sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Jeesus on vapauttava totuus...

Me emme ole. Raamattu sanoo meidän kaikkien poikenneen pois, ja kelvottomiksi käyneen. Joskus saatamme jopa  tajuta sen. Otan esimerkin: minua kirpaisee lukea sanoja totuudesta, totuudellisena olemisesta, koska koen, etten sitä kuitenkaan ole. Riittävästi! Jo se sana paljastaa, että puutetta on! Meissä ihmisissä on eroja, joku kykenee siihen paremmin kuin joku toinen. Mutta: kukaan ei varmasti täysin. Eikä omassa voimassaan.

Kun taas kipuilin sen oman huomioni kanssa, että puutetta kyseisessä asiassa on; puuttuu kykenevyyttä mitan täyttämiseen, oli lohdullinen se sana, jonka Jeesus joskus sanoi: 

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämäei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Jeesus on tie. Vain hänen kauttaan on meillä pääsy Isän luo. Emme voisi, (vaikka - mikä mahdottomuus: mielestämme olisimme melkein täydellisesti onnistuneet vaeltamaan) päästä omia teitämme pitkin Jumalan, Isämme, luo! Jeesus on täydellinen totuus. Hänen täydellisyyttään: tietään, totuuttaan, elämäänsä - tarvitsemme, olemmepa sitten itse mielestämme olleet aivan kamalia tai vain vähän puutteellisia... :-(  Jeesuksessa on meidän elämämme! Ei missään muussa.

Mutta opetellaan elämistä Jeesuksen esimerkin ja Raamatun ohjeiden mukaan, kuten lapset opettelee kävelemään ja puhumaan, jne.  Eikä vaivuta toivottomaann epätoivoon, kun huomataan omat puutteet. Jeesus lupasi ettei heitä luotaan ketään, joka hänen tykönsä tulee☀️

 "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh.6:37





Vielä alkoi soida mielessä se laulu; virsi 525: "Suurempi kuin sydämeni... ". Tuosta alla olevasta  linkistä pääsee näkemään virren sanat ja kuuntelemaan ensimmäisen säkeistön. Kyseisen virren sanat sopivat hyvin aiheeseen, kun omat puutteet ilmoittelee itsestään...

https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/



Siunatkoon Isä sinua kaikin tavoin! ☀️❤️




sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Jaksamisiin...

"Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja." 1. Kor. 16:13 KR-92 



"Olkaa urheita...". Urheaksi sanottu ihminen ei varmaan usein koe itseään sellaiseksi, vaan kenties elää monenlaisten vaivojen ja ahdistusten keskellä. Jos ajatellaan vaikka sodissa olevia. Heidät on kutsuttu  - määrätty, tai jopa  vaapaaehtoisena tulleet  - taistelemaan; puolustamaan ja  tavoittelemaan voittoa, tilanteissa, joissa on aina suuri  vaara. Mutta he ovat silti siellä.



"Pysykää uskossanne lujina..". Olla sitkeä. Pitää kiinni Jumalasta, vaikka ei ymmärrä. Vaikka on elämänkulut, jotka pistää kenties ihmisen  kyselemään, että mitä tapahtuu, missä Jumala on, eikö hän välitä?  Muutoinhan ei mitään lujuutta, kestävyyttä tai sitkeyttä tarvittaisi, jos kaikki menisi omien suunnitelmien ja ajatusten mukaan. Oikeastaan kaikki mainitussa jakeessa; valvominen, lujana pysyminen, urheus ja vahvana oleminen, on sitä samaa: että kestäisimme uskossa loppuun asti.





Mutta jospa otamme vain päivän tai hetken matkan kerrallaan. Uuvumme, jos otamme tähän hetkeen taakkoja, jotka eivät tähän kuulu.

Jaksamisiin - taas tänäänkin!☀️


---

Osui silmään vielä hyvä, lohdullinen,  kirjoitus siitä, kuinka meidän on monesti niin vaikea hyväksyä sitä, mitä Jumala on meille suunnitellut: Brander-blogi: "Jumalan tahto?". 






lauantai 22. huhtikuuta 2023

Odotuksen VAKAATA täyttymistä kohti!

