Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan.
Mutta tulipa sitten mieleen tämä:
"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".
Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...
Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.
---
Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti