Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

"Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu"!

Kuinka suuri se onkaan... Ja siitä mekin saadaan olla lähtöisin! Me pienet muruset ja vähän isommatkin lohkareet...

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette

 vanhurskautta ja etsitte Herraa! 

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, 

sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, 

joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli,

Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä 

siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.

Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa

sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan

Eedenin puutarhan kaltaiseksi, ja aron

kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo

ja riemu. Siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.

Kuuntele minua kansani,

kansakunnat, tarkatkaa sanojani,

sillä laki on minusta lähtöisin,

minä säädän oikeuteni

kansojen valoksi.

Minun vanhurskauteni on lähellä,

minä tuon pelastuksen ja luja käteni

jakaa kansoille oikeutta.

Kaukaiset rannat ikävöivät minua,

minun vahvaa kättäni ne odottavat."

Jes. 51:1-5 KR-92

Ilon tuoja! Anteeksiantaja!

ILONTUOJA!

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:33

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti." Val. 3:31

"Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä." Val. 3:31-33 KR-92

Kurituksen alla on vaikea olla; tulee tunne, että Jumala on hylännyt kelvottomana, eikä tahdo enää auttaa ja armahtaa. Mutta sitä tunnetta ei kannata uskoa! Isä rakastaa lastaan, ei vain kivoina päivinä - vaan aina!

ANTEEKSIANTO...!

"Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit." 4. Moos. 14:20 KR-92

"Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaassa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi." Mark. 11:25 KR-92

Muista myös ryöväri ristillä. Muista Pietarin kieltäminen. Muista publikaani rukoilemassa. Muista Saulus Tarsolainen (Paavali) vainoamassa Jumalan seurakuntaa. Muista Daavidin lankeemus. Muista Israelin kansan niskoittelu ja valitus erämaassa, (johon tuo 4. Moos. 14:20 ja viittaa). Anteeksianto. Isältä.

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Saadaan rohkeasti Jumalan tykö mennä, sillä hän oikein odottaa, että tulisimme. Se ilahduttaa häntä, kun hänen lapsensa uskaltaa tulla, oli tilanne mikä hyvänsä!

---

Aamun iloa valonsäteistä toisessa blogissani:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/08/aamun-ilahdutukset.html

Häihin saatu kutsu

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei  tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:)  

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun. Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas  - ja me köyhiä...  Mutta  olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92. Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi soida tuon kohdan lukemisen jälkeen laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhla järjestetä samalla kaavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Hänen armonsa ylittää meidän vajavuutemme!

Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Rakkaus... anteeksianto... rakkaus...

"Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Luuk. 7:47 

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Luuk. 7:48

---

"Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Luuk. 7:47 KR-92

"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Luuk. 7:48 KR-92

Ei Herra iankaiken hylkää ... jos tie on vienyt laaksoon

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;  vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:31-32

Herra on laupias! Raamattu sanoo: "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa..." Snl. 19:22

Jos siis ihmisen laupeus on niin hieno asia, niin eikö Herramme ole kaikkein laupiain?!!!

Mitä sana 'laupias' oikeastaan tarkoittaa?

Muistamme miten laupias samarialainen kohteli tielle makaamaan jätettyä ryöstön kohteeksi joutunutta ihmistä... kun muut vain painelivat ohi. Ei hän jäänyt miettimään, että onko tuo sopiva ihminen autettavaksi. Hän osoitti laupeutta; pysähtyi luokse ja auttoi, kuljetti sopivaan paikkaan hoitoon. Vieläpä maksoi hoidon, ja lupasi takaisin tullessaan maksaa vielä loputkin - hoidettavan puolesta. Sellaista Herra meidän puolestamme teki - ja tekee...❤️

---

Samat jakeet, kuin tuolla aivan ylinnä Valitusvirsistä on; esiintyy myös alla olevassa tekstissä. Oli jännä löytö sinänsä, sillä löysin ne  lueskellessani v. -21 vihkoa, johon olin tekstejä kirjoitellut ja sieltä tuli vastaan yllättäen.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/03/jotain.html

Kirjoituspari rakkauden kohteena olemisesta - ja pukeutumisesta

ÄLÄ PELKÄÄ, HÄN RAKASTAA SINUA!

