Siinä oli Jeesus, Herra - temppeliä suurempi!

"Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä."

Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

Matt. 12:1-8 KR92

---

Koville otti fariseuksia. Seuraavissa jakeissa 9-14, sanotaan heidän synagoogassa tentanneen Jeesusta siitä, että "saako sapattina parantaa?", kun siellä oli paikalla mies surkastuneen kätensä kanssa. Jeesus tenttasi heitä; että eivätkö hekin nosta lampaansa kuopasta - sapattinakin? Ja sitten hän paransi sen miehen. Ja fariseukset painuivat ulos hiomaan suunnitelmiaan...

Ja Markuskin kertoo myös - juuri tuosta Matteuksen mainitsemasta -  ja Jeesuksen kertomasta tapauksesta, jossa Daavid miehineen tulee ja syö uhrileivät Abjatarin ollessa ylipappina. Ja sitten: "Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra." Mark. 2:27-28 KR92

---

Kuvitukseksi tähän viljantähkien katkomisesta alkaneeseen juttuun, otin kuvan Ruutista poimimassa tähkiä. Boas siinä katselee... tulevaa vaimoaan; vaikka ei sitä ihan tuossa vielä tiennytkään...❤️ Ruutista tuli yksi  Jeesuksen esiäideistä...

Tässä vielä yksi vanha  juttu, jossa on tähkistä, tähteistä - ja Ruutista: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/05/tahteenkeraajan-laulu.html?m=1

Pelkästä armosta!☀️

"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, 

hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." Tiit. 3:4-5 KR-92

Eikä hän maksanut meille syntiemme mukaan

"Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet." Ps. 103:10 KR-92. 

(Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,"   Room. 4:4,  v. -38)

"Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen Kristuksen armo..." Apt. 15:11

"Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:27 KR-92

Paavali polvistui "Isän eteen". Miksi?

"Tästä syystä minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tahdosta vankina teidän vierasheimoisten tähden, polvistun Isän eteen." Ef. 3:1 KR-92

🧎

Olisiko se syy ollut tämä ihme:

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Ef. 2:1 KR-92

"Kuolleet" tehtiin eläviksi!

Sellainenhan on ihme. 

Me rikoksiimme ja synteihimme kuolleet olemme saaneet elämän.

"Jumalan lupaus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu." Ef. 2:4-5 KR-92

Kiitos syntien anteeksi antamisesta!

"... Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne..." Joel 2:23 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Päivän muut luettavat* sai huomaamaan Jumalan armollisuuden rikkoneita kohtaan. Ja myös anomaan sitä armollisuutta ihan itseäkin kohtaan.  Niissä teksteissä oli ihmiselämän moninainen kirjo. Ja tälle sunnuntaille oli siinä käyttämässäni vanhassa Päivän Tunnussanassa laitettu vielä otsikoksi: "Armahtakaa!"

Jumalakin armahti meitä. Niin hän tekee yhä. Hänelle saa, kuten tuo Efesolaiskirjeen jaekin sanoo; rohkeasti kertoa asiansa; senkin, kun tuli tehneeksi väärin. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Kerrotaan luottavasti hänelle asiamme. Muistetaan, että JEESUS KUOLI PUOLESTAMME.

---

*Ne muut luettavat olivat: Ps. 13:2-6, 2. Sam. 12:1-10-13, Room. 2:1-11, Joh. 8:2-11. Saattaa olla, että innostuu enemmänkin lukemaan, kun alkuun pääsee.

Armonsa minua tukee!

"Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. 

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa (=ilahduttaa) minun sieluni." 

Ps. 94:18,19   v. -33 käännös

--- 

Luin myös F. Wislöffin rukouskirjasta tekstin otsikolla: "Rukoilkaa lakkaamatta". Ja jakeena siinä oli:  1. Moos. 18:22, kun "... Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen."

Hän oli yksi Jumalan armon osoitus, esimerkki siitä...

 

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

---

Paavalista vielä vähän lisää:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Lupaus. Jumala lähellä.

"Herra vastasi Moosekselle:

"Mitä sinä nyt pyydät, 

sen minä myös teen;

sillä sinä olet saanut armon

minun silmieni edessä, ja

minä tunnen sinut nimeltäsi."

