Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/

Herran armoa koko elämä!

"Hyvä on kiittää Herraa,

laulaa ylistystä sinun  nimellesi, Korkein.

 

Hyvä on aamulla  kertoa armostasi ja  illalla uskollisuudestasi."

Ps. 92:2-3 KR-92

Jokapäiväinen huolenpito! Ja kiitoksen aihe! Joka päivä meitä kantaa, Jumala meidän apumme...

*"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps. 68:20 

"Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

---

Kiitos Jeesus! Siitä arjen ihmeestä... riittävyydestä, ym...

Haluan kiittää Sinua siitä, että meitäkin autoit. Eilen tuli lähes viikko siitä, kunnes pääsimme jälleen kauppaan. (Kauppapäivät to 10.4 ja ke 16.4). Kun viime viikon torstaina kävimme kaupassa ja muilla asioilla (autokorjaamo), meille jäi rahaa kaiken jälkeen vain hivenen hiluja. Kaupassa käynti oli ollut tavallista niukempaa, koska aiemmin oli laskuja makseltu, ja nyt autokorjaamo haukkasi arveltua isomman osan sinä kyseisenä päivänä. Näytti aika hurjalta, että miten ruoka, ja vaikka wc-paperit riittäisi. Mutta riitti, myös maidot. 

Vähissä tosin oli jo monet jutut. Eilen oli leivät pakastimesta loppu. Piirakkapussi siellä oli. Näkkäriä ja hapankorppuja oli. Leipälaatikossa oli yksi ruisleipien paketti. Yleensä on muutakin sorttia. Lihaa  oli vielä pakastimessa kaksi isoa kanapakettia. Mutta niitä en halunnut nyt vielä käyttää, koska olivat niin isot paketit. Aikomus ollut käyttää ne sitten, kun väkeä on enemmän paikalla. Mutta nytpä kävikin yllättäen niin, että tyttäret olivatkin osan viikkoa poissa. Sekin osaltaan vaikutti kaiken riittävyyteen. Saa olla kiitollinen.

Eilen sitten päästiin taas kauppaan. Jännä juttu oli vielä Lidlissä; siellä oli hukkahevipussi tarjolla: yksi  sellainen siinä kassan takana - iltapuolella päivää. Pitkään aikaan en ole nähnyt niitä, kun me olemme käyneet siellä. Nyt sitten oli. Ja mitä siinä sitten tarkemmin sanottuna oli, kahden euron satsissa: appelsiineja, omenia, mandariineja, jotain erikoisia tomaatteja, ja avokado(?). Paljon hedelmiä pienellä hinnalla. Sekin tuntui ihmeeltä, että siellä sellainen oli nyt, vain yksi pussi, ja siihen aikaan, kuin meitä odottamassa siellä. Se oli kuin piste sinne kuuluisan "iin" päälle, kun olimme jo muissa kaupoissa käyneet ja kaikki ostokset tehneet!

---

Tietenkin on niin, että arki on aina sitä omaa arkea, ja erinäisiä tilanteita voi tulla. Mutta Jumalalla on kuitenkin kaikki tilanteet käsissään ja meidän mielialamme myös tiedossa! Hän sitten järjestelee asioitamme viisaudellaan, kuinka kulloinkin hyväksi näkee.

* Jutun ylimmän jakeen, osan siitä - "... joka päivä meitä kantaa Jumala meidän apumme...", sain tänä aamuna mieleeni, ennen näitä kirjoitteluja. Etsin sitten koko jakeen. Toinen ja oli aamun luettavissa ollut. 

---

18.4.25 lisäys eiliseen tekstiin: 

Kirjoitin eilen tuossa yllä,  että "erinäisiä tilanteita voi tulla." Ja sellainenhan tuli jo heti eilen iltapäivällä. Mutta sitä ennen, jo aamuohjelmaan ilmaantui  muutos; tarve Lieksaan ajella. Ja samalla käytiin sitten kaupassakin, vaikka muutoin oli ajatus, että ehkä lauantaina käytäisiin.  No sitten se iltapäivä: kävin postilaatikolla. (Sielläpä oli muuten mieluinen yllätys, erään blogiystävän kortti:)  Sieltä laatikolta sitten kotipihaan palatessani näin yllätyksekseni, että auton toinen eturengas oli yllättäen tyhjentynyt! Nyt sentään voi jo onneksi kesärenkaat vaihtaa... Mutta siis, kyllähän sitä välillä ihmettelee niitä "erinäisiä asioita" joita yllättäen vastaan tulee. Varsinkin minun luonteellani, joka ei tykkää muutoksista. Mutta joskus elämä voi olla kuin vuoristorataa. Kunpa osaisi enemmän viipyä käsillä olevassa päivässä, ja luottaa Jumalaan, eikä liikaa vilkuilla tuleviin epävarmuuden aiheuttajiin.🌟

Siunausta ja valoa sinun päivääsi, joka kenties tätä luet❣️

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Toinen ei ollut kiitollinen... Toinen ylisti Jumalaa suureen ääneen.

"Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi...." 2. Aik. 32:24-25 KR-92

"Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä..." Luuk. 17:15-16 KR-92

Nämä jakeet aamulukemisissani puhuttelivat minua. Kuinka helposti sitä voin itsekin olla, ja olen, kiittämätön. Jos ei ylpeyden tähden, niin vaikkapa sen vaikeuksien meren aallokoissa, niitä aaltoja katsellessa, silloin unohdan kiittää jo saamistani armon ihmeistä. Kun olisi sekin vaihtoehto, että ylistäisin "suureen ääneen" - Häntä, jonka viisaus on ylittämätön, ja joka kaikkea hallitsee. Armahtakoon minua Hän, joka on kaiken ylistyksen arvoinen!

Kun aamun luettavat ei tuntunut istuvan omaan mielialaan...

Aamun luettavissa kun näytti olevan aiheena ilo, ja kehoitusta iloitsemaan. Mutta oma mieli puolestaan oli virittynyt masentuneelle mielelle. Ei ollut mitään kiitosmieltä itsellä. Kaipasin jotain ihan muuta. Kävin noutamassa omalta pöydältäni yhden pikku kirjasen, jossa tiesin varmasti olevan jotain, joka omaankin mielialaani sopisi luettavaksi. Siinä on vapaasti muistelteltuina jakeita, lohdun ja rohkaisun sanoja. Yleensä selailen sitä  kirjasta sieltä täältä. Nyt aloin sieltä alusta sivuja käännellen niitä jakeita siinä lueskella, ja pysähdyin yhteen: Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu taivaassa. (vapaasti muisteltuna Luuk. 10:20 ). No niin, siinä nyt oli taas kiitosta, tuohon nyt ainakin voisi... - sanoi mieleni.

Mutta eikös vain heti tullut perään epäilevä ajatus, että onko se minun nimeni todella kuitenkaan... No, piti itseä muistuttaa, että valehtelisiko Jumala; joka on luonut meidät!? Hänkö heittäisi kalliisti ostamansa?! Jos hän kerran on sanonut, (Jeesuksen sanoin) että sitä, joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos, niin täytyyhän sen sanan paikkansa pitää. Kun kerran hänen luokseen olen minäkin tullut, niin onhan minunkin nimeni sitten kirjoitettu! Mutta  kun meidän korvan juuressa kuiskuttelee jatkuvasti valheitaan, ja epäilystä levittäen, sielujemme vihollinen, niin saa olla tarkkana, mitä kuuntelee - ja varsinkin; mitä uskoo. Ei kannata uskoa vihollista, ei myöskään omaa mieltä, joka ei useinkaan tunnu osaavan muuta toistella, kuin sitä kuinka kelvoton ja arvoton sitä itse on, että voisi olla Jumalan lapsi, ja hänen perheväkeään Jeesuksen kanssa. Oma mieli toistelee helposti niitä vihollisen valheita, että kun et ole pystynyt..., ja ei sinusta ole... Jumalan tahtoa täyttämään.

Mutta kun asia onkin niin, että Jeesus täytti kaiken sen, mihin me emme kykene! Jeesus teki TÄYDELLISEN teon meidän puolestamme! Siinä on kiitoksen aihetta:) Ja sen ilon:)

---

Eilen tein pienen vihkosen jämäpaperista ja kanteen leikkasin yhden kristillisen tapahtuman esitteestä palasia.

Kiitos osallisuudesta Jumalan suunnitelmissa☀️

Kiitos Isä, Luoja

Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi

Tärkeinä osina siinä

Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta

Ja olevan vailla mitään merkitystä

Olemme lujasti kiinnitetyt 

Sinun suunnitelmiisi

Jotka itse toteutat.

Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️

Ajatellen hyvää, ja siitä iloiten. Samalla rukoillen sitä, mitä kaipaamme...

"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."  1. Tess. 5:16-18 KR-92

Iloitse siitä, mikä sinulle iloa tuo. Ja mitä kaipaat, siitä puhu Jumalalle.

