"En mää voi Jumalan lupausta tyhjäksi tehdä."

"En mää voi Jumalan lupausta tyhjäksi tehdä." Tuollainen ajatus tuli eräänä päivänä mieleeni. Olin juuri lukenut sen ajatuksen, että jokainen päivä on "Tämä on se päivä", eli Herran tekemä, ja ehtinyt sitten jo ajatella senkin, että pahoja päiviäkin on paljon.

Ei sitä Jumalan lupaustakaan, jossa Hän sanoo olevansa meidän kanssamme joka päivä, voi minun, tai kenenkään muunkaan kokemukset, ikävätkään, muuksi muuttaa. Jumalan lupaus pysyy, kokemuksista - ja tunteista huolimatta.

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme  ja iloitkaamme siitä." Ps. 118:24

Jeesus itse sanoi: "...minä olen teidän kanssanne joka päivä..." Matt. 28:20

Siunatkoon Sinua Herra!

Salattua Jumalan viisautta

"Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja  suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viiisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". 

Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli."   1 Kor. 2

Ilman sinua

"...Jumala ei kylläkään ole ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:27-28 KR -92

Ilman Sinua, en ottaisi ainuttakaan askelta.
Ilman Sinua, en vetäisi ainuttakaan hengenvetoa.
Sinun katseesi seuraa meitä, tarkemmalla katseella, kuin millään muulla, jota tarkkanäköiseksi sanotaan. Sinä kuuntelet meitä, tarkemmin, kuin mikään muu korvat omaava voisi ikinä kuulla. Siinä tarkkuudessa on rakkaus.


"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13

"Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku." Ps. 121:3

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps. 73:28

"...sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa." Ps. 14:5

Kun...

"Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha!... 

Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.

 Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi

 ja katkaisen sinun siteesi... he saavat palvella Herraa, Jumalaansa..." 

Ylläolevissa jakeissa Jer. 30  (jakeista 5-9) Jumala lupaa vapauttaa kansansa Israelin.

Vapautuksen vaiheet voivat olla pelottavia! "Mutta hän on pelastuva siitä."

---

Minulle tuli mieleen sellainenkin tilanne, kun Aabraham meni oman joukkonsa kanssa pelastamaan veljenpoikaansa Lootia ja hänen perhettään, ynnä muuta heidän kanssaan ollutta saman kaupungin väkeä, jotka vieras sotajoukko oli mukaansa vangiksi ottanut. Voi kuvitella, että kun se pelastajien hyökkäys vihollisen leiriin alkoi yöllä, oli se varmaan pelottava kokemus.  Eihän siinä varmasti aluksi tiennyt, mistä on kyse ja mitä tulee tapahtumaan. Mutta sen pelottavan keskeltä  ja keskeen saapui pelastus.  Vihollisen leiritulilta päästiin pois!

Lootin pelastaminen: 1. Moos. luvusta 14.

Täysin tunnettu

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. 

Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä..."   Ps. 139:1-18

Uskon kautta

"...voimistuivat heikkoudesta..." Hebr. 11:34

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Hebr. 11:1

Uskon kautta

• ymmärretään, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla
• Aabel uhrasi paremman uhrin
• otettiin Eenok pois näkemättä kuolemaa
• rakensi Nooa arkin
• Aabraham lähti kohti tuntematonta ja eli muukalaisena
• synnytti Saara yli-ikäisenä
• uhrasi  Aabraham, koetuksella pantuna, poikansa
• Iisak antoi siunaukset pojilleen
• Jaakob siunasi Joosefin pojat
• Joosef antoi tulevaa varten määräyksen luistaan
• Mooseksen vanhemmat pitivät häntä kätkössä
• kieltäytyi Mooses faaraon tyttärenpojan asemasta ja jätti Egyptin
• pani Mooses toimeen pääsiäisenvieton
• kuljettiin poikki Punaisen meren
• Jerikon muurit kaatuivat
• pelastui portto Raahab 
• kukistettiin valtakuntia, pidettiin vanhurskautta voimassa, saatiin kokea lupauksien toteutumista, tukittiin leijonien kitoja, sammutettiin tulen voima, päästiin miekanteriä pakoon, voimistuttiin heikkoudesta, tultiin väkeviksi sodassa, ajettiin sotajoukkoja pakoon. 
• on ollut niitä, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin, antaneet kiduttaa itseään, ovat kokeneet pilkkaa, ruoskimista, kahleita ja vankeutta, kivittämistä, sahaamista, miekalla surmaamista. Jotka ovat puutteenalaisina ja ahdistettuina, pahoinpideltyinä, lampaannahkoihin  kääriytyineinä kierrelleet ja oleskelleet erämaissa, vuorilla, luolissa ja maakuopissa.

Hebrelaiskirjeen luvusta 11.

USKON KAUTTA. Sen vuoksi he kestivät. 

"...voimistuivat heikkoudesta..." Hebr. 11:34

Odota Herraa!

"Ja Daavid sanoi pojallensa Salomolle: "Ole luja ja rohkea ja ryhdy työhön, älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on oleva sinun kanssasi. Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua, kunnes olet saanut valmiiksi kaikki Herran temppelissä tehtävät työt."
1. Aik. 28:20

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:14

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani."
Ps. 42:12

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9

---

Odottaminen ei ole helppoa. Mutta juuri silloinhan tarvitsee rohkaisua ja  kehotusta siihen, ettei väsyisi odottamaan, ei heittäisi sikseen, ei menettäisi rohkeuttaan... Jeesus itse sanoi olevansa meidän kanssamme joka päivä!

"...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Ja tuon hän sanoi silloin, kun oli jo käynyt kuolemassa ja noussut ylös ja ilmestyi sitten opetuslapsilleen. Joukossa oli niitä jotka rukoilivat, ja niitä jotka epäilivät... Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille.

Kun aurinko pimeni

Kuuman  aurinkoiset päivät. Entä jos johonkin sellaiseen päivään tulisi yllättävä pimeys... Enkä nyt tarkoita sellaista synkeää pilvisyyttä, joka kesäisenä ukkospäivänä  voi tulla. Tarkoitan  yön pimeyttä keskellä kirkasta päivää.  Niin tapahtui  kauan sitten.

"Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle,

 ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 

Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä:

 "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani,

 miksi hylkäsit minut?

...Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä." 

Matt. 27:45-46,50 KR-92

Ja siinä - synkistä synkimmän pimeyden ja kaiken muun pelottavan keskellä - tapahtui suuria!
Hän, Jeesus, tuli hetkeksi Jumalan hylkäämäksi, ettei meidän tarvitsisi tulla hylätyiksi. Itse Jumalan Poika antoi  henkensä...  meidän... edestämme! Saimme pimeyden ja synkeyden keskellä lahjan, jonka arvoa emme  edes käsitä.

Ei ollut  pelkästään yön pimeys  keskellä päivää, vaan sen aikana tapahtui muitakin outoja, pelottavia asioita; oli maanjäristyksiä ja kallioita halkeili.  Hautausmailla tapahtui merkillisiä: jotkut havaitsivat tuttujen kuolleiden nousseen ylös; heitä havaittiin jopa kävelemässä kaupungissa....

Mutta silloin käsitti joku paikalla ollut  kuitenkin jotain hänen suuruudestaan:

"Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta,

 näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, 

he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: 

"Tämä oli todella Jumalan Poika!" 

Matt. 27:54 KR-92

Sitten iltapäivällä  alkoi pimeys häipyä.  Ihmiset alkoivan puuhastella tavanomaisia touhujaan.
Ja kaikki oli kuitenkin aivan toisin. Synnit oli kannettu ristille. Velka oli poissa... myös meidän.


