"Niinkuin me omalla voimallamme..." - muka jotain🫣

Ei todellakaan niin! Sen asian Pietari teki selväksi, kun kävelemätön mies tuli käveleväksi, "... ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään." Apt. 3:12, v. 38 käännös

Ei tosiaan!

"... usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." Apt. 31:6

"... uskon kautta hänen nimeensä (Jeesuksen) on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette..." Apt. 3:16

"...Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelee, tai mitä te noin meitä katselette ikäänkuin me..." Apt. 3:12

 💨🍃🌾

Se on Jumalan voima. Hän sen tekee. Me voimme/saamme olla hänen kanavansa siinä.

Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa!

Apostolien teot 8:26-40 KR-92: Kyllä oli pitkä matka istua vaunuissa, kun matka oli Israelista, Jerusalemista; Afrikkaaan - Etiopiaan asti! 

Etiopian kuningattarella oli juutalainen talousvastaava, eli kuten Raamattu sen sanoo: "eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta." Niinkuin talousministeri kaiketi. Kuningattarella täytyi olla suuri luottamus tähän hoviherraansa, kun oli  päästänyt tämän Jerusalemin reissulle. Matkahan ei ollut mikään kuningattaren määräämä asiointimatka, vaan hoviherran matkasta sanotaan: "Hän oli käynyt Jerusalmissa pyhiinvaellusmatkalla, ja oli nyt palaamassa kotiin..." Niin pitkä matka oli varmaan pitkästyttävä istuttava, eikä siitä paljoa kerrota. Mutta mainitaan, että autiolla tiellä, Gazaa kohti  vaunujen vieriessä, mies luki: Jesajan kirjaa. Lukiessa aika kului. Mutta ei hän vain huvikseen lukenut. Hän halusi ymmärtää lukemaansa; mietti kenestä puhutaan, siinä luettavana olevassa kohdassa. Ehkä näitä oli myös luettu siellä missä hän oli ollut.

Mutta nyt oli kohta toinenkin matkalainen lähestymässä noita hoviherran vaunuja, vaikka tie noin yleisesti ottaen oli autioksi mainittu niillä hetkillä. Nimittäin yksi mies, Filippos nimeltään, oli siellä myös. Miksi? Hänet oli käsketty sinne. Kenen toimesta? Jumalan. Enkeli oli toimittanut sen työselityksen tälle matkaajalle näin sanoen: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio." Hän kai sitten tuli sieltä jostain ylempää, jostain rannikon kaupungeissako lienee ollut; mutta nyt oli toimeksianto Gazan tiellä. Ohje oli ollut lyhyt. Mitä siellä piti tehdä, sitä ei mainittu. Mutta työmies luotti siihen, että se selviää, kun paikalle pääsee. Ja niin kävikin. Varmaankin hienot olivat ne vaunut, jotka vyöryivät esiin. "Henki sanoi Filippokselle: Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä." Filippos pisti juoksuksi ja oli nyt vaunujen vierellä. Vaunuissa kuului mies lukevan kirjaa. Kuului olevan Jesajan teksti luettavana.  Hetken Filippos kuunteli, että mitä mies lukee. Sitten hänelle tuli mieleen kysäistä, että ymmärtääkö mies sen, mitä lukee. 

Vaunuista kurkisti pää, joka - varmaankin hämmästyneenä, totesi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän ei kauan aikaillut, vaan pyysi vaunujen vierellä ollutta Filipposta vaunuihin ja istumaan viereensä. Mitenkähän erisuhtaiselta nyt näyttivät siinä vaunun penkillä istuessaan? Toinen varmaan hienoissa vaatteissa siistinä. Toinen ehkä vähän ryvettyneemmän näköisenä, pitkien jalkamiehenä kuljettujen kilometrien jälkeen. Mutta kohtapa saatiin huomata, että he olivat itseasiassa veljiä keskenään! Mutta hetki vielä. Hoviherraa oli erityisesti ihmetyttänyt kohta, jossa puhutaan jostakin ihmisestä kuin kerittäväksi tai teuraaksi vietävänä lampaana, joka on ääneti kaiken sen edessä. Hänen elämänsä otettiin pois; ja hänellä on jälkeläisiä lukematon määrä. Kuka sellainen voisi olla? Kenestä profeetta - joka oli Jesaja - kenestä hän oikein kirjoittaa? Puhuko hän itsestään vai jostakin toisesta? - ihmetteli hoviherra.