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room. 12:12 KR-92





Toivoessa ei vielä näy täyttymys... Eikä se näy ahdingossa. Eikä siinä, kun rukoillaan. Mutta ilo tulee, kestettiin, eikä hellitetty.

Me odotamme uutta maata ja taivasta. Me odotamme Jeesusta noutamaan meitä. Me odotamme Isän tapaamista ja ilojuhlaa kotona.


keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Matkan rasitukset...

"Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." Ps. 37:23-24 KR-92

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa* meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37 KR-92 

* Huomataan tämä, ettei siinä ole: kaikista näistä ahdingoista. Meitä ei säästetä kaikilta ahdingoilta, kuten varmasti jokainen on huomannut. Mutta niissä ahdingoissa, (niiden keskellä,)  Jumala antaa meille voittoja. Vaikka meillä ei todellakaan olisi mitenkään voitokas olo! Emme välttämättä itse ymmärrä niitä saaneemme, mutta Jumala näkee ne.  (Voi ottaa esimerkiksi sotakentät.)

Ja sanon vielä tämän: Jos itse saisin oman järkeilyni perusteella asioita järjestää, ottaisin tietysti pikavoittoja, heti, tässä ja nyt. Kaikkea hyvää.  Mutta toisiko se minulle iankaikkista hyvää?




"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92 

JUMALA EI VALEHTELE...

Usein  rupeamme vertailemaan, että tuolle toiselle ei näköjään anneta niitä ahdinkoja yhtä paljon kuin itselleni, ja rupeamme kadehtimaan ja/tai katkeroitumaan. Tai katselemme ympärillemme kauhistuneena, että mitä kaikkea kamalaa onkaan sallittu toisille tapahtuvan, ja mietimme kauhuissamme niitä, että jos omallekin kohdalle tulisi sellaisia.  Mutta kumpaakaan suhtautumista ei ole Jumala meille tarkoittanut. Elämme kukin omaa elämäämme, omissa ahdingoissamme tai iloissamme, päivän ja hetken kerrallaan.  Ja Jumala antaa seuraavan päivän, jos hyväksi katsoo sen meille antaa.




Siunatkoon sinua Herra, joka on Isämme☀️ 

Toivon, että hän antaisi sinulle ilon kimalteita, vaikka kaikki tuntuisi olevan jäässä! 

Sain itse tänä aamuna luonnossa  niitä, kun jäinen  lumen pinta, ja lumen alta paljastuneet ruskeat korret kimaltelivat auringon osuessa niihin, kuin olisi timantteja sinne heitelty.✨ Kuviin ne eivät suostuneet tallentumaan, vaikka kuinka niitä yritin sillä tallettaa. Tuli mieleen, että mitä kamera ei kykene näkemään, sen silmät - Jumalan luomat  - kuitenkin tavoittaa!



maanantai 17. huhtikuuta 2023

Kun käskettiin mennä autiolle tielle 🌍

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemusta Gasaan ja on autio." Apt. 8:26 KR-92

Ja sitten sanottiin, että hän lähti sinne. Onneksi  totteli saamaansa käskyä, vaikka se tuntui varmaan olevan omaa järkeä vastaan. Lähteä nyt keskeltä hyvää hetkeä julistustyöstä, kun väki Samariassa tuli: "sankoin joukoin kuulemaan häntä" ja "kaupungin täytti ilo ja riemu". Mutta olipa sinne jo saapunut apujakin, kun Jerusalemista oli lähetetty sinne Pietari ja Johanneskin töihin. Mutta nyt  Filippos sai sen kutsun autiolle tielle. 

Mitähän Filippos tuumi sen saadessaan? Kyseenalaistiko sanoman? Ihmetteli ehkä jonkun verran ainakin. Ehkäpä hän oli kuitenkin jo senverran kokenut Herran seurassa, että ei tarvinnut kauheasti ruveta miettimään, mitä sen sanan kanssa pitäisi tehdä. Hän lähti, kun käsky kävi.

