Välttämätön Elämän Leipä! Ja Opettaja, jolta uskaltaa kysyä - Jeesus Kristus

 Jeesus itse sanoi: (huom. vahva korostus: "totisesti x 2):

"Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Minä olen elämän leipä. Teidän Isänne söivät

autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.

Mutta tänä leipä tulee taivaasta, ja se, joka

tätä syö, ei kuole.

Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta,

ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä,

jonka minä annan, on minun ruumiini.

Minä annan sen, että maailma

saisi elää."  Joh. 6:47-51 KR-92

Se on jännä, miten erilaisin mielin, niin erilaisin ajatuksin ja mielikuvin voidaan Raamatun sanaa milloinkin lukea! Jonain hetkenä jostain tutusta kohdasta tekstistä voi löytyä aivan "uusi" näkökulma, tai mielikuva. Kuten minulle nyt; ihastuin tuohon leipäkohtaan. Tulee mielikuva, että Jeesus kehottaa runsaasti "syömään" sitä leipää - luottamaan sen voimaan pitää meidät "hengissä" eli Jumalalle ja taivaalle kelvollisina - elävinä:)

---

Opettajasta: (ope pitää huolta ja katselee, missä joku ehkä tarvii apua. Ei jätä pulaan.)

*"Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa akseleitasi." Ps. 32:8 KR-92

"Seuraa sinä minua." Joh. 21:22 KR-92

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." Jaak. 1:5 KR-92

* Tuo jae, ym.: Jännä tässäkin. Jotenkin olen ollut sellainen, että kun lukee sanat: "Minä opetan sinua", tulee helposti mielikuva jostain ankarasta opettajasta, joka on pelottava. Jonka edessä pelkää olla osaamaton, vaillinaisesti osaava ja kaikkea sitä, mitä "koululainen" Jumalan koulussakin voi olla. Mutta tuohan puhuu ihan toisenlaisesta opettajasta! Sellaisesta, jonka tykö kaikki oppilaat saavat, haluavat ja uskaltavat tulla!:)

---

Mutta  nyt minä lopettelen tämän naputtelun. Olisi aikomus nyt ruveta ihan jauhoista leipää tekemään, kun leivät on nyt  loppu. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta "paree se ny kummiski olisi" tuumin minä.

 

Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Ne 72 lähetettyä... olivat riemuissaan!

"Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmnentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä." Luuk. 10:1 KR-92

"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Luuk. 10:17 KR-92

"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." Luuk. 10:21 KR-92

Tämä riemastuttaa näin lukijaakin:)  Voi ihan kuvitella, kuinka innoissaan he olivat matkaan lähteneet - ja vielä enemmän innoissaan palasivat! Hehän olivat jo aiemmin  nähneet niiden kahdentoista lähtevän - ja kenties vähän kateellisinakin katselleet sitä, kun heidät oli valittu - ja itse jääneet siitä joukosta paitsi. Mutta nyt; hekin olivat saaneet saman, järisyttävän kokemuksen!

Jeesus jo sitten vähän toppuuttelikin heidän palattuaan sitä intoa, muistuttaen, mikä on vielä suurempi ilon aihe: "... Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luuk 10:20 KR-92

Mutta kyllä se riemu tarttui Jeesukseenkin: "Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi..." sen, jo tuolla aiemmin mainitun sanan siitä, kuinka lapsenmieliset ovat saaneet sen, mitä viisaiksi ja järkeviksi sanotut eivät olleet saaneet... Koska niin oli Isä hyväksi nähnyt:)

---

72 opetuslasta pareittain = 36 paria (Luuk. 10:1-6)

12 opetuslasta pareittain =   6 paria (Luuk.   9:1-6)

Yhteensä 42 paria

Samoin ohjein kaikki. 42 kaksikkoa. Aika moneen kaupunkiin ja kyläään tuolla määrällä jo ehdittiinkin julistamaan ja iloa tuottamaan! Mielenkiintoista olisi ollut tietää, miten kauan noiden ryhmien matkat kestivät, ja kävivätkö he kuinka monessa paikakassa, vaiko vain yhdessä kukin? Mutta näitä ei ole ollut tarpeen meille selvittää. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Uteliaitapa olemme:)

Tämän aamun luettavat sai etsimään vanhoja muistilappuja...

