuri tiettyyn paikkaan. Ja se mitä sitten tapahtuu - on Hänen käsissään.

---

Tämän olin kirjoittanut blogin luonnoksiin v. 2016!

Lähellä olevat...

"... Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!" Jes. 33:19 KR-92

Kun tuo jaekohta osui muuta etsiessä sivusilmällä silmiini, tuli siitä mielikuva Jumalan voimasta, jonka suuruutta emme useinkaan käsitä: Jumala on ihan lähellämme; (vaikkapa kuin tulivuori), jonka voima on kätkössä, mutta joka voi tulla esiin yhtäkkiä ja valtavalla voimalla, kuten Hän tahtoo.

Koko ja kuuluu näin: "Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani." Jesaja 33:13 KR-92

Jännää tuossa, ja huomionarvoista, oli se, että Jumala antoi tuon oppimisen kehoituksen niille, jotka lähellä ovat. Selvästikin on oppimisen tarvetta... Eikö se ole vähän samantapainen kehoitus, samaa "kastia" se ohjeistus, kun Jeesus itse sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

 

Ja se jatkui; seuraavassa jakeessa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2

Kun Jumala on vaiti, saatamme käytännössä pitää häntä heikkona tai voimattomana tekemään asioita (meidän elämässämme tai toisten), vaikka sanoissa ja ajatuksissa haluamme ja vakuutamme uskovamme. Emme tee sitä tahallamme, mutta uskoa meiltä - minulta - puuttuu siihen, että Jumala haluaisi/voisi toimia meidän tai tämän maailman asioissa. Ja kuitenkin uskomme. Mutta ei edes sinapinsiemenen verran sitä uskoa meillä - minulla - ole... Senhän Jeesus totesi jo opetuslapsistaan, jotka sentään näkivät ja kokivat Sinut ja toimintasi täällä. Saati sitten meillä, jotka emme ole Sinua näillä maallisilla silmillämme nähneet!

Käsittämätöntä, että voit rakastaa meitä silti - ja niin paljon, että kuolit ihmisenä puolestamme, että me perisimme ikuisen!

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Jokapäiväinen huolenpito! Ja kiitoksen aihe! Joka päivä meitä kantaa, Jumala meidän apumme...

*"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps. 68:20 

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

---

Kiitos Jeesus! Siitä arjen ihmeestä... riittävyydestä, ym...

Haluan kiittää Sinua siitä, että meitäkin autoit. Eilen tuli lähes viikko siitä, kunnes pääsimme jälleen kauppaan. (Kauppapäivät to 10.4 ja ke 16.4). Kun viime viikon torstaina kävimme kaupassa ja muilla asioilla (autokorjaamo), meille jäi rahaa kaiken jälkeen vain hivenen hiluja. Kaupassa käynti oli ollut tavallista niukempaa, koska aiemmin oli laskuja makseltu, ja nyt autokorjaamo haukkasi arveltua isomman osan sinä kyseisenä päivänä. Näytti aika hurjalta, että miten ruoka, ja vaikka wc-paperit riittäisi. Mutta riitti, myös maidot. 

Vähissä tosin oli jo monet jutut. Eilen oli leivät pakastimesta loppu. Piirakkapussi siellä oli. Näkkäriä ja hapankorppuja oli. Leipälaatikossa oli yksi ruisleipien paketti. Yleensä on muutakin sorttia. Lihaa  oli vielä pakastimessa kaksi isoa kanapakettia. Mutta niitä en halunnut nyt vielä käyttää, koska olivat niin isot paketit. Aikomus ollut käyttää ne sitten, kun väkeä on enemmän paikalla. Mutta nytpä kävikin yllättäen niin, että tyttäret olivatkin osan viikkoa poissa. Sekin osaltaan vaikutti kaiken riittävyyteen. Saa olla kiitollinen.

