Kuolevaisia - ja silti meissä vaikuttaa ELÄMÄ!

"Jeesus sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..." Jakeessa Joh. 14:6 (v. -38 käännös.)

Entä mitä sanotaan meistä?

"Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne."  2. Kor. 4:10-14 KR-92

---

Mieleeni oli tullut ennen noita luettuja jakeita; Hiskia, joka sai sairastuttuaan 15 vuotta lisäaikaa, koska itkien suri tulossa olevaa kuolemaansa, ja puhui siitä suruissaan Jumalalle. Hiskiasta voi lukea tämän tapauksen, 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta. Koko luku, (tuosta linkistä v. 92 käännöksen mukaan):

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2KI.20

Jumala tietää, mikä, kumpi ajankohta, olisi ollut kenenkin kannalta parempi Hiskian kuoleman suhteen. Hän teki selviytymisensä jälkeen yhden päätöksen - varmaan iloissaan - jolla tuli olemaan merkittäviä vaikutuksia hänen jälkeensä tuleville.

"Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet,viedään Babyloniaan. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikasi, omia jälkeläisiäsi viedään hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2. Kun. 20:17-18 KR-92

"Hiskia vastasi Jesajalle: "Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut." Itsekseen hän näet ajatteli: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." 2. Kun. 20:19 KR-92

Mikä sen Babylonian "keissin" aiheutti? Babylonian kuningas - "Merodak-Bal-Adan" - oli lähettänyt - varmaankin ihan ystävällisyyttään - kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut tämän Hiskian parantumisen. Kuolettava sairaushan hänellä oli ollut. Lähettiläät Babyloniasta tulivat lahjoineen ja terveisineen. "Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta" ja näytti heille kaiken hienouden palatsissaan ynnä muualla. "Mitään ei jäänyt heille näyttämättä." Mutta tällä oli kaukaisiin aikoihin vaikutusta. Kaikki se rikkaus tultiin muistamaan aikanaan Babyloniassa...

---

Armahtakoon Jumala meitä itsekutakin; kuuntelemaan häntä ja suostumaan hänen suunnitelmiinsa - mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkin!

Mutta armollista on, että Jumala voi kyllä virheistämmekin luoda jotain uutta ja hyvää; vaikka alkuun näyttäisi pahalta ja menetetyltä. Mistä me tiedämme, mitä kaikkia vaikutuksia sitten aikoinaan tuli olemaan  Babyloniassa sillä, että sinne tuli hebrealaisia, ja heidän mukanaan uskoa Jumalaan - siihen yhteen ja ainoaan taivaan ja maan Luojaan!👑✝️❣️

Jeesus sanoi kerran: "Te ette tiedä, mitä anotte...". Markus 10:39 

Ja me, rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Matteus 6:10

Siunatkoon sinua Herra💌🪽❤️

Tämmöistä täältä tänä aamuna. Jumala on meidän kanssamme kaikkina päivinä, niinkuin lupasi: 

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa (luku 20), Jeesus sanoi - jopa kaksi kertaa opetuslapsilleen: "Rauha teille!" - ja näytti heille  haavoitetut kätensä ja kylkensä. Ne meidän vuoksemme saadut haavat❣️

Herra, heikoissa väkevä

Kun minä otan valokuvia, useat niistä ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, epäselviä tai eivät muuten ole kuvina läheskään onnistuneita.  Mutta aina en niitä kamerasta poista. Toisinaan sellainen "pilalle mennyt" kuva saattaakin olla juuri oikea - joihinkin sanoihin sopiva.

Mekin olemme enemmän ja vähemmän "pilalle menneitä",  maailman murjomia - silti kuvia Jumalasta. Meitäkin pilalle menneitä Hän saattaa joskus tarvita juuri tiettyyn paikkaan. Ja se mitä sitten tapahtuu - on Hänen käsissään.

---

Tämän olin kirjoittanut blogin luonnoksiin v. 2016!

Lohdullinen Sana!

"Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas - sanoo Herra - ja minä parannan heidät." Jes. 57:19 KR-92

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Jokapäiväinen huolenpito! Ja kiitoksen aihe! Joka päivä meitä kantaa, Jumala meidän apumme...

*"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps. 68:20 

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

---

Kiitos Jeesus! Siitä arjen ihmeestä... riittävyydestä, ym...

Haluan kiittää Sinua siitä, että meitäkin autoit. Eilen tuli lähes viikko siitä, kunnes pääsimme jälleen kauppaan. (Kauppapäivät to 10.4 ja ke 16.4). Kun viime viikon torstaina kävimme kaupassa ja muilla asioilla (autokorjaamo), meille jäi rahaa kaiken jälkeen vain hivenen hiluja. Kaupassa käynti oli ollut tavallista niukempaa, koska aiemmin oli laskuja makseltu, ja nyt autokorjaamo haukkasi arveltua isomman osan sinä kyseisenä päivänä. Näytti aika hurjalta, että miten ruoka, ja vaikka wc-paperit riittäisi. Mutta riitti, myös maidot. 

Vähissä tosin oli jo monet jutut. Eilen oli leivät pakastimesta loppu. Piirakkapussi siellä oli. Näkkäriä ja hapankorppuja oli. Leipälaatikossa oli yksi ruisleipien paketti. Yleensä on muutakin sorttia. Lihaa  oli vielä pakastimessa kaksi isoa kanapakettia. Mutta niitä en halunnut nyt vielä käyttää, koska olivat niin isot paketit. Aikomus ollut käyttää ne sitten, kun väkeä on enemmän paikalla. Mutta nytpä kävikin yllättäen niin, että tyttäret olivatkin osan viikkoa poissa. Sekin osaltaan vaikutti kaiken riittävyyteen. Saa olla kiitollinen.

Eilen sitten päästiin taas kauppaan. Jännä juttu oli vielä Lidlissä; siellä oli hukkahevipussi tarjolla: yksi  sellainen siinä kassan takana - iltapuolella päivää. Pitkään aikaan en ole nähnyt niitä, kun me olemme käyneet siellä. Nyt sitten oli. Ja mitä siinä sitten tarkemmin sanottuna oli, kahden euron satsissa: appelsiineja, omenia, mandariineja, jotain erikoisia tomaatteja, ja avokado(?). Paljon hedelmiä pienellä hinnalla. Sekin tuntui ihmeeltä, että siellä sellainen oli nyt, vain yksi pussi, ja siihen aikaan, kuin meitä odottamassa siellä. Se oli kuin piste sinne kuuluisan "iin" päälle, kun olimme jo muissa kaupoissa käyneet ja kaikki ostokset tehneet!

---

Tietenkin on niin, että arki on aina sitä omaa arkea, ja erinäisiä tilanteita voi tulla. Mutta Jumalalla on kuitenkin kaikki tilanteet käsissään ja meidän mielialamme myös tiedossa! Hän sitten järjestelee asioitamme viisaudellaan, kuinka kulloinkin hyväksi näkee.

* Jutun ylimmän jakeen, osan siitä - "... joka päivä meitä kantaa Jumala meidän apumme...", sain tänä aamuna mieleeni, ennen näitä kirjoitteluja. Etsin sitten koko jakeen. Toinen ja oli aamun luettavissa ollut. 

---

18.4.25 lisäys eiliseen tekstiin: 

Kirjoitin eilen tuossa yllä,  että "erinäisiä tilanteita voi tulla." Ja sellainenhan tuli jo heti eilen iltapäivällä. Mutta sitä ennen, jo aamuohjelmaan ilmaantui  muutos; tarve Lieksaan ajella. Ja samalla käytiin sitten kaupassakin, vaikka muutoin oli ajatus, että ehkä lauantaina käytäisiin.  No sitten se iltapäivä: kävin postilaatikolla. (Sielläpä oli muuten mieluinen yllätys, erään blogiystävän kortti:)  Sieltä laatikolta sitten kotipihaan palatessani näin yllätyksekseni, että auton toinen eturengas oli yllättäen tyhjentynyt! Nyt sentään voi jo onneksi kesärenkaat vaihtaa... Mutta siis, kyllähän sitä välillä ihmettelee niitä "erinäisiä asioita" joita yllättäen vastaan tulee. Varsinkin minun luonteellani, joka ei tykkää muutoksista. Mutta joskus elämä voi olla kuin vuoristorataa. Kunpa osaisi enemmän viipyä käsillä olevassa päivässä, ja luottaa Jumalaan, eikä liikaa vilkuilla tuleviin epävarmuuden aiheuttajiin.🌟

