Kuolevaisia - ja silti meissä vaikuttaa ELÄMÄ!

"Jeesus sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..." Jakeessa Joh. 14:6 (v. -38 käännös.)

Entä mitä sanotaan meistä?

"Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne."  2. Kor. 4:10-14 KR-92

---

Mieleeni oli tullut ennen noita luettuja jakeita; Hiskia, joka sai sairastuttuaan 15 vuotta lisäaikaa, koska itkien suri tulossa olevaa kuolemaansa, ja puhui siitä suruissaan Jumalalle. Hiskiasta voi lukea tämän tapauksen, 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta. Koko luku, (tuosta linkistä v. 92 käännöksen mukaan):

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2KI.20

Jumala tietää, mikä, kumpi ajankohta, olisi ollut kenenkin kannalta parempi Hiskian kuoleman suhteen. Hän teki selviytymisensä jälkeen yhden päätöksen - varmaan iloissaan - jolla tuli olemaan merkittäviä vaikutuksia hänen jälkeensä tuleville.

"Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet,viedään Babyloniaan. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikasi, omia jälkeläisiäsi viedään hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2. Kun. 20:17-18 KR-92

"Hiskia vastasi Jesajalle: "Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut." Itsekseen hän näet ajatteli: "Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." 2. Kun. 20:19 KR-92

Mikä sen Babylonian "keissin" aiheutti? Babylonian kuningas - "Merodak-Bal-Adan" - oli lähettänyt - varmaankin ihan ystävällisyyttään - kirjeen ja lahjoja, kun oli kuullut tämän Hiskian parantumisen. Kuolettava sairaushan hänellä oli ollut. Lähettiläät Babyloniasta tulivat lahjoineen ja terveisineen. "Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta" ja näytti heille kaiken hienouden palatsissaan ynnä muualla. "Mitään ei jäänyt heille näyttämättä." Mutta tällä oli kaukaisiin aikoihin vaikutusta. Kaikki se rikkaus tultiin muistamaan aikanaan Babyloniassa...

---

Armahtakoon Jumala meitä itsekutakin; kuuntelemaan häntä ja suostumaan hänen suunnitelmiinsa - mitä ne sitten kenenkin kohdalla ovatkin!

Mutta armollista on, että Jumala voi kyllä virheistämmekin luoda jotain uutta ja hyvää; vaikka alkuun näyttäisi pahalta ja menetetyltä. Mistä me tiedämme, mitä kaikkia vaikutuksia sitten aikoinaan tuli olemaan  Babyloniassa sillä, että sinne tuli hebrealaisia, ja heidän mukanaan uskoa Jumalaan - siihen yhteen ja ainoaan taivaan ja maan Luojaan!👑✝️❣️

Jeesus sanoi kerran: "Te ette tiedä, mitä anotte...". Markus 10:39 

Ja me, rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Matteus 6:10

Siunatkoon sinua Herra💌🪽❤️

Tämmöistä täältä tänä aamuna. Jumala on meidän kanssamme kaikkina päivinä, niinkuin lupasi: 

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." Matteus 28:20

Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa (luku 20), Jeesus sanoi - jopa kaksi kertaa opetuslapsilleen: "Rauha teille!" - ja näytti heille  haavoitetut kätensä ja kylkensä. Ne meidän vuoksemme saadut haavat❣️

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

- - - 

"Niin kauan kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valo." Joh. 9:5 KR-92

Niin Jeesus myös sanoi, juuri ennen kuin alkoi sivellä miehen silmiin maasta ja syljestä tekemäänsä tahnaa... Sokea mies ei ollut koskaan nähnyt mitä on valo. Kohta hän sen näkisi - kun  Jeesus lähetti hänet Siloan* altaalle peseytymään.

Pesikö hän vain silmänsä vai koko kropan, sitä Raamattu ei mainitse, mutta voi olla että koko mies kylpi.  Mutta jännä on sekin seikka, joka on mainittu: "altaan nimi merkitsee: *lähetetty." Tuo altaan nimikin, ja mitä siellä tapahtuisi tuona tiettynä päivänä, on ollut Jumalan tiedossa jo silloin kun se allas on nimensä saanut... Kuka sen sitten lieneekin nimennyt. En tiedä kerrotaanko se asia Raamatussa jossakin. Voisikin olla mielenkiintoinen tieto etsittäväksi.

Mutta sieltä sitten palasi mies, altaalta, näkevänä. Hän näki ihmisten ja kaiken muun lisäksi myös Parantajansa, todellisen Valon: Jeesuksen🌟

"Herra, kuka hän on?" Mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."

