maanantai 31. joulukuuta 2018

Matka

Se matka oli hyvin pitkä ja raskas. Niin rasittava se oli, että monien toivo hukkui jo alussa. He olisivat halunneet palata. Paluuta ei kuitenkaan ollut. Se oli niin raskas, että luultiin ettei perillepääsyä mitenkään voi tulla. Inhimilliset olosuhteet olivat sellaiset.


Niissä oloissa jotkut rupesivat ehkä epäilemään sitäkin, oliko mitään määränpäätä edes olemassakaan. Mutta se määränpää oli. Se myös saavutettiin. Ei kansan sitkeyden tähden, vaan sen tähden, joka kulki heidän ylinnä matkaoppaanaan: koko sen pitkän ja uuvuttavan matkan heitä johti Herra itse! Häntä eivät voineet horjuttaa ihmisten epäilykset, napina tai kapina. Ihmisten epäluottamus ei voinut silloin, eikä voi nykyäänkään, horjuttaa Herraa eikä hänen päätöksiään ja päämääräänsä - mutta toi, ja voi nykyäänkin tuoda, matkaan mutkia, joita emme toivo. Niin se toi tällekin kansalle. Matka kesti vuosikymmeniä, mutta päämäärä saavutettiin, koska Herra oli niin päättänyt.

Se matka oli niin raskas Mooseksellekin, että hän etäältä sai nähdä lupausten maan. Uusi sukupolvi kansasta oli se, joka sai nähdä maan, ja mennä sinne. Sen saivat kokea myös Kaaleb ja Joosua. He olivat luottaneet Jumalaan. Luottamalla mukana kulkevaan Herraan ei olisi menettänyt mitään...


"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
5 Moos. 1:31


lauantai 29. joulukuuta 2018

Autuas se, joka uskoo - vaikka ei näe

"...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29



"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!"  (Joh. 20:29)

Jeesus sanoi noin Tuomakselle, koska Tuomaan oli vaikea uskoa näkemättä.  Meillekin se on monasti vaikeaa, kun tahtoisimme jotain nähtävää uskomme tueksi. Silloin on itselle hyvä muistutus tuo jae.

Muita autuaita ovat Jeesuksen mukaan: hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta kaipaavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, vanhurskauden tähden vainotut sekä solvausten, valheiden ja pahanpuhumisen kohteena olevat. Näitä Jeesus puhui: Matt. 5:3-12


torstai 27. joulukuuta 2018

Rajaton ymmärrys

"Sillä katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra et täysin tunne." Ps 139:4


"Täysin tunne"...  Me emme aina ymmärrä jotain sanaa, mutta Hän ymmärtää, kaikilla kielillä ja murteilla. Me voimme toisinaan ymmärtää sanan merkityksen kyllä, mutta emme aina tiedä silti, mitä toinen sillä tarkoittaa. Emme aina tiedä, mitä sanojen takana on. Sanotaanhan, että potilas tulee lääkärin vastaanotolle puhuen jostakin vaivasta. Kohta käykin ilmi, että lääkärin pakeille tulemisen syy onkin ihan jokin muu, kuin mitä sanottiin. Jumala, Isä, ymmärtää meitä paremmin kuin kukaan muu. Hän ymmärtää täydellisesti sanottavamme. Hän käsittää mitä me sanoillamme tarkoitamme; mitä  meidän sanojemme takana on.


tiistai 25. joulukuuta 2018

Itsekin kivinä...

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus." Ef. 2:20 (KR -92)


Silmieni eteen tuli vielä tuollainenkin jae siihen kiviasiaan liittyen.


Siunattua joulupäivää!


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kivi

"Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat  hyljänneet,
 mutta joka Jumalan edessä on valittu ja kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
 hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,
 jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven;
ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". Teille siis, jotka uskotte, se on kallis,
mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat;
ja siihen heidät on pantukin.

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut"."

1 Piet. 2:4-10



Tästä tekstistä kehkeytyi pieni "keskustelunpätkäkin". Sen näkee tästä.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Suuri rakkaudenteko

Ei hän rohjennut pyytää, että hänen paljot syntinsä annettaisiin anteeksi. Mutta hän rakasti. Hän rakasti Herraa niin paljon, että nähdessään Herransa pölyiset jalat, halusi palvella häntä siinä. Ei hän tarvinnut vettä jalkojen kasteluun, sillä häntä itketti niin paljon, että kyynelillään hän jalat kasteli, pyyhkeenä hän käytti hiuksiaan ja sitten voiteli jalat. Muut pöytävieraat fariseus Simonin talossa katselivat tapahtumaa kiusaantuneina ja hämmennyksen vallassa.

Naiseen kääntyen Jeesus sanoi: "...tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän rakasti paljon..." (Luuk. 7:47).

Mutta fariseus Simonille varsinkin oli osoitettu tämä: "...mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." (Luuk. 7:47) 

Simonkin varmaan rakasti Jeesusta - vähän.
Nainen rakasti paljon - jo ennen kuin sai kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi.

"Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Luuk. 7:48

---



keskiviikko 19. joulukuuta 2018

"Mitä lukisin?"

