Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Aikojen alusta salaisuutena ollut, mutta sitten Jumalan julkaisema

Salaisuus..

häikäisevän kirkas -

KRISTUS!

Meidän keskellämme...

Mikä ihmeellinen asia

se onkaan.

(kts. Kol. 1:24-29)

🌟🌟🌟

"salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen.

Hän on tahtonut heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo."

Kol. 1:26-27 KR-92

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Jotka elivät ennen meitä, kulkivat sitä tietä - Mennään me samaa!

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin te löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jer. 6:16 KR-92

(Jeremian kutsuminen): "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi." Jer. 1:4-5 KR-92

---

Olin miettinyt entisiä - ja "tulevia"; sitä, että isoäitieni en tiedä palvelleen Jumalaa (mutta Jumala tietää, miten asia on), mutta äidin täti - Aune - palveli. Joka varmasti on rukoillut veljensä lasten puolesta myös. Ja mainitun tädin oma äiti palveli Jumalaa, ja lienee myös rukoillut tulevien sukupolvien puolesta. Hän itse ei tullut näkemään niitä, koska omat lapsensakin jäivät orvoiksi hänestä äitinsä kuollessa jo melko nuorena. Mainittu Aune oli noin 10-vuotias äitinsä kuollessa. Aunesta itsestään tuli diakonissa eli "sisar" Aune, kuten entisinä aikoina tavattiin sanoa. Vielä minun lapsuudessani terveydenhoitajatkin olivat "terveyssisaria".  

Mutta siis, ennen meitä olleilla - ja meillä itsellämmekin, on vaikutusta niihin, jotka meidän jälkeemme ovat, ja tulevat! Paavalilla ei ollut itsellään lapsia, mutta esim. Timoteus oli hänelle varmasti kuin oma poika. Paavali oli varmaan monellekin kuin "isä" tai "isoisä" - ja "veli",  kun oltiin Herran omia:) Hänellä oli vaikutusta sillä tavalla hyvinkin moniin - ja on meihinkin asti!  

"kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. " 2. Tim. 1:5 (v. -33) 

Ja tämä alla oleva sanakin kehottaa ottamaan esimerkkiä ennen meitä kulkeneista:

"Hartaasti odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut." Hebr. 6:11-12 KR-92

Kun mieleen vaan muistuu, niin muistetaan niitä nuorempia polvia! Vanhempiakaan unohtamatta:) Eräs puhuja 30 vuoden takaa, sanoi kerran, että "...siunataan kaikkia lapsia". 

Kuvassa isäni käsialalla kirjoitettu teksti vanhassa Raamatussani. Äidin usko oli näkyvämpää, mutta isällä se oli enempi piilossa hänen sydämessään... Mutta se kuitenkin oli, vaikka hän joutui tahimaan paljon oman elämänsä ongelmien kanssa.❤️✨

Mitä te murehditte huomisesta päivästä?

Noin voisi Jeesus meiltä; minulta,  kysyä. Hänhän jo silloin aikoja sitten sanoi opetuslapsilleen sen ohjeen, ettei huomisia päiviä kannata murehtia etukäteen:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siinä se on selvästi sanottu, mutta miksi ihmeessä oma mieli silti askaroi huomisten huolten parissa, niitä vatvoen ja peläten. Vastaus on juuri tuo pelko; kun yrittää niitä pelon aiheita miettimällä hallita huomisia päiviä. Ja usein se ei kuitenkaan auta. Kaikkien asioiden ja päivien hallintavalta ja viisaus on korkeammissa käsissä kuin meidän. Valta, viisaus, voima, ja kunnia, on Jumalan. Kyllä taivaassa tiedetään. Saamme olla turvallisissa käsissä. Meille ei tapahdu mitään Isän sallimatta. Ja jos Hän jotakin sallii, sille on aina jokin hyvä syy, vaikka emme itse lainkaan sellaista kykenisi näkemään. Joskus se syy saattaa olla jopa linkki johonkin uuteen jonkun toisen hyväksi. Me emme tiedä Jumalan suunnitelmista. Mutta kaikki hänen aikeensa ovat hyvät omiansa kohtaan. Eikä hän myöskään tahtoisi niidenkään hukkuvan, jotka eivät vielä häntä tunne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jokaisen puolesta Jeesus kuoli.