No nyt Filippos pääsi varsinaiseen toimeksiantoonsa oikein käsiksi. Hän alkoi puhua, ja selitti kirjoitettua, julisti istuinkumppanilleen Jeesusta; sillä hänestähän Jesaja tekstissään puhui. Hoviherran mieli oli vastaanottavainen kuin janoinen maa. Hän oli heti valmis ottamaan Jeesuksen omaksi herrakseen. "Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"  Ei estänyt, koska hoviherra uskoi Jeesuksen herrakseen: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Vaunut pysäytettiin ja molemmat miehet astuivat virran veteen, ja Filippos kastoi hänet siinä. "Kun he olivat nousseet vedestä" tapahtui hyvin erikoista: "Herran henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa." Voi ihan kuvitella, sitä hämmästyksen määrää, kun Filippos on yhtäkkiä poissa näkyvistä, ei näy missään! Ehkäpä hoviherra tulevina vuosina kertoi tämän kokemuksen, kun kenties kävi taas pyhiinvaelluksella Jerusalemissa. Raamattu ei mainitse, että oliko tässä esillä olleen matkan ajankohta esim. lehtimajanjuhla, jolloin hän Jerusalemissa vieraili.

Mutta entäs sitten se kadoksiin mennyt Filippos? "Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Ehkäpä hän oli juuri noilla rannikkoalueilla ollutkin, ennen kuin hänelle tuli tämä Gazan tiellä ollut pikainen tehtävä väliin.

Nämä kaikki mainitut paikat ovat yhä nähtävissä kartalla.

Ja ne "veljet" sitten. Nythän hoviherrakin uskoi Jeesukseen Filippoksen lailla. Niinpä heistä tuli veljet sillä tavalla:)

Monin tavoin vaivaisina ja puutteellisina...

"... kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä..." 2. Kor. 6:10 

Tätä meidän monien on vaikea yhdistää itseemme, että mitenkään "rikkaiksi tekevinä" voisimme kenellekään olla. Mutta niin vain Sana sanoo: "murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  (v. -38 käännös)

Miten se käy päinsä?  

"Jumalan työtovereina".

Jos  ajatellaan ihan tavallisissa töissä ahertavia työntekijöitä, heidän työnsä tuo heille itselleenkin palkkaa ja sen myötä mahdollisuuksia. Ja  työnantajalle voittoa, ainakin niin toivotaan. Ja sen myötä vaurautta ja hyviä asioita laajemmaltikin ainakin oletettavasti. Ehkä vertaukseni ei ole kovin onnistunut, mutta Jumala ei ainakaan ole mikään riistäjä, vaan Hyvä Työnantaja. Me saamme olla Hyvän Työnantajan työtovereita! Niinhän Paavali juuri sanoo kirjeessään: 

"Hänen työtovereinaan..." 2. Kor. 6:1 (v. -38 käännös). Ja siitä sitten jakeeseen 10 asti Paavali luettelee ja selittää, miten ja millaisissa olosuhteissa me voisimme osoittautua Jumalan palvelijoiksi. 

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa," 2. Kor. 6:4. Ynnä monessa muussa, joista voi lukea: 2. Kor. 6:1-10.

Hän - Hyvä Työnantajamme - voi joskus lähettää käsittämättömän tuntuiselle asialle: juoksemaan tyhjälle tielle. Niin kävi Filippokselle, kohdassa: Apt. 8:26-40. Mutta tie ei ollutkaan täysin tyhjä, eikä matka turha. Siellä oli ihminen, joka tarvitsi juuri sitä, että Filippos tulee!

---

"Hän on meidän syntiemme sovittaja, 

eikä vain meidän vaan koko maailman."

1. Joh. 2:22 KR-92

---

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2. Kor. 1:3-5 

Jeesus on kutsunut! Hän on myös Israelin Messias.

