torstai 28. helmikuuta 2019

Niin he muistivat hänen sanansa

"Niin he muistivat hänen sanansa." Luuk. 24:8

"Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät..." Luuk.  4:22



Jeesuksen armon sanat ovat lääkettä kipeälle, lohdutus surevalle, vapautus vangitulle, rohkaisu pelkäävälle... On hyvä muistaa, että Jeesus sanoi armon sanoja myös ryövärille, joka oli hänen vierellään.


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Häpeästä

Puhuttelevia sanoja häpeästä.

"Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei kukaan, joka sinuun luottaa, joudu häpeään.  Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia." Ps. 25:2-3*

"Älä pelkää, sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sinä et ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unohtava etkä ole enää muistava leskeytesi pilkkaa." Jes. 54:4 *

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään." Ps. 71:1*
 ("...älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti." sanoo Raamattuversio -33/-38 tuon saman jakeen.)

Jokaiselle sana häpeä tuo varmaan mieleen erilaisia asioita. Pahinta olisi kuitenkin ikuiseen häpeään joutuminen. Jumalan lapsilla on kuitenkin turva sitä häpeää vastaan.

"Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan." 1. Joh. 2:28


---
*Näitä luin Raamattuversiosta: "Jumalan kansan Pyhä Raamattu"/Uusi Tie


tiistai 26. helmikuuta 2019

Salassa tapahtuvaa

Näyttää siltä, ettei asioissasi tapahdu mitään. 

Mutta sinä et näe sitäkään, kun mullan alla oleva siemen alkaa kasvaa. 
Eräänä hetkenä se tulee kuitenkin näkyviin, murtautuen vaikka läpi mustan asfaltin.

"Katso, minä teen uutta;

nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?

Niin, minä teen tien korpeen, 
virrat erämaahan." 
Jes. 43:19







sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tuli kiroukseksi meidän edestämme!

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta,
kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme -

sillä kirjoitettu on:
 "Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi 
ja niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." 
Gal. 3:13-14

Galatalaiskirje 2:16-21
Galatalaiskirje luku 3




lauantai 23. helmikuuta 2019

Riittääkö se?

Riittääkö se Hänelle? 
Riittää se, koska Jeesus teki sen.

Riittääkö se minulle? 
Taakkani on valtava. Yritänkö itse,
vai uskonko jo kaiken puolestani tehdyksi?



keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Ilman yhtäkään omaa syytä

Pilatus joutui kolmesti todistamaan, ettei hän löytänyt Jeesuksesta mitään syytä... mihinkään.

"Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä." Joh. 18:38

"...tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä."  Joh. 19:4

"...sillä minä en löydä hänessä mitään syytä." Joh. 19:6


Joku syyhän siihen silti oli... että se tapahtui. Syyt ja syylliset vaan olivat  vallan toisaalla...


lauantai 16. helmikuuta 2019

Hänen nimesssään

"Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään.
Sela.

Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.
Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen.
Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa,
auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin,
mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

Herra, auta!
Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme."

Psalmi 20




perjantai 15. helmikuuta 2019

Sitten me olisimme tyytyväisiä...

"Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme." Joh. 14:8

Sitten me tyydymme... Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet, ja olleet jatkuvasti Jeesuksen kanssa. Ja silti... hekään eivät tunteneet, eivät käsittäneet, Jeesusta sen paremmin, vaan kinusivat vielä jotain nähdäkseen. Jos näkisimme Isän, niin sitten... Uskon ja epäuskon kamppailua alati. Ja kuitenkin: "...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän..." Joh. 14:9




Ja enkö vain löydä itseänikin toivomassa, että saisin nähdä Jeesuksen... Ja silti Hän on nähtävissä Sanassaan. Olisinko taipuvaisempi uskomaan, jos Hän vaeltaisi täällä silmieni nähtävissä? Tuskin. Epäilevä sydämeni löytäisi aina jonkin epäilyksen aiheen.

"...sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä." 2. Kor. 5:7


Siunattua päivää sinulle!

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Ystäviä

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon  teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15



tiistai 12. helmikuuta 2019

Jaakob - paljon kokenut... Kun toivo ja luottamus alkoi vertyä

Jaakob oli kaksosveljeksistä se nuorempi. Hän oli kotona viihtyvä, toisin kuin veljensä Eesau. Eesau oli isänsä suosikki, Jaakob äitinsä.

Jaakob riitaantui veljensä kanssa niin pahoin, että joutui lähtemään pakomatkalle äitinsä suvun luo. Pakomatka tosin nimettiin vaimonhakumatkaksi. Syy koko matkaan oli kuitenkin se, että Jaakob onnistui, äitinsä avustuksella, järjestämään itselleen isänsä siunauksen, joka olisi kuulunut esikoispojalle, eli Eesaulle. Tämän tapahtumasarjan alkuun liittyi Jaakobin keittämä keitto, jota Eesau nälkäisenä halusi. Vaan lienee Jaakobin ajatuksissa kytenyt jo kauan ennen sitä kateus veljensä esikoisasemaa kohtaan.

