Herra, heikoissa väkevä

Kun minä otan valokuvia, useat niistä ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, epäselviä tai eivät muuten ole kuvina läheskään onnistuneita.  Mutta aina en niitä kamerasta poista. Toisinaan sellainen "pilalle mennyt" kuva saattaakin olla juuri oikea - joihinkin sanoihin sopiva.

Mekin olemme enemmän ja vähemmän "pilalle menneitä",  maailman murjomia - silti kuvia Jumalasta. Meitäkin pilalle menneitä Hän saattaa joskus tarvita juuri tiettyyn paikkaan. Ja se mitä sitten tapahtuu - on Hänen käsissään.

---

Tämän olin kirjoittanut blogin luonnoksiin v. 2016!

Millaisia uutisia?

Kuin raikas vesi nääntyvälle, sanoo Raamattu hyvien sanomien olevan. Mutta huonot uutiset meitä pelottavat ja näännyttävät! 

Jokainen meistä haluaisi kuulla vain hyviä ja virkistäviä uutisia. Mutta usein saadaan niitä toisenlaisia; niitä, jotka uhkaa viedä - ja usein viekin, meiltä ilon, mielenrauhan ja senkin vähäisen rohkeuden, mitä meillä kenties on ollut.

 Mutta: Hyvä on meidän silloin muistaa tämäkin "uutinen", "sanoma" Jumalalta: 

"Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9 

--- 

No tietysti tuosta tulee heti mieleen tuo, "ehyellä sydämellä"  -  tai "vilpittömin sydämin" (sanoo uudempi käännös) -  että onko  sydämeni ehyt...? Eikö se ole kovin rikkonainen? Eikö sellainen oman särkyneisyytensä ja vikansa huomaava saakaan apua?  Mutta eiköhän se meidän kelvollisuutemme apua saamaan olekin juuri Jeesuksen aikaansaama, hänen täytetyn työnsä varassa, ei meidän! 

Me eri tavoin särkyneet, kolhiintuneet ja likaantuneet voisimme kyllä huomioida senkin, että Jeesushan on juuri särkyneiden sydänten puhdistaja ja korjaaja! Ja sille Jeesuksen luo hädissään tulevalle on Jeesuksella tämä sana, Joh. 6:37: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."  Niin sanoi Jeesus itse!

---

*Sananlaskuista 25:25 vapaasti muisteltuna. 

Sanatarkasti sanottuina näin:

"Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta." v. -33 

"Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta." v. -92

Sanan alla aralle - hengessään köyhälle

"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92

Tyhjät lasit täytetään... 

Haavoittuneet hoidetaan...

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92

Siihen varastoon oli

jäänyt vain se yksinäinen ruukku,

maalattiaan osin hautautuneena. 

Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,

 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.

Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.

"Jeesus sanoi heille:

"Täyttäkää astiat vedellä."

Ja he täyttivät ne

reunoja myöten."

Joh. 2:7 

Pysy Herrassa. Älä käänny pois.

"...kuinka minä en ole vetätynyt pois..." Apt.20:20

"mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr. 10:38-39

"...parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herramme Jeesukseen Kristukseen." Apt. 20:21

"... "Aika on täyttynyt, ja ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:15

"ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." Luuk. 24:47

Kääntyminen Jumalan puoleen on todellinen parannus. Jeesushan jo kuoli syntiemme edestä.  Käännä Jumalan puoleen kasvot, älä selkää. Älä vetäydy pois, vaikka tuntuisi olevan monta syytä siihen. Käännä vain kasvot Jumalan puoleen, olet sitten ensi kertaa asialla, tai jo kauan hänen kanssaan asioinut.

Kiitos Jeesus, ettei meidän tarvitse vetäytyä pois, eikä kääntää selkää, vaan saamme luottavaisesti kasvot kääntää sinun puoleesi.

Vammatonna samoaa?

Löysin  kirjan välistä pienen lappusen, jolle olin joskus kirjoittanut: "vammatonna samoaa". Olin myös merkinnyt kohdan, josta se löytyy, mutta mitään muuta en. Ei edes päivämäärää, jonka yleensä pyrin laittamaan ylös. En muista millaisia ajatuksia se kohta silloin oli herättänyt. Mutta ei ole tarviskaan. Se sopi tämänpäiväisiin mietteisiin. Mietin eräästä asiasta, että siitä on tullut minulle jo ikäänkuin vamma.