2. Moos. 33:17 (v. -33 käännös)

En tuon alleviivatun kohdan mieleeni tullessa, muistanut kenelle, ja missä tilanteessa, se sanottiinkaan. Piti etsiä ja lukea. Mooses se oli. Hän halusi, että Jumala yhä kulkisi heidän kanssaan, vaikka kansa olikin pahasti langennut kultaisen vasikan tekoon... Mooses halusi myös, että saisi nähdä Jumalan; ja saikin - takaapäin.

Yllä ollut jae tuli mieleeni ennen aamun luettavia. Jotenkin sitten niissä tämän päivän lukemisiini kuuluneissa jakeissakin oli jotain samaa:

"Aasafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän." Ps. 73:1 KR-92

"Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista." 1. Joh. 3:21-22 KR-92

Mielestäni nuo jakeet puhuvat siitä, että me saamme tuoda puutteellisuutemme ja virheemme Jumalan eteen; hänen nähtäväkseen ja kuultavakseen. Hänellä on paljon anteeksiantamusta meitä kohtaan. Hänelle on mieluista se, että kerromme hänelle, miten asiat oikeasti menivät ja nyt ovat. 

Hän rakastaa lapsiaan, jokaista!

❤️✝️🌟

Arka ihminen - Ja Joosef Arimatialaisen rakkauden teko!

Kirjoitin aamulla vihkoon siitä, kuinka "olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa, jota Jumala voi antaa monin eri tavoin." "Aamuisin etsin ja löydän useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, Hänen mahdollisuuksiinsa; ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan."

Mieleen tuli rohkaiseva kohta kaikkia - Jumalankin edessä arkoja olevia - varten: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Sitten oli aamun luettavissa yksi arkuutta, jopa pelkoakin varmaan, tuntevan miehen tapaus: 

"Päivä alkoi jo olla illassa; oli sapatin valmistuspäivä. Silloin saapui paikalle  arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. ... Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet vaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan. Hautakammion ovelle hän vieritti kiven." Mark. 15:42-43,46 KR-92

Ei ollut Joosefille varmaan helppo teko! Mitä sanoisivat neuvoston jäsenet moisesta teosta?! Mitähän siitä seurasi? Mutta Jumala muistaa Joosefin hyvän teon, ja antoi kirjoituttaa sen meidänkin luettavaksemme:)

---

Aamuaurinkoa tänä aamuna huomioin. Sepä valaisi valaisemaan tarkoitettua:)

Siinä kuuluu kuitenkin RAKKAUDEN ÄÄNI!

Daavid rukoili kerran: "Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini." ... "Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun." Ps. 25:11, 20  KR-92  

Noin Daavid mm. rukoili sydämensä ahdistuksessa, muistaen syntejään. Hän rakasti kuitenkin Herraa, vaikka lankesikin välillä tekoihin, jotka eivät olleet Herralle mieleen. 

Sitten toisinpäin. Kun yllä oli syntinsä tuntevan ihmisen rakkauden ääni, niin tuossa alla on Kaikkivoivan JUMALAN rakkauden ääni... - vaikka se ensin kuulostaa kyllä meistä vain pelkältä moittimiselta ja uhkaukselta. Kuule siitä se RAKKAUDEN ÄÄNI!:

"Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 

"Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, luomakunnan alku: 

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit joko kylmä tai kuuma! Mutta olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin rikkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea, alaston.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpäeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!  Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen  hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle." Ilm. 3:14-22 KR-92

---

* ❤️ "Me pelkäämme niin rangaistusta..." - sanotaan jossain laulun sanoissa. Mutta sieltä ovesta tulee Isä, tai rakastava isoveljemme Jeesus!  Ajattele, syömään kanssamme, Hän, se kolkuttaja oven takana tahtoo tulla. Siinä sitten pöydän ääressä kaikessa rauhassa voidaan luottamuksellisesti ja rakkaudellisessa hengessä yhdessä keskustella. Hän ehkä kysyy: "Miten sulla nyt menee? Haluutko jutella? ... Ja me rohkenemme avoimesti alkaa puhua mitä mielessämme on... 

