Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Paimen kohtaa näännyksissä olevia ja sairaita

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagoogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki väkijoukot, 

hänet valtasi sääli, sillä

ihmiset olivat näännyksissä

ja heitteillä, kuin lammaslauma

paimenta vailla.

Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." Matt. 9:35-38 KR-92 

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen." Kol. 3:12  KR-92

"Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne..." Kol. 3:13-16 KR-92

Sinä tuot pimeyteeni valon!

"Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni. Sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon."  Ps. 18:9 KR-92

Sokea saa näön...

"Mitä haluat minun tekevän sinulle?"

Jeesus kysyi. Sokea vastasi:

"Rabbuuuni, anna minulle näköni."

Silloin Jeesus sanoi hänelle:

"Mene, uskosi on parantanut sinut."

Samassa mies sai näkönsä takaisin,

ja lähti kulkemaan Jeesuksen mukana." 

Mark. 10:51-52  KR-92

Sokea uskoi, että Jeesus voi tehdä sen... Ja lopulta lähti kulkemaan Jeesuksen mukana!

"Herran armotöitä minä julistan..." Jes. 63:7

HERRAN ARMOTÖITÄ...❤️

Ei enää vieraana - vaan tuttuna!

"... minä saan nähdä Jumalan. 

Hänet olen näkevä apunani. 

Silmäni saavat nähdä hänet, 

eikä hän ole minulle vieras..."

Job 19:26-27 Raamattu kansalle/

Sana elämään kommentaariraamattu

"... minä saan nähdä Jumalan,

saan katsella häntä omin silmin, 

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa."

 Job 19:26-27 KR-92

 

---

Tänä aamuna, liian aikaisin herättyäni, ja sitten uudelleen makoillessani, nyt sohvalla, torkkupeittoni alla, tuli  siinä mietteisiini se Pietarin anopin tapaus... Jotenkin siinä torkkupeiton alla oli helppo kuvitella sitä tilannetta. Emme tiedä, tunsiko se anoppi jo Jeesuksen, joka lähestyi häntä -  hänen sairaana siinä maatessaan...  Mutta jos ei tuntenut, tuli hän nyt ainakin tuntemaan häntä...☀️

--- 

Rukous:

Tule Jeesus!

Yllätä tänään ihmisiä parantaen

ruuniin sairaudesta, 

mielen kivuista, 

synnin haavoista.

Ilahduta olemisellasi luonamme, 

rakkautesi lämmöllä❤️

Siellä Turkin rannikon tuntumassa

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi  ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään.  Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli  hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen  Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten  Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan  olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan  kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

....

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi  yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

Heikko ja koukistunut

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." Luuk. 13:11 

"Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Luuk. 13:16

Mitähän nainen mahtoi tuntea sillä hetkellä, kun Jeesus laski kätensä hänen päälleen? Suloista lämpöä, voimakkaan virran, suurta lohdutusta, suuren rakkauden, Jumalan valon? Suuren ilon? Nauroiko hän, vai itkikö ilosta? Vai näyttikö tyyneltä, vaikka sisällä kuohui...?

Ehkä hän sen jälkeen iloiten katseli kaikkea ihmeissään, kun  nyt selkä suorana kykeni näkemään kaiken hyvin.☀️ 

Tuli mieleen tämmöinen: "saatte ravita itsenne hänen muotonsa katselemisella." Ihan siinä muodossa en löytänyt jaetta, mutta tämä oli:

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15

"Sillä niin on rakastanut..."

Sadanpäämies itse tulee palvelijalleen apua pyytämään, ja uskoen tekee mitä Jeesus käskee. Eli lähtee vain kotiinsa takaisin. Hän tiesi, että yksi  sana riittää Jeesuksen suusta. Tapaus on luettavissa tullimies Matteuksen kertomana kohdassa: Matt. 8:5-13.

Siinä sanotaan, että palvelija makasi kotona halvaantuneena kovissa tuskissa... Ja Jeesuksen sana - etäältä lausuttuna - riitti parantamaan hänet.

