Näytetään tekstit, joissa on tunniste tie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tie. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. maaliskuuta 2024

Kun ollaan täysin ansiottomia!

Kuinka monet meistä kipuilemmekaan päivittäin oman kehnoutensa ja ansiottomuutensa tunnoissa, kun ei olla sitä, mitä tahdottaisiin olla. Tämän aamun luettavissa oli Mark. 19:16-26 KR-92, jossa mies tulee kysymään, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä, jotta hän voisi saada iankaikkisen elämän. Jeesus sitten puhuu hänelle käskyistä, ja mainitsee muutaman niistä. Mies sanoo noudattaneensa niitä. Mutta ilmeisesti hän olisi halunnut jotain vielä Jeesukselta ohjeeksi, että tee tämä ja tuo, niin pelastut. No, Jeesus näkee, että mies tahtoi olla täydellinen - omassa voimassaan - ja Jeesus antaa hänelle yhden tehtävän: myydä suuri omaisuutensa, ja lahjoitettuaan sen hinnan pois, hän voisi tulla ja seurata Jeesusta. Mutta tämä oli miehelle liikaa, ja suuri surun aihe. Hän lähti pois, koska ei voinut täyttää sitä. Olen monesti ihmetellyt tätä Jeesuksen ohjetta miehelle, ja että hän antoi miehen mennä. Mutta oleellista tässä ei ollutkaan ilmeisesti se suuren omaisuuden pois pistäminen, vaan se, että mies halusi omilla töillään ansaita taivaan. Mutta Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. Ja tulleensa kutsumaan "sairaita", synnistä sairaita. Eivät "terveet" tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ne, jotka eivät omin ponnistuksin kykene taivasta tavoittamaan. Niille Jeesus tahtoo olla tie! Eli meille❤️


Tässä luettavaksi vielä yksi lohdullinen teksti Yksin armosta -blogista:



maanantai 12. joulukuuta 2022

Omat puutteetko avaa näkemään...?

Meillä oli tänään kulkuongelma, kovan pakkasen ja auraamattoman tien takia. Siihen liittyi vielä se, ettei olla saatu varastosta vielä esiin kaikkea jota nyt tarvittaisiin. Kun luin aamun jakeita* vanhasta Päivän sanasta, huomioni kiinnittyi varsinkin jakeisiin, joissa oli kyse tiestä ja vaatteista. Ja siitä, kuinka Herra auttaa.

Yksi jakeista toi myös mieleen tuon virren, joka tuosta virsikirjan linkistä löytyy. Se onkin jouluvirsi, ja siitä voi ensimmäisen säkeistön kuunnella tuolla, sekä nähdä koko virren sanat. Yksi lempivirteni!

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/



* Ps. 85:9-14, Jer. 3:21-25, 1. Kor. 4:1-5, Matt. 11:2-10, Luuk. 1:46-55 

Nämä olivat siis 3. adventtisunnuntain tekstejä, jolle otsikkona oli "Tehkää tie Kuninkaalle". 


maanantai 31. lokakuuta 2022

Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 
ikiaikojen Jumala.
Sinua kannattavat
iankaikkiset käsivarret..."
5. Moos. 33:27 





Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 





sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Autio tie

Luin eilen illalla taas yhden luvun siitä  H. E. Wislöffin "Lupausten tähtitaivas" - kirjasta. Luvun nimi oli: "Kun tie on autio". Siinä oli siitä, kuinka Jumala käski Filippuksen lähteä autiolle tielle. Kirjassa kerrotaan, että se siis kesken muiden hommien.

Siinä saattoi kirjan mukaan olla kaksikin syytä. Voi olla, että  Filippuksen itsensäkin tähden. Hiljaisuus saattoi olla hänelle hyväksi.

Mutta "oli toinenkin syy. Autiolla tiellä oli ihminen, joka tarvitsi häntä. Jumala näki miehen, joka oli hengellisessä hädässä ja tarvitsi apua."

Se oli puhuttelevaa. Joskus meilläkin voi olla edessä autio tie, emmekä käsitä, miksi meidät on sille ohjattu.



Ollapa meillä silloin avoimet silmät. Ja se mieli, että jotain Jumalalla on silloin mielessä... Joko meidän itsemme - tai jonkun toisen tähden.