Nappasin aamulla ruokapöydälle  kaksi kirjaa, ajattelematta, että siitä isommasta olisi löytynyt kaikki sekin, mikä pienempään on kirjoitettu. Otin ensin näppeihinin sen pienemmän. En tiennyt mitä nyt lukisin. Avasin kirjan ja päädyin lukemaan psalmia 8. Siellä oli jae:

..."niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
Ps 8:5

Sitten otin toisen kirjan, isomman. Siitäkään en tiennyt mitä luettavakseni nyt ottaisin. Päädyin lukemaan Jobin sanoja. Luin luvut 6 ja 7.  Ja mitä tulikaan vastaan luvusta 7:

"Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät
ja että kiinnität häneen huomiosi,"...
Job. 7:17

Samaa molemmissa! Toinen viininkorjuulaulussa, toinen ihmisen suuren tuskan julistuksessa.



Siunattua päivää sinulle!

---

Tytär tuli äsken pyytämään, että leikkaisin hänen hänen yllään olevasta paidasta pois ne niskaa hiertävät laput. Meidänkin elämässämme saattaa olla sellaisia hetkiä, jolloin niitä hiertäviä voidaan ottaa pois...


tiistai 18. joulukuuta 2018

Odota Herraa!


"Odota Herraa.

Ole luja,
ja vahva olkoon sinun sydämesi.


Odota Herraa." 
Ps 27:14





sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Laupeudesta rikas

"...olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." Ef. 2:3-7

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä." Ef, 2:17-19



Se ei ole mitään "etenkehtaista", nihkeää, yrmeää... se Jumalan suhtautuminen meihin.

Hänhän lähetti Taivaan kirkkaudesta ja loistosta osan itseään tänne.... -  pimeään ja kylmään maailmaan - Jeesuksen muodossa. Laski lapsen tänne ihmisen hoivattavaksi alusta asti, tietäen, että ne, joita varten (lue: jokaista varten) hänet lähetettiin, eivät häntä kuule, eivät ota vastaan. Silti Jumala teki sen, rakkaudesta meihin, ettei yksikään meistä jäisi pimeään...

Suunnitelma oli valmis ja se toteutettiin. Lapsi syntyi, kasvoi - kuoli.... ja nousi takaisin kirkkauteen. Työ oli tehty. Reitti selväksi avattu muillekin. Kallis lahja annetaan ilmaiseksi meille, sen tekijän työn palkalla, joka tänne alas tuli vartavasten sitä tekemään.


torstai 13. joulukuuta 2018

Joka ikinen päivä...

"...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."
Matt. 10:30


tiistai 11. joulukuuta 2018

Elämän sanat

Kuolettavan syntinen saa elämän sanat siltä, joka on itse "tie, totuus ja elämä."

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6


"Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Joh 6:68




For the sake of sin, a condemned person gets the words of life from one who himself is "the way, the truth, and the life."

"Jesus said him:" I am the way, the truth and the life; no one comes  unto to the Father without me." John 14:6

"Simon Peter answered him: "Lord, to whom should we go? You have the words of eternal life. " John 6:68


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tähän päivään

Käyn aina välillä katsomassa itselleni jotain täältä:
Raamattua viikonpäiville | Evl.fi – Suomen ev.lut. kirkko

Niin tein tänäänkin. Siellä on  tarjolla tekstejä päivän eri hetkiin. Tänään oli aamurukouksena tämä: Psalmi 118:19-29. Tuo sisälsi senkin kohdan, että "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä". Se oli itselleni hyvä muistutus ajatusten pyrkiessä synkistelemään.








lauantai 8. joulukuuta 2018

Kuullaan kuin niitä olisi vain se yksi...

Joskus voi tuntua, että tuleeko se oma rukous kuulluksi. Onhan  meitä paljon, joilla on asiaa Isälle ja aina on joku, jonka asiat tuntuvat olevan tärkeämpiäkin...

Jumala, Isämme, Hän  kuulee jokaisen rukouksen, kuin se olisi se  ainut  ja tärkein. 

Hänelle ei synny jonoja, ei tarvi varata aikaa. Hänen edesssään ei laiteta asioita kiireellisyysjärjestyksiin. Hän on siinä läsnä jokaiselle, juuri silloin, kun tarve on. Hänen edessään  ei tarvi olla epävarma kuuleeko hän. Kyllä korvan tehnyt on se tarkkakorvaisin ja myös tarkkasilmäisin. Hän näkee kirjoitetut pyynnöt, mutta lukee yhtä tarkkaan myös ne yhden ihmisen sydämen piiloissa olevat.

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa." Ps 38:10



perjantai 7. joulukuuta 2018

Turvassa parhaimmassa

"Vuoret  ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.
Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa
että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen." Ps. 125:2-3


kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi


Siunattua perjantaita sinulle Isän hoivassa!


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Hänen rakkautensa on suuri roihu!

"Eivät suuret vedet voi rakkautta  sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa..."alkuosa jakeesta Korkea Veisu 8:7

Eivät voi Sinun rakkauttasi, Isä. Minun rakkauteni on niin tyhjän veroinen, että sitä sanaa ei edes kehtaisi käyttää. Joten sen sammuttamiseen ei tarvita edes suuria vesiä. Kiitos, että Sinä rakastat minua silti! Kiitos, että teet sen niin suuresti, etteivät  sitä suuretkaan vedet sammuta. Rakkautesi on suuri roihu!

