Jumalan Sana: Elämän lähde!

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." " Kol. 3:1

Kun lopettelin aamulla vihkoon kirjoittelua tältä aamulta ja suljin kirjat, tajusin, etten haluaisi poistua siitä tavan arkipäivääni, vaan olla siinä. Mutta oikeastaan; ihmekös tuo, koska Jumalan Sana on virvoituksen ja voiman lähde. Ja lähde kaikkeen mitä tarvitsemme. Se on Elämän lähde!  

Ravitkoon, auttakoon, voimistakoon, nostakoon, ym. kaikkea, mitä se tekee ja meitä ylläpitää tänään.  Muistuta mieleemme, puhu Pyhän Henkesi kautta meille taas tämänkin päivän kuluessa. Ja koko elämän, niin pitkään kuin itsekukin täällä olemme sitä tarvitsemassa täällä elämässä. Vihdoin joskus sitten saamme nauttia myös kasvokkain kaikesta. 

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätesssäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15 

Hän "sammuttaa" pimeyden

- Hän sammuttaa pimeyden aamuksi... 

Se ajatus tuli väärin luetusta. Oikeasti luettu jae kuului näin:

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR-92

Aamu - Millainen olisi ihana...

 "Oi, katso! Mikä aamu!"

Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana. 

Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!

Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️

"Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

 

"... mutta tuskanne muuttuu iloksi." Joh. 16:20 KR-92

Erikoinen herätys

Tänä aamuna oli heräämiseni erikoinen. Havahduin siihen, että minulle sanottiin:  "Auraaja!" Ja mitä minä sitten siihen? Yritin olla ikäänkuin mahdollisimman näkymätön, etten sinne ulos ikkunasta näkyisi... Hetken päästä avasin silmäni kurkistamaan, ja siellä näkyi ikkunasta auraajan touhusta jotain, kun oli auransa osa  ylhäällä lunta nostamassa... Tähän liittyi vielä sekin, että kun silmäni avasin, ihmettelin ikkunoista näkyvää yllättävän valoista näkymää. Kunnes hetken kuluttua havahduin siihen, ettei ulkona ole mitään auraajaa, ei ole ollutkaan. Eikä kukaan ollut minua herättänyt. Eli unenhorteessa isännän ääni muka, jonka olin kuullut, ja sitten sen kaiken nähnyt.  Kun en heti tajunnut, että mikä ja mistä se kaikki on; koska olin vielä herättyänikin osin siinä unimaailmassa, se "herätys" siinä unen ja valveen  rajamailla oli niin erikoinen kokemus ja todentuntuinen, että oli ikäänkuin ihan vaikea asettua oikeaan käsillä olevaan todellisuuteen. Kun sitten katsoin kellonaikaa, oli se hyvin lähellä tavallista heräämisaikaani, jos herätys olisi ollut laitettuna. Ulkona näkyi olevan kuutamo, vaikkakin vain  kuunsirppi teki sen erikoisen valoisuuden. 

Mutta se kaikki tuntui jotenkin puhuttelevalta, kun sitä erikoista heräämistä siinä heti pohti. Tuli mieleen, että kerran saamme kokea erikoisen herätyksen, kun Jeesus tulee noutamaan omiaan. Jos sattuisimme siinä hetkessä olemaan unessa, niin siinä voisi olla jotain vähän senkaltaista ihmettelyn tuntua myös, että mikä valo tuolla on? Mitä tapahtuu, minut käskettiin heräämään ja nousemaan ylös? Ja sitten havahtuu siihen, että nyt se kaikki todella tapahtuu, tällaiselta se siis tuntuu, ja näyttää.

Kerran se on todellisesti tapahtuvaa kuitenkin. Sitä emme tiedä, olemmeko vastaan ottamassa sen Jumalallisen herätyksen maan povesta, vai täälläkö vielä ollen, mutta kerran se toteutuu. Odota sitä! Jeesus tulee kuten lupasi. Raamatussa puhutaan niistä ajoista, ja kehoitetaan nostamaan pää, kun tiettyjä asioita tapahtuu, ja jotka Raamattu sanoo olevan kyseisen ajan merkkejä. Mutta mitään päivämääriä ei voi ihminen laskea. Ne ajat ovat Jumalan hallussa.

Aamen. Maranata! Tule Herra Jeesus! - Mutta jos vielä viivyt, anna armossasi monien tulla tuntemaan sinut, Jeesus!

