maanantai 31. lokakuuta 2016

Emme jää orvoiksi


"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18


Olet sitten kirjaimellisesti orpo, vanhemmat kuolleet, tai tunnet itsesi orvoksi muista syistä, niin lohduttaisiko sinua se tietoisuus, että Jumala itse on tykönäsi ja valvoo kaikkea?

Vaikeaa voi olla. Voi olla niin, ettet tunne hänen läsnäoloaan mitenkään, mutta  silti Hän on siinä. Voit olla särkynyt monin tavoin, mutta Hän näki elämäsi jo silloin, kun se vasta oli aluillaan. Ja Hän näkee ja valvoo kaiken elämässäsi olevan tälläkin hetkellä -  ihan perille asti. Hän itse on matkalla kanssasi!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Tapaaminen

Kaksi hahmoa lähestyy tiellä toisiaan. Vastakkain tullessaan he tervehtivät ilahtuneena toisiaan,  oikein kädestä pitäen, ja kysyvät toisiltaan: - Käveltäisiinkö yhdessä?


"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä..."
Ps. 85:11


Minua ilahdutti tuo tämänaamuinen löytöni, että armo ja totuus ovat yhdessä. Pelkkä totuus voi olla  kirvelevää, mutta armo lääkitsee.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kaivattua iloa

"Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." 
Jes. 29:19



"Vanhurskasten odotus koituu iloksi,
 mutta jumalattomien toivo hukkuu." 
Snl. 10:28


"Heidät  ravitaan sinun huoneesi runsaudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta."
 Ps. 36:9 



---
*Ps. 36:9    (Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie 2014. Perustuu v. 33/38 kirkkoraamattuun käännös ja kieli korjattuna.)   Sama jae on v.33/38 kirkkoraamatusssa: "Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta." 

 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Hänet nähdessään Jeesus kutsui...

" Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa
 ja sanoi hänelle:
 'Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi.'

ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa." Luuk. 13: 11-13


---
Yhä ilahduttaa sana Jeesus kutsui... Samasta asiasta kirjoitin jo aiemmin tässä: Se oli Jeesuksen aloitteesta




lauantai 22. lokakuuta 2016

Meidät vapautettiin

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. 
 Pysykää siis lujina..." Gal. 5:1




"...älkääkä antako uudestaan 
sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

Enää ei vangin tarvitse kolistella kahleitaan, sillä ne makaavat maassa. Tie on vapaana edessä... Jeesuksen Golgatan työn tähden.

---

Tuo kuvassa oleva taottu esine ei sentään ole mistään vangin kahleista kotoisin, mutta tuntui sopivalta kuvalta  aiheeseen. Taottu aivan toiseen tarkoitukseen. Tyttären tekemä.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Peilin edessä?

"Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Enkeli sanoi palvelijoilleen: 'Ottakaa likaiset vaatteet hänen päältään." Sak.3:3-4 (uudempi käännös)


Joskus voi niin merkillisesti lukea väärin... siltikin vaikka tietäisi, ettei siinä niin voi olla.  Minulle kävi näin yllämainitun kohdan kanssa. Kun olin siirtämässä katsettani siihen, näin jo muka Joosuan seisomassa peilin edessä. Peilin... no, tavallaan sekään ei aivan hullusti ole. Hän sai tietää, mitä hänellä oikein oli yllään, jos ei sitä jo ennestään tiennyt. Mekin saatamme kauhistua nähdessämme itsemme oikein, mutta - likaiset vaatteet otetaan pois, ja laitetaan puhdasta vaatetta ylle. Häneltä saatua.

 ----
 Tämän jutun kuva on tyttären ottama:)

lauantai 15. lokakuuta 2016

Tervetullut kotiin?

Täällä voi joskus käydä niin, ettei lapsi olekaan tervetullut kotiin. Niin voi olla hyvin moninaisista syistä. Emme mekään  voineet hyvillä mielin toivottaa nuorisoa kotiin siitä syystä, että täällä he olisivat voineet saada rokkotartunnan.