Minun "rakkauteni" on niin pieni, hiipuva liekki, että pieni puhallus saa sen sammuksiin. Ei siihen tarvita edes vähäistä vettä. Kiitos, että Sinä hiipuvaakin, sitä suitsevaista ja savuttavaa, sitä valuttavaa ja sotkevaakin liekkiä vaalit, etkä sitä sammuta.... sitä, joka tuntee alituiseen sen sammuttamaan pyrkivän ilmavirran, tuulenvireen, puhalluksen, jostakin muualta kuin Sinulta!

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon." Matt. 12:20

"...Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."loppuosa jakeesta Korkea Veisu 8:7





lauantai 1. joulukuuta 2018

Vedet

Vettä pelkäävälle ajatus virtojen läpi kulkemisesta on pelottava. Voi tuntua, että on aivan mahdoton kulkea niiden poikki. Sitä miettii, mihin asti ne nousevat... Ja niin rohkaisevaksikin tarkoitetun jakeen näkee pelottavana. Ei näe sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan vastakkaista, pelottavan tuntuista, uhkaavaa. Mutta siinähän on rohkaisu keskellä:

"Jos vetten läpi kuljet,
 olen minä sinun kanssasi,
 jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..."
Jes. 43:2 

Ja seuraavassa jakeessa Jesaja kirjoittaa, että kuivan ja janoisen päälle vuotavat virvoittavat vedet:

 "...minä vuodatan vedet janoavaisen päälle
 ja virrat kuivan maan päälle..." Jes. 44:3




Vesistä kirjoittaa Hesekielkin: Hes.  47:3: "...antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti." Ja sitten sitä oli "polviin asti". Vesi nousi edelleen ja sitä oli "lanteisiin asti".... ja lopulta virta oli niin iso, ettei siitä voinut käydä kuin uimalla. Uimataidoton tai heikon uimataidon omaava ei ilahdu siitä.

Mutta... mistä tulivat ne virrat? Ja millaista se vesi oikein oli? Ei ihan tavallista.  Hesekielin kertoma virta tulee Jumalan temppelistä: "...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee." Hes. 47:9
 

---
Tästä voit halutessasi lukea lisää siitä Hesekielin kertomasta virrasta: Hes. 47:1-12.

"Älkää vavisko älkääkä peljätkö..." Jes. 44:8

Jesaja 43
Jesaja 44



perjantai 30. marraskuuta 2018

Lisää rohkeutta

"...Daavid oli Hooreksessa, Siifin erämaassa. Silloin Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa." 1 Sam. 23:15-16


Kuka tulee meidän erämaahamme?
Kenties se oletkin sinä, Herra, itse? Rohkaiset sanallasi.


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Puutarhuri osti sen ränsistyneen tarhan



Ajatus lähti liikkeelle Gossnerin Aarrearkkusesta: "Hän siis etsii ja raivaa kärsimyksen ja ristin kautta itsellensä tien meidän sydämiimme, kun hän ei ylpeytemme tähden voi sitä löytää."

Minulle tuli mieleen kuva, puutarha, raivattava, johon on jo keskelle tullut pieni aukio. Siinä Herra puuhailee ja laskee sinne kauniin kukan, tai lyhdyn valoineen. Puutarhassa työ jatkuu...

---
Piirros lokakuulta.



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Myrskyssä

"Jeesus sanoi heille: "Miksi noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" Mark. 4:40*

Missä tilanteessa Jeesus noin sanoi? Siinä, kun vene alkoi olla jo niin veden vallassa myrskyn tähden, että hukkuminen näytti olevan aivan edessä... Mutta unohdettiin kai, että Jeesus oli veneessä, tai paremminkin, kuka hän oli... Mitä olisi tapahtunut, jos opetuslapset eivät olisi herättäneet häntä? Olisivatko he hukkuneet? Luulen, että ei,  vaan Jeesus olisi herännyt ja tyynnyttänyt myrskyn. Tai vene olisi täynnä vettäkin pysynyt pinnalla ja opetuslapset päässeet määränpäähänsä aivan ihmeekseen. Ja suurta ihmetystähän tapaus nytkin heissä herätti.

Noin Jeesus niiden opetuslasten kanssa, jotka olivat alati hänen kanssaan vaeltaneet, keskustelleet, nähneet hänen tekojaan aivan silmiensä edessä. Onko sitten ihme, jos me emme kykene näkemään kuka Jeesus on? Käsittämään hänen voimaansa ja mahdollisuuksiaan oman elämämme myrskyssä. Mutta vaikka me emme käsitä, Jeesus voi silti tyynnyttää myrskymme. Jospa tämä tietoisuus voisi rohkaista  meitä matkallamme.

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu


lauantai 24. marraskuuta 2018

Päämäärä, voitto ja palkinto

"sillä te saavutatte uskon päämäärän sielujenne pelastuksen." 
1 Piet. 1:9


"minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..."
kts . koko jae Fil. 3:14



"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." 
Hebr. 10:14


"Muttta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." 
Fil. 3:21

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen..." Hebr. 10:23

"Sillä te tarvitte kestäväisyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10:36

"Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä,
 niin tulee hän, joka tuleva on, 
eikä viivyttele;"  
Hebr.10:37

---
Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun. Raamatun teksti niissä -33/-38 v. Raamatusta.


perjantai 23. marraskuuta 2018

Ei piilossa pysyväistä

"Mikään ei ole salattuna muuta varten kuin tullakseen ilmi, eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen julki." Mark. 4:22*

Tuota edelsi Jeesuksen sanat siitä lampusta, jota ei piiloteta mihinkään vakan taikka vuoteen alle.