Me tahtoisimme niin kovasti kulkea ilman kaikenlaisia vammoja. Mutta eipä taida meistä yksikään kulkea ilman jonkinlaista vammaa. Vammoja meistä löytyy monenlaisia. Jollakin ne näkyvät selvästi päällekinpäin, mutta toisten vammat ovat niin piilossa, etteivät niistä tiedä muut kuin vammansa tunteva itse - ja Jumala. Tahtoisimme kukin päästä vammoistamme eroon. Olemme monesti suorastaan huutaneet hänen puoleensa niistä päästäksemme, joko äänellisesti tai äänettömästi. Mutta vammamme on yhä meillä. Meitä pelottaa, ettemme siitä koskaan pääsekään eroon. Emme tiedä, vapaudummeko täällä ajassa siitä. Sen tietää Isä yksin. Mutta ainakin kerran vaivanalaisuutemme on päättyvä. Emme ehkä käsitä, miksi sitä ei oteta jo nyt pois. Emme näe siitä olevan mitään hyötyä, sillä vaikeuttahan se meille tuo. Mutta Jumalan näkökyky on tarkempi. Hän näkee siinä jotain sellaista, mitä me emme näe. Ainakin se tekee sen, ettemme voi ylvästellä, koska muistamme kipumme alituiseen. Sen takia huudamme myös alituiseen apua Häneltä, joka sitä voi meille antaa.

Ole siunattu ystäväni,

joka myös koet itsesi jollakin tavoin vaivan alaiseksi!

"Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, ennen kulkematonta. Jes. 41:3

Jesajan luku 41.


---

Luuk. 13:16: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.

Armo on läsnä jatkuvasti

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus..." Ps 25:10

"...mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37

"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?" Room. 8:35

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Meillä voi olla monenlaiset vaiheet ja vaikeata elämässämme. Saamme niissä kaikissa olla silti Jumalan armon vaikutuspiirissä.

"...armonsa kirkkauden kiitokseksi..." Ef. 1:6

"...Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina..." 1. Piet. 4:10

Halu oli kova, mutta hän ei tuntenut itseään...

Pietari oli varma, ettei hän ikinä jättäisi Jeesusta. Ei vaikka kaikki muut niin tekisivät. Jeesus joutui varoittamaan häntä siitä. Pietari ei uskonut alkuunkaan, että mikään voisi ikinä saada hänet kieltämään Jeesuksen. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun niin oli käynyt. Se kävi niin helposti, ihan huomaamatta. Sama voi aivan hyvin tapahtua meillekin.

Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi jo edeltä, mitä tulisi tapahtumaan.  Jeesus tiesi myös, että Pietari halusi olla Jeesuksen oma, mutta kuten hän, Jeesus, sanoi: "...Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko." (Matt. 26:41 JKPR*)  Hän ei hylännyt tämän tähden Pietaria, vaan kysyi myöhemmin : "Rakastatko minua?" Ja Pietari rakasti.

Kuinkahan moni on vainoissa, tai hyvin paljon vähäisemmissä, ollut samassa tilanteessa, että huomannut kieltäneensä Herransa. Hän, Jeesus, kysyy meiltä uudestaan: "Rakastatko sinä minua?" Ja hän itse rakastaa sitä, joka haluaa kuulua hänelle!

Jeesus muuten itse sanoi, että "...kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;" (Mark. 3:28)  Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka oli poikkeus tästä. Ja siitä asiasta on jostain joskus tarttunut mieleeni sellainen ajatus, että silloin ihminen on jo niin paatunut, ettei paluuta ole; ihminen ei edes itse halua enää sitä. Jeesushan sanoi niinkin, että "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37) Joka haluaa tulla, otetaan vastaan.

*JKPR  - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Siunattua päivää sinulle!

"Varusteenikin hukkasin."

