Mitä jos... pimeässä ja pelossa oleva kuulee...

"Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt.  14:27 KR-92

En ehkä osaa tätä sanoittaa niin, että se ääni - tutun ja turvallisen - luotetun, ääni, kuuluisi? Mutta jos lukee koko jaeparin, niinkuin minäkin luin, niin jos sitten... kuulet/näet sisimmässäsi sen, kun opetuslapset ovat pimeällä myrskyävällä merellä... Ja yhtäkkiä sieltä pimeän keskeltä kuuluukin se tutun turvallinen ääni:

🌊🌊🌊

"Kun he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt. 14:26-27 KR-92

🌊🌊🌊

Heräsin tänä aamuna ankeisiin ajatuksiin. Tuntui lannistavalta, masentavalta ja pelottavaltakin. Pöydän ääreen tullessani otin vaihteeksi ensin käsiini H.E. Wislöffin "Hiljaisia hetkiä". Siitä avasin vain kirjan ja luin tekstin, joka oli päivälle 22.7. Siinä oli jae: 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

H.E. Wislöffin tekstikin oli hyvää luettavaa. Siinä muistutettiin, että: "... Kaikki! Mikään ei ole liian suurta, mikään ei ole liian pientä." Ja että on  "ansaisematon onni saada antaa kaikki"  ja  "harvoin käytämme oikeuttamme..." antaa huolet Jumalalle hoidettavaksi.

Kirja: H.E. Wislöff, Hiljaisia hetkiä. Kirjapaja 1981.

"Älä pelkää..." - vaikka nyt olisikin...

"Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat." Apt. 27:23-34 KR-92

"Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä *ajaudumme." Apt. 27:25-26 KR-92

Alun kaksi jaetta oli luettavissa Päivän Tunnussanassa. Ne olivat vaikuttava ilmoitus. Minäkin havahduin miettimään sitä. Mutta alkujaan se ilmoitus oli hengissäpitävä ilmoitus. Se oli lupaus, että saatte henkenne pitää; niin Paavali, ilmoituksen saaja, ja kaikki hänen kanssaan matkalla olevat! Se enkelin ilmestyminen yöllä Paavalin viereen on täytynyt olla erittäin järisyttävä jo ihan kokemuksena - kun siinä yhtäkkiä enkeli vieressä seisoo, ja puhuu rohkaisun sanoja juuri minulle! Ja nekin, jotka eivät sitä ehkä heti Paavalin kertoessa uskoneet, uskoivat sitten, kun näkivät sen voiman käytännössä. Mutta se näky ja ilmoitus odotti vielä hieman aikaansa... Ja oli varmasti pelkoja kaiken keskellä. Mutta pelastus todella tuli! 

Kiitos Jumalan, joka aina pitää sen, minkä lupaa! 

* "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskatua." Apt. 27:26, v. -38 käännös. "Viskautua" on vahvempi sana, kuin ajautua.

Ja kun oltiin sitten myöhemmin "viskauduttu" jollekin saarelle, tapahtui siellä Paavalin käsien - (kirjaimellisesti käsien), kautta ihme- eli tunnustekoja, jotka toivat iloa ja suurta ihmetystä näiden ystävällisten saarelaisten keskuuteen: Paavalia puri kuolettava käärme. Mutta sen hän ravisti nuotioon, eikä tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset luulivat hänen kohta kuolevan. Ja ne samat kädet kävivät sitten koskemassa sairasta - samalla rukoillen Jumalaa; että hän parantaisi saaren päämiehen sairaana olleen isän. Ja niin myös kävi. Se vanha isä parani Paavalin meressä uitettujen, ja käärmeen puremien käsien kautta, joita Jumala käytti!

---

Kiitos Isä, kun sain kirjoittaa. Tämä tuotti taas iloa ja rohkaisua minullekin. Pidä katseeni sinussa, kaikenlaisina aikoina; niin hyvinä kuin huonoinakin.  Kauaskantoiset ovat olleet Paavalin kokeman enkelin vierailun ja merestä pelastumisen, ym. vaikutukset, kun ne vielä tännekin asti säteitään heittävät ja vaikuttavat. Mutta niiden säteiden lähde onkin yhä elävä Kaikkivaltias Jumala! 🌟

Määränpää

"He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa." Joh. 6:21 KR-92

Hieman ennen sitä, Jeesus oli ilmestynyt näkyviin sen myrskyn keskellä, ja sanonut heille: 

"Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö." Joh. 6:20 KR-92

Jumala on nähnyt - ja näkee, kaiken. Ja se on lohdullista.

