Paimen kohtaa näännyksissä olevia ja sairaita

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagoogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki väkijoukot, 

hänet valtasi sääli, sillä

ihmiset olivat näännyksissä

ja heitteillä, kuin lammaslauma

paimenta vailla.

Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." Matt. 9:35-38 KR-92 

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen." Kol. 3:12  KR-92

"Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne..." Kol. 3:13-16 KR-92

Kaivo on syvä... Ja ammennusastiakin puuttuu.

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." Jesaja 12:3

- Kaivo on syvä. Mistä sinulla on antaa vettä, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa?

Tuohon tapaan kysyi kerran kaivolla se yksi nainen Jeesukselta. Mutta Jeesus kykeni silloin, ja kykenee nyt -  antamaan tarvitsevalle sitä vettä, jota hänellä on. Siihen ei ammennusastiaa tarvitse. 

Nainen oli itse tullut kaivolle hakemaan vettä. Sitä tavallista. Jeesus oli tullut kaivolle, jotta saisi antaa naiselle vettä - sitä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja siitä naisen elämä elpyi täysin uudeksi. Ja naisesta itsestään alkoi heti pulputa sitä elämääantavaa vettä muillekin🌿 Ja Jeesus itsekin tuli opetuslapsineen vieraaksi siihen kylään.

Kohtaaminen kaivolla luettavissa: Johanneksen evankeliumi luku 4.  Se voi lukea myös tuossa linkissä Koivuniemen Raamattuhaku, (menee lukuun Joh. 4):

 https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku& jäännöksensä=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=joh+4

Jotkut tulevat kohtaamaan Jeesuksen kaivolla. Toiset hiipivät hänen luokseen yöllä. Näin tapahtui edellisessä luvussa 3,  kun fariseus Nikodeemus tuli Jeesusta tapaamaan. (Sen pystyy myös helposti  katsomaan tuossa linkissä). 

Jännä juttu, että kaikkien halveksimalla naisella, ja kaikkien arvostamalla fariseuksella, oli sama tarve! Kohdata Jeesus ilman muita ihmisiä ympärillä🌟🌿

Mutta uskallammeko me kysyä...?

 "... Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?" Joosua 5:14 KR-92

Uskallammeko me... kysyä?

Ei tahdo uskallus riittää.

Pelottaa. Kokee suurta heikkoutta.

Kelvottomuutta.

"Saul kysyi: "Herra, kuka  sinä olet?"

Herra sanoi: "Minä olen Jeesus,

jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi.

Minä olen ilmestynyt sinulle,

koska olen valinnut sinut

palvelijakseni ja todistajakseni,

kertomaan siitä, mitä nyt

olet nähnyt, ja mitä vielä 

olet näkevä, kun sinulle ilmestyn."

Apt. 26:15-16 KR-92

Ja Joosuakin uskalsi sen takia, että hän näki:

"Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

Mies vastasi: "En kumpaakaan.

Olen Herran sotajoukon päällikkö

ja olen juuri saapunut tänne."

Silloin Joosua lankesi polvilleen,

kumartui maahan saakka ja sanoi:

"Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin."  Joosua 5:13-15 KR-92   (Paikka oli pyhä; kuin oli Mooseksellakin ollut.)

He kumpikin, Joosua ja Saul, näkivät jotain sellaista; pyhää ja kirkasta, voimakasta ja erilaista, joka oli selvästi enemmän kuin se, mikä oli heille tuttua. Se pisti kysymään. Ja antoi uskalluksen. Oltiinhan siinä Pyhän kanssa kasvokkain. Ja Pyhyys heidän edessään, ei tahtonut tuhota heitä - vaan auttaa. Ja antaa jotakin, mihin omin yrityksin ei olisi kyetty.

Kiitos Herra, että sinun katseesi seuraa meitäkin🌟

Samoin Jeesus näkee meidätkin...

Kun taannoin piirsin tämän kuvan Natanaelista,  halusin kuvata hänet siihen omissa mietteisssään.  Meille ei ole kerrottu, mitä hän mietti. Ehkä hän ei itsekään kertonut niitä kenellekään, mutta oli silti yksi, joka tiesi ne: Jeesus. Hän myös näki Natanaelin siellä puun alla, vaikka Natanael ei sitä tiennyt, vaan luuli olevansa siinä aivan yksin ajatuksineen. 