---
* Jumalan kansan Pyhä Raamattu

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Mitä kuuluu "muun melun" keskeltä

"Jumala hyvä on. Yhdistykäämme riemulauluun, hyvä hän on." (jostain hengellisestä laulusta).

Tuollainen ylläoleva laulunpätkä alkoi soida mielessäni yllättäen tänä aamuna. Ja hyvä, että alkoi soida, sillä olihan juuri alkamaisillaan ankeiden ajatusten esiinmarssi aamun pimeydessä. Tuo laulun kohta ikäänkuin valtasi alaa niiltä muilta mietteiltä siinä hetkessä. Ehtihän niitä muita mietteitä myöhemmin sitten tietysti ajatella myös. Mutta jos tuollainen laulu soi päässä, aika hankalaa aivan samanaikaisesti on ikäviä pohtia. 

Vaan annettinpa ohjeeksi "...kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi..." ne pyynnöt ja huolenaiheetkin tuoda (Fil. 4:6), vaikka ne hänen tiedossaan jo ovatkin. Usein itseltäni vain se kiitospuoli tahtoo unohtua. Valittaminen sensijaan käy vaivattomasti...



Kiitos Jeesus kun tänäänkin olet luvannut olla kanssamme!


tiistai 20. marraskuuta 2018

Uskollinen kuin koira?

Luin tänä aamuna Juha Vähäsarjan kertoman tapauksen Suomen Raamattuopiston päivän sanassa. Kyseessä oli tarina keskieurooppalaisen koirapatsaan takaa. Koiran isäntä oli kuollut.  Koira tuli toistakymmentä vuotta joka päivä asemalle odottamaan isäntäänsä. "Se lähti vastaan, koska se rakasti isäntäänsä." "Samasta syystä mekin..."



-----

...kuin koira. Kurja rakki, mutta odottaa isäntäänsä.

"... ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat..." Luuk. 12:36

"Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttätyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä." Luuk. 12:37

Jos se koiran isäntä olisi palannut,  olisi isäntä sillekin taatusti antanut ruokaa...




sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Paavali - voimallinen mies?

Paavalia pidetään voimallisena miehenä ja todella; olihan hän sellainen. Mutta mitä hän itse sanoo, mitä koki?



Hänellä oli aihetta kerskumiseenkin, mutta mitä hän sitten sanoo:

"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: " Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:7-10

Aiemmin Paavali oli kirjoittanut:

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivotomat, vainotut, mutta emme hylätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin." 2. Kor. 4:8-11

Ja tuota ennen hän oli kirjoittanut: "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

Näin hän itse. Monesti koki monenlaista hätää, puutetta ja vaivaa. Hänen on täytynyt olla jatkuvasti tarvitsevan paikalla.


---
Tässä muutama pikaisesti löytämäni kohta hänen ahdistuksistaan ja tunnoistaan.

"...nöyryyttävä minua..."  2. Kor. 12:21

"...sai rohkeutta..." Apt. 28:15

"Älä pelkää Paavali..."   Apt. 27:24

Usein vain lyhyinä mainintoina on sitä kaikkea, mikä elettynä on ollut paljon enemmän...

 2. Kor. 11:23-33 Monenlaista oli ollut! 


(Linkki Koivuniemen Raamattuhaku, v. -33/-38 Raamatun teksti.)


perjantai 16. marraskuuta 2018

He olivat Jeesuksen ystäviä...

Löysin tammikuisen muistilapun. Puuhasteluni lienee silloin jäänyt kesken, mutta noukin nyt tähän silloin kirjoittamaani.

  • Se oli Martta, joka kutsui Jeesuksen ensin kotiinsa. 
  • Martta puuhasi taloustöissä ehkä liikaakin. Jeesus rauhoitteli häntä siitä.
  • Martta myös meni ensin Jeesusta vastaan, kun Lasarus oli kuollut
  • Martta toimitti Marialle sanan, että tämäkin tulisi Jeesuksen luo.
  • Martta sanoi Jeesuksen kohdatessaan: "Herra jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Joh. 11:21-22
  • Ennen kuin Jeesus kuoli, oli hän silloinkin Martan ja Marian kodissa. Martta palveli aterioivia.

Mitä ohjeita Jeesus oli aiemmin antanut opetuslapsilleen:

 "Ja mihin kaupunkiin tai taloon tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, 
syökää mitä eteenne pannaan..." Luuk. 10:8

"Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota,
 sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon." Luuk. 10:7

"Ja kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!' 
Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä;
 mutta jos ei ole, niin se palaa teille." Luuk. 10:5-6

Varmaankin Jeesus teki näin Martan ja Marian kodissa!

  • Maria mietiskeli ja kuunteli. Hän ei miettinyt taloustöitä.
  • Kun Lasarus kuoli, Maria istui kotona suremassa, kunnes häntä kutsuttiin vartavasten Jeesuken luo.
  • Jeesuksen kohdatessaan hän heittäytyi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoi: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut." Joh. 11:32  Ja Jeesus näki Marian itkevän.
  • Maria voiteli Jeesusta ennen kuolemaa!

