lauantai 30. joulukuuta 2017

He tulivat vain vastaan...

"... ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta."
Apt. 28:15


Paavalia pitää suurena Jumalan miehenä,  eikä aina tule ajatelleeksi, että hänkin tarvitsi rohkaisua. Hän oli kuitenkin kokenut kovia aika vastattain. Sen lisäksi, että hänet oli vangittu ja häntä oltiin kuljettamassa Roomaan, oli hänellä lisävastuksia matkassaan. Käärme oli purrut häntä käteen ja juuri sitä ennen, oli laiva, jossa hän matkusti, hajonnut ja kaikki joutuivat mereen. Siinä tilanteessa hänen henkensä oli muutoikin vaarassa, sillä sotamiehet aikoivat tappaa kaikki vangit, estääkseen heitä karkaamasta. Ystävällinen sadanpäämies halusi kuitenkin säästää Paavalin ja samalla säästyivät muutkin vangit.

Kaikkea tätä ennen olivat he olleet valtavissa vaikeuksissa merellä viikkoja. Jopa niin, että "katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." (Apt. 27:20). Mutta silloin Paavali oli saanut rohkaisua yllättävältä taholta, "sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: " Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat." (Apt. 27:23-24).

Vaikka Paavali oli saanut ihan taivaallista rohkaisua, niin ihminen kaipaa rohkaisua yhä uudelleen ja uudelleen. Paavalikin lie ollut Roomaa lähestyessään jälleen rohkaisun tarpeessa, sillä kun heitä vastaan tuli ystäviä Roomasta, sanotaan näin: "Ja kun veljet sieltä saivat kuulla meistä tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta."  (Apt. 28:15).

Mahtoivatkohan ne vastaantulleet ihmiset lainkaan käsittää sen vastaantulemisensa tärkeyttä? Hehän saattoivat pitää Paavalia suurena uskonsankarina, jollainen hän tietysti olikin, mutta ihminen silti kaikkine tunteineen. Ja kenties sitä ihmistä pelotti, kaikesta aiemmin saamastaan rohkaisusta huolimatta, mennä Roomaan, kun ei tiennyt mikä siellä häntä odotti.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Pitäkäähän hyvää huolta tavarasta, vai...?

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. "  Matt. 6:19



Kootaan muistoja, keräillään, tai otetaan muuten vain talteen, kun ei raskita poiskaan laittaa. Ajanoloon huomataan, että tavaraa on kertynyt. Siitä on monenlaista askaretta ajatuksille, huolta ja mielen vaivaa; ei ole säilytystilaa tarpeeksi tai jos on, se ei ole sopivanlaista. Tavaroita menee pilalle  tavalla tai toisella. Tai niitä ei vain tavarapaljouden keskeltä löydetä. Ja uutta kiinnostavaa löytyy jatkuvasti lisää, vaikka tiedostetaankin, ettei enempää tarvittaisi. Tähän on tultu.

Eihän meidän tehtäväksemme annettu täällä koota tavaroita. Ei, vaikka ne olisivat kuinka arvokkaita tai vaikka niihin sisältyisi muistoja ja tunnearvoa. Jeesus ei kaiketi puhunut siihen suuntaan, että pitäkäähän hyvää huolta tavarasta, tallettakaa sitä. Ei, vaan hän sanoi, ettemme niitä aarteita kokoaisi. Aarteita! Vaikka ne olisivat meille kuinka aarteita. Vähän on tarpeen.

Eikös se ollutkin ihan toinen paikka, kuin oma kaappi, komero, tai varasto, mihin niitä aarteita piti koota...

---
Olen viime aikoina, aina silloin  tällöin, saanut havaita, kuinka joku tavara on mennyt ulkovarastossa pilalle. Se harmittaa kun joutuu heittämään pois. Toisaalta se on ollut minulle muistutus, ettei se kaikki ole ollut tarpeellista säilyttää. Menneestä ei voi pitää kiinni tavaroiden avulla, vaikka sitä kai se muistorikkaiden tavaroiden tallettelu on.  Ja kun osaisi pidättäytyä siitä, ettei sitä muka tarpeellista, kaunista, jännää, mielenkiitoista, kivaa tavaraa, haalisi enää lisää. Mieluummin opettelisi vähentämään sitä olemassaolevaa...