Minulla oli tänään omat mietteeni. Kun myöhemmin osui tuo piirustus silmiini, (kun se keittiössä yhä lojuu), sen näkeminen toi minulle lohtua. Ajattelin näet niin, että samalla tavoin Jeesus meidätkin mietteissämme näkee. Ja se on lohdullinen ajatus.  Ei ole mitään, mitä Hän, Jeesus, ei tietäisi meistä ja asioistamme. Kaikki on hänen edessään aivan avoinna. Hän tuntee sydämemme ajatukset tarkkaan.  

"Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:  "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut". Joh. 1:47-48

Niinhän se meni, se Jeesuksen ja Natanaelin (ensi)kohtaaminen. Joka tosin oli ensikohtaaminen vain toiselle osapuolelle. Toinenhan tunsi jo toisen täysin, sen toisen osapuolen sitä tietämättä. 

Kun ihmisen usko ja Jumalan voima kohtasivat...

"Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi." Mies hypähti pystyyn ja käveli." Apt. 14:8-10 KR-92

Tähän hetkeen pysähtyi ajatukseni aamuisen lukemiseni aikana. Halusin hetken miettiä sitä hetkeä kauan sitten Lystrassa. Rampa mies oli tuotu jollakin tavalla, joittenkin toimesta, istumaan siihen, missä hän nyt oli.  Olikohan se paikka joku aukio; tori, teatteri, tms., koska ihmisiä oli siellä koolla kuuntelemassa Paavalia. Halusin katsella sitä, kun mies istuu siellä. Paavali puhuu. En tiedä, istuiko mies siellä ajatuksissaan katse maahan päin, vai oliko hän suunnannut katseensa suoraan Paavaliin. Mutta jokatapauksessa mies mielessään uskoi suuria ja  Paavalin katse tavoitti hänet sieltä toisten joukosta. Pyhä Henki lie antanut Paavalille sen näkökyvyn, että hän kykeni näkemään, että tuo mies uskoo... Ja kohta sen miehen korvat tavoittivat Paavalin sanat siitä, että hän voisi nousta ylös jaloilleen! Jos mies oli siinä vielä mietteissään ollut vaikka katse maahan päin, niin hänen kuulemansa  sanat ainakin hätkähdyttivät hänet, ja silloin ainakin heidän katseensa kohtasivat, kun mies tajusi, että juuri hänelle ne sanat sanotaan.  

Suuri on Herra Jeesus, joka on keskellämme!

"Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!  Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne." Jes. 12:6 KR-92

"Koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

- Siunattu hän, Kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!" Luuk. 19:37-38 KR-92 

 

Suuri on hän, joka oli heidän keskellään silmin nähtävissä, eläen ihmisenä ihmisten joukossa - kuitenkin Kuningas! Se oli erityistä aikaa. Opetuslapset elivät siinä ihmeessä.  He tajusivat sen erityisyyden, ja sen, kuka heidän keskellään oli...  ja siltikään eivät hekään ehkä ihan kunnolla siinä hetkessä ollessaan. 

Mutta ajat vaihtuvat. Jeesuksen piti mennä takaisin taivaaseen. Hänhän  kuitenkin sanoi, ettei jättäisi yksin heitä, vaan olisi heidän kanssaan aina, joka päivä, ja antaisi heille "toisen Puolustajan" olemaan heidän kanssansa. Tämä koskee meitäkin.

Jeesus myös lupasi tulla takaisin. Tunnistamneko me kuinka erityistä aikaa me elämme? 

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28  

 

Jeesus viihtyi syntisiksi tunnustautuvien seurassa

Kerran Jeesus veti yhtäkkiä mukaansa yhden tullimiehen. Tullimiehiä inhottiin, koska he vetivät välistä omiin liiveihinsä. Mutta nyt yksi heistä tuli vedetyksi Jeesuksen matkaan. Tämä kaveri on kirjoittanut itse siitä tapauksesta. Aika lyhyesti tosin, joten meidän mielikuvitustamne jää kutkuttamaan, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän lähti, kun kutsuttiin. 

Mutta sitten, mahtoiko Jeesus  kutsua itse itsensä  tämän tullimiehen kotiin syömäänkin, kuten joskus aiemmin oli tehnyt erään toisen* -  itselleen myöskin rahaa virallisen rahankeruun lomassa kooonneen,  kotiin. Oli miten oli, siellä Jeesus nyt jokatapauksessa oli. Ja isäntä oli varmasti täpinöissään, ja parasta pistetty pöytään.  Sinne oli kutsuttu myös isännän ystäviä ja työkavereita. Yhdessä oltiin pöydässä: Jeesus, Jumalan Poika heidän kanssaan, omine kavereineen. 

