keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Herra ei unohtanut kansaansa

"Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan".  Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten kanssa karkeloon. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.  Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtetkäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme tykö'.


Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni.



Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niin kuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyvän,viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin kuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.
Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiansa, hän ei lohdutuksesta huoli surussaan lastensa tähden, sillä niitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.


Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: 'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.' Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.' Ja Juuda kaikkinen kaupunkineen asuu siellä yhdessä, peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen. Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." 



Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen. "

Jeremia 31:1-26

lauantai 27. tammikuuta 2018

Jos me uskoisimme

"Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" 
Joh. 11:40 (alunperin Jeesus Martalle)




"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on oleva suuri." Hebr. 10:35
(alunperin hebrealaiskirjeessä ahdistuksen ja vainon keskellä eläville)




"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 (eiköhän näissä kaikissa ole samalla meillekin...)




---
Aamulla tuli ennen ylösnousua mieleeni ensinnä nuo kaksi jaetta ihan omiin mietteisiini. Ylösnoustuani etsin, mistä jakeet löytyvät  ja sitä tehdessäni löysin tuon kolmannenkin. Tänään onkin muuten Vainojen uhrien muistopäivä...

tiistai 23. tammikuuta 2018

Minä odotan jotain

"Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla." Ps. 86:3-4

"Täytä minut pitkästä  aikaa ilollasi, Herrani! Anna vapaata vaivoistani, tee tästä hyvä päivä. Pyydän rohkeasti iloasi, sillä sinä olet oikean onnen ja loppumattoman rauhan lähde. Tahdon unohtaa kyyneleeni. Sinun luonasi ei ole murheelle sijaa, eikä surun kyyneleitä tarvita taivaassa. Minä korotan ajatukseni jo luoksesi ja iloitsen tulevasta riemusta. Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä. Olethan sinä Jumalani; sinä nostat, kannat ja pelastat."
Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja



---
Luin tuota samaa tekstiä eilenkin ja kirjoitin ajatuksiani ylös:

"Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä". Mieleeni häivähti, etten osaa kiittää siitä... vaan valitan ja rukoilen, että asiat kohentuisivat. Armahtakoon minua, kiittämätöntä, Herra! Sanotaanhan näin meille ohjeeksi: "Kiittäkää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden..." (1. Tess. 5:18) Jos en osaakaan suorastaan suruistani kiittää, niin ainakin siitä sitten, että Hän on Kaikkivaltias ja toimii kaikessa parhaakseni. "...Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta...". (Ps. 35:27)

- Isiiiii! Joko tän voisi lopettaa? Joko mä saisin sen?
- Odota Kulta, vielä hetki. Isi tietää kyllä, että sinä haluat...

---

Näin eilen.

Lupauksiin olisi tartuttava tänäänkin,
vaikka tunteet ja epäuskon ajatukset sanoisivat aivan muuta.

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:23-24



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Hän kuulee

"Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä." Ps 10:17 (1992)


"Sinä tunnistat ihmisen sydämen janon jo silloin, kun se on vielä sanatonta kaipuuta. Sinä osaat lukea katseeni pyynnön, vaikka en osaa mitään puhua. Sinä kuulet ja kuuntelet tarkoin, mitä sydämeni sinulle huokaa. Sinä näet ja tiedät kaiken ja silti rakastat. Rakkautesi ei seuraa sivusta minun kysymysteni tulvaa tai hätäni kipeyttä. Sinä olet vierelläni, kannat taakkaani ja ympäröit minut armollasi. Minä tahdon nyt päästää sinut hätääni, koska sinä tiedät hyvin, miten särjetyn sydämen kujilla kuljetaan: hellävaroin ja hitaasti, ettei mikään vain menisi enempää rikki, vaan tulisi mieluummin korjatuksi. Pikku hiljaa, pala palalta, sinä hoidat haavojani, kunnes taivaassa kokonaan uutena ihmisenä saan ylistää sinun ihmeellistä tietäsi."  Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

---

Tuo yllä oleva jae  rohkaisi minua tänä aamuna kirjasta sen lukiessani. Ja sen seurana ollut teksti on lohdullinen. Vielä tuli itselleni mieleen sellainenkin kohta, että

"...sinulle onneton uskoo asiansa...".

