sunnuntai 7. elokuuta 2022

Sairastavaisia

Minua puhutteli tänä aamuna pari kohtaa, joissa oli kyse sairaista. Toinen kohta löytyi yllättäen, kun olin siirtymässä toiseen kohtaan Raamatussa. Mutta ensin se päivän sanan luettavista löytynyt:

"Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkillä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi.  Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista." 2. Kun. 5:2-3 KR-92 

Ja niin tosiaan tapahtui, että mies sai palata kotiinsa iloissaan terveydestä. Hän myös sanoi, että jatkossa aikoi palvella ainostaan israelilaisten Jumalaa.

Mutta sitten tämä toinen kohta. Raamatun lehtiä kääntäessäni vilahti silmään taas jotain syyrialaista ja sairaiden parantumista:

"Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagoogissa, julisti ilosanomaa Jumalan  valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset - niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset ja halvaantuneetkin - ja hän paransi heidät." Matt. 4:23-24 KR-92 

---

Jotenkin nämä nyt upposi tänä aamuna minuun, kun en ihan kunnossakaan ole. Ei mitään järisyttävää, mutta saa rukoilla vaivojen paranemista. 🙏


lauantai 6. elokuuta 2022

Ei tarvitsisi kaikesta niin hätäillä

"...moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa..." Luuk. 10:41-42 

Jeesus itse sanoi tuon Martalle, (ruoka-asioihin liittyen varmastikin,) mutta tuohan sopii muuhunkin. Kaikkeen  huolehtimiseen ja hätäilyyn, sen huomasin, kun luin tuon kohdan kalenterista, johon se oli painettu. Siinä hetkessä se puhui minulle huomioiden ne omat huolen- ja hätäilyn aiheeni.  

Jeesus kyllä tietää tarkkaan aivan kaiken, mikä meitä milloinkin koettelee. Hän antoi ikäänkuin  "luvan" olla huolehtimatta ja murehtimatta huomisesta sanoessaan:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34



Kuvassa kahtimien läpi tuleva valo luo raitoja ja muita varjoja oveen... joka muutoin on valkoinen.


perjantai 5. elokuuta 2022

Menneet saa jättää

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö." Jes. 43:18 

Jos sinäkin murehdit jotain mennyttä asiaa, ehdotan, että lukisit tai kuuntelisit (molemmat tavat mahdollisia) tuosta alla olevasta linkistä yhden vanhan TV7:n päivän sanan, jonka puhuu Veli Johannes. Hänellä on siinä rohkaiseva sana siitä, että voi katsoa uuteen ja jättää menneet!

https://www.tv7.fi/daily_word/20-12-2020/ 


"Katso, minä teen uutta..." Jes. 43:19




torstai 4. elokuuta 2022

Älä pelkää... - vieressä on Parantaja itse!

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; 
älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi;

minä vahvistan sinua,
minä autan sinua,
minä tuen sinua

vanhurskauteni oikealla kädellä." 
Jes..41:10  

Mikä on sinun kipeä paikkasi, joka aiheuttaa pelkoa? Sinulla lie omasi, minulla omani. Sitä kaipaa turvaa, tukea, ja vakuutusta siitä, että ei tarvitse olla yksin, vaan että Jeesus on kanssani; eikä mitään satu - siis tapahdu, ilman Hänen lupaansa.  Pyydän - ja pyydä sinäkin, että Jeesus ne kipeät paikkamme parantaa, ja kaiken mikä siihen liittyy!




- Minä olen sinun kanssasi

- Minä vahvistan sinua 
- Minä autan sinua
- Minä tuen sinua
  
- vanhurskauteni oikealla kädellä! 



maanantai 1. elokuuta 2022

Varjo - ja asian olemus...

"Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi." Hebr. 10:1




"Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava." Hebr. 10:19-23 KR-92 

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4 



sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa... olet minun kanssani

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps. 23:4 

Sinä jopa valmistat minulle "pöydän", eli katat ruokatarjoilun, vihollisteni silmien eteen, sanotaan myös siinä psalmissa. Ja sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani.

Pimeässä laaksossa on pelottava kulkea. Kuulee jatkuvasti kaikenlaisia yön ääniä. Ei tiedä mistä ne tulevat ja mitä ne ovat. Voi olla kuviteltuja tai todellisia vaaroja. Mutta: sillä kulkijalla, jonka silmät ei näe ja korvat kuulee pelottavia, on kuitenkin koko ajan lähellään, aivan vieressä ja läsnä koko ajan, vartija, turvamies - Jeesus itse. Hän tietää, mitä siellä pimesssä on. Hän on kulkenut siellä. Hän tietää, miten kulkija kokee sen kulkemisen. Siellä pimeässä laaksossa ei tule sattumaan yhtään mitään, jota Hän; vartija ja turvamies - Jeesus, ei salli. Ja mitä Hän sallii, se on tarkasti harkittua, jotakin tarkoitusta varten, vaikka me emme ymmärtäsi. Hän on läpikotaisin tietoinen sen tien jokaisesta vaarasta. Mutta hän on valmis puolustamaan sitä, joka hänet matkatoverikseen halusi. Tai paremminkin se on niin, että hän itse tarjosi itsensä matkatoveriksemme. Hänhän tiesi meidän olevan täysin avuttomia ilman häntä.

