Jotenkin tuohon tapaan ajattelin, kun mieleen tuli apostolien ajan rohkeat ja väsymättömän tuntuiset, sanaa julistaneet; kuten Saulus Paavali. Tai Filippus. (Hänestä oli luettavana tänä aamuna.) Mutta kun olin tuon otsikon ajatuksen ajatellut, tuli mieleen tämä:
- autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.*
Yhtähyvin voisi Jeesus sanoa, että jotka eivät kuule. Paavali esim. ei nähnyt Jeesusta - vain valon, joka sokaisi hänet - ja kuuli äänen, joka kysyi häneltä, että miksi Saul häntä vainosi. Saulus Paavali tuli siinä sokeaksi, jotta voisi "nähdä" - uskon silmin. Muutaman päivän jälkeen hän sai kyllä takaisin kirkkaan valon takia menettämänsä näönkin. Ja oli sen jälkeen muuttunut, uusi mies.
No, se Filippus sitten. En tiedä, kuinka hän oli tullut uskovaksi. Mutta hän oli herkkäkorvainen Jumalan äänen kuulija, ja sen tottelija. Hän meni autiolle tielle Herran enkelin ohjeen mukaan, mainitaan Raamatussa. Ehkäpä hän sitten ihan näki enkelin? Mene ja tiedä, mutta hän meni ja näki, uskollisen ohjeen noudattamisen vaikutukset: Etiopialainen hoviherra löysi autiolla tiellä Jeesuksen, kun Filippus sai siellä selittää hänelle kirjoituksia ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös kastaa hoviherran matkan varrella, kun tämä sitä itse pyysi. Ja sitten:
Näkiköhän Filippos vielä sen hetken - ennenkuin Henki tempaisi hänet toisaalle - että hoviherran seurue ihmettelee, etteivät enää näe Filpposta missään, ja jatkavat sitten iloisena matkaansa. Mahtoi siinä muuten olla leveät hymyt sellaisten kokemuksen jälkeen:) Olihan niin isoja asioita saatu nähdä, kuulla ja kokea!
---
* Jeesuksen sanat Tuomaalle. Johanneksen evankeliumi 20:29:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti