tiistai 31. joulukuuta 2019

Valoisa pilvi

"Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkää peljätkö." Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:6-8

Tätä ennen tapahtui: "Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi  valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä." Matt. 17:5



Jumalan puhetta he olivat pelästyneet. Ja valoisaa pilveä. Aivan ensiksi oli Jeesuskin näyttänyt hyvin valoisalta. Hänen kasvonsa oli loistanut kuin aurinko. Ja vaatteet olleet valkoiset kuin valo. Mutta sitten tuli se pilvi; valoisa pilvi tosin, ja Jumalan ääni. Se pelästytti, vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Heidän ystävänsä Jeesus siinä edelleen oli; arkisen näköisenä taas, kun he nostivat katseensa. Heille oli vain näytetty välähdys Hänen kunniansa kirkkautta.

Miltähän paluu arkeen tuntui? Ehkä he kaipasivat takaisin siihen valoisaan pilveen Jumalan lähelle. Mutta vaikka sen valon kirkkaus hävisi näkyvistä, ja alkoi tavallinen arki, ehkä se kohtaaminen loi kuitenkin heidän mieleensä ja arkeensa yhä loistettaan. Ja olihan Jeesus kuitenkin läsnä.


---
Matteus 17.
(Koivuniemen Raamattuhaku)

maanantai 30. joulukuuta 2019

Kun opettaja on hukassa

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa älä itke!
Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat;
sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä,
niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy,
vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.
Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan,
milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:

"Tässä on tie, sitä käykää."
Jes. 30:19-21




Itketään, kun ei olla nähty häntä aikoihin. Mietitään, missä hän on? Miksi ei hän tule, vaikka huudamme? Syödään hädän leipää ja ahdistuksen vettä, kun ei muuta ole tarjolla. Mutta sitten kuuluu ääni: Herran, Opettajamme ääni! Onhan hän lähellä! Ihan takanamme oli, vaikka poissa olevaksi luultiin. Koko ajan tarkkasi, kuinka meillä menee, mitä opimme. Nyt hän antaa meille pysähtyneille ohjeet, miten jatketaan, missä kuljetaan. Ja me iloitsemme Hänen äänestään ja läsnäolostaan!


---
Valmistellaan "kuin Windowsia" tietsikan ruudulla... "
Älä katkaise virtaa koneesta". Vaikka mitään ei näy ja odotus on pitkä.


Siunattua päivää sinulle!


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Itseään halveksivalle

Löysin tänä aamuna itseni väheksymästä itseäni. Muistelin todellisia syitä siihen, miksi minua ja meitä ei kukaan arvostaisi, ei ehkä Jumalakaan. Mutta - löysin myös jo eilen lukemani tekstin hartauskirjasta:

"Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki." Ps. 116:15 KR-92

"Jumalan lapsen henki on Jumalan silmissä äärettömän kallis. Hän suhtautuu luomaansa niin kuin tämä olisi maailman ainoa ihminen. Jos Jumala suhtautuu meihin näin suuresti arvostaen, ei meillä ole syytä suhtautua itseemme vähätellen tai halveksien. Sillä, mitä osaamme tai mihin elämässämme kykenemme, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jumalan suunnaton ihmiseen kohdistuva arvostus ei perustu meihin, vaan hänen omaan rakkauteensa ja tekoihinsa..." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Jes. 45:9





Siunattua päivää sinulle
sinä Jumalalle rakas!


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Ihmeellinen armo!


"Osoita minulle armosi suuruus..." Ps 17:7 *

Jos meidän vajavuutemme tekee Jumalan armon näkyvämmäksi, niin eikö se ole ihmeellistä!


---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie.
Sama kohta Raamatussa v. -33/-38: "Osoita ihmeellinen armosi..." Ps. 17:7



tiistai 24. joulukuuta 2019

Odotetaan

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31

"ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä,
 että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle."  Luuk. 12:36







"Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä." Luuk. 21:30


maanantai 23. joulukuuta 2019

Rukoilen...

"...kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt. 7:7

Ei minun tarvitsisi rukoillessani yrittää taivuttaa sinua johonkin, ei kääntää päätäsi minun tahtooni. Minun on taipuminen sinun tahtoosi. Minä pyydän, sinä päätät. Usein pyytöni on huuto. Mutta en voi ruveta määräilemään sinua. Saatan tahtoa ja vaatia paljon sellaista, mikä ei lopulta olisikaan hyvä. Sinä tiedät kaiken.