tiistai 26. joulukuuta 2017

Ymmärrä sydämellä

"...ymmärtäisi sydämellään..." Matt. 13:15


Jeesus oli puhunut kansalle vertauksilla ja sitä opetuslapset ihmettelivät. Jeesus selitti syynsä heille ja viittasi puheessaan myös Jesajan lukuun 6, sillä paatunut kansa ei kuullut, vaikka sillä oli korvat, ei nähnyt, vaikka sillä oli silmät. Ei myöskään ymmärtänyt sydämellään... ja niin he eivät kääntyneet, eivätkä tulleet parannetuiksi.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Ahdistuksessa olevalle

Nyt on jouluaatto. Vähän erikoista kirjoittaa tänä aamuna Valitusvirsistä, mutta saattaahan joku tätäkin tekstiä tänään tarvita.

"Sinä olit läsnä, kun minä huusin. Sinä sanoit: "Älä pelkää." 
Valituvirret 3:57



Satuin lukemaan tänä aamuna Valitusvirsiä, lukua 3.  Alussa kirjoittaja valittaa suuresti osaansa, kertoo tuntojaan ja kokemaansa. Hänellä on erittäin suuri ahdistus. Niin suuri on hänen tuskansa, että hän lopulta toteaa: "Mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus." Val. 3:18.

Mutta sitten hän jatkaa: "Muista minun kurjuuttani... Sinä kyllä muistat sen, että sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni; sen tähden minä toivon." Val. 3:19-21

"Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. Sinä kuulit huutoni. 'Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengätää.' Sinä olit läsnä, kun minä sinua huusin. Sinä sanoit: 'Älä pelkää'." Val. 3:55-57

---
Jakeet poimittu lukemastani käännöksestä: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie.
Voit halutessasi katsoa  v. -33/-38 Raamatun tekstin tästä:   Valitusvirret luku 3/Koivuniemen Raamattuhaku


lauantai 23. joulukuuta 2017

"Ja heillä ei ollut aikaa syödäkään."

Jeesus oli kiertänyt paljon kylissä ja opettanut kansaa. Oli ollut kotikaupungissaankin. Siellä oli kyllä kuunneltu, mitä hän sanoi, mutta ei oltu suosiollisesti otettu vastaan hänen sanomisiaan. Sitten Jeesukselle tultiin kertomaan surullisia uutisia. Hänen opetuslapsensa olivat kuulleet, että Johannes, joka Jeesuksenkin kastoi, ja oli hänen sukulaisensakin, oli kuollut...

Mitä lie Jeesuksen mielessä liikkunut, mutta ainakin hän halusi yksinäisyyteen, pois kansan hälinästä. Hän sanoi opetuslapsilleen: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Kansaa oli jatkuvasti heidän ympärillään odottamassa, että Jeesus auttaisi heitä. Ja niin Jeesuksella ja opetuslapsilla ei ollut aikaa edes syömiseen. Mutta nyt he lähtivät veneellä rauhalliseen paikkaan, jossa ei olisi muita.

Vaan, kuinkas kävi? Sielläkin oli jo valtavasti kansaa koolla, tuhansittain. Niin Jeesuksen kävi heitä sääliksi ja hän alkoi opettaa täälläkin heitä. Ilta oli jo tuloillaan ja opetuslapset ehdottelivat, että Jeesus laskisi jo kansan menemään. Ruokaa pitäisi kansankin saada. Mutta Jeesuspa järjesti valtavan yhdessäsyömisen. Jostainhan löytyi viisi leipää ja kaksi kalaa. Ne Jeesus siunasi, ja niin ne riittivät... Vaikka syöjiä oli tuhansittain, vähäisistä jäi vielä tähteitäkin.

Mutta nyt uusi yritys siihen omaan hetkeen. Jeesus vaati opetuslapsiaan lähtemään toiselle puolelle järveä. Hän sanoi laskevansa myös kansan lähtemään. Hän sanoi jäähyväiset ja meni vuorelle rukoilemaan. Nyt hän sai sen rauhallisen hetken.