"... Kuka on turvamme, jollei Jumalamme." Ps. 18:32 KR-92

"Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea." 1. Kor. 3:11 KR-92

"Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." Ef. 5:25-32 KR-92

Jeesus jätti isänsä ja tuli tänne, kuin mies, joka on rakastunut, ja tulee rakkaansa luokse ja ottaa tämän vaimokseen. Jeesus rakastaa seurakuntaa siten! Ja me jokainen olemme sen rakastetun jäseniä. Kaikessa se mies katsoo rakkaansa parasta. "Voiko olla suurempaa rakkautta, kuin että antaa henkensä" rakkaansa puolesta?  Jos muutoin tuo rakastettu saisi kärsiä...

Ymmärrä - ja muista, tämä Paavalin kertoma salaisuus - 

rakkaustarina, joka on tosielämän, ei satu eikä taru, ei vale.

 

Se rakkaus on yhä tosi.

Se on voimassa.

Ja me olemme sen kohteina! 

Rakkaus vaalii meitä! Rakkaus vaalii, ja vaatii omakseen rakastettuaan, vaimoaan! 

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet." 2. Kor. 5:14  (v. -38)

"ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on heidän edestään kuollut ja ylösnoussut." 2. Kor. 5:15 (v. -38)

Vaatii omakseen❣️

---

PUKEUTUMISTA  

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "kuolema on nielty ja voitto saatu." 1. Kor. 15:54

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side." Kol. 3:12-14

"Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin." Room. 13:12

(Kuin yöpaita pois, ja päivävaatteet päälle:)

---

Nämä tekstit olin kirjoittanut vihkoon  ma 28.10.2024. Toinen aamulla, toinen illalla. Aamun luettavista jakeista oli saanut alkunsa. 

Tuo pukeutumisosio voisi alkaa myös sillä, että:  - ajatella, saadaan vetää hieno hääpuku ylle! Morsiamena❤️ - ei vain vieraana - vaikka sekin hienoa olisi! 

Minäkin saan olla uusi luomus!

"Siis, jos joku on Kristuksessa,

niin hän on uusi luomus;

se, mikä on vanhaa,

on kadonnut,

katso, uusi on sijaan tullut."

2. Kor. 5:17  

Siinä on iloittavaa!☀️

Kristuksen työn tähden, ei minkään minun omani.

Se parantaa särkyneen sydämen❤️‍🩹🥰

Olla rakkauteen kiedottu!

Jumalan rakkaus! - siinä me sitä ihmettelemme...

Aamun ajatuksia Jumalan rakkaudesta meihin...

- kun velkoja, itse tuomari, kuningas, ottaa velkamme, rangaistuksemme, maksaakseen;  emmekö  nyt joudukaan velkavankeuteen...?!!!

- kuinka pientä lasta jatkuvasti pidetään silmällä, ei päästetä paikkoihin, joissa on vaarallista hänelle.

Ja kuten saman lapsen ruokailuista huolehditaan, niin samoin myös puhtaudesta ja nukkumisesta - kaikesta...

"... niinkuin mies kantaa poikaansa..."

"... väsymättä hän varjelee..."

"... kuka teistä on se isä..."

- kuin taiteilija, joka löytää kauan sitten kadonneen työnsä - pahoin turmeltuneena - ostaa sen silti uudelleen omakseen - ja korjaa, laittaa kunniapaikalle.

"...siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan hän rakasti meitä..."

Ehkä mekin vähitellen alamme jotain käsittää siitä..❤️

---

Tämä kirjan kansi sopi kuvaksi tähän...