Eilisaamuna, ennen ylösnousua ja  pöydän ääreen tuloa, ennen mitään lukemisia, oli ajatuksiin tullut mm. tuollaisiakin mietteitä*, joita otsikossakin on. Sitten kun tulin pöydän ääreen, sainkin lukea  tällaisia: 

"Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama." Jes. 41:4 KR-92

"Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra." Apt. 10:36 KR-92

* Mm. kiitollisuutta tunsin siitä armosta, että minutkin Jeesus kutsui, vaikka tiesi kaikki puutteeni ja kelvottomuuteni. Jeesus kutsui kuitenkin minutkin oman, Golgatalla tehdyn työnsä tähden: sen, jonka hän kalliilla hinnalla, oman henkensä antaen, maksoi siten pelastuksen minullekin**, joka en olisi mitenkään omin teoin kyennyt, en millään onnistuneella vaelluksella hankkimaan paikkaa taivaalliseen pöytään. Se on yksin armoa. Kuin vangille armahdus,  ja niin sitten vapaus. Ja samassa kutsu Valtakunnan Kuninkaan juhliin, paikka varmistettu! 

**🌟 Toivon tähti on syttynyt kaikille! Samalla lailla, rakkauden lailla,  jokainen on kutsuttu/kutsutaan - SINUT myös - vain Jeesuksen työn tähden✝️❤️ Siinä työssä, siinä kutsussa, oli todellinen rakkaus!

Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---

Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Sinä ilahdutat minua teoillasi!

Nousin ylös jotenkin stressaantunein mielin, vaikka eilen saatiin ilouutinen: tytär oli saanut opiskelupaikan toivomaltaan alalta! Ja toisen tyttären ajokortin hankintakin ehkä mahdollistuu jotenkin. Mutta siis, silti tällaisten asioiden keskeneräisyys tuo myös sellaista stressin tuntua, että miten kaikki menee, ja miten kaikki muuttaa asioita. Ja samalla on mielessä kaikkea sitä, mitä maailmassa on nyt meneillään, mitä tuloillaan. Samantapaisia kysymyksiä ihmisillä on ollut muinaisinakin aikoina kun on eletty pelottavien vaiheiden läpi.  Niinpä siis tänä aamuna luettavia aloitellessani mietin hieman, että olisikohan minun vain paras etsiä/lukea/ehkä kirjoittaa jotain suoraan vaikka jostain Vähäsarjan kirjasta (joihin olen kysynyt luvan), kuin että tavan luettaviini paneutuisin. No, onneksi paneuduin silti, sillä koin saaneeni niistä rohkaisua ja lohtua, ja iloa: 

"Hän antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa." Jes. 11:4 KR-92

"Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä Ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa." Matt. 11:4-5 KR-92

Ja olipa vielä enemmänkin tuosta Matteuksen kohdasta. Maltoin, ja halusin, kirjoittaa sen ihan vihkoonikin. Kuvan alla teksti on selkeämmin luettavassa muodossa, ihan koneella naputeltuna:)

"Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 

Autuas se, joka ei minua torju."

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?

Ruokoako, jota tuuli heiluttaa?

Vai mitä odotitte näkevänne?

Kenties hienosti pukeutuneen miehen?

Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, 

jotka hienostelevat vaatteillaan!

Mitä te sitten odotitte näkevänne?

Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille

että hän on enemmänkin kuin profeetta.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

sillä hän raivaa sinulle tien."

Matt. 11:2-10 KR-92

Mielenkiintoista on, ettei tuo sanansaattaja ollut mitenkään ihailtavan oloinen ulkoisesti. Ja hän itsekin rupesi kyselijäksi, kun Jeesukselta ryhtyi kyselemään, että onko Jeesus se, joka piti tulla... Mielikuvat olivat monilla odottavilla olleet toisennäköisiä, ihailtavia silmälle, ehkä juuri niitä "kuninkaanlinnoja", tms. Mutta sellaista on sitten joskus myöhemmin, ja ihan eri suuruusluokkaa vieläpä, kuin mitä me kykenemme kuvittelemaan. Ajatella nyt koko maailman Valtias, ja Luoja, joka on luonut meidätkin...! Mitä kaikkea se sisällään pitääkään, kun Hän ryhtyy tekemään jotakin. Häntä eivät rasita mitkään meidän ihmisten puutteet ja rajoitukset. 