Rohkaise itsesi sillä, että muistutat itseäsi tästä vierelläsi joka hetki kulkevasta, aina täysin valppaana  olevasta turvamiehestä - Jeesuksesta. Hän ei milloinkaan jätä sinua yksin, vaikka sinä et aina häntä näe, kuule, tai kätesi ei heti osu häneen. Hän on silti siinä. Jeesushan sanoi: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20  




"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1. Kor. 10:13 KR-92

Nämä puolestaan olivat Paavalin sanoja. Hänelläkin taatusti omat pimeät laaksonsa.

ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27

Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.) 

Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.)  Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:

"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92

---
Paavali "tuli mukaan" tähän tekstiin, kun ensin olin mieleeni tulleet ajatukset ja sen rohkaisevan jakeen kirjoittanut muistiin, ja sitten päivän jakeista löysin Paavalinkin. Merkillistä miten joskus voi yksi jae, johon ei joskus kiinnitä mitään huomioita, ollakin toisena hetkenä se, josta jotain ajatuksia syntyy.



lauantai 30. heinäkuuta 2022

LUPAUS - TOIVO - VAPAUS ❤️

"Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme." Apt. 26:6 KR-92 

"vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu." 1. Piet. 3:15 KR-92 

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi." 1. Piet. 3:18 KR-92 

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92 

"Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta -" Room. 6:18 KR-92 

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 6:10-11 KR-92 






perjantai 29. heinäkuuta 2022

Mutta Jumala kyllä täydellisesti meidät tuntee

"Sillä tietomme on vajavaista..." 1. Kor. 13:9 

"Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista." 1. Kor. 13:10

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1. Kor. 13:12
 



torstai 28. heinäkuuta 2022

Ihmeellisiä on joskus Herran ilahdutuskeinot...!

Aamulla tuli - kun olin hieman apein mielin, mieleeni se jae, joka kehottaa iloitsemaan tästäkin päivästä, joka on Herran tekemä. Ulkoa sitä muistelin ja vihkoonikin kirjoitin. Halusin sitten tarkistaa jakeen oikean muodon. Olin muistanut sekaisin uudemmmin ja vanhemmin sanoin. Halusin katsoa sen vielä Raamattu kansalle - käännöksestä. Etsin jakeen isosta kommentaariraamatusta, jonka joskus saimme ja joka siinä helposti saatavilla oli. Sitä katsoessani huomasin myös seuraavan psalmin (119) erikoisemman ulkoasun: siinä oli laitettu säkeitten alkuun myös hebrean kirjaimia näkyviin. Se sai minut etsimään jälleen kerran yhtä sanaa, jota en ollut google-kääntäjällä onnistunut aiemmin selvittämään, että onko se hebreaa. Nyt yritin uudestaan. Se kysyi hakemastani sanasta "rophi", että tarkoititko - ja sitten oli hebrealaisin kirjaimin oleva sana. Kun sen katsoin, se tarkoitti lääkäriä. Ja se taas sopi juuri siihen William Cowperin  runon aiheeseen, josta olin aiemmin käännöstä jo sorvannut, ja jonka nimessä se outo sana englannin kielen lisäksi oli. Nyt olin löytänyt sen, se ilahdutti! Mutta jos en olisi ruvennut sitä ulkoa muistelemaani tarkistamaan vielä viimeiseksi siitä isoimmasta kirjasta, en olisi varmaan koko asiaa tänään löytänyt, tuskin edes miettinytkään.

Jeesus - Parantaja... Pystyy parantamaan muutakin kuin kropan sairauksia; kykenee parantamaan synnin sairaudenkin täysin! Ja tuomaan myös eksyneet kotiin - ja kaikkea muuta!

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä."  Ps. 118:24 



---

Jännästi myös käyttämässäni v. -21 Päivän sana - kirjasessa oli tälle päivälle jakeet, jotka puhuvat samaa asiaa:

"...Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki." Job 12:9-10 KR-92 

"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92



keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Inhimillinen virhe tai sattuma - vai Jumalan suunnitelma...

Paavali päätyi Roomaan, kun roomalaiset  niin päättivät... vai miten se oli?  Katsotaanpa. Siinä oli kylläkin kyseessä paljon isomman tahon suunnitelma, eli itsensä Jumalan. Jakeet alla menevät siitä  maaherran tekemästä  Roomaanlähettämispäätöksestä taaksepäin tapahtumasarjan alkua kohti.

"Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin." Apt. 26:32 KR-92 (Kuninkaan mielipide tehdystä päätöksestä)

"Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten  vastauksensa: Olet vedonnut keisarin, niinpä menet keisarin eteen." Apt. 25:12 KR-92 (Maaherran tekemä päätös Paavalin asiassa)

"Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos -niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:10-11 KR-92

"Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko." (Paavalin omat sanat)  Apt. 20:22-23  

Mistä kohti Roomaa alkanut tapahtumasarja  Jerusalemissa alkoi, kerrotaan  Apt. 21, jakeesta 17 eteenpäin. Tässä omin sanoin lyhyesti sen kirjoitan: Paavali tapasi Jerusalemiin tullessaan Jaakobin ja vanhimpia. Heidän ehdotuksestaan Paavali meni eräiden juutalaisten kanssa temppeliin juutalaisen lain mukaan puhdistautumaan, jotta juutalaiset näkisivät Paavalinkin noudattavan sitä lakia. Juutalaiset kuitenkin luulivat Paavalin tuoneen kreikkalaisia temppeliin ja saastuttaneen siten temppelin, koska olivat aiemmin nähneet hänet kaupungilla erään kreikkalaisen matkatoverinsa kanssa. Tämä  tapahtumasarja johti Paavalin pidätykseen ja lopulta vei hänet Roomaan asti, vaikka hän ei ollut rikkonut juutalaista eikä roomalaista lakia. Mutta oli vedonnut keisariin, jotta häntä ei luovutettaisi juutalaisten käsiin. 

