keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

Herra ei ole vain "vuorten" Jumala... Hän on myös "laaksojen" Jumala!

"Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.' "  1. Kun. 20:28 KR-92 

"... "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."...  2. Kor. 12:9 KR-92. Paavalille sanottu sana. Ja sen vuoksi hän saattoikin olla jopa mieltynyt  kaikenlaisiin vaivoihin ja vastuksiin, koska hän oli huomannut Jumalan toimivan heikkouden keskellä.








Rukous: 

Herra, sinä joka olet myös heikkojen, etkä vain vahvojen Jumala. Auta meitä tänäänkin, meitä kaikkia, jotka omien asioidemme kanssa kamppailemme ja kaipaamme sinulta apua. Auta meitä.

Sinä olet heikkojen Jumala ja laaksojen Jumala; avuttomien Jumala. Sinä olet Jumala, joka kuulee omiensa rukouksia, ja tahdot olla läsnä omiesi elämän kaikissa käänteissä; myös mahdottomilta tuntuvissa kysymyksissä. Sinä kykenet auttamaan niissäkin, sillä sinä olet ainoa, elävä Jumala: Hän, joka vastaa rukouksiin.

Kiitos, kun saamme tulla eteesi kaikkine asioinemme. Sinä olet ylistyksen arvoinen. Jää siunaamaan meitä armollasi tänäänkin.


tiistai 16. heinäkuuta 2024

Aamun ajatuksia

Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt.  15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.

Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä. 

Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).

Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏


Puoliyön punerrusta


Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."



maanantai 15. heinäkuuta 2024

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.



Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1



Kuin rukouksena tämä jae


"Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,

kaitse omaa laumaasi,

joka asuu yksin keskellä metsää,

kaukana hedelmätarhoistaan.

Johda se Basanin ja Gileadin laitumille

niin kuin entisinä aikoina."

Miika 7:14 KR-92





tiistai 9. heinäkuuta 2024

Kaikkia tarvitaan!

"Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä." 1. Kor. 12:22 KR-92




"Välttämättömia". Se on aika vahvasti sanottu! Ja nyt siis puhutaan siitä, että "Kristus on kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä... Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:12,27 KR-92

Luettavissa oli eilen myös jakeita, joissa oli köyhä leski poikansa kanssa, ja profeetta Elia. Jumala järjesti niin, että köyhä leski tarvitsi Elian saapumista, ja Elia köyhän lesken leipomusta - kummatkin hengissä pysyäkseen! 1. Kun. 17:7-16. Ja muutakin ihmeellistä tapahtui; jakeissa 17-24, jotka olivat tämän päivän luettaviksi merkittty.

Heikko ei välttämättä koe itseään tarpeelliseksi, mutta on silti sitä; ollen jopa välttämätön, kuten korinttolaiskirjeen jae sanoo. Vahvatkin tarvitsevat toisia, vaikka näyttäisi ulospäin aivan muulta. Vahva profeetta Elia tarvitsi jopa korppeja ruokkimaan itseään! Se kerrotaan jakeissa: 1 Kun. 17:1-6. Olisihan Jumala voinut järjestää sen aivan toisinkin, mutta näin hänelle näkyi hyväksi järjestää se asia silloin.


maanantai 8. heinäkuuta 2024

"Uskokaa saaneenne" - - - Mitä ihmettä...!

Kirjoittelin vihkoon viikko sitten sunnuntai-aamuna. Sitten oli lähtö reissuun. Palattiin eilen, sunnuntai-iltana, ja tämän aamun luettavat oli jännästi kuin jatko-osaa sille, mitä viikko sitten olin lueskellut ja kirjoittanut:

---

Viikko sitten: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa uskoen pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

"Sen tähden minä sanon teille: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 (-38 käännös)

Kts. myös Luuk. 11:1-13!  "Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua, ovi on lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään... hän kuitenkin tekee sen..." Luuk. 11:7,8 KR-92

---

Ja nyt tänä aamuna: Mark. 11:20-26  "Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan." (jae 22 KR-92) Ja niin voisi vuori siirtyä paikaltaan! Tai puu kuivettua hetkessä...

Ja sitten oli vielä:  1. Kun. 17:7-16, 17-24.  Elia Sarpatin lesken luona. Siinäkin uskon ihmeitä, kun lopussa olevat leivät ja öljy eivät vaan ehtyneetkään. Ja lesken kuollut poika heräsi henkiin.






lauantai 6. heinäkuuta 2024

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilö, jos ei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.
 
"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.


Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!




Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️


---
(Tämän tekstin olin kirjoittanut jo toukokuussa, mutta oli jäänyt silloin julkaisematta.)


keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Isän ilo!!!

Me saatamme toisten ihmisten edessä hävetä itseämme monista syistä. Tuhlaajapoikakin teki niin. Hän häpesi isänsä edessä; syystäkin, saatamme sanoa. Mutta isä! (Kuule into ja riemu hänen äänessään) : "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla." Luuk. 15:22-24 KR-92

Jeesus sanoo: "Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa." Luuk. 15:7 KR-92 


torstai 27. kesäkuuta 2024

Tutustumista itseen ja Jumalaan...

Ostin taannoin kirjan: Armon kantamana päivittäin/Max Lucado/Päivä Oy 2005.  Kirjan alkulehdellä lukee kirjan nimen lisäksi: "Innostavia ajatuksia vuoden joka päiväksi". Ja siltä kirja kyllä vaikuttaakin.