Eilen sitten päästiin taas kauppaan. Jännä juttu oli vielä Lidlissä; siellä oli hukkahevipussi tarjolla: yksi  sellainen siinä kassan takana - iltapuolella päivää. Pitkään aikaan en ole nähnyt niitä, kun me olemme käyneet siellä. Nyt sitten oli. Ja mitä siinä sitten tarkemmin sanottuna oli, kahden euron satsissa: appelsiineja, omenia, mandariineja, jotain erikoisia tomaatteja, ja avokado(?). Paljon hedelmiä pienellä hinnalla. Sekin tuntui ihmeeltä, että siellä sellainen oli nyt, vain yksi pussi, ja siihen aikaan, kuin meitä odottamassa siellä. Se oli kuin piste sinne kuuluisan "iin" päälle, kun olimme jo muissa kaupoissa käyneet ja kaikki ostokset tehneet!

---

Tietenkin on niin, että arki on aina sitä omaa arkea, ja erinäisiä tilanteita voi tulla. Mutta Jumalalla on kuitenkin kaikki tilanteet käsissään ja meidän mielialamme myös tiedossa! Hän sitten järjestelee asioitamme viisaudellaan, kuinka kulloinkin hyväksi näkee.

* Jutun ylimmän jakeen, osan siitä - "... joka päivä meitä kantaa Jumala meidän apumme...", sain tänä aamuna mieleeni, ennen näitä kirjoitteluja. Etsin sitten koko jakeen. Toinen ja oli aamun luettavissa ollut. 

---

18.4.25 lisäys eiliseen tekstiin: 

Kirjoitin eilen tuossa yllä,  että "erinäisiä tilanteita voi tulla." Ja sellainenhan tuli jo heti eilen iltapäivällä. Mutta sitä ennen, jo aamuohjelmaan ilmaantui  muutos; tarve Lieksaan ajella. Ja samalla käytiin sitten kaupassakin, vaikka muutoin oli ajatus, että ehkä lauantaina käytäisiin.  No sitten se iltapäivä: kävin postilaatikolla. (Sielläpä oli muuten mieluinen yllätys, erään blogiystävän kortti:)  Sieltä laatikolta sitten kotipihaan palatessani näin yllätyksekseni, että auton toinen eturengas oli yllättäen tyhjentynyt! Nyt sentään voi jo onneksi kesärenkaat vaihtaa... Mutta siis, kyllähän sitä välillä ihmettelee niitä "erinäisiä asioita" joita yllättäen vastaan tulee. Varsinkin minun luonteellani, joka ei tykkää muutoksista. Mutta joskus elämä voi olla kuin vuoristorataa. Kunpa osaisi enemmän viipyä käsillä olevassa päivässä, ja luottaa Jumalaan, eikä liikaa vilkuilla tuleviin epävarmuuden aiheuttajiin.🌟

Siunausta ja valoa sinun päivääsi, joka kenties tätä luet❣️

"Mitä tämä siis merkitsee?" - mietti kirjeen kirjoittaja

Ja minäkin mietin yhdessä kohtaa samaa - siitä hänen kirjoittamastaan. Mutta palataan itse kirjeeseen, laitan tähän palasen:

"Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet  vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

  

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen? - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet  kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutava häntä avukseen." Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman julistajan tuojan askelet!" 

Room. 9:31 - 10:15 Kirje Roomalaisille (Paavalilta, ent. Saulus Tarsolaiselta, joka vainosi Kristukseen uskovia, mutta jolle Jumala ilmestyi, ja Sauluksesta tuli Paavali).  

---

Kirjeen sanoma ilahdutti minua tänä aamuna🌟

Mutta kuten joku Raamatun kirjoittajista, olisikohan ollut Pietari, mietti joskus omassa kirjeessään, että Paavalin kirjoituksissa on joskus vähän vaikeaselkoista tekstiä; niin minullakin oli tässä sitä tuo kohta, jossa on noita uskon vanhurskauden kysymyksiä vastauksineen. Ei ihan ymmärryksen lamppu syttynyt siinä kohtaa, ja jäin miettimään, että miten sen oli tarkoitus selventää uskon asemaa verrattuna Mooseksen lain noudattamiseen. Olisiko sen voinut sanoa jotenkin toisenlaisisin sanakääntein, sitä mietin. Mutta se kohta saa jäädä. Asia kuitenkin tulee yllä muutoin hyvin selväksi. Se mihin ihastuin, oli muutoin hyvin selvä: Kristus on se, joka meidät vanhurskauttaa - Hän yksin.