Sadanpäämies oli palvelijalleen isäntä ja herra.  Yhdessä jakeessa sanotaan, meidän kaikkien Herrasta: "Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen." Ps. 135:14 KR-92

Sitä Jeesus oli, ja on, meille. "Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä  lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:45 (vanhempi käännös)

Entä jos sitä sadanpäämiehen palvelijaa olisi uhannut kuolemanrangaistus jostakin teosta, ja sadanpäämies olisikin päättänyt mennä  sinne ristille, varmaan kuolemaan,  palvelijansa puolesta... Sen Jeesus teki meille. Mutta hän onkin suurin Herra, voimakkain, rakastavin. Ja hänessä on elämää enemmän kuin kaikissa maailman ihmisissä yhteensä. Hänessä on ikuinen elämä.

"että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Joh. 3:15-17 (vanhempi käännös) 

---

Lisäys tekstiin 29.1.23:

Lääkäri Luukas kertoi tuon sadanpäällikön palvelijan parantamistapauksen myös, mutta siinä on eroa. Luukas kertoi sadanpäämiehen lähettäneen juutalaisten vanhimpia, eikä menneen itse, kuten Matteus oli kertonut. Mutta Sana elämään kommentaariraamattu selvensi asian. Siinä kulttuurissa ja siihen aikaan, oli edustajan lähettäminen asialle yhtäkuin: asioi itse! Nytpä siis Matteus kertoi sen juuri niin, mutta Luukas kertoi sen tavalla, jolla mekin sen kertoisimme, eli sadanpäämies lähetti edustajansa asioimaan ja oli itse kotona. (Luukas 7:1-10)

Siinä oli varmasti hetken tauko... kun Jeesus odotti heidän vastaustaan

Jeesus paransi paljon kärsineen miehen. Luukas kertoo (14:1-6 KR-92): 

Hiiskumaton hiljaisuus...  Ei kuulu vastausta. 

Kun vastausta ei tule, Jeesus toimii. Kärsinyt mies saa avun. Eivätkä oppineet vastaa mitään Jeesuksen toiseenkaan kysymykseen...

Millainen Paavali mahtoi olla ihmisenä?

Onko joltakin joskus tuntunut, että hän oli aikamoinen "jyrä"; vähän pelottava mies, joka heikompaa hirvitti? Hänen kirjeistään välittyy joskus sellainen kuva, kun hänen ohjeistuksiaan lukee. Varmaankin  hän oli  tiukantuntuinen mies, mutta haluaisin kurkistaa vähän siihen toiseenkin puoleen, joka hänellä  kenties oli, ja jonka myös hänen tuttunsa tunsivat. 

Yksi vilahdus siitä on mielestäni tässä: "Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te olitte elpyneet pitämään minusta huolta... Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni." Fil. 4:10,14

Noiden kahden jakeen välissä kyllä Paavali selittää, että hän on tottunut kaikenlaiseen niukkuuteen eikä hän kenenkään lahjoja ole hinkumassa, mutta nuo kaksi jaetta tuossa osoittavat, että Paavali oli ilahtunut saamistaan; ei hänkään kiveä ollut, vaikka oli, niin kuin yksi sanonta kuuluu: monissa liemissä keitetty!

Me, tai minä ainakin olen, nähnyt hänet aika kovapintaisena tyyppinä, joka selviytyi yksinkin hyvin. Hän teki työtä teltantekijänä ja ansaitsi sillä tarvitsemansa varat. Mutta tämä kovapintaisena usein näyttäytyvä mies, pilkahtaa joskus heikkonakin, ainakin tässä: 

"Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen." Gal. 4:13-14

Jos, ja kun, Paavalilla oli tuossa kohtaa ollut heikko hetki jollakin tavalla sairauden takia, oli hän kuitenkin ollut suuri kunnioituksen kohde galatalaisille! Ja oletan, että myös ilon aihe hänen saapumisensa.

