"Missä ihmeessä se on... se perusta? " -- "No tässähän se on: Jeesuksessa!"

Aamulla silmäillessäni pientä punaista UT:täni, osui siellä alleviivattuna silmään tämmöinen: "... että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto." Kol. 4:12

No, kuinka ollakaan, tuonkin voi helposti kokea niinkuin väärin, että tulee heti mieleen vaatimuksen tavoin, ja kysymys: "että kuitenkinko se meistä riippuu?" Ja sittenpä pitää vielä silmäillä lisää, jotta löytyisi vastaus, että miten asia on, missä se perusta todella on: 

❓❓❓

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:16

"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Fil. 3:5

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti  meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Fil. 3:6-7

No tässähän se on! Jeesuksessa! Ei meidän aikaansaannoksissamme. ✝️❤️‍🩹❣️☀️

"Uskokaa saaneenne" - - - Mitä ihmettä...!

Kirjoittelin vihkoon viikko sitten sunnuntai-aamuna. Sitten oli lähtö reissuun. Palattiin eilen, sunnuntai-iltana, ja tämän aamun luettavat oli jännästi kuin jatko-osaa sille, mitä viikko sitten olin lueskellut ja kirjoittanut:

---

Viikko sitten: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa uskoen pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

"Sen tähden minä sanon teille: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 (-38 käännös)

Kts. myös Luuk. 11:1-13!  "Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua, ovi on lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään... hän kuitenkin tekee sen..." Luuk. 11:7,8 KR-92

---

Ja nyt tänä aamuna: Mark. 11:20-26  "Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan." (jae 22 KR-92) Ja niin voisi vuori siirtyä paikaltaan! Tai puu kuivettua hetkessä...

Ja sitten oli vielä:  1. Kun. 17:7-16, 17-24.  Elia Sarpatin lesken luona. Siinäkin uskon ihmeitä, kun lopussa olevat leivät ja öljy eivät vaan ehtyneetkään. Ja lesken kuollut poika heräsi henkiin.

Heillä oli suruhuntu silmillä...

Heillä oli suruhuntu silmillä. He itkivät järkyttyneinä ystävänsä ja ohjaajansa kuolemaa. Se kaikki oli tapahtunut vieläpä niin äkisti yllättäen, ja niin rujosti! Eihän asioiden näin pitänyt mennä. Ihan muuta luultiin. Sitten siihen järkyttyneen surun keskelle tulee vielä naisia, jotka sanovat nähneensä... Hänet! Ei tähän enää olisi kaivattu mitään tuollaista... Mutta sitä sorttia saadaan lisää. Kaksi porukasta oli päättänyt sanoa suruporukalle heipat, ja lähteä muualle. Mutta tuntien päästä he tulevatkin takaisin ja hekin höpisevät samaa! Sekoittaisiko suru ja toiveajattelu vielä heiltä kaikilta järjen?  Jossain vaiheessa joku puhui sitten sellaisia järkeviä, että syödäkin pitäisi... No, joo, niin pitäisi. Ja niin tehtiin. Mutta sitten sinne ilmaantui yksi yllätysvieras niin hiljaa, ettei kukaan huomannut häntä, ennenkuin hän oli jo siinä... Se, jota surtiin ja itkettiin, oli nyt siinä! Haamuko se oli?! Ei ollut. Se oli Hän, ilmielävänä, naulojen jäljet käsissään. Ja hieman nuhdellen heitä siitä, että he eivät olleet uskoneet niitä ensimmäisiä silminnäkijöitä. 

No, heillä oli ollut se suruhuntu silmillä. Mitä meillä mahtaa olla silmillä? Emme voi samaa selitystä antaa kysyjälle.

---

Luin aamulla tekstipätkän, jonka innostuin kirjoittamaan vihkoonikin: Markuksen evankeliumista luvusta 16:9-20, "Ylösnousemusevankeliumi".  Luin sen ensin Helsingin ortoksiseurakunnan sivuilta, jossa on joka päivälle luettavissa Raamatun tekstejä. Sopii siis ihan jokaiselle☀️ 

Tässä linkki sinne. Huomenna siellä on sitten taas uudet luettavat: https://www.hos.fi/paivan-sana/ 

Laitan tähän myös vihkoon kirjoittamani, jos joku siitä tahtoo sen luettavan vilkaista.

Autuas se joka uskoo, vaikka ei näe...

 "...kun hän vielä oli kaukana, 

näki hänen isänsä hänet..."

Taisi olla Isä joka ensiksi näki sen, joka oli tulossa...

"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20

Isä teki tämän, vaikka poika ei ollut ehtinyt vielä sanoa tai tehdä mitään! Ja kun poika rupesi puhumaan mitä hänen sydämellään oli, isä käski vain tuoda pojalle puhtaat vaatteet, ja laittaa juhlat pystyyn!

"Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa, ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään." Luuk. 15:22-23

 

"...Autuaat ne, jotka eivät näe

 ja kuitenkin uskovat!" 

Joh. 20:29 

Jeesuskaan ei hylännyt  epäilevää Tuomasta, vaikka sanoi noin.

Hän sanoi myös tämän: "..."Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi  ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Joh. 20:27

"Ja autuas se, joka uskoi;

sillä se sana on täyttyvä,

mikä hänelle oli tullut Herralta!"

Luuk. 1:45

Täydelliset ovat HÄNEN tekonsa! Ja tahdon riippua kiinni Hänessä!