"He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu." Jer. 31:9 KR-92

"Herra Jeesus, minä tulen taisteluiden keskeltä luoksesi. Polvistun eteesi ja pyydän apuasi. Sinä itse johdatit tieni tähän. Annoit minun joutua taisteluun, mutta kutsut taas luoksesi lepäämään. Tässä siis olen, Herrani. Olen haavoilla ja lyöty. Vieläkö väsyneestä soturista voi tulla taistelukelpoinen? Vieläkö tahdot nostaa minut jaloilleni? Vai onko aika jo laskea aseet ja siirtyä sivuun?
Lupaat kuitenkin viedä minut virkistävien purojen ääreen. Lupaat, että niiden vesi on runsasta ja sielu löytää siellä rauhansa. Lupaat viedä minua tasaista tietä. Muunlaista en pystyisikään nyt kulkemaan,  olen niin loppuun väsynyt. Annat sanasi varjella kompastumiselta ja kaatumiselta ja loukkaantumasta entistä pahemmin. Sinua odottava saa kyllä ennemmin tai myöhemmin apunsa." Joka päivä armon suojassa/Juha Vähasarja

---
Tuo ylläoleva teksti puhutteli minua tänä aamuna. Halusin piirtää aiheesta kuvan. Piirroksen taakse kirjoitin: "Vain kypärä jäi... Väsynyt ja haavoilla oleva sotilas tulee Mestarin luo. "Varusteenikin hukkasin.", hän sanoo. Ei häntä moitita. Hän tuntee siunaavan käden kosketuksen olallaan.

Murehtivalle: Hän iloitsee, Hän kokoaa.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka autttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa." Sefanja 3:18

"Hän iloitsee" ja "hän on ääneti". Olen ihmetellyt tuota, miksi sitten hän on ääneti? Voin olla väärässä, mutta mieleeni tuli, että ainakaan hän ei tahdo niitä moitteitakaan esittää, joihin varmasti olisi paljonkin syytä. Sensijaan hän riemuitsee omastaan!

Entäpä tuo toinen jae, miten lohdullinen se onkaan! Kaukana olevat; murehtivat ja häväistyt kootaan. Heitä ei jätetä!

Isä ei jätä lastaan!

Isä iloitsee lapsestaan!

Puolusta minua...

En osaa oikein sanoa, mistä tuli aamuvarhaisella mieleeni tapaus lapsuudesta. Lienenkö ajatellut sitä, kun usein tunnen turvattomuuden tunteita. Mutta se lapsuuden tapaus oli tällainen: Olin äidin kanssa neuvolassa. Minulle oli määrä antaa rokotus. Pelkäsin sitä kovasti. Itkin ja odotin, että äiti "puolustaisi" minua siinä asiassa. Rokotus minulle kuitenkin annettiin. Olin vihainen äidille, kun hän ei mielestäni puolustanut minua... Mutta enpä mitään käsittänyt siitä, että siten minua puolustettiin jotain isompaa vastaan, kuin se rokotus. Ehkäpä Jumala, Isämme, toimii kanssamme joskus samoin.

Kun sitten noiden mietteiden jälkeen otin kahvikupillisen ja hartauskirjan eteeni, ällistyin hieman, sillä hartauskirjassa oli tämä jae:

"...Herra, minulla ahdistus, puolusta minua." Jes. 38:14

Kyseessaä oli tapaus, kun Hiskia oli sairastunut vakavasti, jopa kuolettavasti. Mutta hän rukoili Herraa ja Herra armahti häntä antamalla 15 vuotta lisäaikaa.

"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa." Job 16:19

"Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa" Ps. 68:6

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on  vanhurskas." 1. Joh. 2:1

Meillä on Puolustaja aina valmiina, valppaana ja täydessä toiminnassa. Vaikka usein emme sitä käsitä. Ei Hän jätä meitä yksin, ei omaan varaamme.

"En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

Olet siunattu ja turvattu!

Olet puolustettu!

Ilosta ja murheesta - varsinkin ilosta...

"Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi." Joh. 16:20

"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät." Joh. 17:13 KR-92

Nämä kolme olivat Jeesuksen sanoja.