Nyt oli luettavissa kohta Jobin kirjasta, ja sitä lukiessa muistin, että tuotahan joskus - muutamia vuosia sitten, vanhemmasta käännöksestä luettuna mietin, että mitä siinä oikein tahdotaan sanoa. Asian saattoi ehkä päätellä, mutta silti. Olin pähkäillyt asiaa sitten viiden muistilapun kanssa. 

Vanhemmassa käännöksessä pyydetään: "Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä. Ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;" Job 13:20-21 v. 33 käännös

Uudemmassakin pyydetään, mutta hieman erilaisin sanakääntein; ymmärrettävämmin: "Vain kahta asiaa sinulta pyydän - jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit." Job 13:20-21 KR-92

Asiat voidaan sanoa niin monella tavalla🤔 Mutta hyvä on, jos sen heti ymmärtäisi, mitä tahdotaan sanoa.😊 

Ilahduin tänä aamuna selvästi sanotusta kohdasta. Kaivoin yhden hartauskirjan välistä ne pähkäilymuistilappuni, joissa harmikseni ei ole päivämäärää merkittynä. Ne oli Vähäsarjan "Joka päivä lupaus kantaa" - kirjan välissä. Siinä kirjassa oli kyllä nuokin jakeet toukokuun 10. päivän tekstin alkajaisiksi olleet. Sitä en tiedä, ovatko lappuset olleet alunalkaen siinä kohtaa vai miten lie.

Aamun ajatuksia

Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt.  15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.

Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä. 

Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).

Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏

Puoliyön punerrusta

Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.

Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1

Alakerroksiin saakka!

"...koko sen talon...". Sehän merkitsi sitten sitä, ne alakerroksissa olevatkin pääsivät osallisiksi... Ja se on mahtavaa! Olipa se yllätys heille, vielä isompi varmaan heille, kuin niille yläkerroksen huoneessa oleville. Nämä alakerroksissa olevathan olivat varmaan ihan arkisissa hommissaan.

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat." Apt. 2:2 KR-92

---

Kumpikikohan se sitten lienee ollut, se oikea sana kääntää tuo kohta, sillä toiset käännökset puhuvat huoneesta, toiset talosta? Sitä en tiedä. Mutta minua nyt kuitenkin ilahdutti ajatus, että koko talon, koko rakennuksen väki, olisi saanut iloita siitä kokemuksesta, eikä ketään olisi jätetty siitä pois...

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme, että Jeesus tulee takaisin, (vaikka meistä ei tuntuisi siltä). 

Opetuslapset elivät siinä todellisuudessa, että Jeesus kuoli, nousi haudasta, ja meni taivaaseen. (Vaikka heistä ei varmaan tuntunut siltä...)!

Kun "kateus vie kalatkin järvestä"...

Noin vanhan sanonnan mukaan. Mutta alkuun se vei jotain paljon enemmän: hengen veljeltä! Ja se taas sai aikaan paljon muuta. (Olin kirjoitellut aamulla 14.1. vihkoon ja blogiluonnoksiin näitä.):

Kuka oli ensimmäinen pakolainen? Kain. Se kerrotaan: 2. Moos. 4:12. Tai oikeastaan kai jo Aadam ja Eeva... kun joutuivat Eedenistä lähtemään.

Mutta sitä ennen hän oli ensimmäinen, joka tappoi ihmisen. Ja se oli hänen oma veljensä. Kateuden tähden tehty teko. Ja sitä ennen Kain oli ollut ensimmäinen puutarhuri/maanviljelijä. Tai no, ehkä se oli ollut jo isä Adam. 

Antoikohan Kain itse nimen sille alueelle, johon hän asettui asumaan? "Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle." 1. Moos. 4:16. Viitteet Raamatun alareunassa tuolle jakeelle oli: 'Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja 14.

Kun Kai oli sitten myös ensimmäisen kaupungin perustaja: "Hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." 1. Moos.4:17

Kainin lapsenlapsista tuli myös joitakin ensimmäisiä! Jabal - "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä. Jubal - "ensimmäinen  harpun- ja huilunsoittaja". Tubal-Kain - seppä, aloitti pronssin ja raudan takomisen. (1. Moos. 4, jakeista 20,21,22).

Päivän luettavissa oli myös: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 

Se oli Jumalan sanominen Kainille ennenkuin tapahtui se pahin! Tuon Jumalan ohjeen jälkeen Kain ehdotti veljelleen yhteistä kävelyä... Ja löi veljensä kuoliaaksi. Jumala oli juuri antanut hänelle ohjeen, että pitäisi kurissa syntisen ajatuksensa, joka oli tullut kateuden myötä siitä, kun Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin uhria ei. Kain olisi voinut sen jälkeen varmaankin valita toisenlaiset toimintatavat, kysyä Jumalalta apua ja neuvoa, tai ainakin jättää tekemättä sen veljeensä kohdistuneen teon.