Siunausta ja valoa sinun päivääsi, joka kenties tätä luet❣️

"Sinä mieletön"... Entä jos tänä "yönä", päivänä tai vuonna...

Entä jos minä mieletön? Ennen ylösnousua mieleen tuli näitä ajatuksia, että jos Jumala sanoisikin itselle siihen tapaan, kuin Raamatussa sille yhdelle miehelle,  joka oli koonnut kaikkea ja kaipasi vain varastoa lisää, että voisi nauttia kaikesta kokoamastaan.

Entä jos minä, joka olen haaskannut elämääni monenlaiseen turhaan, tavaran keruuseen ja unohtanut tärkeimmän, Jumalan tahdon kysymisen, kuuntelemisen, tekemisen? 

Mihin sitten joutuu kaikki se, mihin turhaan olen elämäni aikaa kuluttanut...?!

Taivaallinen Isä, anna minulle anteeksi, että en ole ollut sinun taivaallisten lahjojesi hyvä taloudenhoitaja, enkä työmaittesi hyvä työntekijä. Armahda minua, anna anteeksi! En voi edes väittää jatkossa paremmin kykeneväni... Sinun armosi ja Jeesuksen Golgatalla suorittama sovituksen  teko on ainoa toivoni. Ota minutkin sen takia kerran luoksesi Taivaan kotiin! Milloin se hetki sitten onkin!

"Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' 

Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." Luuk. 20:20-21 

--

Ja mielessä alkoi soida Kari Tapion laulamana laulun sanoja, joita eilen kuuntelin: 

"...kuiskeen vain nyt kuulen, mua saa muistuttaa. Sun nimes kuulen, kuin viestin jostain kauempaa..."

Tuo laulu ei siis ole varsinaisesti hengelliseksi lauluksi kirjoitettu. Ja sen vuoksi haluan vielä muistuttaa, että Jumalaa kutsuva ei huuda pelkkään tuuleen. Jumala on kuuleva ja näkevä Jumala. Jumala joka tekee...

Vesi - ja lähde. Elämä. Katse.

"Jumala, kaiken elämän lähde, ja Jeesus Kristus..." 1. Tim. 5:13 KR-92

Ei kannata hakata särkyviä säiliöitä, vettä pitämättömiä. kts. Jer. 2:13

Jeesus antaa elävää vettä; antaa tulla sen lähteen, elämän vettä kumpuamaan. kts. Joh. 4:14

---

"Mutta me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,

JOTTA MYÖS JEESUKSEN ELÄMÄ TULISI NÄKYVIIN KUOLEVAISESSA RUUMIISSAMME."   2. Kor. 4:11 KR-92

"Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme." 2. Kor. 4:13 KR-92

"Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne." 2. Kor. 4:14 KR-92

---

 

"Mutta tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 2:17-18 KR-92

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

Ajattele puuta - erilaisia puita...

Ajattele kaikenlaisia puita; siemenestä kasvuun lähtenyttä pientä tainta, vauhdilla kasvavia nuoria puita, voimansa tunnossa jykevänä seisovaa komeaa puuta. Ja samoin ajattele myrskytuulten piiskaamaa ja riepottelemaa puuta, puuta josta myrskyt ja lumikuormat ovat katkoneet oksia tai jopa latvan, tai sitä joka myrskyn ansiosta kallellaan nyt "seisoo" - kuitenkin elossa.  Kaikki ne ottavat elämänvoimansa vedestä - juurillaan. Juurilla, jotka ovat maassa piilossa, näkymättömissä tavallisimmin. Vesi, se elämänneste, piilossa, katseilta näkymättömissä; mutta sen vaikutus näkyy: puu on elossa! Näin siltikin, vaikka olosuhteet eivät aina ole kaikille puille suotuisat, ja kaikki kasvaminenkin voi olla niin hitaasti tapahtuvaa, että näyttää kuin mitään ei tapahtuisi... Mutta tapahtuu kuitenkin. Sen veden voimasta.