----------

Tässä toisen blogini tämänpäiväinen myös:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/06/pietari-selittaa-joppen-tapahtumia.html

Näkemistä ja heijastuspintoja

"Kun samarialaiset kuulivat, mitä (Filippos) puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki... ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Apostolien teot 8:6,12 KR-92

Jopa noita Simon uskoi ja otti kasteen. Hän ihmetteli sitten Filippoksen seurassa pysytellessään suuresti Jumalan voimatekoja, jotka olivat paljon suurempia kuin ne, joita hän itse oli kyennyt tekemään. Hänestäkin oltiin sanottu, että hänessä oli suuri voima. Mutta se voima silloin, ei ollut ollut Jumalan voimaa. Se oli silloin ollut aivan muuta... 

---

Istuin keittiön pöydän ääressä paikalla, joka ei ole varsinaisesti minun istumapaikkani. Huomasin yllättävän heijastuksen talon ulkoseinällä. Se tuli sisällä olevasta pöytälampusta, pöydällä olevan peilin kautta ja siitä keittiön yhden ikkunan heijastamana ikäänkuin siellä ulkoseinällä olisi ollut. Se valo meni usean asian kautta paikkaan, johon se suoraan ei olisi voinut valoaan näyttää seinien ollessa tiellä.

Me ihmisetkin saamme olla Jumalan valon heijastuspintoja. Emme usein käsitä, että meistä heijastuu Jumalan valoa, kun emme voi nähdä sitä heijastusta itse. Emme myöskään  aina havaitse sitä, että mistä asti lähtikään liikkeelle, ja monenko kaarron kautta, se meihinpäin jostain heijastuva  Jumalan valo.

☀️💌✨🌟🌻🌿❣️

Vau!

Nuori väki menee ja tekee👍

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/toteutuuko-hilja-aaltosen-profetia/

Muistiinpanoissa pohdintaa asemasta: työntekijän, ystävän, lapsen...

 Lapsen asema - vai tekoihin perustuva?

- Lapset ovat kuitenkin vapaat... !

- Ystäviksi minä sanon teitä

- Lapsilla voi olla ankara isä, joka vaatii työväeltään paljon, mutta lapsiaan rakastaa

"Ja hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26 (verorahan tapaus) KR-38 

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 KR-38 

(Ajattele; kaverukset, lapset, kertoo isiltään kuulleita juttuja toisilleen...:)

"Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken tehdä." Joh. 15:14

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15

(Ja isältä saa pyytää ne kaveritkin): 

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." Joh. 15:15 KR-38

(hedelmän "kantaminen" niinkuin puu sitä tuottaa - "kantaa". Mutta tulee myös mieleen kuva, jossa hedelmää kannetaan korissa... Jeesuksen luo)

- ystävät tekee mitä Jeesus pyytää

- Ja Jeesuksen ystävät - kaverit - voi mennä myös Jeesuksen isältä pyytämään kun jotain tarvitsee

- Entäs?:  työväestä lapsen ystäviksi, ystävistä lapsiksi!?

---

Nuo oli suoraan vihosta tähän kirjoitettu, sekalaista muistiinpanoa. 

Mutta jos ajattelee maallisia lapsia, ja heidän kaverisuhteitaan, ystävyyksiään, ja sitä millaiset suhteet voi muodostua kavereilla niihin kavereiden vanhempiinkin toisinaan... Ja kuinka merkittäviä, tärkeitä, voi olla niille vanhemmille ne kavereiden lapsetkin... niin saattaa ehkä jotain vähäsen siitä omasta asemastakin Jumalan suhteen.... jos ei nyt ihan ymmärtää - liian vahva sana - mutta saada koskettaa jotain kulmaa siitä rakkauden peitosta edes... Pidetään siitä kiinni... niinkuin pikkulapset rakkaimmasta peitosta tai pehmosta, jonka kanssa unikin tulee paremmin ja kaikki levottomuus rauhoittuu...

Jostain tuli tänä aamuna mieleen nämä mietteet ja niiden alut, kun tuntuu niin kovin vaikealta omistaa omalle kohdalle sitä Jumalan lapsen asemaa, ystävän asemaa, edes työntekijän asemaa. Kun niin paljon tuijottaa vaan sitä, ettei ole sitä tai tätä, ja kuvittelee että jotenkin omien saavutusten takia Jumala meitä rakastaisi... Kirkastakoon Jumala - se Isä - ja Jeesus, hänen poikansa - itse meille sitä, kuinka rakkaita hänelle ollaan. Hän rakasti kuitenkin meitä jo kauan sitten...