Anna minulle levollista mieltä esittää asiani sinulle. Anna rauhallisena seisoa oven takana, jos ei kolkutukseni heti saa ovea avautumaan. Jos tiedän, että kolkutukseni kuullaan, ja ovi kyllä avataan, ei minun tarvitse yrittää hajottaa sitä ovea. Joskushan voi oven takana seisova kuulla sisältä: "Odota vähän. Tulen ihan kohta!". Ja silloin odotetaan, ehkä hymyhuulin, miettien, mitä sisällä onkaan meneillään. Kohta avataan:)

"...kun apua huudat, sen kuullessaan, hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Riippuu asiasta, miten nopeasti ovi avataan. Hätätapauksissa ovi aukeaa  kiiruusti. Kyllä siellä sisällä tiedetään, millaisella asialla siellä oven takana ollaan.

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Sairaalan ensiavussakin heti selvitetään mistä on kyse. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Odottaminen on vaikeaa.



Tartu rohkeasti ripaan ja kokeile ovea...
Jos se ei  aukea, kolkuta.


Siunattua maanantaita sinulle!


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Hän tulee takaisin!

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy." Hab. 2:3




Jeesus lupasi tulla takaisin, ja sen hän myös tekee, lupauksensa mukaan. Tässä jokin päivä sitten uutisoitiin siitä, kuinka eräässä kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa oli kirkkoherra puhunut tästä asiasta. Emme ole olleet kuulemassa tarkkaan itse, mitä hän sanoi, mutta asian ydin on varmaankin ollut se, että tuo kirkkoherra on halunnut muistuttaa siitä asiasta joka tulee tapahtumaan.  Päivämääriä emme kukaan tiedä, mutta aikain merkkejä olisi hyvä seurata. Millaiseksi maailmamme onkaan muuttumassa, on meillä kuitenkin lohdutus: Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä! Ja meidän yhdyskuntamme ja määäränpäämmehän on varsinaisesti taivaassa. Sinnehän me olemme matkalla.

Siunattua sunnuntaita sinulle!


---
Kuva perustuu Ilmestyskirjan lukuun 19; jakeisiin 11-16.


perjantai 20. joulukuuta 2019

Vapaus...

"Vapauteen Kristus vapautti meidät..." Gal. 5:1

Vapaus... joka ei vapauta minua kaikista vaivoista ja vastuksista. Ei kaikista peloista. Vapaus, joka ei vapauta minua tämän elämän vastaamattomista kysymyksistä. Ei sen suruista, eikä painolasteista.

Se on erilaista vapautta. Vapautta synneistä. Niistä tekemättömistä töistä. Ja niistä joita tulin tehneeksi.. Se on iloa siitä, että ne on kannettu ristille ja sinne naulattu. Vapautta siitä, ettei minun tarvitse välittää syyttäjän huudoista. Koska tiedän minulle myönnetyn vapauden.




"Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
 ja viimeisenä hän on seisova multien päällä."
Job 19:25


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Hän tietää sen

"Minä tiedän, missä sinä asut..." 
Ilm. 2:13

"Hän tietää, missä sinä asut -
paikan ja talon ja huoneet,
joissa puuhailet.
Hänen katseensa
on kääntynyt sinne
joka päivä ja yö.
...
Jumala tietää,
missä sinä asut,
ja hän tuntee vaikeutesi,
eikä hän koskaan
ole jättävä sinua yksin..."

Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän


---
Wislöffin teksti puhutteli minua tänä aamuna. Kun sitten olin kirjoittanut tämän osan siitä vihkooni, selasin  vihkoani ja huomasin muutaman päivän takaiset kysymykseni, joihin tämänpäiväinen teksti sopi ikäänkuin vastaukseksi. Tässä kysymykseni:

"MISTÄ MINÄ TIEDÄN?

Mistä minä tiedän, milloin on pyrittävä johonkin, milloin tyydyttävä olemaan?
Mistä tiedän, olenko olosuhteissani juuri siiinä, missä pitäisikin, vai olisiko tarkoituksesi, johdatuksesi, suunnitelmasi, parhaani, ollut jotain aivan muuta?
Miksi se joillekin tuntuu olevan niin selvää, mutta minulle ei?
Olenko mennyt jossain perusteellisesti harhaan?
Johdatatko sinä minua yhä?
Siltikin, vaikka en näytä kykenevän käsittämään, tahtomaan, tekemään tahtoasi?
Saatatko sinä hylätä minut saamattomuuteni tähden?
Mitä olet minulle/meille varannut?"

"...Minä en jätä sinua  enkä hylkää sinua." Joosua 1:5


Ja jotain vastauksentapaista voisi olla tässäkin, mitä kirjoitin toiseen blogiini: Todellinen rakkaus


maanantai 16. joulukuuta 2019

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---



Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Joka päivä!