Kirjassa on joka päivälle jokin jae, ja siihen aiheeseen liittyen lyhyet tekstit, jotka on jännästi noukittu Max Lucadon aiemmista kirjoista. (Pääsee samalla tutustumaan muihinkin kirjoihinsa hitusen. Kirjojen nimet on mainittu englanniksi.) Mutta sekin jännä tässä kirjassa on, että sivuille on varattu vähän kirjoitustilaakin. Tekstin jälkeen nimittäin seuraa jokin kysymys, johon vastausta miettimällä voi pohtia luettua, ja miettiä, mitä se itselle merkitsee.

Tänään 27.6. kirjassa oli jakeena: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi." 2. Kor. 3:18 KR-92

Tekstissä puhuttiin siitä, että palvomisen on "tarkoitus muuttaa palvojan kasvot". Muistutetaan Jeesuksesta kirkastusvuorella, ja siitä kuinka hänen kasvonsa loistivat auringon lailla. Pohditaan sitten, että kasvot eniten esillä ovat. Valokuviakin otetaan nimenomaan kasvoista. Ja lopuksi todetaan Jumalan haluavan kasvomme käyttöönsä. Juuri kasvot ihmisestä muistetaan. Ja sen kautta Hän, Jumala, voi heijastaa hyvyyttään. Kysymyksenä oli, että "onko sillä väliä, palvommeko Jumalaa vai emme?" Vastaus pyydettiin vielä perustelemaan. 

Innostuin kirjoittamaan vastausta. Johon rupeaminen tosin synnytti minulle uuden kysymyksen, että mitä Jumalan "palvominen" oikeastaan on? No siihen piti ensin etsiä hieman vastausta (*https://www.luterilainen.net/mita-on-palvominen/), sillä omat mielikuvat eivät oikein riittäneet minulle vastaukseksi. Mutta kun siihen sanaan oli saatu selvitystä; kirjoitin: 

"Jumala on ylistyksen, palvonnan, kunnioituksen ja tottelemisen arvoinen. On sillä siis merkitystä - ja niinkin, että Jumalan kasvojen edessä viipyily muuttaa meitä ja heijastus Jumalasta  näkyy meistä muille ja vaikuttaa... Ihailija haluaa olla kuin se, jota ihaillaan. Minun pitäisi ihailla häntä enemmän. Viettää aikaa enemmän hänen kanssaan... En selvästikään tunne häntä läheskään hyvin... Voi minua! Eihän minusta siten voi sinun kuvasikaan kummoisesti heijastua. Kipeää tutustua omaan itseen näin. Käännynkö tutustumaan sinuun? Kirkastusvuorella heillä oli niin hyvä olla, että olisivat jääneet sinne."

En ole vastauksia kirjaan aiemmin kirjoitellut.  Osittain siksikin,  etten haluaisi kirjaan merkintöjä, jos siitä vaikka joskus olisi jollekin muullekin luettavaksi. Nyt ensin lyijykynällä kirjaan kirjoitin, mutta pyyhin pois, ja talletin vastaukseni muilla keinoin:) Minulla on ollut tuo kirja melko vähän aikaa, vähän olen sitä vasta silloin tällöin lukenut; mutta olen havainnut sen kiinnostavaksi. Enhän sitä muutoin olisi ostanutkaan. Kun pyritäänhän ennen ostoa ne kirjat tutkimaan, että onko niistä itselle. 



---

Jotain vähän samaa aihetta, millaisin kasvoin toista katsomme, oli tässä jutussa, jonka eilen Seurakuntalaisesta luin:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/millaista-vastaanottoa-toivot-kun-astut-kotiovesta-sisaan/


keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Kun maa puskee kasvustoa valtavalla voimalla

Pari päivää sitten oli jakeena: "Niin kuin maa työntää versoa, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi." Jesaja 61:11 KR-92

Siinä silloin sitä lukiessa, kiinnitin huomiota sanaan "työntää", kun se ei tuntunut sopivan minun mieleeni. Joku muu sana olisi muka ollut parempi; lienenkö ajatellut tuota "puskea" sanaa, vai mitä lienen ajatellut. Mutta se mietintä sai eräällä kauppamatkalla jatkoa. Muutaman vuoden takaisen hakkuuaukon ohi ajettaessa, huomioin siinä pusikot, jotka nyt, tänäkin kesänä valtavalla voimalla ovat työntäneet uutta kasvustoa.

Mikä valtava voima se onkaan, joka saa alashakatun maan aloittamaan valtavan nousun niistä juurista ja siemenistä, joita maahan on jäänyt! Mikä ihme se onkaan, että pieni, kuiva siemen, sisältää sellaisen kasvuvoiman, että kun se herätetään valolla, lämmöllä, vedellä, ja ties millä muulla, (joskus jopa kylmäkäsittely tarvitaan), niin se todella alkaa "työntää versoa voimalla". Samoin maahan jääneet juuret; jopa juuren palat.

Sopiikin miettiä ja ihmetellä, että mistä se siemen - ja juuri, on saanut sen voiman?! Sen voiman, joka ajallaan herää toimimaan? 

Nehän herättää eloon Jumala - kaiken elollisen Herra ja Luoja! Hän, joka sen voiman on niihin laittanutkin.

---

Sainpa vielä mainion havaintoesityksen tämänpäiväiväisellä kävelylläni. Näin tien sivussa pienehkön, kuivan, monihaaraisen puunjämän, joka äkkiseltään vilkaistuna näytti silmääni kuin hirvenpäältä. Ajattelin noukkia sen mukaani, jotta voisin kotona katsoa saisiko siitä todella vähän muokaten sellaista. Mutta sepä ei suostunutkaan irtoamaan maasta, oli siinä tiukasti kiinni. Eikä se ollut kuollutkaan, siinähän oli pieni lehti tuloillaan!