"Jos siis jotakin kehoitusta Kristuksessa,

jos jotakin rakkauden lohdutusta,

jos jotakin Hengen yhteyttä,

jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

niin tehkää minun iloni täydelliseksi 

siten, että olette samaa mieltä,

että teillä on sama rakkaus,

että olette sopuisat ja yksimieliset,

ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,

vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseännne.

Ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta." Fil. 2:1-4

"Vaan josi minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, 

niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssannne; samoin iloitkaa tekin, 

iloitkaa minun kanssani!" Fil. 2:17-18

"Olkaa aina iloiset." 1. Tess. 5:16

Paavalia ei kyllästyttänyt samoista asioista kirjoittamine, kuten hän itse sanoi. (Fil. 3:1). Filippiläiskirjeessä toistuu Herrassa iloitsemisen kehoitus useamman kerran. ( Fil. 4:4)

Voi olla että toisinaan saammekin "maljoittain kyyneleitä", mutta se ei ole pysyvää...

Ja vielä Jeesuksen omat sanat:

"Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Joh. 16:22

 Siunattua päivää sinulle!

Jaakob - paljon kokenut... Kun toivo ja luottamus alkoi vertyä

Jaakob oli kaksosveljeksistä se nuorempi. Hän oli kotona viihtyvä, toisin kuin veljensä Eesau. Eesau oli isänsä suosikki, Jaakob äitinsä.

Jaakob riitaantui veljensä kanssa niin pahoin, että joutui lähtemään pakomatkalle äitinsä suvun luo. Pakomatka tosin nimettiin vaimonhakumatkaksi. Syy koko matkaan oli kuitenkin se, että Jaakob onnistui, äitinsä avustuksella, järjestämään itselleen isänsä siunauksen, joka olisi kuulunut esikoispojalle, eli Eesaulle. Tämän tapahtumasarjan alkuun liittyi Jaakobin keittämä keitto, jota Eesau nälkäisenä halusi. Vaan lienee Jaakobin ajatuksissa kytenyt jo kauan ennen sitä kateus veljensä esikoisasemaa kohtaan.

Pakomatkalla Jumala ilmaisi kuitenkin olevansa Jaakobin kanssa. Jaakob näki unen enkeleistä tikapuilla.

Enonsa luona Jaakob joutui tämän pettämäksi. Eno lykkäsi hänelle ensin vaimoksi vanhimman tyttärensä, kun Jaakob nuoremman oli ilmoittanut haluavansa. Se nuorempikin hänelle sitten annettiin, mutta nyt hänellä oli kaksi vaimoa yhden sijasta.

Jaakobin lempivaimolle ei kuulunut lapsia. Se vanhempi vaimo kylläkin sai. Sekä kummankin vaimon orjattaret. Vuosien odotuksen jälkeen lempivaimokin sai lapsen. Ja toisenkin, mutta toinen synnytys vei hänet hautaan.

Jaakob rakasti kuolleen vaimonsa esikoista kaikkein eniten. Se aiheutti vihaa kaikissa muissa Jaakobin pojissa. Pojat laativat katalan juonen ja uskottelivat Jaakobille, että lempipoika oli joutunut pedon suuhun. Todellisuus oli kuitenkin se, että nuorimies (17 v.) oli myyty orjaksi Egyptiin.

Jaakob joutui nyt opettelemaan elämää ilman lempilastaan.

Sitten tuli maahan nälänhätä. Se oli niin kova, että Jaakob lähetti kaikki poikansa, nuorinta lukuunottamatta, pitkälle viljanhakumatkalle Egyptiin. Toiselle viljanhakumatkalle Jaakobin oli annettava nuorinkin poikansa mukaan. Nyt hänellä ei ollut kotona yhtään poikaa...

Odotus oli varmaan tuskainen ja kaikki pelot varmaan läsnä koko ajan. Tulisiko kukaan heistä koskaan takaisin? Menettäisikö hän kaikki poikansa? Kaikki... Nekin joita hän oli väheksynyt...

Pitkän odotuksen jälkeen tulee sekin päivä, että joku tuo tietoa, että hänen poikansa palaavat. Se ilahdutti. Varmaan suuri helpotuksen huokaus kuului hänen suustaan, ja samalla kiitos Korkeimmalle.