Jälkikäteen voisi inhimillisesti sanoa, ettei olisi pitänyt mennä temppeliin, ei olisi pitänytt kuljeskella kaupungissa kreikkalaisen kanssa, ei olisi pitänyt vedota keisariin... Mutta Jumala itse oli jo ennalta vahvasti ilmoittanut, että Jerusalemissa häntä odottavat vaikeudet. Niiden takia Paavali päätyi Roomaan, josta hän itse oli joskus todennnut, että hänen pitäisi sekin nähdä. Niin hän sen näki, koska Jumala sen hyväksi näki. Vaiherikkaalla ja vaikealla matkalla, ja sitten perillä Roomassa,  kaikui kuitenkin Jumalan evankeliumi monille. Ja uskovatkin saivat tarvitsemaansa opetusta. 





Jumalan siunausta, johdatusta ja kaikkea tarvittavaa sinulle, missä sitten oletkin nyt...






perjantai 22. heinäkuuta 2022

"Erämaa"

Miten usein mekin kaipaamme "Egyptiin" takaisin, kun teemme matkaa siinä omassa erämaassamme, johon meidät on johdatettu. Omasta "Egyptistämme" emme pitäneet, mutta nyt se tuntuukin paremmalta kuin erämaa, jossa olemme. Jossa "ruokakin" on huomattavasti niukempaa kuin mitä aiemmin saimme. Auta meitä omassa erämaassamne kiinnittämään katseemme Sinuun, joka kuitenkin olet meidän Johdattajamme ja Suojelijamme. Joka huolehdit myös "ruoan" ja "juotavan" saannistamme siellä erämaassakin. Auta, ettemme kävisi kapinoimaan, emme valittamaan. Ja jos - ja kun,  meillä on murheita - niitähän erämaa väistämättä tuo, auta meitä huutamaan avuksi Sinua, joka kuitenkin olet lähellä. Kuljethan itse mukanamme koko sen matkan, ollen valo yölläkin ja ohjaava pilvi päivällä. 

Huom. Myös Jeesus itse joutui erämaahan...




Pietarille sanottiin, Jeesus itse sanoi:

"... Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. 

Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi sammuisi..." Luuk. 22:31-32  KR-92


---
Vanhempi käännös sanoo, että  "saatana on tavoitellut teitä valtaansa" ja että Jeesus on "rukoillut ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään."




tiistai 19. heinäkuuta 2022

Ryysyläinen?

Kun joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Mutta joskus voi uskovakin kokea itsensä ryysyläiseksi Jumalan edessä. Mitä Jumala silloin sanoo, sille eteensä hiljaa  hiipivälle? 

Eiköhän Hän sano tähän tapaan: Olet ollut kovissa paikoissa,  mutta nyt otetaan nuo ryysyt pois. Pestään sinut ja saat ihan uudet vaatteet. 


"Siis, jos joku on Kristuksessa,
 niin hän on uusi luomus; 
se, mikä on  vanhaa, 
on kadonnut, 

katso, uusi on sijaan tullut." 

2. Kor. 5:17





"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7





lauantai 16. heinäkuuta 2022

Ihme se on, että me uskomme!



Sitä saattaa joskus ajatella, että niillä oli helppoa uskoa, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa ja joka päivä saivat silmillään nähdä hänet ja kuulla hänen puhuvan heille. Niinkuin lapset isän seurassa, mikäs siinä oli ollessa ja uskoessa, voi ajatella. Se oli uskoa ja näkemistä yhtäaikaa. Mutta koska häilyväisiä ihmisiä hekin olivat, niin vaikka he tunnistivat Jeesuksen Herrakseen ja Messiaakseen, Jumalan Pojaksi, oli heilläkin silti uskomisen vaikeutensa, ja kenties juuri senkin takia, että näkivät Jeesuksen arkisesti silmillään. Joutuihan Jeesus heitäkin toisinaan nuhtelemaan heidän uskon puutteestaan, ja sanomaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa.

Entäpä sitten ne entisaikojen pyhät, jotka eivät osanneet, tai voineet, edes lukea! Heidän oli sitten talletettava kuulemaansa sanaa sydämiinsä, ja se oli sitten korkeammassa kädessä, että heidän uskonsa pysyi elossa - ja että se sanan siemen ja uskon lahja on rantautunut meillekin asti!





Sama Pyhä Henki pitää meidän uskomme elossa kaikkien vaarojen, epäilysten, kuivuuskausien, ja muiden vastusten keskellä. Pyhä Henki meille muistuttaa, mitä Jeesus on sanonut. Ja mitä Sanaan muuten on kirjoitettu. Ei meitäkään ole jätetty ilman huolenpitoa ja vain ikäänkuin omassa varassamme uskossa roikkumaan. Kyllä se kiinnipitäjä on paremmissa käsissä. 