Mutta se näky korpesi monia! Itsensä paremmiksi tuntevat, pitivät Jeesuksen toimintaa käsittämättömänä; mennä nyt tuollaiseen talouteen syömään. He jopa tulivat sanomaan mielipiteensä Jeesuksen kavereille. Mutta sen kuuli myös Jeesus, ja oletettavasti talon isäntä itsekin, koska oli kirjoittanut siitä muistiinpanoihinsa.  

Mutta mitä Jeesus sanoi niille ihmettelijöille, itsensä parempaan väkeen asemoiville?  Hän  käski heidän - joiden niin hyvin piti Jumala  sana tuntea, mennä tutkimaan sitä, ja varsinkin sen merkitystä, kun hän sanoi:  "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."  Matteus 9:13

Sen tullimiehen nimi oli Matteus. Hänen omat muistiinpanonsa tuosta kaikesta löytyvät Raamatun kohdasta: Matteuksen evankeliumi 9:9-13.

Samasta tilanteesta kertoo myös Markus 2:13-17. Hän käyttää tullimiehestä toista nimeä: "Leevi". Hän on myös merkinnyt muistiin tämän sanan Jeesukselta: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat..." Markus 2:17

Myös lääkäri Luukas om merkinnut muistiin tuon tapauksen. Hänkin käyttää nimeä Leevi. Ja on ottanut talteen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luukas 5:32

Jeesuksen seurassa ilmapiiri on armollinen!

---

* Sakkeus. Hänetkin Jeesus kutsui. Epätavallisesta paikasta vieläpä; nimittäin puusta! Sinnehän Sakkeus lyhyenä miehenä oli kiivennyt, jotta kykenisi edes näkemään Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus luki Sakkeuksen sydämen toiveet, ja pysähtyi puun alle ja ilmoitti tulevansa ihan vieraaksi Sakkeuksen kotiin☀️ 

Onko tämä tarkoitettu rohkaisemaan vai lisäämään vaatimuksia...?

Kyseessä oli lukujakso (Hebr. 12:1-6 KR-92), joka alkaa sanoin: "Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme mekin pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme." (jae 1).

Mutta heti siis jo tuossa alussa tuli mieleen se kysymys, että "onko tämä tarkoitettu rohkaisemaan, vai lisääkö se vaatimuksia?", koska jae on tuttu ja itsestä tuntuu, että on monin tavoin taakoitettu, painolasteja on. 

Mutta kun tarkemmin mietin tuota lukemaani, en usko, että taakkojen alla oleville lisätään painoa uusilla vaatimuksilla; rimpuilla itse kantamuksista irti. Se on varmaankin niin, että:

"Hei, sinä voit/saat laskea tuon. Ja annas, niin minä autan sinua, se on vaikea irrottaa itse. Tiedän, että olet nyt väsynyt ja sinusta tuntuu, ettet jaksa enää jatkaa. Mutta kuule, lepää nyt, ja syö vähän, että saat voimia. Sitten taas sinulla on voimia lähteä liikkeelle. Ja minä, sinun auttajasi, en jätä sinua yksin yhtenäkään hetkenä. Minä seuraan matkaasi koko ajan, joka hetki. Minulta ei jää huomaamatta mikään. Sinä saat olla täysin turvallisella mielellä, sillä minä näen ja kuulen, ja olen paikalla aivan koko ajan, vaikka sinä et itse minua havaitsisikaan. Olen niin lähellä, että kuulen heikoimmankin huokauksen sinulta, tunnen henkäyksesi jopa. Ole siunattu, sinä minulle rakas! En minä voisi unohtaa enkä jättää sinua!"

Kuuluisiko siinä valmentajan, lääkärin, Vapahtajan ääni? 

"...vihreille niityille hän vie minut lepäämään, 

virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa..."

Kun ystävä kutsutaan yhteiseen olemiseen..

Luin eilen "Kohtaa minut täällä" -jutun Brander-blogista: https://www.brander.name/?p=5025. Juttu kannattaa lukea tuolta blogista, mutta siinä oli pari esimerkkiä, jutun varsinaiseen aiheeseen. Toinen oli retkiaiheinen. Toisessa puolestaan kutsuttiin ystävä kotiin mukavaa iltaa viettämään. Ystävä tuli, mutta kutsujan mielessä olleet odotukset olosuhteista, jotka hän oli ajatellut olevaksi, eivät täyttyneet. Miten suhtautuisin? Käyttäisinkö sen ajan sättimällä itseäni kaikesta siitä, mikä meni mönkään? Entäs jos olisimme kutsuneet Jumalan? 