Ja kun sitten etsin sen, kappas vain... Sepä olikin samassa psalmissa!

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset  vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14 (1933/1938)



Kuvat ovat tyttären ottamia:)


torstai 18. tammikuuta 2018

Hän ei unohda!

"Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 

"Tässä on tie, sitä käykää."
Jes. 30:20-21



tiistai 16. tammikuuta 2018

Hänen armostaan

"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen." Room. 9:16

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hänellä on kaikki valta, voima ja kunnia

"Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemätä jätä." Jes. 42:16




Jos ei ole outoja teitä helppo kulkea näkevänkään, saati sitten sokean... Ja koleikot ovat täysin mahdottomia. Mutta kun Herra itse johdattaa, Hän voi muuttaa mahdottoman kuljettavaksi. Hän on Herra, jolle mikään ei ole mahdotonta, vaikka se meille olisikin.

Hän kykenee aina tekemään enemmän, kuin me käsitämme:


"...avaamaan sokean silmät, päästämään sidotut vankeudesta, 
pimeydessä istuvat vankihuoneesta."
Jes. 42:7




"Minä, Herra, se on minun nimeni, 
minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; 
ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä ne teidän kuulla."
Jes 42:8-9 

"Ennenkuin ne puhkeavat taimelle",  silloin ei vielä mitään näy...


"Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä



hamasta maan äärestä,
te merenkulkijat ja meri täysinensä,
te merensaaret ja niissä asuvaiset.

Korottakoon äänensä erämaa

ja sen kaupungit,
kylät,
joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa." 
Jes. 42:10-12



Joka kolkkaa kutsutaan ylistämään Herraa...


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Murtunut kynnys

Joku kenties sanoo: - Menisin Jeesuksen luokse, mutta kun minulla on tämä taakka. Ja sinne on niin korkea kynnys, etten pysty ylittämään sitä. Jalkanikin ovat niin huonot...
Toinen vastaa:  - Mutta etkö ole kuullut? Kynnyshän on murtunut! Sinne pääsee kyllä heikompikin nyt.


"Ja oli jo  noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annnan henkeni."  Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." 23:44-46

---
Luin Vähäsarjan kirjaa Joka päivä lupaus kantaa. Siinä kerrottiin myös muutama Josefuksen huomio temppelistä Jeesuksen kuolinvuodelta. Siellä oli tapahtunut yllättäviä asioita:  "raskaat ovet olivat itsestään auenneet, ja yksi kynnyksistä oli murtunut."  Minua ihastutti ajatus murtuneesta kynnyksestä. Siitä tuo ylinnä oleva "sananvaihto". Piirsin siitä murtuneesta kynnyksestä yksinkertaisen kuvankin, mutta en nyt jaksanut ruveta sitä tänne puuhastelemaan. Kuvittele itse... 

lauantai 13. tammikuuta 2018

Ei siinä muurin edessä ollakaan yksin

"Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa."
Psalmi 145:14


Hän on siinä kyyryssä, muurin edessä, kasvot haudattuna käsiin. Ei hän nyt muuta huomioi, kuin edessään olevan muurin. Siinä vieressä seisoo kuitenkin joku... Etäämmällä seisovat katselevat tilannetta ja näkevät mitä tapahtuu. Nyt tuo vieressä seisova sanoo jotain, koskettaa kädellään kyyryssä olevaa. Kosketettu ottaa kädet kasvoiltaan, kääntää katseensa ylöspäin ja näkee Mestarin. Se on Jeesus itse. Mestari tarttuu alaspainettua kädestä ja kehottaa lempeästi nousemaan. Varovasti kehotettu nouseekin, vaikka hänen jalkansa tuntuvat kovin huterilta. Nyt hän kuitenkin seisoo ja näkee Mestarinsa kasvot.  Niissä näkyy lempeys ja katseessa rakkaus. Ja nyt hän saattaa nähdä myös sen, ettei se muurikaan tunnu enää niin mahdottomalta, koska Mestari seisoo vieressä!

"...Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin." 
Psalmi 18:30

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

"Miksi murehdit, minun sieluni?..."

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? 



Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

---

Laitanpa vielä linkin Sessen Kotimatkalla blogiin. Siellä oli ihastuttava juttu.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Kuninkaan eteen

"... tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.Tietäkää, että Herra on Jumala...." Psalmi 100:2-3



Jos saisimme luvan mennä jonkin kuninkaan eteen asiamme kanssa, emmekö osoittaisi kunnioitusta kuninkaalle? Emme ainakaan kääntäisi selkäämme hänelle ja puhuisi selkä häneen päin, aivan kuin häntä ei olisikaan... Kunnioittaen kuninkaan eteen menisimme. Arvostaisimme häntä ja sitä, että saimme tulla hänen eteensä. Kiittäisimme siitä. Ja jos kuningas sitten kuuntelisi asiamme, ja vieläpä kävisi ilmi, että hän meitä auttaakin, olisi ylistys ja kiitos huulillamme.

"...sinulle onneton uskoo asiansa..." 
Psalmi 10:14




"Kiitosuhrivirsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. 
Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

Käykää hänen portteihinsa kiittäen, 
hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.
Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
Sillä Herra on hyvä;

Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen." 
Psalmi 100





"Sinä olet sen nähnyt, 
sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,
ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;
sinulle onneton uskoo asiansa,
sinä olet orpojen auttaja."

Psalmi 10:14

maanantai 8. tammikuuta 2018

Hän toimii tänäänkin lupauksensa mukaan

"Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua."
Ps 63:9 (-92 käännös)

"Jeesus, pysyttelen lähelläsi, koska siinä omatunto voi levätä teoistaan ja rauhaton sieluni löytää rauhan. Mutta selvää on sekin, että en minä omin voimin sinun luonasi pysyisi hetkeäkään. Kuin villivarsa juoksisin teilleni, ellet itse pitäisi minua jatkuvasti lähelläsi. Kun hurskaat tunteet ovat menneet ja elämän kivut kohdattava silmästä silmään, on vaikea säilyttää rauhallinen mieli. Lapsenasi saan sinulta kuitenkin jatkuvasti kaikkea hyvää. Pimeys on edessäsi valoisaa, ja sinä näet minun seuraavat askeleeni tarkasti. Tarraudun nyt sinuun ja sanaasi: sinun oikea kätesi tukee minua. Toimi, Vapahtaja, tänäänkin tämän lupauksesi mukaan."

Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Oletko siellä?


"Oletko siellä?"
"Minä olen!"

---

Aiheen kuvaan sain Sessen Kotimatkalla -blogissa olleesta jutusta: Usko tulee kuulemisesta

perjantai 5. tammikuuta 2018

Ennenkuin huudamme, Hän jo vastaa

Johdatusta ja vastauksia. Joskus "huudamme kurkkumme käheiksi" ja siltikin tunnumme jäävän vastausta paitsi. Joskus taas huomaamme, että tapahtui jotain, jota olemme hädin tuskin ehtineet vielä edes pyytää, jos peräti ollenkaan - ja se onkin jo siinä. Sinä olet ihmeellinen!

Sinä johdatat, johdattelet, joskus meitä ihmeellisellä tavalla. Saatamme toimia toisen hyväksi Sinun johdatuksessasi enemmän kuin  edes olimme käsittäneet. Tai saatat johdattaa ihmisten kulkemisia, että jo ennen kuin edes on rukoiltu, vastaustasi on jo valmisteltu  tovi. Ja niin ihminen menee ja tulee Sinun suunnitelmasi mukaan.

"Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen." Jes. 65:24

"...Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt,  se toteutuu..." Jes. 14:24

torstai 4. tammikuuta 2018

Ja Paimen hymyili

Paimen katseli laumaansa. Hänen kasvoillaan karehti  hymy. Hän rakasti laumaansa äärettömän paljon. Jotkut ihmettelivät sitä, sillä laumassa näkyi olevan paljon heikkoja ja sairaita. Paimen tiesi, etteivät toiset voineet ymmärtää. Hänhän oli ostanut laumansa ihan ilokseen, eikä hyötyäkseen siitä. Hän nautti siitä, että sai toimia niiden parhaaksi. Hän ihasteli lampaidensa erilaisuutta ja sitä kuinka ne vähitellen oppivat luottamaan häneen.

