Kerron Herralle...

Tuosta alta voit kuunnella laulun netissä olevasta Hengellisestä laulukirjasta. Linkki menee suoraan lauluun 140: "Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen", josta säe 5 oli se, jota minä tänä aamuna etsin:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=844

Näänkö sitä suurinta? Rakkauttaan...❤️✝️☀️

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

- - - 

"Niin kauan kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valo." Joh. 9:5 KR-92

Niin Jeesus myös sanoi, juuri ennen kuin alkoi sivellä miehen silmiin maasta ja syljestä tekemäänsä tahnaa... Sokea mies ei ollut koskaan nähnyt mitä on valo. Kohta hän sen näkisi - kun  Jeesus lähetti hänet Siloan* altaalle peseytymään.

Pesikö hän vain silmänsä vai koko kropan, sitä Raamattu ei mainitse, mutta voi olla että koko mies kylpi.  Mutta jännä on sekin seikka, joka on mainittu: "altaan nimi merkitsee: *lähetetty." Tuo altaan nimikin, ja mitä siellä tapahtuisi tuona tiettynä päivänä, on ollut Jumalan tiedossa jo silloin kun se allas on nimensä saanut... Kuka sen sitten lieneekin nimennyt. En tiedä kerrotaanko se asia Raamatussa jossakin. Voisikin olla mielenkiintoinen tieto etsittäväksi.

Mutta sieltä sitten palasi mies, altaalta, näkevänä. Hän näki ihmisten ja kaiken muun lisäksi myös Parantajansa, todellisen Valon: Jeesuksen🌟

"Herra, kuka hän on?" Mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."

 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."

"Minä uskon", Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Joh.9:36-38  KR-92

Koko luku 9 Johanneksen evankeliumissa kertoo tästä ihmeestä ja mitä sen tapahtumisen jälkeen seurasi. Ne miehen vanhemmatkin jopa joutuivat kuulusteltavaksi asiasta.

Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yösssä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..."; niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Laulun sanat rohkaisevat nostamaan katseen...

Aamulla ennen ylösnousua alkoi soida mielessä laulun sanoja: 

"...älä huoliisi jää, 

 nosta pystyyn taas pää...

 joka hetki sun kanssasi oon..." 

Tarvitsin itse noita muutamaa sanaa muistutukseksi ja rohkaisuksi. Kukaties joku toinenkin... Ikäänkuin Jeesus itse sitä siinä muistuttaa. 

---

Se oli jonkun mieslaulajan äänellä, en vain siinä saanut päähäni kenen. No, se selvisi. Se oli Konsta Jylhän joululaulusta...  Laulun tekijät: Konsta Jylhä, Pauli Holm, Olli Ahvenlahti. Sitä on laulanut ainakin Matti ja Teppo. Ja Suvi Teräsniska.

---

Ja laitanpa tähän vielä tämänkin, Seurakuntalaisessa joskus olleen jutun linkin:

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/epatoivoisen-rukous/ 

Laulu - ja kuva

Osuin tänä aamuna kuuntelemaan Hengellisen laulukirjan laulun: '"Jeesuksen nyt Jordanille...". Kuuntelin sen ensin ihan vain sillä, kun se seurasi sitä laulua, jonka ensiksi kuuntelin. Mutta kun olin tuon mainitun kuunnellut, tuli mieleen, että olen tehnyt joskus kuvankin tästä aiheesta.

Tässä kuunneltavaksi tuo ihana laulu. Laulun nro on 177, ja tuo linkki menee suoraan siihen:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=981

"Kun Jeesus oli kastettu..." Matt. 3:16-17

---

Minulla on viime päivinä soinut lauluja muutenkin... mielessä. On saattanut ihan yllättäen alkaa illalla tai aamulla. Lauluja, joita en ole mitenkään edeltä ajatellut. Mutta niitä yhdistää se, että kaikki ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa, lapsuudessa varmaan jo kaikki kuultuja. Näitä on ollut soitossa päässäni:

On Jeesus nimi ihanin: nro 64

Voittoon meidän tiemme johtaa: nro 176

Laula matkalainen kotimaan: nro 376 *

Min lupaapi Herra: nro 12

🎼🎶🎵✨🌟☀️

Kuuntelemisiin 🎼🎵☀️

---

(Nro 376 ei ole vielä kuunneltavissa)

"Teit isäin astumaan..."*

Tuo otsikon sana tuli mieleeni tänä aamuna, kun olin sitä ennen saanut rohkaisevana mieleen sanoja Johanneksen evankeliumista 14:1-2. Mieleeni tulleissa sanoissa oli lohdutusta ja rohkaisua. Ja niissä oli myös muistutus  isästä - ja taivaallisesta Isästä! Tajusin siinä, kun sain niitä lapsuudesta tuttuja sanoja mieleeni, että kun oma isäni sitä lukua minulla useasti luetti itselleen, hän sai siitä varmasti lohdutusta ja rohkaisua itselleen. Eihän hän sitä muuten olisi pyytänyt itselleen lukemaan. Hänellä oli sama tarve kuin minulla. Siinä, että etsin Raamatun sanoista itselleni lohtua, voimaa ja rohkaisua, onkin yksi isän tie, jota voin seurata, vaikka kaikkia oman isäni muita pokuja en voikaan kulkea. Jossain hengellisessä laulussa on tällaiset sanat, että saadaan  "... lohdutusta sanan lähteestä..."* Sanan lähteellä kuuluu Taivaallisen Isän ääni:)  *Laulu: Päivä vain ja hetki kerrallansa.