Lukuvinkki: "Sanojen varjosta valaan vesille"

🐋🌊🐳

"Sanojen varjosta valaan vesille" -ajatuksia herättävä kirjoitus Brander-blogissa:

 https://www.brander.name/?p=5434 

Niin siis... että KAIKESSA se uskon kilpi olisi hyvä ottaa...

Hmm... Niin sanotaan, mutta kyllä se vain aika vaikealta hyvin usein tuntuu... Siis kaikessa... se ottaa. 

Mutta sopii meidän rukoilla, että Jeesus  meitä auttaisi! Että tänäänkin kaikki pettymykset, väärät valinnat, kaikki väärin tekemiset - ja tekemättä jättämiset, saataisiin (luetaan: uskaltauduttaisiin turvallisin mielin) hänen silmiensä eteen ja korviensa kuultaviksi tuoda. Eikä vain ne, vaan myös kaikki pelot, "pinnankiristykset" eli hermostumiset ja suuttumiset ja äreydet, ja kaikki mikä ikinä mieltä painaa ja vetää alas. Meidän ei tarvitsisi ainakaan pelätä hänen eteensä niiden säkkien kanssa mennä.

Jos ihmiset olisivatkin meitä kohtaan armottomia ja syystäkin meitä syyttäisivät, niin Jeesuksella on armoa enempi kuin me jaksaisimme ikinä kantaa. Suurimpienkin rikosten tekijät saisivat oikein luvan kanssa tulla hänen juttusilleen, jos vain sellainen kaipaus ja halu on. Ketään Jeesus ei halua ajaa luotaan pois, sillä hänhän sanoi itse näin: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen omat sanat).

Johannes 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. | Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38) | Lataa Raamattusovellus nyt (bible.com)

---

"Tänään" - (siis sinä päivänä muutama päivä sitten, jolloin tämän tänne kirjoittelin) - on ollut jotensakin hermostuttava päivä. Mutta kun äkäinen ja hermostunut olo alkoi ottaa liikaa otetta, tuli mieleen tuo otsikossa ollut kohta uskon kilven ottamisesta kaikessa. Siitä sitten tuli joitain ajatuksia, vaikkakin ehkä vähän sekavasti ja otsikkoon liittymättömän tuntuisesti. Mutta siinähän se lopulta onkin otettava, se uskon kilpi, että luottaa Jeesuksen työhön - myös omalla kohdallaan, eikä vain toisten!

---

Jatkan vielä vähän (tänä toisena päivänä): Mutta tuosta; "kaikessa ottakaa uskon kilpi", on nyt lähiaikoina tullut minulle eräänlainen muistolause. Se sukeltaa mieleen, kun arjen asiat alkavat hermostuttaa.  Se muistuttaa, että Jeesus kuitenkin kaikkea hallitsee, ja kykenee johtamaan kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka itse ei näkisi, että miten asiat voisivat edetä, koska oma ajatus voi päättyä pelkkään kaaokseen tai umpikujaan. Mutta Jumalalla on kaikenlaisia mahdollisuuksia meidän varallemme ja yllättäviä ovia, joita emme vielä näe. Hän myös toteuttaa toisinaan hienoja, hyviä suunnitelmiaan  silloinkin, ja sillä tavoin, kun meistä näyttää kaikki olevan aivan pielessä.

Siunausta sinulle, sinä Herralle rakas✝️❤️🕊️🌿☀️

Ja tässä vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu; nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399

Uskon kilpi... On taistelussa tarpeen

Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan. 

Mutta tulipa sitten mieleen tämä:

"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".

Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...

Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.

---

Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.

---

Ja vielä alkoi mieleeni tulla laulun sanoja:

"...hän on aina lähelläni täällä, 

joka hetki uus on armonsa..." 

"... päivän huolet kaikki tahtoo kantaa,

voimallinen neuvonantaja..."

Niinpä.☀️ Laulun sanakin voi olla yksi kilpi....✝️

Jumala on todellinen...!