---
Allaolevista linkeistä Koivuniemen Raamattuhakuun voit lukea v. 1933/1938 Raamatun kertomana näistä tapahtumista:
Luukas 23      Matteus 27

Sain  joskus kimmokkeen kirjoittaa tämän, kun satuin lukemaan yhdestä hartauskirjasta jakeen, jossa oli  jae Luukkaan evankeliumista, jossa puhuttiin siitä yllättävästä  pimeydestä. Se lukemani jae oli peräisin v. 1992 Raamatunkäännöksestä. Vaikka muuten suosin v. 1933/1938 Raamatunkäännöstä, niin siinä vanhemmassa Raamatussa ei tullut mielestäni niin selvästi esiin se, mikä hetki päivästä oli, kun asia ilmaistaan erilaisin sanakääntein. Puhutaan siinäkin tosin auringon pimentymisestä kyllä. Kesäaikaan asia jotenkin hätkähdytti ja sai pohtimaan niitä sen päivän tapahtumia.

Uusi Tie -lehdestä saamani  Raamattu puolestaan  ilmaisee asian näin: "Oli jo noin kuudes tunti. Silloin (keskipäivällä) tuli yli koko maan pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin asti."
 Luuk. 23:44

"Kuudennesta tunnista* alkaen tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti." Matt. 27:45

Siinä Raamatussa  on Matteus 27:45 kohdalla alaviitteenä: "Juutalaiset laskivat päivän 12 tuntia auringon noususta. Kuudes tunti oli siten keskipäivän aika."


 

Tule! Ylkä kutsuu sinua...

Jostain tuli aamulla mieleeni nuo otsikon sanat. Nehän ovat niinkuin morsiamelle sanotut.

"Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne." Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua."  Mark. 10:49

"Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." Joh. 11:28

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" 

Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"

Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo,

 ottakoon elämän vettä lahjaksi."

 Ilm. 22:17

Hän tietää sen jo

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

Aamusta iltaan - ja koko elämä

"...minä pysyn alati sinun tykönäsi..." Ps. 73:23

"Alati Herran tykönä. Tämä on Jumalan lapsen onni. Hyvinä päivinä Jumala pyhittää ilon, raskaina aikoina hän keventää murheen. "Minä pysyn alati sinun tykönäsi."  Kristitty ei ole koskaan yksin.  Kun hän herää aamulla, on Jumala hänen luonaan. Kun hän aterioi, siunaa Jumala hänen ruokansa. Kun hän menee työhön, on Jumala hänen rinnallaan... Aamusta iltaan viipyy hänen ajatuksensa Jumalan luona. Kun hän vaipuu yön lepoon, valvoo Jumala hänen untaan... Näin kuluvat päivät...ja koko elämä..."

Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff

---

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni." Ps. 73:23

Jumala pysyy jatkuvasti luonamme. Kuitenkin tässä psalmissa kirjoittaja oli tuon ylläolevan jakeen edellä kertonut siitä, kuinka katkera hän oli ollut, kun hän oli kateellisena katsellut toisten menestystä ja itse kokenut saaneensa "joka aamu kuritusta" (jae 14) ja "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi...". 

Väsymättä isä varjelee

Lasten leirillä oli isä pienen lapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä, mutta aivan koko ajan oli isän häntä vahdittava ja varjeltava. Lapsi sai kävellä ulkona sinne, missäpäin hänestä vain jotain kiinnostavaa oli, mutta tuo kaikki tapahtui isän turvallisen katseen alla. Jos kulku suuntautui lapselle vaarallisiin paikkoihin, kulku estettiin joko täysin, tai isä saattoi pitää kädestä kiinni, tai kulkea aivan lapsen perässä. Ja aina välillähän oli tarvis ottaa lapsi ihan kannettavaksikin. Ja ruokapuoli sitten. Lapsi osasi kyllä aika omatoimisesti jo syödä, mutta sen ruokahetken; sen ruoan hänen eteensä järjesti isä.