Yllä ollut jae oli kirkon päivän jakeissa luettavana. Samoin oli jakeita Paavalin  kirjeestä Filemonille. Siinä Paavalin kirjeessä on tavallaan samaa. Paavali iloitsee ja kiittää Jumalaa Filemonin uskosta Herraan ja hänen rakkaudestaan pyhiä kohtaan. Se kaikki oli Paavalia ilahduttanut ja rohkaissut suuresti.  Sitten oli se toinen asia; pyyntö, jonka Paavali tahtoo esittää uuden poikansa puolesta. Paavali anoo hänelle paluuta yhtä rakkaana veljenä, kuin jos hänet itsensä otettaisiin vastaan. Paavali on kirjeessään nöyrä, ei käske, vaan pyytää. 

Ja etsiessäni vielä Raamatun kohtaa - toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa, tuli vastaan eräs blogiteksti Aamun ensimmäinen -blogista,  ja siinä oli myös samankaltaisia kehoituksia, mutta nyt ne olivat Roomalaiskirjeen luvusta 12, muun muassa. Tuossa alla linkki mainitsemaani juttuun:

http://aamunensimmainen.blogspot.com/2016/06/toistenne-kunnioittamisessa-kilpailkaa.html

Se oli juhlakokous erämaassa!

Jeesus saapui kulkiessaan Galilean rantamaille. Hän nousi vuorelle ja istui siellä. Hänen luokseen alkoi tulla paljon kansaa. Jostakin he olivat saaneet kuulla, että Jeesus oli siellä nyt. Ihmiset olivat nähneet vaivaa toisten hyväksi lähtiessään Jeesuksen perään. He olivat tulleet erityisesti sairaiden läheistensä takia, sillä sanotaan; "he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita". Ja heidät asetettiin siihen Jeesuksen eteen. Emme tiedä, millainen hetki se oli; katseliko  Jeesus heitä eteensä tuotuja hetken hiljaa, ihmisten odotellessa, että mitä nyt tapahtuu. Ja miten kaikki muuten tapahtui; kulkiko Jeesus siinä sairaiden keskellä koskettaen heitä, vain sanoiko vain sanan... Mutta yksinkertaisesti vain sanotaan: "hän paransi heidät". Se oli siinä!

Mutta ihmiset hämmästyivät tapahtunutta: rammat alkoivat kävellä, mykät rupesivat puhumaan, joilla oli vaillinaiset jäsenet, ne tulivat kokonaisiksi ja terveiksi. Sokeat alkoivat nähdä, kuurot kuulla, ja taudit paranivat hetkessä. Mielet tervehtyivät, kivut poistuivat.  Mitä siitä seurasi? Varmaan aika mekkala kaikin tavoin. Ihmiset huusivat, nauroivat, itkivät, ylistivät! Se kaikki oli ilosta ja ihmetyksestä ja kiitollisuudesta niin suurten ihmeiden, Jumalan tekojen tähden. Ja ihmiset eivät tahtoneet lähteä sieltä pois! He olisivat halunneet aina olla Jeesuksen seurassa siellä. Mutta hän tiesi, että heidän oli palattava kotiinsa, omaan arkeensa, sillä hänenkin oli jatkettava matkaa, jotta voisi muillekin julistaa Jumalan tekoja ja tehdä niitä.

Ihmiset olivat jo kolme päivää olleet Jeesuksen luona. Ruoat olivat huvenneet, eikä Jeesus tahtonut lähettää ihmisiä nälissään kotimatkalle. Hän kutsui opetuslapsensa ja kysyi, montako leipää heillä oli. Niitä oli kuulemma seitsemän ja muutamia kalansinttejä. Ja sitten Jeesus käski väen istua. Ihmiset ihmettelivät, että mitä nyt tapahtuu?  Jeesus näkyy ottavan ne leivät ja kalansintit käteensä... Ja kiittävän niistä Jumalaa,  ja nyt palastelevan ne osiin... Ja nyt hän jakaa ne opetuslapsilleen... Nyt he lähtevät liikkeelle... ja tulevat tänne... kohta minäkin saan... Kiitos... Jeesus!

