Armonsa minua tukee!

"Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. 

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa (=ilahduttaa) minun sieluni." 

Ps. 94:18,19   v. -33 käännös

--- 

Luin myös F. Wislöffin rukouskirjasta tekstin otsikolla: "Rukoilkaa lakkaamatta". Ja jakeena siinä oli:  1. Moos. 18:22, kun "... Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen."

Jumala on aina sama; tänäänkin - vaikka olisin kuinka levoton!

Aasaf oli sen sanoittanut, ja Jedutunin tapaan se esitettiin - laulu, psalmi 77.  Aasaf oli ollut levoton kirjoittaessaan sen. Siinä katsotaan menneeseen, verrataan nykytilannetta siihen. Ja pohditaan, onko Jumala muuttunut? 

"Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

 Minä muistelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:" Ps. 77:5-7

--------

Jumala kuitenkin vakuuttaa itse: (Jesaja 48:12): 

 "... Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen." Jes. 48:12

 "... Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen." Jes. 48:12

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

Jeesuksen antama rauha on erilainen, kuin maailman antama

Jeesuksen antama rauha tulee suoraan Jeesukselta. Maailman antama vaatii sitä meiltä, meidän tekoinamme. Se ei anna itsestään mitään, sillä se ei voi antaa sellaista, mitä sillä ei itsessään ole. 

Jeesus sanoi: "... minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa..." Joh. 14:27

Mitä maailma antaa? Se antaa levottomuutta ja pelkoa rauhan sijaan. Jeesus sensijaan voi antaa todellista rauhaa levottomuuden keskelle tai myrskyn silmään. Jos maailmasta etsii rauhaa ja lepoa, vaikkapa uutisista, levottomuus vain lisääntyy. Mutta jos rauhaa etsitään Jumalan Sanasta (Raamatusta, Jumalan Pojasta Jeesuksesta), sitä voidaan löytää.

"...etsivä löytää.." Matt. 7:8, Luuk. 11:10

 Jeesus sanoi:

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Jeesus tiesi/tietää oikein hyvin, että meitä usein ahdistaa täällä; olihan hän itse kokenut sen saman paineen myös, ja pahempana kuin me. Sentähden hän lupasikin olla kanssamme joka päivä... Se kattaa myös ne pahemmat päivät, vaikka meistä tuntuisi, ettei hän ole lähellä ollenkaan. On Hän.

Hänestä olisi mahdoton ajatus jättää omat rakkaansa! 

"jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata."  2. Tim. 2:13

"Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;" Jes. 48:18

Niin... jospa me... Mutta kun huomaamme, ettemme... ja meillä on vain kuiva puro... kuivahtanut kuin pieni kahvitilkka karstaksi kuumalla levyllä olevaan pannun pohjaan... Muistetaan tuo ylempänä ollut: 2. Tim. 2:13!

Siunatkoon Jeesus sinun päiväsi! ❤️

Ei tarvitsisi kaikesta niin hätäillä

"...moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa..." Luuk. 10:41-42 

Jeesus itse sanoi tuon Martalle, (ruoka-asioihin liittyen varmastikin,) mutta tuohan sopii muuhunkin. Kaikkeen  huolehtimiseen ja hätäilyyn, sen huomasin, kun luin tuon kohdan kalenterista, johon se oli painettu. Siinä hetkessä se puhui minulle huomioiden ne omat huolen- ja hätäilyn aiheeni.  

Jeesus kyllä tietää tarkkaan aivan kaiken, mikä meitä milloinkin koettelee. Hän antoi ikäänkuin  "luvan" olla huolehtimatta ja murehtimatta huomisesta sanoessaan:

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Kuvassa kahtimien läpi tuleva valo luo raitoja ja muita varjoja oveen... joka muutoin on valkoinen.

Kaikenlaisiin elämänkohtaloihin...

Joskus saattaa ihmetellä, että miksi Jumala sallii kaikenlaista tapahtuvan, omilleenkin. Miksi hän "ei varjellut?", ajattelemme. Me emme ymmärrä, ja siksi kysymme. Saamme kysyäkin, mutta Jumala päättää antaako hän milloin sen vastauksen, ja millainen se on.