Näitä "pilkahduksia" löytyisi varmaan lisääkin, jos oikein rupeaisi etsimään. Jossain kohtaahan oli sekin maininta, että sadanpäämies antoi Paavalin vangittuna ollessa mennä saamaan hoitoa sairauteensa. Paavali oli yhtä ihminen, kuin kuka tahansa meistä omine vaivoineen ja huolenaiheineen, mutta hän kuitenkin halusi suunnata huomion aivan muihin asioihin; kuten siihen Jumalalta saamansa sanoman eteenpäin menoon. 

Mutta on mielenkiintoista miettiä näin joskus, että jos hän olisi nyt joku meidän tuttunme, millaisena hän meidän silmillemme ja korvillemme näyttäytyisi ja kuuluisi; olisiko hieman pelottava? Vai odottaisimmeko, että tulisi nyt Paavali taas käymään meillä ja toisi jotain rohkaisun sanaa tullessaan? 

Mutta kenethän Raamatun henkilön sitä mieluiten kutsuisi kylään, Jeesuksen lisäksi? 🙂

Olisikohan muuten Paavali, jos hän olisi meille tullut, ryhtynyt ikkunalautoja maalaamaan isännän kanssa? Tai laittamaan niitä paikoilleen, kuten eräs  ystävä isännän kanssa on tehnyt? Kenties, jos hänen kuntonsa tai aikataulunsa olisi sen sallinut. 

Pelokkaat parannettavat - (oma runo)

Me pelokkaat parannettavat

vältämme luoksesi tulemista

peläten, mitä meistä löydät. 

Ja kun sitten tulemme

vaivamme nopeasti kerromme

ja tahdomme pian pois luotasi.

Tyytyväisin mielin lääkkeet ostamme

jotka meille määräsit, ja silti

vieläkin pelkäämme, riittävätkö ne

jotta todella parannumme.

Omaa osuuttamme vatvomme,

teimmekö oikein, toimmeko esiin

kaiken tarvittavan?

Ja samalla unohdamme,

että kaiken sinä, Parantajamme, tiedät;

ei sinulta jää salaan mikään.

Anna levollisuutta ja rauhaa meille,

pelkojemme viidakoihin eksyneille;

anna kiitos ja ylistys huulillemme.

---

Tämä oli oma runo Cowperin tyyliin. Kun runojaan olen lukenut, alkaa omakin mieli pukea ajatuksia jotenkin runomuotoon. Tämä on kirjoitettu itselle ajankohtaisesta aiheesta, omasta lääkärikäynnistä aiheensa saaneena joitakin päiviä sitten, mutta sopii sen Taivaallisen Ylilääkärin luona asiointeihinkin...

Kuvituksena tänään (lauantaina) auringon keittiön seinälle muodostama mielenkiintoinen valoilmiö. Minun silmilleni se näyttäytyi ihmisenä, joka makuulla ollen rukoilee...

Minä olen Herra, sinun parantajasi...

 "...sillä minä olen Herra, sinun parantajasi." 2. Moos. 15:20  (kts. koko jae Raamatusta!)*

Jumala on varmaankin meidänkin parantajamme, myös silloin, kun inhimilliset keinot ovat käytössä. Mutta Jumala on myös aivan erityinen Parantaja, ylimmäinen lääkäri suorastaan, joka kykenee parantamaan mitä tahansa, milloin tahansa, tahtonsa mukaan. Sellaista parantajaa ne useammin kaipaisimmekin, että pääsisimme suoraan hänen  "vastaanotolleen" ja tulisimme ilman ihmisten välikäsiä parannetuiksi, suoraaan Parantajan käsien kosketuksen voimasta. Tai ainakin hänen lähimpien "apulaistensa" toimesta, joille hän on antanut parantamisen lahjan. Kiitämme Jumalaa heistä, mutta myös niistä maallisista lääkäreistä ja hoitajista, jotka ihmisiä auttavat.

Mutta Herra, voisitko useammin ottaa  meidät itse parannettavaksesi?

Olen itse asioinut tässä viikon aikana hoitajilla ja lääkärinkin katsottavana, ja lääkekuurit on  meneillään. Niistä mietteistä tämä teksti, koska olen ihminen jolle on kovin vastenmielistä ottaa yhteyksiä lääkäriiin.

