Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutsu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutsu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. elokuuta 2025

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/


sunnuntai 23. helmikuuta 2025

"Tule yli... ja auta meitä".

Minulla oli aamun luettavissa mm. pari kohtaa: Ps. 44:2-5 ja Jes. 6-11. Nyt niiden lukeminen sai minut ajattelemaan Israelin kansaa; sen kokemuksia nyt* ja miten he asiat kokevat. He lukevat varmasti noita samoja luettavia,  - mutta heillä ei ole vielä Kristusta... (Eiväthän he Uuden Testamentin kirjoituksia lainkaan lue.)  Anna heille kaipuu sinun puoleesi Isä! Anna heille ymmärrys, kuka on Jeesus! Anna heille ymmärrys myös nyt nykyään, kuinka heillä on ollut, ja on, erityinen asema Jumalan suunnitelmassa - myös Jeesuksen kansana; eikä vain sillä että ovat Aabrahamista lähtöisin.

Lukemani Raamatun kohdat tässä:

"Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus." Ps. 44:2-5 KR-92

"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas
- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivänniin käy minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetin." Jes. 55:6-11 KR-92


Tämän päivän lukemisten aiheeksi oli mainittu Päivän Tunnussanassa "Jumalan sanan kylvö". Luettavia kohti oli useampiakin, mutta nostan tähän vielä tuon otsikossakin olleen jakeen kohdan:

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Apt. 16:9 KR-92

Paavali ymmärsi, että se oli Jumalalta tullut kutsu; ja hän hankkiutui matkatovereineen lähtemäänkin heti sitten sinne. Perille päästyään he tapasivat alkajaisiksi yhden liikenaisen: Lyydia -nimisen. Nainen harjoitti liiketoimintaa purppurakankaita myymällä. Mutta lepopäivinä hän kävi joenrannassa, rukouspaikalla muiden naisten kanssa. Sinne tuli Paavali matkakumppaneineen ja siellä sai Lyydia kuulla Jeesuksesta... 

Paavalin tapauksessa piti mennä meren yli. Meidän muiden kohdalla voi olla kyse muunlaisista esteistä, joita on ylitettävä, jotta päästäisiin sinne, mihin Jumala tahtoisi meidät lähettää viestiä viemään.



---

*(Jo ennen ylösnousua mieleeni oli tullut se yksi panttivankina ollut perheenisä, joka koko vankeutensa ajan ei tiennyt perheensäkin joutuneen kaapatuksi. Ja kun tämä isä vapautui, hän varmasti odotti jälleennäkemistä vaimonsa ja pienten poikiensa kanssa. Heidän näkemisensä toivo on ollut varmasti valonsäde vankeuden ajan. Ja sitten kun vapaus vihdoin tuli, hän sai kuulla perheensä kohtalosta. Ja muutamien päivien jälkeen vastaanottaa heidän maalliset jäännöksensä hautaamista varten. Se on järkytys, jolle ei oikein löydy sanoja... Voi kuitenkin rukoilla hänenkin puolestaan. Niinkuin koko kansan - ja myös niiden puolesta, jotka toisella puolella ovat. Kaikkihan me tarvitsemme Kristusta, joka on kärsinyt paljon  meidän jokaisen ihmisen kaikkien syntiemme tähden - jotta meillä rauha olisi!)

Ja tässä yhteydessä on hyvä vinkata myös tuosta taannoisesta jutusta toisessa blogissani, kirjasta Hamasin poika. Se kirja antaa sisäpiiriläisen silminnäkijän - ja kokijan näkökulmaa, molempiinkin suuntiin, ollen hyvä lukukokemus, vaikka epäilevät ennakkoluulot olivat suuret:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html

Jeesus olisi osannut - ja osaa, kohdata ihmisiä kaikista paikoista!❤️✝️🌟 



lauantai 22. helmikuuta 2025

Sinut kutsuin...

"jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Voimme ajatella, ettei meistä ole siihen, missä me nyt olemme; että joku toinen olisi paremmin sopinut. Mutta - jos kutsu  kävi, osa on juuri sopivaksi katsottu!


Kuun valo tässä
 


lauantai 10. helmikuuta 2024

Hän tietää sen kyllä... mikä kaipaus meillä on

Tänään oli päivän sanassa Sakkeuksesta, (jota paremmiksi itsensä mieltävät karttoivat) - jolla oli kova halu nähdä Jeesus... Ja Jeesus toteutti sen ääneen lausumattoman toiveen - paljon runsaammin, kuin Sakkeus osasi edes odottaa: Jeesus ilmoitti tulevansa Sakkeuksen kotiin!