Monet olivat laumaan tullessaan hyvin varuillaan. Ne luulivat tämänkin lauman, ja tämän paimenen olevan samanlaisen, kuin niiden aiemmin kokemat, joissa niitä oli lyöty ja vaadittu. Tämän paimenen hoivassa lampaat huomasivatkin saavansa lempeää kohtelua. Väsyneitä kannettiin. Niiden haavat ja ruhjeet hoidettiin. Ja hoidettavia vammoja tässä laumassa olikin. Kaikissa oli jotain hoidettavaa. Jotkut olivat jo toipuneetkin melko hyvin, mutta aina oli joukossa niitä, joiden vammat vaativat Paimenen  jatkuvaa hellää hoitoa ja läsnäoloa.


Tuossakin oli juuri yksi sellainen. Pieni karitsa vielä; hyvin säikky. Se säikähti helposti pientäkin risahdusta ja silloin se helposti saattoi sännätä pakoon. Monet monituiset kerrat oli paimen sen syliinsä ottanut kannettavakseen, kuten Paimen  nytkin teki. Pieni lammas yritti pyristellä sylistä pois. Paimen puhui sille rauhoittavasti ja vähitellen pikku lammas lakkasi pyristelemästä. Sen sydämen lyönnit rauhoittuivat ja se tunsi, että tässähän oli hyvä olla.

Mutta ei Paimenen jatkuvan silmälläpidon alla olleet vain pienet karitsat tai nuoret lampaat. Yhtä hyvää huolta hän piti vanhoista jukuripäistäkin. Ja Paimen näki juuri silmäinsä edessä yhden  hänen rakkaista lampaistaan, joka oli juuri sellainen. Usein tuo lammas halusi kulkea lauman keskelläkin, mutta ajoittain se tunsi halua lähteä aivan omille teilleen. Silloin se saattoi jäädä joukon jälkeen ja väsyi tavoittamaan muita. Mutta Paimen tarkkaili tilannetta koko ajan. Hän meni ja haki sen taas ihan lähelleen ja puhui sille rauhoittavasti. Piti hetken aikaa kiinnikin ja kuiskasi jotain pyristelevän  korvaan. Pakoon pyrkivä rauhoittui jälleen.

Ja Paimen hymyili.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hän katsoo alaspainettua



"Mutta bublikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." Luuk. 18:13

Ja mitä mieltä Jumala oli hänestä?

Jeesuksen sanoin: "Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; 
sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk. 18:14





tiistai 2. tammikuuta 2018

"Jeesus ei muutu"

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Hebr. 13:8


"Jeesus ei muutu. Yhä vieläkin hän viihtyy syntisen seurassa. Yhä vieläkin hän ymmärtää langenneen ihmisen hädän ja rakastaa ehdoitta jokaista meistä. Yhä vieläkin hän kulkee ihmisten keskellä ja kutsuu valtakuntansa kansalaiseksi. Yhä vieläkin hän on ylpeitä vastaan, mutta niille, joille armo kelpaa, hän antaa taivaan.

Syntien sovitusta on käsketty saarnaamaan kaikille luoduille, alkaen omasta sydämestä. Anteeksianto koskee myös minua, olkoon syntini tai syyllisyyteni nimi mikä tahansa. Koskaan rikokseni ei voi olla suurempi kuin Jumalan Pojan veri, joka on vuotanut koko maailman kaikkien aikojen kaikkien syntien puolesta.

Jeesuksen luota löytyy omalletunnolle syyttämätön ja selittämätön rauha. Sillä Jeesus ei muutu."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki


maanantai 1. tammikuuta 2018

Hänen edessään

"...vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room. 1:21


En voi paeta tätä sanaa, ajatellen sen kuuluvan joillekin aivan muille. Olenko minä Jumalaa kiittänyt ja kunnioittanut? Enkö useimmiten vain  valita? Hänen eteensä saa kyllä tulla niiden valitustenkin kanssa, mutta kunnioitusta ja kiitosta en saisi silti unohtaa.

Jos Hän seisoisi  meidän edessämme silmillemme näkyvänä, varmaankin vapisisimme Hänen valtasuuruutensa edessä. Mahtaisimmeko saada mitään sanaa suustamme...

...ja kuitenkin - saimme sen lapseuden hengen!

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:14-15

 Kiitos Hänelle siitä!