Ehkä näet sen lehdenkin... tuossa alla olevassa kuvassa🌱




tiistai 25. kesäkuuta 2024

Samaan aikaan... iloa ja "murheellisuutta"...?

"Murheellisuutta" on lainausmerkeissä, koska nyt ei kuitenkaan puhuta mistään kovin ihmeellisestä, vaan ihan ns. aika tavallisista. 

Mutta mietin tässä äsken niitä omia murheitani -kovin pieniä ison mittakaavan murheisiin verraten. Mutta havahduin siihenkin sitten, että onhan sitä vastaavalla tavalla niitä ilon aiheitakin...

Tuli sitten mieleen se kohta: "... murheellisina, mutta aina iloisina...". Yleensä sen on ajatellut jotenkin niin, että sen ilon pitäisi olla ikäänkuin jotain isoa ilon tunnetta... Mutta siihenpä taitaa riittää ihan tavallinenkin, niinkuin siihen toiseenkin vaakakuppiin🙂




---

Ah, tuo ylempi kuva! Siinä on minun suosikkini muutaman päivän takaisesta kuvasatsista! ☀️ Sen näkisin mieluusti vaikka jonkun hartauskirjan kantena☀️


maanantai 24. kesäkuuta 2024

Tähän aamuun, tähän päivään ja viikkooon, tähän koko elämään...

Luin Wislöffin rukouskirjasta* erääältä sivulta siitä, kuinka hän kipuili kaiken sen kanssa, mikä elämässä oli vaikeaa ja ikävää. Hän oli kirjoittanut kaiken ylle tämän jakeen: "Odota Herraa, ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi."; Ps. 27:14.  Omassa  kyselemisessään hän tuli siihen tulokseen, että Jumala varmaankin sanoisi, että kaikki huolet, jotka hänen mieltään kalvoivat, olivat  Jumalan  kannettavana. Jumalan kädessä ne olivat. Hänen, jolla on keinot ja valta. Ja kaiken mietinnän lopputulos oli, että vaikka omat voimat on vähäiset, ja harkitsemattomastikin saatetaan toimia, niin Jumala on luja; ja häntä kannattaa odottaa, koska kaikki hänen tekemänsä "koituu aina parhaakseni".

*Kirja: Fredrik Wislöff/Rukouskirjani. Kirjan alkupuheessa sanotaan, että alunperin tekstit on kirjoitettu vain itselle muistiin, omaan käyttöön, jolloin niitä saattoi aika-ajoin ottaa esiin ja lueskella.

---

Kuvajaisia ikkunassa... Valo on ihmeellinen asia. Se voi ilmestyä yllättäviin paikkoihin, ja heijastaa asioita näkyväksi sinne, missä niitä ei oleta näkevänsä, kuten  ✝️  puunrungossa☀️






perjantai 21. kesäkuuta 2024

Jumala valitsi mitättömät...

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mutta mikä maailmassa on hulluutta, sen  Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa oli heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä jotakin on. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92




Jumalan armo saapuu mitättömille penkeille, ja siihen saa istua... ansioton, valossa kylpevään paikkaan!





---
Toisen blogini tämänaamuinen:



maanantai 17. kesäkuuta 2024

Lupa aina jutella Jumalalle, kaikesta!

"Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:17.  (Jae on muuten oikeasti noin lyhyt, siitä ei puutu mitään.) Eilen meillä isäntä muisteli ja mietti tuota jaetta, että helposti siitä tulee mielessä  vaatimus, että aina pitäisi rukoilla; eikä kukaan sellaiseen pysty. Ja että se tarkoittaakin varmasti sitä, että saamme jutella päivän mittaan Jumalalle samaan tapaan kuin muillekin puhumme. Kaikenlaista, mitä vain mielessämme on, suurta tai pientä.





torstai 13. kesäkuuta 2024

Tämän päivän rohkaisujae

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5




Itse ainakin koin, tuon aamulla lukiessani, että varsinkin tuo: "kyllä hän sen tekee"☀️ - on rohkaiseva.

Voimme olla, itsekukin - hermostuneita ja kysyvin mielin, että mitä meidän elämässämme oikein tapahtuu...? Mutta siihen tahtoo Jumala antaa rohkaisuna tuon: "kyllä hän sen tekee". Ja tekee minkä sitten? Lupaa pitää meistä kuitenkin ja joka tapauksessa, huolta. Siltikin, ja silloinkin, kun meistä ei yhtään tunnu siltä, vaan kaikki näyttää menevän ihan vikaan ja hullusti. Me emme tunne tulevaisuutta, emme hänen suunnitelmiaan. Meidän silmiltämme ja käsityskyvyltämme on salassa Jumalan kauaskantoiset teot. 

Turvataan Häneen. Riiputaan Hänessä kiinni. Hän ei jätä omiaan!❤️✨🕊️🌿❤️


---
Rohkaisuna vielä  tämäkin erään englanninkielisen blogin teksti, (blogin nimihän näkyy tuossa osoitteessa):


Ja tuonhan kääntää halutessaan helposti näillä nykysysteemeillä suomeksi:)


maanantai 10. kesäkuuta 2024

Onnellinen kansa...

"Onnellinen se kansa,
 jonka jumala on Herra,

kansa, jonka Herra
on omakseen valinnut."
Ps. 33:12 KR-92


Kun on se "hiljainen kansa", jotka pellolla seisoo, ristin varassa, ja jolle niitä vaatteita välillä vaihdetaan... (Uutisissa oli)

... niin on myös "onnellinen kansa", joka sekin  pelloillaan seisoo, usein hiljaisena - ristin varassa, ja jolle on vaihdettu valkeat vaatteet. Niitä vaatteita - niiden ryvettyessä, rikkoontuessa, hävittyä - aina uusitaan samanlaisiin valkoisiin.