Herra sanoi; kun kansa kulki "...omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen." Jes. 57:17-18 KR-92

Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17 KR-92

Kun myrskyssä kaikki toivo oli jo mennyt pelastumisesta, eikä oltu saatu syödyksikään mitään moneen päivään, nousi yksi mies puhumaan rohkaisevia sanoja:  "... Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'  Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu." Se mies oli Paavali.  Apt. 27:21-25 KR-92

Kuin olisi sanonut: Käyttäkää sitä...

Luuk. 8:22-25 KR-92

Kuin Jeesus olisi kysynyt, että mihin te sen pistitte? Tai sanonut, ettei se mikään koriste-esine ole, vaan ihan käyttöön tarkoitettu. Opetuslapset olivat ihan todellisessa vaarassa, ja heidän uskonsa oli jossain muualla kuin käytössä. Sitä se tosiaan meilläkin on, harvaa meistä voi sanoa oikein uskon mieheksi tai naiseksi. Uskoni on kuin se koriste-esine, jota pidetään vain jossain, vaikka se on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön. 

Mietin myös sitä, että mitä usko oikeastaan on? 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 

Jeesuksen mukaan opetuslapsillaankaan ei ollut uskoa sinapinsiemenen vertaa... Saati meillä sitten. Mutta Jeesus kuuli heidänkin pyyntönsä... Eikö sitten meidänkin? ❤️ 

Siunausta sinun päivääsi! 

---

Lähtivät "vastarannalle"... Jeesus varmaankin tiesi ne vastaiset aallot ja myrskyn, joka oli tulossa. Ja nukkumisensa.  Ehkä oli suorastaan tarkoituskin panna opetuslapset koetteelle?  Emme tiedä.. Mutta opetuslapset joutuivat todelliseen vaaraan... Jeesushan vain nukkui. Mutta siltikään ei ollut lopullista ja todellista hätää, koska ilmojen ja aaltojen Valtias oli mukana veneessä. 🌊🌅⚓

Myrskytuulen pudottama

Kun ahdistus sulkee suun niin, ettei jaksa rukoillakaan, kun on kuin myrskyn raastama; entä jos tuleekin joku, joka nostaa maahan pudonneen?

Joku, jolla on kaikki valta, voima, kunnia? Täydellinen rakkaus pudonneita kohtaan? Kyky luoda täysin uutta?

Eikö se ole järisyttävää? 

"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! 

Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista 

ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." 

Jes. 54:11-12

Eivät olleet hylättyjä

Opetuslapset olivat lähteneet venematkalle Jeesuksen selvästä kehoituksesta. Itseasiassa hän suorastaan vaati heitä. Kaiken siis piti olla hyvin. Mutta sitten tuli vastatuuli ja ahdistavat aallot. Ehkä siinä tuli kysymyksiä mieleen, että olivatko he ymmärtäneet kaiken aivan väärin? Tai miksi Jeesus hylkäsi heidät? Ehkä meilläkin on samankaltaisia kysymyksiä omissa ahdingoissamne. Mutta eivät opetuslapset olleet väärin ymmärtäneet. Ei Jeesus ollut heitä hylännyt. Eikä hän ole meitäkään  hylännyt, vaikka siltä kovasti tuntuisikin. Lähtihän hän etsimään sitä yhtä lammastakin joka omille teilleen oli mennyt; karannut, eksynyt ja juuttunut autiomaahan.

Matt. 14:22,27: "Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle..."  

"Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"."

Luuk. 18:12: "Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksänkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?" 

Rohkaisua - ja kehoitusta syömään...

"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36

Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."

Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?

Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."

Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?

Mutta myrsky jatkui vielä...

Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."

Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella. 

---

Apostolien teot luku 27

Jälkiviisautta. Ja Jumalan edeltätietävää viisautta...