Johannes 12: Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus oli Betanisassa. Siellä valmistettiin hänelle ateria. Martta palveli. Lasarus oli aterialla. Maria otti voidetta...

---

Luuk. 10: 38-42: "Ja heidän vaeltaessaan hän (Jeesus) meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. 
Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." 
Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

Joh. 11: "Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen  veljensä.
Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa". Jakeet 1-3.
...
"Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona."  Jae 20.

...
(Martta puhutteli Jeesusta)

"Ja tämän sanottuaan hän (Martta) meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".
Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.
Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".
Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;
ja hän sanoi heille: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso."
Ja Jeesus itki." Joh. 11:28-35






torstai 15. marraskuuta 2018

Juuri tähän päivään

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5. Moos. 33:27

"...Iankaikkiset käsivarret lohduttavat ja vahvistavat minua. Ne antavat minulle rohkeutta ja voimaa käydä elämäntaisteluun ja kohdata päivän haasteet..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"...Herra, opeta minulle taito kohdata päivä kerrallaan. Tänään sinä huolehdit minusta ja annat kaiken mitä tarvitsen. Tulevaisuus on sinun kädessäsi. Suurin osa siitä, mitä pelkään, ei tapahdu koskaan. Sinä annat minulle voimia juuri täksi päiväksi..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Tällaisia luin hartauskirjasta tänä aamuna. Ne olivat tälle päivälle merkitty. Ja otin ne halukkaasti vastaan kuin janoinen maa...




Joka päivä asettaa omat haasteensa, mutta niiden lisäksi yritän aina kantaa niitäkin, jotka eivät tälle päivälle kuulu; joko tulevia uumoilen, tai menneisyyden haamuja mukanani laahaan. Ei ihme, jos tarvii rohkaisua.

Mutta havahduin kiittämään eilen eräänä hetkenä elämän lahjastakin. Hävettää ihan, että miten harvoin sitä edes ajattelee. Eilen kuitenkin satuin lukemaan uutisista miehestä, joka katosi vuosi sitten marraskuussa Virossa. Nyt hänet oli löydetty kuolleena. Rikosta ei kuitenkaan asiassa epäilty. Jutussa oli muutama asia, jotka kiinnittivät erityisesti huomioni ja tekivät siitä enemmän sellaisen, että sitä jäi pohtimaan. Tuo porilainen mies oli ollut siellä Viron reissussaan marraskuussa. Me olimme viime vuoden marraskuussa laivamatkalla Ruotsissa.  Hänen syntymävuotensakin mainittiin ja se oli sama kuin minulla. Ajattelin siinä, että hän ei sitten täyttänyt 55 vuotta... Itselläni oli tuo merkkipäivä eilen, mutta se kului kovin arkisissa merkeissä. Hyväksyin muutama päivä sitten jopa lääkäriajan eilisillalle, vaikka ei ollut mistään "päivän päälle" asiasta kyse.  Olin aiemmin ajatellut sen päivän niin, että se saa mennä isäinpäivän kylkiäisenä. Kenties minulla olisi syytä oppia myös juhlistamaan tuollaisia merkkipaaluja, eikä ajatella aina niin arkisesti! Ja meillähän eivät toiset kylläkään hyväksyneet sitä, että se pelkäksi isäinpäivän kylkiäiseksi jää... Arkisen arjen keskellekin niitä makeita hetkiä sijoitettu:)

Eilen aamulla kirjoitin kertomuksen, joka on tarkoitettu rohkaisevaksi. Tarvitsen usein itse rohkaisua ja osin niistäkin lähtökohdista ne kirjoitukseni usein aineksia ottavat.  Kerromuksen  näet halutessasi tästä.


Siunausta ja iloa päivääsi!


tiistai 13. marraskuuta 2018

Isä tietää tämän päivän - ja huomisen myös.

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isä näki kaiken jo alusta alkaen...

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16




"Thine eyes did see my substance, yet being unperfect; and in thy look all my members were written, which in continuance were fashioned, when as yet there was none of them." Psalms 139:16 KJV


lauantai 10. marraskuuta 2018

Ei parsita vanhaa

Ei tarvi yrittää jynssätä vanhaa ja pinttynyttä, ei parsia reikäistä, ei teipata repeytynyttä...

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." 
Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ilm. 21:5

---
Olin tiskaamassa. Siinä meidän joitakin kovin pinttyneitä pullalautasia ja kahvikuppeja pestessäni, tuli mieleeni tuo ylläoleva.





perjantai 9. marraskuuta 2018

Kahleet putosivat ajallaan


"...jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin..." 
Ps 105:18*




Ikäänkuin ensi kertaa olisin jakeen nähnyt, vaikka se luetuksi on täytynyt aiemminkin tulla. Tuo kohta oli tällaisessa kohdassa: "Kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, kunnes hänen sanansa kävi toteen, ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi." Ps 105:16-19*

Mielessäni näin painavat kahleet jaloissa. Jos meillä hyväkin kenkä saattaa hiertää, niin mitä tekevät raskaat rautakahleet jaloissa! Ei ole ergonomista tai pehmustettua. Varmaan hyvin äkkiä olivat jalat verillä ja liikkuminen tuskallista. Tämäkin vaihe kuitenkin kuului Jumalan suunnitelmaan yhtenä osana... Joosefistahan tuli isänsä perhekunnan ja  suvun pelastaja nälänhädältä. Hänestä tuli  myös Egyptin valtias; hänestä... entisestä vangista!  Mutta sitä ennen hänen osakseen tuli voittaa vankilan päällikön suosio... kahleet putosivat jaloista ajallaan.