Monet muistavat, mitä siitä seurasi, siellä autiolla tiellä. Hän kohtasi Etiopian hoviherran, "joka hoiti Etiopian  kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta."  Tämä hoviherra oli harras mies, joka  nyt oli jopa palaamassa pyhiinvaellukselta Jerusalemista  kotimaahansa. Filippos ohjattiin Jumalan ohjeistamana matkalaisen vaunujen ääreen. Ja lopulta vaunuihinkin, opastamaan tämä Jumalaa kaipaava mies, löytämään hänet. Mies uskoi ja hän  halusi myös tulla kastetuksi ennen paluutaan kotimaahansa. 

Entäpä jos hän olikin kotimaansa ensimmäinen Jeesukseen uskova? Oli miten oli, mutta autioltakin näyttävällä tiellä voi yhäkin tapahtua ihmeitä!☀️ 

---

Nuo tapahtumat kun tänä aamuna tulivat luettaviksi, niin Etiopia kiinnitti siinä nyt huomiotani tavallista enemmän. Olen nimittäin lukenut nyt  Heikki Kumpulaisen v. 2022 ilmestynyttä kirjaa: "Pioneerina Etiopiassa. Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö." Kirja on Aikamedian kustantama.

 



perjantai 14. huhtikuuta 2023

"Teit isäin astumaan..."*


Tuo otsikon sana tuli mieleeni tänä aamuna, kun olin sitä ennen saanut rohkaisevana mieleen sanoja Johanneksen evankeliumista 14:1-2. Mieleeni tulleissa sanoissa oli lohdutusta ja rohkaisua. Ja niissä oli myös muistutus  isästä - ja taivaallisesta Isästä! Tajusin siinä, kun sain niitä lapsuudesta tuttuja sanoja mieleeni, että kun oma isäni sitä lukua minulla useasti luetti itselleen, hän sai siitä varmasti lohdutusta ja rohkaisua itselleen. Eihän hän sitä muuten olisi pyytänyt itselleen lukemaan. Hänellä oli sama tarve kuin minulla. Siinä, että etsin Raamatun sanoista itselleni lohtua, voimaa ja rohkaisua, onkin yksi isän tie, jota voin seurata, vaikka kaikkia oman isäni muita pokuja en voikaan kulkea. Jossain hengellisessä laulussa on tällaiset sanat, että saadaan  "... lohdutusta sanan lähteestä..."* Sanan lähteellä kuuluu Taivaallisen Isän ääni:)  *Laulu: Päivä vain ja hetki kerrallansa.




"Älkää olko murheelliset.... Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa".  (Joh. 14:1-2) Se on tässä mieleeni tulleessa muodossa, vapaasti muisteltuna. Ajatus on sama,  vaikka hieman eri sanakääntein, kuin olisi sanatarkasti Raamatun tekstistä kirjoitettuna. Tuon kohdan kirjoitin pieneen kirjaseeni, johon kokoilen helposti saataville rohkaisun sanoja. Ja siinä ne ovatkin yleensä ihan vapaasti muisteltuna. Pyrin sitten myös etsimään merkittäväksi Raamatun kohdan, josta ajatus on peräisin. 

Joskus muistellut sanat onkin noukittava useammasta kohdasta, kuten tuossa alla on käynyt. Mutta tärkeintähän on, että Pyhä Henki  tuo mieleen jotain tarvittavaa:)




---

* Pitipä etsiä vielä tuo otsikkokin: Se oli Vänrikki Stoolin tarinoista, Runebergin runosta "Sotilaspoika".


torstai 13. huhtikuuta 2023

Aamu - voimien uudistusta kaivaten!

Nämä rohkaisivat ja lohduttivat:

"Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat." Ps. 71:9 KR-92

"Sen tähden me emme lannistu, vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä."  2. Kor. 4:16 KR-92 

"He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä,  heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa." Luuk. 24:2-4 KR-92 



Kun ihmisen voimat tavalla tai toisella uupuvat, alkaa ajatella ja kaivata voimien uudistumista. Voimainsa tunnossa ja päivinä, ei ihminen edes ajattele asiaa. 

Mutta kun se kaivattu voimien uudistuminen ei ehkä olekaan ihan sitä, mitä ihminen voimaansa miettiessään usein ensiksi haluaa, sitä kropan uudistumista, vaan että uskoa Jeesukseen uudistetaan joka aamu, (tai ilta, tai jokin muu hetki vuorokaudesta), kun sitä ruokitaan, vahvistetaan - Sanalla.