Mutta kun poikansa sitten alkoivat kertoa reissustaan ihmeellisiä asioita: mm. hänen ammoin pedon suuhun joutuneesta pojastaan, joka muka olisi elossa, ei Jaakob halunnut kuulla. Hän oli kuin jäässä. Hän ei halunnut, että vanhoja haavoja revittäisiin auki. Mitä pojat oikein yrittivät moisilla puheilla, että Joosef muka olisi elossa?

Vaikea sitä oli muidenkaan uskoa, mutta pakkohan se aikaa myöten oli, kun mukana oli  vielä kaikenlaista tavaraa ja kerrotut asiat sellaisia, ettei sellaisia voinut keksiäkään. Mutta pojat ja koko Jaakobin kotiväki saivat tehdä olan takaa työtä, että tämä vanha isä, mielessään jo kaiken luovuttanut, saatiin uskomaan, että se, mistä puhuttiin, oli totta.

Vähitellen Jaakobin toivo ja luottamus alkoi vertyä. Lopulta hän oli niin iloa täynnä, että tunsi ihan nuortuvansa. Sen myötä hänestä tuli innokkain odottaja muuttoa ajatellen; hän halusi päästä pian näkemään rakkaan poikansa Joosefin.

Vaikea kuvitella, millainen se kohtaaminen isän ja pojan välillä oli...

Ehkä se oli kuin aurinko olisi noussut!

Vedet

Vettä pelkäävälle ajatus virtojen läpi kulkemisesta on pelottava. Voi tuntua, että on aivan mahdoton kulkea niiden poikki. Sitä miettii, mihin asti ne nousevat... Ja niin rohkaisevaksikin tarkoitetun jakeen näkee pelottavana. Ei näe sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan vastakkaista, pelottavan tuntuista, uhkaavaa. Mutta siinähän on rohkaisu keskellä:

"Jos vetten läpi kuljet,

 olen minä sinun kanssasi,

 jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..."

Jes. 43:2 

Ja seuraavassa jakeessa Jesaja kirjoittaa, että kuivan ja janoisen päälle vuotavat virvoittavat vedet:

 "...minä vuodatan vedet janoavaisen päälle

 ja virrat kuivan maan päälle..." Jes. 44:3

Vesistä kirjoittaa Hesekielkin: Hes.  47:3: "...antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti." Ja sitten sitä oli "polviin asti". Vesi nousi edelleen ja sitä oli "lanteisiin asti".... ja lopulta virta oli niin iso, ettei siitä voinut käydä kuin uimalla. Uimataidoton tai heikon uimataidon omaava ei ilahdu siitä.

Mutta... mistä tulivat ne virrat? Ja millaista se vesi oikein oli? Ei ihan tavallista.  Hesekielin kertoma virta tulee Jumalan temppelistä: "...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee." Hes. 47:9
 

---
Tästä voit halutessasi lukea lisää siitä Hesekielin kertomasta virrasta: Hes. 47:1-12.

"Älkää vavisko älkääkä peljätkö..." Jes. 44:8

Jesaja 43
Jesaja 44

Leima

Elämä voi lyödä meihin monenlaista leimaa. Jostakin ihmisestä saatetaan sanoa, että elämä on lyönyt leimansa häneen. Ajatellaan eletyn elämän näkyvän kasvoista. Mutta monilta saattaa löytyä kropastansa monenlaista muuta jälkeä. Saattaa olla  "syntymämerkkiä" tai luomea. Tai myöhemmin tulleina leikkausarpea, palovammaa tai muuta. Osa "leimoista" ei näy muille. Ne voivat olla mielessä olevia muistikuvia, kipeitä kokemuksia. Useat näistä leimoista ovat sellaisia, että tahtoisimme eroon niistä, mutta elämä tuo niitä monasti vain lisää.