Pakomatkalla Jumala ilmaisi kuitenkin olevansa Jaakobin kanssa. Jaakob näki unen enkeleistä tikapuilla.

Enonsa luona Jaakob joutui tämän pettämäksi. Eno lykkäsi hänelle ensin vaimoksi vanhimman tyttärensä, kun Jaakob nuoremman oli ilmoittanut haluavansa. Se nuorempikin hänelle sitten annettiin, mutta nyt hänellä oli kaksi vaimoa yhden sijasta.

Jaakobin lempivaimolle ei kuulunut lapsia. Se vanhempi vaimo kylläkin sai. Sekä kummankin vaimon orjattaret. Vuosien odotuksen jälkeen lempivaimokin sai lapsen. Ja toisenkin, mutta toinen synnytys vei hänet hautaan.

Jaakob rakasti kuolleen vaimonsa esikoista kaikkein eniten. Se aiheutti vihaa kaikissa muissa Jaakobin pojissa. Pojat laativat katalan juonen ja uskottelivat Jaakobille, että lempipoika oli joutunut pedon suuhun. Todellisuus oli kuitenkin se, että nuorimies (17 v.) oli myyty orjaksi Egyptiin.

Jaakob joutui nyt opettelemaan elämää ilman lempilastaan.

Sitten tuli maahan nälänhätä. Se oli niin kova, että Jaakob lähetti kaikki poikansa, nuorinta lukuunottamatta, pitkälle viljanhakumatkalle Egyptiin. Toiselle viljanhakumatkalle Jaakobin oli annettava nuorinkin poikansa mukaan. Nyt hänellä ei ollut kotona yhtään poikaa...

Odotus oli varmaan tuskainen ja kaikki pelot varmaan läsnä koko ajan. Tulisiko kukaan heistä koskaan takaisin? Menettäisikö hän kaikki poikansa? Kaikki... Nekin joita hän oli väheksynyt...

Pitkän odotuksen jälkeen tulee sekin päivä, että joku tuo tietoa, että hänen poikansa palaavat. Se ilahdutti. Varmaan suuri helpotuksen huokaus kuului hänen suustaan, ja samalla kiitos Korkeimmalle.

Mutta kun poikansa sitten alkoivat kertoa reissustaan ihmeellisiä asioita: mm. hänen ammoin pedon suuhun joutuneesta pojastaan, joka muka olisi elossa, ei Jaakob halunnut kuulla. Hän oli kuin jäässä. Hän ei halunnut, että vanhoja haavoja revittäisiin auki. Mitä pojat oikein yrittivät moisilla puheilla, että Joosef muka olisi elossa?

Vaikea sitä oli muidenkaan uskoa, mutta pakkohan se aikaa myöten oli, kun mukana oli  vielä kaikenlaista tavaraa ja kerrotut asiat sellaisia, ettei sellaisia voinut keksiäkään. Mutta pojat ja koko Jaakobin kotiväki saivat tehdä olan takaa työtä, että tämä vanha isä, mielessään jo kaiken luovuttanut, saatiin uskomaan, että se, mistä puhuttiin, oli totta.

Vähitellen Jaakobin toivo ja luottamus alkoi vertyä. Lopulta hän oli niin iloa täynnä, että tunsi ihan nuortuvansa. Sen myötä hänestä tuli innokkain odottaja muuttoa ajatellen; hän halusi päästä pian näkemään rakkaan poikansa Joosefin.

Vaikea kuvitella, millainen se kohtaaminen isän ja pojan välillä oli...



Ehkä se oli kuin aurinko olisi noussut!




sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Sinä päivänä rannalla...

"Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle." Matt. 13:1

Olikohan Jeesus tullut aluksi rannalle vain istumaan?


Jokatapauksessa, kun kansaa oli jo paljon, päätti Jeesus puhua heille. Ja sen hän teki veneestä käsin.

"Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui. Ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla..." Matt. 13:2-3

Jeesuksesta tulee yleensä mieleen, että kun kansaa oli koolla, hän paransi sairaita. Tässä kohdassa ei puhuta sellaisesta lainkaan. Jeesuksen puhumisesta kansalle sanotaan jopa, että "ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään". Tätä hänen opetuslapsensakin ihmettelivät: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?".  Opetuslapsillekin piti ne vertaukset selittää. Jeesus tiesi, ettei kansa ymmärrä. Kansan epäuskon tähden Jeesus puhui heille niin. Hän tiesi, että he eivät uskoisi kuitenkaan.

Kun Jeesus oli sanottavansa sanonut, hän "laski luotaan" kansan ja meni jälleen asuntoonsa, jossa joutui selittämään opetuslapsilleen taas yhden vertauksistaan. Hän jopa kysyi lopuksi: "Oletteko ymmärtäneet?" Ja sai vastaukseksi: "Olemme"


Sitten Jeesus lähti sieltä ja suunnisti kotiseuduilleen. Siellä hänen puheitaan ihmeteltiin kyllä: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja voimalliset teot?"  Mutta samalla heitä loukkasi, että Jeesus oli  niin tuttu, heidän kotikylästään lähtöisin... Ja niinpä sitten  sanotaankin, että "heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa."