Joosefin alkuaikaa vankilassa: 1 Moos. 39:20-23

Jumalan suurta suunnitelmaa varten tarvittiin outo vaihe! Emme useinkaan käsitä raskaita vaiheita, miten niistä voi koitua jotain hyvää. Joosefia ajatellessa voi tulla mieleen, että pitikö sen mennä niin? Eikö hän olisi voinut päästä faaraon suosioon suoraan Potifarin talosta? Jumala tietää vastauksen siihen. Hän voi laittaa vaikkapa ilkeämielisen ihmisen suunnitelmiin uuden muodon ja tehdä niistäkin jotain ihan toista, kuin joku ihminen aikoi. Joosef lienee oppinut jotain tärkeää eri vaiheissaan, jotka kuitenkin kaikki olivat Jumalan tiedossa ja suunnitelmissa.


---
*Käyttämäni Raamatunkäännös: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie (perustuu -33/-38 kirkkoraamattuun)

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Rukoilemisen oikeus!

"...Siitäkin, mikä on parhaillaan kestettävänäsi, on ulospääsy. Sinulla on rukoilemisen oikeus. Käytä sitä. Herra ei nytkään petä sinua."  Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff


Jakeeksi kirjan tekstiin oli merkitty:

"Ahdistuksessani minä huudan Herraa,
 ja hän vastaa minulle." Ps 120:1




perjantai 2. marraskuuta 2018

Mitä Jeesus puhui siitä "vaikeesta sanasta" - ja rukouksesta

Jeesus puhui ensin rukouksesta, että kannattaisi uskoa siihen, mitä rukoilee... "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24

Heti perään Jeesus antoikin sitten ohjetta siihen, että annettaisiin anteeksi, jos on jotakin "hampaankolossa" toista vastaan. Sen hiertävän asian suuruusluokasta ei ollut puhetta. "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Mark.11:25

Ja toisinpäin: niinkin hän sanoi toisaalla, että jos itselle muistuukin mieleen, että jollakulla saattaa olla jotakin sanomista meitä vastaan, niin olisi hyvä käydä sopimassa ne välit. "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." Matt. 5:23-24

Varmaan on helpompi rukoilla, jos itsellä ei ole mitään toista vastaan. Ja tietää, ettei sillä toisellakaan minua vastaan. Vaan on se kovin vaikean tuntuinen se sana, joka voi selvittää välejä...

Mutta kyllä Jumala meidät tuntee. Kun tämmöiseen tarvitsee apua, sitäkin voi pyytää, ja saakin kenties kohta huomata, että asiat menee siihen suuntaan, että se käy päinsä... se sopiminen, millaisia  sanoja ja sanakäänteitä siihen sitten käytetäänkin. Mutta eikö olekin hankala aihe! Ei kovin paljon tarvita kun huomaa, että jo jokin asia hiertää välejä ja toisen kohtaaminen onkin vaikeaa....

Joskus voikin olla niin, ettei minkäänlainen sopiminen enää jostakin syystä onnistu. Silloin voi senkin asian viedä Jumalalle. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Ja kannattaa muistaa, että kaikki syntimme kannettiin jo sinne ristinpuulle...

Siunattua päivää sinulle!
Iloisiin kohtaamisiin:)

---

"Vapauteen Kristus meidät vapautti..."
Gal. 5:1

"Mutta kun aika oli täytetty, 
lähetti Jumala Poikansa,
vaimosta syntyneen,
lain alaiseksi syntyneen,

lunastamaan lain alaiset,
että me pääsisimme lapsen asemaan.
Ja koska te olette lapsia,
on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa hengen,
joka huutaa: "Abba! Isä!"

Niinpä sinä et siis enää ole orja, 
vaan lapsi:
mutta jos olet lapsi.
 olet myös perillinen Jumalan kautta."
Gal. 4:4-7








torstai 1. marraskuuta 2018

Ei ole mitään, jota sinä, Herra, et täysin tunne

"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

Sinä ole saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tartttuisi minuun.

Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus."

Ps139:4-12



tiistai 30. lokakuuta 2018

Viimeisten luona vielä sama!

Aamulla tuli mieleeni ajatuksia, että millaistahan se olisi, jos eläisi ihan toista aikaa. Jos vaikka sitä Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaa...


Saattaisi nyt miettiä, että "olipa se eilinen ihmeellinen päivä, kun tapahtui semmoisia..." (mitä se sitten olisikin ollut). Tai tätä päivää ajattelisi, että "näkeeköhän sitä tänään sen Jeesuksen". Tai "mitähän hän tänään tekee?" "Toivottavasti mikään ei estä pääsemästä mukaan."  Toivoisi, että voisi omin silmin ja korvin nähdä ja kuulla niitä Jeesuksen sanoja ja tekoja. Voisi kenties pyrkiä hänen eteensäkin ja kakaista ne omat huolenaiheet hänelle. Saisi nähdä hänen katseensa, kuulla hänen äänensä, tuntea hänen kosketuksensa...