---

Kuvat eiliseltä iltakävelyltä. Kuvat tosin näyttävät hämärämmältä, kuin miltä se siellä kävellessä vaikutti...🌟 Mutta ilta oli jo pimentymässä ja kotitiellä puutkin varjostivat vähäistä valoa.

Siunausta sinulle niin tähän päivään - kuin tulevaan viikkoonkin❤️ Sinä olet  Herralle niin rakas, että sinun vuoksesi Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja kärsi kaikkien syntien rangaistuksen sinun puolestasi.❤️✝️🌟 

Ja niin myös minunkin.✨

Mutta sitten tuli apu! Ja meillä on oma paikkamme Jumalan suunnitelmissa❤️

"Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:9 KR-92 

Sokeaksi tullut mies. Mutta sitten tuli Ananias, Jumalan lähettämä.

---

"Mutta kun aurinkoa eikä tähtiä  näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

Sama mies, toisessa tiukassa tilanteessa. Mutta enkeli oli edellisenä yönä tullut, ja ilmoittanut, että matka jatkuu, kaikki pelastuvat.

---

"Kuka tämän on tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

Yllä olevat jakeet tuntuivat aamulla lohdullisilta luettavilta. Minun piti ne jo aamulla laittaa tänne julkikin, mutta hommani keskeytyi, ja nyt vasta illalla palasin tämän pariin. Ja siihenpä liittyy jännä juttu. Olin tuossa iltasella vähän varastoa kaivelemassa, ja kun sitten kanniskelin poistoon meneviä roinia roskiin, niin mieleen tuli ajatus, että se ei näy missään, on kuin pisara meressä.

Sisälle tultuani aloin jonkin ajan päästä etsiä sitä laulua kuullakseni, jossa ne sanat: "pisara meressä" myös esiintyy. Se on Pekka Simojoen laulussa. Löysin sen YouTubesta kuunneltavakseni. Ja nyt - kun palasin tämän tekstin pariin näin myöhemmin iltasella, tajusin että olipa sitten samaa aamulla ja illalla, kun sukupolvien ketjusta puhutaan siinä laulussa, ja jakeessa tuossa yllä!☀️

Laulun nimi oli "Minä en ole ensimmäinen." Se on ihana laulu!  Jokaisella meistä on ikioma paikkamme  siinä ketjussa; paikka, jonka Jumala itse on hyväksi meille nähnyt❤️ 

Sen laulun  voi halutessaan kuunnella Pekka Simojoen esittämänä tuosta linkistä:  https://youtu.be/O3z9yaeAX8o?si=elsMYkfg8iDvMtI2.

(Huom. Älä ihmettele, siinä on jotain mainoksia ensin, mutta ne voi sulkea.)

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.

Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1

Olipas jännä!

Tässä on kaksi asiaa, toinen tältä aamulta, toinen eilisiltainen. Mutta ensin se tämänaamullinen:

Olin lueskellut Luukkaan lukua 11 ja siinä olleet jakeet valosta ja sen puutteesta, sekä maljan sisäpuolen puhtaudesta, saivat minut murheelliseksi siitä, millainen itse olen. Olenko sitä, mitä tulisi olla? Ahdistavien ajatusteni kanssa menin ottamaan isännän "mannalappu"laatikosta yhden lapun. Sen nro oli 118. Se tarkoitti sitä, että minun siis piti katsoa Wislöffin rukouskirjan* sivu 118 (sillä niin se isännän lappusysteemi toimii). No aloin etsiä, ja kas; kun isännällä oli siinä laatikon kannen päällä ollut kirja avoinna, siinä oli juuri se aukeama, sivut 118 ja 119! Ja jakeena siinä sivulla 118, oli jae Luukkaan evankeliumista:

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13.