Tärveltyneelle kirjalle, jo roskikseen heitetylle - ja sieltä sittenkin pois noukitulle: uudet kannet! ✝️😊

---

Tästä voi halutessaan katsoa toisen blogini jutun tuosta kannen teosta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/08/kirjalle-uusi-kansi-tarveltyneen-tilalle.html

Muistiinpanoissa pohdintaa asemasta: työntekijän, ystävän, lapsen...

 Lapsen asema - vai tekoihin perustuva?

- Lapset ovat kuitenkin vapaat... !

- Ystäviksi minä sanon teitä

- Lapsilla voi olla ankara isä, joka vaatii työväeltään paljon, mutta lapsiaan rakastaa

"Ja hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26 (verorahan tapaus) KR-38 

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 KR-38 

(Ajattele; kaverukset, lapset, kertoo isiltään kuulleita juttuja toisilleen...:)

"Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken tehdä." Joh. 15:14

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15

(Ja isältä saa pyytää ne kaveritkin): 

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." Joh. 15:15 KR-38

(hedelmän "kantaminen" niinkuin puu sitä tuottaa - "kantaa". Mutta tulee myös mieleen kuva, jossa hedelmää kannetaan korissa... Jeesuksen luo)

- ystävät tekee mitä Jeesus pyytää

- Ja Jeesuksen ystävät - kaverit - voi mennä myös Jeesuksen isältä pyytämään kun jotain tarvitsee

- Entäs?:  työväestä lapsen ystäviksi, ystävistä lapsiksi!?

---

Nuo oli suoraan vihosta tähän kirjoitettu, sekalaista muistiinpanoa. 

Mutta jos ajattelee maallisia lapsia, ja heidän kaverisuhteitaan, ystävyyksiään, ja sitä millaiset suhteet voi muodostua kavereilla niihin kavereiden vanhempiinkin toisinaan... Ja kuinka merkittäviä, tärkeitä, voi olla niille vanhemmille ne kavereiden lapsetkin... niin saattaa ehkä jotain vähäsen siitä omasta asemastakin Jumalan suhteen.... jos ei nyt ihan ymmärtää - liian vahva sana - mutta saada koskettaa jotain kulmaa siitä rakkauden peitosta edes... Pidetään siitä kiinni... niinkuin pikkulapset rakkaimmasta peitosta tai pehmosta, jonka kanssa unikin tulee paremmin ja kaikki levottomuus rauhoittuu...

Jostain tuli tänä aamuna mieleen nämä mietteet ja niiden alut, kun tuntuu niin kovin vaikealta omistaa omalle kohdalle sitä Jumalan lapsen asemaa, ystävän asemaa, edes työntekijän asemaa. Kun niin paljon tuijottaa vaan sitä, ettei ole sitä tai tätä, ja kuvittelee että jotenkin omien saavutusten takia Jumala meitä rakastaisi... Kirkastakoon Jumala - se Isä - ja Jeesus, hänen poikansa - itse meille sitä, kuinka rakkaita hänelle ollaan. Hän rakasti kuitenkin meitä jo kauan sitten...

Jeesuksen sanat: "Tämän minä ole teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11 

Ja sen yllä oli jakeessa 9: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani."  Joh. 15:9 

🌿❤️☀️

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilö, jos ei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.

 

"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.

Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!

Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️

---

(Tämän tekstin olin kirjoittanut jo toukokuussa, mutta oli jäänyt silloin julkaisematta.)

Entä jos hän kuitenkin hylkää? Anna näiden sanojen lämmittää sydäntäsi❤️

"ei Herra hylkää iankaikkisesti,
jos hän on murheelliseksi saattanut, 
osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"

"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,
vanhurskas syntisten puolesta"

"minä olen sinut nimeltä kutsunut, 
sinä olet minun"

"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"

"ystäviksi minä sanon teitä"

Lämmittäköön nämä vapaasti muistellut sanat sinua, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️

Mikä on pysyvää - ja täydellistä...

"Rakkaus ei koskaan katoa..." 1.Kor. 13:8 

Viittaisin tähän, että JUMALAN RAKKAUS!

