Vaikuttavaa...

Katsoimme eilen TV7:lta elokuvaa "Täydellinen lahja". Se oli sellainen hyvänmielen elokuva, jossa tavan ihmisten tavan arkeen tulee joku, joka vaikuttaa hiljaisella tavallaan... Kyseisen päähenkilön nimi oli "Jess".

Elokuva oli kiva katsottava noin muutoinkin, mutta se oli myös vaikuttava. Se sai toivomaan (ja rukoilemaan) että omaankin elämään ilmestyisi joku "Jess" - eli Jeesus, joka antaisi uutta voimaa ja uutta sisäistä elämää - jotain uutta,  vaikka olosuhteet olisivat sinänsä entisenlaiset. Mutta sellainen sisäinen uudistuminen voi "säteillä" uloskinpäin ja vaikuttaa vähitellen näkyvälläkin tavalla.

Rukoukseni siis tänä aamuna on kaipausta, että Jeesus tulisi sydämeeni uudistaen minua. Kun tänä aamuna aloin lukea jakeita tälle päivälle, tuli ajatus, että en haluaisi olla vain "pelkkien kirjeiden varassa". Odotan Sinua itseäsi Jeesus tulemaan luokseni.

---

Tuon vaikuttavan, nykyajan tapahtumiin sijoittuvan, hyvän elokuvan voi halutessaan katsoa TV7:lta tänään klo 13.30:

https://www.tv7.fi/

https://www.tv7.fi/tv-opas/

Hyviä katseluhetkiä❤️

Halu oli kova, mutta hän ei tuntenut itseään...

Pietari oli varma, ettei hän ikinä jättäisi Jeesusta. Ei vaikka kaikki muut niin tekisivät. Jeesus joutui varoittamaan häntä siitä. Pietari ei uskonut alkuunkaan, että mikään voisi ikinä saada hänet kieltämään Jeesuksen. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun niin oli käynyt. Se kävi niin helposti, ihan huomaamatta. Sama voi aivan hyvin tapahtua meillekin.

Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi jo edeltä, mitä tulisi tapahtumaan.  Jeesus tiesi myös, että Pietari halusi olla Jeesuksen oma, mutta kuten hän, Jeesus, sanoi: "...Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko." (Matt. 26:41 JKPR*)  Hän ei hylännyt tämän tähden Pietaria, vaan kysyi myöhemmin : "Rakastatko minua?" Ja Pietari rakasti.

Kuinkahan moni on vainoissa, tai hyvin paljon vähäisemmissä, ollut samassa tilanteessa, että huomannut kieltäneensä Herransa. Hän, Jeesus, kysyy meiltä uudestaan: "Rakastatko sinä minua?" Ja hän itse rakastaa sitä, joka haluaa kuulua hänelle!

Jeesus muuten itse sanoi, että "...kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;" (Mark. 3:28)  Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka oli poikkeus tästä. Ja siitä asiasta on jostain joskus tarttunut mieleeni sellainen ajatus, että silloin ihminen on jo niin paatunut, ettei paluuta ole; ihminen ei edes itse halua enää sitä. Jeesushan sanoi niinkin, että "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37) Joka haluaa tulla, otetaan vastaan.

*JKPR  - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Siunattua päivää sinulle!

Odotetaan

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31

"ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä,
 että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle."  Luuk. 12:36

"Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä." Luuk. 21:30

"Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän?"

"... Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden
meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjosssa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan teille."
Luuk. 1:78-79

"...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee..." Hes. 47:9

"Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän,
kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata,
iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
Sak. 4:10

Minusta nämä jakeet tuntuivat tänä aamuna lohdullisilta. Löysin ne vanhasta Raamatustani viivattuina ja joku oli vielä lapullekin kirjoitettu.

Pimeässä olevalle sarastaa jo aamu.
Näivettynyt ja kuollut virkoaa virran tullessa elämään.
Pieniä alkuja ei kannata halveksia. Vaikka me emme näe arjessamme ehkä mitään erityistä, emme tiedä mitä erityistä Jumala on niihin päiviin kätkenyt. Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista kirjoitin jo aiemminkin. Se näytti monen mielestä "tyhjän veroiselta". Mutta Jumala iloitsi siitä, kun näki rakennustöissä ahertavan Serubbaabelin kädessä luotilangan.


Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista aiemmin kirjoitettua.

Selvästi näkyviksi tulevat kasvot!

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. "Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni." 4 Moos. 6:24-27 KR-92

 "...kirkastakoon kasvonsa sinulle..." 

