Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...

Tarve uudelle voimalle, valolle, rohkaisulle, uudelle näkymälle - sellaisille, jotka Jumala antaa. Tiedän kyllä, että Hän auttaa päivittäin ja hetkittäin kaikenlaisissa tilanteissa. Aina vain emme itse ole oikein näkö-, kuulo- tai muuten havannointikykyisiä huomaamaan sitä huolenpitoa. Mutta antaisitko minulle, ja meille, muillekin, taas tänään kaikenlaista rohkaisua, iloa, voimaa, apua; mitä tiedät meidän tarvitsevan, odottavan kuin janoinen maa.!

Tavallaan tuon vihkoon kirjoittamisen jälkeen olleet aamulukemiset sopi noihin aamuajatuksiin: "Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään." 5. Moos. 2:7 KR-92

Ja Paavalin sanoista: "Kaikessa osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot. ... (Olemme) murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." 2. Kor. 6:4,10 KR-92

Aamulukemisiini oli merkattu lukuehdotukseksi myös: Joh. 20:11-18, josta voi lukea Marian ja Jeesuksen kohtaamisesta:

Marialle ei riittänyt kahden enkelin näkeminen. Eikä pelkkä Jeesuksen näkeminenkään vielä, koska hän ei tunnistanut Jeesusta nähdystä huolimatta. Ei edes Jeesuksen puheääni ensin saanut Mariaa tunnistamaan Jeesusta. Mutta kun Jeesus lausui hänen nimensä: "Maria." - hän tajusi! Ehkä mekin tarvitsemme joskus jotain samaa. Jokin siinä sanomisen tavassa oli tuttua.

Pullossa näkyy muuten... vihreä lehti🌿 ☀️ 

---

Vuosien takaa yksi vanha kirjoitus:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/05/yksitoikkoisuudessaan-vaihtelevien.html

Herra kuulee kurjien kaipauksen ja tarpeen

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä,

mutta sitä ei ole, heidän kielensä

on janosta kuivettunut.

Minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala,

en heitä hylkää.

Paljaille kukkuloille

minä puhkaisen jokia,

notkelmiin lähteitä.

Autiomaan minä muutan

vesilammikoiksi ja

kuivan hietikon

lähteiden maaksi.

Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan, jotta he näkisivät ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut." Jes. 41:17-20 KR-92

"... Sille, jolla on jano, minä annan 

lahjaksi vettä elämän veden lähteestä."

Ilm. 21:6 KR-92

Jeesus: "... Jos joku janoaa, niin tulkoon

minun tyköni ja juokoon." 

Joh. 7:37 (v. -38 käännös)

---

Jos kieli on janosta kuivettunut, kurkkukin on niin kuiva, että huutaminenkin on vaikeaa. Mutta: "Minä, Herra, kuulen heitä... en heitä hylkää." 

Kuin vettä nääntyvälle...

"Hän virvoittaa minun sieluni,

 hän ohjaa minua oikeaa tietä

 nimensä kunnian tähden." Ps. 23:3 KR-92

"Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi

kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi;

ja sinä olet oleva niinkuin

runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, 

josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11 

Se virta ei ehdy, ei kuivu!

Elämän vaikeuksien keskellä me saatamme usein valittaa, kuin sanoisimme: "...sinä olet minulle kuin ehtyvä puro..."*. Kun emme näe mitään, vaan hapuilemme kuin pimeässä. Hän, Isä, kuitenkin näkee meidät. Minua rohkaisi, ilahdutti tänä aamuna tämä päivän sanasta löytämäni jae: 

"...Juoksevatko koskaan kuiviin kaukaa virtaavat vedet? Mutta oma kansani on unohtanut minut!..." Jer. 18:14-15 KR-92 

"Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR-92 

TOIVO ON OLEMASSA 

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan ei turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 -33/-38

Kun Jumala sanoo, että hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon, sellaistahan ei kaipaa, joka sen jo kokee omistavansa. Mutta hän, joka kokee toivottomuutta tulevaisuutensa suhteen, voi tarttua rohkaistuneena tuohon lupaukseen; on kuitenkin toivo olemassa, vaikka se ei juuri nyt pilvien takia näy.

"Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19 -33/-38

---

* "Miksi kestää kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy." Jer. 15:18  -33/-38

"Maljallisen kylmää vettä..."

"Vettä?" Sain kuulla taannoin, kuinka joissain maissa ollaan aina varauduttu tarjoamaan vettä saapuvalle, lähes ensimmäiseksi. Vesi on arvostettua janoiselle ja kuumassa olevalle. Ja raikas, puhdas vesi senkin vuoksi, jos vedensaanti on jollain tavalla ongelmallista. Tuli mieleen, ja ikäänkuin paremmin ymmärretyksi, ne Jeesuksen sanat veden tarjoamisesta: 

"Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Matt. 10:42

"Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen kylmää vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41

Meillä täällä kylmässä maassa ei tarjota ensimmäisenä tulijalle vettä, sitä ei osata samalla tavoin arvostaa, koska täällä sitä helposti saa, eikä kuumaakaan ole kuin vähän kesällä. Täällä me tarjoilemme kahvia. Ehkä me kohmeiset sitten tarvitsemme sitä, tms., lämmittämään ja virkistämään itseämme...

Mitähän Jeesus olisi mieluiten juonut, jos olisi asunut tällaisessa maassa? Olisiko juonut kahvia tai teetä? Ehkä ainakin joskus sanonut, että "ihan vesi riittää"? 🙂

Janoinen maa

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt..." 5 Moos. 28:12

Tahtoisin niin omistaa tämän jakeen lupaukset itsellenikin. Tämä janoinen maa kaipaa sitä. Saisinko minäkin sateen  tämän kuivan maan ylle, saisinko siunauksen kätteni töillekin?