Kun Adam ja Eeva saivat menetetyn pojan jälkeen kolmannen pojan, Setin, niin hän nimesi poikansa nimeltä Enos. Ja siitä aikakaudesta sanottiin näin:

 "...Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Jumalaa." 1. Moos. 4:26

"...pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen." 1. Tim. 6:11 

Tuokin tuossa, tuo Paavalin Timoteukselle kirjoittama, oli päivän luettavissa. Sopiva noita ylempiäkin ajatellen, ja meille. Emme läheskään aina onnistu voittamaan haluamme pahaan, mutta pyritään edes siihen suuntaan. Jumala on armollinen. Sen Hän osoitti siinäkin, kun lähetti Jeesuksen meitä varten!❤️

Kaikki lainaukset Raamatusta v. 1992 käännöksestä.

Kuka oli "taivaan Jumalan lain tuntija"?

Löysin Raamattuni välistä lapun, jossa tuo otsikon  asia mainittiin. Olin kirjoittanut muistilapun elokuussa. Päätinpä tarkistaa, olinko tätä lapussa ollutta asiaa blogiin laittanut. Ei näyttänyt olevan. Joten pistänpä nyt tässä sitten näkyviin senkin. Tähän samaan henkilöön, ja hänen vaiheisiinsa liittyen, olin kirjoittanut silloin elokuussa muutama päivä myöhemmin toisen tekstin. Siihen linkki tuolla alempana. Se teksti sijoittui hieman myöhemmäksi tämän lappusen aihetta/vaihetta, mutta samaa prosessia kaikki.

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/se-oli-allistyttava-jattimuutto-ja.html

"... Kristus teissä, kirkkauden toivo."

"...Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri  pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol.  1:27

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne." Kol.3:16

Huomataan tämäkin: Jeesus oli Sana. Sanaa saa käyttää - ja siihen saa pukeutua☀️

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Joh. 1:1 

"... ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan sana." Ilm. 19:13

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy..." Kol. 3:3-4

"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha..." Kol. 3:15

"Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja hänelle rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne," Kol. 3:12

"... Pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:14

Ja vielä siitä valosta: ei se lyhty itsessään saa aikaan mitään valoa... Kaikki tulee "sanan lähteestä" - näin laulun sanoin, jotka muuten  näkyvät  virsikirja.fi:ssä: 

https://virsikirja.fi/virsi-338-paiva-vain-ja-hetki-kerrallansa/

Siellä oli luettavissa  laulun syntykertomuskin. Siihen liittyi tarina kellon heilurista...

Kauaskantoisia vaikutuksia...!

Jaan tässä aamulla löytämäni ja rohkaisevaksi kokemani tekstin luettavaksi☀️ 

"Kaikilla teoilla on seurauksena. Teot voivat saada liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka jatkuvat vielä kauan niiden jälkeenkin. Ihmiset kuitenkin ajattelevat usein vain välittömiä seurauksia, jotka ovat harhaanjohtavia kaikessa ohimenevyydessään.

Abraham oli valinnan edessä. Hänen täytyi päättää, lähtisikö hän perheineen ja omaisuuksineen kohti tuntematonta vai jäisikö paikalleen - elääkö varman päälle sen varassa, mitä hänellä jo on, vai lähteäkö matkaan Jumalan johdatuksen varassa kohti tuntematonta? Hänellä ei ollut turvanaan mitään muuta kuin Jumalan lupaus johdatuksesta ja siunauksesta. Abrahamilla ei ollut aavistustakaan, että hänen kuuliaisuutensa vaikuttaisi koko maailmanhistoriaan: hänen päätöksestään totella Jumalaa sai alkunsa se kansakunta, joka oli Jumalan välikappaleena, kun Jumala kerran itse saapui maan päälle. Jumalan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen tullessa luoksemme ja koko maailma tuli siunatuksi Abrahamin kautta. 

Sinäkään et todennäköisesti tiedä useimpien päätöstesi pitkäaikaisia vaikutuksia. Tunnustat silti varmasti, että monilla ratkaisuillasi todellakin on kauaskantoisia seurauksia. Saako se sinut Abrahamin tavoin pysähtymään ja anomaan Jumalan johdatusta päivittäisille ratkaisuillasi ja teoillesi juuri tässä ja nyt?"