---

(Kuva ei ole tältä päivältä)

Kirkkaaseen aamuun

Mikä ilo, kun saa kerran herätä

kirkkaaseen aamuun.

Pois on kaikki pimeä ja synkeä,

kaikki painava.

Iloa täynnä on sydän, 

riemua täynnä suu.

On ilo nähdä, 

Jumalan kukkivat puut.

Heräsin tavallista myöhempään. Oli ilo nähdä, että ulkona oli valoa, ei pelkkää mustaa pimeää. Se toi mieleeni ajatuksen siitä, miten ihana tulee joskus olemaan herääminen uuteen Taivaalliseen aamuun. Silloin ei ole enää ikinä pimeää, ei mitään painoja ja murheita. Silloin saamme olla aina Herran kanssa, ihastella yhdessä kaikkea kaunista.

Aamulla varhain - ja illalla myöhään...

Otsikon sanat ovat jonkin laulun tai virren, ja se jatkuu: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin, siel auttaja mulla on viisain parhain, hän etsivi aina mun menestystäin..."

Otsikon sanat ja sen jatko tuli mieleen kun luin Jeesuksen aamuista, illoista ja päivistä: 

"Ja hän opetti päivät pyhäkössä,

 mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, 

 jota kutsutaan öljymäeksi.

Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin

hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä."

Luuk. 21:37-38

Kansanpaljouden, paljon puhumisen ja melun jälkeen oli hyvä rauhoittua ja levätä öljymäellä. Ehkä Jeesus nukkui öljypuiden katveessa. Mahtoikohan yöt olla kylmiä?

Mutta aamulla hän, varmaankin viileässä aamussa, jokatapauksessa lähti sieltä aikaisin kävelemään temppeliä kohti ja päivän töihinsä ihmisten pariin. Oliko aamupala saatu, vai saiko hän jotain syödäkseen vasta siellä? 

En liene ennen juurikaan noihin jakeisiin mitään erityistä huomiota kiinnittänyt, mutta meillä vieläkin  menossa oleva remonttijakso ehkä sai miettimään noita nyt. Varhaiset kesäaamut on välillä erittäin kylmiä. Remonttikohteeseen, eli  kotiin, saavuttaessa on aamun ensimmäisiä toimia ollut laittaa kahvit tulemaan, lämmittämään ja virkistämään. Päivän päätteeksi puolestaan tuntuu hyvältä saada lähteä virkistymään ja lepäämään.

--- 

Noihin ämpäreihin annosteltiin, tarkasti mitaten, vettä kevytvalua varten.  

Tyhjät ämpärit kuvassa tuo mieleen, että ne on kuin me. Jonkun täytyy täyttää meidät, annostella vettä meillekin.

Siunattua viikonloppua sinulle!

Aamu

"Jumalamme sydämellisestä laupeudesta meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta. Se loistaa meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ohjaten meidän jalkamme rauhan teille." Luuk. 1:78-79 JKR 

"Kansa, joka vaeltaa pimeässä, näkee suuren valon. Kuoleman varjon maassa asuville loistaa valo." Jes. 9:1 JKR 

"Nyt vaivan alla oleva ei jää pimeään..." Jes. 8:23 JKR 

Voisitko nähdä...

Voisitko nähdä kaikenlaisten oksien takana
sen kirkkaan vesipisaran,
johon valo osuu?

Tänä aamuna katselin kirkasta, suorastaan värikästä vesipisaraa, joka loisti auringon valossa. Kamera ei suostunut siihen tarkentamaan, mutta yritin sitten vesiväreillä sitä vähän kuvata. Jospa sydän näkisi sen, mitä silmät ei kenties näe...

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps 36:10 KR-92

Tänä aamuna

Luin ensin Levähtäkää vähän -kirjasta tekstiä, joka oli kirjoitettu psalmijakeesta 27:1. Etsin sitten itselleni luettavaksi koko psalmin 27. Minua puhutteli jae:

"Mutta minä totiseseti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa." Ps 27:13

Ja sen jatkona on: "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa."
Ps 27:14

Daavid tuntuu puhuvan psalminsa alkupuolella elämänsä pelottavista asioista jotenkin reippaasti, ja kirjoittavan, kuinka Jumala häntä suojaa - jopa riemullisesti. Tosin jo ensijakeessa, hän ikäänkuin puhuu itselleen, että "ketä minä pelkään... ketä minä vapisen...". Mutta jakeesta 7 alkaen käy ilmi, että hän rukoilee tosissaan hätänsä keskellä, pelkojensa keskellä. Ja loppusanoikseen psalmissa tulevat nuo kaksi ylle kirjoitettua jaetta.