Tuo kohta on minulle ollut ennenkin tärkeä! Ja myös Wislöffin selitys tuossa kirjassa siitä kohdasta. Hän selittää siinä, että on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti katsoen heikkouden hengen vallassa.  Siinä myös Wislöff itse pyytää, voimattomuuden hengen itsessäänkin tuntien, Jumalaa sanomaan luovan sanansa hänellekin. Ja niin minäkin tahdon kuulla sen itselleni!

*Kirja: Rukouskirjani/Fredrik Wislöff/Kirjaneliö. Sain tutustua tuohon kirjaan 90-luvun alussa, kun ystäväni esitteli sen minulle. Tilasin itselleni sellaisen. (Silloin sitä vielä sai uutena tilattua. Siitä on olemassa useampia painoksia 80- ja 90-luvuilta ainakin). Siitä lähtien Rukouskirja on ollut meidän huushollissamme käytössä. Ensimmäisen kirjan jälkeen, joka kovassa käytössä hajosi, on yllättäen löytynyt jostakin "uusia" -lue: käytettyjä. Kerran äitini tädin jäämistöstä, ja sen jälkeen kirppareilta ainakin kolme kertaa löydetty.

No sitten se toinen jännä; eiliseltä, eri asiaa aivan: 

Olin joitakin aikoja sitten napannut luettavakseni kirjahyllystäni yhdestä romaanisarjasta vain yhden satunnaisen osan. Kirjan nimi oli: Toivon avain.* Romaanin sain eilen luettua, ja siinä kerrottiin loppusivuilla Israelin valtion syntyvaiheista ja mainittiin päivä jolloin valtioksi julistaminen tapahtui: se oli 14.5.1948. Olenhan tuon ennenkin tiennyt, mutta enpä sitä ollut juuri nyt eilen ajatellut, vaikka oli 14.5.2024. Mutta kun se kirjassa tuli nyt vastaan, ajattelin sitten. Laskin mielessäni, että 76 vuotta siitä sitten on. Mutta minua ällistytti, että miten minä juuri nyt, toukokuun 14. päivänä siitä luenkin... Enhän ollut sitä lainkaan ajatellut/muistanut mihin se päivämäärä liittyy. Muistin kyllä oman nimipäiväni siinä. Mutta sitten kun tuota isännällekin kerroin, että mitä juuri nyt tulin lukeneeksi, totesi hän, että niinhän on minulle käynyt ennenkin... (eli niin,  että olen esim. jonkin esivanhempani tietoja sattunut lueskelemaan papereista juuri sellaisena päivänä, joka on ollut jokin hänen merkkipäivänsä). Miten se voikin olla niin... 

*Kirja: Toivon avain, Siion kronikka 5/Bodie Thoene/Perussanoma Oy/1994

---

Pitääpä vielä laittaa tämä, kun sekin nyt mieleen sukelsi: Kun aikanaan sen ensimmäisen Wislöffin rukouskirjani olin saanut, kirjoitin siihen sen päivämäärän: 17.12.1990. Siinä on yksi "päivämäärien saarna" minulle ainakin, sillä samalla päivämäärällä vuotta myöhemmin, tapasin ensi kertaa mieheni. Olimme kirjoitelleet ensin ja sinä päivänä sitten tapasimme "livenä".  Kerran sitten lainasin seurusteluaikana kirjaa hänelle, ja siitä on tullut hänelle tärkeä kirja. Hänelle oli kyllä Wislöffin kirjat ennestäänkin tuttuja, mutta tämä rukouskirja tuli tutuksi siinä. Minulle puolestaan tuli ensiksi sen ystäväni suosittelun johdosta Wislöffin kirjat tutuksi tuon rukouskirjan kautta. Sittemmin  tutustuin muihinkin.

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme, että Jeesus tulee takaisin, (vaikka meistä ei tuntuisi siltä). 