Jeesuksen sanat: "Tämän minä ole teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11 

Ja sen yllä oli jakeessa 9: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani."  Joh. 15:9 

🌿❤️☀️

Sanan alla aralle - hengessään köyhälle

"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92

Tyhjät lasit täytetään... 

Haavoittuneet hoidetaan...

"Siihen aikaan Herra puhui ihmisille harvoin..."

"Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan  Herra puhui ihmisille harvoin  eikä näkyjä usein nähty." 1. Sam. 3:1 KR-92

Mutta sitten tuli tämä "nuori Samuel". Hän sai kuulla Herran puhetta. Ja myöhemmin hän toimi  profeettana.

"Kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan eikä sallinut yhdenkään hänen sanansa osua harhaan."* 1. Sam. 3:19 KR-92

"Näin koko Israel Danista Beersebaan saakka oppi tietämään, että Herra oli uskonut Samuelille profeetan tehtävän. Siitä alkaen Herra ilmestyi jatkuvasti Silossa ja ilmoitti siellä Samuelille tahtonsa. Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia..." 1. Sam. 3:20-21, 4:1 KR-92

*Lue koko luku, huomaa tämä: Samuelia pelotti kertoa  Eelille, mitä Jumala oli sanonut Eelin suvusta... mutta: "Silloin Samuel kertoi hänelle kaiken mitään salaamatta, ja Eeli sanoi : "Hän on Herra. Hän tekee niin kuin hyväksi näkee."  1. Sam. 3:18 KR-92

1. Samuelim kirja luku 3.  KR-92 

---

Mietteitä Eelistä ja siitä ajasta. Ehkäpä Eeli oli lempeä ja rauhallinen mies, joka karttoi kaikenlaisia ristiriitoja. Ehkä hän ei myöskään halunnut kauheasti kovistella pappeina toimivia poikiaan, kun vieläpä yleinen mielipidekin ja aika tuntui olevan sellaista vastaan...? Eikö tämä tuo mieleen omankin aikakautemne? Yleinen mielipide ja aikamme, ei mitenkään kannusta Jumalasta ja hänen tahdostaan puhumiseen! Oma luonteemmekin voi olla sellainen, ettei haluta puuttua toisten asioihin, ainakaan kielteisiksi koetuilla mielipiteillä. Haluamme mieluummin olla myötäsukaan... Itse ainakin koen itsessäni tämmöistä. Kuitenkin meidän olisi hyvä olla eniten huolissamme siitä, mitä Jumala meiltä odottaa. Kyllä hän tietää ettemme todellakaan täydellisiä ole. Mutta niitä, jotka omassa epätäydellisyydessään ja vajavuudessaankin  kuitenkin tahtovat  Jeesuksen Golgatalla täytetyn työn tähden pyrkiä kuuntelemaan ja noudattamaan Jumalan tahtoa, haluaa Jumala siunata ja johdattaa. Millainen tie se sitten itsekullakin onkin. Voi olla hyvinkin erilainen, ja vertailla ei kannata toisten teihin. Samuelkin oli tavallinen ihminen.

  "Herran  siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää." Snl. 10:22

"Herran siunaus menestyksen antaa, oma n voimin sitä ei lisätä." Snl. 10:22 KR-92

Siunausta sinun päivääsi, 

Viikkoosi, Kuukauteesi,

Ja vuoteesi!

☀️

"Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia!" Joos. 24:16 KR-92

"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21

Jumalan suunnitelmia ei voi mikään estää, ne toteutuvat aina!

Näissäkin on hyvät esimerkit siitä:

2. Moos. 1:22,2:5-6,10 KR-92: "Niin faarao antoi kansalleen käskyn, että kaikki hebrealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niilin mutta tytöt oli jätettävä eloon." 

"Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan hebrealaisten poikia."  "...Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös." 

Matt. 2:12-15 KR-92: "Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja  niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." 