Vielä tuosta kohdasta; Herran hyvyydestä elävien maassa, tuli mieleen se tilanne, kun oltiin Lasaruksen haudan äärellä. Martta uskoi kuolleen veljensä Lasaruksen saavan osakseen Herran hyvyyttä taivaassa, mutta ei enää elävien maassa. Mutta sitä "Herran hyvyyttä elävien maassa" nimenomaan Jeesus kuitenkin sille sisarusparvelle antoi.

---
Ja tämä sitten lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Kaikki ennen kirjoitettu on meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden 

ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4 JKR*

(* Olen ennen käyttänyt käännöksestä "Jumalan kansan Pyhä Raamattu, lyhennettä JKPR, koska kirjan sivuilta en ollut löytänyt lyhennettä, mutta nyt huomasin kirjan takakannessa olevan painettuna tuon JKR merkinnän.)

Kaikki päivän hetket käytössä...

Olinpa muutama aamu sitten vihkooni kirjoittanut, kuinka aamut tuntuvat ankeilta. Sitä ajatellessa mieleeni tuli kuitenkin tällainen:

"... "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?..." Joh. 11:9

Jeesuksen sanat.

Sitten olin jatkanut siihen vihkooni: "Niinpä. Ei tarvitsisi jumittaa siihen aamun hetkiin, vaan muistaa, että on monia muitakin hetkiä."

Se mitä nyt on, ei tarkoita, että koko päivä on samaa.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa."

 Ps 69:33-34

Elpyköön siis meidänkin itsekunkin sydän.

jos se on nyt uupunut!

---

Välillä voi tuntea syyllisyyttä siitäkin, että valittaa jatkuvasti jostakin. Mutta jos ei Herralle saa kertoa pahaa oloaan, niin kelle sitten? Kuka sen paremmin ottaisi vastaan?  Hänelle "onneton uskoo asiansa."

"Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja  sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja." Ps 10:14

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Jotain pysyvää ja kestävää epävarmuuden ja kaaoksenkin keskellä

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne."  2 Kor. 13:13

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan,
Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28


Sateinen, harmaa aamu. Heti herättyä pohdin asumisasiaamme, johon kipeästi kaipaisimme jotain muutosta, joko tähän asuntoon tai sitten ihan toista paikkaa. Mietin mielessäni joitakin asioita, jotka muutosta kaipaisivat, ja totesin mielessäni: "Se tuntuisi hyvältä."

Mutta riittääkö se, että joku asia tuntuisi meistä hyvältä, tai kaikinpuolin järkevältäkin?  Ehkä siihen tarvitaan Jumalan puolelta painavammat syyt ja perustelut, kun Hän tekee päätöksiä meidän asioissamme. Hän osaa pitää kaikki monisyiset langat käsissään; ne, joista me emme ymmärrä mitään.

Mutta jos olisinkin kuin lapsi karkkikaupassa, enkä saisi juuri sitä, mitä sillä hetkellä toivon, on kuitenkin Hän. Kun omien mietteideni jälkeen löysin nuo ylläolevat jakeet rukouskirjasta, se tuntui hyvältä, lohdulliselta, että nuo ovat kuitenkin, vaikka minulta puuttuisi montaa muuta asiaa, joita toivon.

Siunausta, sitä Hänen läsnäoloaan
 sinun päivääsi tänäänkin!

-----

Psalmi 84 sopii todella hyvin tähän aiheeseen, ihan rukouksenakin.

Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun, johon etsin valmiiksi luettavaksi tuon psalmin.

Illasta aamuun - aamusta iltaan

"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Ps 4:9

"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps 5:4

 Levähtäkää vähän -kirjassa/Fredrik Wislöff; norjalainen raamatunkäännös sanoi tuon alemman jakeen näin: "...varhain minä esitän sinulle asiani ja odotan." Ps 5:4.  Ja samaan tapaan sen sanoo KR-92.

