Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

 

Entäs kun ei vaan kykene?

Joskus tulee tilanteita, joissa tietää, että pitäisi jotenkin toimia, tai sanoa jotain. Mutta ei vaan kykene, vaikka haluaisi. Ei tiedä miten toimia, tai ei vain kykene toimimaan, ei sanomaan sitä, minkä tietäisi olevan oikea tapa. Mitäs sitten? Sitä tuomitsee ja syyllistää itseään. Ja miettii, tekeekö Jumalakin saman... Hänellä olisi siihen vielä paremmat syyt, kuin itselläni. 

Mutta: Hän muistaa meidät tomuksi. Ja kaiken meidän vajavuutemme ja syyllisyytemme aiheet Hän, Jumala Jeesuksessa, kantoi itse ruumiissaan ristinpuulle! Siinä on meidän lohdutuksemme, meidän armahduksemme, meidän vapautuksemme syyllisyydestä! Ja tämä kaikki lahjana meille, jos vain haluamme ottaa sen vastaan. 

Jeesukselle saamme kertoa kaiken epäonnistumisemme, kaiken mikä meitä painaa. Hän haluaa armahtaa ja ottaa taakan harteiltamme, sillä Hän kantoi sen jo.

Puhkeaa sieluni kiittämään ja iloitsemaan tästä ansaitsemattomasta lahjasta. Sillä juuri minulle ja Sinulle se on tarkoitettu❤️

---

Aloitin tämän mieleen tulleen tekstin autossa kauppamatkalla. Ja jatkoin kotona loppuun sen. Jeesuskin kotona taivaassa näyttää meille loput hienot lahjat, aarteet suorastaan. Sellaiset, joita emme nyt osaa edes kuvitella🏆😊

---

Tämän jälkeen tulin lukeneeksi vielä allaolevasta linkistä löytyvän hyvän jutun, joka tarjoaa valoisaa näkökulmaa "tähän päivään": 

https://www.brander.name/2025/11/tama-on-se-paiva/

Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...

---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/

Armosta pelastettuja - uskon kautta - meidän puolestamme kärsineeseen Jeesukseen!

"Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut..." (sanoi juutalainen Paavali, joka julisti Jeesusta!) Room. 11:1-2 KR-92

"Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet. Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti." Room. 10:20-21 KR-92

"Mitä tämä siis merkitsee? 

Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhuskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen..." Room. 9:30-32 KR-92

"... He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: - Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 9:32-33 KR-92

"Mitä siis on sanottu? - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnutat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Room. 10:8-11 KR-92

"Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Room. 10:12-13 KR-92

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Room. 8:31  (v. -38 käännös)

--

"Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, niin kuin on kirjoitettu: - Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä." Room. 11:7-8 KR-92

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa." Room. 11:11-12 KR-92

Ja sitten juutalainen, roomalaisille, pakanoille, kirjettä kirjoittanut Paavali, sanoo:

 "Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä." Room. 11:13-14 KR-92

Ja v. 1938 käännöksen mukaan hän jatkaa: "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" Room. 11:15

Sama v. 1992 käännöksen mukaan: "Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!" Room. 11:15 KR-92 

"Kaikki..." - ja "mistään..."

Piti näitä kirjoittaa, kun tänä aamuna taas löysin itseni murehtimisen suon ääreltä. 

"..."Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1.Piet. 5:7

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6

Kunpa osaisinkin jättää todella kaikki sinun hallintaasi, sillä onhan niin, ettei minusta itsestäni ole kuin murehtimaan  ja pelkäämään kaikenlaista. Auta minua, että osaisin sinulle puhua asiani, ja varsinkin jättää kaiken sinun hallintaasi, etten murehtisi "mistään", vaan mieluummin olisin levollinen, että sinä osaat hoitaa kaiken mitä minä en osaa, kykene, edes halua. 

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3 

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 

joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte

siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." 2. Piet.1:2-4

Hänen kirkkautensa ja täydellisyytensä veti meitä puoleensa. Hänen edessään kuitenkin tunnemme selvemmin vielä ne omat puutteemme.  Mutta lohdullisesti sanotaan, että hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat...! Emme vain taida useinkaan ymmärtää, mitä tarkoittaa lahja... Se ei ole palkka, ei edes kiltteydestä annettu. Ei oma saavutuksemme millään tavalla... vaan ansiottomalle annettu ihan rakkaudesta❤️ 

Sitä ei meinaa millään käsittää, sillä se on niin vastoin kaikkea sitä, mihin me olemme vastalahjoinemme ja työteliäisyyden arvostuksinemme tottuneet. 