Kun tuo suuri ruokailu, oikein juhlakokous - vaatimattomasta kattauksesta huolimatta - oli ohi, saatiin tähteitäkin kerätä vielä seitsemän korillista. Kenellehän ne meni? Mutta varmaa on, etttä jokainen oli kokenut jotain suurta! On vaikea edes kuvitella ihmisten tuntoja, kun he kotiinsa kävelivät. Entiset jalkavaivaiset ihmettelivät kävelyn ihmeellisyyttä, käsivaivaiset tekivät käsillään ihan huvikseen kaikenlaista, nyppivätä varmaan maasta asioita ihan huvikseen. Samoin sokeana olleet. Kuulovammaa kärsineet ihmettelivät eri ääniä; ihmisistä ja linnuista. Jopa jalkojen aiheuttamaa ääntä. Nyt puhumaan pystyvät ihmettelivät puhumisen ihmettä! Ja ne, joiden mieli oli ollut sairas, ylistivät Jumalaa muiden mukana. Kaikki olivat saaneet jotakin; ns.  terveetkin taivaallista leipää ja kalaa.

(Aihe saatu: Matt. 15:29-39)

Kiitollisuutta

Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain väsyneenä kellahtaa omaan sänkyyni nukkumaan, omassa kodissamme. Havahduin sitten siihenkin, että kaikkihan mitä minulla on, on lahjaksi saatua. Minulla ei olisi yhtään mitään, ei yhtään ainutta asiaa, ellei niitä olisi minulle annettu. Mitään meillä ei ollut kun synnyimme, ja kun kuolemme, emme mitään mukaamne ota. Jospa muistaisi useammin ajatella kaikkea ympärillään olevaa todellisina lahjoina. Mikä siinä onkin, että niiden asioiden huomaaminen kyllä on kovin helppoa, jotka puutteina koemme.

Mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken...

Tilivelvollisena

(Tämä oli julkaistu toisessa blogissani joskus, mutta ei täällä)

Tämä luonnoksiin jäänyt teksti oli oikeastaan jatkoa yhteen aikaisempaan juttuun. Kyseisen päivän toisesta jakeesta aiheensa saanut. Jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemme Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se on lopulta suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, että summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan  Herra päättänyt ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️

Puhkeaa jo sieluni kiittämään!☀️

Valoisat laulut ☀️

Heräsin tänä aamuna masentuneella mielellä. Ulkona kävellessäni sitten soittelin sellaista musiikkia, joka ei ainakaan painaisi alemmas. Tässä niistä yksi. 

Siksi kiitän/Taneli Korpivaara:

 https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6482 

Tämä jää valoisana soimaan mieleen!

Ja niin jää muuten tämä toinenkin.

Rauhan satama/Taneli Korpivaara:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6656

Varjojen maahan lankeaa valo

"Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta.

Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 

hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto."

Kol. 1:11-14 KR-92 

Köyhän kiintopiste?

Köyhällä kaiken päämääräksi tulee helposti kaikessa mahdollisimman vähä kuluttaminen...

...mutta näin emme ole oppineet Herraa tuntemaan...

...vaan 

"...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta..." 2. Piet. 1:3 

"...että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi." 2. Kor. 15

Haluan siis korostaa sitä, että armo ei ole sellaista, jollaiseen ajatteluun köyhä, ehkä jo lapsuudestaan asti, on tottunut, että kaikki on niukkaa, ja pitää koko ajan säästää. Armo ja anteeksiantamus on Jumalan suuria lahjoja, runsaasti käyttöön tarkoitettuja. Jumala ei kitsastele. 

Kirjoitanpa vielä tämän, joka niin usein Uuden Testamentin kirjeiden lopussa on: Armo olkoon kanssanne:) 

Jumala on "...rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.". Room. 10:12

Kristus hyväksyi meidät ja tuli meitä varten

"Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. 

Tarkoitan tätä: Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia. Hän on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. 

Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: -Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa. Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!

Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo." Room. 15:7-13 KR-92

 

Toivo on kuin kynttilä, joka on sytytetty...

 

Mahdollisuuksia...

"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." 1. Tess. 5:18

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 4:6-7

Otin käteeni UT:n, lukeakseni rohkaisevia jakeita, joita olen siitä viivannut tai muuten näkyvämmäksi merkinnyt. Nuo tulivat ensin esiin. Tuossa ylimmän jakeen edellä oli muuten tällaiset jakeet:

"Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta." 1. Tess. 5:16-17. 

Jotenkin nämä on kaikki samaa. Rukous ja kiitos näyttävät kuuluvan yhteen. Ahdistustenkin ja  pyyntöjen keskellä voi kiittää, että Herra on uskollinen ja on luvannut pitää meistä huolen. Ja tuo ilo tuossa yhdessä jakeessa, sitä ei varmastikaan ole tarvis ottaa sellaisena lisävaatimuksena raskaisiin päiviin, vaan enemmänkin lohdullisena lupauksena ja mahdollisuutena, että tässäkin tilanteessa minulla on lupa ja mahdollisuus iloonkin.