"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on  oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme." Ps 90:14



Tänä aamuna, kun hieman apealla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.

Siunattua lepopäivää sinulle!


lauantai 14. joulukuuta 2019

Hän varjelee sinun sielusi!

"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi."
Ps 121:7

Fredrik Wislöff pohti Rukouskirjassaan, että "Mikä oikeastaan on pahaa? Ovatko sitä vastoinkäymiset, sairaus, suru ja muut ikävät asiat?" Niiltäkin meidät voidaan varjella. Mutta ennenkaikkea siltä, mikä vahingoittaa sieluamme.




"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti:  mistä tulee minulle  apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkaisi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on sinun suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti."
Psalmi 121

---

Toisessa blogissani: Tänäänkin hän pysähtyy jonkun luokse.


perjantai 13. joulukuuta 2019

Valo voi tunkeutua synkimmänkin pimeän läpi

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus."
Jesaja. 9:1



Me joudumme usein vaeltamaan täällä jonkinlaisen pimeän keskellä. Jotkut meistä tietävät, että on kuitenkin valo olemassa. Mutta on myös heitä, jotka eivät tiedä valosta mitään. He eivät ole koskaan kuulleet siitä. Tai eivät usko kuulemaansa. Meistä voi näyttää siltä, ettei valo ikinä voi heidän elämäänsä koskettaakaan.  Mutta ei ole sellaista pimeyttä, johon Jumalan valo ei voisi murtautua. 


tiistai 10. joulukuuta 2019

"Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän?"

"... Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden
meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjosssa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan teille."
Luuk. 1:78-79

"...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee..." Hes. 47:9

"Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän,
kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata,
iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
Sak. 4:10





Minusta nämä jakeet tuntuivat tänä aamuna lohdullisilta. Löysin ne vanhasta Raamatustani viivattuina ja joku oli vielä lapullekin kirjoitettu.

Pimeässä olevalle sarastaa jo aamu.
Näivettynyt ja kuollut virkoaa virran tullessa elämään.
Pieniä alkuja ei kannata halveksia. Vaikka me emme näe arjessamme ehkä mitään erityistä, emme tiedä mitä erityistä Jumala on niihin päiviin kätkenyt. Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista kirjoitin jo aiemminkin. Se näytti monen mielestä "tyhjän veroiselta". Mutta Jumala iloitsi siitä, kun näki rakennustöissä ahertavan Serubbaabelin kädessä luotilangan.


Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista aiemmin kirjoitettua.


maanantai 9. joulukuuta 2019

Se on yhä totta...

"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

Se on silti totta, vaikka en olisi vielä saanut pyytämääni.
Vaikka kaikki näyttäisi menevän aivan hullusti,
päinvastoin  toivomaani.
Ei sitä sanaa kuitenkaan ole peruttu.

Eikä sitäkään, että etsivä löytää
ja kolkuttavalle avataan.






lauantai 7. joulukuuta 2019

Ettemme unohtaisi luvattua...

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32

Saman luvun edeltävissä jakeissa Jeesus puhui siitä, ettei meidän tarvitsisi niin murehtia ja huolehtia siitä, mitä söisimme, mitä päällemme pukisimme. Tai saammeko kenties perintöä, onko meillä tarpeeksi  varastoja. Tai saavutammeko elämässämme jotain suurta. Siis kaikkea sitä, mitä yleensä on tapana ajatella ja tavoitella. Tai että huolehtisimme, miten vastaamme ja puolustaudumme, jos meitä vainotaan.

Jeesus antoi aivan poikkeuksellisen ohjeen. Ohjeen esikuvana olivat linnut: "Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa." Luuk. 12:29-31

Ja sitten Hän lohdutti ja rohkaisi muistuttaen siitä, mitä meille on luvattu:

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32 KR-92


Aikamoinen lupaus! Mitä siis kaikki muu on verrattuna tähän luvattuun!?

Eikö tässä maailmassa mieluusti juuri tavoitella vaikkapa vain
 puoltakin "valtakuntaa ja prinsessaa"?

 Mutta kun Jumala tahtoo antaa meille Isänä valtakunnan, 
sivuutamme sen tyhjänpäiväisenä ja olankohautuksella...


perjantai 6. joulukuuta 2019

Ei Hän ollut hylännyt heitä!

"Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin:

Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, 
joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? 

Ja miltä se näyttää teistä nyt?
Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?