Millainen riemu onkaan, kun epäselvästi näkyvät kasvot tulevat selvästi näkyviksi. Kaikki luulot saavat haihtua ja saamme nähdä Herran sellaisena kuin hän on. Millaiset kasvot meihin katsovat? Rakkauden kasvot; kuin aurinko täydessä terässään. Isän kasvot, kun hän katsoo suuresti rakastamaansa lasta. Näin arvelen, sillä sanotaanhan tuossa siunauksessakin, että rauha ja armollisuus on hänessä. Armollisuudessa on rakkautta.

Kirkastakoon Hän kasvonsa sinulle. Ja minulle. En osannut tätä sanoittaa ihan sitten, kuin olisin halunnut. Johtuu varmasti siitäkin, etten vielä näe häntä kyllin selvästi.

Mutta kaiketi siinä Jumalan kasvojen esiin tulemisessa on jotain samaa, kun aurinko tulee pilvien takaa esiin. Jeesuksessa, isoveljessämme myös nämme hänet; Isän. Ja Raamattu kirkastaa meille sitä.

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on." 1 Joh. 3:2

Tämän aamun yllättävä löytö

Tänä aamuna mielessäni alkoi pyöriä sana dobromirka tai ...mivka?. Kun sitä jonkin aikaa olin mielessäni pyöritellyt, päätin, että katsonpa mitä netistä löytyy. Paikaksi sitä osasin ajatella. En tiedä mistä se mieleeni tuli. Jostain lukemastani varmaan jäänyt mieleen.

Paikka se tosiaan oli, Dobromirkan kylä Bulgariassa. Siellä on Mission Possiblen toimesta pantu kuntoon hylättyjä rakennuksia ja nyt ne ovat silmänilona ja uutta toivoa tuovina paikkoina sen kylän asukkaille. Ensin päädyin lukemaan juttua unohdetusta puutarhasta. Se oli kuvin varustettu kertomus puutarhasta, jonka portista ei voinut kulkea sisään. Sinne piti mennä takakautta, jos halusi nähdä sen sisältäpäin. Paikka herättää mielikuvituksen. Mitä se puutarha on ollut, ja mitä se voisi olla, jos joku sen kunnostaisi.

Mutta yhtä ränsistynyttä oli ollut sen puutarhan vieressä. Vaan nyt siinä on se uutta toivoa tuova paikka, kauniiksi kunnostettuine rakennuksineen. Onkohan sillä uohdetulla puutarhallakin vielä uusi kukoistus edessään?

Tähän sopi kuvitukseksi tämä jo ennenkin nähty kuva.

Perkuuhommaa ja vaateparsia

"Peratkaa pois vanha ihmisenne..."

---
Olin luullut tuollaista joksikin jakeeksi. Sanalla "peratkaa" löysin kuitenkin vain jakeen: "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu."  1. Kor. 5:7.  Perkaamisesta tuli kuitenkin mieleen eilen kuultu saarna seurakuntamme rukoushuoneella. Siinä oli siitä, että ensin noukitaan pieniä kiviä "pellosta", että näyttäisi paremmalta... Kun kaivetaan ojaa, saattaa tullakin jo isompia kiviä esiin. Vaikka kiviä on kerätty pois aiemminkin, aina niitä vain nousee esiin. (Senhän saamme mekin joka kevät huomata tiellämme. Aina on talven jälkeen noussut kiviä koholle ja noukittavaksi, tai pois kaivettavaksi.) Ja sitten puhuja sanoi, että jos kaivetaan oikein syvään, tulee lopulta vastaan kallio. Sellainen, jolle me emme mahda mitään. Se on perisynti. Meidän on mahdoton tehdä sille mitään. Siihen tarvitaan Jeesus.

Löytyi sitten tällainenkin jae:

"että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte,

 ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,

ja uudistua mielenne hengeltä, ja pukea päällenne uusi ihminen,

 joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen."

 Ef. 4:22-24

Tulee mieleen vaatteiden pukeminen. Vanhat rääsyt joutaa pois, vaikka kuinka mieluisia vielä olisivat. Ja on puettava ne uudet vaatteet ylle - vaikka ne tuntuu aivan liian hienoilta, ehkä, tällaisen ylle...

Niin "orpo", "kerjäläinen"ja "tuhlaajapoika", kuin vaatteensa ryvettänyt ja rikkonut "kiltti lapsikin", saa Isältä uutta, ehjää, puhdasta ja sopivaa ylle!

"Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. 

Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin." 

Room. 13:12

Yöpuku pois ja päivävaatteet päälle...

Siunattua alkanutta viikkoa sinulle!