lauantai 30. marraskuuta 2019

Valo

"Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:8

Nähdä vain Jeesus! Kun ympäriltä himmenisivät kaikki muut kirkkailta näyttävät valot. Tai häviäisi pimeä, kun valon toisi ainoastaan Hän.

Hän voi olla ainoa sellainen valo, joka voittaa kirkkaista kirkkaamman valon -  kuin myös synkeimmän pimeyden.




"Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa;  Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni." Ps 18:29

Fredrik Wislöff/ Levähtäkää vähän: "Se hengen liekki, jonka Jumala on sytyttänyt lastensa sydämiin, on kuin yölamppu... Kuinka monen ... taistelevan ihmisen pitkiä öitä yölamppu onkaan lyhentänyt. Ja ... ollut kärsivän lohtuna, kunnes aamun valkeus koitti."


perjantai 29. marraskuuta 2019

Ontuva vaeltaja

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." 1 Moos. 32:31

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34




Minäkin olen "ontuva". Kaikki koettu on painanut leimansa minuun. Jääkö se kaikki pysyvästi minuun elämäni loppuun asti? Sitä en tiedä. Isä tietää. Mutta se sana, että "kaikki yhdessä" vaikuttaa parhaaksi, voi tuoda lohdullisen valon tuikahduksen minunkin elämäni ylle; kaikkien pelkojeni keskelle. Sentähden minun ei tarvitsisi niin niistä huomisistakaan huolehtia, vaikka asiat eivät menisikään oman tahtoni mukaan. Tänään auttaa Herra.






keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Vastakohtiin kätkeytyvää?

On jostain luetusta tarttunut mieleen, että Jumalan lasten elämässä asiat joskus kätkeytyvät vastakohtiinsa. Niin ehkä tässäkin:

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, 
joka kirkastuu kirkastumistaan
sydänpäivään saakka."
Snl. 4:18

Helpostihan tuon mieltää niin, että uskonelämä tulee jotenkin auvoisemmaksi kun aika kuluu ja ikää tulee. Ja kokemusta. Eipä taida ollakaan ihan niin. Yhäti on ahdistuksia, taisteluita ja kysymysmerkkejä matkan varrella. Eivät ne näytä vähenneen. Varmasti niitä on loppuun asti. Missä olisikaan sanottu, että matkan lopulla helpottaa? Ei minulle ainakaan tule mieleen nyt sellaista. Mutta voin olla väärässäkin.

Voi olla, kuten minulla tänä aamuna, kun pimeänhämärässä taskulampun kanssa lähestyin kotia, että kodin valot näkyivät metsän lävitse. Mutta - vielä lähemmäksi tullessani, lähistön kukkula peittikin valon täysin. Aivan kuin mitään kotia ei lähellä olisi ollutkaan. Tiesin kuitenkin, että siellä on se koti, ja valo. Vaikka ei näkynyt. Ennen viimeistä mäen nousua oli vielä mutkakin tiessä. Tätä kaikkea ennen, oli koko tie pitänyt lumessa rämpiä, joka sekin tuntui jo raskaalta.

Tässä sitten toisenlainen kokemus pimeästä, siinä odottamisesta. Odotamme aamuisin taksia tulevaksi. Seisomme taskulampun kanssa postilaatikon luona. Katselemme siihen suuntaan, josta autoa odotamme. Siellä näkyy sama pimeys kuin ympärillämme. Sitten jonkin ajan kuluttua silmämme ovat erottavinaan heikon valonkajon. Eikä se ole harhaa. Valo suurenee, kirkastuu ja lähestyy. Ja kohta se onkin kohdallamme. Tämä tällainen aamunäkymä on minua useamman kerran puhutellut; juuri se lähestyvä ja kirkastuva valo pimeässä.

Ehkä meillä taivaan kansalaisilla siinä lähestyvän taivaallisen kodin valossa ne puutoksemme ja vikamme yhä selvemmin tulevat näkyviin. Ja sekin ahdistaa. Tosin meidän sanotaan olevan tälle maailmalle kuolleita - Jeesuksessa. Mutta täällä joudumme kantamaan silti sitä kuollutta mukana. Ja sen kyllä huomaa.

Vettä janoiselle

"Kuulkaa, kaikki janoiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää. Tulkaa, ostakaaa ilman rahaa ja ilman hintaa viiniä ja maitoa." Jes. 55:1

Joh. 7:37 "Juhlan  viimeisenä suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen:
"Jos joku janoaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon."



"Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu runsauden ääressä." Jes. 55:2

Matt. 5:6 "Autaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano,
sillä heidät ravitaan."*




"Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.
 Minä teen teidän kanssanne ikuisen liiton, annan lujat Daavidin armot." Jes. 55:3


"Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää. Huutakaa häntä avuksi, kun hän on läsnä.
Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja kääntyköön Herran puoleen, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme puoleen, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:6-7

Luuk. 15:20 "Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana
hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, 
sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.




"Minun ajatukseni eivät näet ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yläpuolella, niin ovat minun tieni ylempänä kuin teidän tienne ja minun ajatukseni ylempänä kuin teidän ajatuksenne." Jes. 55:8-9

"Sade ja lumi, joka tulee taivaalta, ei sinne palaa, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siementä ja syöjälle leipää. Samoin on myös minun sanani, joka lähtee minun suustani: se ei palaa tyhjänä minun luokseni, vaan tekee sitä, mikä on minulle otollista, ja  saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jes. 55:10-11








---
Matt. 5:6 alaviitteenä: "Tällaisia ovat ne, jotka syntisyyttään murehtien haluavat saada Jeesuksen veressä syntinsä anteeksi (tulla vanhurskautetuiksi) ja saada voiman kuuliaisuuteen Jumalalle."


Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie. Sen teksti perustuu v. -33/-38 Raamattuun;  suomennos, käännös ja kieli korjattuna.




Siunattua päivää sinulle!

tiistai 26. marraskuuta 2019

Lohdutuksen Jumala

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä 

ja kaiken lohdutuksen Jumala,
joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme,




että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa,
voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat."
2 Kor. 3-4


maanantai 25. marraskuuta 2019

Katsomalla Häneen...

"Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta  alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa." 2 Moos. 34:29

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps 34:6



Se on ihmeellistä. Mooseksen kasvoista näki, että hän oli ollut Herran läheisyydessä. Mutta itse Mooses ei tiennyt kasvoissaan mitään ihmeellistä olevan.

Tuo psalmikohta puolestaan sanoo, että ne, "jotka häneen katsovat, säteilevät iloa." Ja vielä senkin, etteivät kasvot häpeästä punastu. Olisiko niin, että mekin saattaisimme säteillä iloa, vaikka itse emme  havaitse sellaista ollenkaan? Vaikka oma kokemuksemme tuntuu ihan toisenlaiselta?

Vesipisara sädehtii  valon voimasta...



sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Lyhde...

Lyhdekö sun eteesi piti tuoda?


Mutta kun
mulla ei ole sitä!

Ei edes olkeakaan
mitä nyt muutamia roskia
vaatteissani

kun jotain muka puuhastelin
tuloksena tyhjää
poltettavaksi joutavaa


Mutta säästäthän minut silti?

------------







"mutta jos jonkun tekemä palaa,
 joutuu hän vahinkoon;
 mutta hän itse on pelastuva, 
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."

1 Kor. 3:15







lauantai 23. marraskuuta 2019

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.






perjantai 22. marraskuuta 2019

Talutat minua neuvosi mukaan

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28




"Talutat minua neuvosi mukaan", "pidät minua kiinni oikeasta kädestäni". Se reitti, jossa minua talutat, kädestä kiinni pitäen, ei ole aina sellainen, jossa itse haluaisin kulkea. Se reitti voi olla pelottavan tuntuinenkin toisinaan, ja siksi onkin hyvä tietää, että sinä pidät kiinni kädestäni etkä jätä minua yksin harhailemaan.


tiistai 19. marraskuuta 2019

Rauha Jumalalta!

"Armo teille

ja rauha

 Jumalalta
meidän Isältämme
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta"
Gal. 1:3



maanantai 18. marraskuuta 2019

Uskossa, että se kuullaan

"...anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä..." Jaak. 1:6

"...sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,  
täytyy uskoa, että Jumala on
ja että hän palkitsee ne, 
jotka häntä etsivät."
Hebr. 11:6

Tämä "anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä", on minulle vaikea. Ensin sitä voi ihastua sen lukiessaan, mutta eikö vain kohta tulekin mieleen syitä, miksi Jumala ei minua kuulisi. Niin kävi tänäkin aamuna.

Mutta, ehkäpä sain, ja oikeastaan jo aiemminkin olen saanut havainto-opetusta. Yksi tyttäristä tuli luokseni kirjoitellessani noita jakeita vihkooni. Hän tuli luokseni ja toivoi, että olisi ollut kahvia hänelle juotavaksi. Nousin laittamaan sen kahvin hänelle. Toisinaan toinen tytär saattaa toivoa kaurapuuroa. Sitäkin välillä toiveestaan keitän. He lähestyivät minua, kun uskoivat, että voivat sillä saavuttaakin jotain. Siltikin, vaikka en aina heidän toivettaan täytä.