 Matteus luku 13/Koivuniemen Raamattuhaku


lauantai 9. helmikuuta 2019

Armosi on minulle kalliimpi kuin elämä!

Mieleeni tuli otsikon sanat. Luulin, että se olisi Raamatussa ja halusin etsiä kohdan. Vaan eipä sitä löytynyt. Löytyi kyllä yksi sitä hyvin paljon muistuttava jae: "Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua." Ps. 63:4

Myöhemmin samana päivänä menin  ottamaan Wislöffin Rukouskirjasta "peukalopaikkaa" ahdistaviin ajatuksiini sekä vaikeuteeni uskoa armoon ja synnin anteeksiantoon. Kirja aukesi sivulta 79. Tekstin otsikko oli "Turva Jumalassa" ja jakeena oli: "Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse."  Ps. 57:2


Ja kun luin sivua eteenpäin, sieltä Wislöffin itsensä kirjoittaman tekstin joukosta tuli esiin:
"Armosi on minulle kalliimpi kuin elämä."




perjantai 8. helmikuuta 2019

Voiko sitä sen selvemmin osoittaa?

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13

Jeesus teki sen, meidän edestämme.


torstai 7. helmikuuta 2019

Puolustaja

"Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti; totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:16-18

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26


keskiviikko 6. helmikuuta 2019

"Aina niitä vaan tarvii..."

"Aina niitä vaan tarvii..." tuumin mielessäni eräänä tammikuisena aamuna, kun menin etsimään rukouskirjasta jakeita omaan tarpeeseeni. Mietin sitäkin, etten haluaisi olla jatkuvasti tarvitsevainen.

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys..." Jes. 33:6

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..."  5. Moos. 33:27

Se tarvitsevuus pitää  kuitenkin Jumalan läheisyydessä, kuin aitauksessa. Jumalahan on kyllä lähellä, mutta herkästi sitä lähtisi karkumatkalle, muka jotain parempaa etsimään. Ja silti tuntee ja tietää, että siinä  aitauksessa on apu lähellä, lupaukset voimassa, meitä kuullaan ja siihen saa tulla asiansa esittämään.


"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"saati jos sanot, ettet voi nähdä häntä; asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:14


maanantai 4. helmikuuta 2019

Kuunneltavaksi

Blogiystävä Kirsti lähetti minulle linkin, jolla pääsee kuuntelemaan Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksia, jotka ovat olleet kuunneltavina Radio Deissä. Laitan linkin tähän jakoon, että voivat halukkaat kuunnella niitä. Siellä voi useista valita haluamansa.

https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2019



Siunattua viikkoa sinulle!


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hän voitti kaikki

"...mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Mitä Jeesus sanoikaan tuon edellä? Hän sanoi: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta..." Vaikka niin siis on, kenellä enemmän, kenellä vähemmän, muistuttaa hän itse meitä, että on voittanut kaiken, mitä maailmassa on...






lauantai 2. helmikuuta 2019

"Jokaisen oksan..."

Jeesuksen omin sanoin "Jokaisen oksan minussa..." eli Jeesuksessa, viinitarhuri  käy läpi. Oksat joko puhdistetaan tai karsitaan... "Minä olen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän." Joh. 15:1-2.

Kuulostaa aika pelottavalta... Mutta mitä sanottiin jatkossa:

"Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy viinipuussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat." Joh. 15:3-6


Tuossahan sanottiin, että joka Hänessä pysyy... tekee hedelmää, vieläpä paljon. Hänessä pysyvä saa voimansa Hänestä. Meillä ei taida olla asiantuntemusta pystyä arvioimaan sitä hedelmän määrää, laatua, kokoa, tai löytyykö ylipäätään sitä, mitä tarhuri etsii. Me emme taida edes tunnistaa niitä... Ei liene meidän tehtävämme edes etsiä sitä, ei itsestämme, eikä toisista. Se on Puutarhurin asia. Hänellä on siihen asiantuntemusta. Ja varmaan hän ilolla katselee jokaista löytämänsä hedelmää, olkoon se pieni alkukin vasta. Hän vaalii sitä, että se saisi kasvaa...


Tyhjiä puita ollaan ilman Häntä!


perjantai 1. helmikuuta 2019

Valo silmien edessä

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12


Sytytin taas tänä aamuna  kynttilän  keittiön pöydälle. Se vetää katseen puoleensa. Vaikka sen ohella näkee muunkin ympärillään, huomion vie se kynttilän valo. Jeesus on meille juuri sellainen katseenkiinnittävä valo. Jos kiinnitämme katseen edessämme olevaan Jeesukseen, näemme kyllä samaan aikaan kenties kaiken ankean ja vaikeankin, mutta suurin huomio on siinä, että edessä on  lohduttava  valo - Jeesus.



Vettä erämaassa

"Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi." Jes. 48:21