---

* Herra lupasi tuossa jakeessa, kun sen kokonaan lukee, ettei mitään niistä sairauksista, joita egyptiläisillä oli, ei tulisi israelilaisten vaivoiksi, jos he vain pysyisivät Herrassa. 

Siitä aiheesta on  kirjakin olemassa, on kaiketi 70- tai 80-lukulainen; "Ei mitään näistä sairauksista". Ulkomaisen kirjoittajan nimeä en muista. Kirja saattoi olla Ristin Voiton tuotantoa kuitenkin. 

 

Sairastavaisia

Minua puhutteli tänä aamuna pari kohtaa, joissa oli kyse sairaista. Toinen kohta löytyi yllättäen, kun olin siirtymässä toiseen kohtaan Raamatussa. Mutta ensin se päivän sanan luettavista löytynyt:

"Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkillä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi.  Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista." 2. Kun. 5:2-3 KR-92 

Ja niin tosiaan tapahtui, että mies sai palata kotiinsa iloissaan terveydestä. Hän myös sanoi, että jatkossa aikoi palvella ainostaan israelilaisten Jumalaa.

Mutta sitten tämä toinen kohta. Raamatun lehtiä kääntäessäni vilahti silmään taas jotain syyrialaista ja sairaiden parantumista:

"Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagoogissa, julisti ilosanomaa Jumalan  valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset - niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset ja halvaantuneetkin - ja hän paransi heidät." Matt. 4:23-24 KR-92 

---

Jotenkin nämä nyt upposi tänä aamuna minuun, kun en ihan kunnossakaan ole. Ei mitään järisyttävää, mutta saa rukoilla vaivojen paranemista. 🙏

Vielä heikkoudesta - ja kärsimyksestä

(Tämä on oikeastaan jatkoa aiemmalle tekstille, johon linkki jutun lopussa.)

Harva meistä ryhtyy kerskailemaan omasta heikkoudesta, niinkuin Paavali sanoi tekevänsä. Hän sanoi suorastaan olevansa mieltynyt kaikenlaiseen hätään, joita hän oikein yltyi jopa luettelemaan. Paavali oli käsittänyt asian; että hänen ollessaan itsessään heikko, Jumalan voima asettuisi häneen. Ja mitä varten? Tekemään kaikenlaisia Jumalan suuria tekoja.

"...mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani." 2. Kor. 12:5

"Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:9-10 

Paavali lienee, nurinkurisen tuntuisesti, oikein odottanut niitä, (vaikka varmaan samalla kammosikin kaikkea sellaista, kuin kuka tahansa meistä), koska hän oli huomannut, että niinä raskaina aikoina hänessä toimi Jumalan voima. Eihän hän muuten varmaan olisi sanonut mieltyneensä kaikenlaisiin hädän aikoihin. Hän oli kuitenkin huomannut, että niistä hän sai, niissä hänellä oli, jotain omaa kättä pidempää. Hänen sota-aseensa olivat silloin voimakkaimmat. 

"...vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa..." 2. Kor. 6:7

Hän kirjoittaa tästä tuossa 2. Korinttolaiskirjeen luvussa 6. Ja siinä hänellä on hengästyttävä luettelo, missä kaikissa tilanteissa voidaan osoittautua Jumalan palvelijoiksi, ne aseet käsissä: "...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken..."

 2. Kor. luku 6/Koivuniemen Raamattuhaku:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=2ko+6

---

Haluan vielä korostaa sitä asiaa, että kärsimys ei ole merkki siitä, että nyt Jumala varmasti rankaisee  jostain. Niinkin voi olla, että kuritetaan. Mutta usein kärsimykseen voi olla ihan muut syyt, sellaiset joista meillä ei ole aavistustakaan.