Yksi näkökohta tuli mieleen. Jos kaikki uskovat varjeltaisiin kaikelta ikävältä, kenet Jumala silloin lähettäisi... särkyneiden, surevien, masentuneiden, pettyneiden, haavoittuneiden vierelle. Kanssamatkaajaksi, lohdun ja toivon sanojaksi. Kertomaan, mikä on todellinen voiman, ilon ja rauhan lähde. Kertomaan, missä voimamme on. Se kun ei ole löydettävissä meistä, vaan ainoastaan Jumalasta; Jeesuksesta, joka tuli tänne meidän vuoksemme.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil. 2:5-8

"Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2. Kor. 8:9

Jeesus on kanssamatkaaja, joka omakohtaisesti tietää, millaista on olla ihminen, ja kokea ihmisen suruja.

---

Omat päivät voi itsekullakin olla raastavia, tai turhanpäiväisen tuntuisia, eikä jaksaisi tai osaa odottaa mitään. Mutta Jumala toimii silloinkin elämässämme  - tavalla, jota emme sillä hetkellä itse havaitse.

Siunaus sinun päivääsi tänäänkin!

Levottomia ajatuksia

Olen "koko ajan" levoton. Tuntuu, että joka päivälle on joku levottomuutta aiheuttava asia mietittäväksi. Aiheita piisaa, uutta ja/tai vanhaa. Auta Jeesus. Omat kykyni, viisauteni, voimani, eikä haluni riitä. En itse pysty karistamaan sitä levottomuuden inhottavaa viittaa harteiltani. Mutta tiedän, että Sinä pystyt siihen. Ilmesty taas tänäänkin kuin aurinko, hälventämään huolten pilvet! 

Päivän rukous: Anna rauha ja levollinen mieli

Anna rauha ja levollinen mieli levottomuuden sijaan, joka minut niin helposti saa valtaansa. 

"...Sinun lähelläsi väistyy kaikki levottomuus ja ahdistus. Luonasi vallitsee rauha ja levollinen hiljaisuus..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo Wislöffin sanat tuntuivat hyvältä lukea; lohduttavilta ja rauhoittavilta, kun levottomuus uhkasi ottaa vallan ja sen kaverina masennus ja väsyminen ainaisiin levottomuutta aiheuttaviin asioihin. Välillä tuntuu, että joka päivälle lähes niitä on tarjolla. Milloin saisin kokea lohdullista rauhaa? Ja iloa? Tiedän, että lopulta perillä kyllä. Mutta annathan kokea sitä jo täälläkin etten vallan uupuisi.

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. " 2. Piet. 1:19

Pietari sanoi kirjeensä alkusanoissa: "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet.1:2

Kiusatulle uskolle

(Poimin nämä ajatukset Martti Simojoen  Päivän Sanasta, josta ne tulivat juuri sopivasti omaan tarpeeseeni.)

Kysymys aluksi kuului: "Kuinka pysyn Jumalan tiellä?"

Ja vastaus siihen oli: "Sinä pysyt uskosi kautta." Room. 11:20 

Ja asiaa selvennetään vielä: Ettei siis millään omilla päätöksillä, ei millään omilla saavutuksilla, ei omalla "palavasydämisyydellä", ei auttamishalulla tai "kilvoituksella". 

Millä sitten? Mitä sillä uskon kautta pysymisellä tarkoitetaan? Simojoki selventää; ja hänelle Paavali itseasiassa: "jos hänen hyvyydessänsä pysyt". Room. 11:22

"...Usko on hyppäämistä Jumalan hyvyyden varaan. Sulje silmäsi ja heittäydy koko painollasi, kaikkinesi, mikä sinua suhteessa tai toisessa painaa, heittäydy sellaisenaan Jumalan hyvyyden varaan..."  (Martti Simojoki/Päivän Sana/Kirjapaja)

---

Nämä tuli tosiaan omaan tarpeeseeni ihan. Jännä huomio oli sekin, että kun luin tuon ensimmäisen kirjaan merkityn jakeenpaikan, ihmettelin, että onko siellä muka juuri tuollainenkin? Sitten ajattelin, että ehkä se onkin jostain vanhasta Raamatusta. Eikä tuntunut tutulta toinenkaan kohta. Selitys olikin siinä, että nuo olivatkin molemmat vain osia jakeesta. Monesti sitä vain lukea posottaa jonkin jakeen, eikä huomioi niin joka sanaa, joka siinä on.

