Mikä seuraa?

"Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani..." Ps.23:6

Luin hartauskirjasta yllämainitun jakeenosan. Kun siinä oli vain tuo, erottui siitä jotain, mitä ei ollut tullut aiemmin ajateltua: hyvyys ja laupeus seuraavat meitä. 

Lukemani kirja oli Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän. Hän kirjoitti tekstinsä lopuksi: "...Kun pakenemne sitä, mitä pidimme pahana, seuraa meitä ja saavuttaa meidät se, mikä on hyvää."

Nykyäänhän seurata -sana tuo mieleen jonkin pitämisen silmällä. Se voi tuoda mieleen myös perässä kulkemisen. Psalmissa sanottiin: "Herra on minun paimeneni...", ja siinä puhuttiin myös pimeistä laaksoista ja vihollisen silmien edessä olemisesta. 

Mutta Paimen seuraa koko ajan...

---

Täältä voi lukea  psalmin 23:

https://raamattu.fi/raamattu/KR38/PSA.23/Psalmit-23

Tarvittiinko tätä muka?

Joku asia, joka meni meidän mielestämme aivan hullusti, ja saa kysymään: "Tarvittiinko tätä muka?"  Meidän mielestämme vastaus on tietenkin selvä: "Ei tietenkään! Kuka hullu tällaista nyt toivoo tai tarvitsee? Ei kukaan!"

Mutta entäpä jos onkin niin, että juuri sitä kuitenkin tarvittiin. Vaikka itse ihan muuta ajattelimme. 

Mitä siinä voisi olla? Jotain heittäytymistä haluttomanakin ja kaikkine vikoineen ja virheineen Jumalan armon varaan? Näkemään ja kokemaan ja ehkä käsittämäänkin jotain sellaista, jota ei muuten olisi voitu.

Tarkoittaa kun sanoo...

 "... älä pelkää, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä..." (Tuohon tapaan tuli  eilen aamulla mieleeni. Jossain kohtaa Jesajalla on tuontatapaisesti sanottu; jae minulla tässä puutteellisesti muisteltuna.)

Toissapäivänä  jäi mieleen Radio Deiltä kuullusta laulusta huomioonotettavat sanat: "...sä karkoitat mun pelon, sä tarkoitat kun sanot..." (Laulun esittäjä ja tekijät jäivät valitettavasti minulta vielä tuntemattomiksi).

Mutta eikö olekin hyvä huomioida, että mitä ylhäältä sanotaan, sitä myös tarkoitetaan!

Sieltä ei höpistä turhia. Mutta me ollaan niin kovin hitaita uskomaan sitä, että sitä myös todella tarkoitetaan... meille nyt ainakaan. Muka niille "paremmille" uskoville ehkä... Mutta juuri heikkoja ja niin monin tavoin puutteellisiahan Hän tahtoo auttaa!

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Eli siis meitä itsekutakin koskee mitä  parhaimmat, lohdullisimmat, rohkaisevimmat, toivoa antavimmat lupaukset luotettavalta taholta.

"Nälkävuosi"

Olipa eräs aamu,  joka oli niin hiljainen, että käytin siitä mielessäni ajatusta, että on niin "pitkä kuin nälkävuosi". Siitä tuli mieleeni "hengellinen nälkävuosi". Sellainen aika tuntuu pitkältä. Silloin tuntee olevansa koko ajan nälissään. Kyse voi olla siitä, että ruokaa on tosiaan  niukasti esillä. Silloin sitä yrittää etsiä mahdollisista ja mahdottomistakin paikoista. Toivottavasti on silloin paljon niitä, jotka järjestää "hengellistä ruoan jakelua".

Voi myös olla niin, että ruokaa sinänsä on, mutta on jo niin heikko, että tarvitsee apua syömisessäkin. Toipilas puolestaan saattaa tarvita hyvin kevyttä ruokaa pieninä annoksina. Kun vahvistuu, kestää tukevampiakin aterioita.

Jeesuksen luona sitä ruokaa on runsaasti tarjolla kyllä, mutta me tunnumne tarvitsevan toistemme apua päästäksemme ruokapöytien ääreen. Kaikille on kutsu käynyt. Jokaisen ruokatarpeet otettu niissä pöydissä huomioon.

"Herra ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa."

"Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, 

jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:9-11

Ravinteikasta päivää meille jokaiselle!

Rakentamista...

"Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.

Ja rankkasade lankesi, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.

Ja jokainen, joka kuulee nämä sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. 

Ja rankkasade lankesi, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa." Matt. 7:24-29

"Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi," Luuk. 14:28

"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'..." Luuk. 13:35

"Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Luuk. 13:4-5

---

Me emme ole taitavia laskemaan edes niitä kustannuksia, saati rakentamaan. Unohdamme, mitä meille neuvottiin. Meiltä voi loppua kaikenlaiset "varat", meiltä voi puuttua rakennustaidot ja jaksaminen. Omat rakentamamme voivat sortua, tai jäädä ennenpitkää autioksi. 

Tarvitsemme aivan välttämättä todellista ammattilaista avuksemne: Nasaretilaista Jeesusta!

Jeesuksen kehoitus olla murehtimatta

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. " Matt. 6:34

Kuinka osaisin... Sitäkään en omin voimin saa tehtyä, etten murehtisi. Irrota Sinä minun kouristuksenomainen otteeni kaikkien mieleen pyrkivien huolten otteesta! Anna tilalle oma rauhasi!

---

Vieläpä muutama sana. Mielessäni alkoi hieman myöhemmin soida laulun sanoin: "... kaiken saa jättää juurelle ristin, itkeä siinä avutonna... luotaan ei heitä, kasvojaan peitä, tuo paimen hellä, armahtavain..."  

Se tuntui lohduttavalta omiin huoliini. Saattoi ajatella, että siellä; Jeesuksen, sen paimenen luona, minut otetaan ymmärryksellä ja myötätunnolla vastaan, eikä väheksytä huoliani.  Mutta niitä ei myöskään paisutella. Siellä on oikea tietätämys, oikeat keinot ongelmien ratkaisuun, vaikka minä en niitä vielä tietäisi. 

Siunatkoon sinua Herra taivaasta, antakoon rauhan levottomalle sydämelle!

Ystävä...

Luin tänä aamuna pitkästä aikaa hartauskirjaa ja siitä löysinkin ajatuksen, joka puhutteli ainakin minua. Levähtäkää vähän -kirjassa Fredrik Wislöff oli ottanut aiheen jakeesta Ps. 25:14. Se oli  käännettynä kirjassa sen mukaan, kuinka norjalainen raamatunkäännös jakeen sanoi: 

"Herra seurustelee luottamuksellisesti niiden kanssa, jotka häntä pelkäävät." (Kääntänyt Signild Tennberg).

Ja Wislöff jatkoi siitä: "Jokainen ihminen kaipaa luottamuksellista seurustelua."  Sitten hän selitti, että itseensä sulkeutunut on kuin olisi sulkenut ovet ja ikkunat, eikä raitis ilma pääse sisään. Ja että elämämme surut ja ilot, pettymykset ja yllätykset, arvoitukset ja suunnitelmat on hyvä jakaa. Siitä saa voimaa, kun jakaa ne sellaisen kanssa joka on luotettava. Ja Jumala tahtoo olla meille sellainen ystävä, jonka kanssa voimme luottamuksella seurustella!

Se ajatus ihastutti minua. Sen tahtoisin muistaa. Ajattele, millainen olisi sinulle paras ystävä?

Muistetaan, että meillä on sellainen Hyvä Ystävä! Sellainen, jolle voi puhua ihan kaikenlaiset asiat, ja joka ymmärtää ja tukee meitä aina. Ja joka voi sanoa meille suoraankin tarvittaessa, mutta ei hylkää meitä kuitenkaan, vaikka kaikki ei mennytkään parhaalla tavalla.

Iloa päivääsi! 

 

Kumpikaan ei käsittänyt

 "... Niin hän jakoi heille omaisuutensa." Luuk. 15:12

Kaksi poikaa, ja isän jaettu omaisuus. Nuorempi otti omansa heti haltuun. Vanhempi ei tajunnut, että isän hänelle antama todella oli hänen... Hän oli isän kanssa, ja kaikki siellä oli hänen.

Nuorempi tuhlasi omansa, mutta hänelle taas oli yllätys se, että hänet otettiin yhä vastaan rakkaana ja odotettuna poikana, eikä palvelijana. 