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa." Ps. 69:33 ❤️



keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Minun Isäni - ja teidän..." - Jeesuksen sanat!

"...minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Joh. 20:17 KR-92 

Mikä ihana muistutus tuo onkaan, jonka Jeesus sanoi: minun Isäni - ja teidän! 

"... minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö..." Joh. 20:17 KR-92 




"Jeesus saith unto her, Touch me not; for I am not yet ascended to my Father:  but go to my brethren, and say unto them, I ascend unto my Father, and your Father; and to my God, and your God." John. 20:17 KJV 





tiistai 11. huhtikuuta 2023

Kun ahdingot puskee päälle - tai ainakin muistuttaa olemassaolostaan...

 ... lohduttaa Hän meitä sanallaan:

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme..."*  2. Kor. 1:3-4 KR-92 

"alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun." Job 5:11 KR-92 



---

* "... niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia."  2. Kor. 1:4 KR-92 




lauantai 8. huhtikuuta 2023

Jumala muistaa jokaisen omansa ja heidän rukouksensa!

Yksikään ei ole unohtunut! Oma aamuni oli erikoinen. Heräsin turhan varhain, mikä ärsytti minua, koska en saanut enää unta. Sitten jostain syystä mieleni vaelsi Pomarkkuun, ja siellä ensiksi siihen kylään, jonne ensiksi siellä muutimme, eli Kiilholmaan. Muistelin siellä olevia ensimmäisiä kavereitani ja kylän ihmisiä. Sitten mieleni vaelsi myös kirkonkylään ja sen ihmisiin, kuin myös ympäristön kyliin. Tuttuja ihmisiä ajatellessani muistin monen olleen uskova. Heitä ajatellessa ei voinut unohtaa sitä tosiasiaa, että he olivat tietenkin aikanaan rukoilleet perheidensä ja sukujensa, naapureidensa, kyliensä ja paikkakuntansa puolesta. Tajusin siinä, että sillä ei voi olla olematta vaikutusta! Vaikka me emme välittömästi näkisikään, mitä rukouksemme vaikutaa, voi sillä olla hyvinkin kauaskantoiset seuraukset sukuihimme, kyliimme ja niihin ihmisiin, joita Jumalan eteen rukouksin tuomme. Emme saisi unohtaa sitä. Kirjoitan tuon varsinkin itselleni muistettavaksi asiaksi. Niinpä nyt tänä aamuna ajatusteni vaellellessa siellä kylissä ja ihmisiä muistellen, erityisesti tuntemiani uskovia muistellen, niin heidän suuri lukumääränsä hämmästytti minua. Ja minä kuitenkin tiedän vain murto-osan heistä, joita on ollut, ja on. Ja siinä samalla muistin heitä, ja nyt varsinkin heidän jälkipolviaan. Mikä siunaus se paikkakunnalle onkaan, että siellä on uskovia ihmisiä, jotka rukoilevat monien  puolesta. Niitä rukouksia nousee monista suista ja sydämistä! Se on kuin rukouspeitto, joka kattaa suuren osan paikkakuntaa, ehkäpä koko paikkakunnan, eikä se voi olla ilman vaikutusta. 

On  sanottava vielä tämä. On sellaisia oikein ns. rukouksen ihmisiä, ja sitten on sellaisia kuin minä, joka kokee suurta puutetta siinä suhteessa. Ikäänkuin sitä pitäisi muka jotenkin mittailla, että kuinka paljon, ja kuinka isosti ja hyvin. Jeesus kuitenkin antoi itse esimerkin vaikuttavasta rukoilijasta, kun kertoi sen publikaanin rukouksesta, joka ei montaa sanaa sisältänyt. Ja kuten oli laita myös ristin ryövärin rukouksen. Rukous voikin siis olla vaikka vain huokaus Jumalan puoleen ja hän kuulee sen kyllä. Ei meidän käsketty monisanaisesti sanoja ladella. Ei meitä monisanaisuuden takia kuulla. 