Jeesus näkee kuitenkin sen hiljaisen sydämen kaipauksen niissä sydämissä, joiden reput ja kädet ovat aivan tyhjät! Hän antaa niihin käsiin itsensä ja kaiken mitä se asia sisällään pitää.

Joka yrittää maksaa lahjasta, ei ole ymmärtänyt, mistä siinä on kyse*💡

"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 6:23 KR-92

* Sana elämään - kommentaariraamattu selitti yllä olevaa jaetta otsikon tapaan.

Niinpä... Ilmeisesti on niin, että meidän täällä pohjolassa on sitä vaikea ymmärtää.  Vaikea sitä onkin käsittää, jos on tottunut siihen, että kaikesta pitäisi jotenkin maksaa, tai ainakin antaa vastalahja. 

Mutta olen saanut kuulla sellaisen ihmisen selvitystä elävästä elämästä, joka on tottunut ihan toisenlaiseen; kun on epäkohteliasta yrittää maksaa saadusta, ja kuinka sukulaisten ja naapureidenkin osaksi tulee sellainen huolenpito, jollaista ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Joku jopa myy omaisuutensa toista auttaakseen! 

Tulee mieleen, että Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme, kun antoi elämänsä! Ja me yritämme jotain maksua tai vastalahjaa hänelle tyrkyttää... Ei hän sellaisia kaipaa, eikä tarvitse!  Häntä kylläkin ilahduttaa juuri se, että me otamme vastaan sen, jonka hän antoi! Ja iloitsemme siitä - lahjasta! ❤️ 

Niinhän mekin tykkäämme, kun lahjaa annamme, että se ilahduttaa. Emme kaipaa mitään turhaa kursailua, tai kinastelua siitä, että voiko sellaista nyt ottaa vastaan. Iloitsemme toisen ilosta, kun lahja iloiten otetaan vastaan😊

Jumala antaa...

Jumala yksin voiman antaa - heikoille palvelijoilleen. Allaoleva jae ennusti Jesajan sanoin siitä, että tulisi yksi mies - Jeesus - jossa olisi se kaikki täydellisenä. Mutta Hän voi jakaa muillekin kaikkea, jotta voisimme olla toimittamassa kukin omalla paikallamne Hänen asioitaan, Hänen suunnitelmansa mukaan, Hänen antamillaan taidoilla ja voimilla. Amen!

"Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki." Jesaja 11:2 KR-92

"Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet kiinni Jeesusta puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat." Luukas 20:26 KR-92

Nuo olivat aamun jakeissa ilahduttamassa. Ja siellä oli myös se tapaus, jossa Elisan yliluonnollinen tietämys, Jumalalta saatu, tulee ilmi. (2. Kun. 6:8-23). Siinä Elisan luo tulee sotajoukko etsimään häntä; sen takia, että hän tietää asioita, joista luullaan että joku ilmiantaja on olemassa. Elisa johdattaa heidät oman kuninkaansa armoille, joka Elisan neuvosta kohtelee heitä hyvin!

Jumalalta saaduilla voimavaroilla on kaikki mahdollista! Niinhän Jeesus itseasiassa opetti, "...jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle..." vuorelle ja puulle, niin se siirtyisi. (Matt. 17:20,21:21, Luuk. 17:6). 

Sitä uskoakaan meillä ei omasta takaa ole. "Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." Joh. 3:27.  Mutta sitä voidaan saada, kun sitä meille lahjana annetaan. Ja sillä lahjalla voimme palvella muita.

---

Tässä yksi oman aikamme palvelija; Herran lahjoilla lähimmäisiään palvellut, rohkaiseva esimerkki. 

https://www.tv7.fi/eliina-heinosen-ilo-ja-opetukset-jaavat-elamaan/

Siunausta - iloa ja rohkaisua - päivääsi☀️

Lahjaksi saatu! Jumalan työ! Armosta pelastettu!

 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:8-10

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2:14-16

Jeesus viihtyi syntisiksi tunnustautuvien seurassa

Kerran Jeesus veti yhtäkkiä mukaansa yhden tullimiehen. Tullimiehiä inhottiin, koska he vetivät välistä omiin liiveihinsä. Mutta nyt yksi heistä tuli vedetyksi Jeesuksen matkaan. Tämä kaveri on kirjoittanut itse siitä tapauksesta. Aika lyhyesti tosin, joten meidän mielikuvitustamne jää kutkuttamaan, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän lähti, kun kutsuttiin. 