Mutta nyt ole luja Serubbaabel, sanoo Herra,
ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi,
ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra,

ja tehkää työtä;
sillä minä olen teidän kanssanne,
sanoo Herra Sebaot.

Se liiton  sana,
jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä;
ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne.
 Älkää peljätkö."

Haggai 2:2-5 KR -33/-38



Egyptistä lähtö oli tapahtunut hyvin kauan sitten. Ja kaikenlaista oli kansalle sen jälkeen tapahtunut. Liitto oli  Herran puolelta kuitenkin yhä voimassa...


"He ilmoittivat Herran enkelille, joka oli seisahtunut myrttipensaiden keskelle: "Me olemme kulkeneet maata ristiin ja rastiin, ja yhä on kaikkialla hiljaista."

Sen kuultuaan enkeli lausui: 

"Herra Sebaot, kuinka kauan kestää,
 ennenkuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja? 
Olethan ollut niille vihoissasi jo seitsemänkymmentä vuotta." 

Silloin Herra lohdutti enkeliä ja puhui hänelle lempeästi.
Enkeli, joka puhui kanssani, lausui minulle: 

"Julista ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot:
- Minä rakastan palavasti Jerusalemia, 
minä puolustan Siionia.
...
- Minä käännyn jälleen Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä..."

Sakarja 1:11-13,16 KR-92



Ja lisää oli rohkaisun sanoja Serubbaabelillekin:  Haggai 2:23 sekä Sakarja 4:6-14



torstai 5. joulukuuta 2019

Saamme nähdä sen

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, 
niille loistaa valkeus.

Sinä lisäät kansan,
annat sille suuren ilon;
he iloitsevat sinun edessäsi,
niinkuin elonaikana iloitaan,
niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.

Sillä heidän kuormansa ikeen,
heidän olkainsa vitsan
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;

ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät
ja verellä tahratut vaipat 
poltetaan ja tulella kulutetaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus,
ja hänen nimensä on:

Ihmeellinen neuvonantaja,
Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä,
Rauhanruhtinas.

Herraus on oleva suuri
ja rauha loppumaton
Daavidin valtaistuimella 
ja hänen valtakunnallansa;
se perustetaan ja vahvistetaan
tuomiolla ja vanhurskaudella
nyt ja iankaikkisesti.

Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä."

Jesaja 9:1-6



Siunattua päivää sinulle!


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Rauha Siionille!

Päässäni soi heti aamusta: "Oi, rauha sulle Siion ja valo huoneisiis. Sun parastasi etsin ja liityn ystäviis. Jumalan seurakunta, sun eestäs rukoilen ja armon alttarille käyn kanssa pyhien." Sehän on virrestä. Vanhassa lapsuuteni virsikirjassa 213, säkeistöt 4 ja 5.

Hartauskirjan sitten avattuani, oli siellä tämmöinen jae:

"Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin." Jes. 52:8-9 KR-92


Näissähän oli selvästi jotakin samaa. Ja aika mahtavaa, kun ajattelee tuota että vartijoiden riemuntäyteisistä huudoista saadaan kuulla, että nyt se Herra tulee! Hän, jota on niin kovasti odotettu!



----
Kuvan valot olivat rukoushuoneemme isoissa ikkunoissa oven yllä kun oli joulutapahtuma "Matka ensimmäiseen jouluun" kolmena päivänä.


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Kannettavana

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan." 5 Moos. 1:31

Koko matkan. Kantanut. Joskus me kannettavat; me lapset, pyristelemme, kitisemme ja kiljumme kannettavana ollessamme. Yritämme kaikin keinoin päästä siitä sylistä kulkemaan omilla pienillä jaloillamme. Mutta emme ymmärrä jalkojemme heikkoutta.  Emme ymmärrä ympärillä olevia vaaroja. Emme ymmärrä pelkojammekaan. Mutta Isä tietää tämän kaiken paremmin. Hän tietää, milloin on paras hetki antaa lapsen kävellä itse. Silloinkin Isän on ehkä pidettävä kädestä kiinni. Jokatapauksessa oltava ainakin lähellä koko ajan.

Toisinaan taas viihtyisimme siinä Isän  sylissä niin hyvin, ettemme tahtoisi meitä laskettavan maahan ollenkaan. Pidämme pienillä käsillämme lujasti kiinni Isän käsivarsista, vaikka hän tietää, että nyt olisi oikea hetki antaa meidän vähän harjoitella jalkojemme käyttöä. Me itkemme, kun Isä laskee meidät alas. Jalkamme horjuvat, mutta Isän käsi tukee meitä. Hän pitää kädestämme kiinni ja katsoo koko ajan tarkasti, ettei meille tapahdu mitään sellaista, jota ei pitäisi.





lauantai 30. marraskuuta 2019

Valo

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8

Nähdä vain Jeesus! Kun ympäriltä himmenisivät kaikki muut kirkkailta näyttävät valot. Tai häviäisi pimeä, kun valon toisi ainoastaan Hän.

