"Älä arkana pälyile..." - sana rohkaisee!

"- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:10 KR-92 

Tuo jae tuli ennen ylösnousua osittain mieleeni, ja piti heti ylösnoustua etsiä se. Se tuli rohkaisevana mieleen, kun on ollut vähän ankeita, masentavia ajatukset viime päivinä (vaikka ei mitään järin ihmeellistä olekaan meneillään.) Mieleeni tuli samassa yhteydessä myös eräs piirustus, jonka joskus tein. Siinä sanoi kuvassa ollut ihminen: - Aina näitä vuoria, eikä Jumalaakaan näy missään... Eikä se henkilö huomaa, että seisoo juuri siinä Jumalan jalkojen juuressa; niitä vuoriksi luulee! Sen kuvankin haluan vielä etsiä laatikostani. Mutta jotain samaa -  sitä Jumalan läheisyys-asiaa hipovia, muita piirustuksia, jo löysinkin. 

Ja tuossa sitten jo onkin se etsittäväksi jäänyt kuva tullut löydetyksikin. Klikkaa isommaksi tuo, niin näkyvät paremmin.

---

Mutta tuohon Jesajan jakeeseen liittyen, haluan kirjoittaa vielä pari edeltävääkin jaetta; sillä tuo jae vähän kuin vaatii ne mukaansa, koska alkukirjain on pieni... (samoin muuten vanhemmassakin käännöksessä).

"Sinä, palvelijani Israel, Jaakob, sinä jonka olen valinnut, sinä, ystäväni Aabrahamin siemen, sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua *väheksynyt" - älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." Jes. 41:8-10 KR-92  *(v. - 33 käännös: "halpana pitänyt")

---

"Sinä...ystäväni, Abrahamin siemen..."!  Tuntuuko röyhkeältä meidän pakanuudesta kääntyneiden, (vrt. juutalaiset), ottaa itsellemme tällainen asema? Emme me sitä ota. Se annettiin meillekin saman uskon perusteella, kuin Abrahamille aikoinaan. Jossain kohtaa Raamatussa tuosta asiasta sanotaan jotakin. Pitääkin etsiä se... niitä.

"Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen." Gal. 3:8 KR-92

Ja näköjään juuri Galatalaiskirjeessä on tuota asiaa käsitelty usemmassakin jakeessa.

"Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." Gal. 3:6 KR-92

"Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko." Gal. 3:7 KR-92

"Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset." Room. 9:8 KR-92

Noita, ynnä muita - löysin hakusanalla: "Aabrahamin jälkeläisiä": 

https://www.bible.com/fi/search/bible?query=Aabrahamin%20j%C3%A4lkel%C3%A4isi%C3%A4

Vielä täytyy todeta, että Jumalan lupaukset juutalaiselle kansalle myöskin pitävät paikkansa yhä edelleen. Heillä on Jumalan suunnitelmissa ollut - ja on, ihan erityinen asemansa. Jeesuskin oli juutalainen! 

Kun luin, kirjoitin ja piirsin "väärästä" kohdasta!

Eilen aamulla lueskelin tavalliseen tapaani Päivän Tunnussanan tarjoilemia jakeita. Innostuin kirjoittelemaan vihkoonikin osaa niistä. Jopa piirtämään kuvaa yhden jakeen kohdasta, kun sen mielikuvitukseni halusi nähdä jotenkin kuvitettuna. Jos olisin ollut joku elokuvien tai animaatioiden tekijä, olisin innostunut yrittämään jotakin liikkuvaa kuvitusta. No vaikka en ole, innostuin silti muuten piirustamaan; vaikka tiesin jo valmiiksi, etten kovin kummoista piirustusta saa aikaiseksi. Mutta piirustelin silti sitä yhtä jakeen kohtaa, josta sitten tuolla alempana. 

Ensin tässä  ne, mitä vihkooni ylipäätään  eilen aamulla  kirjoittelin.

(klikkaa isommaksi nuo luettavat)

Siinä oli alussa ensin pari muuta paikkaa ennen tuota Jesajan luvusta 51 olevaa tekstiä. Ja jossain vaiheessa luku-/kirjoitus-/piirustuspuuhieni huomasin, että olin ottanut luettavan vallan väärästä paikasta; luettavaksi olisi kuulunut jakeita psalmista 51! No näillä mentiin nyt sitten. Jesajan 51 luvussa, jae 6, oli herättänyt mielikuvitukseni silmät katselemaan... Ja piirustustamaan jonkinlaista yritelmää siitä jakeesta.