Opetuslapsilla oli sillä välin vaikea soutumatka. Meri myrskysi kovasti ja he olivat hädässä ihan. Mutta Jeesus tiesi sen ja lähti heidän luokseen. Hän käveli sinne - vettä pitkin,  ja aikoi ohittaa veneen. Opetuslapset pelästyivät hirveästi ja rupesivat huutamaan. Mutta Jeesus sanoi heille rauhoittavat sanat: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen, älkää peljätkö." Ja hän nousi veneeseen, ja järvi tyyntyi. Voi ihan kuvitella, kuinka hiljaista kaikkialla tuli, ennenkuin kielenkannat taas opetuslapsiltakin aukenivat.

Ja kun he tulivat rantaan,  jälleen oli siellä kansa jo kovasti Jeesusta odottamassa.

---
Luukas 6, siitä löytyvät nämä:)

  Siunattua Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa,  itsekullekin!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Jos sinä... Jos Hän...

"Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun *Jordanin rantatiheikössä?" Jer. 12:5



Meidän ei pidä pistää "nokkaamme" joka paikkaan ja asiaan, varsinkin jos jo etukäteen tiedämme, etteivät rahkeemme riitä.

Mutta jos Hän johonkin lähettää, silloin Hän myös varustaa kaikella mitä tarvitaan. Tarvittavalla varjeluksellakin.

---

*Jordanin rantatiheikössä sanotaan olleen leijonia

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Muukalaisuuden tuntoihin

Muukalaisuuden tuntoja on taas mielessäni pyörinyt. Varmasti sen tähden, koska lapsuuden kotikuntaanikin olen miettinyt. Silloin aina palaa mieleen nekin tunnot, kun kaipasin sitä, että olisipa minullakin ollut joitakin sukulaisia paikkakunnalla oman perheeni lisäksi. Ja hieman samaa se on nytkin.

Mutta kerran kaikki muukalaisuus päättyy. Meillä on siellä sukumme sijat ja asunnotkin meitä odottamassa.

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29

"...hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä..." Apt. 17:26

lauantai 16. joulukuuta 2017

Onko kaveri vahva?

Mietin tässä joitakin aikoja sitten, että mimmoinen blogi tämä oikein on... lähes aina tekstejä samansuuntaisista aiheista, sanoja vaikeuksien äärelle. Siihen on kumminkin yksinkertainen selitys. Tarvitsen sellaista rohkaisua ja lohdutusta paljon itse, lähes jatkuvasti. Joskus, varsinkin ennen, kuin minulla ei ollut omaa blogia, yritin etsiä lohdun ja rohkaisun sanoja tarpeeseeni jostain, mutta ei ollut helppo löytää. En ehkä osannut oikein etsiäkään. Joskus niitä puolestaan saattoi löytää yllättävistäkin paikoista. Joku voi tietysti nyt ajatella, että onhan niitä lohdun sanoja Raamattu täynnä. On, niitä on. Mutta joskus sitä ei osaa ottaa niitä sieltä. Joskus on ihanaa, kun löytää jonkun, vaikkapa vain yhden jakeen, joka käy kohti, joka on kuin juuri omaan  tilanteeseen ja mietteisiin. Toivoisin, että täältäkin voisi joku löytää samalla tavoin jotain.  Sillä onhan meitä paljon, jotka rohkaisua ja lohdutusta kaipaamme. Ei se vahvalta näyttävä kaverikaan aina niin vahva välttämättä ole, kuin miltä näyttää...
Mutta ystävämme Jeesus on. Ja Hän on luvannut olla kanssamme aina!

H   Ä   N
on luvannut olla kanssamme tänäänkin.
Herramme näkee  aina meidät ja asiamme,
ovat ne mitä hyvänsä.
Hän tietää, 
mitä 
ja 
milloin, 
niille seuraavaksi tapahtuu.




"...meidän kipumme hän sälytti päällensä..."
Jes. 53:4




torstai 14. joulukuuta 2017

"Katos tätä!"

"Katsos tätä!"  Ja sulle lykätään velkakirjaa nenän eteen. Tuttu paperihan tuo on. Niin monesti ennenkin nähty jo.  Et ole pystynyt  maksamaan siitä vielä mitään. Velkoja kumminkin tykkää näytellä sitä yhtenään, kun sillä saa velallisen pidettyä mukavasti aisoissa.

Mutta katsoitko sitä velkakirjaa kunnolla? 
Siinähän on "mitätöity" -leima!
 Ystäväsi maksoi sen kaiken.

Se velkojahan  on tunnettu valehtelija ja hänellä on aina metkut mielessä. Hän yrittää saada vieläkin entisiä velallisia maksumiehiksi...