Opetuslapset elivät siinä todellisuudessa, että Jeesus kuoli, nousi haudasta, ja meni taivaaseen. (Vaikka heistä ei varmaan tuntunut siltä...)!

Jumalan suunnittelutöitä...

Kirjoittelin tänä aamuna lukemiani jakeita vihkoon. Siinä oli jakeita myös Jobilta; siitä kun Jumala sitten alkoi puhutella Jobia. Niistä Jumalan sanoista tuli halu jotenkin yrittää kuvaksi saada jotkin niistä sanoista.  Tässä ne sanat:

"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni melettömillä puheillaan?"

"Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Missä sinä olit silloin

kun minä laskin maan perustukset?

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?

Kuka veti mittanuoran sen yli?

Mihin laskettiin sen peruspylväät?

Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 

kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit,

kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,

Myrskypilvillä sen kapaloin.

Minä laadin sille lait ja rajat

ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin:

"Tähän asti, ei edemmäs! 

Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."

 Job 38:1-11 KR-92

"Silloin Job sanoi Herralle:

- Nyt minä ymmärrän, 

että kaikki on sinun vallassasi, 

eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Sinä kysyit: "Kuka on tämä, 

joka näin peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?"

Minä se olen. 

Olen puhunut mitään ymmärtämättä

asioista, joita en käsitä - 

ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: 

"Kuuntele nyt, kun minä puhun.

Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat!"

Vain korvakuulolta sinut tunsin.

Nyt ovat silmäni nähneet sinut. 

Sen tähden minä häpeän puheitani

ja kadun niitä tomussa ja tuhassa." 

Job 42:1-6 KR-92

---

Ja tässä luonnokseksi aikomani... Kenties jotain parempaa varten joskus... vihkoon piirusteltuna:

Mietin millaisenhan kuvan joku vanha, tunnettu mestari olisi noista jakeista tehnyt! Jos sellainen on tehty joskus, tahtoisin nähdä sen! Nyt voin vai kuvitella, miten upea kuva olisi... 

Mutta onpa meillä kuitenkin nähtävissä itsensä suurimman Mestarin ja Taiteilijan - Luojan - alkuperäisteoksia!🌌☀️🌟✨🌊❤️🌻🌿🌳🕊️💨

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa... Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa  elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." 1. Moos. 2:1,7

Kiitos osallisuudesta Jumalan suunnitelmissa☀️

Kiitos Isä, Luoja

Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi

Tärkeinä osina siinä

Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta

Ja olevan vailla mitään merkitystä

Olemme lujasti kiinnitetyt 

Sinun suunnitelmiisi

Jotka itse toteutat.

Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️

"Juuria": Tärkeitä "sivu"henkilöitä

Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.

Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi,  sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!

No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua.  Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan  Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.

Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt. 

Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!

---

Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️

  Jumalan pensselien vedoissa...

"Juuria" -kertomus: Raahab

Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat,  niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.

Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:

---

Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:

Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä. 

Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.

Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät. 

Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat? 

Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.

Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.

Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät,  keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...

__

Jeriko vallattiin ...

__

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.

Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla.  Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä  Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!

Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.

Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.

---

"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23

Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).

"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23 

Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin.  Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html

Ei unohdettuja... Jumalalta

Neljä täyttä sivua vihossa, kirjoitettu eilen ja tänä aamuna eilisen kokemuksistamme - ja tunnoista. Mutta tähän "lyhyesti". Siinä päivässä oli pettymystä, mutta myös oikeaan aikaan tullutta Jumalan apua; juuri oikeaan aikaan, ihan konkreettisesti oikeaan aikaan tulleen lumenauraajan muodossa.

Olimme juuttuneet lumeen autollamne. Ei, ei hän vetänyt meitä lumesta, koska se ei ollut mahdollista. Mutta kuljetti kuljettajaa osan matkasta kun oltiin palailemassa jumissa olleen auton luokse tarvittavine kamoinemme. Ja aurasi tien, jotta saatoimme loppumatkan ajaa autolla kotiin asti. 