Niinkuin Jobilla. Jobin kärsimyksen syy ei ollut Jobissa. Siinä saatana sai hävitä sen erän, kun Job ei luopunut Jumalasta. Job valitti kyllä kovastikin, ja  halusi vastauksia Jumalalta, kun kärsimys oli niin kova, eikä hän nähnyt mitään järjellistä syytä sille kaikelle. Mutta Jumala tiesi. Saatana oli väittänyt Jobin palvelevan Jumalaa, koska hänellä oli asiat niin hyvin.  

Tässä saatana tulee jo toisen kerran sitä väittämään:

"Herra kysyi Saatanalta: 'Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä." Job 2:3 Raamattu kansalle 

Sana elämään kommentaariraamattu Jobin kirjasta: "Meillä ei ole kaikkia vastauksia, vaikka joskus luulemme niin. Vain Jumala tietää tarkoin, miksi tapahtumat etenevät niin kuin etenevät, ja meidän osamme on olla hänen alamaisiaan."

Eivätkä myöskään tornin kaatuessa alle jääneet olleet Jeesuksen sanoin sen syyllisempiä kuin kaikki toiset, vaan me kaikki olemme yhtälailla sellaisia. 

Luukas 13/Koivuniemen Raamattuhaku:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=luu+13

Mutta Jeesus kärsi jo rangaistuksen puolestamme. Se lahja on ihan jokaiselle tarjolla, ilman omia ansioita. Se Se on lohdullista.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/voimissaan-vai-heikoilla.html)

Hänelle saa kaiken sanoa

Job teki niin. Meitäkin kehoitetaan tekemään niin. Ei siinä tarvi miettiä, että tuleeko asia hienosti sanottua; sanoo sen mitä sydämellä on. Jumala kestää kyllä kuulla meitä.

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

"Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien..." Ps. 1:6

Mutta mitä se Job siis sanoi? Paljon muun lisäksi näinkin:

"Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 

Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 

Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun  päiväni. 

Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität hänet  häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 

Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 

Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." Job 7:11-21

Onpa rohkeaa puhetta Jobilta. Siinä puhui suuressa tuskassa ollut ihminen.  Siinä saattaa olla sanoja jonkun muunkin tuskalle. Jumala kesti kuulla Jobilta kaiken tämän, ja muutakin. Hän kestää kuulla senkin, mitä me tunnemme ja kenties haluamme sanoa hänelle. Jumala kuunteli ensin Jobin vuodatuksen. Sitten Hän puolestaan puhui, ja Job kuunteli.

Jumalalla oli kaiken jälkeen vielä varattuna 

Jobille jotain hyvää!

Siunattua päivää sinulle!

--- 

Jobin puhetta Jumalalle oli merkattuna luettavaksi Päivän Tunnussanassa.

Korva - kuuleva korva!

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan..." Jes. 59:1

Minulla on pieni korvaongelma.  Aamulla sitä  miettiessäni menin katsomaan Wislöffin rukouskirjasta mitä kirja tälle päivälle tarjoilisi. Siellä oli tuo ylläoleva jae.

Jatkoin mietintöjäni. Voinko rukoilla Jumalalta apua asiaan, johon on inhimillistäkin apua tarjolla? Onko Hän vasta viimeinen apu? Eikö Hän ole kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen! Asian, oli se sitten mikä hyvänsä, kuinka pieni tai suuri tahansa, voi tuoda hänelle kaikissa vaiheissaan! Niinpä siis minäkin saan asiani tuoda, Isän eteen, ja hän sitten päättää kuinka asiani kanssa toimii.

Katsoinpa vielä Wislöffin Levähtää vähän kirjastakin, mikä siellä on jakeena tälle päivälle:

 "...laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala." 2 Kor. 1:3

"...asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job. 35:14

Hyvää ystävänpäivää:)

Et ole yksin.

Jeesus ainakin on rinnallasi, vaikka ketään muuta ei olisi.

Kun pyyntömme täyttymys viipyy

"Paranna minut, Herra, niin minä parannun,

auta minua, niin olen autettu. 

Sillä sinä olet minun ylistykseni.

Katso, he sanovat minulle:

"Missä on Herran sana?

