Poissa sukunsa sijoilta

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta."  Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92  Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92  Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas.

Pöydällä äitini äidinpuoleisen mummun tekemä liina:)

Muista: Sinua odotetaan taivaassa!

Luettuani tänä aamuna yhtä hartauskirjan* tekstiä, oli pakko  kirjoittaa se lohdullinen näkökulma muistiin omin sanoin sen eilen "loppuun" käytetyn vihon kanteen.

Kun Jeesus sanoi: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa." Joh. 14:2 (v. -38 käännös) - hän tarkoitti jotain tällaista:

Huomioitava tämä: Se on innokasta, iloista, toimivaa odotusta meitä kohtaan!  Ei siis sellaista turhautunutta, kärsimätöntä, meihin kyllästynyttä, että taas tuo on tuommoinen... Ei noin, vaan enempi sitä, että en jaksaisi millään odottaa, että näen hänet, ja ihana valmistaa hänelle näitä juttuja, joista hän niin pitää! Siellä odotetaan meitä kuin rakasta lasta tai ystävää, tai muuta läheistä❣️

Onko vaikea uskoa omalle kohdalle? Minun on, mutta parempi vaan alkaa uskoa siihen, miten paljon meitä rakastetaan. Usko on luottamusta siihen, mitä totena pidetään...

Mitä hän näkee tämmöisessä? Jaa-a... Joku hienous siinä on. Jumalan luomuksessa. Olenhan minäkin nähnyt tuossa jotain, kun olen siitä kuvan joskus napannut...:)

---

*Kirja: H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja. Se  lohdullinen, huomioni herättänyt teksti oli eilisen päivän, eli 6.11. kohdalla. Lähtökohtansa saanut tuosta yllä mainitusta Jeesuksen sanomisesta.

Kaksi silmää tuijotti lehtien seasta...

Siinä puussa oli muutakin kuin lehtiä... Rikas, ketterä, pieni mies oli kiivennyt sinne. Odotti saavansa nähdä "mikä mies Jeesus oli". 

Hän "halusi nähdä". Mutta sai paljon enemmän. "Mutta tultuaan sille kohtaa, Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

Eikä se siihen jäänyt: " Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi."

(Luuk. 19:1-10 KR-92) 

Kuvittelin vähän, mitä Sakkeuksen päässä olisi voinut liikkua:

Sakkeuksella oli yksi toive, ja kaksi unelmaa... Toiveensa hän ajatteli voivansa saada toteutetuksi, kun kiipesi puuhun.*  Unelma olisi ollut saada sellainen ihminen, kuin Jeesus,  omaan kotiin käymään!  Mutta sehän ei tulisi koskaan toteutumaan, sillä eihän sellainen mies edes tahtoisi katsoa häneen päin. Mutta jos hän sen Jeesuksen tapaisi, olisi hienoa, jos voisin kutsua hänet kotiini... Juhlat tahtoisin hänelle järjestää. Mutta saahan sitä haaveilla... 

* Olikohan hän kenties kiipeillyt siinä puussa  jo lapsena? Ja tiennyt mihin asti sieltä näkee? 

---

Tässä  vielä kuva, jonka tein tästä aiheesta jälkeenpäin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/mita-lehtien-seasta-nakyi.html 

Laitoin sen toiseen blogiini, koska en halunnutkaan vaihtaa pois tuota kuvaa, jonka aiemmin olin tänne laittanut. Mielestäni tuo sopii tähän juttuun omalla tavallaan: sydän kuvastaa Jeesuksen rakkautta... meihin kuiviin ja kuihtuneisiin❤️  

---

No vielä tuli itselle mieleen kysymys: Onko se Jeesuksen rakkaus minua kohtaan kuitenkaan niin suurta, kuin haluan uskoa? Koenhan itseni niin epäonnistuneeksi  Jumalan silmien edessä olemaan. Välittömästi mieleeni tuli: 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13 

Ja senhän Jeesus just meidän puolestamme teki! Ei ole olemassa mitään suurempaa rakkautta, kuin Hänen! Ei ole olemassa ketään parempaa ystävää!

Mutta me ollaan vain niin tottuneita tuijottelemaan niitä omia "mittareitamme"... Mutta niihin ei kannata tuijottaa. Niihin ei ole luottamista. Eikä tämä muutenkaan ole mitään meidän "mittariilentoa pimeässä", sillä meitä kuljettaa Jumala!

Pysykäämme järkähtämättä...

 Pysykäämme järkähtämättä 

toivon tunnustuksessa,

sillä hän,

 joka antoi lupauksen,

on uskollinen.

Hebr. 10:23

Tuollaista kehoitusta ei tarvitsisi antaa,

jos se toivo nähtäisi jo täyttyneen. 

Kuinka kukaan sitä toivoo, 

minkä jo näkee

 täyttyneen.