Mutta sitten, mahtoiko Jeesus  kutsua itse itsensä  tämän tullimiehen kotiin syömäänkin, kuten joskus aiemmin oli tehnyt erään toisen* -  itselleen myöskin rahaa virallisen rahankeruun lomassa kooonneen,  kotiin. Oli miten oli, siellä Jeesus nyt jokatapauksessa oli. Ja isäntä oli varmasti täpinöissään, ja parasta pistetty pöytään.  Sinne oli kutsuttu myös isännän ystäviä ja työkavereita. Yhdessä oltiin pöydässä: Jeesus, Jumalan Poika heidän kanssaan, omine kavereineen. 

Mutta se näky korpesi monia! Itsensä paremmiksi tuntevat, pitivät Jeesuksen toimintaa käsittämättömänä; mennä nyt tuollaiseen talouteen syömään. He jopa tulivat sanomaan mielipiteensä Jeesuksen kavereille. Mutta sen kuuli myös Jeesus, ja oletettavasti talon isäntä itsekin, koska oli kirjoittanut siitä muistiinpanoihinsa.  

Mutta mitä Jeesus sanoi niille ihmettelijöille, itsensä parempaan väkeen asemoiville?  Hän  käski heidän - joiden niin hyvin piti Jumala  sana tuntea, mennä tutkimaan sitä, ja varsinkin sen merkitystä, kun hän sanoi:  "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."  Matteus 9:13

Sen tullimiehen nimi oli Matteus. Hänen omat muistiinpanonsa tuosta kaikesta löytyvät Raamatun kohdasta: Matteuksen evankeliumi 9:9-13.

Samasta tilanteesta kertoo myös Markus 2:13-17. Hän käyttää tullimiehestä toista nimeä: "Leevi". Hän on myös merkinnyt muistiin tämän sanan Jeesukselta: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat..." Markus 2:17

Myös lääkäri Luukas om merkinnut muistiin tuon tapauksen. Hänkin käyttää nimeä Leevi. Ja on ottanut talteen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luukas 5:32

Jeesuksen seurassa ilmapiiri on armollinen!

---

* Sakkeus. Hänetkin Jeesus kutsui. Epätavallisesta paikasta vieläpä; nimittäin puusta! Sinnehän Sakkeus lyhyenä miehenä oli kiivennyt, jotta kykenisi edes näkemään Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus luki Sakkeuksen sydämen toiveet, ja pysähtyi puun alle ja ilmoitti tulevansa ihan vieraaksi Sakkeuksen kotiin☀️ 

Ylistetty olkoon!

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen  siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. ...

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!  Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli  määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Ef. 1:3,6-8, 9-10 KR-92

"Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitääkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisen rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."

Room. 12:11-16 KR-92

"Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka  auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittavaa kilvan toinen toistanne." 

Room. 12:8-10 KR-92

 

Mikä pettymys... Mutta Jumalalla on omat suuunnitelmansa

Kirjoitin tänä aamuna vihkooni ensin parista arkisesta pettymyksen aiheesta, joilla on kenties vaikutusta myös joulun aikaan. Eilen ei ollut tullut jostakin syystä tilille eräs kuukausittainen raha odotetusti.  Toinen on kodin jotenkin joulukuntoon saattaminen. Mutta oli sitten tullut mieleen sekin asia, että olivat ne ensimmäisen joulun olosuhteetkin jotain muuta, kuin olisi osattu odottaa.  

Mikä pettymys se olikaan, se ensimmäisen joulun lähestyminen!  (Tosin silloin ei vielä tiedetty sitäkään, että tuhansia vuosia jälkeenpäin ihmiset juhlivat sitä juhlaa, ja joulun nimellä sitä viettävät, toisella puolella maapalloa.) Mutta Marialla oli taatusti mielessä, kuinka kaikki asiat hoidetaan, kun hänen lapsensa syntymän hetki koittaa ja siihen Joosefin taloon tulee lapsi. Mutta eipä oltu kotosalla silloin, eipä olleet rakkaat vierellä auttamassa. Eipä oltu edes tuttujen tai sukulaisten luona yötä, kun se syntymän hetki tuli! Ja sen kaiken jälkeen, ei päästy vuosiin edes takaisin kotiin, edes lasta näyttämään, vaan piti pakomatkalle vielä lähteä Egyptiin. "Ihan uskomatonta!", me sanoisimme, että miten kaikki voikin mennä niin pieleen?