Tälle päivälle oli muuten käyttämässäni päivän sanassa merkattu luettavaksi mm. näitä jakeita:

"Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Kolossan pyhiä, Kristukseen uskovia veljiä. Jumalan, meidän Isämme, armo ja rauha teille.

Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on.

Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt. Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että te eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakuntaan. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto."  Kol. 1:1-14   KR-92



Me olemme varmaankin kaikki esirukouksen lapsia, vaikka emme itse tietäisi yhtäkään esi-isää tai äitiä, tai muuta ihmistä, joka olisi rukoillut puolestamme. Heitä on varmaankin silti ollut. Mutta vaikka ei olisikaan, onhan taivaassakin esirukoilija: Jeesus itse☝


Siunausta sinun päivääsi❤️





torstai 6. huhtikuuta 2023

Jos uskoisin...

"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 12:40 

Niinpä, siinä se. Minulla ei ole uskoa siihen, että Jumala   todellisesti olisi läsnä, ja siksi katselen monin tavoin hermostuneena ympärilleni niihin ongelmiin, jotka näen.

Sain lukea tänä aamuna Wislöffin rukouskirjasta tuon jakeen, ja sen, mitä Fredrik Wislöff oli itse ajatuksiaan omana päivänään kirjoittanut. Jae, ja kirjan teksti, oli minulle rohkaiseva muistutus, että on meitä paljon vahvempi, joka päivämme kulun tietää tarkalleen.

Jeesus, sinä tiedät millaisin miettein heräsin tähän aamuun... Auta Jeesus meitäkin, kun emme osaa järjestää asioitamme, emmekä kykene tekemään hyviä asioita ja sähläämme nekin, mitä voisimme!

Sinä Jeesus näet, kuinka valmistautumattomina me joudumme erilaisiin yllättäviin tilanteisiin. Ja niin me sitten koemme ahdistusta, koska tilanne ei ole meillä hallussa. Mutta sinulla se on! Sinä hallitset kaikki, eikä mikään ole sinulle epäselvää, yllättävää sekamelskaa. Auta meitä tänäänkin, kun olemme omien  epävarmuuksiemme ja hermostumistemme keskellä. Rauhoita mielemme ja muistuta meitä sinun todellisuudestasi meidän kanssamme.




Löysin tuon koivun kyljestä irronneen tieltä joku päivä sitten. Sopi mielestäni kuvitukseksi tähän☀️ 


tiistai 4. huhtikuuta 2023

"Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin." Ps. 105:7 KR-92 

"Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämässä sanan hamaan tuhansiin polviin," Ps. 105:4-8 

"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps. 4:2 




maanantai 3. huhtikuuta 2023

Voisinko odottaa rauhassa hänen apuaan...

Omissa vaikeuksissani tuli mieleen ajatus, että odottaisin rauhassa hänen apuaan... Mutta levoton mieli tekee siitä vaikeaa. En ole levollinen, vaan levoton, ja haluaisin heti saada selvyyden edes siihen, miten ongelmani selvitys lähtee etenemään.  Mutta kun omassa arjessani asiat eivät mene, eivät etene, sillä nopeudella tai tavalla kuin minä haluaisin.  Ja niinpä asian  keskeneräisyys rassaa suuresti. Se ikäänkuin pitää itsestään melua koko ajan. Jos uskaltautuisinkin  luottamaan siihen, että Jumala tietää joka yksityiskohdan asiassani; tietää kaiken mikä minua huolestuttaa, kun asiani ei tunnu etenevän. Hänelle siinä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa tai epäselvää; hän tuntee minut, hän  tuntee asiani - Hän, joka on laskenut hiuksenikin, ja luonut minut ja jokaisen päiväni myös.

Enkö siis rohkenisi odottaa hänen aikaansa avulle, sille minunkin asiani hoitamiselle? Raamatussa on kuitenkin jae, joka kehottaa odottamaan apua Jumalalta:

"Hiljenny Herran edessä ja odota häntä..." Ps..37:7

"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!..." Ps. 37:7  KR-92



"Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39

"Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." Ps. 37:5


---

Tässä olisi vielä luettavaksi  yksi löytämäni  lohdullinen teksti Avainmedian sivulta:

https://avainmedia.org/avunpyynto/




sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33



"Mutta älkää olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä." 1. Moos. 45:5