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan Jumalasta eikä meistä itsestämme.

 ...

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivä päivältä.

 ...

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa mutta näkymätön ikuisesti." 2. Kor. 4:7,16,18 KR-92

---

(Mistä lähti nämä eilisen vihkotekstin ajatukseni: Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjassa oli eilen ajatuksia puusta ja juurista, hedelmistä ja lehdistä, kuinka nekään eivät lakastu. Myös ajatuksia akanoista kuinka ne tuulessa lentävät, niillä ei ole juuria. Jakeena kirjassa oli Ps. 1:2-4)

Koettelemusten kestämisestä

"Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette." 5. Moos. 8:2 KR-92

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." Mark. 1:12-13 KR-92

Nämä aamulukemisissa olleet jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna.

Meillä kaikilla on varmaankin omat erämaahetkemme. Ne eri tavoin vaikeat vaiheet, jolloin ihmettelee; missä mennään, mitä tapahtuu ja missä Jumala on? Tällaiset ajat voi pituudeltaan olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä, mutta joskus voi olla jopa vuosikymmeniä sellaista aikaa. Silloin saattaa ihmetellä, että eikö Jumala välitä, eikö Hän haluakaan auttaa? Ja silti; Hän pitää huolta koko ajan tarkasti, emme ole silmälläpidon ulottumattomissa. Siellä neljänkymmenen vuoden vaelluksellakin, joka oli  vaikea; Jumala "johdatti", niin kuin jakeessa sanotaan. Tai kun Jeesus, Jumalan oma Poika, oli autiomaassa perkeleen kiusattavana; sanotaan: "enkelit pitivät hänestä huolta".

--- 

Monenlaisia erämaita, autiomaita, on meidän nykyajan ihmistenkin elämässä. Ihan meillä itsekullakin omanlaisensa.

Eilen luin jutun* (johon linkki jutun lopussa) yhdestä naisesta, joka oli 6 vuotta sitten siepattu perheensä keskeltä, kahden lapsen äiti. Hän joutui siepattuna pakkoavioliittoon, jopa kahdesti sen vankeuden aikana. Sitten hän pääsi pakenemaan. Mukaansa hän otti sen lapsen, jonka vankeudessaan, siinä pakkoavioliitossaan, oli synnyttänyt. Kun hän sitten saapui vuosien jälkeen omiensa luo, hän sai huomata, että hänen miehensä oli uusissa naimisissa. Hänellä oli uusi vaimo. Mies oli luullut, että nainen oli kuollut. Mikä stressaava tilanne kaikille. Kaiken lisäksi pakoon päässeen naisen ylle lankeaa sellainen epäilyksen, karsastuksen, raskas verho, jolle hän ei voi tehdä mitään. Ja kuitenkin hän siellä siepattuna ollessaan varmasti haaveili juuri paon mahdollisuudesta; unelmoi ehkä siitä. Mutta nyt kun se unelma toteutui, ei sen toteutuminen ollutkaan sen näköistä kuin hän oli ajatellut. Nyt hänellä on huolehdittavanaan myös se hänen mukaansa ottama lapsi. Mutta äiti ei jättänyt lastaan... Jumala ei jätä meitä. Kuljettaa mukanaan, koska rakastaa.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hapea-ja-stigma-seuraavat-sieapattuja-naisia-vapauteen-nigeriassa/

Minkä jäljen jätän? Jääkö mitään jälkeä?

Jotain sellaista kysymystä tuli äsken mieleeni.