"Älkää olko murheelliset.... Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa".  (Joh. 14:1-2) Se on tässä mieleeni tulleessa muodossa, vapaasti muisteltuna. Ajatus on sama,  vaikka hieman eri sanakääntein, kuin olisi sanatarkasti Raamatun tekstistä kirjoitettuna. Tuon kohdan kirjoitin pieneen kirjaseeni, johon kokoilen helposti saataville rohkaisun sanoja. Ja siinä ne ovatkin yleensä ihan vapaasti muisteltuna. Pyrin sitten myös etsimään merkittäväksi Raamatun kohdan, josta ajatus on peräisin. 

Joskus muistellut sanat onkin noukittava useammasta kohdasta, kuten tuossa alla on käynyt. Mutta tärkeintähän on, että Pyhä Henki  tuo mieleen jotain tarvittavaa:)

---

* Pitipä etsiä vielä tuo otsikkokin: Se oli Vänrikki Stoolin tarinoista, Runebergin runosta "Sotilaspoika".

Musiikkia korville...:)

 Minulla on tänään soinut mielessä laulun sanoja: "...Herrani, mä katseen sinuun nyt luon, mä etsin tietä luoksesi, jo nääntyy henkeni... Herra, mä sua odotan..."

Olisin halunnut nähdä kaikki sanat, mutta minulla on remontin vuoksi vieläkin hukassa niin Hengellinen laulukirja, kuin Virsikirjakin. Niinpä ryhdyin netistä etsimään. Ei sanoja löytynyt vieläkään, mutta löytyi jotain muuta hyvää: Hengellisen laulukirjan nettiversio. Sitä pitää yksityinen ihminen, kanttorina toiminut, ja hän vastaa itse sivuston teostomaksuistakin. Kuuntelinkin sivustolta heti yhden laulun ja pidin kovasti kuulemastani. Pääset sinäkin halutessasi kuuntelemaan tästä:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=51

Lisäsin tuon Hengellisen laulukirjan nettiversion pikakuvakkeen puhelimeni näytölle, sinne Virsikirjan viereen🙂

Vastaus

Kirjoitin aamulla vihkoon joitakin Raamatun jakeita, joita rukouskirjasta löysin. Yksi niistä oli tämä: 

"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".

...

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme." 2. Kor. 1:18,20 

 

Minulla on myös soinut mielessä laulu*, osia siitä, joka puhuu samaa, että Jumalan lupaukset ovat luotettavat:

" ...Jeesus, hän on vastaus juuri sinulle ... Hän tahtoo ja voi sua auttaa. Jeesus, hän on tie." "...vaikeuksiakin pelkäät ja olet toivoton... aurinko ei loista ja taivas pilves on... et ehkä sitä usko, mutta Raamattu vakuuttaa, että kaikki lupauksensa voivat voivat olla myöskin sun." 

* (On varmaankin  Boanerges-yhtyeen laulu vanhalta  kasetilta 70-luvun lopusta. Kasetti on nyt jossain  muuttolaatikossa. Meille tulee väliaikainen muutto remontin takia. Viimeksi kun muutimme "väliaikaisesti", tuli siitä muutosta melkoisen pysyvä, kun kerran olemme täällä yli 20 vuotta asuneet. Nyt ainakin on tarkoitus tulla takaisin tänne - jos Luoja suo.

Itseasiassa pian alkava remonttikin on rukousvastaus, sillä vuosia sitä mahdollisuutta odotettiin. Nyt se on tässä, mutta aina ei tiedä, mitä sitä oikein haluaa, tarvitsee ja jaksaa. Jumala kyllä tietää kaiken sellaisenkin, kuten myös asioille oikeat ajankohdat. Joskus meidän mielestämme ajankohdat, ja ehkä moni muukin asia, tuntuu olevan aivan väärin, mutta emmehän me tulevasta mitään tiedä. Kun on Jumalan aikataulussa oikea aika, tms., on se silloin aivan oikein. 

Ihmeellinen suoja

Minulla alkoi tänä aamuna kohta ylösnoustuani soida päässä:

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt..."
                                                                                                   
Minulle tuo virrenpätkä  toi ikäänkuin lohdullisen viestin jatkuvien pelkojeni keskelle, että siihen samaan ihmeelliseen suojaan olen minäkin kätketty, ja siihen saan minäkin luottaa. Jännää oli myös se, etten ole mielestäni aikoihin edes miettinyt tuota virttä.

Virren 600 suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan käsialaa ja sävel on Erkki Melartinin. Virren alkuperä on runo, jonka kirjoitti  Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi, jonka natsit  vangitsivat ja lopulta myös surmasivat. 