Kumpikaan heistä ei käsittänyt kuinka paljon isä heitä rakasti; isä joka antoi kaiken omilleen - rakkautensa ja omaisuutensa. Emme mekään käsitä.

"Onko tässä ny ollu jotain siunausta?"

Otsikon sanoin on voinut joutua kyselemään, kun mitään ei tunnu näkyvän. Tai jos se mitä näkyy, näyttää aivan päinvastaiselta.

Onko siunausta silloin vai ei?

Usein Jumalan siunaukseksi nähdään vain se, kun kaikki menee omasta mielestä hyvin, ja toisetkin ehkä kiittelee menestystä. Mutta onko sairas, tai kaiken menettänyt, tai monia vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia kokenut jäänyt vaille siunausta?

Se ei ole niin yksioikoista. Kyllähän Raamatussa esim. omaisuus tms. on yksi Jumalalta tullut siunaus. Tai terveys, jne. Mutta jos siinä olisi kaikki, se olisi kaiketi aika pintapuolista. 

Jumalasta taidetaan oppia enemmän kuitenkin vastoinkäymisten kautta. Vaikka se niin epämiellyttävää onkin. Nähdään,  usein jälkikäteen; että olihan Hän mukana, olihan Hänellä suunnitelma, vaikka kaikki näytti ihan sekasortoiselta.

Tänäänkin jos jaksaisimme muistaa, ettei edes yksi hius putoa päästämme, mikäli Jumala ei sitä salli. Saati sitten, jos on paljon suuremmat asiat kyseessä. Ja jos Hän jotain sallii, ei se ole vain sattuman kauppaa, vaikka meistä siltä tuntuisikin.

Jumala on rakkaus. Ja Hän osoitti rakkautensa siinä, kun järjesti meille pelastuksen synneistä, siitä  huolimatta, että inhoaa syntiä yli kaiken. Mutta rakastaa ihmistä - synnin runtelemaa. Sinua ja minua.

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"  Room. 8:32

Kohtaaminen rajakylässä

"Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti  Jumalaa suurella äänellä

ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen." Luuk. 17:15-16

Mitä siinä oli tapahtunut?

Jeesus oli ollut matkalla; menossa Jerusalemiin, ja oli kulkemassa Samarian ja Galilean välistä rajaa. Hän kohtaa kymmenen miehen joukon, jotka jäävät etäämmälle. Mutta miehet huutavat Jeesukselle: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

Ja mitä Jeesus tekee? Käskee miesten mennä näyttämään itsensä papeille. Näin laki määräsi tekemään, jos parantui pitaalista.

Nämä miehet olivat pitaalisia. He lähtivät liikkeelle ja matkalla huomasivat tulleensa parannetuiksi. Vain yksi palasi kiittämään; samarialainen mies.

Kiittämään palannut sai kuulla Jeesuksen sanat: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

---

Luuk. 17:11-19

"Älä sure..."

Erästä asiaa miettiessä, tuli mieleen otsikon sanat, sekä siihen lisänä; alla olevasta jakeesta sanat:

"... sinun työstäsi on tuleva palkka..." Jeremia 31:16

Kuka sellaista lohdutusta saattaisi tarvita? Vaikka sellainenkin, joka asuu muukalaisena, rakentaa taloa, odottaa kotimaahan pääsyä, tai jotain muuta sen kaltaista, joka uuvuttaa. (Vaikka alunperin yllä olevan jakeen lohdutus onkin ihan muuhun asiaan annettu).

---

Jer. 29:28 "... Se kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä..." 

Kehotus "rakentamiseen" ja "istuttamiseen", mitä se  sitten kenelläkin tarkoittaakin, on lohdullinen ja rauhoittava; kaiken sen keskellä, mikä on epätyydyttävää juuri nyt ja minkä toivoisi muuttuvan sen suuntaan, mitä on odottanut.

Siunausta päiväsi!

Meidän puolestamme rukoillaan!

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä." Room. 8:26-27

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." Room. 8:34

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 

Vaikka yksikään ihminen ei rukoilisi puolestamme, on silti esirukoilijoita!