Siunattua sunnuntaita sinulle - (tai mitä muuta päivää tahansa, jolloin tätä ehkä luet) ☀️

"Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio." Apt. 8:26



lauantai 30. tammikuuta 2021

"Seuraa sinä minua"

Kun Jeesus kutsuu meitä mukaansa, me emme tiedä, mihin kaikkeen joudumme. Tuli ihan mieleen ajatus; ikäänkuin olisimme liftaamassa ja nostaisi peukalon jonkin sellaisen auton nähdessämme, jonka tietää luotettavaksi kuitenkin, mutta et tiedä, minne kuski on menossa tarkalleen ottaen matkansa aikana, vaikka määränpäänsä tiedätkin. Samoin kuskia et oikein hyvin tunne, vain ulkonäöltä, ja ehkä maineelta. Lähdet mukaan unohtumattomaan seikkailuun, josta ei puutu pelottavia vaiheita. Hirvittää monta kertaa, että miten selvitään. Mutta tuo kuski selvittää kuitenkin kaikki haastavatkin paikat. Vrt. esim. tukkirekat, ties millä pikkuteillä... Tai kuten opetuslapset uppomisvaarassa olevassa aluksessa Jeesuksen vain nukkuessa kaikessa rauhassa... Ja kun hänet herätettiin, niin hän ihmetteli, miksi hänen kaverinsa olivat niin pelkureita?  Tällaisen kaverin matkaan mekin lähdimme, että kaikenlaista yllättävää voi olla luvassa. Mutta mehän luotamme... ainakin olisi paras niin tehdä, vaikka emme useinkaan voi sitä mitenkään suurin äänenpainoin sanoa. Ainakin tahdomme edellenkin hänen matkassaan olla.

Raamattu kertoo (Matteuksen luvuissa 8-9) mukaan kutsutuista. Myös Matteus itse uskaltatui Jeesuksen matkaan. 





Siunausta ja rohkeutta
- taas tämänkin päivän matkaosuudelle:)


torstai 17. joulukuuta 2020

Tien aukaisija

"Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa."  Miika 2:13



Kun tietä aletaan avata, saattaa olla niin, että lumi alkaa pöllytä ennennäkemättömällä tavalla, ja näkymät vaikuttavat entistäkin huonommilta. Mutta odota ja huomaa: kohta tie on auki.  Nyt se on kulkukelpoinen, juuri avattu, sileä.



keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.





"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.





Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.







maanantai 31. elokuuta 2020

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...








Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9


maanantai 15. kesäkuuta 2020

Saatu vastaus

Olin juuri noussut ylös. Olin jo ehtinyt miettiä tänä aurinkoisena aamuna siihen tapaan, että vaikka nyt juuri ei olisi mitään erityistä meneillään, niin mitähän kaikkea (ikävää) sitä vielä loppumatkassa onkaan. Tulin sitten tähän keittiön pöydän ääreen ja otin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjan.  Siinä luki:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jesaja 45:4




Minä sain vastauksen mietteisiini. Tuo  jae tahtoi sanoa: Olet selvinnyt tähän päivään asti vaikeistakin päivistä. Samalla tavoin olet jatkuvan huolenpidon kohteena jatkossakin.

Halusin sitten katsoa oikein Raamatustakin tuota kohtaa. Siinä edelläolevassa jakeessa oli se ajatus, että aivan alusta astihan meitä on pitänyt kantaa:

"Kuulkaa minua te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta." Jes. 46:3




Ja vielä lukuvuorossa muutoin olleesta:

"Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt. 1:7-8


---

Lisäsin äsken toisen blogini puolella olevaan, jutun muuten lyhyempään versioon, erään hieman huvittavankin tapahtuman tältä päivältä.



torstai 23. huhtikuuta 2020

Tien aukaisija

"Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, 
kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13





"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala  Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset,
 että me  pääsisimme lapsen asemaan." Gal. 4:4

Siunattua tämän päivän matkaosuutta!



perjantai 3. huhtikuuta 2020

Raikasta vettä ja uusia teitä!