Hän voi olla ainoa sellainen valo, joka voittaa kirkkaista kirkkaamman valon -  kuin myös synkeimmän pimeyden.




"Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa;  Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni." Ps 18:29

Fredrik Wislöff/ Levähtäkää vähän: "Se hengen liekki, jonka Jumala on sytyttänyt lastensa sydämiin, on kuin yölamppu... Kuinka monen ... taistelevan ihmisen pitkiä öitä yölamppu onkaan lyhentänyt. Ja ... ollut kärsivän lohtuna, kunnes aamun valkeus koitti."


perjantai 29. marraskuuta 2019

Ontuva vaeltaja

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34




Minäkin olen "ontuva". Kaikki koettu on painanut leimansa minuun. Jääkö se kaikki pysyvästi minuun elämäni loppuun asti? Sitä en tiedä. Isä tietää. Mutta se sana, että "kaikki yhdessä" vaikuttaa parhaaksi, voi tuoda lohdullisen valon tuikahduksen minunkin elämäni ylle; kaikkien pelkojeni keskelle. Sentähden minun ei tarvitsisi niin niistä huomisistakaan huolehtia, vaikka asiat eivät menisikään oman tahtoni mukaan. Tänään auttaa Herra.






keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Vastakohtiin kätkeytyvää?

On jostain luetusta tarttunut mieleen, että Jumalan lasten elämässä asiat joskus kätkeytyvät vastakohtiinsa. Niin ehkä tässäkin:

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, 
joka kirkastuu kirkastumistaan
sydänpäivään saakka."
Snl. 4:18

Helpostihan tuon mieltää niin, että uskonelämä tulee jotenkin auvoisemmaksi kun aika kuluu ja ikää tulee. Ja kokemusta. Eipä taida ollakaan ihan niin. Yhäti on ahdistuksia, taisteluita ja kysymysmerkkejä matkan varrella. Eivät ne näytä vähenneen. Varmasti niitä on loppuun asti. Missä olisikaan sanottu, että matkan lopulla helpottaa? Ei minulle ainakaan tule mieleen nyt sellaista. Mutta voin olla väärässäkin.

Voi olla, kuten minulla tänä aamuna, kun pimeänhämärässä taskulampun kanssa lähestyin kotia, että kodin valot näkyivät metsän lävitse. Mutta - vielä lähemmäksi tullessani, lähistön kukkula peittikin valon täysin. Aivan kuin mitään kotia ei lähellä olisi ollutkaan. Tiesin kuitenkin, että siellä on se koti, ja valo. Vaikka ei näkynyt. Ennen viimeistä mäen nousua oli vielä mutkakin tiessä. Tätä kaikkea ennen, oli koko tie pitänyt lumessa rämpiä, joka sekin tuntui jo raskaalta.

Tässä sitten toisenlainen kokemus pimeästä, siinä odottamisesta. Odotamme aamuisin taksia tulevaksi. Seisomme taskulampun kanssa postilaatikon luona. Katselemme siihen suuntaan, josta autoa odotamme. Siellä näkyy sama pimeys kuin ympärillämme. Sitten jonkin ajan kuluttua silmämme ovat erottavinaan heikon valonkajon. Eikä se ole harhaa. Valo suurenee, kirkastuu ja lähestyy. Ja kohta se onkin kohdallamme. Tämä tällainen aamunäkymä on minua useamman kerran puhutellut; juuri se lähestyvä ja kirkastuva valo pimeässä.

Ehkä meillä taivaan kansalaisilla siinä lähestyvän taivaallisen kodin valossa ne puutoksemme ja vikamme yhä selvemmin tulevat näkyviin. Ja sekin ahdistaa. Tosin meidän sanotaan olevan tälle maailmalle kuolleita - Jeesuksessa. Mutta täällä joudumme kantamaan silti sitä kuollutta mukana. Ja sen kyllä huomaa.

Vettä janoiselle

"Kuulkaa, kaikki janoiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää. Tulkaa, ostakaaa ilman rahaa ja ilman hintaa viiniä ja maitoa." Jes. 55:1

Joh. 7:37 "Juhlan  viimeisenä suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen:
"Jos joku janoaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon."



"Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu runsauden ääressä." Jes. 55:2

Matt. 5:6 "Autaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano,
sillä heidät ravitaan."*




"Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.
 Minä teen teidän kanssanne ikuisen liiton, annan lujat Daavidin armot." Jes. 55:3


"Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää. Huutakaa häntä avuksi, kun hän on läsnä.
Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja kääntyköön Herran puoleen, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme puoleen, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:6-7

Luuk. 15:20 "Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana
hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, 
sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.




"Minun ajatukseni eivät näet ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yläpuolella, niin ovat minun tieni ylempänä kuin teidän tienne ja minun ajatukseni ylempänä kuin teidän ajatuksenne." Jes. 55:8-9

"Sade ja lumi, joka tulee taivaalta, ei sinne palaa, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siementä ja syöjälle leipää. Samoin on myös minun sanani, joka lähtee minun suustani: se ei palaa tyhjänä minun luokseni, vaan tekee sitä, mikä on minulle otollista, ja  saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jes. 55:10-11








---
Matt. 5:6 alaviitteenä: "Tällaisia ovat ne, jotka syntisyyttään murehtien haluavat saada Jeesuksen veressä syntinsä anteeksi (tulla vanhurskautetuiksi) ja saada voiman kuuliaisuuteen Jumalalle."


Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie. Sen teksti perustuu v. -33/-38 Raamattuun;  suomennos, käännös ja kieli korjattuna.




Siunattua päivää sinulle!

tiistai 26. marraskuuta 2019

Lohdutuksen Jumala

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä 

ja kaiken lohdutuksen Jumala,
joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme,




että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,
voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat."
2 Kor. 3-4


maanantai 25. marraskuuta 2019

Katsomalla Häneen...

"Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta  alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa." 2 Moos. 34:29

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps 34:6



Se on ihmeellistä. Mooseksen kasvoista näki, että hän oli ollut Herran läheisyydessä. Mutta itse Mooses ei tiennyt kasvoissaan mitään ihmeellistä olevan.

Tuo psalmikohta puolestaan sanoo, että ne, "jotka häneen katsovat, säteilevät iloa." Ja vielä senkin, etteivät kasvot häpeästä punastu. Olisiko niin, että mekin saattaisimme säteillä iloa, vaikka itse emme  havaitse sellaista ollenkaan? Vaikka oma kokemuksemme tuntuu ihan toisenlaiselta?

Vesipisara sädehtii  valon voimasta...



sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Lyhde...

Lyhdekö sun eteesi piti tuoda?


Mutta kun
mulla ei ole sitä!

Ei edes olkeakaan
mitä nyt muutamia roskia
vaatteissani

kun jotain muka puuhastelin
tuloksena tyhjää
poltettavaksi joutavaa


Mutta säästäthän minut silti?

------------







"mutta jos jonkun tekemä palaa,
 joutuu hän vahinkoon;
 mutta hän itse on pelastuva, 
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."

1 Kor. 3:15







lauantai 23. marraskuuta 2019

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.






perjantai 22. marraskuuta 2019

Talutat minua neuvosi mukaan

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28




"Talutat minua neuvosi mukaan", "pidät minua kiinni oikeasta kädestäni". Se reitti, jossa minua talutat, kädestä kiinni pitäen, ei ole aina sellainen, jossa itse haluaisin kulkea. Se reitti voi olla pelottavan tuntuinenkin toisinaan, ja siksi onkin hyvä tietää, että sinä pidät kiinni kädestäni etkä jätä minua yksin harhailemaan.


tiistai 19. marraskuuta 2019

Rauha Jumalalta!

"Armo teille

ja rauha

 Jumalalta
meidän Isältämme
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta"
Gal. 1:3



maanantai 18. marraskuuta 2019

Uskossa, että se kuullaan

"...anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä..." Jaak. 1:6

"...sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,  
täytyy uskoa, että Jumala on
ja että hän palkitsee ne, 
jotka häntä etsivät."
Hebr. 11:6

Tämä "anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä", on minulle vaikea. Ensin sitä voi ihastua sen lukiessaan, mutta eikö vain kohta tulekin mieleen syitä, miksi Jumala ei minua kuulisi. Niin kävi tänäkin aamuna.

Mutta, ehkäpä sain, ja oikeastaan jo aiemminkin olen saanut havainto-opetusta. Yksi tyttäristä tuli luokseni kirjoitellessani noita jakeita vihkooni. Hän tuli luokseni ja toivoi, että olisi ollut kahvia hänelle juotavaksi. Nousin laittamaan sen kahvin hänelle. Toisinaan toinen tytär saattaa toivoa kaurapuuroa. Sitäkin välillä toiveestaan keitän. He lähestyivät minua, kun uskoivat, että voivat sillä saavuttaakin jotain. Siltikin, vaikka en aina heidän toivettaan täytä.