Jaakobkin sai oman leimansa. Häntä kutsuttiin pettäjäksi. Sen leiman antoivan hänelle ihmiset hänen toimintansa takia. Hänelle lyötiin toisenlainenkin leima. Hänen taistellessaan Jumalan kanssa, löi tuo "muuan mies" häntä lonkkaan niin, että jatkossa Jaakob ontui. Mutta hän sai myös uuden nimen. Se nimi oli Israel. Nimi muistutti  häntä taistelusta Jumalan kanssa - ja Jumalasta itsestään: Jisra - hän taisteli, Eel - Jumala. Paikka, jossa tuo Jaakobille tapahtui, oli Penuel - Jumalan kasvot.  (1. Moos. 32:24-31, sanoista Jisra, Eel, Penuel oli tietoa Raamatun sivun alalaidassa.)


Paavalillakin oli joku leima. Hän kertoi itse : "...on minulle annettu lihaani pistin..." (2. Kor. 12:7). Hän oli rukoillut siitä pääsyä, mutta oli saanut Jumalalta vastauksen: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9)



Mutta vaikka meissä ei olisi ainuttakaan muuta leimaa, olisi meissä syytä olla tämä yksi: Jeesuksen oma.

Puumerkki, omistuskirjoitus, leima, kaiverrus, sinetti... Niitä toisinaan arvokkaista asioista etsitään.
Aina arvokas ei näytä päältä päin siltä, mutta tosiasia ei siitä muutu.

Olkoon kuinka rujo tahansa, jos siitä löytyy merkki: "Kuninkaan oma", on se suunnattoman arvokas!

Ahdistuksessa olevalle

Nyt on jouluaatto. Vähän erikoista kirjoittaa tänä aamuna Valitusvirsistä, mutta saattaahan joku tätäkin tekstiä tänään tarvita.

"Sinä olit läsnä, kun minä huusin. Sinä sanoit: "Älä pelkää." 

Valituvirret 3:57

Satuin lukemaan tänä aamuna Valitusvirsiä, lukua 3.  Alussa kirjoittaja valittaa suuresti osaansa, kertoo tuntojaan ja kokemaansa. Hänellä on erittäin suuri ahdistus. Niin suuri on hänen tuskansa, että hän lopulta toteaa: "Mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus." Val. 3:18.

Mutta sitten hän jatkaa: "Muista minun kurjuuttani... Sinä kyllä muistat sen, että sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni; sen tähden minä toivon." Val. 3:19-21

"Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. Sinä kuulit huutoni. 'Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengätää.' Sinä olit läsnä, kun minä sinua huusin. Sinä sanoit: 'Älä pelkää'." Val. 3:55-57

---
Jakeet poimittu lukemastani käännöksestä: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie.
Voit halutessasi katsoa  v. -33/-38 Raamatun tekstin tästä:   Valitusvirret luku 3/Koivuniemen Raamattuhaku

"Surun laaksohon peltosi teit..."

Järkytys. Se voi yllättäen saada ihmisen valtaansa ison tai pienemmän asian takia.  Silloin mikään ei tunnu enää olevan varmaa, on kuin eksyksissä. Nousee ahdistuneita kysymyksiä mieleen...

Muistatko, Jeesuskin oli järkyttynyt.

 "Nyt minun sieluni on järkytetty;

 ja mitä pitäisi minun sanoman?" 

Sitten Hän kuitenkin jatkoi:

"Isä, pelasta minut tästä hetkestä.

Kuitenkin: 

sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."

Hän tuntee meidänkin ahdistuksemme ja järkytyksemme, koska Hänellä on siitä aivan omakohtaista kokemusta. Ja ajallaan Hän meidät siitä nostaa.

----
Raamattulainaukset Johannes 12:27. Näet halutessasi koko luvun tästä: Joh. 12.
Otsikko lienee jostain laulusta peräisin.

Kaikki koituu parhaaksemme

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja hän on suunnitelmiensa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 (uudempi käännös)

"Kaikki koituu parhaaksemme. On helppo uskoa tämä lupaus, silloin kun elämässä on vain pieniä ja jokapäiväisiä murheita. Uskommeko, että tämä lupaus pitää myös silloin paikkansa, kun kohtaamme vakavia sairauksia, murheita, kuolemaa tai lankeemuksia? Voivatko tämänkaltaiset vastoinkäymiset todella vaikuttaa uskovan ihmisen parhaaksi? - On vain sanaan turvaten uskottava tuntematta ja luotettava kokematta. Eletttävä uskossa, ei näkemisessä. Ja kerran, kun kaikki piilossa ollut tulee ilmi, salatut aukeavat, voimme vain ylistää Jumalaa hänen ihmeellisestä viisaudestaan ja rakkaudestaan.