Mutta oikeasti: jokainen ihminen jättää kyllä jäljen tähän maailmaan, vaikka tulevat ajat ja jälkipolvet eivät tietäisi ihmisestä mitään! Jokainen ihminen on jättänyt jälkensä jo syntymällä tänne; ja jo ihan silläkin, että häntä on odotettu, vaikka hän ei sitten silmiänsä edes olisi avannut tälle maailmalle! Hän jätti jälkensä vanhempiinsa, ym. läheisiinsä, vaikka he eivät olisi sen kummemmin tulleet häntä edes tuntemaankaan. Kun näin on, jo ennenaikaisesti täältä ajasta poistuneen kanssa, kuinka paljon suuremman jäljen jätämme me jokainen, vaikka meistä ei kirjoitettaisi mitään muistelmia, eikä jälkipolvet meitä muistelisi.

 

Jumalan kirjoissa kuitenkin on jokainen ihminen muistettuna. Ja nähtynä. 

Voimme siis siinä mielessä rauhallisin mielin elää sitäkin elämää, joka ei näytä suurelta kenenkään silmissä. Yhtä arvokas se silti on kuin jonkun muunkin.

---

Ja aamun luettavissa oli sitten luettavissa tämä: "Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet." 1. Kor. 4:1  KR-92

Lukuvinkki: "Sanojen varjosta valaan vesille"

🐋🌊🐳

"Sanojen varjosta valaan vesille" -ajatuksia herättävä kirjoitus Brander-blogissa:

 https://www.brander.name/?p=5434 

Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!

"Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi." Ps. 51:13 KR-92

Ylläolevan oli kuningas Daavid kirjoittanut - varmasti suuressa hädässään - kun oli ollut se Batseban tapaus, toisen miehen vaimon kanssa, jonka vuoksi profeetta Naatan oli joutunut käymään hänen luonaan.

Sitten oli Pietarin tapaus, Jeesuksen aikaan: "Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko." Joh. 18:25-27 KR-92

Mutta Jeesushan oli tiennyt edeltä jo senkin tapauksen: "Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Joh. 13:37-38 KR-92

Ja siinäpä nähtiin, että Pietarikin oli Daavidin lailla varmasti suuressa hädässä sen jälkeen, kun tajusi kieltäneensä sen, että oli Jeesuksen ystävä. Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi! Jeesus tiesi koko ajan, alusta alkaen, mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tiedettiin aikoinaan kuningas Daavidinkin asia. Ja kun me/minä omissa ahdingoissani synnin syytöksissäni olen hädissäni, on hyvä muistaa, että Jumala myös minun osaltani näki ja tiesi jo ennalta... Ja kuoli puolestani - Jeesus - myös minun syntieni tähden.

Jeesus sanoi kerran näin opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:1-6 KR-92

Ja Jeesus sanoi näin niille, jotka pyrkivät hänen luokseen: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37 (v. -38 käännöksen sanoin. Melkein samoin sanoinhan se v. -92 käännöksessä on, mutta tämä tähän kirjoittamani on vain jotenkin kotoisampi mielestäni:)

Ja päivän luettavissa, josta muuten tämä teksti alkunsa saikin, niin oli myös tämä, ihanan lohdullinen viesti, joka alkaa kiitoksella sille, jolle se kuuluu: "Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää..." "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaa." Kolossalaiskirje 1:3,13 KR-92  ja: "...tehnyt kelvollisiksi..." Kol. 1:2 KR-92

  

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Roomalaiskirje 8:31 (Paavalin, entisen uskovien vihaajan ja vainoojan, entisen Saulin, uuden elämän tokaisu. Hän oli kohdannut sen jota hän vainosi: Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.)

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/07/aikamme-kysymys-rakastaako-kukaan-minua.html

Hän on tänäänkin kanssamme/kanssani

"Olenhan minä sinua käskenyt: 

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy 

äläkä arkaile, sillä Herra, 

sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Oma mieli voisi tuohon piankin

heittää, että tuo oli Joosualle, 

ei kai tuota voi itselle ottaa?

Mutta kuule! 

Jeesus sanoi:

"... Ja katso, minä olen

teidän kanssanne joka päivä

maailman loppuun asti."