"..väsymättä hän varjelee." 
Ps. 121:3 KR -92

Salattu Jumalan työ

"...jota emme minäkään pitäneet."* 

Tämän kuninkaan ratsuna oli vähäinen aasi. "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla." Matt. 21:5

Palvelijakseen hän nosti kieltäjän (Pietari) ja seurakuntansa vainoajan (Paavali).  Jokaisen omansa hän on kutsunut työhönsä, vaikka tietää millaisia me olemme. Se hämmästyttää, että kallis asia onkin voitu jättää tällaisten tehtäväksi.  Mutta työhän ei lopulta olekaan meidän - vaan Jumalan. Meidän kauttamme hän tekee salattua työtään - tänäänkin. "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:29

Paavali totesi jopa näin: "Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:10

---

*Jesaja 53:3: "Hän oli ylenkatsottu, ihmsten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet."

Isän ääni

Näin joitakin päiviä sitten unta, jossa tunnistin yllättäen kotiin tulleen isäni äänen vintistä. Unessani oli aineksia todellisista tapahtumista lähes neljänkymmenen vuoden takaa. Herättyäni uneni merkitttävin lausahdus oli kuitenkin se, mitä sanoin isälle, kun hän ihmetteli, mistä tiesin hänen tulleen? Vastasin hänelle suunnilleen näin: "Tunnen sen ihmisen äänen, joka on isäni!"

Herättyäni ajattelin Taivaallista Isää...

Kuva on aiemmin piirretty, mutta sopinee tähän silti.

---

16.7.2018:  Missä olin, kun ei tänne mitään ole muutamanaan päivään tullut? Olin lastenleirillä tiskaamassa. Jotain jutunjuurta sain sieltäkin, mutta en osannut keskittyä niistä kirjoittamaan vielä. Siispä laitan sittenkin tämän jutun, joka aiemminkin jo pikaisesti käväisi esillä. Jutun päiväykseksi on näköjään tullut se alkuperäinen.

"Ravitse aamulla meitä armollasi..."

 Ps. 90:14

"...suo meille iloa ja riemua kaikina päivinämme."

Ps.90:14

Mikä kumma sai kansan seisomaan rankkasateessa?

"...vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi." Esra 10:9

Kansa oli käsketty koolle, koska oli käsiteltävänä iso asia. Oli käynyt ilmi, että jotkut kansasta olivat ottaneet vaimoja toisista kansoista, vaikka Jumala oli kieltänyt sen... sen tähden, ettei kansa lankeaisi näiden vaimojen myötä palvelemaan samalla näiden kansojen epäjumalia ja ottaisi muutenkin omakseen heidän tapojaan. Israelin kansa oli otettu aivan erityisesti Jumalan silmien eteeen ja ikäänkuin esikuvaksi muillekin kansoille, että nekin palvelisivat oikeaa Jumalaa epäjumaliensa sijaan. Asia oli siis hyvin vakava. Olipa vielä pelkona sekin, että juuri saatu "levähdystaukokin" orjuuden keskellä saattaisi rikkoutua sen vuoksi. Kun Esralle, jolle Persian kuningas oli antanut valtuudet tulla takaisin Israelin maahan ja rakentaa siellä temppeliä, tultiin kertomaan asiasta, mitä kansalla oli meneillään, hän järkyttyi pahoin ja istui suremassa asiaa iltaan asti. Oli nimittäin käynyt vieläpä ilmi, että "päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa."