Teksti: Sana elämään Kommentaariraamattu.

Aikamedia Oy. (Tekstin julkaisuun kysytty lupa.)

Kyseinen teksti osui aamulla rohkaisevana silmään muuta etsiessä. Jos tosiaan useammin tulisi  ajateltua sitä, että Jumalalla on suunnitelma, jota hän koko ajan toteuttaa, niin onhan se rohkaiseva ajatus, että mitättömiltä tai ikäviltäkin tuntuvat asiat voivat osaltaan olla vaikuttamassa aikanaan jotain suurta ja ihmeellistä - kun Jumala suunnitelmiaan toteuttaa!

Jos joku haluaa lisätietoa mainitusta Sana Elämään kommentaariraamatusta, niin tuossa alla on tuo aikashopin linkki, siitä löytyy se. Ja pääseehän siitä sitten muutakin tarjontaa halutessaan katsomaan: 

https://aikashop.fi/product/75/sana-elamaan--kommentaariraamattu

Meille kyseinen Raamattu tuli aikanaan lahjana, kun ajasta ikuisuuteen siirtynyt ystävä ei sitä enää tarvinnut.

Siellä Turkin rannikon tuntumassa

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi  ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään.  Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli  hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen  Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten  Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan  olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan  kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

....

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi  yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

"Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin." Ps. 105:7 KR-92 

"Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämässä sanan hamaan tuhansiin polviin," Ps. 105:4-8 

"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps. 4:2 

Joosef oli siinä mukana. Benjamin ei.

"Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli." 1. Moos. 32:23 KR-92 

Joosef oli ollut kuvioissa mukana. Oli nähnyt ja tuntenut isoisänsä Laabaninkin. Benjamin ei. Hänhän syntyi vasta sen jälkeen, kun oli ylitetty Jabbok-virta. Hän ei ollut nähnyt isäänsä Jaakobia ontumattoma miehenä. Hän näki miehen, joka ontui. Se oli alkanut sinä yhtenä yönä Jabbok-virran toisella rannalla.

Joosef oli nähnyt ne alueet ja ihmiset, jossa hänen vanhempansa Jaakob ja Raakel  olivat tavanneet, ja yhdessä työskennelleet. Ja kuinka siellä oli hänen isästään Jaakobista tullut rikas mies. Joosef ja muut veljet tunsivat sen sukunsa jäsenet. Benjamin ei. Hän sai tyytyä siinä vain kuulemaan toisten kertomaa.

Varmaan Benjamin sai aina välillä kuulla tältä lähimmältä veljeltään, Joosefilta, kaikesta siitä, mitä oli ollut ennen häntä. Varmastikin Benjamin oli Joosefille hyvin tärkeä ja rakas, sillä hänhän oli näkyvä side hänen äitiinsä Raakeliin. Ainoa mikä oli heillä näkyvissä. Muistuttivatkohan tädit; Leea, ja myös Silpa ja Bilha, ym. leirin tädit, Benjaminia siitä, millainen oli hänen äitinsä ollut; ja mikä hänessä oli sellaista, joka muistutti hänen äidistään.

Mutta mitä vaikutti Benjaminiin se, että hänen äitinsä oli kuollut häntä synnyttäessään? Pienenä hän kenties innolla kuuntelli kaikkea, mitä oli ollut. Mutta entä isona; heräsikö hänessä kateus niitä kohtaan, jotka tunsivat oman äitinsä?

Kuka oli mahtanut olla hänelle äitihahmona hänen ollessaan pieni lapsi? Oliko sellaista sitten, kun hän oli vanhempi? Kasvoiko hän asenteella: minä pärjään kyllä itse? Oliko kuitenkin Joosef se, johon hän saattoi tukeutua, tuo tuttu isoveli. Mikä oli heidän isänsä rooli heidän elämässään? Hänellä oli suuri surunsa, kun se kaikkein rakkain vaimo; Raakel, oli kuollut. Hänellä oli myös koko leiri johdettavanaan. Miten paljon, tai vähän, häneltä mahtoi liietä aikaa tälle nuorimmalle pojalleen, joka oli samalla kipeä ja suloinen muisto rakkaasta Raakelista?