Jumalan erityisesti varjeleva käsi oli Mooseksen ja Jeesuksen yllä, sillä heille oli varattuna erityinen tehtävä, jonka tuli toteutua... Ja niin myös kävi.

Oli valinnanvapaus, jonka Jeesus merkkasi siinä kohtaa hyväksymismerkinnällään

Olen eilen* ja tänään* miettinyt jotenkin uudelta kantilta sitä kohtaa, kun Jeesus sanoi:

"... Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Luuk. 10:42

Jeesus sanoi nuo sanat Martalle, joka oli  varmastikin itse ahkera ja hyvä taloudenpitäjä. Nyt hän valitti Jeesukselle Marian istumista Jeesuksen lähellä, kun Martta itse olisi kaivannut apua taloustöihin.  Entäpä Maria...? Hänen taloustaidoistaan ja halukkuudestaan niihin noin yleensä,  ei sanota mitään. Ties vaikka olisivat olleet yhtä hyvät, kuin Martan, mutta emme tiedä sitä. Mutta siinä yhdessä tilanteessa ainakin Maria valitsi sen, mikä hänestä  tuntui paremmalta: hän ei mennyt ns. keittiöön, ei sisarensa avuksi, vaan jäi istumaan vieraiden joukkoon - ja erityisesti  kuuntelemaan Jeesusta... Jeesus antoi Marialle valinnanvapauden. Ja vielä kehui, että Maria oli valinnut hyvin!

Kun tällaista minunlaistani, melkoisen aikaansaamatonta, monesti hävettää ja mietityttää omat puutteeni, eli se, olisiko pitänyt tehdä monesti enemmän, (lue: edes jotain), on tuo Jeesuksen Marialle antama lupa valita, lohdullinenkin! Tuskin Jeesuskaan silti varsinaisesti laiskuuteen tai toimettomuuteen noin yleisesti ottaen kehotti. Mutta toisaalta hän varmaan halusi myös karsia turhia rönsyjä pois kaikesta tekemisestä. Ja jättää enemmän aikaa varsinkin olla hänen kanssaan.

Tämmöisiä mietteitä. Mitä se kaikki tapahtunut ja Jeesuksen sanominen, sitten meidän itsekunkin kohdalla voisi tarkoittaa, niin Jeesus itse voisi/voi tarkentaa, mitä tarkoitti☀️

---

Löysin tämän luonnoksista *8. kesäkuuta kohdalta. En tiedä miksi en ollut sitä silloin julkaissut. Pullatkin näyttävät olevan jopa onatekoisia.☀️

Mutta löysinpä toisen blogini puolelta myös tekstin, jonka olin julkaissut 9. kesäkuuta. Siinäkin oli valitsemisen asiaa, mutta siltä kantilta, että Jumala voi valita erinäisiin asioihin ihmisiä, joita ihmiset eivät valitsisi:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/06/mita-ihmiset-eivat-olisi-valinneet-sen.html

Kun käskettiin mennä autiolle tielle 🌍

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemusta Gasaan ja on autio." Apt. 8:26 KR-92

Ja sitten sanottiin, että hän lähti sinne. Onneksi  totteli saamaansa käskyä, vaikka se tuntui varmaan olevan omaa järkeä vastaan. Lähteä nyt keskeltä hyvää hetkeä julistustyöstä, kun väki Samariassa tuli: "sankoin joukoin kuulemaan häntä" ja "kaupungin täytti ilo ja riemu". Mutta olipa sinne jo saapunut apujakin, kun Jerusalemista oli lähetetty sinne Pietari ja Johanneskin töihin. Mutta nyt  Filippos sai sen kutsun autiolle tielle. 

Mitähän Filippos tuumi sen saadessaan? Kyseenalaistiko sanoman? Ihmetteli ehkä jonkun verran ainakin. Ehkäpä hän oli kuitenkin jo senverran kokenut Herran seurassa, että ei tarvinnut kauheasti ruveta miettimään, mitä sen sanan kanssa pitäisi tehdä. Hän lähti, kun käsky kävi.