Mutta kun Jumala oli sen profeetoilleen jo aikoja sitten ilmoittanut, että niin se menee. Mutta osallisina siinä olevat ihmiset; Maria, Jooset ja kaikki muut, vaikka heillekin oli jo ilmoitettu, kuka heidän lapsensa on, ja he jo ennestäänkin varmasti tunsivat kirjoitukset hänestä, niin kaiketi kaiken karuus kuitenkin järkytti heitä. Ei ollut odotetun kaltaista juhlaa ja loistokkuutta, mutta oli erilaista: enkelit olivat laulaneet paimenille. (Tosin Joosef ja Maria eivät heitä nähneet itse). Enkelin sanoja olivat kumpikin  kuunnelleet jo aiemmin. Ja loistokkuutta oli heidän silmilleen itäisen maan vieraiden käynti ja heidän tuomansa kalliit lahjat lapselle. 

Siunattua joulun aikaa sinulle, miten sitä aikaa sitten vietätkin! 

Ps. Jumalalla on viimeinen sana kaikkeen:) Hän on alku ja loppu. 

---

Se raha sentään oli tullut, kun jutun julkaisun jälkeen tarkistin. Se oli hyvä asia. Mutta silti olen tämän huushollin takia löytänyt jutun kirjoittamisen jälkeen itseni ajattelemasta, että "hypin kohta seinille". Kun erinäiset seikat aina estää ja hidastaa huushollin saattamista normaaliin asumisviihtyvyyteen. Ja nyt on vielä joulu tulossa, jolloin yleensä kotia hieman koristellaankin. Saa muistaa rukouksin meitä tämänkin asian edestä!

  

Herran lahjana...

"Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut."

Jesaja 45:8 KR-92 

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

"Sillä he eivät pysty"

 "...sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua..." Luuk. 14:14  KR-92 

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, äläkä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkan silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." Luuk. 14:12-14 KR-92 

"Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista." Matt. 15:35-37 KR-92 

---

Nämä aamun jakeissa olleet puhuttelivat minua. Mitä meillä on, jota emme olisi lahjaksi saaneet? 

Kiitollisuutta

Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain väsyneenä kellahtaa omaan sänkyyni nukkumaan, omassa kodissamme. Havahduin sitten siihenkin, että kaikkihan mitä minulla on, on lahjaksi saatua. Minulla ei olisi yhtään mitään, ei yhtään ainutta asiaa, ellei niitä olisi minulle annettu. Mitään meillä ei ollut kun synnyimme, ja kun kuolemme, emme mitään mukaamne ota. Jospa muistaisi useammin ajatella kaikkea ympärillään olevaa todellisina lahjoina. Mikä siinä onkin, että niiden asioiden huomaaminen kyllä on kovin helppoa, jotka puutteina koemme.

Mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken...

Vapaus - ja Vapahtaja, vs. sääntöviidakko

Näin jotakin unta, joka herätessäni sai minut miettimään unen aineksia; mistä se koostui. Siinä oli arkea ja vapaudenkaipuuta käsittääkseni, kun sitä tarkemmin mietin. Unessa oli lumista polkua, polkupyöriä ja hevosia. Ensin ihmettelin, että mistä ne hevoset siihen tuli, kunnes muistin eilen katsotussa elokuvassa niitä olleen. Se oli se arjen osuus. Ja ehkä lumessa oli myös talven tulo jo mielessä, sillä täällä olivat jo aurauskepitkin ilmestyneet kulmakuntamme pikkutielle muutama päivä sitten. Mutta polkupyörät, ja luminen polku varsinkin, olivat myös sitä vapaudenkaipuuta. Lumiselle polulle meno polkupyörällä kuvasi sitä. Ratsastajia hevosineen tuli vastaan, ja tämä pyöräilijä sitten lähti polun reunaa vastakkaiseen suuntaan. Ja myöhemmin kumpareen yli yrittämisen hankaluus ja sen asian ratkaisun miettiminen; kuinka peruutetaan ja otetaan vauhtia, ja siinä sitä aikoessa, toisen, tuntemattoman pyöräilijän  puheet siitä, että hänkin tekee niin, "vaikka se ei ihan sääntöjen mukaista olekaan". Unessa mietin siinä kohtaa jotenkin  niin, että kaikki on niin kovin säänneltyä elämässä ja pitäisi jatkuvasti tehdä kaikenlaisia asioita "sääntöjen" mukaan. 

Näihin ajatuksiin tuli mieleen herätessä myös ajatus jakeesta, joka puhuu siitä, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Hänen yksi nimensäkin on Vapahtaja! Mitä Vapahtaja tekee? Vapauttaa. 