 Mutta meidän ystämme Jeesus, on täysin toista maata.  Hän pitää aina meidän puoltamme.


"...antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14



tiistai 12. joulukuuta 2017

Löytö sohvalta

Sohvalle oli ilmaantunut jokin kumma paperinpala. Avasin sen ja luin siitä:

"Herra on voimani ja kilpeni. Häneen minun sydämeni turvasi ja minä sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja laulullani minä häntä kiitän. Psalmi 28:7"

Ihmettelin löytöä. Kävi ilmi, että nuorimmaiset olivat löytäneet sen. Se oli ollut tekonahkaisen  punaisen sydämen sisällä, jonka sisällä se oli alunperin ollutkin, kun se oli kesällä leiriltä  saatu.


Se löytö virkisti taannoin erästä päivää.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jos näkisimme näkymättömän

"Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?"
Mal. 1:2  (v. -92)
                                                                
                       
                           
"Jeesus, me katsomme, emmekä näe; me kuuntelemme, emmekä kuule. Olet osoittanut rakkautesi monin tavoin ja monin sanoin, mutta me emme kykene sitä näkemään. Armahda meitä, haavoitettu Jumalamme! Armahda ja valaise tiemme. Jos me saisimme hetken nähdä sitä, mikä on vielä näkymätöntä, me katselisimme sotajoukkoasi, joka puolustaa meitä lakkaamatta. Me hämmästyisimme valtasi suuruutta ja suunnitelmiesi ihmeellisyyttä, ja me vaikenisimme ja vajoaisimme häpeään. Mutta syntinen ei voi murtautua pyhään, ei uskoa eikä nähdä. Sinä voit kuitenkin murtautua elämäämme haavoitetun Vapahtajan muodossasi. Ja me näemme rakkautesi emmekä enää kysele, missä se näkyy. Se peittää kaiken."  

Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Leipää taivaasta


Kansa oli juuri nähnyt ihmeen:  Pelkästään miehet kun laskettiin,  5000 henkeä  tuli ravituksi viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ja tämän ihmeellisen yhdessä syömisen jälkeen, kerättiin ruoanjämät tarkasti talteen: niitä kertyi 12 korillista. Seuraavana päivänä lähti kansa etsimään Jeesusta, joka oli heidän huomaamattaan siirtynyt järven toiselle puolelle. Heidän huomaamattaan oli myös pimeällä järvellä tapahtunut ihme: Joh. 6:16-21/Koivuniemen Raamattuhaku

No,  seuraavana aamuna kansa löysi Jeesuksen järven toiselta puolelta ja ihmetellen kysyivät häneltä, että milloin hän oli sinne tullut. 

"Jeesus vastasi heille ja sanoi: 'Totisesti, totisesti  minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi." Joh. 6:26

"He sanoivat hänelle: 'Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi." Joh. 6:30-31

He olivat juuri nähneet ihmeellisiä ja seuraaavassa hetkessä kinusivat Jeesukselta uutta ihmettä, jotta voisivat uskoa Häneen! 

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Joh. 6:32-33

"Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." Joh. 6:51

Tällaiset puheet särähtivät ikävästi kuulijoiden korvaan ja he rupesivat ääneensä ihmettelemään, kuinka Hän voisi antaa heille lihansa syötäväksi. Mutta Jeesus jatkoi vielä puhettaan ja teki sen sievistelemättä sanojaan.  Sanoipa vielä verensäkin olevan totinen juoma!

Vaikka  kansan esi-isät olivat saaneet leipää taivaasta: mannaa, he kuolivat. Tässä oli nyt heidän edessään paljon enemmän kuin manna:

"Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne:  he söivät ja kuolivat;  joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." Joh. 6:58

"Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat:  'Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?' Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: 'Loukkaako tämä teitä?" Joh. 6:60-61

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! 
Henki on se, joka eläväksi tekee; 
ei liha mitään hyödytä. 
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." 
Joh. 6:62-63

----


Jos oli kansa silloin huonomuistista, sokeaa ja ymmärtämätöntä, niin ei ole kehuskelemista meilläkään. Usein  saa huomata itsessään samaa.




tiistai 5. joulukuuta 2017

Ja valkeus tuli

"Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä." 1 Moos. 1:3-4  (v. -92)

"Alusta saakka Jumala on luonut sanallaan elämää tyhjästä. Alusta saakka hän on myös sanallaan erottanut  valkeuden pimeydestä. Silloin, kun maa oli autio ja tyhjä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä, hän luovalla sanallaan loi elämän. Jumala katsoi luomaansa ja totesi, että se oli sangen hyvää. Lankeemuksen jälkeen ihmisessä murtui Jumalan kuva ja Jumalan kaltaisuus ja ihmisestä tuli langenneen maailman hengellisesti sokeutunut jäsen.