  "... Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."  Luuk. 19:5  (Se tilanne löytyy kokonaan: Luukas 19:1-10)

Jeesus näkee ja kuulee ääneen lausumattoman kaipauksemme...❤️





Toisenkin, samalla tavoin hyljeksityn, Jeesus tapasi. Ja kutsui seuraansa:




perjantai 24. helmikuuta 2023

Heikko ja koukistunut

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." Luuk. 13:11 



"Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Luuk. 13:16


Mitähän nainen mahtoi tuntea sillä hetkellä, kun Jeesus laski kätensä hänen päälleen? Suloista lämpöä, voimakkaan virran, suurta lohdutusta, suuren rakkauden, Jumalan valon? Suuren ilon? Nauroiko hän, vai itkikö ilosta? Vai näyttikö tyyneltä, vaikka sisällä kuohui...?

Ehkä hän sen jälkeen iloiten katseli kaikkea ihmeissään, kun  nyt selkä suorana kykeni näkemään kaiken hyvin.☀️ 

Tuli mieleen tämmöinen: "saatte ravita itsenne hänen muotonsa katselemisella." Ihan siinä muodossa en löytänyt jaetta, mutta tämä oli:

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15


sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!



Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...


Matt. 22:1-14 KR-92


Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!




torstai 9. kesäkuuta 2022

"Sinun isiesi Jumala"!

"Kun oli kulunut neljäkymnentä vuotta,   autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Apt. 7:30 

Mooses oli jo vanha: 80-vuotis. Hän tuskin odotti enää niin mitään itselleen, mutta kenties muisteli - entisiä - ja sitäkin, millainen oli hänen isänsä ja lapsuutensa. Miten hyvin hän sitten oikeastaan isäänsä tunsi? Mutta nyt Jumala ilmoittaa, hänen mennessään katsomaan outoa näkyä, kun pensas* on liekeissä:

"...Silloin hän kuuli Herran äänen: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.'..."  j. 32

Sillä sanalla oli Moosekseen järisyttävä vaikutus, sillä: "...Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa." j. 32

Voiko autiomaassa olla pyhää maata? Voi. Koska Jumala sanoi niin ja oli siellä!  "Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata." j. 33

Ja Jumala oli nähnyt! "Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja olen kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttamaan kansani: Tule, minä lähetän sinut Egyptiin." j. 34 


"Tule, minä lähetän sinut"!  Mitähän Mooses ajatteli sen kuullessaan? Oliko hetki hiljaista, koska hän oli niin ällistynyt, - suorastaan järkyttynyt kuulemastaan? Eihän hän voisi! Ei hän voisi sinne mennä... ties mitä hänelle tapahtuisi! Ja hänhän oli jo niin vanha, etteihän se nyt senkään vuoksi... Eikä hänellä ole puhekykyäkään niin paljon... Ihan mahdoton ajatus! Eiväthän edes hänen oma kansansa varmasti ottaisi todesta häntä... Vai ottaisivatko?

"...Mutta juuri hänet Jumala lähetti..." j. 35
"Juuri hän johti heidät pois..." j. 36
"Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Junala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'"  (Jeesuksen)!  j. 37
"Juuri Mooses... välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille." j. 38





Mooses oli siellä autiomaassa ikäänkuin "katvealueella" - niinkuin puhelimet toisinaan ilmoittaa, mutta Jumalan silmissä hän ei sitä ollut!

* Pensas... Orjuuden vapautuksen välikappaleena ollut Mooses sai toimeksiantonsa orjantappurapensaan luona.

 



lauantai 28. toukokuuta 2022

"Kun meillä on tämmöinen palveluvirka"

 Seinäkakenterista luin kohdan; Jeesuksen sanat:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Matt. 28:18-19

Jotenkin, kun sen siitä luin, ajatus jakoi tekstipätkän kahteen osaan ja huomio kiinnittyi asiaan paremmin. Usein nuo jakeet lukee kokonaisuudessaan vähän niin, että no joo, pitää mennä ja tehdä. Niin kyllä, mutta millä vallalla: Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä! Ei meidän vaivaisten käsketty lähteä soitellen sotaan ilman kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Jeesus antaa kaiken tarvittavan siihen. Se voi silti varmaankin silmille näkyä heikkoutenakin,  sillä kaikenlaisiin oloihin Jumala varustaa ja lähettää. Kaikenlaisten ihmisten pariin lähetettiin kaikenlaisia ihmisiä. 

"Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu." 2. Kor. 4:1 KR-92

"Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme." 2. Kor..4:7 KR-92
 




"...olla saat rakkaanaan, olla saat olemassa vaan..."
Tämä oli toisesta niistä eilen blogissa esillä olleesta Taneli Korpivaaran laulusta*. Soi ihanana muistutuksena mielessä, että saadaan vain olla. Helposti tulee sellainen ajatus, että meitä rakastettaisiin sen perusteella, mitä teemme, mitä saamme aikaan. Ei se niin ole! Rakkaudesta meihin Jumala meitä rakastaa ❤️ ja tahtoo jokaisen kutsua kotiin! 

---
*Voit kuunnella ne laulut edellisen jutun linkeistä, jotka menee Hengellisen laulukirjan sivulle, jota Korpivaara pitää ja jossa hän laulaa ja soittaa.  




keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Mihinkä Jumala on meitä varustanut?

Odotellessani isäntää hänen ollessaan hammaslääkärillä löysin ajankulukseni mielenkiintoista kuunneltavaa: *

Kutsumushautomo/Elina Rautio/Kasva omaksi itseksesi, (kausi 1, jakso 7, osa 2/2).

https://youtu.be/73i8IYZWdgo

Siinä oli siitä, että miten Jumala on antanut meille jo syntymässä lahjoja, joita hän saattaa käyttää kutsuessaan meitä johonkin. Mielenkiintoista pohdintaa siitä, millainen merkitys juuri niillä luotaisilla lahjoillamme on, jota voimme itse myös omalta kohdaltamme pohtia; millaisia asioita tykkäämme tehdä ja millaisesta tekemisestä saamme voimaa - verrattuina siihen, mikä tuntuu voimia kuluttavalta... 

----

* Löysin sen itseasiassa Seurakuntalainen -sivuston yläpalkin mainoksesta. Mutta nämä ovat myös Radio Deillä kuunneltavissa:

https://deiplus.fi/ohjelmasarja/77




Nappasin tähän nyt vain kuvitukseksi v. 2003 tekemästäni taulusta ottamani kuvan.



keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Jumalan armosta kutsuttuja!

Tavallaan tämä on vieläkin sitä kadehtimisaihetta. Eilen katsoimme yhden ihmisen haastattelun. Hän oli mies, joka palveli Jumalaa. Jumala oli häntä johdattanut ja hän oli saanut olla Herran käytössä. Se katseluhetki toi jälleen pohdintaan omat asemapaikat, jotka ovat erilaisten ongelmien kanssa tahimista. Sitä kysyy itseltään, ja Jumalalta, teimmekö me jotain väärin? Ja pyytää anteeksi, jos niin teimme. Vai emmekö ymmärtäneet oikein, emmekö kysyneet sinun neuvoasi, emmekö ymmärtäneet ohjeitasi, emmekö tahtoneet tehdä ohjeittesi mukaan, jne. Olivatko ne toiset niin paljon parempia sotilaita, että heille saatoit antaa monenlaisia tehtäviä? Sellaisia kysymyksiä nousee mieleen. Sotilaita tosin on erilaisia, eikä kaikille sovi samat tehtävät. Ja erilaisia ihmisiä tarvitaankin, kun tarjolla on paikkoja joka lähtöön.

Mutta, millä perusteella paikkoja jaetaan? Se on Jumalan päätös ja perustelut hänen tiedossaan. Olivatko vaikka Jumalan suuret miehet, kuten  Abraham, Paavali tai Mooses,  Jumalan silmissä niin paljon parempia ihmisiä kaikin tavoin, että Jumala sen takia otti heidät niin voimallisesti  käyttöönsä?

No, Mooses oli vuosikymnenten pakomatkalle lähtenyt tappaja... Mutta myös Jumalan jo alusta alkaen omiin tehtäviinsä suunnittelema.  Entäpä Paavali? Hän vainosi ja laittoi vankilaan Jeesukseen uskovia... Mutta oli myös Jumalalle valittu ase - kun oikea aika koitti. Ja Aabraham sitten... Hänestä ei mainita mitään erityistä ennen matkalle lähtöä. 

Pääsyy kaikkien näiden Jumalan miesten kutsumiseen oli Jumalan armovalinta! Toki Jumala tiesi, kuka mihinkin sopii, mutta asia oli niin, että Jumala päätti kutsua, ja varusti sitten. Ja niin se on yhäkin. Kutsuu kenet tahtoo. Ja mihin tahtoo. Olkoon se sitten näkyvä, tai hyvin hiljainen ja vaatimaton paikka. Kaikki on armosta.