Meidät on vapautettu orjuudesta. Sääntöviidakoiden ei pitäisi hallita meitä, mutta vapauskaan ei saisi olla yllykkeenä Jumalan tahtoa vastaan tai itsekkyytenä toisia ihmisiä kohtaan.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina,  älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ... Te olette näet kutsuttu vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa " Gal. 5:1,13 

Tuli vielä sitten mieleen sekin Jeesuksen sanoma sana: "...ettemme heitä loukkaisi...". Sehän liittyi sitten siihen onkimistapaukseen, kun Jeesus käski  Pietarin sillätavoin hankkia verorahan kalan suusta heidän molempien puolesta. Jeesus opetti siinä, että "... lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi...", Jeesus päätti, että he maksaisivat vaaditut verot Jumalan temppelille.

 "...Jeesus kysyi häneltä ensi sanaksi:  "Mitä arvelet,  Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt. 17:25-27

Mikä ihastuttava tapa muuten kalastajan saada verorahansa kokoon! Jollekin muulle olisi ehkä annettu joku toisenlainen ohje:)

---

Tällaisia sekamietteitä. Emme ole Jumalan tahdon, emnekä maallisen lain noudattamisen ulkopuolella, mikäli se ei sodi Jumalan tahtoa vastaan. Mutta paljon on myös kaikenlaista ihmisten keksimää "sälää", joka on tarpeetonta.

Taivaan valtakuntaan pelastumisen suhteen olemme siinä onnellisessa  asemassa, että olemme  armosta pelastettuja, kuin pelastusveneeseen jo nostettuja, ilman omaa työtämme siinä, koska Jeesus sen kaiken teki puolestamme. Me saimme vain vastaanottaa lahjan!💝

Kun etsin jotain kuvaa, joka sopisi juttuun, löysin tuon. Siinä on kaksi ennen meillä tarpeellista, jotka eivät ole sitä enää. Pyörä on käynyt pieneksi eikä uimarengaskaan enää ole tarpeellinen. Paikattu vieläpä.... 

Paikkasin sen vuosia sitten ulkoiluvaatteisiin tarkoitetulla liimapaikalla, ja yllättäen se on pitänyt ilmat renkaassa läpi vuosien! Mutta ei tuo rengas  silti pelastusvenettä korvaisi... 

Mitä isäntä kasvattaa, sitä työväki pellolta korjaa

Tänään oli aamun luettavissa kohta: Room. 6:18-23, jonka v. -92 käännöksestä luin. Jotenkin minulle tuli siitä nyt uusi näkökulma. Siinähän oli sadonkorjuuta. Kenen pellolla ollaan, sen satoa korjataan; sitä, jota se isäntä on pelloille tai hedelmätarhoihin on kasvamaan laittanut. Muutahan sieltä ei voikaan tulla.

"Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. 

Mutta nyt kun olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopulta iankaikkisen elämän."  Room. 6:20-22 KR-92 

Ja jae 23 sanoo sitä lopuksi saatavaa iankaikkista elämää lahjaksi. Armolahjaksi.  Sellaisen isäntä vielä lopuksi antaa, huolimatta pellolla ahertavan työn tuottavuudesta. Synnin pellon isäntä maksaa palkkaa omalla tavallaan. Mutta Jumalan peltojen työväki saa palkan toisin. Siinä viimeiseksi tulleet saavat yhtä suuren palkan, koska kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan armosta annetaan kullekin enemmän kuin olisi omine töineen ansaittu!  

Halleluja! Puhkeaa jo sieluni kiittämään tästä lahjasta! Hyvä on Herraa kiittää hänen armostaan!

"Synnin palkka kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamne." Room. 6:23 KR-92

Minusta tämä oli riemastuttava löytö, että Jumalan pelloilta ei voi muuta satoa korjatakaan. Joka tietysti pitäisi ollakin ihan selvä asia, mutta aina uudestaan kuitenkin otetaan esiin, löydetään, vanhoja totuuksia. Eipä siis tosiaan kannata muille pelloille tai hedelmätarhoihin haikailla.

Pukekaa yllenne...

"vaan pukekaa päällenne 

Herra Jeesus Kristus,

älkääkä niin pitäkö

lihastanne huolta,

että himot heräävät." 

Room. 13:14 

Mikä ihastuttava ajatus pukeutumisesta! Saa vetää ylle uuden vaatteen; täydellisen sopivan, kauniin, puhtaan, ilmaiseksi sen saajalle annetun, mutta silti äärettömän paljon sen antajalle maksamaan tulleen, rakkaudesta annetun!