---

 (Kuva - sen ajatuksen lähde, mainitaan jutussa.)




sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Rohkaisun sanoja tähän päivään - ja rukous

"Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen..." Jer. 12:3 KR-92

Jeesuksen sanat: "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR:92

"Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme." Ps. 103:12 KR-92

"...missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." Room. 5:20 KR-92


Rukous

Jeesus, ja Isä! Sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse. Oma sydämeni on monin tavoin petollinen, mutta sinä tiedät kaiken oikein. Puhdista minut kaikesta vääryydestä ja kaikesta millä sinua vastaan jatkuvasti rikon. Isä, lue Jeesuksen työ minunkin hyväkseni ja kasvata minua sinun tuntemiseesi, sinun lapsenasi. Pue likaisten vaatteideni tilalle sinun antamasi valkeat vanhurskauden vaatteet. Tahdon jäädä sinun vanhurskautesi suojaan, vaikka en ole ansainnut mitään siitä itse, vaan sinun armahdukseesi panen toivoni.Tahdon pysyä sinun rakkaudessasi kuin kylmissään värjöttelevä nuotion lämmössä. Anna aurinkosi valaista tätäkin päiväämme, ole elämämme aurinko ja lämpö!


Valo lainsuojattomallekin


"Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan kaikki eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut 
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää." 
Psalmi 104:10-13 KR-92



lauantai 8. kesäkuuta 2024

Monet vaivat saattavat saartaa meitä

"Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"  2. Moos. 4:11 KR-92

Se oli Jumalan vastaus Moosekselle, joka oli hetkeä aiemmin valittanut omaa osaansa tähän tapaan, ja tarkoittaen osoittamaan, ettei hänestä ole Herran osoittamaan hommaan: "Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole sitä nytkään,  vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." 2. Moos. 4:10 KR-92

Sanoiko Jumala sitten, että; "No niinpäs muuten olikin. Joku toinen käykin siihen paremmin"?  Ei sanonut. Mutta näin sanoi: 

"Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa." 2. Moos. 4:12 KR-92

Ja kun se ei tuntunut Moosekselle riittävän, joka vain pyysi, että joku muu lähetettäisiin, Jumala jo suutahti Moosekselle, ja antoi hänelle vielä avuksi Mooseksen oman, hyvillä puhelahjoilla varustetun veljen. Hän sai toimia Mooseksen suuna, mutta varsinainen lähetetty oli silti Mooses. 

Voisimme kysyä, että miksi Jumala ei parantanut Mooseksen puhekyä? Niinpä. Emme tiedä, mutta Jumalan suunnitelmat nyt olivat tällaiset. 

Mekin voimme omine puutteinemme ja vaivoinemme ihmetellä, miksi meille sellainen/sellaiset vaivat on annettu? Mutta useinkaan Jumala ei niitä asioita ja  suunnitelmiaan meille selitä. 

Tekeekö se sitten muka elämästämme helpompaa? No ei tee. Mutta tekisikö itseasiassa sekään, jos selittäisi? Selityskään ei kenties olisi mieleemme. 

Mutta miksi innostuin kirjoittamaan tästä. No kun meilläkin täällä, isännällä ja minulla,  on omat vaivamme, jotka meitä kaihertavat. Tänäkin aamuna ne esiin tulleet. Ja niinpä tuo ensimmäinen jae tuolla ylhäällä, tuo Jumalan vastaus, puhutteli minua, joka aina vain huonokuuloisemmaksi tulen. Itse olin aivan normaalikuuloinen alunperin. 

Liekö Mooses ollut jo syntymästään lähtien asetettu siihen asemaan, että puhuminen ei sujunut häneltä, kuin vettä vaan? Miten lie, mutta Jumala tiesi, mitä teki, kun näin suunnitteli, tai salli. Ja näin samoin meidän itsekunkin kohdalla.

Saamme kyllä rukoilla, pyytää ja etsiä parantumista, sillä joidenkin kohdalla sekin kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Muistetaanhan sairaita parantanut - ja yhäkin parantava Jeesus! Mutta jos juuri meitä ei paranna, antakoon voimaa kestää niiden vaivojen ja vastusten kanssa joka päivä...🙏🕊️❤️☀️🌿

---

Joskus, tai aika useinkin, minua ilahduttaa erilaiset valoilmiöt. Tänä aamuna nappasin kuvan tästä, kun keittiön kaapit olivat saaneet tällaisen kuin "rimoituksen"🙂






perjantai 7. kesäkuuta 2024

Elämän juuri

Jeesuksen puheesta luetusta*, siitä, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.



keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Niin siis... että KAIKESSA se uskon kilpi olisi hyvä ottaa...

Hmm... Niin sanotaan, mutta kyllä se vain aika vaikealta hyvin usein tuntuu... Siis kaikessa... se ottaa. 

Mutta sopii meidän rukoilla, että Jeesus  meitä auttaisi! Että tänäänkin kaikki pettymykset, väärät valinnat, kaikki väärin tekemiset - ja tekemättä jättämiset, saataisiin (luetaan: uskaltauduttaisiin turvallisin mielin) hänen silmiensä eteen ja korviensa kuultaviksi tuoda. Eikä vain ne, vaan myös kaikki pelot, "pinnankiristykset" eli hermostumiset ja suuttumiset ja äreydet, ja kaikki mikä ikinä mieltä painaa ja vetää alas. Meidän ei tarvitsisi ainakaan pelätä hänen eteensä niiden säkkien kanssa mennä.