Emmekö mekin voisi luottavaisin mielin mennä Isän luokse ja esittää asiamme. Hän sitten päättää, kuinka toimii.


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Täysivaltainen taivaan kansalainen!

"Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30 KR-92

"Koet, että olet huono kristitty. Et ole niin hurskas kuin nuo toiset totiset uskovaiset. Rukouksesi ei ole niin palava, todistuksesi jää liian usein sanomatta, luottamuksesi horjuu. Tahtoisit olla parempi, mutta mitä enemmän yrität, sitä huonommin onnistut. Alat jo epäillä, kuuluuko armo sinulle enää ollenkaan.
Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty", hän tarkoitti, että hän oli juuri sinun puolestasi hurskas, uskova, totinen ja palava. Hän tiesi, ettei sinusta ole Jumalan vaatimusten täyttäjäksi ja juuri siksi hän täytti tuon lain sinun puolestasi. Saat olla  vapaa! Saat olla Jumalan lapsi! Saat olla täysivaltainen taivaan kansalainen! Siksikö, että olisit hyvä? Pois niin ylpeät ajatukset. Ei, vaan siksi, että Jeesus on kerran sanonut ristillä nuo sinut vapauttaneet sanat: "Se on täytetty."  Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä





Mitä sitten merkitsee olla täysivaltainen taivaan kansalainen? On oikeus käydä sen "kaikissa huoneissa". Kukaan ei voi ajaa sinua pois. Sinulla on oikeus tehdä "löytöretkiä" sen maan kaikiin paikkoihin, eikä kukaan saa ajaa sinua pois.
Jos koet olevasi lauman "musta" lammas, niin tiedä se, että kun Jeesus on sinut laumaansa ottanut, sinä olet osa sitä laumaa yhtälailla kuin kaikki muutkin.


lauantai 16. marraskuuta 2019

Edeltävalmistetuissa teoissa - apu Häneltä

"Mutta minä turvaan sinun armoosi;
 riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. 
Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."
Ps 13:6

Samassa psalmissa, aivan alussa, psalmin kirjoittaja kysyy: "Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? ..." Ps 13:2-3

Molemmat oli läsnä; huoli, ja ilo siitä, että oli saatu apua. "Sillä hän on tehnyt minulle hyvin." Samanlaistahan se meilläkin usein on.

Minäkin eilen tiukassa rahatilanteessa toivoin apua. Toivoin että jälleen tulisi soitto mahdollisuudesta hakea niitä valmiita ruokia, vaikka olin jo ajatellut, että tuleekohan niitä enää edes. Kun sitten olimme kaupungilla, ja olimme ostoksemme kaupoista tehneet ja olimme viimeisellä kassalla ennen kotiinlähtöä, kävi niin, että rahat meni hyvin tarkasti niihin nopsaan haalittuihin ostoksiin; eli juuri sopivasti.  Ja siinä kassalla ollessa tuli sitten se odotettu soittokin jopa. Saatiin jälleen hakea valmista ruokaakin.

Olimme varmasti edellävalmistetuissa teoissa tässä kaikessa. Tähänhän liittyi vielä auto-asiaakin. Kun minä olin mennyt hakemaan niitä  valmisruokia, isäntä kävi kääntämässä auton. Siinä sitä tiukasti pyöräyttäessään hän kuuli epätavallista ääntä autosta. Testattiin sitä vielä muutaman kerran, ja aina sama juttu. Piti poiketa korjaamolle kysymään, mikä on. No, korjaaja totesi, että vika on sitä luokkaa, että se pitää heti ensi viikolla laittaa kuntoon. Pyörä voisi kuulemma irrota. Tuo vika olisi varmasti jäänyt huomaamatta tässä kohtaa, ellei sitä autoa olisi ruokaa hakiessa pitänyt niin tiukasti kääntää. Meidän pihassamme ei samanlaista käännöstä ole, eikä esim, ympyrässä ajo ole tarpeeksi tiukka käännös, jotta sen olisi huomannut.

Näin se Taivaallinen Isämme  voi asioita järjestellä! Me hätäilemme jotain, kun emme näe mitään joissakin asioissamme tapahtuvan, mutta samaan aikaan Hän järjestää jotain, jota emme edes osanneet lukuun ottaa.