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26 




keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92


Siihen varastoon oli
jäänyt vain se yksinäinen ruukku,
maalattiaan osin hautautuneena. 
Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,
 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.



Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.


"Jeesus sanoi heille:
"Täyttäkää astiat vedellä."
Ja he täyttivät ne
reunoja myöten."

Joh. 2:7 






maanantai 11. heinäkuuta 2022

Lähteitä kuivaan maahan

He pyysivät - ja saivat.

"Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: "Mikä sinulle tuli?"

Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle vesilähteitä." 

Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet." Joos. 15:18-19 KR-92




"Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin."

Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. 

Siitä paikka sai nimen En-Kore*, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä." Tuom. 15:18-19 KR-92 

* En-Kore merkitsee 'avunhuutajan lähde' 

---

Minua puhutteli tässä sekin, että he arkisesti pyysivät, ja myös saivat.  Sitä samaa luottamusta voisi itsekin Jumalaa kohti osoittaa, että pyytäisi, ja odottaisi saavansa.

Mietin eilen, ennenkuin mitään näitä lähdejuttuja oli luettuna, että lapsuudestani on ehkä tullut sitä pyytämättömyyden asennetta suhteessa Jumalaankin, eli Isäämme. Tiesin kotini vähäiset rahavarat, enkä sitten ruvennut pyytämäänkään. 

Mutta  meillä on rikas Isä. Ei meidän sen takia tarvitsisi jättää pyytämättä. Ehkä toinen pyytämättömyyden syy on, ettemme usko ansaitsevamme mitään. Mutta eihän meidän saamisiamme tarvikaan ansaita! Eihän isät lapsilleen ansioista hyviä asioita jakele. Isä toivoo lapsensa uskaltavan esittäää toiveensa hänelle. Aika arkajalkoja pyytäjinä olemme. 


---

Laitanpa vielä tämän linkin. Yhtä armollista, lohduttavaa ja hoitavaa sanomaa kuin yleensäkin näissä nimensä veroisissa  - Armon kalliolla - jaksoissa. Kesto 20 min.

https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumalan-johdatuksessa_p69965/


sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Ei entistä... vaan uutta!

"Älkää entisiä muistelko, 
älkää menneistä välittäkö.

Katso, 
minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle;

ettekö sitä huomaa?..." 

Jes. 43:18-19





Älkää entisiä hyviä juttuja haikailko. Kiittää niistä toki voi.

Älkää muistelko entisiä ikäviä asioita. Kiitä, että selvisitte.

Kohdista katseesi tähän päivään, 
ja tuleviin - Jumalan valossa.

Eikö Hän olekin se, 
joka sanoi pitävänsä sinusta huolen!

Ei Hän sinua jätä.
Hän rakastaa sinua.
Saat olla turvallisella mielellä hänen käsissään.

Olet hänen käsissään kalliin jalokiven tavoin! 
Kalliillahan Hän sinut ostikin - omansa takaisin,
oman Poikansa Jeesuksen verellä.

Ei sen isompaa hintaa voisi mistään maksaakaan!


---
Itselleni tätä tänään kirjoitin, mutta ota sinäkin tästä itsellesi, jos siltä tuntuu. ☀️❤️ 

Sadekuva tältä päivältä.




Sinua me odotamme kaiken päivää


Älkää mistään murehtiko 

vaan saattakaa aina se,

mitä tarvitsette,

rukouksella ja anomisella 

Jumalan tietoon, 

niin Jumalan rauha, 

joka on kaikkea

ymmärrystä ylempi,

on varjeleva 

teidän sydämenne 

ja ajatuksenne 

Jeesuksessa Kristuksessa.


Ja tehdään se kiitoksen kanssa. Sen oli  unohtanut. Perustuu siis kohtaan Fil.. 4:6-7, mutta ulkomuistista vihkoon kirjoitettuna se ei ole sanatarkka. Ja siinä on sekaisin uutta ja vanhaa... Sanatarkasti katso jae Raamatusta! 

Sama koskee tuota alla, (ja otsikkona), olevaa, jonka perusta on vanhemman käännöksen kohdassa  Ps. 25:5, jossa se on  yksikkömuodossa. 

...Jumala, sinua me odotamme kaiken päivää...




... perinpohjin sinä tunnet tekemiseni...

---

Ja alin muisteltu jae löytää perustansa sanatarkasti Psalmista 139:3, uudemmasta käännöksestä.

Minulla on ollut käytössä nyt molempia käännöksiä, kun päivän sanat luen  nyt yleensä siitä uudemmasta, joka on pienikokoisena helpommin esillä pidettävä. Ja nyt sitten sekoittuu uudet ja vanhat, kun jotain rupeaa muistelemaan. 



lauantai 9. heinäkuuta 2022

Enkelitkin katsovat...

 "...ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa." 1. Piet. 1:12

Ja mihin siis? Siihen valtavan hienoon suunnitelmaan, jonka Jumala ihmiskuntaa varten oli suunnnitellut, ja jota hän on  toteuttanut alusta asti ihmisenkin luodessaan!