Kirjoitin eilen illalla nukkumaan mennessäni herätyskellonani toimivaan pikkukännykkään muistiin tämän mieleeni tulleen:

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. 

Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." 

Se on Joh. 14:1. Vain sana "ja" oli jäänyt puuttumaan siitä. Alkuosa oli minulle rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Mutta tuota loppuosaa mietin enemmänkin, kuin olisin kuullut ja tajunnut sen kehoituksena, että ihan oikeasti arjessa : Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

Eiköhän se usein - minulla ainakin - ole niin, että sitä uskoo kyllä Jumalan olevan ja vaikuttavan ihan tässä maailmassakin... mutta ei niin kovin näkyvästi tässä omassa elämässä. Lienee niin, että toisinaan Jumala kätkeytyykin meiltä, koetellakseen meitä. Mutta usein kyllä myös itse voimme olla kuin epäuskoisia; tunnottomia, melkein kuuroja tai lähes sokeita. Avatkoon Jumala itse meidät tajuamaan ja havainnoimaan Hänen todellisuuttaan ihan tässä jokapäiväisessä arjessamme!

Siunatkoon Hän meitä kaikkia tänäänkin!☀️

Niin ihanasti sanottu kaipauksesta!

 "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, 

Herra  Sebaot!

Mutta minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,

kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.

Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,

 kun tulen elävän Jumalan eteen."

Ps. 84:2-3 KR-92

"Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla."  Ps. 84:11 KR-92

Muistan joskus nuorena ajatelleeni jotenkin niin, että on parempi olla vaikka kynnysmattona siellä, kuin että olisi jossain muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa, siellä perillä, ei kuitenkaan kynnysmattoja tarvita, sillä kaikkihan ovat kuin Jumalan enkelit siellä. Ylösnousseistahan sanotaan:

"... vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa." Matt. 22:30, Mark. 12:25 

---

Näistä allamainituista jutuista tuli mieleen sopivat kuvitukset tämänpäiväiseenkin...☀️

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/04/taman-aamun-ajatuksia-pelataanko.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/11/eras-piirros-ja-pari-piirtajaa.html

"Kaikki..." - ja "mistään..."

Piti näitä kirjoittaa, kun tänä aamuna taas löysin itseni murehtimisen suon ääreltä. 

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1.Piet. 5:7

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Kunpa osaisinkin jättää todella kaikki sinun hallintaasi, sillä onhan niin, ettei minusta itsestäni ole kuin murehtimaan  ja pelkäämään kaikenlaista. Auta minua, että osaisin sinulle puhua asiani, ja varsinkin jättää kaiken sinun hallintaasi, etten murehtisi "mistään", vaan mieluummin olisin levollinen, että sinä osaat hoitaa kaiken mitä minä en osaa, kykene, edes halua. 

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3 

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 

joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte

siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." 2. Piet.1:2-4

Hänen kirkkautensa ja täydellisyytensä veti meitä puoleensa. Hänen edessään kuitenkin tunnemme selvemmin vielä ne omat puutteemme.  Mutta lohdullisesti sanotaan, että hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat...! Emme vain taida useinkaan ymmärtää, mitä tarkoittaa lahja... Se ei ole palkka, ei edes kiltteydestä annettu. Ei oma saavutuksemme millään tavalla... vaan ansiottomalle annettu ihan rakkaudesta❤️ 

Sitä ei meinaa millään käsittää, sillä se on niin vastoin kaikkea sitä, mihin me olemme vastalahjoinemme ja työteliäisyyden arvostuksinemme tottuneet. 

Jeesus näkee kuitenkin sen hiljaisen sydämen kaipauksen niissä sydämissä, joiden reput ja kädet ovat aivan tyhjät! Hän antaa niihin käsiin itsensä ja kaiken mitä se asia sisällään pitää.

Jeesus - totuus, jota tarvitsemme

"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6  

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36 

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92

 "Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92 

Jumalan armo kasvattaa meitä kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92

Uskokaa... ja se on teidän...

"Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan.

Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. 

Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Markus 11:22-25 KR-92

Miten vahva tuen ja varjeluksen osoitus meille!

Aamulla vihkoon kirjoitettua...