Mainitussa kirjassa oli se ajatus, että iltaisin kristitty tekee tiliä päivästään, mutta Herra vastaa antamalla anteeksi, ja toivottaa hyvää yötä. Aamulla herätään jälleen uusiin vaikeuksiin, kiusauksiin ja työhön.  Mutta aamulla kohtaamme voimakkaan Herramme ja esitämme asiamme hänelle. Hän sanoo meille hyvää huomenta.

Itsellleni tuli vielä ajatus, että hän ikäänkuin sanoo, että "aletaanpas taas tämän päivän hommia." Se sanotaan hymyillen, ystävällisesti ja  rauhoittavasti. Ja kun hänet siinä näen, tiedän, että kun tämän opettajan seurassa olen, voin olla siinä turvallisin mielin. Hän ei väsy, ei väisty viereltäni missään tilanteessa, ei jätä yksin vaikeinakaan hetkinä.

Toivotan sinulle hyvää tätä päivää  Jeesuksen seurassa:)

Ps. Luuleeko joku, että heräsin hymymielin ja autuaallisissa tunnelmissa tähän päivään? En. Tunsin itseni väsyneeksi ja ankealla mielellä olevaksi. Ajattelin etten jaksa mitään lukeakaan, saati että kirjoittaisin mitään. Mutta Levähtäkää vähän -kirja tarjoili minulle ensin rohkaisevaa "aamupalaa". Sitten luin UT:stä haaksirikkoisten saamasta hyvästä kohtelusta Maltalla... ja siitä se päivä on alkanut. Kahvikupin kera tietysti myös. Mitä voin odottaa tältä päivältä? Ei inhimillisesti ole mitään erityistä odottettavaa, mutta yleensä päivässä on niin hyviä kuin huonoksikin koettuja hetkiä. Yksi eilisen yllätys oli tiellä: tuo hiekkaan piirretty sydän yhden tyttäreni tekemänä.

Huomenta!

Tänä aamuna minua odotti keittiön pöydällä tällainen kuva; hyvän aamun toivotus yhdeltä tyttäreltäni...

Ja tässä sitten meille itsekullekin vielä sanallinen toivotus hyvään aamuun ja päivään:


"... Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jesaja 43:1


Sanotko, ettei se sinua koske; että sehän oli Israelin kansalle? Kyllä se koskee juuri sinuakin. Aabrahamin saama siunaus tuli kaikkien kansojen osaksi; kaikkien ihmisten, jotka sen todella Jumalalta tahtovat saada. Kutsu on huudettu kaikille. Jokaisen nimi huudettiin. Myös sinun - ja minun. Sinäkin saat tarttua siihen.

Siispä...

Hyvää tätä päivää:)

Saatu vastaus

Olin juuri noussut ylös. Olin jo ehtinyt miettiä tänä aurinkoisena aamuna siihen tapaan, että vaikka nyt juuri ei olisi mitään erityistä meneillään, niin mitähän kaikkea (ikävää) sitä vielä loppumatkassa onkaan. Tulin sitten tähän keittiön pöydän ääreen ja otin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjan.  Siinä luki:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jesaja 45:4

Minä sain vastauksen mietteisiini. Tuo  jae tahtoi sanoa: Olet selvinnyt tähän päivään asti vaikeistakin päivistä. Samalla tavoin olet jatkuvan huolenpidon kohteena jatkossakin.

Halusin sitten katsoa oikein Raamatustakin tuota kohtaa. Siinä edelläolevassa jakeessa oli se ajatus, että aivan alusta astihan meitä on pitänyt kantaa:

"Kuulkaa minua te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta." Jes. 46:3

Ja vielä lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt. 1:7-8

---

Lisäsin äsken toisen blogini puolella olevaan, jutun muuten lyhyempään versioon, erään hieman huvittavankin tapahtuman tältä päivältä.

Sanoja masentuneelle

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:15

Tämä tuntui itsestäni hyvältä lukea hartauskirjasta tänä aamuna. Olin juuri ehtinyt ajatella, etten jaksa tätä arkea, enkä osaa tulevaisuudeltakaan odottaa mitään hyvää. Mutta olin myös ehtinyt ajatella, etten saisi unohtaa sitä, että Jumala kuitenkin on läsnä ja vierelllä koko ajan.

