Älä huoli, sinä olet minun!

"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun." Jes. 43:1

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala " Jes. 45:3

"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

Palvelkaa siis Herraa, varmoina siitä, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen saattava loppuun saakka - Kirjejuttuja📨

Ennen ylösnousua mieleen tullut ajatus, tuo otsikko. Halusin etsiä kohtia, nuo löysin.

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6 (v. -38 käännös).  Siinä Paavali kiitti ja rukoili Jumalaa filippiläisten puolestä. Ja toivotti heille armoa ja rauhaa mm. noin sanoen.

Tämä on sitten Hiskian viestistä: "Älkää siis olko niskureita niinkuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois." 2. Aik. 30:8 (v. -33 käännös) Tämä Hiskian viesti oli kutsu kaikkien tulla viettämään yhdessä pääsiäistä, jota ei oltu siten pitkään aikaan vietetty yhteisesti.

---

✉️ Tuo Hiskian viesti lähetettiin myöskin kirjeitse, ja niinhän Paavalikin viestinsä välitti. Tuosta linkistä pääsee lukemaan Raamattu.fi -sivustolta tuon Hiskian viestin (v. -92 käännöksenä) ja mitä siitä seurasi:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2CH.30

💌 Ja tässä linkki myös filippiläiskirjeen 1. lukuun, niin saadaan tervehdys myös Paavalilta:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.1

Siunausta ja iloa päivääsi, sinä olet Jumalalle rakas❤️

Synnit on annettu anteeksi vain yhden asian ansiosta: Jeesuksen työn tähden!

 "... synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12

"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Apt. 4:12 KR-92

"Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14  

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Hebr. 10:35

"Ottakaa mukaanne sanoja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulliksi huultemne uhrit." Hoosea 14:3 

"Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö..." 1. Piet. 2:25

"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." Hebr. 3:14 KR-92

"Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden." 1. Joh. 2:12 KR-92

Vettä, Kristuskalliosta - myös erämaassa

"ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan: tämä kallio oli Kristus." 1. Kor. 1:10:4 KR-92

"Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä. Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata." Ps. 78:15-16 KR-92

"Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtaamaan pitkin kuivaa maata." Ps. 105:41 KR-92

"... Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan." ...

"Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän kirjansa saivat juoda kyllikseen." 4. Moos. 20:8, 11 KR-92 

(Jumalan ohjeen mukaan, pelkkä puhe olisi riittänyt... Jumala kuitenkin armollisesti antoi vettä.)

 ---

(Tässä sensijaan Jumalan ohje on erilainen, eri kerralla. Tämä tapahtui aiemmin.)

"Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen. Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden." 2. Moos. 17:6 KR-92

 

Rohkaisua kaivatessa

 "Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne..." Hebr. 10:35 KR-92

Entä jos sitä rohkeutta juuri ei tunnu olevan...?

"Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen." Nah. 1:7 KR-92

--

"... uskokaa minuun." - sanoi Jeesus Joh. 14:1

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi myös Jeesus Matt. 28:20

---

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta..." Jes. 43:18-19 

Jumala meidän kanssamme!

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa,  senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14

Sinä olit täällä keskellämme. Ja sitten menit takaisin Isän luo. Me haluaisimme, että olisit yhä täällä, silmin nähtävänä ja käsin koskettavana, tavattavissa. Mutta vaikka me emme Sinua nyt silmillämme näekään, Sinä näet meidät. Ja pystyt koskettamaankin meitä. Sinulla on hyvä näkökyky ja ulottuvuus. Ja on vielä niinkin, että emme ole vain sen varassa, että Sinä jostain kaukaa meitä  seuraat, vaan jätit itseäsi tänne, kun annoit Pyhän Henkesi olemaan kanssanne. Ja annoit myös lupauksesi:

  "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Siinä meille läsnäolon lupaus🌟 Kiitos, että Sinä todella olet täällä tänäänkin, vaikka meidän silmämme ja korvamme ovat heikot.