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa." Ps 42:2-3

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19









perjantai 29. marraskuuta 2019

Ontuva vaeltaja

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34




Minäkin olen "ontuva". Kaikki koettu on painanut leimansa minuun. Jääkö se kaikki pysyvästi minuun elämäni loppuun asti? Sitä en tiedä. Isä tietää. Mutta se sana, että "kaikki yhdessä" vaikuttaa parhaaksi, voi tuoda lohdullisen valon tuikahduksen minunkin elämäni ylle; kaikkien pelkojeni keskelle. Sentähden minun ei tarvitsisi niin niistä huomisistakaan huolehtia, vaikka asiat eivät menisikään oman tahtoni mukaan. Tänään auttaa Herra.






torstai 31. lokakuuta 2019

Paimentolaiselämää

Raamatussa puhutaan paljon teltta-asumisesta. Eivätpä ne teltat silloin samanlaisia olleet kuin nykyään. Olivatko mukavampia vai ei - kuin nykyään? Enpä osaa sanoa. Mutta etsin tänä aamuna teltta-jakeita. Tässä joitakin niistä.

Teltalle avara sija.  Telttaa levennetään.
"Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi kangas. Älä säästele! Pidennä telttäköytesi ja vahvista vaarnasi." Jes. 54:2

Teltan osia. Teltta/Liitonmaja
2. Mooseksen kirja, luvuista 18, 26, 36, 40
Telttakangas ja sen kaistaleet. 2. Moos. 26:1,7. Teltan kankaista myös 4. Moos. luvut 3 ja 4
Vaskihakasia ja silmukat niihin. 2. Moos. 26:11

Teltta-asumista.
Jumala puhuu Daavidille. "Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen telttaasumuksessa." 2. Sam. 7:6
"Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan minä olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen." 1. Aik. 17:5

"...telttaansa pystytellen..."  Tuom. 4:11.
Jaael käyttää telttavaarnaa... Tuom. 4:21
"...teltta jäi kumoon." Tuom. 7:13

"...telttavaatteet  vapisevat." Hab. 3:7

"Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammisossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan." 1. Moos. 18:1

Teltan purkua
"...niin kauan kuin tässä majassa olen..." 2. Piet. 1:13
"...majani poispaneminen tapahtuu äkisti... " 2. Piet. 1:14
"...heidän telttanuoransa irroitetaan..." Job. 4:21
"...minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta..." Jes. 38:12
"... kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut... ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi ja nostaisi seinieni kankaan." Jer. 10:20
Telttoja hävitetään vihollisen toimesta Jer. 49:29

Lopulta rauha
"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15
"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20



---
En tiedä tarvitseeko näitä kukaan juuri nyt, mutta minulla oli halu etsiä näitä teltta-asumisen kohtia. Tähän kirjoitin vain joitakin. Kaikki hakusanalla "teltta" löytämäni kohdat näet halutessasi tästä/Koivuniemen Raamattuhaku. Niistä löytyy monenlaista luettavaa. Jännityskertomuksiakin.

Toiseen blogiinikin kirjoitin teltasta. Jutun teksti ei ole sama kuin tässä, vaikka kuvitus on sama.


"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reäväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20


perjantai 18. lokakuuta 2019

Mitä me odotamme?

Mitä me oikein odotamme? Pohjimmaltaanhan me odotamme  "...hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." 2 Piet.3:13




Mutta usein vain katselemme kovinkin tarkkaan "tienvarren lillukanvarsia" ja muuta sellaista, jonka luulemme kovinkin tärkeiksi. Suorastaan viipyilemme niiden äärellä. Samalla unohdamme, että me olemme matkalla! Ei meidän ole tarkoitus jäädä tänne.


maanantai 14. lokakuuta 2019

Autuas jokainen...