Monet muistavat, mitä siitä seurasi, siellä autiolla tiellä. Hän kohtasi Etiopian hoviherran, "joka hoiti Etiopian  kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta."  Tämä hoviherra oli harras mies, joka  nyt oli jopa palaamassa pyhiinvaellukselta Jerusalemista  kotimaahansa. Filippos ohjattiin Jumalan ohjeistamana matkalaisen vaunujen ääreen. Ja lopulta vaunuihinkin, opastamaan tämä Jumalaa kaipaava mies, löytämään hänet. Mies uskoi ja hän  halusi myös tulla kastetuksi ennen paluutaan kotimaahansa. 

Entäpä jos hän olikin kotimaansa ensimmäinen Jeesukseen uskova? Oli miten oli, mutta autioltakin näyttävällä tiellä voi yhäkin tapahtua ihmeitä!☀️ 

---

Nuo tapahtumat kun tänä aamuna tulivat luettaviksi, niin Etiopia kiinnitti siinä nyt huomiotani tavallista enemmän. Olen nimittäin lukenut nyt  Heikki Kumpulaisen v. 2022 ilmestynyttä kirjaa: "Pioneerina Etiopiassa. Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö." Kirja on Aikamedian kustantama.

 

"Menisitkö?"

- Menisitkö tänään sinne pellolle töihin?

- Joo, menen minä.

- Menisitkö sinäkin tänään peltotöihin?

- En. En halua.

            ... (myöhemmin) ...

Isä havaitsi, että se, joka lupasi, ei mennyt.

Ja se, joka ei halunnut, meni kuitenkin.

"Kylväjät"

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan  ja Pyhän Hengen nimeen." Matteus 28:19

"Niin opetuslapset  menivät ja tekivät, niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt," Matteus 21:6

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt. 3:19

Molemmat muuttivat mielensä, toinen hyvään suuntaan, toinen huonoon suuntaan. Mutta Jumalalle on aina mieleen kun käännymme Hänen puoleensa, vaikka emme ensin tahtoneet...

"...tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa;"  Matt. 6:10

Jeesuksesta ennustettiin: "....'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu -   tekemään sinun tahtosi Jumala'." Hebr. 10:7

---

Kuvasta: Keskentekoiseksi jäänyt kuva vuodelta 2020. Olin yrittänyt kuvittaa sitä jaetta, kun itkien kylvövakkasia viedään... Olin "hylännyt" kuvan, ja piirtänyt paperin kääntöpuolelle ihan muuta.

  

"He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; ja palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." Ps. 126:6 

"Sillä niin on rakastanut..."

Sadanpäämies itse tulee palvelijalleen apua pyytämään, ja uskoen tekee mitä Jeesus käskee. Eli lähtee vain kotiinsa takaisin. Hän tiesi, että yksi  sana riittää Jeesuksen suusta. Tapaus on luettavissa tullimies Matteuksen kertomana kohdassa: Matt. 8:5-13.

Siinä sanotaan, että palvelija makasi kotona halvaantuneena kovissa tuskissa... Ja Jeesuksen sana - etäältä lausuttuna - riitti parantamaan hänet.

Sadanpäämies oli palvelijalleen isäntä ja herra.  Yhdessä jakeessa sanotaan, meidän kaikkien Herrasta: "Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen." Ps. 135:14 KR-92

Sitä Jeesus oli, ja on, meille. "Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä  lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:45 (vanhempi käännös)

Entä jos sitä sadanpäämiehen palvelijaa olisi uhannut kuolemanrangaistus jostakin teosta, ja sadanpäämies olisikin päättänyt mennä  sinne ristille, varmaan kuolemaan,  palvelijansa puolesta... Sen Jeesus teki meille. Mutta hän onkin suurin Herra, voimakkain, rakastavin. Ja hänessä on elämää enemmän kuin kaikissa maailman ihmisissä yhteensä. Hänessä on ikuinen elämä.

"että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Joh. 3:15-17 (vanhempi käännös) 

---

Lisäys tekstiin 29.1.23:

Lääkäri Luukas kertoi tuon sadanpäällikön palvelijan parantamistapauksen myös, mutta siinä on eroa. Luukas kertoi sadanpäämiehen lähettäneen juutalaisten vanhimpia, eikä menneen itse, kuten Matteus oli kertonut. Mutta Sana elämään kommentaariraamattu selvensi asian. Siinä kulttuurissa ja siihen aikaan, oli edustajan lähettäminen asialle yhtäkuin: asioi itse! Nytpä siis Matteus kertoi sen juuri niin, mutta Luukas kertoi sen tavalla, jolla mekin sen kertoisimme, eli sadanpäämies lähetti edustajansa asioimaan ja oli itse kotona. (Luukas 7:1-10)

Kun profeetta Jeremia järjesti tarjoilun...