Lohduttava muistutus meille isoveljeltä (= Jeesus)🌟

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." - sanoi Jeesus. Joh. 14:1

Ja jatkoi sitten: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa..." Joh. 14:2

Siellä on tilaa. Siellä on halukkuutta ottaa sinne asumaan, jokainen sinne kaipaava. Vartavasten meitä varten tehdyt ihanat tilat odottavat siellä juuri meitä.

---

Ennen ylösnousua mieleeni tuli jostakin menneiden sukupolvien ihmiset omine arkisine murheineen ja pelkoineen. Mutta kautta sukupolvien ja erilaisten vaiheitten, ovat Jumalaan uskoneet laittaneet turvansa Häneen. Tehkäämme mekin samoin - kaikissa vaiheissa. Lohduttakaamme ja rohkaiskaamme itseämme sumeilematta Jumalan Sanalla; sen antamilla toivon ja lupauksen rohkaisevilla sanoilla. 

Siitä tulee levottomuus... Ei! - Vaan: "Siitä kasvaa levollinen luottamus"

Oli jälkeen kerran yksi levottomuutta aiheuttava ajatus pyrkimässä mieleen. Mutta sen ajatuskulun katkaisi aivan päinvastaiseen ajatteluun ohjaava, mieleen tullut sanan kohta: "...siitä kasvaa levollinen luottamus..."🌟

Etsin jakeen, joka kokonaisuudessaan kuuluu näin:

"Vanhurskauden hedelmänä on rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti." Jes. 32:17 KR-92

"Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Tuli mieleen hengellisen laulun sanat: "... hän etsivi aina mun menestystäin..."

Siinä kiinnitti huomiotani juuri tuo "aina". Todellakin, niinhän sen täytyy olla. Vaikka meistä ei kaikki se, mitä meille on tapahtunut tai voisi tapahtua, aina tunnu siltä - parhaalta... Mutta Jumala - Isä - näkee aina meitä paremmin, mikä lopulta on meille parhainta.

Kirjoitan tätä autossa. Surkea keli, ja mieleen on tullut viime kevättalven onnettomuusuutiset tältä samalta tieltä, samankaltaiset keliolosuhteet.

Rohkaisevat sanat... yllättäen Ilmestyskirjasta!

Tämä on juuri ennen niitä seitsemää kirjettä seurakunnille:

"Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. 

Armoa ja rauhaa teille häneltä, 

joka on, joka oli 

ja joka on tuleva,

ja niiltä seitsemältä hengeltä, 

jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

ja Jeesukselta, luotettavalta todistajalta,

 joka on esikoisena noussut kuolleista

 ja on maailman kuninkaiden hallitsija! 

Hänelle, joka rakastaa meitä ja on

 verellään vapauttanut meidät synneistämme,

 hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi

 ja Jumalan, Isänsä, papeiksi,

 

hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! 

Amen."

Ilm. 1:4-6 KR-92

Kun ympärillä on todistajia...

Kuin kaarena siinä edessämme, yllämme, ja takanamme niitä entisaikojen * pyhiä vakuuttamassa meille uskon täyttymistä ja voimaa... (*Heistä kerrotaan Hebrealaiskirjeen 11. luvussa)

"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamne pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, 

katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.". Hebr. 12:1-3 KR-92

---

Kun tuota tänä aamuna kirjoitin vihkoon, tuli vihkooni kirjoitusvirhe, (joka kohta tuossa yllä on kirjoitettu kuitenkin oikein). Mutta siis, virheistä välittämättä, niihin juuttumatta, sopii ajatella ja huomioida se joukko, joka ennen meitä on ollut ja mennyt, ja joka nyt ympärillämme todistajana on, niinkuin Raamattu sanoo; ne entisaikojen pyhät - perille päässeet, jotka omana elinaikanaan uskoivat, vaikka olivat yhtä epätäydellisiä itsessään, niinkuin mekin.

Perillepääsyn takaajanahan meillä on itse Jeesus!

Uskon todellisuus - ihminen Jumalan edessä

" - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Job 38:2 KR-92

Niin kysyi Jumala "myrskyn keskeltä"  Jobilta, aloittaessaan vastaustaan Jobille. 