Matteus 28:20

Näistä kuvista... Kun etsin kuvia, en osannut päättää mitä otan. Siispä otin kaikki joita mietin. Niissä on kuitenkin näkyvissä jotain siitä, että Hänen kanssaan...

Vesi muuttuu viiniksi, kuolleet nousevat ylös, Paimen hoitaa lampaitaan. Hän on myös kallio allamme ja tarkkailee askeleitamme☀️

Niin ihanasti sanottu kaipauksesta!

 "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, 

Herra  Sebaot!

Mutta minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,

kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.

Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,

 kun tulen elävän Jumalan eteen."

Ps. 84:2-3 KR-92

"Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla."  Ps. 84:11 KR-92

Muistan joskus nuorena ajatelleeni jotenkin niin, että on parempi olla vaikka kynnysmattona siellä, kuin että olisi jossain muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa, siellä perillä, ei kuitenkaan kynnysmattoja tarvita, sillä kaikkihan ovat kuin Jumalan enkelit siellä. Ylösnousseistahan sanotaan:

"... vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa." Matt. 22:30, Mark. 12:25 

---

Näistä allamainituista jutuista tuli mieleen sopivat kuvitukset tämänpäiväiseenkin...☀️

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/04/taman-aamun-ajatuksia-pelataanko.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/11/eras-piirros-ja-pari-piirtajaa.html

"Kaikki..." - ja "mistään..."

Piti näitä kirjoittaa, kun tänä aamuna taas löysin itseni murehtimisen suon ääreltä. 

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1.Piet. 5:7

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Kunpa osaisinkin jättää todella kaikki sinun hallintaasi, sillä onhan niin, ettei minusta itsestäni ole kuin murehtimaan  ja pelkäämään kaikenlaista. Auta minua, että osaisin sinulle puhua asiani, ja varsinkin jättää kaiken sinun hallintaasi, etten murehtisi "mistään", vaan mieluummin olisin levollinen, että sinä osaat hoitaa kaiken mitä minä en osaa, kykene, edes halua. 

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3 

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 

joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte

siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." 2. Piet.1:2-4

Hänen kirkkautensa ja täydellisyytensä veti meitä puoleensa. Hänen edessään kuitenkin tunnemme selvemmin vielä ne omat puutteemme.  Mutta lohdullisesti sanotaan, että hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat...! Emme vain taida useinkaan ymmärtää, mitä tarkoittaa lahja... Se ei ole palkka, ei edes kiltteydestä annettu. Ei oma saavutuksemme millään tavalla... vaan ansiottomalle annettu ihan rakkaudesta❤️ 

Sitä ei meinaa millään käsittää, sillä se on niin vastoin kaikkea sitä, mihin me olemme vastalahjoinemme ja työteliäisyyden arvostuksinemme tottuneet. 

Jeesus näkee kuitenkin sen hiljaisen sydämen kaipauksen niissä sydämissä, joiden reput ja kädet ovat aivan tyhjät! Hän antaa niihin käsiin itsensä ja kaiken mitä se asia sisällään pitää.

Ahdistuneelle sydämelle❤️

"Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen." Jes. 65:25 KR-92

"Mutta Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." Room. 5:8 KR-92

"... sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan." 2. Aik. 25:8 KR-92

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemne, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!" Room. 8:34 KR-92

---

Lue myös Jesaja 53, siinä ennustetaan Jeesuksen kärsiminen hyväksemme.

---

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun  tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen sanat) Joh. 6:37 KR-92

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6 KR-92

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92

"Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden." Room. 5:21 KR-92

"Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:15 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi anmetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12  vanhempi käännös

(Kts. myös 1. Joh. 2:1-2) "...mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus..." 

Itseäni varten vihkoon kirjoitettuja. Ja nyt sinullekin tähän.❤️

Jos siis yhdessä hänen kanssaan kuolimmme, yhdessä hänen kanssaan saamme myös elää!

"Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani  vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan." Gal. 2:16-21 KR-92 

"Varma on tämä sana, sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;"  2.Tim. 2:11

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803