Emmekö mekin voisi luottavaisin mielin mennä Isän luokse ja esittää asiamme. Hän sitten päättää, kuinka toimii.


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Täysivaltainen taivaan kansalainen!

"Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh. 19:30 KR-92

"Koet, että olet huono kristitty. Et ole niin hurskas kuin nuo toiset totiset uskovaiset. Rukouksesi ei ole niin palava, todistuksesi jää liian usein sanomatta, luottamuksesi horjuu. Tahtoisit olla parempi, mutta mitä enemmän yrität, sitä huonommin onnistut. Alat jo epäillä, kuuluuko armo sinulle enää ollenkaan.
Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty", hän tarkoitti, että hän oli juuri sinun puolestasi hurskas, uskova, totinen ja palava. Hän tiesi, ettei sinusta ole Jumalan vaatimusten täyttäjäksi ja juuri siksi hän täytti tuon lain sinun puolestasi. Saat olla  vapaa! Saat olla Jumalan lapsi! Saat olla täysivaltainen taivaan kansalainen! Siksikö, että olisit hyvä? Pois niin ylpeät ajatukset. Ei, vaan siksi, että Jeesus on kerran sanonut ristillä nuo sinut vapauttaneet sanat: "Se on täytetty."  Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä





Mitä sitten merkitsee olla täysivaltainen taivaan kansalainen? On oikeus käydä sen "kaikissa huoneissa". Kukaan ei voi ajaa sinua pois. Sinulla on oikeus tehdä "löytöretkiä" sen maan kaikiin paikkoihin, eikä kukaan saa ajaa sinua pois.
Jos koet olevasi lauman "musta" lammas, niin tiedä se, että kun Jeesus on sinut laumaansa ottanut, sinä olet osa sitä laumaa yhtälailla kuin kaikki muutkin.


lauantai 16. marraskuuta 2019

Edeltävalmistetuissa teoissa - apu Häneltä

"Mutta minä turvaan sinun armoosi;
 riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. 
Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."
Ps 13:6

Samassa psalmissa, aivan alussa, psalmin kirjoittaja kysyy: "Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? ..." Ps 13:2-3

Molemmat oli läsnä; huoli, ja ilo siitä, että oli saatu apua. "Sillä hän on tehnyt minulle hyvin." Samanlaistahan se meilläkin usein on.

Minäkin eilen tiukassa rahatilanteessa toivoin apua. Toivoin että jälleen tulisi soitto mahdollisuudesta hakea niitä valmiita ruokia, vaikka olin jo ajatellut, että tuleekohan niitä enää edes. Kun sitten olimme kaupungilla, ja olimme ostoksemme kaupoista tehneet ja olimme viimeisellä kassalla ennen kotiinlähtöä, kävi niin, että rahat meni hyvin tarkasti niihin nopsaan haalittuihin ostoksiin; eli juuri sopivasti.  Ja siinä kassalla ollessa tuli sitten se odotettu soittokin jopa. Saatiin jälleen hakea valmista ruokaakin.

Olimme varmasti edellävalmistetuissa teoissa tässä kaikessa. Tähänhän liittyi vielä auto-asiaakin. Kun minä olin mennyt hakemaan niitä  valmisruokia, isäntä kävi kääntämässä auton. Siinä sitä tiukasti pyöräyttäessään hän kuuli epätavallista ääntä autosta. Testattiin sitä vielä muutaman kerran, ja aina sama juttu. Piti poiketa korjaamolle kysymään, mikä on. No, korjaaja totesi, että vika on sitä luokkaa, että se pitää heti ensi viikolla laittaa kuntoon. Pyörä voisi kuulemma irrota. Tuo vika olisi varmasti jäänyt huomaamatta tässä kohtaa, ellei sitä autoa olisi ruokaa hakiessa pitänyt niin tiukasti kääntää. Meidän pihassamme ei samanlaista käännöstä ole, eikä esim, ympyrässä ajo ole tarpeeksi tiukka käännös, jotta sen olisi huomannut.

Näin se Taivaallinen Isämme  voi asioita järjestellä! Me hätäilemme jotain, kun emme näe mitään joissakin asioissamme tapahtuvan, mutta samaan aikaan Hän järjestää jotain, jota emme edes osanneet lukuun ottaa.