Jos ihmiset olisivatkin meitä kohtaan armottomia ja syystäkin meitä syyttäisivät, niin Jeesuksella on armoa enempi kuin me jaksaisimme ikinä kantaa. Suurimpienkin rikosten tekijät saisivat oikein luvan kanssa tulla hänen juttusilleen, jos vain sellainen kaipaus ja halu on. Ketään Jeesus ei halua ajaa luotaan pois, sillä hänhän sanoi itse näin: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Jeesuksen omat sanat).

Johannes 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. | Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38) | Lataa Raamattusovellus nyt (bible.com)

---

"Tänään" - (siis sinä päivänä muutama päivä sitten, jolloin tämän tänne kirjoittelin) - on ollut jotensakin hermostuttava päivä. Mutta kun äkäinen ja hermostunut olo alkoi ottaa liikaa otetta, tuli mieleen tuo otsikossa ollut kohta uskon kilven ottamisesta kaikessa. Siitä sitten tuli joitain ajatuksia, vaikkakin ehkä vähän sekavasti ja otsikkoon liittymättömän tuntuisesti. Mutta siinähän se lopulta onkin otettava, se uskon kilpi, että luottaa Jeesuksen työhön - myös omalla kohdallaan, eikä vain toisten!

---

Jatkan vielä vähän (tänä toisena päivänä): Mutta tuosta; "kaikessa ottakaa uskon kilpi", on nyt lähiaikoina tullut minulle eräänlainen muistolause. Se sukeltaa mieleen, kun arjen asiat alkavat hermostuttaa.  Se muistuttaa, että Jeesus kuitenkin kaikkea hallitsee, ja kykenee johtamaan kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka itse ei näkisi, että miten asiat voisivat edetä, koska oma ajatus voi päättyä pelkkään kaaokseen tai umpikujaan. Mutta Jumalalla on kaikenlaisia mahdollisuuksia meidän varallemme ja yllättäviä ovia, joita emme vielä näe. Hän myös toteuttaa toisinaan hienoja, hyviä suunnitelmiaan  silloinkin, ja sillä tavoin, kun meistä näyttää kaikki olevan aivan pielessä.





Siunausta sinulle, sinä Herralle rakas✝️❤️🕊️🌿☀️


Ja tässä vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu; nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399




torstai 23. toukokuuta 2024

Aina vaikeeta - Jumala aina sama!

Aamuajatuksiani kirjoitin... ensin vihkoon ja tänne sitten:

Kyllä tää aina vaan on niin vaikeeta. Aina joku huoli tai murhe mielenpäällä vähintäänkin, ellei jotain isoa näkyvissä olisikaan! Tänä aamunakin jotenkin ankein mielin tässä. Juuri ennen kuin tulin tähän pöydän ääreen, ajattelin sitäkin, että miten ehkä aina vaan vaikeammaksi menee asiat jo ihan vanhenemisen takiakin, (kun kaikenlaista vaivaa silloin yleensä tulee, kun niitä  jo muutenkin voi olla). Mutta niihin mietintöihin tuli kyllä heti tällainen ajatus; (Jumala sanoo, lue Jes. 46:4): 

Vanhuuteenne saakka minä olen sama! 
Minä olen aina sama.

Niin... millainen Hän sitten on? Kun on aina sama? Millainen minullekin?: 

On kantanut tänne asti, (alusta alkaen). Vaikka usein ei ole kivaa, (on monia pelkoja minulla) niin on silti kantanut, huolta pitänyt tähän päivään asti. Jeesuksenkin antoi meille, joka on kestävä, ihan  iankaikkisuuteen kestävä turvamme ja auttajamme. Jeesus myös muistutti meitä, että emme murehtisi huomisesta päivästä (siis niistä huomisista!). Matt. 6:34

Meillä olisi nyt mahdollisuus iloita tämän päivän  hyvistä asioista (mikäli niitä näkee ja tuntee) ja jättää ne huomisen huolet huomiselle. Kiitos Jeesus, ihan siitäkin nyt, että on aurinkoista!☀️

Lisään vielä tämän: pelot, (on ne minkälaisia tahansa; syyttäjäkin huutelee jatkuvasti "välihuutojaan", vaikka tietää oikein hyvin, että on jo kärsitty, kun Jeesus!)  on kuin pistäviä piikkejä  - mutta ne ei voi Jumalan uskollisuutta ja huolenpitoa tyhjäksi tehdä, eikä häneen vaikuttaa! Hänen huolenpitonsa pysyy aina samana. Aina Hän kantaa meitä -niinkuin mies kantaa poikaansa koko sen pitkän matkan jonka te olette kulkeneet...(5. Moos. 1:31). Ja kerran ollaan kotioven edessä. Hän kantaa kotiin asti, ovesta sisään ihan sinne!

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8



---
Jeesukselle on ihan tuttua KAIKKI, minkä kanssa me kamppailemme elämässämme!

Hän tuntee sairaudet, yksinäisyydet, synnnin hädät, vaikeudet olla toisten ihmisten seurassa, kuoleman,  ... - aivan kaiken, omakohtaisesti, sillä kaikki hän kantoi ristille omassa ruumiissaan.

Vielä uudestaan: (kun syyttäjäkin huutelee jatkuvasti "välihuutojaan" vaikka tietää oikein hyvin,) että on jo kärsitty, kun Jeesus...!)



Löytyi vanhoja piirustuksiani eilen varastosta...☀️



lauantai 18. toukokuuta 2024

Armonsa loistaa auringon lailla

Tähän jakeen kohtaan: "... anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." 

Näin rukoili Daniel, (9:17-18). Ja hänen rukouksessa kuultiin. 



Ja minä kuvittelin, miten Jumalan armon valo saapuu valaisemaan niitä raunioita...

Ei hän ole unohtanut niitä. Rukoukset on kuultu. 