 Näemme, että hän hoiti tiellä
 - ei vain hyvinä aikoina, 
vaan koko matkan."

Tekstit kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä/ Juha Vähäsarja

---

"Uskottava tuntematta ja luotettava kokeamatta" - se on vaikea opeteltava! Kun otin aamulla tekstin lukeakseni luulin lukevani tälle päivälle tarkoitettua tekstiä. Jonkin ajan päästä huomasin, että olinkin lukenut sen  "väärän" kuukauden kohdalta. Mutta ehkäpä "väärä" olikin nyt oikea. Ainakin itselleni on tarpeen juuri näinä aikoina tuo muistutus, että "kaikki koituu parhaaksemme", nekin asiat joita en haluaisi osalleni ottaa.

Hänhän rakasti sitä

"Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä." 5 Moos. 32:10 (uudempi käännös)

Se oli alekorissa. Se oli jo kärsineen näköinen, pahasti rispaantunut. Kuka haluaisi sellaisen? 

Joku tuli siihen,  käänteli sitä ja joku hänen sydämessään kiintyi siihen.

 Hän osti sen. Sen, joka näytti raasulta.

 Maljakkoon hän sen laittoi, 

ilahduttamaan.

"Mutta teille, jotka minun nimäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla..." 

Mal. 4:2

Kaikille arjen taakkojen kantajille

"Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28

                                                                                                                    

Teksti tähän aamuun on kirjasta Taluta tielläs. Tämän tekstin nimenä oli Tulkaa minun tyköni ja kirjoittaja oli Armas Antila.

"Kun katselee sellaista ihmisjoukkoa, joka kokoontuu Jumalan sanan ääreen kirkkoon tai muualle, ja jonkin verran tuntee niitä olosuhteita, joista he ovat saapuneet, voi panna merkille, miten useimmat heistä ovat kuormankantajia, joita painavat mitä arkisimmat huolet ja ristit. Sunnuntai-ihmisiä on elämässä vain harvoja.

Yhdellä on sananmukaisesti elämänsä taakkana työ, kova ja armoton työ, joka puristaa aamusta iltaan. Yhdellä on taakkana sairaus, kipu ja särky, huonon terveyden tuoma väsymys, joka ei heitä otettaan hetkeksikään ja jonka alaisena pitäisi vielä jaksaa suorittaa jokapäiväiset tehtävänsä. Muutamilla on kuormana ja huolena viheliäiset kotiolot, jotka jäytävät lepoa antamatta. Kaikille näille huolille on yhteistä se, että ne sitovat ajatukset ja mielen. Koko elämä muuttuu arkiseksi ja juurtuu maahan.

Monin tavoin kuuluu kotioloissakin ja varsinkin sanan ääreen kokoonnuttaessa tunnossa pyhä ääni: 'Ylentäkää sydämenne Jumalan puoleen!'  - Mutta miten? Kuolemattoman sielunsa tarpeista täytyisi pitää huolta. Olisi suloista löytää leposija Herran jalkain juuressa. Suloista olisi istahtaa rauhassa ja koota ajatuksensa, mutta monet esteet ovat edessä. Ja kaiken tämän keskellä on tunto syyttämässä, että kaikki minun huoleni ovat vain maailman murhetta, joka vihdoin johtaa minut kuolleeseen tilaan.

Tällaisia, työn ja huolen alaisia, puhutteli Kristus sanoessaan: 'Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.' Kristus ei ole vain juhlahetkien ja sunnuntai-ihmisten Kristus, vaan hänen sydämensä on täynnä sääliä ja rakkautta arkielämän keskellä rääkkääntyneitä ihmisiä kohtaan. Hänen läsnäolonsa tukee salatulla tavalla näitä kuormien alaisia."

 ---

Virreksi tähän tekstiin liittyen oli merkitty 357.  Se on siis vanhemmasta virsikirjasta.
 (Hartauskirjan painovuosi on 1944).