Yhdessä Tv7:n ohjelmassa puhuja innostuneesti selitti myös tätä asiaa. Siitä tuli mielikuva siitä, kuinka enkelit herkeämättä seuraavat kaikkea täällä - melkein kuin jännittävää ja kiinnostavaa ohjelmaa, josta ei käänteitä puutu. Syntiinlankeemus sai heidät jännityksellä huomioimaan, että nyt he, siis ihmiset, käärmeen kanssa puhuvat... ja sitten: "Voi ei, nyt he tekivät sen"! Sitten he ihaillen katsoivat mitä seurasi; kun niitä kapinoivia ihmisiä, jotka vihollisen leiiriin siirtyivät, Jumala rakasti ja armahti, ja järjesti heille pelastuksen antamalla naisen synnyttää Pojan... Ja niin he, enkelit, koko ajan loppuun asti erittäin kiinnostuneina haluavat seurata tapahtumia; "jännittävät" meidän tekemisiämme, ja iloitsevat, kun pysymme Raamatun Sanassa ja Jumalalle uskollisina:)


(kuva tehty jo aiemmin muuhun tarkoitukseen)


Katsomani ohjelma oli jonkin tilaisuuden puhetaltiointi, jota eilen "sattumalta" päädyin myöhään illalla katsomaan, suunnilleen keskeltä ohjelmaa. Ja yhtä yllättäen aamulla se silmiini osui, siitä oli uusinta ja suunnilleen samasta kohtaa  alkoi uudestaan katseluni. Ohjelman alku on siis näkemättä minulta. Sen kuitenkin havaitsin, miten puhuja osasi perustella hyvin Raamatun luotettavuutta. 

Olisin laittanut ohjelmaan linkin, mutta se ohjelma näkyi olleen yksi niistä harvoista TV7:llä, joita ei arkistosta myöhemmin näe, vaan vain uusintojen tullessa on oltava ruudun ääressä. Ohjelma oli Mars Hill Church ja puhujan nimi Mark Driscoll, mikäli nuo osasin oikein kirjoittaa.

---

Kävin vielä vilkaisemassa, löydänkö uusintaa vielä siitä. Huomasin, että se näköjään klo 14 tänään tulee, jos joku tahtoisi katsoa.

Laitan tähän linkin TV7:n nettitv:hen, niin pääsee suoraan katsomaan ohjelmaa, mikä siellä sillä hetkellä menossa on:

https://www.tv7.fi/netti-tv/




perjantai 8. heinäkuuta 2022

Puhuttelevasti sanottuja!

Ehtoollisenasetussanoilla, jotka Jeesus sanoi  - "...tehkää tämä minun muistokseni..." oli enempi merkitystä, kuin vain pelkkä Jeesuksen kuoleman muistelu, selitti  Vapaakirkon juhlapuhujana ollut Markus Nikkanen Seurakuntalainen* -sivustolla. Se merkitsi "itsensä muistamista sen läpi, mitä  Jeesus on tehnyt."

Kansanlähetyksen Uusi Tie - lehdessä puolestaan pastori Juha Vihriälä sanoo: "Jeesus eli elämän, joka minun olisi pitänyt elää, ja hän kuoli kuoleman, joka olisi kuulunut minulle."



---

*  Seurakuntalainen:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/elammeko-roomalaisten-tavoin-vapaakirkon-kesajuhlilla-muistutettiin-identiteetin-merkityksesta-kristitylle/




torstai 7. heinäkuuta 2022

Eivät voineet olla tottelematta taivaallista näkyä

"Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin..." Apt. 29:19-20 KR-92 (Paavalin sanat)



Hesekiel kutsuttiin  profeetaksi nähtyään valtavan näyn. Häntä odotti myös vaikeat ajat:

"Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebar-joen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin:

"Mene kotiisi ja sulkeudu sinne. Ihminen, näin sinun käy: Sinut pannaan köysiin, ja sinut sidotaan niillä, niin ettet pääse toisten luo. Ja kielen minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa. Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa "  Hes. 3:22-27 KR-92 




Mutta niin joutui vaikeuksiin ja kiinni pistetyksi myös Paavali. Ja hänen kanssaan Silas. Heidät oli pantu vankilaan, ja sitä ennen riistetty vaatteet heidän yltään, ja ruoskittu, piesty perinpohjaisesti. Ja niin suljettu Filippin vankilan perimpään vankikoppiin. Mutta yöllä, Paavalin ja Silaan laulaessa ylistyslauluja, tapahtuu ihme. Maanjäristys järkytti vankilaa ja kaikkien vankien kahleet irtosivat. Se tapahtuma johti vanginvartijan ja hänen perheväkensä uskoontuloon.

Olen ihmetellyt, eivätkö Paavali ja Siilas olleet kertoneet olevansa roomalaisia, kun heitä alettiin ruoskia? Vai eivätkö ruoskijat uskoneet sanottua. Vai eikö tieto välittynyt ylemmille tahoille; olivatko ruoskiminen toimeenpanevat omavaltaisia vai mistä oli kyse? Vai voisiko olla niin, että Jumala sulki Hesekielin tavoin myös Paavalin ja Silaan suun, että tulisivat vankilaan suljetuksi, jotta sitten tapahtuisi Jumalan ihmeitä? Jumala tietää...

"Mutta Paavali vastasi oikeudenpalvelijoille: "He ovat tutkimatta ja tuomitsematta julkisesti ruoskineet meidät, Rooman kansalaiset, ja heittäneet meidät vankilaan. Nytkö he vähin äänin toimittaisivat meidät täältä pois? Ei, tulkoot itse päästämään meidät täältä." Apt. 16:37 KR-92 



sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Herra on armollinen kenelle tahtoo!