On päiviä, jolloin kyselemme mielessämme, mikä olisi sellaista, joka voisi ilahduttaa meitä nyt? Emmekä tiedä vastausta. Mutta meillä on kuitenkin Jumala, jolla on kaiki keinot käytössään. Ja kuten tänä aamuna mieleeni tullut ajatus myös sanoi: ...ja aina uusia ilonaiheita.*

Siunattua päivää sinulle, ja Jumalan antamaa iloa

kaiken sen keskellä mitä elät nyt.

---
*Ajatus toi mieleeni myös tämän jutun:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html

(Jutun teksti on eräästä kirjasta, ja se on ollut minulle niin tärkeä, että olen kirjoittanut  sen myös erään vihkoni sisäkanteen.)

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Ei tarvitsisi arkana pälyillä

Niin, ei tarvitsi. Mutta silti teen sitä jatkuvasti. Milloin minkin syyn tähden. Vaikka hän tänäänkin Sanassaan vakuuttaa:

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä  tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes 41:10

Sitä ennen sanottiin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt." Jes. 41:9

Näitä puhuttiin Israelille; Aabrahamin siemenelle. Aabrahamin siemeniin lukeutuvat myös me pakanakansoihin kuuluvat, jotka Aabrahamin tavoin uskosta saamme lupauksen periä.

Riemullisia jakeita, lohduksi meille

"...Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes, 35:10 sekä 51:11

Ehkä vielä ei olla ihan siinä, mutta jonain päivänä riemu ja ilo saavuttavat meidät! Silloin on murheen ja huokauksen väistyttävä.

Tuon ylläolevan jakeen löysin äsken, mutta aamulla oli esillä vähän samantapaista:

"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." Ps 84:3

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Ps 42:2

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

Isähän siinä on, Isän käsi...

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

Kun aloin näitä tänä aamuna minua puhutelleita, rukouskirjasta löytämiäni, ja Raamatusta tarkistamiani jakeita vihkooni kirjoitttaa,  tuli siinä mieleen, että "aina näitä samoja." Niin, aina samoja, ajattelin vähän kyllästyneenä siihen, että minulla "pyörii aina sama levy", aina samat jakeet. Mutta eivätkö ne olekin kuin Isän käsi, se sama Isän käsi taas, ojennettuna minullekin, joka taas kitisen.

"Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä." 5 Moos. 32:13

Voit luoda uutta - kuten antaa kalliosta hunajaa ja öljyä kivestä! Se on ihmeellistä. Sinä teit silloin niin. Ja sinä voit tehdä tänäänkin jotain samanlaista. Kunpa osaisimme suostua sinun teihisi, mieluusti vielä valittamatta yhtenään. Miksi emme voisi, osaisi, ottaa sitä matkaa seikkailuna Isän kanssa. Kyllä Isä tietää minkälainen annos seikkailua on kellekin sopiva määrä. Mitä tänään? Älä anna minun liikaa pelätä. Kunpa saisin sellaista uteliaisuutta ja rohkeutta sinulta katsoa, mitä sinä kulloinkin järjestät!

Minähän peloissani jankutan sinulle, että "Tiedäthän sää, millainen minä olen...". Ja kuitenkin on niin, etten luotakaan siihen, että hän todella tietää - ja toimii, parhaakseni juuri sen tietonsa ja rakkautensa mukaan, joka hänelleä omaan lapseensa on, vaan minä ikäänkuin kinuan sitä, että saisin vain omassa rauhassani nyhjöttää. Mutta sinä näet, että ei pelkkä sellainen käy, ei ole minulle paras. Eikä kellekään.

"Mutta Jumala, joka masentunutta lohduttaa..." 2 Kor. 7:6

Rukouskirjasta: "Rakas masentunut sielu! Tänään tahtoo Herra tuoda sinulle runsaan lohdutuksensa. Hän ei nuhtele sinua siitä, että olet masentunut. Hän ymmärtää sinua. Hän on itse ollut ihminen ja tietää hyvin, että ihmiselämä ei aina ole helppoa. Jeesus tiesi kyllä itse, mitä masennus merkitsi." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Levollista päivää sinulle Isän kanssa!