Ja vielä tämäkin edeltävalmistettu asia: Kun aamulla nousin ylös, oli keittiön työpöydällä kaksi leivinliinalla peitettyä peltiä. Kurkistin liinan alle ja näin kohoamassa olevia pullia. Pöydällä olikin vanhimman tyttären kirjoittama lappu, että muuten olisivat paistovalmiita, vain voitelu puuttuu. Siihenkin oli järjestetty tarveaine jo valmiiksi jääkaappiin.  On täytynyt olla öinen leipoja.  Nyt minä siis menen pullia voitelemaan ja paistamaan:) 

 Siunausta sinun päivääsi!



perjantai 15. marraskuuta 2019

Varhain

"Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
Kuuntele huutoni ääntä minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen."
Ps 5:2-3




"Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin  ja odotan."
Ps 5:4

torstai 14. marraskuuta 2019

Auttaja on kuulolla

"...Ahdistuksessani minä huudan Herraa, 
ja hän vastaa minulle." 
Ps 120:1

Tuon jakeen alussa on sana: Matkalaulu. Sitä se matka monesti on, että on jos jonkinlaista ahdistusta. Silloin saa onneksi  huutaa Herralta apua. Ja sanotaan, että hän vastaa.

"Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela" Ps 3:5

Mutta vaikka se  "huuto" olisi äänetönkin,
vain mietteissä tapahtuva sydämen huuto, se tulee kyllä kuulluksi sekin.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.
Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

Ihmeellinen sana, että hän minustakin riemuitsee!


Tulevaisuus ja toivo

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, 
sanoo Herra:

rauhan eikä turmion ajatukset;
minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jer. 29:11



Kun toivo puuttuu, puuttuu paljon. Toivo on kuin suljettua ovea katsellesssa. Toivo odottaa edessään olevan oven vielä avautuvankin. 

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, 
ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivälllisyydellä."
Roo. 8:24-25


Siunausta sinun päivääsi!

Sanoja toivosta tässäkin.


maanantai 11. marraskuuta 2019

Katsele valoa, älä väistyvää pimeyttä

"Niin he kestivät."*

Tänä aamuna tuli mieleen ajatus Paavalista; senkaltainen, vähän kademielinen, että hänen oli varmaan helpompi uskoa, kun oli kokenut niin paljon. Jeesus itse oli tiellä niin huomiotaherättävällä tavalla kutsunut hänet. Hän oli myös myöhemmin saanut poikkeuksellisen kokemuksen taivaasta, jolloin hänelle oli ilmoitettu merkittäviä asioita.

Mutta entä me, tavallisen tien tallaajat, jotka emme näe näkyjä, emmekä koe senkaltaisia ihmeellisiä asioita? Näitä ajatellessani tuli mieleeni jae: "...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29  Jeesus sanoi niin epäilevälle Tuomaalle. Autuaiksi sanottiin myöskin niitä, jotka ovat murheellisia, sillä he saivat lupauksen lohdutuksesta. Autuaita olivat Jeesuksen sanojen mukaan myös esim. hengellisesti köyhät, vanhurskautta janoavat, kuten myös ne, joita Jeesuksen nimen tähden vainotaan, solvataan ja joista puhutaan kaikenlaista pahaa. Muitakin autuaiksi sanottuja oli. Kts. Matt. 5:2-11

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. " Hebr. 10:35

Apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa loppupuolella näin, että "...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että  Jeesus Kristus on Jumalan Poika..." Joh. 20:31 Kyse oli niistä tunnusteoista ja ihmeistä, joita Jeesus teki. Niitä kirjattiin ylös ihan meitäkin varten. Että uskoisimme.

---
*"Niin he kestivät."  Kuvittelin  tuon aamulla kirjoittaessani, että se on jae. No, tavallaan olikin, mutta ei ihan tuossa muodossa. Ihmettelin aamulla, kun en löytänyt jaetta, jonka varmasti luulin Raamatussa olevan. Useista yrityksistä huolimatta ei löytynyt. Jätin sitten jo asian sikseen. Kun sitten rupesin lukemaan hartauskirjan tälle päivälle olevaa tekstiä, siellä oli:

"...koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, 
niin hän kesti." Hebr. 11:27

Siinä se oli, mitä olin etsinyt!


perjantai 8. marraskuuta 2019

Osaisinko elää vain tätä päivää?

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, 
sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..."
Matt. 6:34 KR -33/-38




"...Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."
Matt. 6:34 KR -92









"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan."
Matt. 6:8 KR -33/-38







Yllättävän vaikeaa opittavaa kaikenlaisten huolten mielessä pyöriessä. Mutta tietäähän Hän senkin.


Siunattua päivää sinulle!

torstai 7. marraskuuta 2019

Niihin osallisina!



"Herran Jeesuksen Kristuksen armo
ja Jumalan rakkaus
 ja Pyhän Hengen osallisuus

olkoon kaikkien teidän kanssanne." 
2. Kor. 13:13






keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kaikki katkera voi kääntyä parhaakseni!