Mutta aika on nyt toinen. Ja silti voimme lukea, mitä Herra on sanonut:

"...Minä, Herra, olen ensimmäinen,
 ja viimeisten luona vielä sama."
 Jes. 41:4 (KR -92)

Se on Hän, joka saman jakeen keskellä sanoo: "Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään." Jes. 41.4 (KR-92) 

Ja jakeen alussa: "Kuka tämän on tehnyt, kuka saanut aikaan?" Jes. 41:4 (KR-92






Sama tänäänkin, vaikka en eilen tavannut häntä, enkä voi tänään haaveilla tapaavani häntä samoin kuin ihmisiä tapaan,  siten kuin  hän oli koettavissa silloin kauan sitten. Silti Hän on sama. Viimeistenkin luona sama.


maanantai 29. lokakuuta 2018

Haaleaa kahvia

Lauantai-aamu. Illalta oli jäänyt niin paljon kahvia, että päätin olla keittämättä uutta. Lämmitin pienessä kattilassa sen iltaisen kahvin. Ensimmäinen kupillinen oli ok. Toinen jo sellaista haaleaa, josta en tykännyt, vaikka sen kurkkuuni kaulautinkin. Piti se lopputilkka lämmittää vielä uudestaan viimeistä kupillista varten. Kattilassa ei ollut kantta, joten kahvi jäähtyi kattilassa todella nopeasti, vaikka olikin lämpimällä levyllä.


Sain tuossa jo aamun aluksi vähän niinkuin havainto-opetusta seuraavaan...

Tälle päivälle oli Gossnerin Aarrearkkusessa tekstiä, jota minua ei erityisemmin innostanut ruveta lukemaan, mutta luin silti.  Siinä oli mm. pari jaetta  Ilmestyskirjasta; kirjeistä seurakunnille.

"Mutta se minulla on sinua vastaan, että olen hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." Ilm. 2:4

"Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä tekoja..." Ilm. 2:5

Efeson seurakunnalle oli sanottu nuo ylläolevat. Kun olin kirjan tekstin lukenut, päätin katsoa itsekin vähän niitä kirjeitä, kun tuli mieleeni se, että olisi parempi olla kuuma tai kylmä, kuin haalea... Niin sanottiin Laodikealle:

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!" Ilm. 3:15

Ja sitten sanottiin jopa niin voimakkaasti, että sellainen oksennetaan pois...

Mutta jatkoa seuraa:

"Minä neuvon sinua
ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit,
 ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, 
eikä alastomuutesi  häpeä näkyisi,
 ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, 
minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."
Ilm. 3:18-19

Ja lohdullista jatkoakin kirjeessä on: Herra puhuu jopa aterioinnista hänen kanssaan! Sen kanssa, joka oli suorastaan oksettava...

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Ja vielä suurempiakin on luvassa:

"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa." Ilm. 3:21

Tämmöistä oli niissä kirjeissä, ensimmäisessä ja viimeisessä. Pohdittavaa jäi, enkä näitä voinut itseäni tutkimatta ohittaa. Sen takia niitä ei kai mielellään luekaan... Mutta kaikkein kehnoimmallekinhan on ihanat lupaukset kuitenkin yhä voimassa.

Ja kaikille seurakunnille sanottiin näin:
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."   Ilm. 3:22


---
Ilmestyskirja luku 2.

Ilmestyskirja luku 3.




Siunattua viikkoa sinulle!


perjantai 26. lokakuuta 2018

Isän kestävä ja aina läsnä oleva rakkaus

Kun maallinen Isämme hymyili meille, mekin ehkä hymyilimme. Tajusimme ehkä, että meitä rakastetaan, vaikka emme tajunneet sitä sanaa. Saatoimme istua tyytyväisinä Isän sylissä ja olla hyvillä mielin ja iloisina siinä. Tai kenties hän antoi meille jotain, jota kovasti olimme halunneet.  Silloin ehkä luulimme käsittävämme  jotain... Mutta rakastiko Isä meitä vähemmän silloin, kun vaati meiltä jotain? Vaikka tiskaamaan äidin avuksi? Tai näytti silmissämme vihaiselta silloin, kun olimme lipsuneet annetusta kotiintulojasta? Joko tahallamme tai tahattomasti? Rakastiko hän silloin meitä vähemmän? Tuskin. Hän osoitti rakkautensa välittämällä meistä.

Jos maallisen Isän rakkaus on kestävämpää laatua, kuin hetkellinen mielentila, eikö Taivaallisen Isän rakkaus ole paljon enemmän? Mikä voisi olla kestävämpää kuin se?




Siunattua päivää sinulle!


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Tarpeisiin - ymmärrettyyn, tai siihen, jota emme edes tajunneet

"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"...joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme..." Ef. 3:20

"Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat." Ps. 107:16

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15




Jos jotain tarvitaan,  laitetaan "anomus vetämään". Sitten odotetaan, millainen päätös tulee. Jos ei ano... "Teillä ei ole, sentähden ettette ano." Jaak. 4:2

Toisaalta... Isä antaa tarpeellisen, vaikka lapsi ei tajuaisi tarvitsevansa, tai ei osaisi pyytää edes.

Siunattua päivää sinulle!