Jakeet olivat tälle päivälle merkittyjä...

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps. 147:11 KR-92

"On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä uskosta vanhurskas saa elää." Gal. 3:11 KR-92








lauantai 20. helmikuuta 2021

Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)



Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.



Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2




Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...


Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)


sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Hei janoinen! Kuuletko sen huudon? Sinäkin, jolla ei ole rahaa, tai muuta millä maksaa...

Hei! Kuulkaa, te kaikki nälkäiset ja janoiset!

Tulkaa veden ääreen!
Tekin, joilla ei ole rahaa,
tulkaa syömään ja juomaan, vaikka teillä ei ole rahaa.
Tulkaa, ottakaa,  vaikka teillä ei ole mitään muutakaan millä maksaa.
Tulkaa! Syökää ja juokaa, sillä kaikki on jo valmiina,  juuri teita varten!

Ei meillä kellään ole, millä maksaa. Mutta Jeesus kutsuu meitä. Ja me saadaan mennä.

---
Perustuu jakeeseen Jesaja 55:1.
Olisin oikeastaan halunnut piirtää kuvan tästä, mutta en osaa sitä.


..................................................................................................................


Tähän juttuun ilmaantui sitten kuvakin, kun sain kommentissa rohkaisua...:) Kiitos siitä:)





keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Mukana koko matkan!

Nappasin nämä tälle päivälle olevat kaksi jaettta kahdesta eri hartauskirjasta. Mutta niissähän oli aivan samaa asiaa kummassakin: Hän on mukana alusta loppuun asti!

"Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät
 iankaikkiseen kirkkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne,
 hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava."
 1 Piet. 5:10

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. 
Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, 
sinun väkevä kätesi pelastaa minut. 
Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. 
Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" 
Ps 138:7-8 KR-92


Koko matkan!

Vaikka saamme kärsimyksiä osaksemme, Hän on mukana elämässämme kaikissa niissä. Hän jopa etukäteen valmistaa niihin, tukee ja vahvistaa matkan aikana, ja vie asiamme päätökseen asti. Hänen armonsa ei lopu milloinkaan.




Tässä vielä tuosta ylinnä olevasta jakeesta jotain: Kutsu juhliin









sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kaikkihan tehtiin jo valmiiksi!

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30

"Se on täytetty"!

"...Minun ei enää tarvitse orjailla lain vaatimusten alla, sillä hän, kallis välimieheni, on täyttänyt lain minun puolestani. Hänen työhönsä ei saa eikä voi lisätä mitään. Sillä pelastus on täytetty. Hänellä on annettava täydellinen pelastus epätäydellisellekin uskolle. Hän on hankkinut täyden lunastuksen sillekin, jolta puuttuu kaikki, mutta joka hädässään tulee hänen luokseen..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän



"...Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan." Hepr. 9:26 KR-92

"Jumalan Karitsa hävitti koko maailman synnin uhrillaan. Siinä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Itse tahtoisimme kyllä pelastaa itsemme ja  maailmamme ja puunata ne puhtaaksi Herrallemme. Kaunis ajatus, vaan turha toivo. Pyrimme toki elämään niin, ettemme loukkaisi Jumalan Pyhää Henkeä tekemällä ehdoin tahdoin syntiä. Mutta on kokonaan eri asia perustaa pelastumisen toivonsa hyviin tekoihin kuin perustaa se  Jumalan Karitsaan, joka poisti synnit uhrillaan. Kun Jeesuksen sovitustyö saa olla uskonlepomme pohjana, me voimme iloiten palvella Herraa. Ei siksi, että pelastuisimme niiden tekojen tähden, vaan kiitoksena uskon lahjasta. Raskas taakka ja orjan työ saa vaihtua iloiseen palveluun ja Jumalan lasten vapauteen. Ovathan nämä kaksi olotilaa kuin yö ja päivä." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa




Nuo tekstit ilahdutti minua tänä aamuna:) Kaikki on jo täytetty! Siinä on pääsiäisen sanoma!


tiistai 11. helmikuuta 2020

Siinä valmisteltiin jotain isoa... pääsyn päivää!