 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."

"Minä uskon", Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Joh.9:36-38  KR-92

Koko luku 9 Johanneksen evankeliumissa kertoo tästä ihmeestä ja mitä sen tapahtumisen jälkeen seurasi. Ne miehen vanhemmatkin jopa joutuivat kuulusteltavaksi asiasta.

Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yösssä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..."; niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92

----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.

"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)

Että Jumala avaisi sanansa oven ... meillekin

Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!

Paavali sanoi, ja varmaan itsekin rukoili tätä asiaa:

 

"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92

Jeremia puolestaan sanoi: "Mutta kun sanoin:

"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92

Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️ 

Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️

"... nyt näemme vielä kuin arvoituksen tavoin..."

Katso sanatarkasti: 1. Kor. 13:12  (v. -38 käännös)

Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Aikojen alusta salaisuutena ollut, mutta sitten Jumalan julkaisema

Salaisuus..

häikäisevän kirkas -

KRISTUS!

Meidän keskellämme...

Mikä ihmeellinen asia

se onkaan.

(kts. Kol. 1:24-29)

🌟🌟🌟

"salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen.

Hän on tahtonut heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo."

Kol. 1:26-27 KR-92

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Jotka elivät ennen meitä, kulkivat sitä tietä - Mennään me samaa!

"Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin te löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" Jer. 6:16 KR-92

(Jeremian kutsuminen): "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi." Jer. 1:4-5 KR-92

---

Olin miettinyt entisiä - ja "tulevia"; sitä, että isoäitieni en tiedä palvelleen Jumalaa (mutta Jumala tietää, miten asia on), mutta äidin täti - Aune - palveli. Joka varmasti on rukoillut veljensä lasten puolesta myös. Ja mainitun tädin oma äiti palveli Jumalaa, ja lienee myös rukoillut tulevien sukupolvien puolesta. Hän itse ei tullut näkemään niitä, koska omat lapsensakin jäivät orvoiksi hänestä äitinsä kuollessa jo melko nuorena. Mainittu Aune oli noin 10-vuotias äitinsä kuollessa. Aunesta itsestään tuli diakonissa eli "sisar" Aune, kuten entisinä aikoina tavattiin sanoa. Vielä minun lapsuudessani terveydenhoitajatkin olivat "terveyssisaria".  

Mutta siis, ennen meitä olleilla - ja meillä itsellämmekin, on vaikutusta niihin, jotka meidän jälkeemme ovat, ja tulevat! Paavalilla ei ollut itsellään lapsia, mutta esim. Timoteus oli hänelle varmasti kuin oma poika. Paavali oli varmaan monellekin kuin "isä" tai "isoisä" - ja "veli",  kun oltiin Herran omia:) Hänellä oli vaikutusta sillä tavalla hyvinkin moniin - ja on meihinkin asti!  

"kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin. " 2. Tim. 1:5 (v. -33) 

Ja tämä alla oleva sanakin kehottaa ottamaan esimerkkiä ennen meitä kulkeneista:

"Hartaasti odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut." Hebr. 6:11-12 KR-92

Kun mieleen vaan muistuu, niin muistetaan niitä nuorempia polvia! Vanhempiakaan unohtamatta:) Eräs puhuja 30 vuoden takaa, sanoi kerran, että "...siunataan kaikkia lapsia". 

Kuvassa isäni käsialalla kirjoitettu teksti vanhassa Raamatussani. Äidin usko oli näkyvämpää, mutta isällä se oli enempi piilossa hänen sydämessään... Mutta se kuitenkin oli, vaikka hän joutui tahimaan paljon oman elämänsä ongelmien kanssa.❤️✨

Mitä te murehditte huomisesta päivästä?

Noin voisi Jeesus meiltä; minulta,  kysyä. Hänhän jo silloin aikoja sitten sanoi opetuslapsilleen sen ohjeen, ettei huomisia päiviä kannata murehtia etukäteen:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siinä se on selvästi sanottu, mutta miksi ihmeessä oma mieli silti askaroi huomisten huolten parissa, niitä vatvoen ja peläten. Vastaus on juuri tuo pelko; kun yrittää niitä pelon aiheita miettimällä hallita huomisia päiviä. Ja usein se ei kuitenkaan auta. Kaikkien asioiden ja päivien hallintavalta ja viisaus on korkeammissa käsissä kuin meidän. Valta, viisaus, voima, ja kunnia, on Jumalan. Kyllä taivaassa tiedetään. Saamme olla turvallisissa käsissä. Meille ei tapahdu mitään Isän sallimatta. Ja jos Hän jotakin sallii, sille on aina jokin hyvä syy, vaikka emme itse lainkaan sellaista kykenisi näkemään. Joskus se syy saattaa olla jopa linkki johonkin uuteen jonkun toisen hyväksi. Me emme tiedä Jumalan suunnitelmista. Mutta kaikki hänen aikeensa ovat hyvät omiansa kohtaan. Eikä hän myöskään tahtoisi niidenkään hukkuvan, jotka eivät vielä häntä tunne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jokaisen puolesta Jeesus kuoli.