Nyt oli siis yhdeksännen kuun 20. päivä ja kansa seisoi rankkasateessa. Asia kävi kaikille selväksi, mutta sen toteutus ei ollut "yhden tai kahden päivän toimitus", joten päätettiin, että päämiehet ja asiaan osalliset, eli ne, joilla oli muukalaisia vaimoja, kutsuttaisiin paikalle myöhemmin:  "tulkoot tänne määrättyinä aikoina ja heidän kanssansa kunkin kaupungin vanhimmat ja tuomarit." Niin tehtiin. Vain muutama vastusti  asiaa.  Puolentoista viikon päästä, eli "kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä" vartavasten valitut miehet  "istuivat tutkimaan asiaa ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään he olivat selvillä kaikista miehistä, jotka olivat ottaneet muukalaisia vaimoja." Niinpä tehtiin luettelo, jossa mainittiin nämä miehet nimeltä.

Mitä sitten tapahtui? Esran kirja päättyy tuohon nimiluetteloon, mutta varmasti tehtiin niin, kuten oli jo ennalta sovittu, että muukalaiset naiset ja heidän synnyttämänsä lapset lähettiin pois. Vaikka se oli välttämätön asia,  mahtoi se olla surullinen päivä kun se tapahtui. Mitä miettivät miehet, vaimot ja lapset?  Surutyöhön oli ollut aikaa muutama kuukausi. Miten tuo kaikki vaikutti heidän myöhempään elämäänsä? Emme saa koskaan tietää sitä. Se suru ainakin olisi jäänyt kokematta, jos olisi jaksettu alunalkaen pysyä niissä raameissa, jotka Jumala oli antanut.

---
Esra: luvuista 7-10

---
Jumalan yhteyteen ovat kutsuttuja ihmiset kaikista kansoista. Jeesus, Jumalan Poika tuli tänne ihmiseksi ja  kuoli ristillä puolestamme ja siten sovittaen syntimme. Näin Hän hankki meille pääsyn Jumalan yhteyteen.

Esiin luolasta

"Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi." Joh. 11:38

Tästä luolasta tuli esiin kuollut elävänä, koska Jeesus niin käski.

"Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittynä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." Joh. 11:44

Paljon tai vähän

Ajattelin kalenteria katsellessani, että lasten lomaa on jäljellä  "enää vain sen verran jäljellä... " Mutta kohta tuli mieleeni ihan toisenlainen ajatus; että jokainen päivä tuo lähemmäksi myös Kodin! Vaikka olisi kuinka ihana levähdyspaikka tien varrella, ei siihen voi jäädä asumaan. Kotimatkalla ne tympeätkin paikat on ohitettava, jotka matka edistyy ja päästään määränpäähän, kotiin Isän luo! 

"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:

 "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! 

Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa,

 ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, 

eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua

 eikä kipua ole enää oleva,

 sillä kaikki entinen on mennyt." 

Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

 Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." 

Ilm. 21:3-5

Yritetään pitää määränpää mielessä - ollaan sitten levähdyspaikalla tai niissä vaikeimmissa paikoissa. Joka päivä määränpää on entistä lähempänä! Emmehän itsekukin kohdallamme edes tiedä, onko matkaa paljon, vaiko vain vähän jäljellä.

"Joka uhraa kiitosta. se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä,

 saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."

 Ps. 50:23 KR -92

---

Siitä lasten lomasta vielä. Sitähän on yhä melkein puolet jäljellä...  Ja voin ajatella niinkin, että "Ihanaa,  tytär tulee kohta kotiin pitkältä matkaltaan!"  Kuten onkin tulossa, jo ennen loman loppumista:) Ja lippukin on jo hankittuna. Tämän jutun kuvat onkin muuten juuri hänen ottamiaan viime kesän matkallamme.

Häneltä kaiken saamme

 "Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi." Ps. 103:2-3*

"Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän,

 ja sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu

Hänelle tarpeen - sillä hetkellä

"Hän vetäytyi kuitenkin pois, oleskeli erämaassa ja rukoili." Luuk. 5:16*

Vaikka kansaa oli tullut kuulemaan Häntä, vaikka sairaat odottivat parantuakseen, Jeesus tiesi, mikä oli hänelle tarpeen sillä hetkellä: Hän tarvitsi rauhallisen paikan, ja aikaa olla kahden Isän kanssa.