Getsemanessa Jeesuksella oli vaikeaa. Häntä kauhistutti kaikki se, minkä hän tiesi edessään kohta olevan. Hän halusi lähimmät opetuslapsensa - ystävänsä - lähelleen; että he valvoisivat siinä lähellä sillä aikaa kun hän rukoilisi. Vain kolme heistä sai olla läsnä siinä Jeesuksen rukoillessa ahdistuksessaan. Mutta hänen lähimpänsä nukkuivat...

Jeesus rukoili kolme kertaa, että tulevat ahdistuksen hetket otettaisiin pois. Mutta vaikka häntä kauhistutti kaikki se edessä oleva, sitä hän ei tahtonut, että hänen halunsa vapautua siitä kaikesta menisi Isän tahdon yli, vaan: "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." Matt. 26:39

Jeesus tahtoi Isän ja hänen suunnitelman meidän syntiemme sovitukseksi tapahtuvan, vaikka se oli hänelle aivan hirveää. Hän kuitenkin rakasti Isää. Ja hän rakasti meitä. Niin paljon, että halusi tehdä sen kaiken meidän edestämme, meidän hyväksemme. Meidän hyväksemme! Mieti, mitä se sinullekin merkitsee. Syntiesi rangaistuksen suoritti toinen...

Ehkä joku sanoo mielessään tätä lukiessaan, että väärä vuodenaika, ei vielä ole pääsiäinen. Mutta, pääsiäinen oli, ja on, pääsyn päivä. Ja sellainen "pääsyn päivä" voi se olla kenelle tahansa tämäkin päivä, jos annat Jeesuksen sanoa sinulle: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Mene rauhaan.

"Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Matt. 9:2

Sillä halvaantuneella ei liene itsellään ollut uskoa juurikaan, vaan hänen toverinsa toivat hänet Jeesuksen luo...


tiistai 4. helmikuuta 2020

"Siinä tuli krisititty ja meni ohitse!"

Otsikko on pala Wislöffin rukouskirjasta. Siinä oli tänään minua puhuttelevaa tekstiä tästä jakeesta:

"Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä 
ja näki hänet ja meni ohitse."
Luuk. 10:31

Wislöffin tekstissä oli siitä, että saatamme kauhistella sitä, että pappi menee ohi. Mutta emme kenties huomaa, että sana soveltuu meihinkin. "Tiellämme tapaamme monta, jotka ovat joutuneet ryövärien käsiin - ihmisiä, jotka tarvitsevat apuamme. Toisinaan kuljemme niin nopeaan ja meillä on niin kiire, ettemme edes huomaa heitä. Usein näemme heidät ja kuitenkin kuljemme kylmin sydämin eteenpäin." Wislöff kirjoittaa siitäkin, että voimme puolustautua erinäisin syin. Mutta syy on pohjimmaltaan kuitenkin se, että "meiltä puuttuu rakkautta."




Mekin saatamme kohdata jonkun. Meitä kehoitetaan kulkemaan avoimin silmin ja pysähtymään auttamaan. Avuntarvetta voi olla hyvin monenlaista. Onko se joku mummo tai pappa kaupassa, joka ei löydä etsimäänsä? Vai tarvitsisiko joku kuuntelijaa? Mutta ennenkaikkea; ettemme jättäisi kertomatta jollekulle kaipaavalle sydämelle sitä, että Jeesus rakastaa häntä, ja on hankkinut hänellekin vapautuksen...

Minä itse tunnen kehnouteni kaikessa tässä. Minun ei ole helppo käydä puheisiin ihmisten  kanssa, saati sitten käydä minkäänlaiseen hommaan, joka ei ole minun. Auttakoon meitä itsekutakin kuitenkin Herra itse, auttamaan toista tiellä, mikäli sellainen ihminen, tai tilanne, eteemme tulee.

Ettei meistä tarvitsisi sanoa: "siinä tuli krisititty ja meni ohitse!"




"Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä,
 tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa 
ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään
 ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 
"Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan."
Luuk. 10:33-35

Sillä pysähtyneellä samarialaisellakin saattoi olla kiire omille asioilleen. Hänellä oli ehkä myös pelkonsa, jos rosvot hänenkin kimppuunsa hyökkäisivät. Ehkä hän koki myös suurta arkuutta käydä käsiksi vieraaseen ihmiseen, vieläpä niin pahoin loukkaantuneeseen. Kuitenkin hän teki mitä osasi ja voi.

Siunatkoon sinua tänään Herra!



lauantai 23. marraskuuta 2019

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.






torstai 26. syyskuuta 2019

Siinä hetkessä oli paljon enemmän, kuin kirjoitettiin

"...Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin, hän nousi istumaan.

Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan..."
Apt. 9:40-41

Mielestäni noiden kahden jakeen väliin sopinee ajatustauko, koska se hetki sisältää paljon.  Dorkas, tai Tabita, kuten Pietari häntä kutsui, nousi tavallista sikeämmästä "unesta". Se oli kuoleman unta.

Pietari oli tullut pyydettäessä tätä tapausta varten toiselta paikkakunnalta. Kun hän saapui paikalle, olivat siellä Dorkaksen ystävät heti känen "kimpussaan" esittelemässä tuolta ystävältään saamiaan lahjoja ja käsitöitä. Mutta Pietari halusi olla yksin. Kukaties häntä vähän hermostuttikin. Hän toimitti kaikki ulos siitä yläkerran huoneesta, jossa kuollut oli,  hautausta varten valmisteltuna. Pietarilla lienee ollut kiirekin tänne tullessaan, sillä ei hautausta  voinut kauaa odotella.

Mutta nyt Pietari on yksin kuolleen kanssa. Tai ei aivan yksin. Sillä tiesihän hän Herransa olevan hänen kanssaan.  Hän käy rukoilemaan. Sen sanoja ei meille ole kerrottu, mutta sitten hän sanoo: "Tabita, nouse ylös!". Onko hetken hiljaista? Emme tiedä, mutta Tabitan silmät alkavat liikkua ja hän avaa ne. Pietari näkee, että hänen rukouksensa on kuultu...

Mutta Tabita... Mitä hän ajattelee? Mitä sanoo? Hänen aukenevat silmänsä tavoittavat jonkun tuntemattoman vuoteen viereltä. Ehkä hän miettii, missä hän on? Kenties huone onkin tuttu, mutta kuka on tuo vieras mies tuossa? Mitä minulle tapahtui? Missä olen? Enkö ollut kuollut... mutta kuulin äänen, joka käski minun nousta...?

Ja nyt Pietarin käsi tarttuu Tabitan käteen ja nostaa tämän ylös, seisomaan. Tämä on ihme! Iloinen ihme! Ja he muistavat tämän hetken varmasti aina. Mutta nyt Pietari menee ovelle ja päästää sisään ystävättäret ja kaikki, jotka odottivat oven takana... Voi sitä riemun, ihmetyksen ja ilon kyyneleiden, naurun ja halausten määrää!

Emme me sitä osaa edes kuvitella, vaikka tässä  vähän yrittelin.




perjantai 6. syyskuuta 2019

Millainen käsittämätön vaihtokauppa!

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, 
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21

Jumalan synnitön Poika tulee tänne ja hänet tehdään synniksi, joka naulataan ristiin. Synti kertakaikkiaaan naulittiin siinä ristiin! Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan sitten on se meidän, maailmasta olevien syntisten, puoli siinä vaihtokaupassa: "...hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Mikä ihmeellinen vaihtokauppa!

Kuin kerjäläinen kohtaisi kuninkaan. Kuningas sanoisi kerjäläiselle: - Vaihdetaan vaatteita ja osaa.  Anna sitä rääsysi tänne, niin saat tästä juhlavaatetuksen ja kuninkaallisen osan, ja minä otan sen sinun osasi niitten rääsyjesi kanssa.

Se on sellainen vaihtokauppa, ettei sitä osaa oikein ymmärtää, eikä sanoittaakaan.
 "...Mutta Herra  heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes. 53:6
Ja me saimme samalla jotain, jota emme edes kykene käsittämään, sillä niin suurta ja ihmeellistä se on, kun synti ja vanhurskaus vaihtaa osaa. 



sunnuntai 25. elokuuta 2019

Jumala valitsi - eikä kutsumistaan kadu!

Luin korinttolaiskirjeen 1. lukua. Vähän myöhemmin otin luettakseni päivän tekstin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Ja kuinka ollakaan, siinä oli jae samasta luvusta:

"ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole,
tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,"
1. Kor. 1:28


Sitten Wislöff itse kirjoittaa masentuvalle, köyhyytensä ja mitättömyytensä tuntevalle mm. näin:

 "Ole sentähden turvallisella mielellä! Niin kauan kuin tahdot kuulua siihen mitättömään ja vähäpätöiseen joukkoon, josta tässä puhutaan, kuulut valittujen joukkoon. Hän, joka tunsi sinut valitessaan sinut, ei koskaan hylkää sinua."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän


"Sillä ei Jumala armolahjojansa eikä kutsumistansa kadu." Room. 11:29