---
Olin eilisaamuna lukenut hartauskirjasta jakeen: "Kolkuttakaa niin teille avataan.". Teksti kirjassa oli rukouksesta. Tulipa sitten  mieleeni tuo ylinnä oleva: "Anokaa...". Etsin kohtaa, mutta en löytänyt sitä silloin. Sen sijaan löysin muita aiheeseen sopivia alleviivattuina pienestä UT:stä.


maanantai 22. lokakuuta 2018

Erottamaton

"Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?" Room. 8:35 (KR-92)

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei  nykyiset  eikä tulevaiset, ei voimat,  ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesukessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (-33/-38)

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 (-33/-38)




lauantai 20. lokakuuta 2018

Metsän hämärässä huudan: "Missä olet?"



Kun hätääntyneenä metsän hämärässä, yksin luulen olevani,  huudan: "Missä olet?"

Kuuluu takaani vastaus: "Tässähän minä... ollut koko ajan."




"Ja katso,
minä olen teidän kanssanne
joka päivä maailman loppuun asti."
Matt. 28:20



torstai 18. lokakuuta 2018

Jumala toteuttaa suunnitelmansa ajallaan

Nyt oli aika.

Ihmiset näkivät heissä vain vanhan pariskunnan; pappismies ja vaimonsa.

Tuo vanha pariskunta oli unelmoinut, odottanut, toivonut, rukoillut ja... pelännyt. Pelännyt sitä, ettei se toive kenties toteutuisikaan milloinkaan. He muistelivat Aabrahamia ja Saaraa, ja muita, jotka olivat saaneet kokea ihmeen. Kunpa heillekin voisi tapahtua niin. Ja niin he edelleen rukoilivat.

Sakariasta kirpaisi joka kerran, kun hän luki Makiaan kirjasta tätä kohtaa:  "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal. 4:5-6).  Hän mietti lukiessaan, milloin ja miten tuo mahtaisi tapahtua? Ja samalla häntä kirpaisi.  Siinähän puhuttiin isistä ja lapsista... Hän ei ollut isä. Olisiko hän sitä koskaan?

Tämä kaikki palautui hänen mieleensä siinä hetkessä, kun hän oli luuli olevansa  yksin siinä Herran edessä tekemässä työtään.Hän ei ollutkaan yksin. Hän sai kuulla ja nähdä enkelin. Hänen korvansa kuulivat enkelin sanomana jotain ihmeellistä, ja myös tutulta kuulostavaa; ja siinä oli myös jotain siitä, mikä häntä eniten aina oli kirpaissut:

 "Älä pelkää Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä  ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:13-17)

Sakariaan suusta tuli tämän kuultuaan: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut?" (Luuk. 1:18)

Tähän tuli enkelin suusta vastaus:  "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan tämän ilosanoman. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani,

jotka käyvät aikansa toteen." (Luuk. 1:19-20)






tiistai 16. lokakuuta 2018

Kun auton lasit äkkiä hämärtyivät...

Aamu oli kaunis. Auto kiisi hyvää vauhtia tietä kohti kaupunkia. Mikäpä oli ajellessa kun maisematkin olivat niin kauniit. Aurinko valaisi jo vaarojen lakia. Jännästi oli ojapainanteissa kuitenkin usvaa. Toinen etupenkillä istuvista räpläsi lämmityslaitetta. Kului hetkinen ja kuskin paikalla istuva ihmetteli, että mikä tuli, kun lasit olivatkin äkkiä niin harmaat, että kohta ei näkisi mitään? Onko säädöissä jotain? Toinen etupenkillä istuva mietti äsken tekemiään säätöjä ja totesi, ettei ollut muuta tehnyt, kuin yhdellä asteella lämmitystä muuttanut. Muuten olivat säädöt ennallaan. Kului hetkinen ja kuljettaja pyyhkäisi kädellään lasin pintaa; se hämäryys ei ollutkaan auton sisällä. Se oli lasissa ulkopuolella. Näkymien hämärtymisen syy olikin se maisema, jonka läpi oli ajettu. Se sumu, joka siinä oli ollut. Ja yhtä nopeasti kuin lasit olivat hämärtyneet, olivat ne kohta taas kirkkaat.




Siunattua viikkoa sinulle!


perjantai 12. lokakuuta 2018

Kuka siinä on?

"... minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri tullut." Joos. 5:14

Mies seisoi siinä edessä - miekka käsissään. Oli aihetta kysyä: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" (Joos. 5:13). Vastaus alkoi sanalla: "En, vaan..." ja sitten kävi ilmi, kuka hän oli: Herran sotajoukon päämies! Ylipäällikkö itse oli saapunut johtamaan tätä sotaa. Se mahtoi olla rohkaisevaa!

Minustakin tuo tapaus on luettuna hyvin rohkaiseva. Mutta tänä aamuna osui silmiini toinenkin rohkaiseva jae:

"Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät." Ps. 34:8

Tuosta jakeesta kirjoittaa Fredrik Wislöff hartauskirjassaan Voimallinen on hänen armonsa:
"Herra muistuttaa sinua tänään näkymättömästä enkelijoukosta... Emme aina näe tätä valon airutta, mutta hän on läsnä... Hän on aina toimessa, siitä asti kun aamulla nouset aina levolle menoosi saakka. Hän valvoo yötäsikin..."

Kun on tämmöiset taistelunjohtajat ja vartijat ympärillä, niin aika turvassa ollaan. Muistuupa mieleen sekin tapaus, millaiset joukot oli Elisan ja hänen palvelijansa turvana:

"Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17




Siunattua, turvallista päivää Sinulle!