Ja vielä tämäkin edeltävalmistettu asia: Kun aamulla nousin ylös, oli keittiön työpöydällä kaksi leivinliinalla peitettyä peltiä. Kurkistin liinan alle ja näin kohoamassa olevia pullia. Pöydällä olikin vanhimman tyttären kirjoittama lappu, että muuten olisivat paistovalmiita, vain voitelu puuttuu. Siihenkin oli järjestetty tarveaine jo valmiiksi jääkaappiin.  On täytynyt olla öinen leipoja.  Nyt minä siis menen pullia voitelemaan ja paistamaan:) 

 Siunausta sinun päivääsi!



perjantai 15. marraskuuta 2019

Varhain

"Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
Kuuntele huutoni ääntä minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen."
Ps 5:2-3




"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin  ja odotan."
Ps 5:4

torstai 14. marraskuuta 2019

Auttaja on kuulolla

"...Ahdistuksessani minä huudan Herraa, 
ja hän vastaa minulle." 
Ps 120:1

Tuon jakeen alussa on sana: Matkalaulu. Sitä se matka monesti on, että on jos jonkinlaista ahdistusta. Silloin saa onneksi  huutaa Herralta apua. Ja sanotaan, että hän vastaa.

"Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela" Ps 3:5

Mutta vaikka se  "huuto" olisi äänetönkin,
vain mietteissä tapahtuva sydämen huuto, se tulee kyllä kuulluksi sekin.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.
Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Ihmeellinen sana, että hän minustakin riemuitsee!


Tulevaisuus ja toivo

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, 
sanoo Herra:

rauhan eikä turmion ajatukset;
minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jer. 29:11



Kun toivo puuttuu, puuttuu paljon. Toivo on kuin suljettua ovea katsellesssa. Toivo odottaa edessään olevan oven vielä avautuvankin. 

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, 
ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivälllisyydellä."
Roo. 8:24-25


Siunausta sinun päivääsi!

Sanoja toivosta tässäkin.


maanantai 11. marraskuuta 2019

Katsele valoa, älä väistyvää pimeyttä

"Niin he kestivät."*

Tänä aamuna tuli mieleen ajatus Paavalista; senkaltainen, vähän kademielinen, että hänen oli varmaan helpompi uskoa, kun oli kokenut niin paljon. Jeesus itse oli tiellä niin huomiotaherättävällä tavalla kutsunut hänet. Hän oli myös myöhemmin saanut poikkeuksellisen kokemuksen taivaasta, jolloin hänelle oli ilmoitettu merkittäviä asioita.

Mutta entä me, tavallisen tien tallaajat, jotka emme näe näkyjä, emmekä koe senkaltaisia ihmeellisiä asioita? Näitä ajatellessani tuli mieleeni jae: "...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29  Jeesus sanoi niin epäilevälle Tuomaalle. Autuaiksi sanottiin myöskin niitä, jotka ovat murheellisia, sillä he saivat lupauksen lohdutuksesta. Autuaita olivat Jeesuksen sanojen mukaan myös esim. hengellisesti köyhät, vanhurskautta janoavat, kuten myös ne, joita Jeesuksen nimen tähden vainotaan, solvataan ja joista puhutaan kaikenlaista pahaa. Muitakin autuaiksi sanottuja oli. Kts. Matt. 5:2-11

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. " Hebr. 10:35

Apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa loppupuolella näin, että "...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että  Jeesus Kristus on Jumalan Poika..." Joh. 20:31 Kyse oli niistä tunnusteoista ja ihmeistä, joita Jeesus teki. Niitä kirjattiin ylös ihan meitäkin varten. Että uskoisimme.

---
*"Niin he kestivät."  Kuvittelin  tuon aamulla kirjoittaessani, että se on jae. No, tavallaan olikin, mutta ei ihan tuossa muodossa. Ihmettelin aamulla, kun en löytänyt jaetta, jonka varmasti luulin Raamatussa olevan. Useista yrityksistä huolimatta ei löytynyt. Jätin sitten jo asian sikseen. Kun sitten rupesin lukemaan hartauskirjan tälle päivälle olevaa tekstiä, siellä oli:

"...koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, 
niin hän kesti." Hebr. 11:27

Siinä se oli, mitä olin etsinyt!


perjantai 8. marraskuuta 2019

Osaisinko elää vain tätä päivää?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, 
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..."
Matt. 6:34 KR -33/-38




"...Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."
Matt. 6:34 KR -92









"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan."
Matt. 6:8 KR -33/-38







Yllättävän vaikeaa opittavaa kaikenlaisten huolten mielessä pyöriessä. Mutta tietäähän Hän senkin.


Siunattua päivää sinulle!