Luin tänä aamuna vaihteeksi psalmeja, mm. psalmia 128. Sitä lukiessa hätkähdytti sen aloitussanoissa olevat sanat:

"Matkalaulu.
Autuas on jokainen, 
joka pelkää Herraa,
joka vaeltaa hänen teillänsä."
Ps 128:1



On varmaan monella kokemusta siitä, että vaikka haluaa seurata Herraa ja "vaeltaa hänen teillänsä", niin oman kehnonpuoleisen vaelluksen takia kokee, että voiko sitä edes itseään oikein uskovaksi nimitäää. Tai Herran omaksi. Tai käyttää itsestään sanaa "autuas".  Mutta tuo psalmin kohta sanoo hyvin selvin sanoin sen, että jokainen joka tahtoo Herran teillä kulkea, on autuas! Eikö olekin lohdullinen ajatus meille, jotka emme koe itseämme niin hyviksi vaeltajiksi!




keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Edelläjuoksija!

"...jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebr. 6:20



Seurue on pysähtynyt tielle. Siinä käy kova puheenpolina. Mitä on meneillään? On näköjään niin, että edelläjuoksijan on nyt lähdettävä. Hänen tulee tarkistaa reitti ja myös laittaa perillä paikat kaikille valmiiksi. Muttta häntä ei tahdottaisi päästää. Muut matkalaiset kyselevät, kuinka he selviävät ilman häntä? Miten he osaavat perille, eiväthän he tunne reittiäkään? Joku sanoo, ettei edes tiedä, mihin tuo yksi on lähdössä ja ihmettelee, miten he voisivat perille osata, kun ei edes määränpää ole selvillä. Lähtevä lohduttaa ennen lähtöään näitä jälkeensä tulevia. Hän sanoo, että he kyllä tietävät tien. Isän luoksehan tässä ollaan menossa. No joku tahtookin nyt nähdä Isän kuvan.  Ei lähtijä rupea mitään kännykkää tai tablettia esiin kaivamaan, vaan muistuttaa, että jos on hänet nähnyt, niin on nähnyt Isänkin. Aivan samanlainen hän on, kuin Isäkin. Kun jotkut vielä ovat huolissaan, että miten he muistavat reitin ja kaiken muun ohjeistuksen, lupaa lähtijä  lähettää toisen Puolustajan olemaan heidän kanssaan ja hän kyllä muistaa kaiken.

Nyt sitten sanotaan heipat... ja alkujoukko jää katsomaan hänen jälkeensä.

---


Aikaa on kulunut... joidenkin mielestä aivan liian kauan.

Lopppupäässä joukkoa kysellään, oliko niissä puheissa mitään perää edes? Mihin tässä ollaan menossa? Sanottiin, että Hän tulee takaisin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Missä edes tie menee? Mutta aina löytyy joku, joka sanoo, että onhan meillä se ohjekirjakin mukana, katsotaan siitä. Ja niin havaitaan, että tämäkin tilanne on sinne kirjoitettu kauan sitten. Siellä jopa sanotaan, että viimeisinä aikoina ruvetaan epäilemään, ettei mitään tapahdukaan. Missäs se Jeesus viipyy?  Mutta Hän tulee, muistuttaa se yhä matkassa oleva Puolustajakin; Pyhä Henki nimeltään. Aika rähjäiseltä matkalaisten joukko näyttää, eikä aina olla kovin sopuisiakaan, mutta matkaa tehdään yhä. Aikomuksena perille päästä. Kohta ne alkaa paikatkin olla valmiina perillä ja Jeesus lupasi tulla sitten hakemaan.




Siunausta sinulle kanssamatkalainen!

---
Aamulla minulla tuli jostakin mieleen tuo edelläjuoksija. Sitä ajatellessa luin myös Jeesuksen  ja opetuslasten keskusteluja Johanneksen evankeliumista, luvusta 14, ja vähän 13. luvun lopusta.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

B-luokan uskovainen?

Välillä  tulee hetkiä, jolloin tuntee itsensä  B-luokan uskovaksi.  Silloin katselee toisten kanssamatkaajien ulkonaista olemista ja siitä helposti tekee päätelmiä, jotka ovat ihan väärin. Taas kerran oli sellainen hetki, jolloin siltä tuntui, ettei ollut samalla viivalla toisten uskovien kanssa. Mutta kun olin aloittamaisillani tämän turhanpäiväisen mietiskelyn, tuli mieleeni, ettei meille ole eri luokkia. Kaikki ovat sitä samaa: Jumalalle rakkaita armahdettuja syntisiä jokaikinen. Ei Jumala jaa omiansa eri luokkiin sen mukaan miltä he näyttävät, minkäluonteisia he ovat, tai miten he ovat elämässään onnistuneet - edes uskovina. Meidän olemisemme hänen ominaan perustuu ainoastaan siihen, mitä Jeesus meidän puolestamme Golgatalla teki.