"..."Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."  Room. 9:15 




"... Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon."  2. Moos. 33:19 KR-92
 

Jumala käski Joonan mennä saarnaamaan Niiniveen, joka oli (kommentaariraamatun mukaan) nousevan maailmanvallan tärkein kaupunki, josta oli tulossa Assyrian suurvaltakunnan pääkaupunkikin muutamien vuosikymmenten päästä. Profeetta Naahumin sanotaan valottavan enemmän sitä, milllainen oli Niinive: juonittelua Jumalaa vastaan, puolustuskyvyttömien käyttämistä hyväksi, julmuuksia sodassa, epäjumalinen palvontaa, prostituutiota ja noituutta. Joonan saarnamatka ei olisi ihan lyhyt: n. 800 km, selittää kommentaariraamattu. Siellä selitettiin myös, että moni Joonan maanmiehistä oli kokenut sen kansan julmuuksia, ja se oli siis paikka, jonne hän ei tosiaankaan halunnut, "vihoviimeinen paikka" mennnä "lähetysmatkalle". Mieluuummin täysin toiseen suuntaan, mahdollisimman kauas.

Ehkäpä nyt - omana aikanamme, aiempaa enemmän - ymmärrämme Joonaa paremmin. Hän ei halunnut mennä julistamaan Jumalan sanaa julmalle kansalle, koska hän arvasi, että Jumala kuitenkin tahtoi olla heille armollinen, vaikka Joona itse ei tahtonut heille suoda kääntymisen ja anteeksiannon mahdollisuutta. Mielenkiitoista, että Jumala juuri Joonan tahtoi lähettää työhön sinne. Miksi ihmeessä? Eikö ollut muita? Ehkä Jumalan oli tarkoitus alunalkaenkin opettaa Joonallekin sillä reissulla jotain, sillä tiesihän hän, millaisen ihmisen matkaan lähetti. 

"... Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon." 2. Moos. 33:19 KR-92
"..."Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." Room. 9:15 

Onneksi on niin! Muuten me itsekukin olisimme hukassa, ellei Hän olisi armollinen.





---
Joonasta oli  tämän aamun luettavissani.




lauantai 2. heinäkuuta 2022

Ei Hän ole jättänyt sitä kesken...

" - Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa." Aamos 9:11 KR-92 

Sanotko sinä Herrani myös: "Minä teen työni valmiiksi sinussa"?

Viethän työsi loppuun minussakin! - kyselen. 
"Älä jätä kesken kättesi työtä."

"Minkä olet osalleni  varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" Ps. 138:8 KR-92 

"Minun työni sinussa jatkuu."



--- 

Ja sydänten lukittuihin "autiotaloihin" Hän, rakentaja, käy sisään avaimin! Ei rikkoen. Omistaja rakastaa autiotaloaankin. Aikanaan kuntoon sen saattaa - rakkaudella työtä tehden... 






torstai 30. kesäkuuta 2022

"Älä päätä Herraa heikoksi tunteen mukaan... vaan luota Häneen armonsa mukaan..."*


"... olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16 



"Herää, Herran käsivarsi! Herää ja näytä voimasi! Nouse niin kuin muinaisina päivinä, menneitten sukupolvien aikana. Sinähän iskit hengiltä Rahabin, lävistit syvyyden hirviön. Sinähän kuivasit meren, suuren syvyyden vedet. Sinä muutit syvänteet valtatieksi lunastettujen kulkea yli. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siionin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas." Jes. 51:9-11 KR-92



"Pian  vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki. Ei hän kuole vankikuoppaan, eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä nostatin meren pauhun, minun nimeni on Herra Sebaot. Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan. Minä levitin auki taivaan ja laskin maan perustukset, minä sanon Siionille: "Sinä olet minun kansani." Jes. 51:14-16 KR-92

"- Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho? Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma?" Jes. 51:12-13 KR-92

"Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut  vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene. Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka syö rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen." Jes. 6-8 KR-92

"Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.  Minun vanhurskauteni on lähellä, minä suon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat." Jes. 51:4-5 KR-92

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette  vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä siunasin hänet runsaudella. Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ja ylistyslaulu." Jes. 51:1-3 KR-92



---

* Otsikkona kehnon käännökseni mukaan kohta  runoilija William Cowperin runosta. 




keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Levottomalle julistetaan Herran läsnäoloa

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2  -33/-38

".. yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta..." Fil. 2:1 KR-92

"Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92





"Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luuk. 5:29-32 KR-92

"Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan." Luuk. 15:2 KR-92 






tiistai 28. kesäkuuta 2022

Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista - Sakarias ja Jaakob

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!



Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92




Jaakobista on suora "linkki" tai "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo tuotu takaisin siihen omaan, Jumalan lupaamaan, maahansa. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut kaikille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - paikka Taivaallisessa kodissa.




maanantai 27. kesäkuuta 2022

Tilivelvollisena

(Tämä oli julkaistu toisessa blogissani joskus, mutta ei täällä)

Tämä luonnoksiin jäänyt teksti oli oikeastaan jatkoa yhteen aikaisempaan juttuun. Kyseisen päivän toisesta jakeesta aiheensa saanut. Jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemme Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se on lopulta suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, että summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan  Herra päättänyt ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️

Puhkeaa jo sieluni kiittämään!☀️





lauantai 25. kesäkuuta 2022

"Sisintäni myöten" sinun tekoasi...