---

Kuvat eiliseltä iltakävelyltä. Kuvat tosin näyttävät hämärämmältä, kuin miltä se siellä kävellessä vaikutti...🌟 Mutta ilta oli jo pimentymässä ja kotitiellä puutkin varjostivat vähäistä valoa.

Siunausta sinulle niin tähän päivään - kuin tulevaan viikkoonkin❤️ Sinä olet  Herralle niin rakas, että sinun vuoksesi Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja kärsi kaikkien syntien rangaistuksen sinun puolestasi.❤️✝️🌟 

Ja niin myös minunkin.✨

Mutta sitten tuli apu! Ja meillä on oma paikkamme Jumalan suunnitelmissa❤️

"Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:9 KR-92 

Sokeaksi tullut mies. Mutta sitten tuli Ananias, Jumalan lähettämä.

---

"Mutta kun aurinkoa eikä tähtiä  näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

Sama mies, toisessa tiukassa tilanteessa. Mutta enkeli oli edellisenä yönä tullut, ja ilmoittanut, että matka jatkuu, kaikki pelastuvat.

---

"Kuka tämän on tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

Yllä olevat jakeet tuntuivat aamulla lohdullisilta luettavilta. Minun piti ne jo aamulla laittaa tänne julkikin, mutta hommani keskeytyi, ja nyt vasta illalla palasin tämän pariin. Ja siihenpä liittyy jännä juttu. Olin tuossa iltasella vähän varastoa kaivelemassa, ja kun sitten kanniskelin poistoon meneviä roinia roskiin, niin mieleen tuli ajatus, että se ei näy missään, on kuin pisara meressä.

Sisälle tultuani aloin jonkin ajan päästä etsiä sitä laulua kuullakseni, jossa ne sanat: "pisara meressä" myös esiintyy. Se on Pekka Simojoen laulussa. Löysin sen YouTubesta kuunneltavakseni. Ja nyt - kun palasin tämän tekstin pariin näin myöhemmin iltasella, tajusin että olipa sitten samaa aamulla ja illalla, kun sukupolvien ketjusta puhutaan siinä laulussa, ja jakeessa tuossa yllä!☀️

Laulun nimi oli "Minä en ole ensimmäinen." Se on ihana laulu!  Jokaisella meistä on ikioma paikkamme  siinä ketjussa; paikka, jonka Jumala itse on hyväksi meille nähnyt❤️ 

Sen laulun  voi halutessaan kuunnella Pekka Simojoen esittämänä tuosta linkistä:  https://youtu.be/O3z9yaeAX8o?si=elsMYkfg8iDvMtI2.

(Huom. Älä ihmettele, siinä on jotain mainoksia ensin, mutta ne voi sulkea.)

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.

Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1

Olipas jännä!

Tässä on kaksi asiaa, toinen tältä aamulta, toinen eilisiltainen. Mutta ensin se tämänaamullinen:

Olin lueskellut Luukkaan lukua 11 ja siinä olleet jakeet valosta ja sen puutteesta, sekä maljan sisäpuolen puhtaudesta, saivat minut murheelliseksi siitä, millainen itse olen. Olenko sitä, mitä tulisi olla? Ahdistavien ajatusteni kanssa menin ottamaan isännän "mannalappu"laatikosta yhden lapun. Sen nro oli 118. Se tarkoitti sitä, että minun siis piti katsoa Wislöffin rukouskirjan* sivu 118 (sillä niin se isännän lappusysteemi toimii). No aloin etsiä, ja kas; kun isännällä oli siinä laatikon kannen päällä ollut kirja avoinna, siinä oli juuri se aukeama, sivut 118 ja 119! Ja jakeena siinä sivulla 118, oli jae Luukkaan evankeliumista:

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi, ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13:12-13.