---

Jesaja 61:3: "panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." (Ja seuraava jae puhuukin sitten jo ikivanhojen raunioiden ja kaupunkien rakentamisesta...!)


keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Olipas jännä!

Tässä on kaksi asiaa, toinen tältä aamulta, toinen eilisiltainen. Mutta ensin se tämänaamullinen:

Olin lueskellut Luukkaan lukua 11 ja siinä olleet jakeet valosta ja sen puutteesta, sekä maljan sisäpuolen puhtaudesta, saivat minut murheelliseksi siitä, millainen itse olen. Olenko sitä, mitä tulisi olla? Ahdistavien ajatusteni kanssa menin ottamaan isännän "mannalappu"laatikosta yhden lapun. Sen nro oli 118. Se tarkoitti sitä, että minun siis piti katsoa Wislöffin rukouskirjan* sivu 118 (sillä niin se isännän lappusysteemi toimii). No aloin etsiä, ja kas; kun isännällä oli siinä laatikon kannen päällä ollut kirja avoinna, siinä oli juuri se aukeama, sivut 118 ja 119! Ja jakeena siinä sivulla 118, oli jae Luukkaan evankeliumista:

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13.

Tuo kohta on minulle ollut ennenkin tärkeä! Ja myös Wislöffin selitys tuossa kirjassa siitä kohdasta. Hän selittää siinä, että on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti katsoen heikkouden hengen vallassa.  Siinä myös Wislöff itse pyytää, voimattomuuden hengen itsessäänkin tuntien, Jumalaa sanomaan luovan sanansa hänellekin. Ja niin minäkin tahdon kuulla sen itselleni!

*Kirja: Rukouskirjani/Fredrik Wislöff/Kirjaneliö. Sain tutustua tuohon kirjaan 90-luvun alussa, kun ystäväni esitteli sen minulle. Tilasin itselleni sellaisen. (Silloin sitä vielä sai uutena tilattua. Siitä on olemassa useampia painoksia 80- ja 90-luvuilta ainakin). Siitä lähtien Rukouskirja on ollut meidän huushollissamme käytössä. Ensimmäisen kirjan jälkeen, joka kovassa käytössä hajosi, on yllättäen löytynyt jostakin "uusia" -lue: käytettyjä. Kerran äitini tädin jäämistöstä, ja sen jälkeen kirppareilta ainakin kolme kertaa löydetty.

No sitten se toinen jännä; eiliseltä, eri asiaa aivan: 

Olin joitakin aikoja sitten napannut luettavakseni kirjahyllystäni yhdestä romaanisarjasta vain yhden satunnaisen osan. Kirjan nimi oli: Toivon avain.* Romaanin sain eilen luettua, ja siinä kerrottiin loppusivuilla Israelin valtion syntyvaiheista ja mainittiin päivä jolloin valtioksi julistaminen tapahtui: se oli 14.5.1948. Olenhan tuon ennenkin tiennyt, mutta enpä sitä ollut juuri nyt eilen ajatellut, vaikka oli 14.5.2024. Mutta kun se kirjassa tuli nyt vastaan, ajattelin sitten. Laskin mielessäni, että 76 vuotta siitä sitten on. Mutta minua ällistytti, että miten minä juuri nyt, toukokuun 14. päivänä siitä luenkin... Enhän ollut sitä lainkaan ajatellut/muistanut mihin se päivämäärä liittyy. Muistin kyllä oman nimipäiväni siinä. Mutta sitten kun tuota isännällekin kerroin, että mitä juuri nyt tulin lukeneeksi, totesi hän, että niinhän on minulle käynyt ennenkin... (eli niin,  että olen esim. jonkin esivanhempani tietoja sattunut lueskelemaan papereista juuri sellaisena päivänä, joka on ollut jokin hänen merkkipäivänsä). Miten se voikin olla niin... 

*Kirja: Toivon avain, Siion kronikka 5/Bodie Thoene/Perussanoma Oy/1994

---

Pitääpä vielä laittaa tämä, kun sekin nyt mieleen sukelsi: Kun aikanaan sen ensimmäisen Wislöffin rukouskirjani olin saanut, kirjoitin siihen sen päivämäärän: 17.12.1990. Siinä on yksi "päivämäärien saarna" minulle ainakin, sillä samalla päivämäärällä vuotta myöhemmin, tapasin ensi kertaa mieheni. Olimme kirjoitelleet ensin ja sinä päivänä sitten tapasimme "livenä".  Kerran sitten lainasin seurusteluaikana kirjaa hänelle, ja siitä on tullut hänelle tärkeä kirja. Hänelle oli kyllä Wislöffin kirjat ennestäänkin tuttuja, mutta tämä rukouskirja tuli tutuksi siinä. Minulle puolestaan tuli ensiksi sen ystäväni suosittelun johdosta Wislöffin kirjat tutuksi tuon rukouskirjan kautta. Sittemmin  tutustuin muihinkin.


Alakerroksiin saakka!

"...koko sen talon...". Sehän merkitsi sitten sitä, ne alakerroksissa olevatkin pääsivät osallisiksi... Ja se on mahtavaa! Olipa se yllätys heille, vielä isompi varmaan heille, kuin niille yläkerroksen huoneessa oleville. Nämä alakerroksissa olevathan olivat varmaan ihan arkisissa hommissaan.

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat." Apt. 2:2 KR-92

---

Kumpikikohan se sitten lienee ollut, se oikea sana kääntää tuo kohta, sillä toiset käännökset puhuvat huoneesta, toiset talosta? Sitä en tiedä. Mutta minua nyt kuitenkin ilahdutti ajatus, että koko talon, koko rakennuksen väki, olisi saanut iloita siitä kokemuksesta, eikä ketään olisi jätetty siitä pois...