Taivaassa meillä kuitenkin on Isän luona paikka, jossa meidät otetaan avosylin vastaan AINA. Sellaista syytä ei ole, jotta Hän lastaan kieltäisi tulemasta. Hän suorastaan odottaa meitä!

torstai 13. lokakuuta 2016

Valoisat kunnaat

Luin Wislöffin rukouskirjaa. Siinä Wislöff ihmettelee, kuinka Jumala sietää meitä, vaikka kaikki on niin vajavaista. Eikö Jumala työlästy meihin? Vastaus hänelle löytyy  jakeesta:

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jes. 31:3. 

Sitten Wislöff miettii, että iankaikkisuus ja iankaikkinen rakkaus ovat jotain äärettömän suurta, joka ei milloinkaan lopu. Ja samanlainen on Jumalan rakkaus, joka sulkee piiriinsä vajavaisen ihmislapsen. Huolimatta puutoksistamme kohdistuu meihin rajaton rakkaus ja sille avautuminen tuo turvallisuutta ja iloa. Saa olla onnellinen.

---


Hänen tekstiään lukiessani näin ikäänkuin mielikuvana "valoisat kunnaat".  Sellaiset maisemat, joita mielikseen katselee ja joissa mielikseen olisi. Näille Jumalan kunnaille on vapaa pääsy, aivan jokaiselle. Kulku tapahtuu vain yhdestä ovesta, portista, ja se on Jeesus Kristus; Hän, joka sanoi:

 "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6.  Sama Jeesus, Jumalan Poika, sanoi myös: "...minä olen lammasten ovi... jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh. 10:7,9. 

Hänen kauttaan on tie avoinna. Ja valoisat kunnaat omanamme.
  Meillä ei ole täällä mitään - ja kuitenkin on kaikki... 
Kuin perintö, joka meille täysi-ikäisenä  annetaan, 
mutta jo nyt siitä maistiaisia saamme. 
Lapsen oikeudella...
 

tiistai 11. lokakuuta 2016

Hänen kuuntelee valituksemmekin

"Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää'. Mutta Herra sanoi: 'Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?" Joon. 4:3-4


"Herra, tietäisin usein mielestäni paremmin, mikä on minulle sopivaa ja mikä ei, miten sinun tulisi vastata rukouksiini ja milloin. Rukoukseni on valmis toivepaketti, johon odotan vain hyväksyvää toimintaasi. Kun et vastaa niin kuin tahtoisin, loukkaannun ja alan ihmetellä vastauksesi viipymistä tai sen vääränlaista sisältöä. Sinun tiesi eivät kuitenkaan ole minun teitäni, eivätkä sinun ajatuksesi minun ajatuksiani. Vaikka kapinoisin vastauksesi viipymistä ja sen sisältöä vastaan, tee kuitenkin elämässäni aina niin kuin hyväksi näet. Tee niin siksi, että sinun tiesi on minulle poikkeuksetta paras vaihtoehto. Kuuntele valitukseni, mutta vastaa aina tahtosi mukaan. Minulla ei ole mitään syytä olla suutuksissani sinun vastaustesi vuoksi. Päinvastoin, on suurta armoa, että kuuntelet pyyntöni ja vastaat paremmin kuin osasin pyytää ja toivoa." 

Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä armon suojassa

perjantai 7. lokakuuta 2016

Hiukan keskeneräistä pohdintaa...

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

Lohdullinen kohta, mutta epäusko voi löytää sellaisestakin uusia "ideoita"...  Kuten minulle kävi,  kun rupesin omia huoliani miettimään ja takerruin tuohon sanaan "murehtimisellaan", että entäpä jollain vaivannäöllä, asioihin puuttumisella entistä lujemmin... Eikö sellaisella voi vaikuttaa, kun toimii "järkevän ihmisen" tavoin?  Inhimillisesti katsoen ehkä voikin.


 Mutta, kun lukee lukua 6 eteenpäin, voi miettiä taivaallista näkökulmaa (maalliseen) asiaan:

"Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää." Matt. 6:28

Niin... "työtä tee", siis vaivaa näe ja Jumala huolehtii niistäkin...


"Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?" Matt. 6:29-30

Enkä nyt tarkoita tässä jutussa työn tekemisellä mitään rahan ansaitsemista, vaan jotain ihan muuta... Sitä kaikkea vaivannäköä, jolla yleensäkin itseämme vaivaamme kun yritämme tiristää itsestämme sen viimeisenkin viisaudenhippusen asioihimme ja toimia inhimillisesti viisaasti. Mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta jos, kuten usein tapahtuu, siitä tuleekin vallan meidän "oma projektimme" ja unohdamme "Pomon" koko jutusta. Sitä niin helposti ihminen ajattelee, että kaikki pitää itse osata ja ansaita... Jumalan huolenpitokin.

"Älkää murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?'  tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä kaikkea tätä pakanat tavoittelevat.
Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. 
ÄLKÄÄ SIIS MUREHTIKO HUOMISESTA PÄIVÄSTÄ, SILLÄ HUOMINEN PÄIVÄ PITÄÄ MURHEEN ITSESTÄÄN. RIITTÄÄ KULLEKIN PÄIVÄLLE OMA VAIVANSA." Matt. 6:31-34


--
Nämä ajatukseni olivat jääneet vähän keskeneräiseksi erääseen paperiin, jonka olin kirjoittanut syyskuun puolella. Täydensin tekstiä nyt lokakuun alussa ja suurinpiirtein puolet on syyskuulta ja puolet lokakuulta. Näkökulma oli se, ettei meidän välttämättä aina tarvitse yrittää ruoskia itseämme saadaksemme itsestämme enemmän irti... eikä kaikkea  ruotia pohjaan asti, vaan joskus voi hellittää. Ja antaa Jumalan hoitaa. Kun Hän meidät loi ja on Isämme, ei meille tapahdu mitään, jota Hän ei salli.
Liekö tästä nyt tullut sellainen teksti, josta saa langanpäästä kiinni... mutta ajatus oli taustalla se, että voisimme vähemmän murehtia - ja kaikkea sitä, mitä se sana sisällään pitää!

Siunattua päivää Sinulle - Herran kanssa!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Isä ei muutu

Täällä elämässä voi käydä toisinaan niin, että lapsella muuttuu isä. Näin ei voi kuitenkaan tapahtua Taivaallisen Isän kanssa. Hän ei muutu toiseksi, ei poistu elämästämme, ei lakkaa huolehtimasta, ei rakastamasta... Hän on AINA SAMA ja Hänen uskollisuutensa ja rakkautensa ja huolenpitonsakin on aina sama!


Jospa tämä tietoisuus saisi oikein upota syvälle sydämeemme, että Isä on aina sama, aina paikalla, aina rakastava, niin voisimme ehkä päästää vähän irti otettamme kaikesta omasta   selviytymistaistelustamme!

Ja onhan meillä se Taivaallinen Isovelikin... Hänhän muistutti, että "...mitä..murehditte...?"  (Matt. 6:28 ja Luuk. 12:26, Klikkaa tästä näkyviin mainitut kohdat.)

 I-SÄ HUO-LEH-TII SII-TÄ.
  ---
Itselläni on joku puute turvallisuudentunteesta. Kenties lapsuudesta jäänyt. Enkä varmasti ole osannut itsekään olla sellainen vanhempi lapsilleni, etteivätkö he voisi aikuisena huomata, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta, olimmepa me, tai olivatpa vanhempamme millaisia tahansa, Taivaallinen Isä on erilainen. Hänellä ei ole meidän puutteitamme. Valitettavasti me vain katsomme Häntäkin samojen sumeiden lasien läpi, jollaisten läpi katsomme itseämme tai omia vanhempiamme.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Lempeä(n sunnuntai)aamun rukous


"Kiitos kun saan tässä olla
...kiitos kun saan levähtää

...minne tahtonetkin viedä
esirippu eteen jää... "

Näin jonkun  laulun sanoin. Joskus saa levähtää... joskus taas jatkuu matka, kenties raskainkin askelin, mutta "esirippu eteen jää"... vie Hän sitten minne tahansa. Ja niin on hyvä, ettei meille tulevaisuutta liiaksi valoteta, vaan 

"...päivänmatkan kerrallaan
Hän täältä kotiin vie..."