Rauhoittavia sanoja

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:" Jes. 59:1

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Matt. 14:26-27

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

"Se on Herra. ... Sinä voit hillitä myrskyn ja asettaa meren aallot, sinä löydät kyllä tien, jota jalkani voivat  astua." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo tekstit lohduttivat minua tänä aamuna. Kaikki on Hänen hallinnassaan, vaikka meistä ei tuntuisi niin.

Jeesuksen rauhoittavat sanat!

"... mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:26 KR-92

Ja siitä kaikesta "muusta" me nimenomaan yleensä murehdimmekin!

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" Luuk. 12:25-26

Eikö tässä asetu asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen siihen nähden, miten usein hätäilemme kaikesta? Vaikka ei tarvitsisi. Jeesus itse meitä tahtoo rauhoittaa turhalta murheelta. Saakoon Hänen rauhansa painua sydämemme sopukoihin asti!

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Luuk. 12:25-26 KR-92


---

Ilahduttakooon ja rohkaiskoon myös tämä jae sinua, jonka aamulla luin, ja joka on päivän mittaan mieleeni välillä tullut ilahduttavana:

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:2

Matka on vielä kesken, mutta ne lepolaitumet ja virvoittavat vedet odottavat meitä.
Matkalla Paimen pitää meistä kyllä tarkasti huolta, että varmasti saamme kaikkea tarvittavaa. Hän ei ole huolimaton Paimen!

Miksi olet vaiti?

Kysyn, miksi et vastaa? Miksi olet vaiti?

Ehkä siihen on ainakin kaksi vastausta, tai ehkä ne ovatkin itseasiassa samaa:

"Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua...", ja eikö  ollut niin, että hyvä ystävä osaa kuunnella! Siis  vain hiljaa kuunnella toisen hätää, valitusta ja murheen aiheita, niin ettei heti kiirehdi siihen sanomaan mitään... Hän antaa hädänalaisen ystävänsä tyhjentää kaiken hätänsä ja murheen reppunsa sisällön ihan rauhassa siihen eteensä, kauhistelematta sitä kaikkea.  Reppunsa tyhjentäjästä voi tuntua, ettei kuuntelija välitä. Kyllä välittää. Mutta hän antaa aikaa. Hän katsoo sopivan ajan sille avulleen. Hän auttaa kyllä, sopivalla tavalla ja sopivalla ajalla. Ajalla ja tavalla, jonka Hän katsoo sopivaksi autettavalleen, sillä tuon hänen ystävänsä etuhan hänen mielessään todella on.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

"En minä enää sano teitä palveijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15

Siihen tunteeseen, että olisi yksin jätetty selviämään

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:14

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani." Joh. 16:32

Nämä tuntuivat minusta tänä aamuna lohdullisilta, kun kaikenlaiset huolet alkoivat liikaa pyöriä mielessä. Tuo alin jaehan on itsensä Jeesuksen sanoista:

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani."  Joh. 16:32

Kun rupesin tuota mieleeni tulleen jakeen loppuosaa etsimään, muistelin, että se olisi jostain Paavalin sanomasta. Mutta se olikin itsensä Jeesuksen. Kyllä Jeesus hyvin tietää, miltä meistä tuntuu.

Ja sitten Jeesus vielä jatkoi: "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa  turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Lepoon

"Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa." Hebr. 4:10

"Sanokaa hätääntyneille..."

"Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35:4

Tarpeellista on vähän, tai yksi ainoa

"Mutta Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."  Luuk. 10:41-42

"Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41

Ja vanhempi käännös sanoo saman kohdan näin: "Sillä kuka ikinä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti minä sanon teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa." Mark. 9:41 Biblia 1776

"Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Matt. 10:42


Varmaan ihan arkielämässä,  monelle naisihmiselle varsinkin, on tuttua ne ajatukset, kuinka olisi tarvinnut/halunnut tehdä paljon enemmän, kuin se mitä kuitenkaan aikaan sai. Me kaavailimme yhtä ja toista tarpeelliseksi katsomaamme, mutta emme sitten ehtineet, jaksaneet, halunneet, tai jotain muuta... ja niin jäi valmistelumme kovin vajaaksi siitä, mitä aioimme - saati sitten siitä, minkä aivan tarpeelliseksi olimme ajatelleet. Ehkä meille tekemisissämme monin tavoin vajaaksi jääneille, Jeesus tahtoo kuiskata juuri tämän: "...tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa."  Jeesus sanoo sen riittävän. Eikö se siis riittäisi meillekin...