Jae jatkuu: "... Mutta profetoiminen vaikenee, 

kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

Tietämisemme on näet vajavaista

ja profetoimisemme on vajavaista,

mutta kun täydellinen tulee,

vajavainen katoaa."   1. Kor. 13:8-10  KR-92

"Vaikka minä puhuisin

ihmisten ja enkelien kielillä

mutta minulta puuttuisi rakkaus,

olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,

vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon

ja vaikka minulla olisi kaikki usko, 

niin että voisin siirtää vuoria,

mutta minulta puuttuisi rakkaus, 

en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni

nälkää näkeville ja vaikka antaisin

polttaa itseni tulessa

mutta minulta puuttuisi rakkaus,

en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen,

rakkaus on lempeä.

Rakkaus ei kadehdi,

ei kersku, ei pöyhkeile,

ei käyttäydy sopimattomasti,

ei etsi omaa etuaan,

ei katkeroidu,

ei muistele kärsimäänsä pahaa,

ei iloitse vääryydestä,

vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Kaiken se kestää,

kaikessa uskoo,

kaikessa toivoo,

kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa...". 1. Kor. 13:1-8 KR-92

"... Jumala on rakkaus ..."  1. Joh. 4:16 

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme

 Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja

 lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

1. Joh. 4:10

---

Jotenkin olen ajatellut näitä jakeita nyt eri tavalla kuin ennen. Olen aiemmin ottanut ne ikäänkuin niin, että minusta pitäisi löytyä se katoamaton rakkaus, joka tietysti on mahdoton vajavaiselle ihmiselle. Nyt ikäänkuin näin sen niin, että Jeesus on se rakkaus, joka ei koskaan katoa, on kärsivällinen, ei muistele kärsimääänsä pahaa, ym. kaikkea sitä, mitä noista löytyy. Hän jakaa meille omastaan... Hänen rakkaudestaan ainoastaan meillä on jotain, mitä voimme muille puolestamme antaa. Lahjaksi saatua kaikki✝️❤️☀️

---

Erään illan iltarukouksesta tullut ajatus Jumalan anteeksiantoon meitä kohtaan liittyen

Iltarukoukseni oli Isä meidän -rukous. Tämä kohta: "...anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..." sai aikaan mietteitä. Kun en halunnut enää nousta ylös, kirjoitin vanhaan kännykkään (jota herätyskellonani käytän),  muistiin tämän: "Todellinen anteeksianto vaatii vihan, katkeruuden ja koston luovuttamista..." Ja sen teki Jeesus meille, Jumala itse. Hänellä olisi paljon syytä vihata ja kostaa meille, olla katkera kaikesta vääryydestämme häntä kohtaan... Mutta Jumala armahtaa meitä uudestaan - ja uudestaan. Jeesus antoi meille anteeksiantoon liittyvän ohjeen: "...ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän...", antaa anteeksi, vaikka aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tultaisiin sitä anteeksiantoa pyytämään samastakin asiasta!

Eikö sellainen Jumalan asenne rohkaise meitä! Aina saa tulla Hänen luokseen, eikä Hän katuvaa ulos heitä, vaikka olisi tultu jo ties monettako kertaa anteeksi pyytämään. Sen Jumalan suhtautumisen on varmastikin tarkoitus rohkaista meitä. Sanotaanhan Sanassa niinkin, että "eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen...".   On tarkoitus nousta ylös, eikä jäädä maahan masentuneena makaamaan oman huonouden tunnoissa. Se omassa huonoudessa rypeminen saa aikaan vähitellen turhautunutta paatumista; ajatuksin: - ei minusta ole mihinkään, ei minusta ole kuitenkaan Jumalan tahtoa täyttämään, joten mitä minä tässä enää edes yritän, antaa mennä sitten...

