Minkä sanan haluaisin nyt kuulla...

No tänä aamuna tämän: "... minä pidän sinusta huolen..." Jer. 40:4 

Tuo Jeremian kohta oli sanottu hänelle hyvin ahdistavina aikoina. Eikä sitä hänelle sanonut Jumalan suu suoraan, vaan se tuli hänelle sanotuksi vihollisen edustajan suusta! Jeremia ei turvautunut häneen, hän sai vapauden valita. Mutta ajattelen niin, että ehkä Jeremia omissa ahdingoissaan saattoi ottaa senkin sanan; sen kuultuaan, Jumalan suusta tulleena. Jumala voi puhua monin tavoin. Onhan hän käyttänyt aasinkin suuta sanomansa välittämiseen... Älä niin katso sitä viestin tuojaa, jos tiedät, keneltä Sana sinulle kuitenkin tulee!

Jumalan huolenpito tulee kyllä esiin Raamatussa monesti, erilaisin sanamuodoin.

"Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 on yksi sellainen.  "Älä pelkää" - lupauksia on Raamatussa paljonkin!

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi." Psalmi 139:4 

Ei haittaa, jos ei edes osaa sitä hätäänsä tai ahdistuksen aihettaan niin tarkasti sanoittaa - Herra osaa kyllä kaikkia kieliä, ja tuntee muutenkin kaiken, mitä niillä hänelle sanotuilla sanoilla tahdotaan kuvata. Ja vaikka ei edes löytyisi niitä sanoja siihen tarpeen esille tuomiseen!

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

Jumala,  "valkeuksien Isä", vakuuttaa tarvitsevalle aina läsnäoloaan. ✨ Hän on aina sama!

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaakob 1:17

----

Nämäkin tämän aamun varhaiset kuvat, saman aamuauringon valon tuomia erilaisia valon ilmentymiä eri paikoissa. ✨ Kuvien välillä vain 3 minuuttia.

Hänen kirkkautensa oli se, jota katseltiin

"...Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ..." Joh. 1:4

"... me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme nyt tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2 

Opetuslapset saivat katsella sinua maallisessa hahmossasi - ja näkivät kirkkautesi.

Itäisen maan tietäjät näkivät tähtesi, ja halusivat nähdä sinut, juuri syntyneen.

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:4

"ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2

Millaisena me näemme sinut? Täynnä armoa ja totuutta? Voimaa?"

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29 

Jeesus sanoi niin Tuomakselle. Eikä siinä varmasti ollut mitään pahaa, että nähtyään uskoo. Hyvähän se on. Mutta Jeesus muistutti, että niitäkin on, jotka uskovat näkemättä❤️

Kohota katseeni korkeuteen!✨

"Kohottakaa katseenne korkeuteen:

kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin

taivaan joukot

täydessä vahvuudessaan,

hän, joka tuntee ne nimeltä,

joka ainoan.

Suuri on hänen väkevyytensä, 

valtaisa hänen voimansa:

yksikään joukosta ei jää pois.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut 

näin: - ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,

minun asiastani ei Jumala välitä.

Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut,

että Herra on ikuinen Jumala,

koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton

on hänen viisautensa.

Hän virvoittaa väsyneen

ja antaa heikolle voimaa.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,

mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohoavat siivilleen kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä uuvu,

he vaeltavat eivätkä väsy."

Jesaja 40:26-31 KR-92

Aikojen alusta salaisuutena ollut, mutta sitten Jumalan julkaisema

Salaisuus..

häikäisevän kirkas -

KRISTUS!

Meidän keskellämme...

Mikä ihmeellinen asia

se onkaan.

(kts. Kol. 1:24-29)

🌟🌟🌟

"salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen.

Hän on tahtonut heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo."

Kol. 1:26-27 KR-92

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Mikä kirkkaus!

"Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 

Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää." 2. Kor. 3:8-11 KR-92

"Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!" 2. Kor. 3:7-8 KR-92

"ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi." 2. Kor. 3:6 KR-92

"Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:17-18 KR-92

"Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä." 2. Kor. 3:12-13 KR-92

"Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.

Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen peite otetaan pois." 2. Kor. 3:14-16 KR-92

Kun on turvaton tunne... On Jumala silti läsnä.

On hyvä muistaa, että Jumala on vain rukouksen päässä, tai itseasiassa vielä lähempänä: Hän on käsi olallamme, ja  käsi silittämässä hiuksiamme, kun pelkäämme. Mutta Hänhän on vielä tätäkin lähempänä - Hän on meissä: "Kristus teissä, kirkkauden toivo"!

Epävarmassa maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuvan ja horjuvan, voi oma luottamus Jumalaan olla kuin hukassa. Sitä kokee kenties olevansa kuin eksyksissä metsässä. Metsässä, jossa näkyy vain samanlaisia puunrunkoja kaikkialla. Tuntuu, että niitä on varmaan silmänkantamattomiin, eikä tiedä, minne ja miten suunnistaa mihinkään. Voimiakaan ei tunnu olevan.

Mutta: silloin on hyvä muistaa, että Jumala on lähempänä kuin se oma rukous, tai hätä. Hän voi tehdä ihmeen juuri minunkin asioissani, ihan milloin tahansa. Hänhän on Kaikkivaltias! Hän pitää omiensa puolta aina. Silloinkin, kun me emme havaitse omilla aisteillamme mitään... vielä. 

"joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi,

 kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: 

KRISTUS TEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO." Kol. 1:27

 

"Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan." Jes. 46:4   KR-92

"Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä... ?" Jes. 51:12  KR-92

"... se, joka on teissä, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa." 1. Joh. 4:4  KR-92

Tutustumista itseen ja Jumalaan...

Ostin taannoin kirjan: Armon kantamana päivittäin/Max Lucado/Päivä Oy 2005.  Kirjan alkulehdellä lukee kirjan nimen lisäksi: "Innostavia ajatuksia vuoden joka päiväksi". Ja siltä kirja kyllä vaikuttaakin.

Kirjassa on joka päivälle jokin jae, ja siihen aiheeseen liittyen lyhyet tekstit, jotka on jännästi noukittu Max Lucadon aiemmista kirjoista. (Pääsee samalla tutustumaan muihinkin kirjoihinsa hitusen. Kirjojen nimet on mainittu englanniksi.) Mutta sekin jännä tässä kirjassa on, että sivuille on varattu vähän kirjoitustilaakin. Tekstin jälkeen nimittäin seuraa jokin kysymys, johon vastausta miettimällä voi pohtia luettua, ja miettiä, mitä se itselle merkitsee.

Tänään 27.6. kirjassa oli jakeena: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi." 2. Kor. 3:18 KR-92

Tekstissä puhuttiin siitä, että palvomisen on "tarkoitus muuttaa palvojan kasvot". Muistutetaan Jeesuksesta kirkastusvuorella, ja siitä kuinka hänen kasvonsa loistivat auringon lailla. Pohditaan sitten, että kasvot eniten esillä ovat. Valokuviakin otetaan nimenomaan kasvoista. Ja lopuksi todetaan Jumalan haluavan kasvomme käyttöönsä. Juuri kasvot ihmisestä muistetaan. Ja sen kautta Hän, Jumala, voi heijastaa hyvyyttään. Kysymyksenä oli, että "onko sillä väliä, palvommeko Jumalaa vai emme?" Vastaus pyydettiin vielä perustelemaan. 

Innostuin kirjoittamaan vastausta. Johon rupeaminen tosin synnytti minulle uuden kysymyksen, että mitä Jumalan "palvominen" oikeastaan on? No siihen piti ensin etsiä hieman vastausta (*https://www.luterilainen.net/mita-on-palvominen/), sillä omat mielikuvat eivät oikein riittäneet minulle vastaukseksi. Mutta kun siihen sanaan oli saatu selvitystä; kirjoitin: 

"Jumala on ylistyksen, palvonnan, kunnioituksen ja tottelemisen arvoinen. On sillä siis merkitystä - ja niinkin, että Jumalan kasvojen edessä viipyily muuttaa meitä ja heijastus Jumalasta  näkyy meistä muille ja vaikuttaa... Ihailija haluaa olla kuin se, jota ihaillaan. Minun pitäisi ihailla häntä enemmän. Viettää aikaa enemmän hänen kanssaan... En selvästikään tunne häntä läheskään hyvin... Voi minua! Eihän minusta siten voi sinun kuvasikaan kummoisesti heijastua. Kipeää tutustua omaan itseen näin. Käännynkö tutustumaan sinuun? Kirkastusvuorella heillä oli niin hyvä olla, että olisivat jääneet sinne."

En ole vastauksia kirjaan aiemmin kirjoitellut.  Osittain siksikin,  etten haluaisi kirjaan merkintöjä, jos siitä vaikka joskus olisi jollekin muullekin luettavaksi. Nyt ensin lyijykynällä kirjaan kirjoitin, mutta pyyhin pois, ja talletin vastaukseni muilla keinoin:) Minulla on ollut tuo kirja melko vähän aikaa, vähän olen sitä vasta silloin tällöin lukenut; mutta olen havainnut sen kiinnostavaksi. Enhän sitä muutoin olisi ostanutkaan. Kun pyritäänhän ennen ostoa ne kirjat tutkimaan, että onko niistä itselle. 

---

Jotain vähän samaa aihetta, millaisin kasvoin toista katsomme, oli tässä jutussa, jonka eilen Seurakuntalaisesta luin:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/millaista-vastaanottoa-toivot-kun-astut-kotiovesta-sisaan/

Ehtymätön aarre - Ehtymätön ilo!

"Minä pysyn aina lähellä Herraa.

Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,

minun ruumiini ei pelkoa tunne.

Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,

et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

Sinä osoitat minulle elämän tien, 

sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,

Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni."

Ps. 16:8-11 KR-92

"Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!

Se on ehtymätön aarre

niille, jotka sinua pelkäävät.

Kaikkien nähden sinä annat apusi

niille, jotka turvautuvat sinuun.

Sinä suljet heidät armosi suojiin,

otat heidät turvaan majaasi.

Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,

eivät syyttävät puheet.

Kiitetty olkoon Herra!

Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,

kun olin saarrettuna.

Hädässäni minä sanoin:

"Minut on repäisty pois 

sinun luotasi!"

Ja sinä kuulit rukoukseni

kun huusin sinua avuksi." 

Ps. 30:20-23 KR-92

"Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.

Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, 

Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi." 

Jes. 60:2 KR-92

"Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,

hartaammin kuin vartijat aamua." 

Ps. 130:6 KR-92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, 

sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.

Sinun murhepäiviesi luku on täytttynyt."

Jes. 60:20 KR-92

Kuinka häikäisevän kirkas!

"Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne*, kirkkauden toivo." * tai: "Kristus teissä." Kol. 1:27 KR-92

 

"...Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol. 1:27