Tänä aamuna mieleeni tuli tästä kohtaamisasiasta sekin, että jos Jumala on kutsunut meidät... Aika ja paikka ovat oikeat, olosuhteetkin ovat, mutta kutsuttu kaveri murheiden keskellä (me, minä). Kutsuja ottaa huomioon hänen saapuessaan kyllä kaverin huonon päivän, murhellisen mielen, kaverin tarpeen puhua ongelmastaan. Kutsuja kenties juuri senkin takia kutsui hänet, että saisi ilahduttaa, lohduttaa, rohkaista - vakuuttaa voimakasta tukeaan ja apuaan kaverinsa tilanteeseen. Siltikin vaikka kaveri olisi ihan uusi, vastatullut. Ja huomioon osataan ottaa myös ne epäsosiaaliset, vähäpuheiset tyypit... (kuten minä).

Ja entä se kaveri? Ehkä hänen tulisi uskoa ystäväänsä, luottaa tähän ystävään, ottaa täysin todesta, kun hän lupaa pitää huolta ja ottaa hoitaakseen asian? Voisimme hengähtää helpotuksesta ja keskittyä yhdessäolemiseen iloiten pöydän antimista, ym.

Vika on varmaankin siinä, että emme ole vielä tulleet tarpeeksi tuntemaan ystävämme luonteenlaatua, tulleet läheisiksi, käsittäneet kaverimme pyyteetöntä rakkautta ja hänen täydellisen hyviä tekojaan meidän hyväksemme, meidän puolestamme. Emme ehkä täysin osaa uskoa siihenkään, että tämä rikas, ylhäinen kaveri, oikeasti tahtoisi olla kaverimme; ja varsinkaan, että voisimme mennä hänen häihinsä - tällaisia kun me vain olemme. Mutta täysin tosissaan meidät kutsuttiin, oikeasti meitä juuri sinne kaivataan:)

"Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa." 

Apostoli Pietari 

Uskallanko kertoa Jumalle todellisen nimeni?

Jaakob uskalsi. Vaikka helppoa se ei varmasti ollut. Mutta kun hän sen uskalsi sanoa, Jumala antoi hänelle uuden nimen! 

Tästä aiheesta oli teksti sivustolla: Hebrew for Christians. Teksti on siellä englanniksi, mutta sen sai koneella käännettyä suomeksi.

https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Vayishlach/Name/name.html  

Mitä itse sanon nimekseni Jumalan sitä kysyessä? Millainen tunnistan olevani? Millainen se vähemmän mairitteleva luonteeni, nimeni,  ja elämiseni Jumalan edessä onkaan? Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan. 

1. Moos. 32

Heikko ja koukistunut

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." Luuk. 13:11 

"Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Luuk. 13:16

Mitähän nainen mahtoi tuntea sillä hetkellä, kun Jeesus laski kätensä hänen päälleen? Suloista lämpöä, voimakkaan virran, suurta lohdutusta, suuren rakkauden, Jumalan valon? Suuren ilon? Nauroiko hän, vai itkikö ilosta? Vai näyttikö tyyneltä, vaikka sisällä kuohui...?

Ehkä hän sen jälkeen iloiten katseli kaikkea ihmeissään, kun  nyt selkä suorana kykeni näkemään kaiken hyvin.☀️ 

Tuli mieleen tämmöinen: "saatte ravita itsenne hänen muotonsa katselemisella." Ihan siinä muodossa en löytänyt jaetta, mutta tämä oli:

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15

Se oli suloinen kohtaaminen - sen naisen ja Jeesuksen välillä.

Suloinen, vaikka kohtaamisen alkusyyt olivat aivan muuta. Nainenhan oli tuotu siihen tuomittavaksi...

"... Mutta Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti sormellaan maahan." Joh. 8:6 KR-92 

Mikä rauha Jeesus olikaan siinä kaiken hälisevän joukon keskellä! Hänellä ei ollut kiire sanoa mitään. 