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3






tiistai 14. toukokuuta 2024

Pukeutukaa siis te...

Minulla on paljon vaatteita. Suuri osa niistä kuitenkin on sellaisia, etten niitä juuri koskaan käytä. Ne on tullut aikanaan kaappiin haalittua, kun ovat minua miellyttäneet - mutta... Ne jäävät olemattomalle käytölle, koska eivät ole riittävän käytännöllisiä omaan arkeeni.

Raamattukin puhuu pukeutumisesta:

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:12-14 

Siinä on sopiva asu, ja tuo viimeinen kuin vyö.

Mutta kuin alusvaatteina, kaiken perustana, on silloin: "vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitääkö huolta lihastanne, että himot heräävät." Room. 13:14


Siunattua pukeutumispäivää meille itsekullekin🙂



maanantai 13. toukokuuta 2024

Oletko sinä meidän kanssamme? -kysymykseni

Siinä kysymykseni, kun ahdistavat ja masentavat mietteet tulevaisuudesta, ja ihan itsestäkin, tulivat mieleen. Sitten tulivat mieleen sanat: - minä olen sinun kanssasi. Olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen.

En muistanut missä kohtaa Raamatussa nuo sanat ovat, joten tein haun, että missä ovat. Nuo eivät ole yhdestä ja samasta jakeesta.

Jumalan lupaus; minä olen sinun kanssasi, toistuu Raamatussa tosi monessa paikassa! 

Tuo toinen osa; tuo - kallis ja suuriarvoinen - on jakeesta Jesaja 43:4: "Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan...".

Voinko todella ottaa nuo lupauksen sanat itsellenikin, tuli sitten mieleen kysymys. Ja tähän tuli heti mieleen ajatus, että se on kuin se käärmeen kysymys, että "onko Jumala todella sanonut?" 

Eli ajattelen tämän nyt niin, että jos kerran Jumalan oma olen, Jumalan lapsi, olen; koskevat nuo lupauksen sanat myös minua ja minun perhettäni, vaikka minä itse kelvottomaksi itseni koenkin.

Jeesushan meidän kelvollisuutemme onkin....




Kirkastakoon Jumala sinun päiväsi tänään, sinä Jumalalle niin rakas!❤️✝️☀️


---
Tässä on sen: "minä olen sinun kanssasi", hakutulos katsottavissa, (jakeita paljon):


---
Ja tässä se "kallis ja suuriarvoinen" -jae kokonaisena: "Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi." Jesaja 43:4 



 

torstai 9. toukokuuta 2024

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme, että Jeesus tulee takaisin, (vaikka meistä ei tuntuisi siltä). 



Opetuslapset elivät siinä todellisuudessa, että Jeesus kuoli, nousi haudasta, ja meni taivaaseen. (Vaikka heistä ei varmaan tuntunut siltä...)!




maanantai 6. toukokuuta 2024

Valon kaipuuseen

"... Minä muutan pimeyden heidän edellää valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

"Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä." 1. Moos. 1:14-19 KR-92

"Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut." Hebr. 10:32 KR-92

"... jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen." 1. Piet. 4:11 KR-92




sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Joskus tällainen valittajakin... tajuaa kiittää.

(Tämän olin kirjoittanut su 31.3, mutta oli silloin jäänyt julkaisematta):

Nukuin vaihteeksi hyvin - ja se sai minut kiitosmielelle. Sen myötä huomasin toisenkin asian, josta tajusin sitten olla kiitollinen: olin muutama päivä sitten saanut korjatuksi yhden vaatekappaleen käyttökuntoiseksi.

Viime päivinä minulle on aiheuttanut pettymystä esim. se, että pääsiäisvalmisteluni jäivät hyvin olemattomaksi, siitä mitä olin ajatellut. (Joka sekin oli pientä ihan). Ja sellaista se nykyään yhä yleisemmin on, että vähäiset aioitutkin jäävät vain tekemättä. Ajatuksia ja suunnitelmia saattaa olla, mutta syystä tai toisesta ne eivät toteudu. Tulee pettymyksen tunteet itseen, ja olosuhteisiin. Ja varmasti Jumalaankin, vaikka sellaista ei tahdo ajatella. Siinä on kaiketi jotain samaa, kun lapset pettyvät vanhempiinsa, kun ei saada kaikkea  toivottua, tai saadaan jotain toisenlaista, kuin toivottiin ja luultiin.

Mutta nyt kuitenkin se kiitollisuus nosti hivenen päätään. Se mieleen tullut korjaushommakin. Tuli mieleen sekin, että Jumalakin - Isä - korjaa, opettaa, hoitaa meitä! 

Joskus vähitellen. Joskus kertaheitolla. Ja kotona ainakin sitten kaikki valmista, on ehjää ja kaunista. Usein kuitenkin täällä pikkuhiljaa korjaat; vähitellen, niinkuin mekin toimimme. 

Olihan sekin isoveljemme Jeesuksen sana, että mitä isä tekee, poika tekee samaa:) 

---

Luin sitten käyttämästäni vanhasta Päivän tunnussanasta jakeita. Jollakin tavalla nämäkin kuitenkin puhuivat sitä samaa...

"Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia." Sak. 6:15 KR-92

"Jeesus Kristus liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." Ef. 2:22 KR-92




torstai 2. toukokuuta 2024

Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!

"Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi." Ps. 51:13 KR-92

Ylläolevan oli kuningas Daavid kirjoittanut - varmasti suuressa hädässään - kun oli ollut se Batseban tapaus, toisen miehen vaimon kanssa, jonka vuoksi profeetta Naatan oli joutunut käymään hänen luonaan.