Sitten luin toisesta hartauskirjasta:

"Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." Ps 42:6 KR-92

Ja hartauskirjan teksti (Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa): "Masennusta ei aina  voi estää, vaikka kuinka haluaisi. Masennus lamaannuttaa, saa mielen sulkeutumaan ja elämän kaventumaan ahtaan puristavaksi. Masentuneen pelko on siinä, ettei pimeys koskaan pääty. Apua ei tulekaan, kukaan ei kuule eikä auta. Jumala sanoo nyt sinulle, masentunut sielu: "Odota ja ole kärsivällinen." Ole sittenkin kärsivällinen, vaikka et enää oikein jaksaisi. Odota vielä hetki ja saat nähdä, että Herra tulee jälleen avuksesi ja nostaa jalkasi kalliolle. Saat pian hengittää raikkaissa tuulissa  ja tuntea vapauden ilon. Odota siis, sillä saat varmasti kiittää ja ylistää Herraa, sinun auttajaasi. Saat huomata, ettet ollut missään  vaiheessa hukassa. Hän oli koko ajan lähellä ja kantoi sinua sylissään. Silloinkin, kun et jaksanut itse kulkea."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


No, sitten otin vielä UT:stä sen lukuvuorossa olleen palasen: Johannes 10:1-21. Jeesus puhui siinä lampaista ja paimenuudestaan. Jeesus sanoi mm. sen ajatuksen, että kun susi tulee, väärä paimen häipyy. Mutta hän, hyvä paimen, pysyy lampaiden kanssa. ( Kts: Joh. 10:11-15)

Luettavana olleessa oli nyt sekin sana, jota joku päivä sitten olin muistanut, (valitusmielessä kylläkin miettien, mitä sekin tarkoittaa...): "elämä ja yltäkylläisyys",  mutta josta en muistanut, mistä kohdasta se oli kotoisin: "... Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10

---

No niin. Näillä eväin minä käyn tähän päivään.

Ei Jumala meidän Raamatunlukuamme tarvitse. Vaikka nuorena sitä vähän sillä mielellä luin. Ikäänkuin se olisi ollut jokin tarpeellinen suoritus Hänelle.... Minä sitä tarvitsen. Ja lyhyet luettavat jaksot on minulle hyviä. Ottaa  tarkemmin lyhyestä sen saadun, kuin että lukea posottaa kovalla vauhdilla pitkiä lukuja kokonaan.

Olkoon Jumala kanssasi tänään,

 missä sitten oletkin tai kuljetkin!

Yksitoikkoisuudessaan vaihtelevien päivien valitus ja kiitos

Päiväni ovat  sellaista pientä piiperrystä, pienine tapahtumineen, vähäisine (voisi reilusti sanoa: olemattomine) aikaansaannoksineen. Tällä viikolla olen vähän enemmän kirjoittanut tuntojani paperille, siihen muistivihkooni. Ehkäpä jaan siitä muutamia palasia teille. On päiviä, jolloin otan vihon esiin useamman kerran päivässä, toisinaan en kertaakaan. Nämä ovat viikon puolivälistä tähän aamuun.

Keskiviikkoiltana:

"Kaipaan valoa ja lämpöä. Nyt on kevät, kesä kohta lähellä, mutta ei se siltä tunnu. Nytkin on hämärää kuin syksyllä, sataa vettä. Tuntuu, että näännyn tähän valottomuuteen ja kylmään. Mikään ei innosta, olen huomannut, että auringon valolla on elähdyttävä vaikutus. Se saa ihmisenkin virkoamaan ja virkistymään keväällä. Tähän aikaan vuodesta sitä odottaa todella paljon. Onhan talvi jo mennyt, se jaksettiin. Mutta nyt on voimat loppu, jollei uutta voimaa anneta. Luin äsken Yksin armosta -blogista hyvän tekstin (Kun muilla menee hyvin, sinulla ei), joka sopi juuri minun tämän illan ajatuksiini...."

Helatorstai:

"Jeesus on suojapaikka kaikille meille, jotka emme jaksa. Jotka emme täytä kunnollisen kansalaisen mittaa."

"Kuuletko Sinä minun pieniä hädänaiheitani? Tahdotko auttaa niissä, kun paljon isompiakin asioita ihmisillä on? Onko vastauksesesi se, jonka kävellessäni mieleeni sain: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15 "Jumalan puh.nro." Saanen siis huutaa Sinua avuksi, oli hätä minkäkokoinen tahansa. Sinä tahdot auttaa. Ja minun tulee kunnioittaa Sinua. Kuinka se tapahtuu?"