 "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. 1:19

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen  tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen kautta vallitsee," 2. Piet. 1:3-4

"ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." 2. Piet. 1:11 KR-92

"Sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." 2. Piet. 1:11 

"Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle." Joh. 1:16

"Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on." 5. Moos. 32:4

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä," Joh. 1:12

"Tuokaa hänet minun tyköni." - Se oli tiukka paikka

Poika oli tosi sairas. Isä oli valtavan huolissaan tästä ainoasta pojastaan. Jostain hänenkin korviinsa oli kantautunut vielä yksi toivoa herättävä uutinen: oli joku joka voisi parantaa hänen poikansa. Mitenkähän vaivalloista mahtoi olla tuon pojan tuominen paikan päälle. Tarvittiinkohan siinä apuvoimiakin kenties; emme tiedä sitä. Kuten emme pojan ikääkään. Mutta nyt oli isä poikansa kanssa tavannut Jeesuksen opetuslapset, jotka kuulemma myös olivat kykeneviä parantamaan. Mutta pettymys oli suuri: nämä eivät kyenneetkään tekemään mitään hänen poikansa hyväksi.

Sitten isä näki itse Jeesuksen tulevan paikalle ja halusi ehdottomasti saada esitettyä asiansa vielä hänelle. Hän saikin  sen tehtyä ja Jeesus käski tuoda pojan siihen hänen luoksensa. Mutta kun poika oli jo niin lähellä, että näki Jeesuksen, sai hän heti kohtauksen, joka oli pahaa katseltavaa. Jeesus kysyi, kuinka kauan tämä vaiva oli hänellä ollut. Lapsuudesta asti se oli pojassa ollut ja aiheuttanut paljon kärsimystä, sillä kohtauksen tullessa hän saattoi kaatua mihin tahansa.

Jeesus käski saastaisen hengen lähteä hänestä. Mutta sen lähtökin oli kauheaa katsottavaa. Näytti jopa siltä, että nyt poika kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti pojan ylös.

---

Tämä tapaus kerrotaan Markuksen toimesta; luku 9, jakeet 14-29

Mutta huomionarvoista on myös se, mistä Jeesus ja kaksi hänen kanssaan  matkassa ollutta tulivat, ja mitä heillä oli ollut sillä välin meneillään, kun muilla oli kiivas väittely meneillään vuoren juurella. Jeesus ja ne kaksi muuta olivat juuri olleet kirkastusvuorella! Ja niissä mietteissä he laskeutuivat alas vuoren juurelle, palaten taivaallisista  keskelle kaikkea raadollisuutta, ja meneillään olevaa väittelyä. Ja sitten Jeesukselle heti esitetään sairaustapaus, johon juuri hänen itsensä on käytävä käsiksi. Nyt vasta, tänään kertomusta lukiessani uudemmasta käännöksestä, tajusin kai ensi kertaa sen, miksi Jeesus niin kärsimättömän tuntuisesti puuskahtaa ääneen, että kuinka kauan hänen vielä täytyy olla epäuskoisen kansan keskuudessa... Korkeudesta maankamaralle - ja kaikkeen siihen, mitä se sisällään piti!

Ja sitten vielä tämä. Opetuslapset ihmettelivät, miksi he eivät nyt kyenneet tätä poikaa parantamaan? Jeesus osoitti vastauksellaan, että jotkut tapaukset vaativat enemmän... rukousta ja kenties jopa paastoa. 

Mutta samalla - pojan tuoneen isän heikko usko - sanatarkasti: epäusko,  ei ollut este pojan parantumiselle! Eikö se olekin rohkaisevaa meidän kannaltamme, jotka omia asioitamme tuomme Jeesuksen eteen...

Kuvassa eilisillan sateenkaari. "...kun ... kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni..."  1. Moos. 9:12-16 

Jeesuksen läsnäolon siunaus sinun päivääsi!

---

Tästä kirjoituksesta oli  puolet "vanhaa", puolet "uutta". Alkuosa oli ollut kirjoitettuna jo kauan, mutta koska siitä tuntui puuttuvan jotain, se oli jäänyt luonnoksiin. Tänä aamuna päivän sanan tekstinä ollutta Markuksen kohtaa (Mark. 9:14-29) ja sitä v. -92 käännöksestä luettuna, juttu sai lisänsä.

Vähäuskoinen

 "..."Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Matt. 14:31 

Se oli Jeesuksen  sanoja. Kuten myös ne:

"...Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Mark. 9:23

"...jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran..." Matt. 17:20, Luuk. 17:6

Se usko riittäisi  voimaksi sairaiden parantamiseen, jopa voisi vuoria siirtää, tai puita käskeä. 

"Sinä vähäuskoinen" puolestaan käskettiin kävelemään veden päälle, mitä hän aluksi tekikin. Mutta sitten rupesi vilkuilemaan ympärillään olevia pelottavia asioita, eli siinä tilanteessa aaltoja, ja alkoi vajota. Mutta tulihan Jeesus hänen avukseen siinäkin, nostaen hänet ylös. Ja yhdessä sitten menivät veneeseen. Silloinkin vielä aallot olivat kovat; ne asettuivat vasta, kun he olivat asettuneet veneeseen.

"Sinä" - minä - vähäuskoinen, voisit edes muistaa, kuka siinä kanssasi on koko ajan: itse Jeesus!

Matt. 14:23-33 (pääset lukemaan tästä klikkaamalla) 

---

Kun aamulla oli heti alkamaisillaan ikävien ja pelottavien asioiden pohtiminen, alkoi mielessäni soida  Seppo Kohvakan laulaman laulun sanat kääntäen ajatusteni suuntaa pois niistä mietittävistä: 

"Älä pelkää, usko ainoastaan..."  Siinä on myös:  "... ajallansa kaikki selviää... ... rakastaa hän lastaan... ei koskaan hän virheitä tee..."

Valoisaa päivää sinulle!

---

Piirsin sitten tämän jutun jälkeen kuvankin tähän aiheeseen. Se löytyy toisesta blogistani.