---

"Usko on sen todellisuutta mitä ei nähdä..."

---

- Meitä pelottaa niin monenlaiset asiat. 

- Enkö sanonut ettei sinun eikä teidän tarvitse pelätä?

- Sanoit kyllä. Mutta kun sinäkään et ole täällä silmin nähtävänä.

- Mitä sitten?

- No kun meitä kumminkin pelottaa. Niin monenlaisia pelottavia tilanteita voi olla.

- Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa juuri teille, ja teidät minä tahdon sinne. Enkö siis pitäisi huolta, että te pääsette sinne?

- No varmasti pidät, kun kerran sanot niin. Mutta tämä matka on kyllä pelottava.

- Tiedän. Tiedän että se tuntuu sellaiselta. Mutta silti olette turvassa, koska minä valvon herkeämättä tilannetta koko ajan, niinkuin äiti ja isä pieniä lapsiaan pitää silmällä, ja vaalii koko ajan. 

- Okei. Mitä voisin siis rauhoittua?

- Niin voit. Minä pidän sinusta huolta. Sinä olet minulle niin rakas.

- En kyllä käsitä, miksi...

- Ei sinun tarvitsekaan käsittää miksi. Rakkaus ei ole omaa etuaan etsimässä, vaan rakkaus on  kohteelleen antava ilman vaatimusta. Sitä on todellinen rakkaus. Sinä olet rakastettu, rakkauteni kohde...❤️

- ❤️

- Mennään taas näillä yhdessä tämä päivä...

- Joo, kiitos😊

Niin kuin aurinko nousee... pimeälle taivaalle

Joka päivä... Niin on Jumala läsnä, vaikka meidän silmämme ja käsityskykymme ei kykenisi havaitsemaan vielä häntä.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, ... sinä olet minun kanssani..." Ps. 23:4 

"Herra verhoutuu valoon kuin viittaan..."  Ps. 104:2 (Raamattu kansalle)

Sain tänä aamuna nähdä miten aurinko kuitenkin oli nousemassa tuonne  taivaalle, joka ei näytä kirkkaalta. Tätä tässä kirjoittaessa, puut jo peittävät sen valoisamman kohdan. Silti aurinko on siellä, vaikka taivasnäkymä olisi pilvien, puiden, seinien tai jopa pimeyden peitossa; aurinko on joka hetki olemassa taivaalla. Ja niin on Jumalakin - vielä enemmän - olemassa aina, vaikka havannointikykymme on niin heikko. Hänellä on kyllä hyvä kuulo ja näkö  - ja ymmärrys meihin päin❤️

Kun "väärin" muisteltu, ajateltu, kirjoiteltu - kuului ajatukseen...

Väsyneenä ja ankein mielin, kaipasin jotain rohkaisevaa. Mieleen tuli: "Älä arkana pälyile (ympärillesi)... tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä..."

Kyselin mielessäni, että saanko minäkin luottaa = laittaa toivoni - nytkin, tähän, mikä mieleeni tuli; ja jonka sitten sanatarkasti halusin etsiä ja kirjoittaa. Mutta sinnehän tuli, sitten ja silti, mukaan sanoja, jotka eivät olleet Raamatussa; jotka kynäni ja käteni oli liian nopsaan vihkooni kirjoittanut.  Lukemassani Raamatun kohdassa ei ollut noita (suluissa) olevia sanoja, jotka olin jo vihkoon ehtinyt kirjoittaa. Ajatukseen kuuluivat kuitenkin nekin.

Jumalan turvassa...

"Miksi pelkäisin 

pahana päivänä...

Mutta henkeään ihminen

ei voi lunastaa...

Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut 

tuonelan otteesta..."

Ps. 49:6,8,16 KR-92

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

Hänen kirkkautensa oli se, jota katseltiin

"...Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ..." Joh. 1:4

"... me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme nyt tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2 

Opetuslapset saivat katsella sinua maallisessa hahmossasi - ja näkivät kirkkautesi.