Ei Jumala tällaista tarkoittanut eikä tahdo. Hänhän sanoo jossain kohtaa, että "älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa erämaassa" ja "älköön kukaan teistä synnin pettämään paatuisi". Ja vielä tämä myös: "älkää heittäkö pois uskallustamne, jonka palkka on suuri".  Muistetaan omissa ahdingossamme Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan❤️ Hän ei halua, että yksikään hukkuu, vaan että saa ikuisen elämän, rauhan ja levon - Hänessä ja hänen luonaan.

"Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä". Vapahtaja on lähellä, aivan vierellä ihan❤️

Lahjaksi saatu! Jumalan työ! Armosta pelastettu!

 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:8-10

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2:14-16

Kun loppuun asti pidämme "toivon rohkeuden"

Sitä rohkeutta ei voi itsestään ottaa. Se on uskossa saatu lahja.  Siitä kehotetaan pitämään kiinni; jos kerran uskomme olevamme Jumalan lapsia, niin meillä on sentähden, siinä asemassa, Jumalan lapsen asema ja Isän huolenpito ja rakkaus. Jos ajatellaan maallisten isien rakkautta lapsiinsa, niin jo siitä näemme, että tavallisesti isät kyllä pitää lapsiensa puolta ja tahtoo heille ainoastaan kaikkea  hyvää antaa, mikä vain heidän vallassaan ja mahdollisuuksissaan on. No niin Jumalakin, jolla on paljon paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kellään maallisella isällä.  Jumalan, Taivaallisen Isämme,  kuviahan ne maalliset isämmekin ovat. Siltikin, että ne kuvat voi olla monella tavalla vikaantuneet, turmeltuneet. Isän kaltainen on  isoveljemme Jeesuskin, joka myös katsoo pikkusisarustensa perään suurella rakkaudella.  Mutta me, ne hänen pikkusisaruksensa, emme aina osaa ottaa sitä huolenpitoa ja peräänkatsomista  oikealla tavalla, vaan luulemme motiivit joksikin muuksi, kuin mitä se on: suuri rakkaus meitä kohtaan. Niin suuri, että henkensä antaisi puolestamme. Ja niin Hän tekikin❤️ Me voisimme kai ottaa oppia maallisista pikkusisaruksista, jotka ottaa mallia ihailemastaan isoveljestä kaikessa🙂

"mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen." Hebr. 3:6

---

Kirjoitin aamulla ensin vihkoon nuo itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi, kun kaipasin jotain sellaista.

Jumalan rakastamisesta; miten siinä tunteekin puutteellisuutensa

Apostoli Johannes puhuu paljon rakkaudesta ja rakastamisesta. Tänä aamuna oli päivän luettavissa juuri siitä, kuinka meidän pitäisi koko sydämestämme kysyä Herran tahtoa ja noudattaa sitä; (Ps. 119:10) sekä (1. Joh. 5:3). Ja sitten vielä se tilanne, kun Jeesus Pietarilta kysyi ne kolme kysymystä, että rakastaako Pietari häntä. Ja Pietari vastasi niihin; kyllä. (Joh. 21:15-19). 

Mutta minulla mielen kipeyttä aiheutti se, että mitä itse voisin vastata noihin kysymyksiin?! Voisinko kirkkain silmin väittää rakastavani täydestä sydämestä, ja haluni olla ainostaan kysyä Jumalan tahtoa ja täyttää sitä? Ja voisinko itse väittää rakastavani jopa enemmän kuin toiset? (Pietari tosin oli juuri käynyt todella pohjalla, joten ei epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut nyt sanoa täydestä sydämestä rakastavansa). Mutta minä?

Apostoli Johannes tosin kirjoittaa (oli sekin päivän luettavissa); että: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat." 1. Joh.5:3 KR-92). Tuo selventää sitä, että rakastamisessa ei ole kyse siitä, miltä tunne-elämässä tuntuu, vaan sitoutuminen on siinä se pointti. Mutta sinäkin voi olla tiukkaa ja tuntua vaikealta.