Tuo kohta on minulle ollut ennenkin tärkeä! Ja myös Wislöffin selitys tuossa kirjassa siitä kohdasta. Hän selittää siinä, että on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti katsoen heikkouden hengen vallassa.  Siinä myös Wislöff itse pyytää, voimattomuuden hengen itsessäänkin tuntien, Jumalaa sanomaan luovan sanansa hänellekin. Ja niin minäkin tahdon kuulla sen itselleni!

*Kirja: Rukouskirjani/Fredrik Wislöff/Kirjaneliö. Sain tutustua tuohon kirjaan 90-luvun alussa, kun ystäväni esitteli sen minulle. Tilasin itselleni sellaisen. (Silloin sitä vielä sai uutena tilattua. Siitä on olemassa useampia painoksia 80- ja 90-luvuilta ainakin). Siitä lähtien Rukouskirja on ollut meidän huushollissamme käytössä. Ensimmäisen kirjan jälkeen, joka kovassa käytössä hajosi, on yllättäen löytynyt jostakin "uusia" -lue: käytettyjä. Kerran äitini tädin jäämistöstä, ja sen jälkeen kirppareilta ainakin kolme kertaa löydetty.

No sitten se toinen jännä; eiliseltä, eri asiaa aivan: 

Olin joitakin aikoja sitten napannut luettavakseni kirjahyllystäni yhdestä romaanisarjasta vain yhden satunnaisen osan. Kirjan nimi oli: Toivon avain.* Romaanin sain eilen luettua, ja siinä kerrottiin loppusivuilla Israelin valtion syntyvaiheista ja mainittiin päivä jolloin valtioksi julistaminen tapahtui: se oli 14.5.1948. Olenhan tuon ennenkin tiennyt, mutta enpä sitä ollut juuri nyt eilen ajatellut, vaikka oli 14.5.2024. Mutta kun se kirjassa tuli nyt vastaan, ajattelin sitten. Laskin mielessäni, että 76 vuotta siitä sitten on. Mutta minua ällistytti, että miten minä juuri nyt, toukokuun 14. päivänä siitä luenkin... Enhän ollut sitä lainkaan ajatellut/muistanut mihin se päivämäärä liittyy. Muistin kyllä oman nimipäiväni siinä. Mutta sitten kun tuota isännällekin kerroin, että mitä juuri nyt tulin lukeneeksi, totesi hän, että niinhän on minulle käynyt ennenkin... (eli niin,  että olen esim. jonkin esivanhempani tietoja sattunut lueskelemaan papereista juuri sellaisena päivänä, joka on ollut jokin hänen merkkipäivänsä). Miten se voikin olla niin... 

*Kirja: Toivon avain, Siion kronikka 5/Bodie Thoene/Perussanoma Oy/1994

---

Pitääpä vielä laittaa tämä, kun sekin nyt mieleen sukelsi: Kun aikanaan sen ensimmäisen Wislöffin rukouskirjani olin saanut, kirjoitin siihen sen päivämäärän: 17.12.1990. Siinä on yksi "päivämäärien saarna" minulle ainakin, sillä samalla päivämäärällä vuotta myöhemmin, tapasin ensi kertaa mieheni. Olimme kirjoitelleet ensin ja sinä päivänä sitten tapasimme "livenä".  Kerran sitten lainasin seurusteluaikana kirjaa hänelle, ja siitä on tullut hänelle tärkeä kirja. Hänelle oli kyllä Wislöffin kirjat ennestäänkin tuttuja, mutta tämä rukouskirja tuli tutuksi siinä. Minulle puolestaan tuli ensiksi sen ystäväni suosittelun johdosta Wislöffin kirjat tutuksi tuon rukouskirjan kautta. Sittemmin  tutustuin muihinkin.

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme

Siinä todellisuudessa me kuitenkin elämme, että Jeesus tulee takaisin, (vaikka meistä ei tuntuisi siltä). 

Opetuslapset elivät siinä todellisuudessa, että Jeesus kuoli, nousi haudasta, ja meni taivaaseen. (Vaikka heistä ei varmaan tuntunut siltä...)!

Jumalan suunnittelutöitä...

Kirjoittelin tänä aamuna lukemiani jakeita vihkoon. Siinä oli jakeita myös Jobilta; siitä kun Jumala sitten alkoi puhutella Jobia. Niistä Jumalan sanoista tuli halu jotenkin yrittää kuvaksi saada jotkin niistä sanoista.  Tässä ne sanat:

"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni melettömillä puheillaan?"

"Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Missä sinä olit silloin

kun minä laskin maan perustukset?

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?

Kuka veti mittanuoran sen yli?