Jakeessa oli myös nuo huomioitavat: "Mutta..." ja "eikä..."🌟 - kaiken muun lisäksi. Jumala on aina sama: Pelastaja✝️❤️☀️

Siunausta päivääsi,

sinä Herralle rakas!

Kun hän istui siellä...

 "... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 

ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin 

kauas, näkee laaksot, meren, 

vuoret... tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.

Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...

_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 

ja ollaan varmaan kohta perillä. 

Tuonnehan heidät joku vinkkasi.

Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 

etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.

_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 

Ja lisää tulee koko ajan. 

Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 

Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 

ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 

nämä etsijät, nämä kaipaavat.

Voisinko jättää  heidät huomiottta?  

En voisi... Hehän ovat tulleet  niin kaukaa,

ja niin monin tavoin vaivaisina.

Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...

Olisin halunnut tähän sellaisen mietteliään itsekseen istujan* kuvan... Mutta kun sitä ei nyt ollut, niin tuo sitten🌟 

*(Ja se aiottu kuva istujasta on lisätty tuonne ylemmäs, piirustuspäivänä 2.8.2026.)

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Laulu - ja kuva

Osuin tänä aamuna kuuntelemaan Hengellisen laulukirjan laulun: '"Jeesuksen nyt Jordanille...". Kuuntelin sen ensin ihan vain sillä, kun se seurasi sitä laulua, jonka ensiksi kuuntelin. Mutta kun olin tuon mainitun kuunnellut, tuli mieleen, että olen tehnyt joskus kuvankin tästä aiheesta.

Tässä kuunneltavaksi tuo ihana laulu. Laulun nro on 177, ja tuo linkki menee suoraan siihen:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=981

"Kun Jeesus oli kastettu..." Matt. 3:16-17

---

Minulla on viime päivinä soinut lauluja muutenkin... mielessä. On saattanut ihan yllättäen alkaa illalla tai aamulla. Lauluja, joita en ole mitenkään edeltä ajatellut. Mutta niitä yhdistää se, että kaikki ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa, lapsuudessa varmaan jo kaikki kuultuja. Näitä on ollut soitossa päässäni:

On Jeesus nimi ihanin: nro 64

Voittoon meidän tiemme johtaa: nro 176

Laula matkalainen kotimaan: nro 376 *

Min lupaapi Herra: nro 12

🎼🎶🎵✨🌟☀️

Kuuntelemisiin 🎼🎵☀️

---

(Nro 376 ei ole vielä kuunneltavissa)

Valoa, vettä ja viiriäisiä...

"Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä." 2. Moos. 13:21-22 KR-92

"Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toisiaan." 2. Moos. 14:19-20 KR-92

"Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksessa." Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä  te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'" Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla." 2. Moos. 16:9-14 KR-92

"Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi." Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?" Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemne ja karjoinemme?" Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!" Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:1-6 KR-92

Mitenhän Mooses tuon kaiken koki? Hänellä oli kyllä vakaa luotto Jumalaan. Mutta silti, millaisin miettein hän mahtoikaan aamuisin herätä, uuteen päivään, narisevan kansan kanssa, joka alkoi jo olla hänelle suorastaan turvallisuusuhka!?  Ehkä hän rukoili, että Jumala taas sinäkin päivänä hänestäkin huolta pitäisi - ja samoin kansasta...

Vesiasioiden kanssa oltiin muulloinkin tekemisissä, kuin vain tuossa tilanteessa, joka tuossa yllä jakeissa mainittiin.

---

(Valokuva tuolla ylinnä, olikin ihan tämänaamuinen vahinkolaukaisu... Mutta sepä näyttikin sopivan kuvaksi tähän tekstiin.) ✨

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92

Siihen varastoon oli

jäänyt vain se yksinäinen ruukku,

maalattiaan osin hautautuneena. 

Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,

 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.

Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.

"Jeesus sanoi heille:

"Täyttäkää astiat vedellä."

Ja he täyttivät ne

reunoja myöten."

Joh. 2:7 

Lahjana saadaan se kaikki

 

... ja niillä alttiuden kengillä...:)