                 

Omaksi tunnistettu, kunnosta riippumatta

"Häneen on Jumala sinettinsä painanut...  

Tuli mieleen ennen ylösnousua. Herran omakseen tunnistamat. Vaikka olisi kuinka vaurioitunut, hän tunnustaa omakseen.

"Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut." (Jeesuksen sanat) Joh. 6:27  v. -38 käännös

"Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja hän on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen." 2. Kor. 1-22 KR-92

Ihana jae! Jonka aina uudestaan haluaa kirjoittaa muistiin...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR-92

- Vanhempi käännös: "... me näemme valkeuden."

Tuosta kuvasta tulee minulle mieleen: "Elämän puu", siksi kuva sai niin paljon sijaa tässä...🌟

Poika, joka ei voinut pysyä seisomassa vain omasta halustaan - ym. aamun luetuista

"Henki oli monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi..." Mark. 9:22 KR-92

"Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi..." Jae 8.

Isä pyysi Jeesusta parantamaan poikansa. Opetuslapset eivät olleet kyenneet.

"He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi." jae 20.

Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. Jae 21.

SITTEN TAPAHTUI NÄIN: 

"Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Jae 25

"Henki kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivat kun: "Nyt hän kuoli." Jae 26

"Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi. Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään  ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."  (...ja paastolla." - sanoo v. -38 käännös). Mark. 9:29 KR-92 

Pojan vaiva muistutti kaatumatautia, mutta jos se olisi ollut sellainen, olisivat opetuslapsetkin varmaan kyenneet sen parantamaan. Tässä oli kyse jostain ihan muusta; henkimaailman asia, kuten Jeesuksen sanat osoittavat. Se ei ollut pelkkä sairaus, siksi se oli niin vaikea.

---

Pahat, saastaiset hengethän runtelivat kerran  "ylipappi Skeuaan seitsemän poikaa." Ne - se paha henki - sanoi, että "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?",  ja mies, jossa se paha henki oli, runteli kyseiset papin pojat pahoin! Heillä ei ollut Pyhän Hengen valtuutusta hommaan.

Siitä tilanteesta voi lukea Apostolien tekojen luvusta 19, jakeesta 13 alkaen:  Linkki vie Koivuniemen Raamattuhakuun ja suoraan lukuun 19, v. 1938 käännös: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=apt&luku=19

---

Useissa  jakeissa oli eräänä aamuna siis: "seisokaa": 

Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu." 1. Kor. 10:12 KR-92

"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme." 2. Tess. 2:15 KR-92

"Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska." Ef. 6:14

Olisi siis oltava totuudellisia; Totuudelle kuuliaisia ja puhua totta. Huomioitava tässä on myös Jeesuksen sanat: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:6 KR-92

Hänessä on kaikki se, mikä meiltä puuttuu, ja jää vajaaksi. "... Ja kukaan teistä ei lakia täytä..." Joh. 7:19 (v. -38 käännös)

Mitä sanottiin Aabrahamista, ja hänen myötään meistäkin...

"Mitä meidän on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi 

tekojensa perusteella, hänellä on 

aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan 

Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa ei 

katsota armosta saaduksi 

vaan ansaituksi. 

Jos taas jollakulla ei ole ansioita 

mutta hän uskoo Jumalaan, joka 

tekee jumalattoman vanhurskaaksi, 

Jumala lukee hänen uskonsa 

vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi 

sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo 

vanhurskaaksi hänen teoistaan 

riippumatta: - Autuaita ne, joiden 

pahat teot on annettu anteeksi 

ja joiden synnit on pyyhitty pois. 

Autuas se mies, jolle Herra ei 

lue viaksi hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös 

ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi 

Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu? 

Ei ollut, hän oli ympärileikkaamaton. 

Hän sai ympärileikkauksen merkin 

sen vakuudeksi, että hänet oli 

hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän 

ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, 

jotka uskovat ja jotka katsotaan 

vanhurskaiksi, vaikka ovat 

ympärileikkaamattomia. 