 

Mutta nyt ollaan vielä siinä, 

toivon asteella, toivon matkalla.

Kotia kotia menossa.

Muistetaan että lupauksen antaja on

 luotettava ja uskollinen!

Nyt kuin arvoituksen tavoin...

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

nyt minä tunnen vajavaisesti, 

mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan."

1 Kor. 13:12

Katoava pukeutuu katoamattomuuteen!

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä. eikä häntä enää ole, eikä hänen asuisijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille." Ps 103:15-17

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:54

"Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy; vaan sen lehvä on vihanta, eikä poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Siunattua päivää sinulle!

---

Katselin tänä aamuna erästä vanhaa asuinpaikka tien vieressä ohi ajaessamme, ja mieleeni tuli tuo: "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ennenpitkää eivät meidänkään asuinsijamme meitä tunne, sillä mehän olemme vain käymässä täällä.  

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme  Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil. 3:20

Nähdä Hänet!

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet minä olen näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä enää vieraana..." Job 19:25-27

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps 17:15


----


Eräänä aamuna muistelin yhtä runoa kirjassa, josta jo nuorena pidin kovasti. Kirja on nimeltään Toivo on luottamusta. Aikoinaan luin sitä kirjastosta lainattuna. Nykyään minulla on kirja itselläni, sillä löysin sellaisen joskus kirpparilta.

Muistelemani runonpätkä kertoo juuri sitä valosta, jonka kerran saamme nähdä: "...olen äkkiä näkevä hänet vierelläni ... säteilevän valon ympäröimänä."  Josephine Hirsch/Toivo on luottamusta. Tuon muistaminen sai minut etsimään Raamatusta kohtia, jossa samasta asiasta puhutaan.

Toivo on luottamusta -kirja: Runot Josephine Hirsch. Reinhard Meyer. Suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila. Kirjaneliö. Painettu 1989. Tämä kirja löytyy ainakin täältä: Finlandia Kirja. Siellä näkyi olevan saman kirjoittajan toinenkin kirja saatavilla.

Ettemme unohtaisi luvattua...

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32

Saman luvun edeltävissä jakeissa Jeesus puhui siitä, ettei meidän tarvitsisi niin murehtia ja huolehtia siitä, mitä söisimme, mitä päällemme pukisimme. Tai saammeko kenties perintöä, onko meillä tarpeeksi  varastoja. Tai saavutammeko elämässämme jotain suurta. Siis kaikkea sitä, mitä yleensä on tapana ajatella ja tavoitella. Tai että huolehtisimme, miten vastaamme ja puolustaudumme, jos meitä vainotaan.

Jeesus antoi aivan poikkeuksellisen ohjeen. Ohjeen esikuvana olivat linnut: "Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa." Luuk. 12:29-31

Ja sitten Hän lohdutti ja rohkaisi muistuttaen siitä, mitä meille on luvattu:

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32 KR-92

Aikamoinen lupaus! Mitä siis kaikki muu on verrattuna tähän luvattuun!?

Eikö tässä maailmassa mieluusti juuri tavoitella vaikkapa vain

 puoltakin "valtakuntaa ja prinsessaa"?

 Mutta kun Jumala tahtoo antaa meille Isänä valtakunnan, 

sivuutamme sen tyhjänpäiväisenä ja olankohautuksella...

Edelläjuoksija!

"...jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebr. 6:20

Seurue on pysähtynyt tielle. Siinä käy kova puheenpolina. Mitä on meneillään? On näköjään niin, että edelläjuoksijan on nyt lähdettävä. Hänen tulee tarkistaa reitti ja myös laittaa perillä paikat kaikille valmiiksi. Muttta häntä ei tahdottaisi päästää. Muut matkalaiset kyselevät, kuinka he selviävät ilman häntä? Miten he osaavat perille, eiväthän he tunne reittiäkään? Joku sanoo, ettei edes tiedä, mihin tuo yksi on lähdössä ja ihmettelee, miten he voisivat perille osata, kun ei edes määränpää ole selvillä. Lähtevä lohduttaa ennen lähtöään näitä jälkeensä tulevia. Hän sanoo, että he kyllä tietävät tien. Isän luoksehan tässä ollaan menossa. No joku tahtookin nyt nähdä Isän kuvan.  Ei lähtijä rupea mitään kännykkää tai tablettia esiin kaivamaan, vaan muistuttaa, että jos on hänet nähnyt, niin on nähnyt Isänkin. Aivan samanlainen hän on, kuin Isäkin. Kun jotkut vielä ovat huolissaan, että miten he muistavat reitin ja kaiken muun ohjeistuksen, lupaa lähtijä  lähettää toisen Puolustajan olemaan heidän kanssaan ja hän kyllä muistaa kaiken.

Nyt sitten sanotaan heipat... ja alkujoukko jää katsomaan hänen jälkeensä.

