Lisää rohkeutta

"...Daavid oli Hooreksessa, Siifin erämaassa. Silloin Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa." 1 Sam. 23:15-16

Kuka tulee meidän erämaahamme?

Kenties se oletkin sinä, Herra, itse? Rohkaiset sanallasi.

Puutarhuri osti sen ränsistyneen tarhan

Ajatus lähti liikkeelle Gossnerin Aarrearkkusesta: "Hän siis etsii ja raivaa kärsimyksen ja ristin kautta itsellensä tien meidän sydämiimme, kun hän ei ylpeytemme tähden voi sitä löytää."

Minulle tuli mieleen kuva, puutarha, raivattava, johon on jo keskelle tullut pieni aukio. Siinä Herra puuhailee ja laskee sinne kauniin kukan, tai lyhdyn valoineen. Puutarhassa työ jatkuu...

---
Piirros lokakuulta.

Myrskyssä

"Jeesus sanoi heille: "Miksi noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" Mark. 4:40*

Missä tilanteessa Jeesus noin sanoi? Siinä, kun vene alkoi olla jo niin veden vallassa myrskyn tähden, että hukkuminen näytti olevan aivan edessä... Mutta unohdettiin kai, että Jeesus oli veneessä, tai paremminkin, kuka hän oli... Mitä olisi tapahtunut, jos opetuslapset eivät olisi herättäneet häntä? Olisivatko he hukkuneet? Luulen, että ei,  vaan Jeesus olisi herännyt ja tyynnyttänyt myrskyn. Tai vene olisi täynnä vettäkin pysynyt pinnalla ja opetuslapset päässeet määränpäähänsä aivan ihmeekseen. Ja suurta ihmetystähän tapaus nytkin heissä herätti.

Noin Jeesus niiden opetuslasten kanssa, jotka olivat alati hänen kanssaan vaeltaneet, keskustelleet, nähneet hänen tekojaan aivan silmiensä edessä. Onko sitten ihme, jos me emme kykene näkemään kuka Jeesus on? Käsittämään hänen voimaansa ja mahdollisuuksiaan oman elämämme myrskyssä. Mutta vaikka me emme käsitä, Jeesus voi silti tyynnyttää myrskymme. Jospa tämä tietoisuus voisi rohkaista  meitä matkallamme.

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu

Päämäärä, voitto ja palkinto

"sillä te saavutatte uskon päämäärän sielujenne pelastuksen." 

1 Piet. 1:9

Lue 1 Piet. 1.

"minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa..."

kts . koko jae Fil. 3:14

Lue Fil. 3:7-21

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." 

Hebr. 10:14

Lue Hebr. 10

"Muttta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." 

Fil. 3:21

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen..." Hebr. 10:23

"Sillä te tarvitte kestäväisyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10:36

"Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä,

 niin tulee hän, joka tuleva on, 

eikä viivyttele;"  

Hebr.10:37

---

Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun. Raamatun teksti niissä -33/-38 v. Raamatusta.

Ei piilossa pysyväistä

"Mikään ei ole salattuna muuta varten kuin tullakseen ilmi, eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen julki." Mark. 4:22*

Tuota edelsi Jeesuksen sanat siitä lampusta, jota ei piiloteta mihinkään vakan taikka vuoteen alle.

---
* Jumalan kansan Pyhä Raamattu

Mitä kuuluu "muun melun" keskeltä

"Jumala hyvä on. Yhdistykäämme riemulauluun, hyvä hän on." (jostain hengellisestä laulusta).

Tuollainen ylläoleva laulunpätkä alkoi soida mielessäni yllättäen tänä aamuna. Ja hyvä, että alkoi soida, sillä olihan juuri alkamaisillaan ankeiden ajatusten esiinmarssi aamun pimeydessä. Tuo laulun kohta ikäänkuin valtasi alaa niiltä muilta mietteiltä siinä hetkessä. Ehtihän niitä muita mietteitä myöhemmin sitten tietysti ajatella myös. Mutta jos tuollainen laulu soi päässä, aika hankalaa aivan samanaikaisesti on ikäviä pohtia. 

Vaan annettinpa ohjeeksi "...kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi..." ne pyynnöt ja huolenaiheetkin tuoda (Fil. 4:6), vaikka ne hänen tiedossaan jo ovatkin. Usein itseltäni vain se kiitospuoli tahtoo unohtua. Valittaminen sensijaan käy vaivattomasti...

