Aamun ajatuksia

Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt.  15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.

Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä. 

Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).

Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏

Puoliyön punerrusta

Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Samaan aikaan... iloa ja "murheellisuutta"...?

"Murheellisuutta" on lainausmerkeissä, koska nyt ei kuitenkaan puhuta mistään kovin ihmeellisestä, vaan ihan ns. aika tavallisista. 

Mutta mietin tässä äsken niitä omia murheitani -kovin pieniä ison mittakaavan murheisiin verraten. Mutta havahduin siihenkin sitten, että onhan sitä vastaavalla tavalla niitä ilon aiheitakin...

Tuli sitten mieleen se kohta: "... murheellisina, mutta aina iloisina...". Yleensä sen on ajatellut jotenkin niin, että sen ilon pitäisi olla ikäänkuin jotain isoa ilon tunnetta... Mutta siihenpä taitaa riittää ihan tavallinenkin, niinkuin siihen toiseenkin vaakakuppiin🙂

---

Ah, tuo ylempi kuva! Siinä on minun suosikkini muutaman päivän takaisesta kuvasatsista! ☀️ Sen näkisin mieluusti vaikka jonkun hartauskirjan kantena☀️

Aamu - Millainen olisi ihana...

 "Oi, katso! Mikä aamu!"

Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana. 

Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!

Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️

"Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

 

"... mutta tuskanne muuttuu iloksi." Joh. 16:20 KR-92

Jumala on todellinen...!

Kirjoitin eilen illalla nukkumaan mennessäni herätyskellonani toimivaan pikkukännykkään muistiin tämän mieleeni tulleen:

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. 

Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." 

Se on Joh. 14:1. Vain sana "ja" oli jäänyt puuttumaan siitä. Alkuosa oli minulle rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Mutta tuota loppuosaa mietin enemmänkin, kuin olisin kuullut ja tajunnut sen kehoituksena, että ihan oikeasti arjessa : Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

Eiköhän se usein - minulla ainakin - ole niin, että sitä uskoo kyllä Jumalan olevan ja vaikuttavan ihan tässä maailmassakin... mutta ei niin kovin näkyvästi tässä omassa elämässä. Lienee niin, että toisinaan Jumala kätkeytyykin meiltä, koetellakseen meitä. Mutta usein kyllä myös itse voimme olla kuin epäuskoisia; tunnottomia, melkein kuuroja tai lähes sokeita. Avatkoon Jumala itse meidät tajuamaan ja havainnoimaan Hänen todellisuuttaan ihan tässä jokapäiväisessä arjessamme!

Siunatkoon Hän meitä kaikkia tänäänkin!☀️

Mitäs jos kotiin tulisi uusi asukas?

Luin tänä iltana Riitta Lemmetyisen kirjaa: "Pieniä ihmeitä" ja siitä teksti: "Saako teille tulla asumaan?" Se kysymys jäi mieleeni. Siitä tämä teksti sai sytykkeensä.

Tekstissä Riitta kysyy, miltä tuntuisi, jos postissa tulisi kirje, jossa lukisi (Raamatun* sanoin): "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi..." Sanoisimmeko, ettei se käy, missään tapauksessa?

Kun hän tulisi, mikä olisi ensin häntä vastassa? Postit eteisessä; laskut, Kelan kirje, aika sairaalaan, tms., pohti Riitta. Sisemmälle tullessa (meillä ainakin) kaaosta esim. lautakasojen muodossa. Ja keittiössä pahvi- ja muovikaaos odottamassa keräyspisteeseen menoa, ja kylppärissä pursuavat pyykkikorit. Eihän tätä kaikkea tahdo kenellekään näyttää... Kun kaikki on rempallaan.

Mutta kun hän kuitenkin tahtoo tulla juuri meidän luoksemme... Olla arjessamme, sen raadollisuudessa läsnä! Ei odota kiiltokuvaksi puunattua kotia. Ei oleta jatkuvia hymyjä ja sosiaalisuutta. Hän tahtoo olla läsnä siinä keittiön pöydän ääressä, (tai jokin muu paikka), missä niitä omia ahdistuksen aiheita murehditaan.  Hän tahtoo olla läsnä niissä meidän kanssamme. Sitä hän juuri haluaa! 

On se vaan ihmeellistä. Miten joku voi nimenomaan haluta olla läsnä siinä kaaoksessamme?   Ei se kaaos häntä haittaa. Hän rakastaa sinua - ja minua. Ja sen vuoksi tahtoo olla kanssamme, kaikissa olosuhteissa, kaikissa mielentiloissa.

Annan sen ajatuksen virkistää ja ilahduttaa minua nyt.  

Hän on se, joka jaksaa kuunnella kaiken senkin, mitä en tohdi toisten niskaan kaataa.  Hänellä on ymmärrystä ja sääliä meitä kohtaan. Ja hän tietää keinot, joilla taas tästäkin hetkestä luovimme eteenpäin. Kenties hitaammin kuin olimme toivoneet, mutta kuitenkin.

Tule, Herra Jeesus! Tule asumaan tänne! Sinua me tarvitsemme.

---

* Käännöksestä riippuen: Sakarja 2:10 tai 14