Voimme olla kovin eri kohdalla siinä, mitä olemme oppineet Herran teillä kulkeissamme, mutta se taas on ihan eri asia. Asemamme Taivaan Isän lapsina on silti sama: Rakas Isän lapsi!

"Kunhan  vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä." Fil. 3:16


Suolla kasvava suopursu tuumi: "En ole mitään. En ole kuin nuo orvokit, jotka saavat olla laatikossa portaan pielessä. Niitä ihaillaan ja niitä kastellaankin oikein värikkäällä kastelukanulla." 

Mutta se ei tiennyt, mitä tuumivat orvokit: "Miksi meidät on istutettu tähän laatikkoon. Ahdastakin tässä on. Miksi emme saa olla yhtä väljästi ja vapaina, kuin tuo suopursu tuolla suolla? Siellä riittäisi vettäkin yllinkyllin, eikä tarvitsisi odotella kastelijaa."


Ja mitä tuumi Suuri Puutarhuri: "Miten ihania ovatkaan kaikki nämä kukat. Rakastan niitä kaikkia niin paljon!"


Siunattua päivää sinulle,
sinä Jumalalle rakas!


torstai 18. heinäkuuta 2019

Laahustamista... - Huonolle vaeltajalle

Kun kulku näyttää olevan sellaista laahustamista... Oikeastaan melkeinpä paikallaanoloa, jolloin mitään edistystä ei voi havaita, sitä miettii, kuinka voi päästä perille niin "huonojalkaisena"?  Mutta siitä minun tuskin tarvitsee huolta kantaa, sillä Hän tulee hakemaan minut siitä missä olen. Ei minun tarvitse miettiä siinä omaa jaksamistani, kun Hän kantaa.

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on  kutsunut meidän kirkkaudellaan ja täydellisyydellään" 2. Piet. 1:3

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2. Kor. 2:14

Ei meidän tarvitse huonojalkaisina surra huonoa vauhtiamme eikä kadehtia niitä reippaita ohitsemme menijöitä. "Kunhan  vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Fil. 3:16

Jumala ei kutsumistaan kadu. Kyllä Hän tiesi tarkkaan millaisen matkalaisen tielleen kutsui.
"Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu." Room. 11:29
"...Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle." Luuk. 14:21





sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ei jätetä kisaa kesken

"...niin ahkeroikaa... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä..."  Fil. 2:12-15

Mietin tänä aamuna varsinkin tuota pelolla ja vavistuksella ahkeroimista, joka vielä liitetään pelastukseen, mitä se oikein tarkoittaa? Kun pelastus kuitenkin on lahja, jonka Jeesus meille hankki?  Voisiko se olla sitä samaa, kun Paavali puhuu palkinnon tavoittelemisesta. Kilpailussa kaikki huomio on siinä maaliin pääsemisessä. Ei jätetä tätä "kisaa" kesken, vaikka  kulku kävisi kovin vaivalloisestikin, sillä kaikki perille tulleet saavat ruhtinaallisen palkinnnon!

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12-14
  
Paavali puhuu kilparadalla juoksemisesta myös kohdassa: 1. Kor. 9:23-27

Vielä minulle tuli mieleen tuosta moitteettomina, puhtaina ja tahrattomina olemisesta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja. Hän sanoi silloin opetuslapsilleen: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat..." Joh. 13:10


En  ole mikään raamatunselittäjä, joten mietteeni ovat mitä ovat. Ajatukset jää vajaaaksi, tieto on vajaata, samoin ihmisen haluaminen ja tekemiset.




"...Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan..." Luuk. 15:20



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Korpiteillä ja polun varsilla



---
Alunperin  kuvaa rupesin tekemään tähän jakeeseen:

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä  suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." Ps 23:4  KR -92


"Yea, though I walk through the valley of  the shadow of death, I will fear no evil: for thou art with me; thy rod and thy staff they comfort me." Psalms 23:4 KJV