Profeetta Jeremia sai erikoisen käskyn: hänen piti kutsua yksi sukukunta viinitarjoilulle! No hänpä sitten teki työtä käskettyä ja kutsui heidät - ja väki tuli. Voi ihan mielessään kuvitella, kuinka Jeremia latoo viinikannut pöydälle, ottaa esiin pikarit ja sanoo: Ottakaahan siitä viiniä!

Mutta kuinkas kävi? Tarjoilu ei kelvannut! Viinikesteille kutsutut sitten selittävät  kunnioittavansa esi-isänsä ohjetta tässä asiassa, etteivät viiniä juo. Ja muussakin mitä hän oli sanonut. 

Oletan, että profeetta Jeremia jo tiesikin, miten tarjoilun kanssa tulee käymään.  Olihan se kenties jo tunnettukin asia, että he - nämä rekabilaiset - jotka olivat muuttaneet teltoistaan sotaa pakoon kaupunkiin, olivat sellaisia, etteivät juo. Saattoi siis olla, ettei Jeremia ollut kertonut heille viinitarjoilusta, vaan vain siitä, että Jumalalla oli jotakin asiaa heille.

Pointtihan tässä ei ollut se, etteikö viiniä saisi suuhunsa pistää, (Jeesuskin joi viiniä) - vaan se rekabilaisten suvun esimerkillisyys noudattaa esi-isänsä antamia ohjeita. Jumala totesi - Jeremian suulla - ettei hänen oma kansansa kuunnellut ja noudattanut hänen sanojaaan, kun taas rekabilaisten suku piti niin tarkoin vaarin esi-isänsä ohjeistuksista!

Jumala joutui kansalleen puhumaan kovia sanoja sen tähden, että he toistuvasti olivat jättäneet Hänen sanansa huomiotta toimiessaan oman mielensä mukaan, vaikka heitä oli useasti kehoitettu kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja hylkäämään väärät tiensä.

Sensijaan rekabilaisten suku sai kuulla Jumalalta tämän lupauksen:

"Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän." Jeremia 35:19 KR-92

Jumala pitää aina lupauksensa. Siispä nytkin varmasti on jossain joku heistä, vaikka tieto kyseiseen sukuun kuulumisesta olisi aikoja sitten meiltä ihmisiltä kadonnut historian hämärään. Jumalalta ei ole kadonnut mikään.

---

Tapahtuma kerrotaan Raamatussa Jeremian kirjan luvussa 35, joka onkin kokonaan vain tämän tapahtuman kuvausta. 

Kyseinen luku oli tämän aamun luettavissa. Se oli mielenkiintoinen luettava, Jeremia kun ihan huoneen tarkkuudella kertoi mihin vei vieraansa tarjoilulle. Olikohan niille vieraille jotain muutakin pistetty pöytään, leipää tms. vaikka? Oli miten oli, tuo Jumalan antama lupaus oli varmaan makeampaa kuin kaikki herkut sinä hetkenä. Olihan Jumala itse huomioinut heidät...❤️ 

---

Alla olevassa linkissä pastori Mika Tuovinen jakaa kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön meidän maamme puolesta! 

https://mikatuovinen.net/kansanedustajan-laake-suomen-hengelliseen-kriisiin/

Ihan vinkkinä tämä, selitystä sanaan "pyhä"

Taannoin sain vinkin Brander-blogista. Siellä oli muutama päivä sitten käyty läpi sanaa "pyhä" ja mitä se meille sitten  merkitsee. Selvitys sanasta oli lohdullista luettavaa! Kyse on Jumalan teoista meissä, ei meidän aikaansaannoksistamme tai niiden puutteesta.

"Voidaan ajatella, että kosketuksessa pyhään sen vaikutus tai vaade jää lepäämään kosketuksessa olleen ylle." Jori Brander/Brander -blogi/Olkaa pyhät 2.12.22:

https://www.brander.name/?p=4803

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92