Jälkiviisaasti ihminen voisi sanoa, että siinä mentiin vikaan, kun Paavali vetosi keisariin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, olisi hän päässyt vapaaksi ja välttynyt vangittuna Roomaan joutumiselta.  "Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen, "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin"."  Apt. 26:31-32

Mutta keisariin oli Paavali vedonnut. Ja jos hän ei olisi niin tehnyt, olisivat juutalaiset hänet matkalla Jerusalemiin - jonne Paavali ei tässä tilanteessa ollut halukas lähtemään - tappaneet. "Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. ... Minä vetoan keisariin." Apt. 25:10-11

Mutta Jumala oli kaiken takana. Hän halusi, että Paavali saarnaa Jeesusta Roomassa. Niinpä hän oli antanut Paavalille halun nähdä Rooma: "...Paavali hengessä päätti matkustaa Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma." Apt. 19:21

Tyyrossa tapahtunutta: "Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin." Apt. 21:4
Paavali piti päänsä tässä asiassa: "Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto"." Apt. 21:14

Efesossa ollessa Paavali piti efesolaisille jäähyväispuheen, sillä hän jo tiesi, että vaikeudet odottivat: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat." Apt. 20:22-23

Kesareassa Paavalin luo tuli profeetta, Agabus nimeltään, joka sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'." Apt. 21:11

Mutta itse  Herra rohkaisi Paavalia, kun hän jo oli joutunut vangituksi: "Mutta seuraavana yönä Herra itse seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa"." Apt. 23:11

Jumala oli edeltä kaiken nähnyt, tiennyt ja suunnitellut.  Sen tiedon täytyi lohduttaa ja rohkaista  Paavalia hänen ahdistuksissaan. Voisiko meitäkin lohduttaa ja rohkaista, oman epätietoisuutemme keskellä, se tieto, ettei meille tapahdu mitään, mitä Jumala ei salli. Ja mikä tapahtuu, on sen Jumala jostakin hyvästä syystä sallinut.

Ole siunattu ja rohkaistu tänään!

Saatettavia perille asti

"...Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.

...näkivät he Jeesuksen
kävelevän järven päällä
ja tulevan lähelle venettä;
ja he peljästyivät.

Mutta hän sanoi heille:
"Minä se olen; älkää peljätkö".

Niin he tahtoivat ottaa häneet veneeseen,
ja kohta venhe saapui sen maan rantaan,
jonne he olivat matkalla."
Joh. 6:17-21

Jeesus tuli siihen pimeään ja myrskyyn.
Jeesus tuli saattamaan heidät perille.

"Saattaen vaihdettava". "Saattohoito". Molemmat tarkoittavat sitä, että tarvitaan joku kulkemaan mukana se loppumatka.

---

Tuosta junaan liittyvästä; "Saattaen vaihdettava", löytyi vanha junaharrastajien keskustelu. Siitä selviää, mitä se saattaminen junavanulle tarkoittaa.

Armon auringossa -blogissa oli muutama päivä sitten teksti Myrskyssä. 

Siunattua päivää sinulle!

Olkoon Hän itse kanssasi tänään!

Jeesus oli siinä

"Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme! Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on  teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"
Luuk. 8:24-35

Opetuslapsia pelotti, kahdella tavalla kaiketi. Ensin se kova myrsky, jossa vene tuli vettä täyteen ja näytti siltä, että he hukkuisivat. Myrskyn tyynnyttyä, heitä pelotti toisella tavalla: "Kukan onkaan tämä...", jolla oli tämmöinen valta ja joka kuitenkin on meidän kanssamme samassa veneessä!

Meitäkin pelottaa. Tuo sama, aallot asettanut Jeesus, on kuitenkin luvannut olla meidänkin kanssamme. Me ehkä emme voi tunteillemme mitään, mutta Jeesus on kuitenkin sama. Yhä hän on ihmisten myrskyissä mukana...

Siunattua päivää sinulle!

Antakoon Hän rauhansa meidän mieleemme.

Samassa veneessä!

Tuo otsikon ajatus jäi päällimmäisenä mieleeni illalla lukemastani hartauskirjan tekstistä.

"Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra auta, me hukumme". Matt. 8:25

Lukemani teksti tuntui lohdulliselta. Hän on mukana siinä myrskyssä. Hän tietää, mitä pitää tehdä. Meidän ei tarvitse olla siinä yksin, vaikka siltä tuntuisikin, että Hän vain nukkuu, eikä mielestämme kenties välitä hädästämme. Kyllä Hän välittää. Hän tyynnytti senkin myrskyn, jolloin opetuslapset järvellä olivat peloissaan ja Jeesus vain nukkui. Mutta Jeesus tiesi, ettei ollut mitään todellista hätää, koska Hän oli siinä - valmiina auttamaan.