Sitten oli Pietarin tapaus, Jeesuksen aikaan: "Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko." Joh. 18:25-27 KR-92

Mutta Jeesushan oli tiennyt edeltä jo senkin tapauksen: "Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Joh. 13:37-38 KR-92

Ja siinäpä nähtiin, että Pietarikin oli Daavidin lailla varmasti suuressa hädässä sen jälkeen, kun tajusi kieltäneensä sen, että oli Jeesuksen ystävä. Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi! Jeesus tiesi koko ajan, alusta alkaen, mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tiedettiin aikoinaan kuningas Daavidinkin asia. Ja kun me/minä omissa ahdingoissani synnin syytöksissäni olen hädissäni, on hyvä muistaa, että Jumala myös minun osaltani näki ja tiesi jo ennalta... Ja kuoli puolestani - Jeesus - myös minun syntieni tähden.

Jeesus sanoi kerran näin opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:1-6 KR-92

Ja Jeesus sanoi näin niille, jotka pyrkivät hänen luokseen: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37 (v. -38 käännöksen sanoin. Melkein samoin sanoinhan se v. -92 käännöksessä on, mutta tämä tähän kirjoittamani on vain jotenkin kotoisampi mielestäni:)

Ja päivän luettavissa, josta muuten tämä teksti alkunsa saikin, niin oli myös tämä, ihanan lohdullinen viesti, joka alkaa kiitoksella sille, jolle se kuuluu: "Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää..." "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaa." Kolossalaiskirje 1:3,13 KR-92  ja: "...tehnyt kelvollisiksi..." Kol. 1:2 KR-92
  

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Roomalaiskirje 8:31 (Paavalin, entisen uskovien vihaajan ja vainoojan, entisen Saulin, uuden elämän tokaisu. Hän oli kohdannut sen jota hän vainosi: Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.)








maanantai 29. huhtikuuta 2024

Meidän murheemme on kuitenkin Jumalan hoidossa!

Erityisesti minua puhutteli tänään omien murehtimisteni kanssa aamulla se ajatus, jonka mieleeni tulleista ja sitten luetustakin huomioin, että siinä Jeesus ikäänkuin yhdistää meidän murheemme, ja uskon häneen. Niillä murheilla on linkki, side, Jumalaan. Jumala tietää ne. Ja hallitsee niitä. Ne eivät ole jotain holtittomasti tapahtuvia asioita meille. Jumala huolehtii niistä. Siltikin, vaikka ne meitä kiusaa, ja vaikuttaa tunteisiimme.


"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." 
Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:35


"... kaiken olet mitannut..."
Ps. 139:3 KR-92





sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Toivon sanoman julistamisen tarve

Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvinvoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään. 

Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." 

Matt. 9:35-38 KR-92


"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja." ... "ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." 

Matt. 10:1,7-8 KR-92


torstai 25. huhtikuuta 2024

Kun ei itse ole nähnyt mitään...

Jotenkin tuohon tapaan ajattelin, kun mieleen tuli apostolien ajan rohkeat ja väsymättömän tuntuiset, sanaa julistaneet; kuten Saulus Paavali. Tai Filippus. (Hänestä oli luettavana tänä aamuna.) Mutta kun olin tuon otsikon ajatuksen ajatellut, tuli mieleen tämä: 

- autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.*

Yhtähyvin  voisi Jeesus sanoa, että jotka eivät kuule. Paavali esim. ei nähnyt Jeesusta - vain valon, joka sokaisi hänet - ja kuuli äänen, joka kysyi häneltä, että miksi Saul häntä vainosi. Saulus Paavali tuli siinä sokeaksi, jotta voisi "nähdä" - uskon silmin. Muutaman päivän jälkeen hän sai kyllä takaisin kirkkaan valon takia menettämänsä näönkin. Ja oli sen jälkeen muuttunut, uusi mies.

No, se Filippus sitten. En tiedä,  kuinka hän oli tullut uskovaksi. Mutta hän oli herkkäkorvainen Jumalan äänen kuulija, ja sen tottelija. Hän meni autiolle tielle Herran enkelin ohjeen mukaan, mainitaan Raamatussa. Ehkäpä hän sitten ihan näki enkelin? Mene ja tiedä,  mutta hän meni ja näki, uskollisen ohjeen noudattamisen vaikutukset: Etiopialainen hoviherra löysi autiolla tiellä Jeesuksen, kun Filippus sai siellä selittää hänelle kirjoituksia ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös kastaa hoviherran matkan varrella, kun tämä sitä itse pyysi. Ja sitten:

"Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Apostolien teot 8:39-40 KR-92

Näkiköhän Filippos vielä sen hetken - ennenkuin Henki tempaisi hänet toisaalle - että hoviherran seurue ihmettelee, etteivät enää näe Filpposta missään, ja  jatkavat sitten iloisena matkaansa. Mahtoi siinä muuten olla leveät hymyt sellaisten kokemuksen jälkeen:) Olihan niin isoja asioita saatu nähdä, kuulla ja kokea!

---

* Jeesuksen sanat Tuomaalle. Johanneksen evankeliumi 20:29: 

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."  v. 1992 suomennos

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat:"  v. 1938 suomennos

(Filippus/Filippos... Vielä minun suuhuni sopii paremmin vanha muoto. En ole vielä kolmeakymmentä vuotta suosinut v. 1992 käännöstä lukemisessani, vaan vasta ihan viime vuosina olen sitä oppinut lueskelemaan, vaikka kirja meillä on ollutkin jo alkuunsa. Mutta hidas hämäläinen on mitä on:) Mutta kummassakin käännöksessä on omat hyvät puolensa.)