Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱
Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut. Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.
Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*. Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet... Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20 (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös
Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen.
*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös
---
Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista?
Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen.
Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea... Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:)