Meistä saattaa tuntua joskus siltä, (niinkuin minusta silloin, kun piirsin tuon kuvan,) että pidämme rystyset valkeina kiinni veneen laidoista, ja  olemme yksin keikkuvassa veneessä. Mutta emme me ole yksin. Kyllä se Mestari kuitenkin on siellä mukana, vaikka me emme juuri nyt näkisikään häntä.

Tänä aamuna minulla alkoi soida mielessä pätkä laulusta: "...Älä pelkää, usko ainoastaan. Ajallansa kaikki selviää..."  

Talutat minua neuvosi mukaan

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jes. 43:2

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-23

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28

"Talutat minua neuvosi mukaan", "pidät minua kiinni oikeasta kädestäni". Se reitti, jossa minua talutat, kädestä kiinni pitäen, ei ole aina sellainen, jossa itse haluaisin kulkea. Se reitti voi olla pelottavan tuntuinenkin toisinaan, ja siksi onkin hyvä tietää, että sinä pidät kiinni kädestäni etkä jätä minua yksin harhailemaan.

Kun viimeinenkin pelastumisen toivo katosi

"Mutta kun aurinkoa ja eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

"Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." Apt. 27:21-26

"Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä." Apt. 27:37

Kaikilta oli kadonnnut pelastumisen toivo. Oltiin syömättä ja laivan kalusto oli jouduttu heittämään mereen. Mutta siinä vaiheessa laivassa vierailee jumalallinen vieras; hän oli Jumalan lähettämä enkeli, jolla oli viesti itseltään Jumalalta: He kaikki pelastuisivat, vaikka laiva tuhoutuisikin ja kaikki näytti valtavan pelottavalta heidän silmissään. Juuri ennen pelastumisen vaiheita, kehotti Paavali kanssamatkaajiaan syömään.

"...Ja kaikki pelastuivat maalle". Apt. 27:14  Mikä uiden, mikä laudoilla, mikä laudankappaleilla.

Tätä lukua luin tänä aamuna kuin jännityskertomusta ikään ja saattoi mielessään kuvitella joitakin tilanteita laivalla. Mutta oli myös hienoa lukea noita jakeita rohkaisevina sanoina!
Minulla alkoi lukeminen keskeltä tapahtumia: He olivat päässeet Klauda-nimisen saaren suojaan ja olivat vaivoin saaneet veneen "korjuuseen", jonka jälkeen he sitoivat laivan ympäri köysiä... Jos sinuakin kiinnostaa, niin tästäkin pääsee sen lukemaan: Apt. 27.

Haluan jakaa tämän

Haluan jakaa yhden kirjoituksen, joka oli Yksin armosta -blogissa. Se on lohdullista luettavaa, kun tuntuu että on juuttunut monenlaisiin vaikeuksiin.

https://yksinarmosta.fi/2019/04/09/oletko-verkossa-kiinni/

Teksti tuntui lohdulliselta, sillä olimme juuri isännän kanssa puhuneet siitä, että vanhemmiten taakkoja tuntuisi olevan hartioilla aiempaa enemmän.

Myrskyssä

"Jeesus sanoi heille: "Miksi noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" Mark. 4:40*

Missä tilanteessa Jeesus noin sanoi? Siinä, kun vene alkoi olla jo niin veden vallassa myrskyn tähden, että hukkuminen näytti olevan aivan edessä... Mutta unohdettiin kai, että Jeesus oli veneessä, tai paremminkin, kuka hän oli... Mitä olisi tapahtunut, jos opetuslapset eivät olisi herättäneet häntä? Olisivatko he hukkuneet? Luulen, että ei,  vaan Jeesus olisi herännyt ja tyynnyttänyt myrskyn. Tai vene olisi täynnä vettäkin pysynyt pinnalla ja opetuslapset päässeet määränpäähänsä aivan ihmeekseen. Ja suurta ihmetystähän tapaus nytkin heissä herätti.

Noin Jeesus niiden opetuslasten kanssa, jotka olivat alati hänen kanssaan vaeltaneet, keskustelleet, nähneet hänen tekojaan aivan silmiensä edessä. Onko sitten ihme, jos me emme kykene näkemään kuka Jeesus on? Käsittämään hänen voimaansa ja mahdollisuuksiaan oman elämämme myrskyssä. Mutta vaikka me emme käsitä, Jeesus voi silti tyynnyttää myrskymme. Jospa tämä tietoisuus voisi rohkaista  meitä matkallamme.

