Kiitos Isä, Luoja
Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi
Tärkeinä osina siinä
Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta
Ja olevan vailla mitään merkitystä
Olemme lujasti kiinnitetyt
Sinun suunnitelmiisi
Jotka itse toteutat.
Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️
Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.
Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi, sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!
No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua. Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.
Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt.
Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!
---
Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️
Jumalan pensselien vedoissa...
Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat, niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.
Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:
---
Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:
Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä.
Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.
Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät.
Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat?
Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.
Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.
Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät, keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...
__
Jeriko vallattiin ...
__
Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.
Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla. Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!
Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.
Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.
---
"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23
Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).
"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23
Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin. Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!
Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html
"Oi, katso! Mikä aamu!"
Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana.
Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!
Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️
"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92
Tuli nyt aamulla mieleen, varmaan eilen illalla katsotun elokuvan vuoksi, kirja; romaani nimeltä Aabrahamin laulu. Tykkäsin siitä kovasti nuorena. Mietin, että missä se nyt on, ja muut romaanit Raamatun aiheista? Niitähän keräsin oikein, itselleni. Mutta myös kirjoja ylipäätään; ajatellen, että nuoremmillakin olisi omissa hyllyissä lukemista. Se oli kai jonkinlainen unelma, jo lapsuudessa syntynyt. Mutta se oli minun unelma... Ei ehkä niinkään Jumalan...?
Kaiken rapistuminen näkyy ja tuntuu ja kuuluu. Ja se on ikävää, vaikka mitään aivan järisyttävää ei vielä olisikaan; vain tämä vanheneminen ja kaikki sen myötä tuleva. Tuli mieleen sanoja, ja etsin jakeen...
"Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2. Kor. 4:16
Sama "uudemman" käännöksen mukaan:
"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu, päivä päivältä." 2. Kor. 4:16 KR-92
Kunpa saisimme iloa; jos ei ulkonaisen uudistumisesta, niin edes sen sisällisen! Mitään ei näy nyt vielä...
"... "Tulkoon pimeyteen valo"..." Jae 6. (Voisi lukea sen koko luvun).
---
Siunatkoon valollaan meitä tänään Herra☀️
Aamulla ennen ylösnousua alkoi soida mielessä laulun sanoja:
"...älä huoliisi jää,
nosta pystyyn taas pää...joka hetki sun kanssasi oon..."
"Rakkaus ei koskaan katoa..." 1.Kor. 13:8
Viittaisin tähän, että JUMALAN RAKKAUS!