Näitä ennen oli päivä tuonut yhden pettymyksen kaupungilla. Kokemuksemme oli, että meitä ei tarvittukaan, ja ajatus mielessä oli, että oltiin unohdetut. Sitä seurasi kysymys: Onko Jumalakin unohtanut, hylännyt meidät? Mutta siihen oma mielikin jo vastasi, ettei varmaankaan...  Mutta sellaisia tuntoja helposti tulee.

Jännästi tuli sitten luettavakseni  kirkon päivän sanasta Raamatun kohta, jossa kyseltiin samaa. (Taas oikeaan aikaan...) Ja jännästi niin, että luen sieltä yleensä vain aamurukouksena olleen tekstin, mutta nyt luin, koska ei ollut enää aamukaan -  puolipäivärukouksen sananpaikan, jonka alkusanat olivat: 

"Herra, kuinka kauan?

 Oletko unohtanut minut iäksi?..." Ps. 13:2 KR-92

Sitten oli lohduttava vielä myöhemmin illalla luetuksi tullut ajatus päivähartauskirjasta* "väärän" päivän kohdalta:

"Hekin palvelevat, 

jotka vain seisovat ja odottavat."

 Laura A. Barter Snow.

*Kirja: Virtoja erämaassa. Lettie B. Cowman. Aikamedia 2021

"Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia!" Joos. 24:16 KR-92

"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21

Jumalan suunnitelmia ei voi mikään estää, ne toteutuvat aina!

Näissäkin on hyvät esimerkit siitä:

2. Moos. 1:22,2:5-6,10 KR-92: "Niin faarao antoi kansalleen käskyn, että kaikki hebrealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niilin mutta tytöt oli jätettävä eloon." 

"Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan hebrealaisten poikia."  "...Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös." 

Matt. 2:12-15 KR-92: "Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja  niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." 

Jumalan erityisesti varjeleva käsi oli Mooseksen ja Jeesuksen yllä, sillä heille oli varattuna erityinen tehtävä, jonka tuli toteutua... Ja niin myös kävi.

Kauaskantoisia vaikutuksia...!

Jaan tässä aamulla löytämäni ja rohkaisevaksi kokemani tekstin luettavaksi☀️ 

"Kaikilla teoilla on seurauksena. Teot voivat saada liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka jatkuvat vielä kauan niiden jälkeenkin. Ihmiset kuitenkin ajattelevat usein vain välittömiä seurauksia, jotka ovat harhaanjohtavia kaikessa ohimenevyydessään.

Abraham oli valinnan edessä. Hänen täytyi päättää, lähtisikö hän perheineen ja omaisuuksineen kohti tuntematonta vai jäisikö paikalleen - elääkö varman päälle sen varassa, mitä hänellä jo on, vai lähteäkö matkaan Jumalan johdatuksen varassa kohti tuntematonta? Hänellä ei ollut turvanaan mitään muuta kuin Jumalan lupaus johdatuksesta ja siunauksesta. Abrahamilla ei ollut aavistustakaan, että hänen kuuliaisuutensa vaikuttaisi koko maailmanhistoriaan: hänen päätöksestään totella Jumalaa sai alkunsa se kansakunta, joka oli Jumalan välikappaleena, kun Jumala kerran itse saapui maan päälle. Jumalan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen tullessa luoksemme ja koko maailma tuli siunatuksi Abrahamin kautta. 

Sinäkään et todennäköisesti tiedä useimpien päätöstesi pitkäaikaisia vaikutuksia. Tunnustat silti varmasti, että monilla ratkaisuillasi todellakin on kauaskantoisia seurauksia. Saako se sinut Abrahamin tavoin pysähtymään ja anomaan Jumalan johdatusta päivittäisille ratkaisuillasi ja teoillesi juuri tässä ja nyt?"

Teksti: Sana elämään Kommentaariraamattu.

Aikamedia Oy. (Tekstin julkaisuun kysytty lupa.)