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu

Sinä myrskyn raastama...

"Sinä kurja, myrskyn raastama,  sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." Jes. 54:11-12


Myrskyn raastama! Kalliopohja on kestävä. Sinä pysyt siinä myrskytuulenkin tuivertaessa, koska Hän pitää sinusta kiinni!  Myrskykään ei iankaiken kestä. Kun Hän sanoo sanansa, se loppuu.

Epätoivon hetkiä

Sellaisia ovat saattaneet olla nekin päivät, kun Aabraham joutui toteamaan, että ruoka ei riitä ja hänen onkin nyt lähdettävä tästä luvatusta maastaan Egyptiin. Sellainen lähtö oli riski, ei voinut tietää, oliko siltä paluuta takaisin.

Sillä kuitenkin oli. He palasivat takaisin. Egyptissäkin heillä oli ollut uusia epätoivon aiheita, mutta Jumala piti heistä huolta kaiken sen keskellä, vaikka tuntemukset eivät liene niiden keskellä olleet aurinkoiset. Varmaan on mielessä pyörinyt kysymyksiä Jumalan huolenpidosta, kun ei tiennyt, mitä seuraavat päivät ja kuukaudet sisällään pitävät. Mutta he eivät luopuneet Jumalasta, vaikka tilanteet menivät monesti toisin, kuin he itse olisivat asiat järjestäneet.

Mekään emme usein ymmärrä. Odotamme silti.

 Emme ole apua ansainneet, mutta huudamme: "Auta meitä!"

---

"Kun olimme pelastuneet...saimme tietää..." Apt. 28:1

Paavalikin oli ollut monenlaisessa matkallaan vankeuteen. Sillä matkalla oli ollut monenlaista kuolemanvaaraa. Kaiken keskellä Jumala piti huolta hänestäkin ja matkatovereistaan.

"Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä."  Apt. 28:2

Merkittyä reittiä pitkin

Jos matkallamme näemme jonkun joutuneen johonkin onnettomuuteen, hätään ja murheeseen; "merihätään", saatamme pelästyä itsekin.  Emmehän sen tähden poikkea merkityltä reitiltä?  Auttaa saamme ja pitäisikin niin tehdä, mutta matkamme pitäisi jatkua sitä reittiä pitkin, joka meille on merkitty. Samoin on asia, jos itseämme onnettomuus kohtaa. Silloin saattaa matka keskeytyä ja olemme toisten avun tarpeessa, mutta heti kun voi, matka jatkuu niillä voimin, mitä meillä on. Emme voi jäädä pimeälle merelle, vaan satamaa kohti meidän on pyrittävä. Ja edelleen sitä merkittyä reittiä kulkea.

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2 Piet. 1:19


Me ihmiset olemme kummallisia. Heti kun tapahtuu jotain ikävää itsellemme, tai vaikkapa jonkin toisen näemme joutuneen onnettomien asioiden kohteeksi, alamme syytellä ja epäillä Jumalaa. Silloinhan teemme Jumalan valehtelijaksi, sillä hänhän on sanonut iankaikkisella rakkaudella rakastavansa meitä ja vetävänsä meitä puoleensa armosta... (Jer. 31:3). Ne valheen jäljet vain ovatkin meissä itsessämme, ne arvet, haavat ja ruvet, jotka joka aika muistuttavat kipeydellään, että elämme syntiin langenneessa maailmassa. Mutta emme saisi unohtaa, että teemme matkaa kotiin.  Haavamme hoidetaan.

---
Tästä näet koko luvun Jeremia 31/Koivuniemen Raamattuhaku.

"Iankaikkisella rakkaudella..."

Sanallaan tyynnytti myrskyn

"Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi."

"Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"

   "Vaikene, ole hiljaa!"

"Niin tuuli asettui ja tuli aivan tyven."

Mark. 4 jakeista 37-39

---

Hän joka silloin sanallaan tyynnytti myrskyn, on yhtä voimallinen tänäänkin. Hetkessä Hän voi tyynnyttää meidänkin elämämme myrskyt, ovat ne millaisia tahansa. Mutta vaikka vielä myrskyäisi, vaikka "venhe jo täyttyisi",  on Hän mukana myrskyssä tälläkin kertaa. Hän sanoo sanansa kun aika on!