Saman voi myös halutessaan kuunnella, kun luin ulkona sen:

https://youtu.be/8YX2ZIrJ84w 

Tuli suuri ilo Corneliuksen kotiin☀️

Cornelius oli sotilas, sadanpäällikkö italialaisessa kohortissa. Mutta hän oli muutakin: "hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä", ja niin oli hänen perheväkensäkin. Hän antoi myös "runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa." 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, oliko hänen tilanteensa jotenkin toivoton? Hänhän  ei kuulunut lupausten kansaan, juutalaisiin. Millaisessa toivossa Cornelius perheväkensä kanssa eli?  Jokatapauksessa hänen uskonsa oli varmasti vahva. Hän varmastikin uskoi, että vaikka hän ei kuulunut lupausten kansaan, Jumala kuitenkin huomioi senkin, joka ei siihen kuulu, jos joku Jumalaa tahtoo kuitenkin palvella. Eikä Cornelius väärässä ollutkaan. Jumala osoitti sen hänelle eräässä hänen rukoushetkessään ja ilmoitti Corneliukselle, että hänen rukouksensa ja almunsa olivat tulleet huomioiduiksi Jumalan silmissä, ja että "hän on muistanut sinut". Mikä ihana sana Corneliukselle!

Siitä sitten Jumala johdatti häntä eteenpäin; käskien noutaa apostoli Pietarin kotiinsa. Hänellä olikin sitten välitettävänään  ihmeellinen lahja Corneliuksen perheelle ja hänen muille läheisilleen, jotka Cornelius oli kutsunut kotiinsa: "Te olette kuulleet Jeesuksesta... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." 

Ja sitten: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

 Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." 

Teksti perustuu: Apostolien teot, luku 10.

 

.

Jos siis yhdessä hänen kanssaan kuolimmme, yhdessä hänen kanssaan saamme myös elää!

"Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani  vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan." Gal. 2:16-21 KR-92 

"Varma on tämä sana, sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;"  2.Tim. 2:11

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Mieluummin pelkästään pukisimme...

"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi." 2. Kor. 5:1-3 KR-92

Mutta:

"Me, jotka vielä asumme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa." 

2. Kor. 5:4-9 KR-92 

Jumala puhuu unienkin kautta!

Luin Seurakuntalaisesta juttua Iranista. Siinä oli hyvin mielenkiintoinen tieto, jonka luettuani hihkaisin mielessäni, että "Vau!":

"Ansarin mukaan henkilökohtaiset näyt  ja ilmestykset ovat yhä kaikkein suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö."  "Ihmiset kohtaavat Jeesuksen unenomaisissa ilmestyksissä ja sen seurauksena saattavat ottaa yhteyttä muihin kristittyihin tai etsiytyä evankeliumin äärelle." 

Seurakuntalaisen juttu tässä: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/iranin-uskonnollinen-tilanne-yllattaa-uskonnottomuus-on-yleista-ja-kristittyjen-maara-kasvaa/

Jumalalla on kaikki keinot käytössään! Hän pystyy puhumaan ja toimimaan ilman ihmisen toimintaakin, vaikka ihmisille onkin annettu tehtäväksi evankeliumin kertominen. 

Mutta onhan Jumala unen kautta puhunut jo ammoin ihmisille; kuten vaikkapa pakomatkalla olleelle Jaakobille. Tässä kohtaa onkin hyvä mainita sivusto, jonka äskettäin löysin. Kyseinen sivusto on englanninkielinen ja sen nimi on: "Hebrew for Christians." Siellä on paljon mielenkiintoista luettavaa Raamattuun liittyen! Ja samalla voi oppia halutessaan jotain hebreastakin. Vaikka itselläni on aivan surkea englannintaito, en mielelläni edes käytä sanaa "taito", niin olen sen silti tajunnut, että mielenkiintoista siellä on. Tällä viikolla on luettavana mm. myös  juuri siitä Jaakobin unesta, ja selitystä siihen liittyen, että mitä jotkut hebreankieliset sanat siinä varsinaisesti tarkoittavat.

Tässä linkki Hebrew for Christians -sivustolle:

https://www.hebrew4christians.com/index.html#loaded