---

Aikaa on kulunut... joidenkin mielestä aivan liian kauan.

Lopppupäässä joukkoa kysellään, oliko niissä puheissa mitään perää edes? Mihin tässä ollaan menossa? Sanottiin, että Hän tulee takaisin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Missä edes tie menee? Mutta aina löytyy joku, joka sanoo, että onhan meillä se ohjekirjakin mukana, katsotaan siitä. Ja niin havaitaan, että tämäkin tilanne on sinne kirjoitettu kauan sitten. Siellä jopa sanotaan, että viimeisinä aikoina ruvetaan epäilemään, ettei mitään tapahdukaan. Missäs se Jeesus viipyy?  Mutta Hän tulee, muistuttaa se yhä matkassa oleva Puolustajakin; Pyhä Henki nimeltään. Aika rähjäiseltä matkalaisten joukko näyttää, eikä aina olla kovin sopuisiakaan, mutta matkaa tehdään yhä. Aikomuksena perille päästä. Kohta ne alkaa paikatkin olla valmiina perillä ja Jeesus lupasi tulla sitten hakemaan.

Siunausta sinulle kanssamatkalainen!

---

Aamulla minulla tuli jostakin mieleen tuo edelläjuoksija. Sitä ajatellessa luin myös Jeesuksen  ja opetuslasten keskusteluja Johanneksen evankeliumista, luvusta 14, ja vähän 13. luvun lopusta.

Ei muuta odoteta - vain sinua itseäsi.

En toivo sinulta lahjaa, en edes korttia. En toivo soittoa, en onnittelulaulua enkä juhlapuheita. En odota kukkia, en juhlallisuuksia. Kaikki nuo ovat ihan kivoja kylläkin, mutta on jotakin, joka on paljon enemmän kuin nuo. Odotan vain sitä, että saan sinut lähelleni. Vaikka vain olisit siinä, vaikka et juuri nyt välittäisi puhua mitään edes. Kunhan olet vain siinä, jotta saan nähdä sinut lähelläni.

Niin ajattelee vanhempi. Isä tai äiti. Niin varmaan Jumalakin meistä. Haluaa meidät lähelleen, vaikka emme edes olisi puhetuulella - tai millään muullakaan tuulella. Mutta me emme millään tahdo käsittää sitä, että ei meillä tarvitse olla mitään lahjuksia, ei mitään tuotavaa. Kunhan vain itse tulemme.

Jeesus, meidän isoveljemme, sanoi menevänsä jonnekin ja hakevansa toiset myöhemmin.

"...että tekin olisitte siellä, missä minä olen." -sanoi Jeesus, isoveljemme. (Joh. 14:3)

Joku kysyi, minne hän oikein on menossa?

"...minä menen Isän tykö" Joh. 14:12

Sinne todellakin kaivataan meitä. Ja ilo on suuri jokaisesta, joka on sinne tulossa. Juhlavaatteistakaan ei tarvitse huolta kantaa, sillä Isällä on runsaat varastot. Hän antaa kullekin sopivaa ylle.

"Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Luuk. 15:32

 Isovelljemme Jeesus kertoo Isän suhtautumisesta kotiin palaavaan. Luuk. 15:10-32

Paljon tai vähän

Ajattelin kalenteria katsellessani, että lasten lomaa on jäljellä  "enää vain sen verran jäljellä... " Mutta kohta tuli mieleeni ihan toisenlainen ajatus; että jokainen päivä tuo lähemmäksi myös Kodin! Vaikka olisi kuinka ihana levähdyspaikka tien varrella, ei siihen voi jäädä asumaan. Kotimatkalla ne tympeätkin paikat on ohitettava, jotka matka edistyy ja päästään määränpäähän, kotiin Isän luo! 

"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:

 "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! 

Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa,

 ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, 

eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua

 eikä kipua ole enää oleva,

 sillä kaikki entinen on mennyt." 

Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

 Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." 

Ilm. 21:3-5

Yritetään pitää määränpää mielessä - ollaan sitten levähdyspaikalla tai niissä vaikeimmissa paikoissa. Joka päivä määränpää on entistä lähempänä! Emmehän itsekukin kohdallamme edes tiedä, onko matkaa paljon, vaiko vain vähän jäljellä.

"Joka uhraa kiitosta. se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä,

 saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."

 Ps. 50:23 KR -92

---

Siitä lasten lomasta vielä. Sitähän on yhä melkein puolet jäljellä...  Ja voin ajatella niinkin, että "Ihanaa,  tytär tulee kohta kotiin pitkältä matkaltaan!"  Kuten onkin tulossa, jo ennen loman loppumista:) Ja lippukin on jo hankittuna. Tämän jutun kuvat onkin muuten juuri hänen ottamiaan viime kesän matkallamme.