Kiitos Jeesus kun tänäänkin olet luvannut olla kanssamme!

Uskollinen kuin koira?

Luin tänä aamuna Juha Vähäsarjan kertoman tapauksen Suomen Raamattuopiston päivän sanassa. Kyseessä oli tarina keskieurooppalaisen koirapatsaan takaa. Koiran isäntä oli kuollut.  Koira tuli toistakymmentä vuotta joka päivä asemalle odottamaan isäntäänsä. "Se lähti vastaan, koska se rakasti isäntäänsä." "Samasta syystä mekin..."

-----

...kuin koira. Kurja rakki, mutta odottaa isäntäänsä.

"... ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat..." Luuk. 12:36

"Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttätyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä." Luuk. 12:37

Jos se koiran isäntä olisi palannut,  olisi isäntä sillekin taatusti antanut ruokaa...

Paavali - voimallinen mies?

Paavalia pidetään voimallisena miehenä ja todella; olihan hän sellainen. Mutta mitä hän itse sanoo, mitä koki?

Hänellä oli aihetta kerskumiseenkin, mutta mitä hän sitten sanoo:

"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: " Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2. Kor. 12:7-10

Aiemmin Paavali oli kirjoittanut:

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivotomat, vainotut, mutta emme hylätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin." 2. Kor. 4:8-11

Ja tuota ennen hän oli kirjoittanut: "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Kor. 4:7

Näin hän itse. Monesti koki monenlaista hätää, puutetta ja vaivaa. Hänen on täytynyt olla jatkuvasti tarvitsevan paikalla.

---
Tässä muutama pikaisesti löytämäni kohta hänen ahdistuksistaan ja tunnoistaan.

"...nöyryyttävä minua..."  2. Kor. 12:21

"...sai rohkeutta..." Apt. 28:15

"Älä pelkää Paavali..."   Apt. 27:24

Usein vain lyhyinä mainintoina on sitä kaikkea, mikä elettynä on ollut paljon enemmän...

 2. Kor. 11:23-33 Monenlaista oli ollut! 


(Linkki Koivuniemen Raamattuhaku, v. -33/-38 Raamatun teksti.)

He olivat Jeesuksen ystäviä...

Löysin tammikuisen muistilapun. Puuhasteluni lienee silloin jäänyt kesken, mutta noukin nyt tähän silloin kirjoittamaani.

• Se oli Martta, joka kutsui Jeesuksen ensin kotiinsa. 
• Martta puuhasi taloustöissä ehkä liikaakin. Jeesus rauhoitteli häntä siitä.
• Martta myös meni ensin Jeesusta vastaan, kun Lasarus oli kuollut
• Martta toimitti Marialle sanan, että tämäkin tulisi Jeesuksen luo.
• Martta sanoi Jeesuksen kohdatessaan: "Herra jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Joh. 11:21-22
• Ennen kuin Jeesus kuoli, oli hän silloinkin Martan ja Marian kodissa. Martta palveli aterioivia.

Mitä ohjeita Jeesus oli aiemmin antanut opetuslapsilleen:

 "Ja mihin kaupunkiin tai taloon tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, 

syökää mitä eteenne pannaan..." Luuk. 10:8

"Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota,

 sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon." Luuk. 10:7

"Ja kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!' 

Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä;

 mutta jos ei ole, niin se palaa teille." Luuk. 10:5-6

Varmaankin Jeesus teki näin Martan ja Marian kodissa!

• Maria mietiskeli ja kuunteli. Hän ei miettinyt taloustöitä.
• Kun Lasarus kuoli, Maria istui kotona suremassa, kunnes häntä kutsuttiin vartavasten Jeesuken luo.
• Jeesuksen kohdatessaan hän heittäytyi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoi: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut." Joh. 11:32  Ja Jeesus näki Marian itkevän.
• Maria voiteli Jeesusta ennen kuolemaa!

Johannes 12: Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus oli Betanisassa. Siellä valmistettiin hänelle ateria. Martta palveli. Lasarus oli aterialla. Maria otti voidetta...

---

Luuk. 10: 38-42: "Ja heidän vaeltaessaan hän (Jeesus) meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. 

Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." 

Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

Joh. 11: "Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen  veljensä.

Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa". Jakeet 1-3.

...

"Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona."  Jae 20.

...

(Martta puhutteli Jeesusta)

"Ja tämän sanottuaan hän (Martta) meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".

Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.

Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.

Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.

Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".

Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;

ja hän sanoi heille: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso."

Ja Jeesus itki." Joh. 11:28-35

Juuri tähän päivään

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5. Moos. 33:27

"...Iankaikkiset käsivarret lohduttavat ja vahvistavat minua. Ne antavat minulle rohkeutta ja voimaa käydä elämäntaisteluun ja kohdata päivän haasteet..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"...Herra, opeta minulle taito kohdata päivä kerrallaan. Tänään sinä huolehdit minusta ja annat kaiken mitä tarvitsen. Tulevaisuus on sinun kädessäsi. Suurin osa siitä, mitä pelkään, ei tapahdu koskaan. Sinä annat minulle voimia juuri täksi päiväksi..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Tällaisia luin hartauskirjasta tänä aamuna. Ne olivat tälle päivälle merkitty. Ja otin ne halukkaasti vastaan kuin janoinen maa...

Joka päivä asettaa omat haasteensa, mutta niiden lisäksi yritän aina kantaa niitäkin, jotka eivät tälle päivälle kuulu; joko tulevia uumoilen, tai menneisyyden haamuja mukanani laahaan. Ei ihme, jos tarvii rohkaisua.

Mutta havahduin kiittämään eilen eräänä hetkenä elämän lahjastakin. Hävettää ihan, että miten harvoin sitä edes ajattelee. Eilen kuitenkin satuin lukemaan uutisista miehestä, joka katosi vuosi sitten marraskuussa Virossa. Nyt hänet oli löydetty kuolleena. Rikosta ei kuitenkaan asiassa epäilty. Jutussa oli muutama asia, jotka kiinnittivät erityisesti huomioni ja tekivät siitä enemmän sellaisen, että sitä jäi pohtimaan. Tuo porilainen mies oli ollut siellä Viron reissussaan marraskuussa. Me olimme viime vuoden marraskuussa laivamatkalla Ruotsissa.  Hänen syntymävuotensakin mainittiin ja se oli sama kuin minulla. Ajattelin siinä, että hän ei sitten täyttänyt 55 vuotta... Itselläni oli tuo merkkipäivä eilen, mutta se kului kovin arkisissa merkeissä. Hyväksyin muutama päivä sitten jopa lääkäriajan eilisillalle, vaikka ei ollut mistään "päivän päälle" asiasta kyse.  Olin aiemmin ajatellut sen päivän niin, että se saa mennä isäinpäivän kylkiäisenä. Kenties minulla olisi syytä oppia myös juhlistamaan tuollaisia merkkipaaluja, eikä ajatella aina niin arkisesti! Ja meillähän eivät toiset kylläkään hyväksyneet sitä, että se pelkäksi isäinpäivän kylkiäiseksi jää... Arkisen arjen keskellekin niitä makeita hetkiä sijoitettu:)

Eilen aamulla kirjoitin kertomuksen, joka on tarkoitettu rohkaisevaksi. Tarvitsen usein itse rohkaisua ja osin niistäkin lähtökohdista ne kirjoitukseni usein aineksia ottavat.  Kerromuksen  näet halutessasi tästä.

Siunausta ja iloa päivääsi!

Isä tietää tämän päivän - ja huomisen myös.

"...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Isä näki kaiken jo alusta alkaen...

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16

"Thine eyes did see my substance, yet being unperfect; and in thy look all my members were written, which in continuance were fashioned, when as yet there was none of them." Psalms 139:16 KJV

Ei parsita vanhaa

Ei tarvi yrittää jynssätä vanhaa ja pinttynyttä, ei parsia reikäistä, ei teipata repeytynyttä...

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." 

Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ilm. 21:5

---
Olin tiskaamassa. Siinä meidän joitakin kovin pinttyneitä pullalautasia ja kahvikuppeja pestessäni, tuli mieleeni tuo ylläoleva.

Kahleet putosivat ajallaan

"...jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin..." 

Ps 105:18*

Ikäänkuin ensi kertaa olisin jakeen nähnyt, vaikka se luetuksi on täytynyt aiemminkin tulla. Tuo kohta oli tällaisessa kohdassa: "Kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, kunnes hänen sanansa kävi toteen, ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi." Ps 105:16-19*

Mielessäni näin painavat kahleet jaloissa. Jos meillä hyväkin kenkä saattaa hiertää, niin mitä tekevät raskaat rautakahleet jaloissa! Ei ole ergonomista tai pehmustettua. Varmaan hyvin äkkiä olivat jalat verillä ja liikkuminen tuskallista. Tämäkin vaihe kuitenkin kuului Jumalan suunnitelmaan yhtenä osana... Joosefistahan tuli isänsä perhekunnan ja  suvun pelastaja nälänhädältä. Hänestä tuli  myös Egyptin valtias; hänestä... entisestä vangista!  Mutta sitä ennen hänen osakseen tuli voittaa vankilan päällikön suosio... kahleet putosivat jaloista ajallaan.