Kyseinen teksti osui aamulla rohkaisevana silmään muuta etsiessä. Jos tosiaan useammin tulisi  ajateltua sitä, että Jumalalla on suunnitelma, jota hän koko ajan toteuttaa, niin onhan se rohkaiseva ajatus, että mitättömiltä tai ikäviltäkin tuntuvat asiat voivat osaltaan olla vaikuttamassa aikanaan jotain suurta ja ihmeellistä - kun Jumala suunnitelmiaan toteuttaa!

Jos joku haluaa lisätietoa mainitusta Sana Elämään kommentaariraamatusta, niin tuossa alla on tuo aikashopin linkki, siitä löytyy se. Ja pääseehän siitä sitten muutakin tarjontaa halutessaan katsomaan: 

https://aikashop.fi/product/75/sana-elamaan--kommentaariraamattu

Meille kyseinen Raamattu tuli aikanaan lahjana, kun ajasta ikuisuuteen siirtynyt ystävä ei sitä enää tarvinnut.

"Herra oli käyttänyt..."

"... sillä Herra oli käyttänyt häntä..." KR-92

"... sillä hänen kauttansa Herra oli antanut..." v. -33

2. Kun 5:1

Syyrian/Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naaman/Naeman oli kyseessä.  Hän oli "arvossa pidetty mies/herransa hyvin arvossa pitämä" sekä "kuninkaansa suosiossa/suurta kunnioitusta nauttiva".  Ja sitten oli se, että hänen kauttaan oli Herra Aramille/Syyrialle voiton antanut.

Minua puhutteli tässä nimenomaan juuri tuo, että "Herra oli  käyttänyt/hänen kauttansa antanut". Ehkä hän oli muutenkin hyvä mies? Emme tiedä. Mutta Herra voi käyttää yllättäviä välikappaleita sanansaattajinaan, ym., toteuttaakseen suunnitelmiaan. 

Niinkuin oli se Naemanin Israelista tuoma tyttökin, ryöstösaalis... Hän oli Jumalan sanansaattaja ja välikappale sille syyrialaiselle sotapäällikölle, jotta hän sai parantua parantumattomasta taudista, kun meni tytön neuvon mukaan  profeetta Elisan luona käymään. 

Itseasiassa tässä oli monta sanansaattajaa ja välikappaletta! Mikä tapahtumaketju se olikaan, ikävin alkutahdein: 

- Ensin joku sotilas ryösti tytön kodistaan ja vanhempiensa luota. 

- Näin tyttö päätyi Naemanin kotiin, hänen vaimonsa palvelukseen.

- Tyttö kertoi emännälleen israelilaisessa profeetasta, joka voisi sairastavan  isännän parantaa. (Mitähän muuta tyttö tiesikään profeetasta kertoa...?)

- Emäntä kertoi miehelleen...

- Naeman kertoi kuninkaalle tytön kertoman.

- Kuningaskin toimi välikätenä, kun kirjoitti Israelin kuninkaalle. (Israelin kuningas suuttui, kun luuli olevan pahat aikeet Syyrian kuninkaalla).

- Joku välitti sitten tiedon profeetta Elisalle, että häntä tässä nyt tarvittaisiin... 

- Ja lopulta Naeman tuli Elisan luo, joka lähetti vain palvelijansa, Geehasin kaiketi, sanomaan että Jordaniin vain seitsemän kertaa pulahtamaan, (josta tämä  Naeman, sotapäällikkö, suuttui ja lähti ajamaan pois...).

- No viimeisenä viestinviejänä ja sanansaattajana oli Naemanin omat palvelijat! He saivat Naemanin ylipuhuttua, että kun on näin helppo asia suoritettava, niin eikö hän sitä tekisi...? 

Ja teki! Vaikka hänen mielestään, hänen oman maansa, Syyrian joet; "Abana ja Parpar", olivatkin  olleet hänen mielestään Israelin Jordania paremmat.... Mutta mieli ehkä muuttui, kun Jordanista 7. kerran noustessaan oli terve! 