Samoin hän on ympärileikattujen 

isä, jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä 

ympärileikkaamaton.

Ei Jumala sen vuoksi luvannut 

Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen 

koko maailmaa perinnöksi, että 

Abraham noudatti lakia, vaan siksi, 

että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, 

kun hän uskoi. 

Jos näet perillisiä ovat ne, 

jotka vetoavat lain noudattamiseen, 

silloin usko menettää merkityksensä

ja lupaus raukeaa.

Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; 

ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Usko ja lupaus kuuluvat yhteen 

sitä varten, että kaikki olisi armoa.

Näin lupaus on varma ja koskee 

kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, 

ei vain niitä joilla on laki, vaan 

myös niitä, joilla on Abrahamin usko. 

Hän on meidän kaikkien isä, 

niin kuin on kirjoitettu:

"Minä olen tehnyt sinut 

monien kansojen isäksi."

Tähän Jumalaan Abraham uskoi, 

häneen, joka tekee kuolleet eläviksi 

ja kutsuu olemattomat olemaan.

Abraham toivoi, 

vaikka toivoa ei ollut, 

ja niin hän uskoi tulevansa 

monien kansojen isäksi kantaisäksi 

näiden sanojen mukaisesti: 

"Näin suuri on oleva 

sinun jälkeläistesi luku." 

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka 

hän, lähes satavuotiaana, tiesi 

elinvoimansa sammuneen ja 

Saaran kohdun kuihtuneen. 

Abraham ei ollut epäuskoinen 

eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan 

sai voimaa uskostaan. 

Hän antoi Jumalalle kunnian 

varmana siitä, että Jumala pystyy 

tekemään sen mitä hän on luvannut. 

Sen vuoksi Jumala katsoikin 

hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."

Paavalin kirjeestä roomalaisille, luku 4. Suom. 1992 

Jumalan anteeksianto meille: Jumalan armahdus meille!

"Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19 KR-92

"Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Markus 11:25 (Jeesus sanoi)

"kärsivää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol. 3:13

Lohdullista lupauksia tähänkin päivään

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rahani - sen minä annan teille. En minä annan teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelkäätkö." Joh. 14:27

"... Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"  Tiit.. 2:11

Kuva: Tuo on otettu joskus Lieksasta kotiin lähtiessä. (On osasuurennos isommasta kuvasta, joka ei ollut kovin kummoinen.)

---

Tapahtui ylläolevan kirjoittamisen jälkeen seuraavaa: Kun olin kirjoittanut nuo, menin puuroa keittämään. Kun se oli valmis, ja odotti  minua jo kulhossa tiskipöydän reunalla, osui käteni siihen jotenkin hullusti ja puurokulho lensi ylösalaisin lattialle. Ohjelmassa olikin sitten ensiksi puuron ja kulhon kappaleiden siivousta lattialta... No onneksi olin puuroa keittänyt runsaasti. 

No sitten kun olin puuroni syönyt, aioin juoda jo valmiina olevaa kahvia. Sitä kuppiin kaataessani huomasin, että eihän tämä näytä ollenkaan siltä kuin pitäisi. No niin, oli suodatinpussi taittunut ja sen vuoksi ei tullut kunnon kahvia. Uusi satsi laitettava. Nyt aion ottaa siitä☕

Pieniä harmeja, harmitti silti. Varsinkin se lattialle lentänyt puurosatsi hajonneine  kulhoineeen; sen siivous. Totta se silti on, mitä tuolla yllä on sanottuna.  Nämä oli pieniä harmeja joihinkin  isoihin asioihin  verraten, mitä ihmisillä voi olla.  Jumalan läsnäolon lupaus on silloinkin, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä. Aina Hän lupasi olla kanssamme - joka päivä. Tilanteita ja tunteita ei eritelty, kaikissa ollaan mukana. Tuntui miltä tuntui.

Eihän se, että ihminen jaksaa ja saa aikaan kaikenlaista, tee hänen elämästään arvokasta - vaan se, että hän on Jumalan luomus!