No, sitten minulle tuli mieleen jostakin sellainen ajatus, että "rakkaudessa te olette lapsia". En tiedä,  mistä ajatus on. Raamatusta en löytänyt. Ehkä se muistuttaa jotain jaetta. Mutta tuo ajatus vaatii vähän - lapselta! Jos ajattelemme ihan tavallisesti lapsia, niin millaista se heidän rakkautensa on? Eivät he mieti sitä asiaa, että rakastankohan minä nyt isää ja äitiä? Onko minulla nyt tarpeeksi rakkautta ja oikeanlaista? Ei näin. Vaan lapsi rakastaa niin, että turvautuu isään ja äitiin, kun on joku huoli ja hätä. Rientää miettimättä heidän luokseen. Tahtoo päästä syliin. Ja ilonsa hetkilläkin sen isälle ja äidille ilmaisee. Ja kukin oman luonteensa mukaan. Leikkii leikkejään. Vauvat elävät täysin vanhempiensa hoidon varassa. Mutta jos ajatellaan lapsen kasvua, niin ei ne nuoret mieti vanhempiensa rakastamista, vaan voi olla aikamoisia vääntöjä  ja irtiottoja, mutta tiukan paikan tullen isä ja äiti on kuitenkin niitä, joiden puoleen käännytään. Ja isä ja äiti ottaa mieluusti vastaan lapsen, kun lapsi heidän lähelleen haluaa. Ja näin tekee erityisesti Taivaallinen Isä! Hänellä ei ole meidän maallisten vanhempien puutteita, siinä rakkaudeen taidossa ja huolenpidossa. Niinpä me siis:  "...saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa..." 1. Joh. 5:14 KR-92 ❤️

Jumalan rakkaus meitä kohtaan... Ainoastaan se voi kasvattaa meissä rakkautta häntä kohtaan. Emme saa sitä  aikaan millään itsemme piiskaamisella.

☀️☀️☀️

Siunatkoon sinua tänään Herra armonsa ja rakkautensa auringolla!  Sen alle minäkin tahdon jäädä...

Rakkautta, yhteenkuuluvuutta...

"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Gal. 5:6 

("...rakkautena vaikuttava usko." Gal. 5:6 KR-92

✝️❤️

"Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä." Joh. 19:26-27 KR-92 

Varmaankin siinä katsottiin toista silmiin niiden Jeesuksen sanojen jälkeen. Siinä oli yhteinen suru. Siinä oli myös yhteinen rakkaus heidän edessään ristillä. Mutta vielä oli tuleva aika, jolloin heillä oli yhteinen valtava ilo! Silloin heidän suunsa oli naurua täynnä! Varmasti he myös - nyt äiti ja poika - muistelivat yhdessä kaikkea kokemaansa ja myös täydensivät toistensa tietoja kaikesta siitä, mitä Jeesus oli ollut ja tehnyt, heidän luonaan ollessaan. Varmasti he itkivät yhdessä, nauroivat yhdessä, ja ylistivät Jumalaa yhdessä. Sitten, jossain vaiheessa vuosien päästä, Johannes on taas yksin. Hänet on heitetty Patmos-saarelle. Ja siellä Jeesus ilmestyy hänelle. Ja ilmoittaa suuria, tulevia asioita. Niinpä Johannes kirjoittaa nekin muistiin vielä. Kuten oli kirjoittanut monenlaista, jo paljon ennen sitä.

"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla." 1. Piet. 1:8

---

Piti vielä lisätä tämä, sillä pää ja kroppa kuuluvat erottamattomasti yhteen! Ja samaan virtalähteeseen ollaan kaikki kytkettynä, sillä kaikki tulee häneltä...

"...ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, joka kaikki kaikissa täyttää." Ef. 1:22-23

Jutun kirjoittamisen jälkeen huomasin nuo jakeet Aamuvartio-blogissa, jossa on joka päivälle omat jakeensa luettavaksi. Myös englanniksi.

http://aamuvartio.blogspot.com/2023/03/03032023-ef-122-23.html