Joosefin alkuaikaa vankilassa: 1 Moos. 39:20-23

Jumalan suurta suunnitelmaa varten tarvittiin outo vaihe! Emme useinkaan käsitä raskaita vaiheita, miten niistä voi koitua jotain hyvää. Joosefia ajatellessa voi tulla mieleen, että pitikö sen mennä niin? Eikö hän olisi voinut päästä faaraon suosioon suoraan Potifarin talosta? Jumala tietää vastauksen siihen. Hän voi laittaa vaikkapa ilkeämielisen ihmisen suunnitelmiin uuden muodon ja tehdä niistäkin jotain ihan toista, kuin joku ihminen aikoi. Joosef lienee oppinut jotain tärkeää eri vaiheissaan, jotka kuitenkin kaikki olivat Jumalan tiedossa ja suunnitelmissa.

---
*Käyttämäni Raamatunkäännös: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie (perustuu -33/-38 kirkkoraamattuun)

Rukoilemisen oikeus!

"...Siitäkin, mikä on parhaillaan kestettävänäsi, on ulospääsy. Sinulla on rukoilemisen oikeus. Käytä sitä. Herra ei nytkään petä sinua."  Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff


Jakeeksi kirjan tekstiin oli merkitty:

"Ahdistuksessani minä huudan Herraa,
 ja hän vastaa minulle." Ps 120:1

Mitä Jeesus puhui siitä "vaikeesta sanasta" - ja rukouksesta

Jeesus puhui ensin rukouksesta, että kannattaisi uskoa siihen, mitä rukoilee... "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24

Heti perään Jeesus antoikin sitten ohjetta siihen, että annettaisiin anteeksi, jos on jotakin "hampaankolossa" toista vastaan. Sen hiertävän asian suuruusluokasta ei ollut puhetta. "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Mark.11:25

Ja toisinpäin: niinkin hän sanoi toisaalla, että jos itselle muistuukin mieleen, että jollakulla saattaa olla jotakin sanomista meitä vastaan, niin olisi hyvä käydä sopimassa ne välit. "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." Matt. 5:23-24

Varmaan on helpompi rukoilla, jos itsellä ei ole mitään toista vastaan. Ja tietää, ettei sillä toisellakaan minua vastaan. Vaan on se kovin vaikean tuntuinen se sana, joka voi selvittää välejä...

Mutta kyllä Jumala meidät tuntee. Kun tämmöiseen tarvitsee apua, sitäkin voi pyytää, ja saakin kenties kohta huomata, että asiat menee siihen suuntaan, että se käy päinsä... se sopiminen, millaisia  sanoja ja sanakäänteitä siihen sitten käytetäänkin. Mutta eikö olekin hankala aihe! Ei kovin paljon tarvita kun huomaa, että jo jokin asia hiertää välejä ja toisen kohtaaminen onkin vaikeaa....

Joskus voikin olla niin, ettei minkäänlainen sopiminen enää jostakin syystä onnistu. Silloin voi senkin asian viedä Jumalalle. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Ja kannattaa muistaa, että kaikki syntimme kannettiin jo sinne ristinpuulle...

Siunattua päivää sinulle!

Iloisiin kohtaamisiin:)

---

"Vapauteen Kristus meidät vapautti..."

Gal. 5:1

"Mutta kun aika oli täytetty, 

lähetti Jumala Poikansa,

vaimosta syntyneen,

lain alaiseksi syntyneen,

lunastamaan lain alaiset,

että me pääsisimme lapsen asemaan.

Ja koska te olette lapsia,

on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa hengen,

joka huutaa: "Abba! Isä!"

Niinpä sinä et siis enää ole orja, 

vaan lapsi:

mutta jos olet lapsi.

 olet myös perillinen Jumalan kautta."

Gal. 4:4-7

Ei ole mitään, jota sinä, Herra, et täysin tunne

"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

Sinä ole saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tartttuisi minuun.

Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus."

Ps139:4-12