 Laulut on hyviä rukouksia. 

---
Kirjoitin tämän tekstin sunnuntai-aamuna.  Aamuni koin lempeäksi. Siksi tuo otsikkokin on tuossa muodossa. Mutta vaikka ei olisikaan sunnuntai eikä aamu lempeän tuntuinen, rukous voi silti olla sama.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

"Ilmestyi Herran enkeli vaimolle"


"Kun israelilaiset taas tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, niin Herra antoi heidät filistealaistaen käsiin neljäksikymmeneksi vuodeksi. Sorassa oli mies, Daanin sukukuntaa, nimeltä Maanoah; hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä ollut synnyttänyt. Silloin ilmestyi Herran enkeli vaimolle ja sanoi hänelle: 'Katso, sinä olet hedelmätön etkä ole synnyttänyt, mutta sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista. Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; partaveitsi älköön koskettako hänen päätänsä, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta asti, ja hän on alottava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä.'
Niin vaimo meni ja sanoi miehelleen näin: 'Jumalan mies tuli minun luokseni; hän oli näöltään niinkuin Jumalan enkeli, hyvin peljättävä. En kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän ilmaissut minulle nimeänsä. Ja hän sanoi minulle: 'Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta aina kuolinpäiväänsä asti'.
Silloin Maanoah rukoili Herraa ja sanoi: 'Oi, Herra, salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka on syntyvä.'


Ja Jumala kuuli Maanoahin rukouksen, ja Jumalan enkeli tuli jälleen vaimon tykö, kun tämä istui kedolla; ja Maanoah, hänen miehensä, ei ollut hänen kanssaan. Niin vaimo juoksi nopeasti ilmoittamaan miehellensä ja sanoi hänelle: 'Katso, sama mies, joka äsken kävi luonani, ilmestyi minulle.' Niin Maanoah nousi ja seurasi vaimoaan. Ja kun hän tuli miehen luo, sanoi hän tälle: 'Sinäkö olet se mies, joka puhuttelit tätä vaimoa?'  Hän vastasi: 'Minä.' Silloin Maanoah sanoi: 'Kun sanasi käy toteen, miten sitten on meneteltävä pojan kanssa ja mitä hänelle on tehtävä?' Herran enkeli sanoi Maanoahille: 'Varokoon vaimo kaikkea, mistä olen hänelle puhunut: älköön syökö mitään, mikä viiniköynnöksestä tulee, viiniä ja väkijuomaa hän älköön juoko älköönkä syökö mitään saastaista. Noudattakoon hän kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.'
Ja Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Salli meidän pidättää sinua valmistaaksemme sinulle vohlan.'  Mutta Herran enkeli vastasi Maanoahille: 'Vaikka sinä pidättäisitkin minut, en minä kuitenkaan söisi sinun ruokaasi; mutta jos tahdot valmistaa polttouhrin, niin uhraa se Herralle.' Sillä Maanoah ei tiennyt häntä Herran enkeliksi.
Niin Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Mikä on sinun nimesi, kunnioittaaksemme sinua, kun sinun sanasi käy toteen?' Herran enkeli vastasi hänelle: 'Minkätähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen.'
Niin Maanoah otti vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kalliolla Herralle. Ja Herra teki ihmeen Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden: liekin kohotessa alttarilta taivasta kohti  kohosi Herran enkeli alttarin liekissä ylös Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan; eikä Herran enkeli enää ilmestynyt Maanoahille ja hänen vaimollensa. Nyt Maanoah tiesi hänen Herran enkeliksi. Niin Maanoah sanoi vaimolleen: 'Me olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan.' Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: 'Jos Herra tahtoisi surmata meidät, ei hän olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria  ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla.'
Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson: ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Ja Herran henki alkoi hänessä vaikuttaa Daanin leirissä, Soran ja Estaolin välillä." Tuom. 13

---

Olin joskus aiemmin kirjoittanut tämän luvun raamatusta tänne blogiin luonnokseksi. Nythän tämä on sopiva, kun on Mikkelinpäivä.