Mihin laskettiin sen peruspylväät?

Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 

kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit,

kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,

Myrskypilvillä sen kapaloin.

Minä laadin sille lait ja rajat

ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin:

"Tähän asti, ei edemmäs! 

Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."

 Job 38:1-11 KR-92

"Silloin Job sanoi Herralle:

- Nyt minä ymmärrän, 

että kaikki on sinun vallassasi, 

eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Sinä kysyit: "Kuka on tämä, 

joka näin peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?"

Minä se olen. 

Olen puhunut mitään ymmärtämättä

asioista, joita en käsitä - 

ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: 

"Kuuntele nyt, kun minä puhun.

Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat!"

Vain korvakuulolta sinut tunsin.

Nyt ovat silmäni nähneet sinut. 

Sen tähden minä häpeän puheitani

ja kadun niitä tomussa ja tuhassa." 

Job 42:1-6 KR-92

---

Ja tässä luonnokseksi aikomani... Kenties jotain parempaa varten joskus... vihkoon piirusteltuna:

Mietin millaisenhan kuvan joku vanha, tunnettu mestari olisi noista jakeista tehnyt! Jos sellainen on tehty joskus, tahtoisin nähdä sen! Nyt voin vai kuvitella, miten upea kuva olisi... 

Mutta onpa meillä kuitenkin nähtävissä itsensä suurimman Mestarin ja Taiteilijan - Luojan - alkuperäisteoksia!🌌☀️🌟✨🌊❤️🌻🌿🌳🕊️💨

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa... Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa  elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." 1. Moos. 2:1,7

Kiitos osallisuudesta Jumalan suunnitelmissa☀️

Kiitos Isä, Luoja

Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi

Tärkeinä osina siinä

Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta

Ja olevan vailla mitään merkitystä

Olemme lujasti kiinnitetyt 

Sinun suunnitelmiisi

Jotka itse toteutat.

Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️

"Juuria": Tärkeitä "sivu"henkilöitä

Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.

Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi,  sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!

No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua.  Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan  Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.

Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt. 

Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!

---

Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️

  Jumalan pensselien vedoissa...

"Juuria" -kertomus: Raahab

Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat,  niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.

Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:

---

Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:

Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä. 

Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.

Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät. 

Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat? 

Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.

Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.

Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät,  keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...

__

Jeriko vallattiin ...

__

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.

Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla.  Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä  Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!

Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.

Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.

---

"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23

Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).

"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23 

Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin.  Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html

Ei unohdettuja... Jumalalta

Neljä täyttä sivua vihossa, kirjoitettu eilen ja tänä aamuna eilisen kokemuksistamme - ja tunnoista. Mutta tähän "lyhyesti". Siinä päivässä oli pettymystä, mutta myös oikeaan aikaan tullutta Jumalan apua; juuri oikeaan aikaan, ihan konkreettisesti oikeaan aikaan tulleen lumenauraajan muodossa.

Olimme juuttuneet lumeen autollamne. Ei, ei hän vetänyt meitä lumesta, koska se ei ollut mahdollista. Mutta kuljetti kuljettajaa osan matkasta kun oltiin palailemassa jumissa olleen auton luokse tarvittavine kamoinemme. Ja aurasi tien, jotta saatoimme loppumatkan ajaa autolla kotiin asti. 

Näitä ennen oli päivä tuonut yhden pettymyksen kaupungilla. Kokemuksemme oli, että meitä ei tarvittukaan, ja ajatus mielessä oli, että oltiin unohdetut. Sitä seurasi kysymys: Onko Jumalakin unohtanut, hylännyt meidät? Mutta siihen oma mielikin jo vastasi, ettei varmaankaan...  Mutta sellaisia tuntoja helposti tulee.

Jännästi tuli sitten luettavakseni  kirkon päivän sanasta Raamatun kohta, jossa kyseltiin samaa. (Taas oikeaan aikaan...) Ja jännästi niin, että luen sieltä yleensä vain aamurukouksena olleen tekstin, mutta nyt luin, koska ei ollut enää aamukaan -  puolipäivärukouksen sananpaikan, jonka alkusanat olivat: 

"Herra, kuinka kauan?

 Oletko unohtanut minut iäksi?..." Ps. 13:2 KR-92

Sitten oli lohduttava vielä myöhemmin illalla luetuksi tullut ajatus päivähartauskirjasta* "väärän" päivän kohdalta:

"Hekin palvelevat, 

jotka vain seisovat ja odottavat."

 Laura A. Barter Snow.

*Kirja: Virtoja erämaassa. Lettie B. Cowman. Aikamedia 2021