Pyhästä Hengestä - sen saamisesta LAHJANA

Se lahjoitetaan Jeesukseen uskoville. Johannes Kastajasta tosin sanottiin jo ennen hänen syntymäänsä enkelin ilmoittamana näin:  "Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta." Luuk. 1:15. Hänhän olikin Jeesuksen edeltäkävijä. Mutta me muut sitten; näköjään sen lahjan voi saada ennenkuin ihminen on tullut kastetuksikaan.

Saul/Paavali. Apt. 9:10-18 KR-92 kts. Raamatusta: "...kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee... ... Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."  Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin."

Saul oli saanut uskon lahjan sen kolmen pimeän hiljaisuuden päivän aikana, jolloin hän ei nähnyt, syönyt, eikä juonut. Mutta hän oli silloin Jumalan puhuttelussa. Hän näki sinä aikana näyn, että Ananias -niminen mies tulee, ja laittaa kätensä hänen päälleen, jotta hän saa näkönsä jälleen. 

Sitten oli se tapaus, että uskoon tulleet - Pietarin puheen aikana - Korneliuksen kotona saivat lahjan: "...hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa..." Apt. 10:45-46 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..." Apt. 10:47-48 

Ja sellainenkin tapaus oli, jolloin uskovat saivat Pyhän Hengen vasta kasteen jälkeen - itseasiassa uudelleenkastamisen jälkeen: "Ja hän sanoi heille: "Saittteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sittten olette kastetut?" He vastasivat:  "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka on tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." Apt. 19;3-6

Olisivatko he voineet saada Pyhän Hengen lahjan, vain Paavalin kättten päällepanemisen kautta, vai oliko sillä kasteasialla joku osuus asiassa, siihen en minä osaa sanoa mitään. Pyhä Henki jokatapauksessa toimii jakaen lahjoja - erilaisia lahjoja - oman tahtonsa mukaan; "...mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Haluaisin vielä korostaa sitä asiaa, että kyseessä on lahjasaamiset. Siis LAHJAT. Ja lahjathan on sellaisia, joiden saamiseen meillä ei ole osaa eikä arpaa omilla tekemisillämme. Armosta saadaan vaan.

---

Tänä aamuna lukuvuoroon osui tuo Paavalin tapaus, kun hän sai sen lahjan. Innostuin kirjoittamaan vihkooni siitä. Ja kun oli jo aiemminkin näitä tapauksia mieleen tullut, niin muistelin niitäkin. Mutta onhan Raamatussa enemmänkin näitä kertomuksia Pyhän Hengen työstä ja ilmestymisistä.

"Tämä siunaus armosta annetaan"*

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, 

ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi." Apt. 2:2-4 KR-92 

"Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa." Apt. 4:31 KR-92 

"he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Apt. 10:46-47 KR-92 

"... He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta." Apt. 14:3 KR-92 

* Hengellisestä laulusta: "Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen..." Laulun sanoista peräisin oleva otsikko jo sanoi sen, että se on armosta annettava lahja. Sinä olet Jeesuksen oma, hänen verellään pesty;  sinä voit siis saada lahjan, ihan milloin tahansa  Henki tahtoo lahjan sinulle jakaa.

"Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Kirjoitin tässä nyt vain siitä koko talon täyttäneen Hengen ilmestymisestä innostuneena, kun sen jakeen aamusella luin ja mieleni kuvitteli millainen hetki se on ollut: jännittävä kokemus! Ajatelkaa nyt, miltä tuntuisi omassa kodissa sellainen. Ei oltu ennen edes kuultu sellaisesta.

Mutta me olemme saaneet kuulla siitä. Ja sama Jumala meillä on. Ei se ollut vain silloin tapahtunutta, Jumala toimii nykyäänkin samoin. Mutta osaammeko edes kaivata sellaista? Kaipauksen sijaan kaivelemme... itseämme - ja tuumimme, ettei ole mitään mahdollisuuksia saada... Voi meitä! Eihän lahjoja anneta saavutuksista ja onnistumisista! Lahja on - lahja. Sitä ei ansaita millään. Se vaan saadaan. 

Pyhällä Hengelllä on siis muitakin lahjoja jaossa, kuin kielilläpuhumisen lahja... 😀🙏 

Siunattua päivää sinulle☀️ 

Ps. On ihan sopivaa pyytääkin näitä lahjoja:)