Kokonaan toinen asia sitten on se, että miltä sellainen kaikki ihmisestä itsestä tuntuu, kun elämä näyttäytyy hyvin vähäeleisenä ja/tai vaivaiselta. Mutta vaikka se olisi sellaista, ihmisen kallis arvo ei muutu. Hän on yhä Jumalan kuva; hänen kuvakseen luotu. Vanhana ja vaivaisenakin. Jo luonnosta voimme nähdä sen, että uusi elämä tulee näkyviin, kun kasvi näyttää rapistuvan. Siihen uuteen kaikki tähtää siinä, kun silmiin näkyy rapistuminen, kuihtuminen.

"Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,

 mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." Jes. 40:8

"Herra vie asiani päätökseen.

 Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti;

 älä jätä kesken kättesi työtä." Ps. 138:8

"Herra tukee kaikkia kaatuvia,

 ja kaikki alaspainetut hän nostaa." Ps. 145:14

---

Vielä tämä näkökulma tähän asiaan: Kun minä piirustelen niitä vaatimattoman näköisiä piirustuksiani, ties mikä millekin jämäkartongille usein, on ne kuvat minulle jotenkin merkityksellisiä - minulle, ei välttämättä muille; koska he eivät aina tiedä, mikä sai minut tekemään sen. Ja vielä pitämäänkin sen itselläni. 

Siunatkaa - Älkää kirotko!

 "...että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne. Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti." 2. Tess 1:11-12 KR-92

Me itsessämme, omissa töissämme, jäämme kyllä aina vajaaksi, mutta Kristus jo maksoi sen, mitä meiltä vielä puuttuu. Mutta ohjeet on silti melko selvät; mm:

 

"...vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä."... Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita... Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, älkää kirotko.... Älkää maksako kenelekään pahaa pahalla,... Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." Room. luvusta 12, KR-92 mukaan.

"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen..." Room. 13:1 KR-92

"Vihatkaa pahaa, mutta älkää syntiä tehkö... älkää antako perkeleelle sijaa... Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä... Olkaa sensijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." Ef. 4:27,31,32 v. -38 käännöksen mukaan

"Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Room. 12:26 (Snl. 25:22) 

Nuo tarkoittaa, että olisi pyrittävä osoittamaan sitä Jumalan meille osoittamaa hyvyyttä eteenpäin - ihan kaikkia kohtaan. Ei vain sen mukaan, onko toinen ansainnut sen... Kukaan meistähän ei ole myöskään "ansainnut" mitään Jumalan valtakunnasta. Kaikki on Jumalan meille antamaa armoa. Ainoastaan sitä.

Kuulin taannoin yhden tosielämän kertomuksen ihan arkisesta elämästä, joka puhutteli meitä. Eräs ihminen oli vienyt kalliinpuoleisen autonsa korjaamolle. Olipa sitten käynyt ilmi, että korjaamolle vielä yöksi "testejä" varten jätetty auto oli ollut ajossa yön aikana useita satoja kilometrejä, useiden tuntien ajan. Käytännössä koko yön!  Autoa käyttäneet eivät olleet tajunneet, että omistaja näki ja todella seurasi autonsa liikkeitä. Hän havaitsi joka pysähdyksen ja oven aukiolonkin! Korjaamolla oltiin nöyrää miestä, kun auton omistaja autoa hakiessaan ilmaisi tietävänsä turhat ajot. Luvattiin ettei korjauksesta tarvitse maksaa mitään. Mutta auton omistaja sanoi maksavansa kyllä laskun. Ja sanoi vielä, että auton saisi lainaksi, jos vain pyytää... Mikä armo! Auton omistaja antoi ns. armon käydä oikeudesta; niinkuin tuttu sanonta kuuluu. Toivottavasti auton kanssa touhunneet ottivat tästä kaikesta opiksi ja toiminta jatkossa sellaista kuin olla kuuluisi. 

Mutta tämä puhutteli meitäkin. Mutta moniko hyvänä ihmisenä itseään pitävä, tai uskovaksi tunnustautuva, toimii näin... Armollisesti?!  Mutta Jumala kyllä meitä kohtaan on toiminut. Ja toimii edelleenkin. Jeesus jo edeltä syntivelkamme maksoi.

Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

 

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.

Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!