Jumala luo onneksi edelleen sanallaan elämää. Sana synnyttää uskon ja auttaa erottamaan valkeuden pimeydestä. Jumalan sana on kirkkaana loistava valo, joka näyttää ihmiselle lankeemuksen seuraukset ja armon täydellisyyden. Sana osoittaa langenneelle uuden tien, jota on hyvä kulkea."  

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma












maanantai 4. joulukuuta 2017

Vettä pesumaljoihin

"Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään... jalkoja..." Joh. 13:5

"...otti hän vettä ja pesi kätensä..." Matt. 27:24

Kumpikin otti vettä ja pesi. Sen toimituken vaikuttavuus  vain oli heillä täysin erilainen. Toinen yritti käsien pesulla poistaa yltään syyllisyyden taakkaa. Toinen pesi pölyisiä jalkoja ja samalla se oli vertauskuvana siitä, että hänen ristillä tekemänsä uhrikuoleman kautta tulisivat synnin syyllisyyden taakat pestyiksi pois kaikilta, jotka vain  sen lahjan omakseen haluaisivat.




"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Jes. 53:3-5

---

Joh. 13:5 Jeesuksesta: "Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt."

Koko luvun voit katsoa tästä: Joh. 13/Koivuniemen Raamattuhaku


Matt. 27:24 Pilatuksesta: "Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: 'Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." 

Koko luku: Matt. 27/Koivuniemen Raamattuhaku

lauantai 2. joulukuuta 2017

Vaikean keskelle

"Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat." Ps. 71:20 (v. -92)



"Monet meistä ovat joutuneet kantamaan taakkaansa vuosikausia. Usein sitä on kannettu salassa kuin häveten. Vain Jumala on nähnyt raskaan painon olemassaolon. Kuinka monta kertaa olemmekaan huutaneet ääneen Jumalaa auttamaan? Pikku hiljaa pyyntömme ovat harvenneet, ja vastauksen odotus hiipunut. Lopulta rukous taakan hellittämisestä on kokonaan kuivunut huulillemme. Uskossa tahdomme kuitenkin luottaa siihen, että jos Jumala, meidän Isämme, joka on kaikkivaltias, kaiken näkevä ja kaiken tietävä, ei ota pois taakkaamme, on sillä varmasti oma tehtävänsä. Olkoon se meille kuinka salattu tahansa. Kaiken raskaan keskelle hän lahjoittaa riittävästi virvoittavia hetkiä ja antaa ajoittain vapaata vaivoista. Syvyyksiin joutuessamme tiedämme, että hän nostaa meidät jälleen ylös. Pian saamme hengittää taas syvään Jumalan raikkaissa tuulissa." 

Juha Vähäsarja  kirjassa Joka päivä lupaus kantaa/ Perussanoma Oy


Virvoittakoon tämä tänään meitä.

---

Vielä tämä: Vanhemmassa käännöksessä tuo psalmikohta on näin: 

"Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin." Ps. 71:20 (v. -33/-38)

Siinä minua puhutteli tuo "...maan syvyyksistä...", sillä niinhän se tulee kerran olemaan, ihan kirjaimellisesti!





perjantai 1. joulukuuta 2017

Vapautus on lähellä!

"... nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
Luuk. 21:28

"...hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen
 hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
1 Kor. 10:13


Herättyäni olin jotenkin ahdistuneissa ajatuksissa. Mieleeni tulivat tuollaiset jakeet. Ne puhuvat oikeastaan vähän eri asioista, mutta kumminkin molemmissa on kyse siitäkin, että vapautus tulee.

Kyseiset jakeet kokonaisuudessaan tässä:

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28

"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor. 10:13

"... ja Jumala on uskollinen..."  

Mikä ihana lupaus!

Tähänkin päiväämme...