---

Ja tässä yksi vähän huvittava tapaus noihin enkeleihin liittyen... Halusin laittaa nuo enkelit jouluksi esille johonkin. Mutta ei oikein tuntunut olevan hyvää paikkaa. Sitten keksin, että laitan ne sen hyllyn päälle, joka nyt korkeana seisoo, siten väärinpäin aseteltuna,  (kuuluisi vaakatasoon seinälle),  koska sitä ei ole vielä saatu mihinkään seinälle. Enkelit näytti hyvältä siinä. Mutta eräänä hetkenä pöngin jotain vaatelaatikostani, joka tuon korkeuden juurella oli, ja tulin vahingossa tönäisseeksi sitä hyllyä, sillä seurauksella, että enkelit tippuivat alas korkealta jalustaltaan... Minä sain toisen jopa päähäni ja jompikumpi niistä rikkoi vielä sen muovilaatikon kannen, jota olin pöyhimässä. Enkelit siirrettiin nyt alemmalle tasolle; toisen, myös seinälle kuuluvan kaapin päälle, joka sekin on vielä vain lattialla. Esillä ovat siinäkin, vaan paljon arkisemmin.

Hyvää tätä päivää sinulle🙂⚓

Kaikessa kuitenkin huolenpidon leima

Vaikka kuljetat minua kivikkoisia teitä,

on kaikessa kuitenkin ollut huolenpidon leima.

En ymmärrä miksi juuri niitä teitä on kuljettava,

mutta se minua varten räätälöity huolenpito

on merkillepantavaa. 

Ihan arkisia asioita, joissa on muka sattuman leima.

Se oli sinun leimasi. Muistelen sitä - ja kiitän.

---

Ne "sattumukset" voi olla juuri sopivaan aikaan saatu apu johonkin tarpeeseen. Ihan vaikka yllättäen saatu takki, joka on juuri sellainen, jota oli toivonut. Tai vaikka joku autonkorjausaika juuri sopivasti. Tai joku, joka tulee tarjoamaan autoa lainaksi juuri kun mietitään auton vuokrausta isoja tavaroita varten. Tai ihan minkälaista tahansa muuta, mitä kelläkin nyt on. Hyvä joskus muistella niitä hetkiä, ettemme unohtaisi...

"Hyvää päivää..." - jotain kiitollisuudesta

Korviini kantautui aamulla hyvän päivän toivotus. Otin hiljaa mielessäni sen vastaan  jotensakin nyreällä mielellä, sillä oma ajatus meni siihen malliin, että päivä tulee olemaan kaikkea muuta kuin hyvä, sen sisältämän tympeän ohjelman takia. Mutta sitten jäin miettimään enemmän kuulemani toivotusta. Eikö se jo tee päivästä hyvän, jos siinä on Jumalan varjelus ja läsnäolo mukana? Vaikka päivä meistä ei tuntuisi hyvältä. Tuntemukset ja tosiasiat eivät aina ole yhteneväiset...

Kiitollisena tänä alkavana aamuna vaikka siitä, ettei sada vettä juuri nyt, toivotan sinulle hyvää päivää!

 

Mieltä kohottavia sanoja

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 

jonka kautta me myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo." Room. 5:1-2

Tuon luin tänä aamuna, ja se, kuten koko kyseinen luku, tuntui hyvältä lukea. Se on armosta - ei omista teoista ollenkaan.

Mutta sitten oli vielä muutakin tänä aamuna, mieleen tullutta. Rupesin murehtimaan vaateasioita useammaltakin kantilta. Mutta niihin mietteisiin tuli ikäänkuin hiljentävänä: Mitä te murehditte vaatteista? Eikö ruumis ole enemmän kuin vaatteet? Tuohan oli Jeesuksen sanoista peräisin. Lopetin sitten miettimiseni siihen.

Mutta sitten oli vielä eiliseltä yksi hetki. Jotain huolia silloinkin vatvoin. Sellaisella on tapana paisua kuin pullataikina, jos sitä ei jokin lopeta. Minulla sen lopetti eilen tämä: Ylistä Herraa minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ei minulla ollut mitään ylistysmieltä ollenkaan, mutta rupesin vähän edes miettimään niitä hyviä asioita...

Hyvää, siunattua päivää sinulle tänään. Kanssasi on Herra! 

Ilonaihe ja turva

"Herra elää! Kiitettty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala," Ps. 18:47

"...Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jes. 43:1

Huomaatko pienen "sulasydämen" lumessa puun  vasemmalla puolella, kaarnanpalan vieressä?