Kun häneltä sitten kovasti tivattiin  kantaa kyseiseen tuomitsemisasiaan, hän lopulta oikaisi itsensä ja sanoi: 

"... Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Joh. 8:7 KR-92 

No lensikö yksikään kivi? Ei! Koska kaikki totesivat syyllistyneensä johonkin! Yhtään synnitöntä ei ollut. Ja kaikki luikkivat häpeissään pois.

Lopulta siinä oli vain se nainen - ja Jeesus. Mitä mahtoi syytetyn naisen päässä liikkua, ollessaan  siinä Jeesuksen edessä, joka näkyi nyt olevan se viimeisen sanan sanoja... Tämä ylin tuomari katsoo naista ja kysyy, eikö kukaan ollut tuominnut häntä? Ei ollut. 

 Ja se viimeinen sana naiselle oli: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää syntiä tee." Joh. 8:11 KR-92

Jeesus oli kuin rauhan satama myrskyssä!

---

Nainen oli tavattu ns. "itse teosta". Mutta samalla tavalla meidätkin varmaan tavataan jokaikinen, jokaikinen päivä - "itse teosta" ja itsepetosta - jotakin syntiä tekemästä, sillä emme pysty Jumalan tahtoa täyttämään - vaikka kuinka yrittäisimme - niin, ettemme jossain hairahtuisi. Me rikomme Jumalan tahtoa "ajatuksin, sanoin ja kätten töin", ja tekemättä jättämisin, kaikin tavoin, vaikka halumme olisi kuinka harras. Mutta senpä takia Jeesus juuri tulikin! 

Hän tuli, jotta täyttäisi kaikki vajavuutemne, maksaisi syntivelkamme ja vapauttaisi meidät. Hän  täytti kaiken puolestamme jo Golgatalla.

Kenelle se kelpaa, saa ottaa sen lahjana vastaan. Muutoin on kaikki suljettu lain alle.

Tuossa on Roomalaiskirjeen 3. luku luettavana. Varsinkin sen loppupuolella puhutaan juuri tästä asiasta:

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=roo+3

Suloisia kohtaamisia Jeesuksen kanssa! 

Kaksi silmää tuijotti lehtien seasta...

Siinä puussa oli muutakin kuin lehtiä... Rikas, ketterä, pieni mies oli kiivennyt sinne. Odotti saavansa nähdä "mikä mies Jeesus oli". 

Hän "halusi nähdä". Mutta sai paljon enemmän. "Mutta tultuaan sille kohtaa, Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

Eikä se siihen jäänyt: " Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi."

(Luuk. 19:1-10 KR-92) 

Kuvittelin vähän, mitä Sakkeuksen päässä olisi voinut liikkua:

Sakkeuksella oli yksi toive, ja kaksi unelmaa... Toiveensa hän ajatteli voivansa saada toteutetuksi, kun kiipesi puuhun.*  Unelma olisi ollut saada sellainen ihminen, kuin Jeesus,  omaan kotiin käymään!  Mutta sehän ei tulisi koskaan toteutumaan, sillä eihän sellainen mies edes tahtoisi katsoa häneen päin. Mutta jos hän sen Jeesuksen tapaisi, olisi hienoa, jos voisin kutsua hänet kotiini... Juhlat tahtoisin hänelle järjestää. Mutta saahan sitä haaveilla... 

* Olikohan hän kenties kiipeillyt siinä puussa  jo lapsena? Ja tiennyt mihin asti sieltä näkee? 

---

Tässä  vielä kuva, jonka tein tästä aiheesta jälkeenpäin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/mita-lehtien-seasta-nakyi.html 

Laitoin sen toiseen blogiini, koska en halunnutkaan vaihtaa pois tuota kuvaa, jonka aiemmin olin tänne laittanut. Mielestäni tuo sopii tähän juttuun omalla tavallaan: sydän kuvastaa Jeesuksen rakkautta... meihin kuiviin ja kuihtuneisiin❤️  

---

No vielä tuli itselle mieleen kysymys: Onko se Jeesuksen rakkaus minua kohtaan kuitenkaan niin suurta, kuin haluan uskoa? Koenhan itseni niin epäonnistuneeksi  Jumalan silmien edessä olemaan. Välittömästi mieleeni tuli: 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13 

Ja senhän Jeesus just meidän puolestamme teki! Ei ole olemassa mitään suurempaa rakkautta, kuin Hänen! Ei ole olemassa ketään parempaa ystävää!

Mutta me ollaan vain niin tottuneita tuijottelemaan niitä omia "mittareitamme"... Mutta niihin ei kannata tuijottaa. Niihin ei ole luottamista. Eikä tämä muutenkaan ole mitään meidän "mittariilentoa pimeässä", sillä meitä kuljettaa Jumala!