Mutta Joosef oli kokenut jo yhden ison muuton, kun tultiin Jabbokin yli, ja oltiin jätetty isoisä Laabanin koti ja sukulaiset. Olikohan se ollut Joosefille miten iso asia jälkeenpäin ajateltavaksi? Benjamin ei tiennyt siitä mitään. Kuuli vain toisten kertomaa. 

Mutta kummallakohan oli suurempi äidin ikävä? Joosef muisti äitinsä varsin hyvin...

---

Mutta miten suuri suru olikaan  Benjaminilla, kun Joosef katosi hänen elämästään yllättäen? 

Ja miten suuri ilo sitten, kun kuolleeksi luultu osoittautuikin eläväksi? Ja eli asemassa, joka kukaan ei olisi osannut kuvitella villeimmissäänkään kuvitelmissa?

Kenties silloin sanottiin: Jumala on totisesti suuri ja elävä! 

Näkemisen kautta... tuntea joku

Puhuttiin autossa isännän kanssa jostakin asiasta, josta jäi mieleen vain isännän lausuma tokaisu: "..näkemisen kautta...". Rupesin miettimään myös tällaisia: kuulemisen kautta, tuntemisen kautta. Tuli mieleen myös: "...hänen tuntemisensa kautta... ".

Opetuslapset olivat tulleet Jeesuksen kanssa tutuiksi. He olivat kuulleet ja nähneet,  tunteneet. Näkemisen, kuulemisen ja tuntemisen kautta tullaan tutuiksi jonkin kanssa; asian tai ihmisen - kun saadaan lisää selvyyttä tutustumalla, tutuksi tulemalla. Ja ennenpitkää ehkä tullaan niin tutuksi, jopa ihan "sinuiksi". Ennen tehtiin ns. "sinunkauppoja", kun sovittiin uuden tuttavan kanssa, ettei enää tarvitse "teititellä", vaan ollaan ihan "sinut". "Sinut" voidaan olla asian tai ihmisen kanssa. Tai jopa Jumalan. Voidaan olla jopa asemassa, jossa huudamme: "Abba! Isä!". (Gal. 4:6, Room. 8:15).*

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3

"Vaeltakaamme Herran edessä arvollisesti, hänellle otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tunteminen kautta," Kol. 1:10

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2

"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi." 2. Piet. 2:20

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun." 2. Kor. 2:14

"Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä** suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." Jer. 31:34 

**(mielenkiintoista: "pienimmästä" alkaen... niinkuin lapsista...)

"Niin tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Herra:  hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." Hoos. 6:3

*(Oma isäni muuten joutui vielä "teitittelemään" omaa isäänsä. Silloin tapa oli sellainen. Sillä haluttiin kunnioitusta osoittaa. Kunnioitus on hyvä asia. Ja myös se, että lapsi uskaltaa tulla kaikkine asioineen isän luo.)

Löysin vielä tämän: 

"ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen." Kol. 3:10 KR-92

Tuossa ihastutti ja oli lohdullista myös tuo uudistuminen, että sitä meissä tapahtuu☀️

Jeesuksen opetuslapset olivat siinä harvinaisessa asemassa, että he myös ihan silmillään saivat katsella  Jeesusta niinkuin ihmiset toisiaan näkevät. Meille se hetki koittaa joskus myöhemmin.

Erään aamun rohkaisujae

"... Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut..." 2. Kor. 6:2

Kirja ja silmälasit

"Sinun sanasi on minun jalkani lamppu." Ps. 119:5

"Mutta mitä se sanoo? 

"Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydmessäsi";

se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

Room. 10:8

---

Isännältä oli jäänyt kirja ja lukulasit pöydälle. Se näkymä rupesi näyttämään kiinnostavalta piirroskohteelta. Minulla oli ensin aikomus värillinen kuva tehdä. Mutta tehdessä se muuttuikin tällaiseksi. Lisäsin vielä  mieleen tulleet kohdat siihen. 

Herran lahjana...

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut."

Jesaja 45:8 KR-92 

Rohkaisun sanoja tähän päivään

"... Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa..." Sef. 3:16-17 KR-92 

"... He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla..." Joh. 21:3-4 K-92 

"Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksemme kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."  Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne  myös panette toivonne Jumalaan." 1. Piet. 1:13-21 KR-92 

1. Tess. 5:12-28

Luin näitä itse viimevuotisesta päivän sanasta ja tarjoilen tässä sinullekin samat jakeet, koska koin itse ne rohkaisevina.