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 

---

Myöhemmin kuuntelin ja luin vielä TV7:n päivän sanan. Siinäkin oli siitä, että meillä on Jeesus esirukoilijana!

https://www.tv7.fi/daily_word/12-7-2020/

Monen ahdistuksen kautta

"...Monen ahdistuksen kautta..." 

"Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa..."

Siinä yksi syy moniin ja monenlaisiin ahdistuksiimme? Silloin me rukoilemme Herraa...

--- 

"Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela." Ps. 32:4

"Ja Herra johdattaa sinua alati, ja ravitsee sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ole armollinen! Anna synnit anteeteeksi! Virvoita jälleen!

---

Millä silmin Jumala minua katselee tai minä häntä:

Näihin sopivaa:

"Siirrä tarkastelupiste itsestäsi Jumalaan."  Tv7.fi/Päivän sana/10.7.2021/Veli Johannes

"Sinä katsot matkaani iankaikkisuuden näkökulmasta ja olet tehnyt suunnitelman elämälleni." Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/ 10. heinäkuuta         

Koko pitkän matkan...

Erämaassa varsinkin saatiin nähdä, että oltiin kantamisen tarpeessa; Herran armon ja Isällisen  rakkauden varassa.

Jos ei sitä tarvetta olisi ollut, luulisimme jotain olevamme.

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'"  5. Moos. 1:31

Luotetaan siihen, että Hän tahtoo meitä kantaa edelleenkin; ei tipauttaa sylistään pois, ei jättää yksin erämaahan.

Eikä missään nimessä yritetä itse pyrkiä sylistä pois, vaikka joskus tuntuisikin tiukassa otteessa tukalalta olla siinä. Olisi kohtalokasta selviytymisen kannalta jättäytyä yksin, omia polkuja kulkemaan.

Tosin, jos niin on päässyt käymään, saa  haavoittuneena ja pettyneenäkin huutaa Isää apuun! Hän on sen äänen kuuluvissa. 

Siunausta, voimia ja iloa päivääsi, olet sitten tänään erämaassa,  tai vihreillä laitumilla, tai virvoittavien vesien äärellä lepäämässä!  

Täydellinen ymmärtäjä?

Kuka ymmärtäisi minua täysin; käsittäisi pohjia myöten kaikki heikkouteni ja pelkoni, vaikka en itsekään itseäni ymmärrä? Mutta meillähän on sellainen ymmärtäjä! Vieläpä täydellisesti meitä ymmärtävä. Hän on Jeesus, joka on koko ajan  lähellämme, vaikka emme ajallisilla silmillä häntä näekään.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilma syntiä." Hebr. 4:15

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta." Hebr. 4:14

"Kun meillä siis on",  niin voisiko tänään olla sellainen päivä, että uskaltaisikin nostaa sen katseen sieltä maasta; niistä omista huolista ja murheista, kohti  Täydellistä Ymmärtäjää, Jeesusta, ja katsella häntä, joka niin täydellisesti meitä rakastaa!

Siunattua päivää sinulle!

Alistettuna katoavaisuuden alle ... ja kuitenkin...

"... kuitenkin toivon varaan..."

Room. 8:20

Niinpä niin... ja kuitenkin!

"Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?..." Room. 9:20

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31 

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?" Room. 8:24

"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room. 8:37

Siunattua tätä päivää sinulle,

mitä se sitten sisällään pitääkin, 

sinä Jumalalle rakas!

Mitä etsit? Ketä etsit?

Mitä tosiaan etsin... Monenlaista pyrkimystä ihmisellä ehtii elämänsä aikana olla. Monet pyrkimykset ja odotukset eivät täyty. Ja nekin jotka täyttyvät, saattavat lopulta osoittautua aika turhiksi asioiksi.

Lopulta taitaa monessa meidän etsimisessämne ja pyrkimyksessämme ollakin kyse Jumalan etsimisestä, mutta emme vain tunnista kaipauksemme todellista kohdetta ja haemme sitä monesta turhasta lähteestä.

Eräs nainen sai Jeesuksen kuoleman ja haudasta ylösnousun jälkeen kuulla tämän kysymyksen: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?"*  Hän oli etsimässä Jeesusta. Ja Jeesus seisoi aivan hänen edessään. 

Ei Jeesus seiso kaukana meistäkään, vaikka emme kykene  häntä näillä ajallisilla silmillämme näkemään.

---

*Joh. 20:15