Itäisen maan tietäjät näkivät tähtesi, ja halusivat nähdä sinut, juuri syntyneen.

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:4

"ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2

Millaisena me näemme sinut? Täynnä armoa ja totuutta? Voimaa?"

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29 

Jeesus sanoi niin Tuomakselle. Eikä siinä varmasti ollut mitään pahaa, että nähtyään uskoo. Hyvähän se on. Mutta Jeesus muistutti, että niitäkin on, jotka uskovat näkemättä❤️

Vain etäältä sen nähneet ja sitä tervehtineet...

"... vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13 

"... olivat  vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnusten olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13 KR-92

---

Olin piirustellut pikaisen kuvan. Mitään Raamatun jaetta ei mielessä ollut, ennenkuin katselin kuvaa etäältä...

Niitä etäältä katsovia lueteltiin monta! Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa: Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak ja Jaakob, Joosef, Mooses, Raahab, Gideon*, Baarak*, Simson*, Jefta*, Daavid*, profeetat*... 

"Ja mitä minä vielä sanoisin? Minulta loppuisi aika jos kertoisin.... * jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."  Hebr. 11:32, 33-34

 

Ja niin edelleen. Koko Hebrealaiskirjeen luku on käytännössä  tätä luetteloa.  On saatu kuolleita ylösnousseina takaisin, on kidutettuja, pilkattuja, ruoskittuja, kahlehdittuja ja vankeutta, kivitettyjä, kiusattuja, sahattuja, miekalla tapettuja, lampaanahoissa kulkeneita, puutteenalaisia, ahdistettuja, pahoinpideltyjä,  vuorilla harhailevia;  erämaissa ja luolissa ja maakuopissa eläneitä... Liian hyviä tälle maailmalle olleita. Hebr. 11. jakeista 35-38

Ja sitten vielä me kaikki muut, jotka kukin omalla tavallamne, omassa osassamme, odotamme sitä uutta maata, jossa täydellisyys asuu. Sitä tähyillään.🌟

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästyy."  Habakuk 2:3

Mutta uskallammeko me kysyä...?

 "... Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?" Joosua 5:14 KR-92

Uskallammeko me... kysyä?

Ei tahdo uskallus riittää.

Pelottaa. Kokee suurta heikkoutta.

Kelvottomuutta.

"Saul kysyi: "Herra, kuka  sinä olet?"

Herra sanoi: "Minä olen Jeesus,

jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi.

Minä olen ilmestynyt sinulle,

koska olen valinnut sinut

palvelijakseni ja todistajakseni,

kertomaan siitä, mitä nyt

olet nähnyt, ja mitä vielä 

olet näkevä, kun sinulle ilmestyn."

Apt. 26:15-16 KR-92

Ja Joosuakin uskalsi sen takia, että hän näki:

"Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

Mies vastasi: "En kumpaakaan.

Olen Herran sotajoukon päällikkö

ja olen juuri saapunut tänne."

Silloin Joosua lankesi polvilleen,

kumartui maahan saakka ja sanoi:

"Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin."  Joosua 5:13-15 KR-92   (Paikka oli pyhä; kuin oli Mooseksellakin ollut.)

He kumpikin, Joosua ja Saul, näkivät jotain sellaista; pyhää ja kirkasta, voimakasta ja erilaista, joka oli selvästi enemmän kuin se, mikä oli heille tuttua. Se pisti kysymään. Ja antoi uskalluksen. Oltiinhan siinä Pyhän kanssa kasvokkain. Ja Pyhyys heidän edessään, ei tahtonut tuhota heitä - vaan auttaa. Ja antaa jotakin, mihin omin yrityksin ei olisi kyetty.

Kiitos Herra, että sinun katseesi seuraa meitäkin🌟

Armoa ja totuutta - oli Jeesus täynnä

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14

"saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo. Tätä minun sydämeni kaipaa." Job 19:27 KR-92 (Job - paljon kärsinyt mies)

Jeesuksessa oli totuus ja armo yhdessä🌟