Toteutukoon se!"

Jer. 17:14-15

Kun on sairaus tai jokin muu huoli, joka jo monestikin on rukouksessa tuotu Isän eteen, mutta jolle ei ole pyynnöistämme huolimatta vielä näyttänyt  tapahtuvan mitään, on silloin suuri kiusaus ruveta epäilemään Jumalaa; hänen rakkauttaan ja auttamishaluaan. Kun niitä ajatuksia tulee, pyydetään sitä yli oman ymmäryksemme olevaa rauhaa. Jos joudumme vieläkin toivomme täyttymystä odottamaan, pysytään silti Herrassa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,

varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin

että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil. 4:7 KR-92

"...Pyhä Henki antakoon meille tämän luottavaisen rauhan. Se varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Murehtiminen ei edistä asiaamme, eikä huolehtiminen tee sitä paremmin kuulluksi. Olkoot sydämemme siksi levollisia Jumalassa; odottakaamme, hän vastaa kyllä meille." Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

---
Tämä oli oikeastaan jatkona eiliseen.

Ennenkuin siitä mitään tiedettiin... Jeesus tiesi.

Tässä alussa on sama jae, kuin edellisessäkin tekstissä, mutta erilaista on jatkona.

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40  (Jeesus sanoi näin Martalle haudalla)

Mutta mitä Jeesus olikaan sanonut tästä asiasta ennen sinne tuloaan, Martan tietämättä:
"...Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Joh. 11:4 "Ja Jeesus rakasti Marttaa..." Joh. 11:5.

Jeesus tiesi mitä aikoi tehdä ja mitä inhimilliseltä kannalta tulisi tapahtumaan: Lasaruksen sairaus pahenisi ja hän kuolisi; ja mitä ikäviä tunteita se kaikki herättäisi. Mutta:

  "Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta." 

Joh. 11:5.

Jeesus tuli ja kutsui Lasaruksen haudasta ulos. Mutta vaikka hän olisi jäänyt sinne, silloinkin olisi tuo sana, että Jeesus rakasti heitä, pitänyt paikkansa: "Sillä minä olen varma siitä, ettei  kuolema, eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,  eikä mikään muu luotu  voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39.

Kun milloin meistäkin tuntuu, että Jeesus viipyy eikä meistä ja asioistamme välitä, tietää Hän kyllä sen kaiken ja Hänellä on suunnitelma, josta koituu kunniaa Jumalalle, vaikkakaan ei meille. Me saamme vielä iloita. "... Autuiaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!" Luuk. 6:21

Se oli näköalapaikka Jeesuksen mahdollisuuksiin

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Kuinka vaikea meidänkin on usein uskoa, kuten oli Martankin aikanaan. Ensin he olivat odottaneet Jeesusta tulevaksi, että hän parantaisi heidän veljensä Lasaruksen. Sitten kävi niin, että veli ehti kuolla. Näytti ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jeesus tosin oli tullut paikalle, mutta mitä hänkään kuolleelle voisi... Mutta Jeesus kutsui kuolleen haudastaan takaisin elämään. Hänelle se ei ollut mahdotonta. Eikä ole mikään siitäkään, mikä meitä koettelee.

Kun kukaan muu ei tahdo...

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso,  siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa." 

Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu."
Ja kohta pitali lähti hänestä."

Luuk. 5:12-13

Mies ei itseasiassa olisi pitalisena saanut edes tulla kenenkään lähelle... Mutta hän tuli silti Jeesuksen luo, sillä hän uskoi, että Jeesus voi hänet parantaa - jos tahtoo. Ja Jeesus tahtoi.

Tämä puhutteli minua tänä aamuna.

Lääke

HÄN on lääke KAIKKIIN haavoihimme!

"Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden." Jer. 33:6

"Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan ja minusta luopuneet." Jer. 33:8

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra" Jer. 30:17

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25

"Kannettiinpa sairaita kadullekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat  sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi." Apt. 5:15

Jeesuksesta: "Ja missä vain hän meni kyliin ja kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi." Mark. 6:56