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini."* Jes. 38:17 KR-92

Silloin on aika hyvin, jos huomaa kaiken katkeran kääntyneen omalla kohdalla joksikin hyväksi. Onnellinen se, joka voi sanoa niin. Me muut vielä odotamme. Mutta se odotus ei ole helppo. Siinä katkeruus ja kateus helposti lisääntyy, kun näkee muiden saavan sitä, mitä itsekin toivoo. Vain Isä itse voi antaa meille oikeaa mielenlaatua odotuksemme keskellä. Mutta rohkaiseva onkin  juuri tuo sana, kun sanotaan, että "mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni."




"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." Ps. 130:5

"Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea,  te kaikki, jotka Herraa odotatte." Ps. 31:25

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:13




"Eivät suuret vedet  voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa..." Kork.V. 8:7  Hänen rakkauttaan eivät ole sammuttaneet, eivätkä sammuta - suuretkaan vedet. Eivät, vaikka meistä tuntuisikin niin.

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps. 35:27

---
*  "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17 KR -33/-38


maanantai 4. marraskuuta 2019

Vastalääkkeenä hätäilyyn

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut." Matt. 10:30



"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta." Matt. 10:29

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15


Erilaisten huolenaiheiden viidakossa hätääntyy helposti. Silloin saattaa ruveta epäilemään ja kyselemään: auttaako Hän minua, kuuleeko rukoustani, tahtooko Hän minua juuri auttaa?
Hän kuulee jokaisen huudon ja huokauksen täältä. Hän tahtoo auttaa, myös sinua ja minua.

Kenties mielessä  jatkuvat kysymykset tai vastaväitteet: entä jos en osaa toimia, kuten minun itseni pitäisi? Hän hallitsee kyllä sellaisenkin tilanteen. Ovathan päämme hiuksetkin kaikki luetut. Ei Hän jää sormi suuhun sellaisessa tilanteessa, vaikka me olisimme kykenemättömät. Hän osaa  auttaa meitä silloinkin.


Siunattua alkanutta viikkoa sinulle!


lauantai 2. marraskuuta 2019

"Varusteenikin hukkasin."

"He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu." Jer. 31:9 KR-92

"Herra Jeesus, minä tulen taisteluiden keskeltä luoksesi. Polvistun eteesi ja pyydän apuasi. Sinä itse johdatit tieni tähän. Annoit minun joutua taisteluun, mutta kutsut taas luoksesi lepäämään. Tässä siis olen, Herrani. Olen haavoilla ja lyöty. Vieläkö väsyneestä soturista voi tulla taistelukelpoinen? Vieläkö tahdot nostaa minut jaloilleni? Vai onko aika jo laskea aseet ja siirtyä sivuun?
Lupaat kuitenkin viedä minut virkistävien purojen ääreen. Lupaat, että niiden vesi on runsasta ja sielu löytää siellä rauhansa. Lupaat viedä minua tasaista tietä. Muunlaista en pystyisikään nyt kulkemaan,  olen niin loppuun väsynyt. Annat sanasi varjella kompastumiselta ja kaatumiselta ja loukkaantumasta entistä pahemmin. Sinua odottava saa kyllä ennemmin tai myöhemmin apunsa." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähasarja

---
Tuo ylläoleva teksti puhutteli minua tänä aamuna. Halusin piirtää aiheesta kuvan. Piirroksen taakse kirjoitin: "Vain kypärä jäi... Väsynyt ja haavoilla oleva sotilas tulee Mestarin luo. "Varusteenikin hukkasin.", hän sanoo. Ei häntä moitita. Hän tuntee siunaavan käden kosketuksen olallaan.






perjantai 1. marraskuuta 2019

Kuinka muutoin se olisi?

"vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi..." 2. Kor. 6:4

Ja sitten Paavali jatkaa pitkällä listalla asioita, joissa Jumalan palvelijoiksi osoittaudutaan. Siinä pitkän listan alussa ovat mm. vaivat, hädät ja ahdistukset. Esimerkiksi hädän ja ahdistuksen keskellä tuntee myös pelkoa. Miten niissä tunnoissa voi osoittautua Jumalan palvelijoiksi, kun on hädän ja ahdistuksen painama, eikä osaa juuri muuta ajatellakaan?  En keksi muuta kuin sen, että synkimmässä yössäänkin huutaa Jumalan puoleen. Kurottautuu vaikka ilman sanoja Jumalaa, Isää ja valoa, kohti. Häneltähän se apu  tulee.