Perjantai:

Aamulla: "Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on silmiltäni salattu, koska pilvet peittävät sen... (ja tämähän olikin blogitekstissä tässä.)

"Kiitos! Kiitos, että eilenkin autoit minua ahdistavien ajatusten yli, vaikka niiden päällä ollessa se tuntui mahdottomalta että niistä pääsisi eroon - Kiitos Jeesus!"

Myöhemmin päivällä: "Ratkaisemattomia ongelmia? Mitä tehdä, kun käsillä on ongelmia, joille ei ole mahdollista tehdä mitään; kun ei ole keinoja, tietoa, "rahkeita". Ja kuitenkin asiat ovat sellaisia, että ne vaivaavat mieltä ja oletetaan, että viisaasti ja järkevästi toimivat ihmiset hoitavat sellaiset jutut asiallisesti? Mitä teen? Rukoilen. Huudan Sinun puoleesi. Autatko minua, autatko meitä?..."

"Pitääkoö joka päivälle olla jokin ikävä ajatus tai yllätys?...Päivät tuntuvat nykyään aika raskailta. Harvoin osaa iloita mistään. Ja jos osaakin hetken, niin se on yleensä aika lyhytaikaista. Onko tämä kaikki tarkoituksellista, Sinulta tullutta? Sanottiin että "elämä ja yltäkylläisyys". Mitä se merkitsee? Mitäänhän ei Sinun sallimattasikaan tapahdu... Eihän meidän pidä ripustautua Sinuun vain tämän elämän ajaksi... vaan tulevaa olisi ajateltava.. Onko meille kuitenkin se voima sitten annettu myös joka päivälle ja hetkeen. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi."

Lauantaiaamu:

"Kiitosaihe! Sain eilen kamerani jälleen käyttöön lähes vuoden  tauon jälkeen. S oli korjauttanut ja korjaus oli lahja minulle - äitienpäivälahja. Liekö juuri eilen, tai kenties toissapäivänä kun mielessäni ajattelin, kuinka kaikki murenee ja häviää, ja kuinka minulta on valokuvausharrastuskin otettu pois... Kiitos tosiaan tästä ilahduttavasta lahjasta..."

-----
Mikäli "vanhat merkit paikkansa pitää" niin tänäänkin on luultavasti notkoja ja nousuja mielen matkassa ainakin. Mutta tänäänkin auttaa Herra:)

Mutta eilen sain heti sillä jälleen käyttööni saadulla kameralla kuvata mielenkiintoista paikkaa: Utran vanhaa kanavaa. Siitä ehkä jonain hetkenä toisessa blogissa, kunhan ongin vähän tietoja paikasta ensin.

Valoisaa päivää sinulle,

joka näitä luit!

Aina sama, aina paikallaan

Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on ollut silmiltäni salatttu, koska pilvet ovat peittäneet sen. Mutta pilvet eivät saa aurinkoa olemattomaksi. Se on silti paikallaan, kuten aina ennenkin. Taivaskin on sama, muuttumaton. Ne ovat vain pilviä, jotka näköalaamme himmentävät. Kiitos Jeesus, että sinäkin olet aina sama! Meidän näkökykymme puute ja huolet eivät voi muuttaa sinun olemustasi ja olemistasi. Sinä olet aina se, joka olet luvannutkin olla.

---

Ja tänä aamuna luettua:

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"."

...

Jeesus sanoi heille: 

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.

Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Joh. 8:31-32, 34-36

Hän hankki ristinkuolemallaan meille sen vapauden. Se on tehty, se on täytetty! Ja sehän merkitsee sitä, ettei meidän itse tarvitse yrittää sitä enää saavuttaa omilla tekemisillämme. 

Siunattua päivää sinulle!

Tallella kaikki - maahan pannut!

"Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki." Joh. 6:39 KR-92

Nekin, joista olemme joutuneet luopumaan, ja me itsekin aikanaan, maahan mentyämme, emme joudu hukkaan. Emme ole hävinneet; me nukumme, hyvin talletettuina. Ja ajallaan kaikki tulemme herätetyiksi.

"Minun isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet." Joh. 6: 40 KR-92

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä." Joh. 6:44 KR-92

Eikö englanninkielisissä Raamatuissa asia sanota jotenkin vielä vahvemmin: "raise it up again", "raise him up" ..."at the last day".