Samarialainen, muukalainen iloitsi eniten

Luuk. 17:11-19: "Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut".

Ja voisi kuvitella, että tuon viimeisen Jeesus sanoi hänelle hymyillen. Ja että muukalainen mies ajatteli kenties: "Pelastanut minut! Sekin vielä!" Ja miehen ilo kasvoi entistäkin suuremmaksi...

Siinä kymmenen miehen joukossa kaikki olivat olleet yhtä. Sairaus oli yhdistänyt heidät; ei ajettu joukosta pois sitäkään miestä, joka oli samarialainen. Hän oli muukalainen niille toisille, mutta tässä tilanteessa olivat erottavat raja-aidat menneet nurin.

Mutta mitä tapahtui sitten, kun tapahtui se suuri asia: he kaikki kohtasivat Jeesuksen, ja Jeesus paransi heidät kaikki. Ehkäpä oli niin, että suurimmalla ilolla iloitsi se muukalainen; normaalioloissa toisten taholta hyljeksitty. Hänkin sai kokea saman parantumisen kuten toisetkin - juutalaisen Jeesuksen lahjana! Hänen ilonsa ja kiitollisuutensa oli niin suurta, että hän ainoana halusi palata takaisin Jeesuksen luo sanomaan sen.

 

Kohtaaminen

Missä kohtaan sinut?

Hiljaisessa paperin kahinassa Raamatun lehdillä.

"Herra sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Silloin Herra kulki ohi, ja hänen edellään kävi kova ja raju myrsky, joka halkoi vuoria ja särki kallioita. Herra ei kuitenkaan ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta. Mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elija sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan..." 1. Kun. 19:11-13 JKR

Kohtaaminen rajakylässä

"Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti  Jumalaa suurella äänellä

ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen." Luuk. 17:15-16

Mitä siinä oli tapahtunut?

Jeesus oli ollut matkalla; menossa Jerusalemiin, ja oli kulkemassa Samarian ja Galilean välistä rajaa. Hän kohtaa kymmenen miehen joukon, jotka jäävät etäämmälle. Mutta miehet huutavat Jeesukselle: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

Ja mitä Jeesus tekee? Käskee miesten mennä näyttämään itsensä papeille. Näin laki määräsi tekemään, jos parantui pitaalista.

Nämä miehet olivat pitaalisia. He lähtivät liikkeelle ja matkalla huomasivat tulleensa parannetuiksi. Vain yksi palasi kiittämään; samarialainen mies.

Kiittämään palannut sai kuulla Jeesuksen sanat: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

---

Luuk. 17:11-19

Mitä etsit? Ketä etsit?

Mitä tosiaan etsin... Monenlaista pyrkimystä ihmisellä ehtii elämänsä aikana olla. Monet pyrkimykset ja odotukset eivät täyty. Ja nekin jotka täyttyvät, saattavat lopulta osoittautua aika turhiksi asioiksi.

Lopulta taitaa monessa meidän etsimisessämne ja pyrkimyksessämme ollakin kyse Jumalan etsimisestä, mutta emme vain tunnista kaipauksemme todellista kohdetta ja haemme sitä monesta turhasta lähteestä.

Eräs nainen sai Jeesuksen kuoleman ja haudasta ylösnousun jälkeen kuulla tämän kysymyksen: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?"*  Hän oli etsimässä Jeesusta. Ja Jeesus seisoi aivan hänen edessään. 

Ei Jeesus seiso kaukana meistäkään, vaikka emme kykene  häntä näillä ajallisilla silmillämme näkemään.

---

*Joh. 20:15

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Tähän asti

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser* ja sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam. 7:12  *"Avunkivi"

Samuelin kiven laittamisesta tulee mieleen Jaakob, joka myös laittoi kiven merkiksi merkittävälle paikalle. Hänen nukkuessaan Jumala ilmestyi hänelle. Herättyään Jaakob tajusi jotain: "..."Herra on  totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".  Ja vielä hän sanoi: "..."Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." 1. Moos. 28:16-17

Mekään emme usein tajua, että Jumala on siinä, missä mekin...

Tähän asti. Miksi ei sitten tästä eteenkinpäin Hän meitä auttaisi? Hän, joka lupasi olla kanssamme joka päivä! Jeesus itse sanoi: "..minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joos. 1:9