Tästä näet virren sanat ja lisätietoa virren alkuperästä:
https://virsikirja.fi/virsi-600-hyvyyden-voiman-ihmeelliseen-suojaan/

Hengellisessä laulukirjassa numero on 583.

Jollakin tavoin rikkonainen

Tässä eräänä hetkenä mietin, etten saa mitään aikaan. On ajatuksia ja suunitelmanpätkiä siitä mitä voisi päivän mittaan tehdä, mutta mistään ei saa kiinni. Sitä yrittää aloittaa yhtä ja sitten toista, mutta mikään ei pääse edes alkua pidemmälle... vaan kuivuu kokoon. Sitä on kait jollain tavalla rikkonainen ajatuksissaan ja sitä on päivätkin.

Mutta ollaan sitten kuinka rikkonaisia tahansa, niin on yksi,  joka voi tehdä - ja myös todella tekee, meistä ehjiä.

Vielä ollaan kuitenkin matkalla ja oppimassa... jotain, mitä emme aina itse edes käsitä.

Ja taustalla soi musiikki: "...Siunatkoon, varjelkoon rakas Herramme sinua..."

---

Laulu oli levyllä Mysterion/Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki. Laulun nimi oli Salaisuus.

"...Siinä nimessä aukaistiin

portit tuonelan taivaisiin.

Siunatkoon 

varjelkoon

Rakas Herramme sinua..." 

Ilta menossa, aamu mielessä

Ilta menossa. Siihen kuuluu tietyt toimet, tiettyyn aikaan. Ajalla on merkitystä siinä varsinkin silloin, kun on arkiaamu edessä.  Arkiaamun herätys on varsin aikaisin ja siksi nukkumaan on mentävä aiemmin kuin viikonloppuna. Iltatoimet on siis saatava tehdyiksi oikeaan aikaan. Ja näin se on illalla aamu jo mielessä.

Ajan illassa sitä jo myös ollaan ja emmehän kukaan tiedä kuinka pitkällä oma "iltamme" jo onkaan. Pidetään aamu mielessä vaikka ilta joutuu...

Ja samaa odotusta on näissä vanhoissa lauluissakin:

"Kirkas aamu pian koittaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton, kaiku sielussa soi, meille kertoen voiton, Jeesus matkaamme toi."

"Mä aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, hän etsivi aina mun menestystäin."

Vajavaista uskoa

Allaoleva raamatunjae voi joskus tuntua vaativalta.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Hebr. 11:1

Luja luottamus.  Entä jos sitä LUJAA luottamusta ei juuri ole?  Sekin lienee meille annettava, se "luja luottamus".  Meidän luottamuksemme on usein kuin seittiä vain, mutta silloinkin - ja varsinkin silloin - voi huutaa Jumalan puoleen...

Seuraavat virren sanat sopinevat tähän. "Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!" Virsi 289:2  Myös virren muut kaksi säettä ovat katsomisen arvoiset!

Jalat mullassa, katse taivaassa

Toissapäiväisellä automatkalla meillä soi Pekka Simojoen laulut. Ne vaikuttivat janoiseen mieleeni.  Ensimmäisenä soi Särkyneiden majatalo:

 " Ei täällä asu sankareita. Hävinneitä on niin monta. Kerjäläisiä vain, uupuneita, jotka tullesssaan tuovat muistojaan, riekaleita ihmiselämän..." 

Sitten jossain välissä soi:

  "...Tulkoon valo tänne kuoleman kaupunkiin. Tulkoon valo näihin hämäriin huoneisiin. Tulkoon valo, tulkoon toivo kylmiin ihmissydämiin. Tulkoon valo, tulkoon Jeesus."

Ja sitten paluumatkalta jäi mieleen:

 " ... Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan... Olen kansalainen kahden maan..."

Kahden maan kansalainen. Todellakin. Ilmankos tuntuu ristivetoa välillä.

Sisäinen konsertti

Mielessäni on eilisillasta asti soinut pätkiä eräästä laulusta. Minun piti katsoa oikein sen sanat nyt, mutta löysin  vain vanhemman kirjan, jossa sanat eivät ole samanlaiset kuin  mielessäni soivassa versiossa. Se lienee uudempaa sanoitusta, joka minulla on "soitossa" nyt.

... Nyt oma Herran olla mä saan, sieluni kiitosta on tulvillaan. ...Enkelit ensin julisti sen, sanoman rauhan ja rakkauden... Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti... Seurassa kuljen nyt Jeesuksen, hänessä onnen sain taivaallisen... Katson ja ootan tuloansa, kätketty olen armossansa...

Lauluhan on Siunattu varmuus. Antaa vain tämän soida päässä! Mikäs sen parempaa sisäistä musiikkia olisi. Aina ei soi näin hyvä laulu. En tiedä mistä se nyt tuli "levylautaselle",  kun en ole sitä hetkeen mielestäni kuunnellutkaan. Lienee hyvä, että kiitoslaulu edes mielessä soi, vaikka ei muuten niin kiitosmielellä olisikaan. Kiitoksen aihetta meillä olisi tietysti aina, vaikka ei siltä aina tunnu eikä kiitosmielialaa ole.