Sen aika silloin.

Siinä vetäytymisessä on jotain samaa, kuin silloin, kun nainen voiteli kalliilla voiteella Jeesuksen jalat. Siitä tuli moitteita; tuhlausta ja köyhille rahat olisi pitänyt antaa. Silloin Jeesus sanoi, että köyhät olivat aina siinä läsnä ja tahdottaessa autettavissa. Jeesus kuitenkin tarvitsi sitä hetkeä silloin.

Meilläkin on ne omat hetkemme, joita tarvitsemme.

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie.

"Älä pelkää"

"Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36  Jeesus Jairukselle, kun tämän tytär oli kuolut ja Jeesus tiesi nostavansa tytön kuolleista.

"Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen" Ilm. 1:17  Sanottiin Johannekselle, kun hän näki "Ihmisen Pojan muotoisen" ja hänet nähdessään "kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen."

"Älä pelkää", sanoo Raamattu *monissa yhteyksissä ja monille ihmisille. Ehkä sen ei olekaan tarkoitus olla kielto pelon tunteeseen, vaan kehotus luottamukseen, olkoon tunteet mitä tahansa. Pelkäämme tuntematonta, voittamatonta. Mutta vihollisista suurin ja pelottavin - kuolema - sekin on  jo voitettu! Jeesus elää ja mekin saamme elää. Hänellä on avaimet kaikkiin lukittuihin oviin.

"...Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 

ja minä elän;

ja minä olin kuollut, ja katso,

 minä elän aina ja iankaikkisesti, 

ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Ilm. 1:17-18

---

*Jakeita, joissa on "Älä pelkää."

Siksi se tarra oli siinä...

Luin muutama päivä sittten kirjaa, jossa oli eräällä sivulla otsikkona: "Tämä on se päivä". Itseasiassa se oli kirjan nimikin. Tuo kirjan "nimikkotarina" oli jotensakin tähän tapaan:

Eräs nainen ihmetteli yökylässä ollessaan, kun  aamulla kyläpaikkansa rullaverhoa nosti, että  miksi ikkunassa oli tarra, jossa luki "Tämä on se päivä". Sitä hän sitten aamupalapöydässä talon emännältä kysäisi. Ja emäntä selitti.

Hänellä oli ollut paljon kärsimystä elämässään ja aamut olivat olleet hänelle vaikeita, koska hän oli alkanut pelätä, mitä päivä taas tullessaan tuo. Hän oli sitten joskus löytänyt isänsä raamatusta alleviivattuna jakeen: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloikaamme siitä." (Ps. 118:24).  Hän ajatteli, ettei se häntä puhuttele. Siinähän puhutaan jostain juhlapäivästä tai muuten onnellisesta päivästä. Sitten hän joskus mietti, että eikö jokainen päivä ole Herran tekemä päivä... Ei kai sellaista tarvitse pelätä... Ja niin hän rupesi ajattelemaan jokaista päivää Herran tekemänä. Se helpotti hänen oloaan. Ja hän halusi laittaa sitten tekstin  nähtäväkseen joka päivä heti aamusta.

Siksi se tarra oli siinä ikkunassa.

Mitäpä jos itsekin laittaisin sen vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi... Tai ainakin iskostaisin sen mieleeni. Tänä aamuna tuo jae sattui tulemaan silmiini lukemastani yllättäen ja ajattelin, että ehkä onkin  hyvä hetki kertoa toisillekin tuo itseäni puhutellut tarina:)

---

No niin lapset, mennäänpäs tästä eteenpäin...

Mihinkäs ne kaks lähti?

---
Minä tuonne sen noin kertoilin, mutta paremmin sen kertoi  Riitta Lemmetyinen itse kirjassaan "Tämä on se päivä", jossa oli "tarinoita uskosta ja elämästä".  Hyvä kirja, lyhyitä, yhden sivun mittaisia kertomuksia ja hyvät kuvat.