Niin kiitollinen hän oli, että halusi jopa Israelin maan multaakin mukaansa kahden aasinkantaman kuorman verran...  

Kerrotaan vielä, että Naeman tapasi vielä profeetta Elisan halutessaan kiitollisuuttaan osoittaa. Hän myös pyysi anteeksi sitä, että joutuisi vastedes kotimaassaan  kuninkaansa kanssa sen maan Jumalan temppeliin mennessä kumartamaan siellä... Se osoitti, että hän palveli kuitenkin nyt sitä Jumalaa, joka hänet paransi.  Niinpä Elisakin sitten hänen anteeksipyyntöönsä vastasi rauhoittavasti: "Mene rauhassa". 

---

Nämä tapahtumat löytyvät: 2. Kun. 5:1-19☀️

Raamatun joet: Abana ja Parpar, nykyään Awaj ja Barada.

Ajatuksia Joonasta - mielensäpahoittamisesta ja masentumisesta

 Joona luku 4, KR-92.

Joona oli varmaan ihminen, joka viihtyi enemmänkin yksinäisyydessä, omassa seurassaan. Hän oli varmaan myös herkästi masentuva. Ja helposti pettyvä. Ja sellaista hän ehkä myös koki, ettei hänen tekemisillään ollut oikein mitään vaikutusta, (vaikka sillä oli! Niiniveläisethän kääntyivät ja katuivat, ainakin siinä hetkessä). Mutta se ei riittänyt Joonalle, (vaikka se riitti Jumalalle!). Joona olisi ilmeisesti  halunnut ns. vaivojensa palkaksi, (laivamatkan myrsky + kalan sisuksissa olo, ym.), nähdä jotain järisyttävää "työnsä" tuloksena. Siihen olisi hänelle kelvannut kaupungin näyttävä tuhoutuminen, joka nyt jäikin häneltä näkemättä - koska Jumala oli armelias!

Joona katseli asioita vain omalta kannaltaan. Enkö minäkin usein tee niin?

Mistä mekään tiedämme omissa pettymyksissämme - olivat ne mitä kokoa, ja mistä hyvänsä alkunsa saaneita - että mitä suurta Jumala niiden kautta saattaa vaikuttaa?

Jumala voi käyttää pakomatkojakin sanansa levittämiseen!

"Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan. Ne, jotka näin olivat hajaantuneeet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta." Apt. 8:3-5 KR-92 

Voi olla, etteivät nämä hajalleen pakomatkalle ajetut, jotka kulkivat paikasta toiseen, etsien aina uutta olinpaikkaa, kokeneet olevansa siinä tilanteessa missään suuressa mukana. Mutta he olivat. Nämä nimettömiksi jääneet, kenties suuren ahdistuksenkin vallassa sanaa levittäneet, tekivät osaltaan samaa, kuin nimeltä mainittu Filppos.

Ja kukas tässä olikaan "roiston" roolissa: Saul, tuleva Jumalan mies, Paavali! Ihmeelliset ovat Herran suunnitelmat ja tiet! Jo siinä vaiheessa Jumala vaikutti niin, että Saulus Paavalin tekosten takia - jolloin hän luuli palvelevansa Jumalaa, ajamalla uskovat ahdinkoon - sanoma Kristuksesta levisikin entistä laajemmalle!

Paavali varmaan suri myöhemmin entisen minänsä - Saulin - tekoja, mutta kenties hän myös sai Jumalalta lohdutusta siitä, että sen kaiken vuoksi oli myös sanoma Kristuksesta laajemmalle levinnyt. Kukaties  hänelle jopa jotkut ihmiset kertoilivat omia kokemuksiaan siitä,  että juuri näin he olivat saaneet sanan kuulla.

Tämä alempi kuva, selitys sille: Kyseessä oli arkinen tilanne. Kauppamatkalla löytyi tieltä omaan talouteen kuuluvaksi tunnnistettu. Jo etäältä nähtiin, noukittiin mukaan☀️