"Sinä olet luonut minut 
sisintäni myöten...

Minä olen  suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä..."
Ps. 139:13-14 KR-92





Sisimpäni ei ole vain pimeä paikka jollekin rojulle. Valoisaksi, kauniiksi ja avaraksi sen loit. Minulta tosin on kertynyt sinne kaikenlaista roinaa. Sisimpäni siivoamiseen tarvitsen ehdottomasti sinut. Kukaan muu ei siihen riitä. 






"Vaikka sanoisin:
"Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon", 

sinulle ei pimeys ole pimeää, 
vaan yö on sinulle kuin 
päivänpaiste, 

pimeys kuin kirkas valo." 
Ps. 139:11-12 KR-92

 



tiistai 21. kesäkuuta 2022

Ajatus kannetuksi tulemisesta

Vanhasta muistosta ensin: ... oli joku koulun juhla, olisiko ollut kevätjuhla, ihan alaluokilla... jonkinlainen kuoro lauloi juhlasalin etuosassa toisten edessä... yksi kuorotyttö pyörtyy lattialle. ...sinne melkein edessä istuvien jalkojen eteen... Tytön oma tunne, kokemus ja muistikuva, siinä tilanteessa siitä oli, että hän olisi ollut pidempäänkin pystyssä  ja jatkanut laulamista, mutta se muistikuva ja tunne on vääristynyt. Todellisuus oli sitä, että hän kaatui jo ennenkuin itse tajusikaan. Herättyä hänelle kerrottiin, että hän pyörtyi jo aiemmin, kuin oma käsitys oli. Oma mieli kulki pyörtyessä vielä eteenpäin, vaikka oli jo taju ns. kankaalla. 

No miten tämä sitten liittyy kantamiseen? Siten, että siellä koulun juhlassa tämä kuorotyttö kannettiin opettajan toimesta, hänen käsivarsillaan, opettajainhuoneeseen virkoamaan.

Meitä ihmisiä voidaan kantaa monenlaisissa tiloissa; joskus kiljuvina lapsina, jolloin rimpuilemme kenties kovinkin, ennenkuin rauhoitumme. Joskus on lapsen oma toive päästä syliin, kannettavaksi. Toisinaan kannettavana olevat nukkuvat. Tai eivät muuten tajua, että heitä kannetaan. 

Aikojen kuluessa muistikuvat kannetuiksi tulemisista voivat hiipua harvaksi kuin  harsokangas. Mutta tosiasia ei silti muutu.

(vanhempi käännös): "...minä olen kantanut teitä, niinkuin mies kantaa poikaansa..." Tai tyttöään.

"... Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka." 5. Moos. 1:31 KR-92 




Tuokoon tämä päivä sinulle maallisen ja Taivaallisen auringon valoa, iloa ja lämpöä! Ja vaikka jonkun kivan yllätyksenkin ❤️






maanantai 20. kesäkuuta 2022

Lohdullinen sana "pyrkimisestä"

Tänä aamuna lukemiseni näivettyivät vain niiden muutaman  valmiiksi painetun jakeen lukemiseksi  Päivän Tunnussanasta  - ja seinäkalenterista. Kalenterin jae tuntuikin minusta yllättäen  lohdulliselta, vaikka joskus olisin  voinut kokea sen aivan toisin. Jae oli tämä: 

"...pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi ..." 2. Piet. 3:14 (Raamattu kansalle käännös) 

Se sana "pyrkikää" tuntuikin nyt lohdulliselta! Se sana ikäänkuin tunnistaa sen, että vajaaksi kaikki meidän tekomme jääkin tietysti, mutta silti saamme  kulkea oikeaan suuntaan, tavoitella sitä. Mutta täydelliseksi tekijämme on Jeesus! Emme me itse. Itsessämme jäämme jatkuvasti monin tavoin vajaaksi.

Mooses lausui: 

"Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä, antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio, täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on."  5. Moos. 32:2-4 






perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kuin juhlat!

En ole yhtään juhlaihminen. Mutta nyt minulla on erikoisesti sellainen tuntu, kuin olisi juhlissa ollut ja muistelee sitä kaikkea - ja kuitenkin olen yhtä arkisesti keittön pöydän ääressä kuin muinakin aamuina. Se juhlien jälkituntu tuli tämän aamun lukukohdistani! 

Mitä sitten luin? Kirjoitin vihkoon niistä jo kolme sivua, en tiedä jaksanko kaikkea toistaa tässä, mutta laitan lyhyesti.

Matt. 15:29-39 "...rampoja... JA MONIA MUITA..." 

Jeesus paransi sairaat, sääli ihmisiä, jotka olivat jo kolme päivää hänen luonaan olleet - ja nyt tarjoili heille vielä ruoankin!

Miten levisikään ilosanoma niistä JUHLISTA kun kertoiltiin tutuille ja tuntemattomille parantumisista ja ruokatarjoilusta.

"Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan..." 5. Moos. 28:12 KR-92 

"Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä." 1. Piet. 2:3 KR-92 

"Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Matt. 13:52 KR-92 

Jos tahdot vielä "jälkikekkereihin", niin lue Apt. 9:32-43 (Aineas, Tabita)

Pietari rukoili ja yksinkertaisesti Tabita avasi silmänsä  ja nousi istumaan. Arkisen ja yksinkertaisen keskellä tapahtui valtava ihme.

---






---

Sekin on ihme, että tunsin noita  tapauksia luettuani sellaista juhlien jälkituntua!  Edellinen teksti vihossani oli paria päivää aiemmin ja sen aihe oli ihan toinen: sitä kuinka mieleni niin pienestäkin myrtyy  ja "painuu miinukselle"... No nyt sain ihan toista🙂☀️🙏 




torstai 16. kesäkuuta 2022

"Vähäpätöisin, nuorin", tai muuta vastaavaa?

Koetko sinäkin olevasi vähäpätöisin, nuorin, puhelahjaton, tai jotain muuta vastaavaa? Et ole yksin, olet samassa seurassa kuin tunnetut voitokkaat Jumalan palvelijat! Veljiensä joukossa nuorin oli Daavid... Entäs heikosti puhumaan kykenevä?  Mooses! Suuri kansanjohtaja. Entä kuka sitten oli tämä, joka tällä kertaa valittaa sitä, että on  heimonsa vähäpätöisimmästä suvusta ja lisäksi oman perheensä nuorin, ja joka vieläpä juuri sillä hetkellä, kun häntä tultiin puhuttelemaan, työskenteli piilopaikassa, koska pelkäsi ryöstäjiä?  

Se oli hän, joka myös valitti sitä, että "...jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt midianilaisten armoille."*

Tätä ihmistä oli juuri tuota sanomista ennen nimitetty urheaksi soturiksi. Mutta tämä tyyppi oli jättänyt huomioimatta sen sanomisen alkuosan: "Herra on kanssasi..."* ja ryhtyi purkamaan pettymystään siitä, ettei ollut nähnyt Jumalan toimintaa ahdingoissa.

Mutta mitä tapahtuu nyt? Mitä hänelle sanotaan: 

"Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: "Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!"*

Tämä henkilö oli Gideon... Hän, joka vieläkin kaipasi Jumalalta lisävarmistuksia asialle. Mutta lue niistä lisää Raamatusta.

* Tuom. 6:13, 6:12, 6:14 KR-92
 




Sanooko Jumala meilllekin, että käyttäisimme sitä voimaa, joka meissä on, ja valtuuttaisi johonkin hommaan?  

---

Mitähän se Gideon mahtoi ajatella, kun meni  niitä viljojaan puimaan siihen viinikuurnaan? Ajatteliko kenties, että voi kun joskus vielä saisi nähdä sen päivän, jolloin voisi kaikessa rauhassa viljansa puida... 





keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Pyhästä Hengestä - sen saamisesta LAHJANA

Se lahjoitetaan Jeesukseen uskoville. Johannes Kastajasta tosin sanottiin jo ennen hänen syntymäänsä enkelin ilmoittamana näin:  "Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta." Luuk. 1:15. Hänhän olikin Jeesuksen edeltäkävijä. Mutta me muut sitten; näköjään sen lahjan voi saada ennenkuin ihminen on tullut kastetuksikaan.

Saul/Paavali. Apt. 9:10-18 KR-92 kts. Raamatusta: "...kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee... ... Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."  Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin."

Saul oli saanut uskon lahjan sen kolmen pimeän hiljaisuuden päivän aikana, jolloin hän ei nähnyt, syönyt, eikä juonut. Mutta hän oli silloin Jumalan puhuttelussa. Hän näki sinä aikana näyn, että Ananias -niminen mies tulee, ja laittaa kätensä hänen päälleen, jotta hän saa näkönsä jälleen. 

Sitten oli se tapaus, että uskoon tulleet - Pietarin puheen aikana - Korneliuksen kotona saivat lahjan: "...hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa..." Apt. 10:45-46 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..." Apt. 10:47-48 

Ja sellainenkin tapaus oli, jolloin uskovat saivat Pyhän Hengen vasta kasteen jälkeen - itseasiassa uudelleenkastamisen jälkeen: "Ja hän sanoi heille: "Saittteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sittten olette kastetut?" He vastasivat:  "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka on tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." Apt. 19;3-6

Olisivatko he voineet saada Pyhän Hengen lahjan, vain Paavalin kättten päällepanemisen kautta, vai oliko sillä kasteasialla joku osuus asiassa, siihen en minä osaa sanoa mitään. Pyhä Henki jokatapauksessa toimii jakaen lahjoja - erilaisia lahjoja - oman tahtonsa mukaan; "...mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Haluaisin vielä korostaa sitä asiaa, että kyseessä on lahjasaamiset. Siis LAHJAT. Ja lahjathan on sellaisia, joiden saamiseen meillä ei ole osaa eikä arpaa omilla tekemisillämme. Armosta saadaan vaan.

---

Tänä aamuna lukuvuoroon osui tuo Paavalin tapaus, kun hän sai sen lahjan. Innostuin kirjoittamaan vihkooni siitä. Ja kun oli jo aiemminkin näitä tapauksia mieleen tullut, niin muistelin niitäkin. Mutta onhan Raamatussa enemmänkin näitä kertomuksia Pyhän Hengen työstä ja ilmestymisistä.